Soluttautujat tulevaisuuden vaikuttajia?

[kelloseppä]

Forssan 25.8. miekkarin tiimoilta on käyty sivujuonteena keskustelua ko. tapahtuman järjestäjien keulahahmon poliittisesta historiasta ja esitetty hänestä vahvoja mielipiteitä puoleen ja toiseen. Tämä on sellainen teema, joka toistuu kerta toisensa jälkeen lähes jokaisen maahanmuuttokriittisen tahon toiminnassa oleviin näkyviin hahmoihin. Jotkut näkevät putinisteja, toiset euroatlantisteja, kolmannet korporaatiokommunisteja ja neljännet nassehörhöjä, ja heihin sekoittuuneena hillotolppalaisia ja opportunisteja vilistää sangen yksimielisesti käytännössä kaikkialla. Lähes kaikki epäilevät ainakin joihinkin, ellei useampaan tai peräti kaikkiin,  tahoihin soluttautuneen hillotolppalaista selvästi erottuvia soluttautujia, osa aktivoituen heti, osa toistaiseksi vain nukkuen. Kalsoissoluttautujien tms. olemassaoloa ei kai vielä kukaan ole esittänyt vakavissaan.

Soluttautujakysymys on vakavasti otettava riski jo tämän päivän, saati tulevaisuusuuden maahanmuuttokriiiittisessa kansallismielisessä poliittisessa toiminnassa. Silti kysymykseen on kiinnitetty yllättävän älyllistä huomiota - ainakin Homman keskusteluiden julkisella puolella. Näin, vaikka sangen vastenmielisiä leimakirveiden heittelyä harrastetaan kovin yleisesti pitkin Homman lukuisia keskusteluita.

Suomen kansallismielinen maahanmuuttokriittinen poliittinen aate tulee saamaan poliittisiki vastustajikseen ainakin seuraavat tahot: EU-liittovaltion kannattajat, euroatlantistit, venäjämieliset ja kaikki em tahojen monenkirjavat esitaistelijat. Poliittisen vastustajien joukko on niin pitkä, että varmasti soluttautujia on solutettu jo vuosia ja vieläpä yhä kiihtyvällä tahdilla. Poliittisten vastustajien valtaisat vaikutusmahdollisuudet takaavat puolestaan sen, että poliittinen kamppailu kansallismielisiltä suomalaisilta maahanmuuttokriitikoilta tulee vaatimaan huomattavasti enemmän poliittistä älyä kuin vastusajilyaan. Tähän kuvaan ei todellakaan sovi huudella heti jotakuta Suomen maahanmuuttokriittisen kansallismielisen aktiivia soluttautujaksi. Poliittiset vastustajat ensimmäisenä temppunaan ovat soluttaneet Suomen kansallismielisten maahanmuuttokriitikoiden joukkoon aivan riittävästi soluttautujiaan huutelemaan soluttajasyytöksiään.

Miten siis pitäisi toimia suhteessa todellisiin ja kuviteltuihin soluttautujiin sekä heihin, jotka niitä jatkuvasti tunnistavat tai ovat tunnistavinaan? Tämän kysymyksen painoarvo tulee nousemaan lähitulevaisuudessa tavattoman merkittäväksi osaksi kansallismielisen maahanmuuttokritiikin sisäistä poliittista toimintaa, jahka katutason mielenilmaukset pääsevät kunnolla liikkeelle ja muotoutumaan vähitellen maan tavaksi perinteisempien poliittisten vaikuttamiskanavien tukkeennuttua lähes täysin, kiitos persujen takinkäännön ja muiden puolueiden totaalisen silmien ummistamisen maahanmuuton haittavaikutusten megalomaanisesta suuruusluokasta. Mielenilmausten toiminnan logiikka on aivan toisenlainen kuin edustuksellisten elimien, joten soluttautujien mahdollisuus vaikuttaa oikealla hetkellä oikeassa paikassa luo satunnaistekijöille hoirvittävän paljon suuremman painoarvon kuin esim. eduskunnan puhujapöntössä.

