Blogi: Sampo Terho

[Matias Turkkila]

Uutta pukkaa:

Jutta Urpilainen lähti eilen Luxemburgiin osallistumaan tilaisuuteen, jonka ilmeisesti luuli sisältävän lähinnä tiedon jakamista. Perillä hänelle kerrottiinkin Suomen "neuvottelemat" lainavakuudet. Niiden yksityiskohdista uutisoi muun muassa HS.

Näiden ensimmäisten lehtitietojen perusteella ei voi todeta muuta kuin että olisi parempi jos ei vakuuksia olisi ollenkaan. Tätä karua totuutta kuvaa parhaiten se, että vaikka vakuudet ovat tarjolla kaikille lainaajille, vain Suomi on ne ottamassa. Operaatiossa ei siis ole kyse lainaajien rahojen takaamisesta, vaan Suomen hallituksen kasvojen pelastamisesta.

Mutta sekään ei tällä veivauksella onnistu; päinvastoin. Ehdot ovat hallitukselle niin täydellinen nöyryytys, että edes täältä oppositiosta käsin olisi vaikea keksiä mitään pahempaa. Hallituksellemme on harvinaisen kylmästi osoitettu Euroopassa paikkansa, jos se todella aikoo hyväksyä nämä ehdot.

Ilmeisesti aikoo. Urpilainen totesi tuoreeltaan, että "Suomi saa hyvät vakuudet". Yksikään toinen euroalueen valtionvarainministeri ei ollut samaa mieltä.

..

Koko teksti: Suomen poliittisen historian heikoin saavutus

[saint]

Kaksikielisyyden kustannukset kannattaa laskea

Valitettavasti kaksikielisyyden kustannusten laskemisen kanssa taitaa käydä samoin kuin sosiaalisen maahanmuuton osalta: se on niin kallista, ettei kannata ruveta laskemaan, ainakin jos Astrid-tädiltä kysytään.

[Matias Turkkila]

Sampo Terho: Euroopan vakausmekanismi (EVM) on kerännyt erityistä huomiota mm. vahvan laillisen koskemattomuutensa takia. Monet kansalaiset ovat närkästyneet kun julkisuudessa on kerrottu, ettei organisaatiota voi haastaa oikeuteen, ettei työntekijöitä voida haastaa virkatehtävissään tekemistä teoista oikeuteen, ettei EVM:n asiakirjoja tai arkistoja saa alistaa tutkimuksille, sen rakennukset ja muu omaisuus ovat koskemattomia jne.

Tämä kaikki pitää sinänsä paikkansa, mutta se ei ole koko totuus, joka on tietyllä tapaa arkisempi mutta vielä karumpi. Itse asiassa myös EU (jonka osa EVM ei suoranaisesti ole) nauttii kaiken aikaa vastaavaa immuniteettia, mitä media ei vain koskaan ole huomannut tai halunnut suurelle yleisölle kertoa.

Koko teksti

[Ruckafella]

Nyt vasta löysin Sampo Terhon nettisivut. Hienoja videoita blogin lisäksi. Yläpeukalo.

[Sorsalampi]

Sampo on päällikkö.
Miehen sivuilta löytyy myös pari todella ammattitaitoista videota EU:n toiminnasta. Tässä Youtuben kanava:
http://www.youtube.com/user/MEPSampoTerho


Pikkaisen offtopicina:
Voisiko Suomen päässä duunaavaat Perussuomalaiset -puolueen jäsenet katsoa noita videoita, monta kertaa. Ja sitten kun ovat katsoneet, niin alkaa miettiä, että pitäisikö puolueen profiilia alkaa hiljalleen siirtää siitä kyläpuolueen imagosta ihan oikeaksi politiikan tekijäksi. Ei pidä itkemän, että "ei ne krumeluurit aatetta määrittele", mutta kyllä ne uskottavuutta voisivat antaa.

Aloittakaa vaikka kotisivuista, jooko.

[Jaska Pankkaaja]

Sampo Terho: Euroopan vakausmekanismi (EVM) on kerännyt erityistä huomiota mm. vahvan laillisen koskemattomuutensa takia. Monet kansalaiset ovat närkästyneet kun julkisuudessa on kerrottu, ettei organisaatiota voi haastaa oikeuteen, ettei työntekijöitä voida haastaa virkatehtävissään tekemistä teoista oikeuteen, ettei EVM:n asiakirjoja tai arkistoja saa alistaa tutkimuksille, sen rakennukset ja muu omaisuus ovat koskemattomia jne.

Tämä kaikki pitää sinänsä paikkansa, mutta se ei ole koko totuus, joka on tietyllä tapaa arkisempi mutta vielä karumpi. Itse asiassa myös EU (jonka osa EVM ei suoranaisesti ole) nauttii kaiken aikaa vastaavaa immuniteettia, mitä media ei vain koskaan ole huomannut tai halunnut suurelle yleisölle kertoa.

Koko teksti

Tällaiset asiat ovat yksinkertaisesti järkyttäviä ja voidaan hyvin puhua vallankaappauksesta. Ainakaan demokratian kanssa näiden läskiliisojen ja stubidojen niin kovin fanittamalla EU:lla ei ole mitään tekemistä.

[AstaTTT]

Nyt vasta löysin Sampo Terhon nettisivut. Hienoja videoita blogin lisäksi. Yläpeukalo.

Jos Perussuomalaiset olisivat asettaneet Sampo Terhon presidenttiehdokkaakseen, olisimme voineet kokea ensimmäisellä kierroksella miellyttävän yllätyksen ja voisimme elää parhaillaan todella jännittävää viikkoa tämän tylsyyden sijaan.

[Kuvio]

Nyt vasta löysin Sampo Terhon nettisivut. Hienoja videoita blogin lisäksi. Yläpeukalo.

Jos Perussuomalaiset olisivat asettaneet Sampo Terhon presidenttiehdokkaakseen, olisimme voineet kokea ensimmäisellä kierroksella miellyttävän yllätyksen ja voisimme elää parhaillaan todella jännittävää viikkoa tämän tylsyyden sijaan.

Ei yhtään jännittäisi, kumminkin voittaisi Niinistö. Kuitenkin olisi saattanut paremman äänimäärän saada kuin Soini koska hän on tuntematon eli haukkumaton. Vaikka häntä äänestinkin eurovaaleissa, pitkän pitkän harkinnan jälkeen. Ensi eurovaaleissa äänestän Muutosta jos vain ketään on ehdolla.
Ei osallistu itse ketjuun? Onko häntä täällä näkynyt?

[AstaTTT]

Ei osallistu itse ketjuun? Onko häntä täällä näkynyt?

On hän tänne kirjoitellut, vaikkakaan ei tähän ketjuun. Asiallinen ihminen. 

[repo]

Tällaiset asiat ovat yksinkertaisesti järkyttäviä ja voidaan hyvin puhua vallankaappauksesta. Ainakaan demokratian kanssa näiden läskiliisojen ja stubidojen niin kovin fanittamalla EU:lla ei ole mitään tekemistä.

Ehkä liisat ja stuubit juuri siksi fanittavat EU:ta.

Katselin videot ja ne olivat hyvät. Hieman ihmettelin, miksi Terho ei katsonut juuri koskaan kameraan vaikka puhui videon katsojalle. Se ei antanut kivaa vaikutelmaa. Jos lähdetään asialla nypläämään, onko tämä jokin uusi hieno videon tekemisen staili vai käytännön sanelemana kameran vieressä olevalta näytöltä tekstin ääneen lukua? Tekstitykset olivat erinomaiset, vaikka niiden viive hieman häiritsi. Jokunen vieraskielistä puhetta ymmärtämätön saattaa jo lopettaa videon katsomisen viiveen takia ja heille tekstityksen synkka ei ole niin hirveän oleellista. Oleellista on jokaisen heidän pitäminen videossa kiinni. Jos tekstitys tulisi ennenaikaisesti, puhetta ymmärtävä voi tietysti lukaista tekstin ensin ja kyllästyä puhuvan pään katsomiseen. En tiedä, mikä tässä on "oikea tapa tehdä", mutta nuo asiat nyt vain kiinnittivät huomiota toteutuksesta.

Videoiden asiapuolesta ei tule nyt mieleen mitään erityistä. Jaaniin! Se pitää kehaista Terhon sivulta, että tämä lehden kansikuva oli puhutteleva.

(http://www.sampoterho.net/images/pienikansikuva.jpg)

"äänesi Euroopassa" Todellakin.

Pikkaisen offtopicina:
Voisiko Suomen päässä duunaavaat Perussuomalaiset -puolueen jäsenet katsoa noita videoita, monta kertaa. Ja sitten kun ovat katsoneet, niin alkaa miettiä, että pitäisikö puolueen profiilia alkaa hiljalleen siirtää siitä kyläpuolueen imagosta ihan oikeaksi politiikan tekijäksi. Ei pidä itkemän, että "ei ne krumeluurit aatetta määrittele", mutta kyllä ne uskottavuutta voisivat antaa.

Fanitan jäsenen Sorsalampi näkemystä kympillä. (http://i656.photobucket.com/albums/uu288/Tilou-photos/smiley-banner/ban126.gif)

Nooh! Pitää nyt sen verran jurnuttaa, että ei sen uskottavuuden ole niin väliksi. Sen päättää aina kukin itse tykönään omista lähtökohdistaan, mutta sen PS:n tarjoaman kriittisen näkemyksen kertominen kuten Terho tekee olisi jytky juttu. Terhon videot jättivät vieläpä katsojalle vähän pääteltävää, eikä ne hieroneet katsojan naamalle mantraa "EU on paha, EU on paha".