Kadun, miekkareiden ja poliittisen kenttätoiminnan maailman toimintaympäristö on entistä huomattavan paljon arvaamattomampi ja paljon nopeampaa reagointia vaativa kuin, mihin on totuttu esim. Halla-ahon arvokkaan työn myötä tuudittauduttu hahmottamaan. Osittain täysin kaaosmaisen toimintaympäristö myötä soluttautujien potentiaali yhä lisääntyvän todellisen vaikutusvalllan haltijoina kasvaa koko ajan.

[nollatoleranssi]

Tietynlaista sissitoimintaahan tämä kriittisyys on. Siitä voi kasvaa lumipalloefektillä isoja juttuja, kuten perussuomalaisista, mutta valtaosa liikkeen jäsenistä toimii oma-aloitteisesti minibudjetilla joko aatteen tai muun syyn takia.

Soluttautumisjutut ovat putintrollen jälkeen saaneet sellaiset piirteet ja mittasuhteet valtamediassa, että vaikuttaa siltä kuin oikeasti toimittajat uskoivat toistensa olevan putintrolleja, jos joku katsoikaan Venäjälle päin.

Toki iso osa näistä jutuista on tietoinen keino pyrkiä leimaamaan vastapuolta ja siirtämään keskustelu muualle itse asiasisällöstä esim. mamukriittiset toimijat eivät koskaan saa puhua sanottavaansa sellaisenaan valtamediassa, mutta vaikkapa guggenheimin ja anarkismin ystävät voivat kertoa mielipiteitään mielin määrin sulassa sovussa.

Tekijöitä kriittisillä on niin vähän, että on parempikin harjoittaa laajempaa yhteistyötä. Erityisiä kuppikuntia olisi sen takia turha välttää, koska ne luovat liikaa estoja toiminnan toteumiselle.

Suurinta vaaraa eivät myöskään aiheuta sellaiset tahot, joilla on samanlaisia näkemyksiä asioihin, vaikka jotkut yksittäiset näkemykset eroaisivatkin. Putintrollit eivät muodosta pahinta uhkaa, koska yhtä hyvin voitaisiin määritellä tällöin koko keskustapuolue Suomen suurimmaksi vaaratekijäksi.

Eniten huomiota kiinnittävätkin korkeintaan sellaiset toimijat, jotka voivat vaihtaa mielipidettään todella nopeasti.

[Tabula Rasa]

Toki ovat mahdollisia. Kuitenkin yksittäisen soluttajan on hankalaa tehdä kansanliikkeelle muuta haittaa kuin perseillä sen nimissä. Sen tyyppisellähän näyttää monta liikkeen alkua torpatun. Epäilen suuresti että jokaisessa perustetussa antiperseilyporukassa sallittaisiin oman liikkeen tuhoaminen perseilyllä. Eli periaatteessa lakataan välittämästä hittojakaan yksittäisestä tai parista perseilijästä jotka kuitenkin potkitaan liikkeestä pihalle heti kun alkavat urpoilla heilailulla, snägäritappeluilla matujen kanssa jne helpoilla maaleilla. Meillä on murskaava moraalinen ylivoima. Kun se yhdistetään puhtaaseen kotipesään, saadaan aikaankin.

Jos taas soluttautuja on hiljaa ja toimii eduksi, niin mitä sillä on väliä? Toiminta on julkista muutenkin. Vakoilu siis turhaa. Jos taas pyrkii hajottamaan sisältä kuten näyttää suomalaisten yhtenäisyyden kimppuun hyökkäävät toisia suomalaisia vastaan yllyttäjät niin potkua persiille ja varoitusta muille liikkeille. Liikkeitä pitää nimenomaan olla paljon. Sieltä joku nousee varmasti pintaan. Jonka jälkeen voidaan asettua toimimaan sen kautta.

Simppelisti, mitä isompi kansanliike, sitä vähemmän mahdollisuuksia yksittäisellä, tai edes tusinalla soluttautujalla on tuhota sitä. Ja siihenhän nämä soluttajat pyrkivät. Estämään nuivan liikkeen järjestäytymisen todelliseksi vaikuttajaksi. Nyt vain lisää liikkeitä tai lisää väkeä entisiin. Joku nousee varmasti seuraavaksi jos persut eivät pysty todelliseksi oppositioksi mokuhelvetille.