[repo]

Sampo Terho tykittää blogissaan US Puheenvuorossa.

2012-02-09 Sampo Terho: Suomen viennin kasvu on hidastunut euroaikana

Kun siis jätetään federalistien juhlapuheet sikseen ja luetaan kylmät numerot, euroon siirtymisen jälkeen Suomen viennin kasvu on hidastunut, miten tahansa asiaa tarkastellaan. Vienti on myös suuntautunut entistä enemmän nimenomaan euroalueen ulkopuolelle.

Silti nimenomaan niiden, jotka väittävät eurosta hyötyä olleen, olisi nyt aika esittää tosiasioita väitteensä tueksi. Jos niitä ei esitetä, vahvistuu edelleen käsitys siitä, että euro on lähinnä poliittinen projekti eikä niinkään taloudellinen.

Ainakin henkilökohtaisesti ottaisin varmat tiedot euron tuomista eduista vastaan hyvin huojentuneena, koska olisi erittäin myönteistä jos voisimme sanoa eurosta olleen Suomelle edes jotain hyötyä tämän nykyisen kurjuuden vastapainoksi.

[skrabb]

Kreikan toinen paketti – kuka laitettiin maksamaan?

Kirjoittanut Sampo Terho

Viime viikolla iloittiin Kreikan toisen pelastuspaketin toteutumisesta, kun riittävä määrä yksityisiä sijoittajia suostui parturoimaan saataviaan muodollisesti jopa 53,5 %. Bailout-politiikan kannattajat ympäri Eurooppaa Suomen hallitus mukaan lukien esittävät tämän mielellään siinä valossa, että yksityissektori laitettiin nyt maksamaan. Valitettavasti tämä on totta vain pieneltä osin.

Joku saattaa ihmetellä miten on edes mahdollista, että Kreikka tarvitsee uuden 130 miljardin tukipaketin jo näin pian, kun se vasta 2010 sai 110 miljardin paketin. Kreikkalaisethan ovat vain 10-miljoonainen kansa, joten vaikkei muita tuloja olisi nimeksikään, olisihan edellisellä paketilla pitänyt selvitä paljon pitempään.

Juuri tämä kysymys paljastaa, etteivät tähän asti annetut tuet ole todellisuudessa olleet Kreikan tukemista. Kreikalle taatut uudet lainat ovat käytännössä menneet saman tien vanhojen lainojen uusimiseen siten, että yksityisten antamat lainat on korvattu euromaiden takaamilla lainoilla.

Kun Kreikan kriisi alkoi, noin 90 % sen lainoista oli yksityisiä. Tänä vuonna yksityisten lainojen osuus laskee uuden pelastuspaketin myötä alle puoleen ja vuoteen 2014 mennessä 75 % Kreikan veloista on tarkoitus olla julkisen puolen myöntämiä. Arvatenkin parturointi tehdään siksi vasta nyt, että pankkien antamista veloista riittävän suuri osa on ehtinyt vanhentua ja ne on siis jo maksettu täysimääräisinä takaisin ennen saneerausta.

Jotta yksityiset velkojat saatiin suostumaan edes jäljellä olevien saataviensa leikkaamiseen, täytyi heille lisäksi ojentaa monenlaisia lahjuksia. Ensinnäkin syntyvien tappioiden kattamiseen ojennettiin suoraan 30 miljardia veronmaksajien rahaa "kannustimina". Toisekseen yksityisten vanhat velkakirjat vaihdetaan uusiin, jotka ovat Kreikan lain sijaan Englannin lain alaiset, mikä tekee niiden maksamisen välttelemisen Kreikalle entistäkin hankalammaksi.
...
Jyrki Katainen on sanonut, että 1,9 miljardia on suurin tappioiden määrä, jonka Suomi saattaa kaikista takauksistaan kärsiä, ja että se on ainoa luku, joka kansalaisten tarvitsee siksi muistaa. Kehotan todella kaikkia suomalaisia muistamaan tuon luvun ja Kataisen sanat; niiden varassa on hänen ja hallituksensa koko uskottavuus.

Koko kirjoitus:
http://blogit.iltalehti.fi/sampo-terho/2012/03/15/kreikan-toinen-paketti-%e2%80%93-kuka-laitettiin-maksamaan/

[skrabb]

Perussuomalaiset ovat Suomen muutosvoima
5.4.2012 08:27 Sampo Terho

Perussuomalaisiin liitetyistä mielikuvista kaikkein eniten minua ihmetyttää paljon toistettu väite, että olemme muutoksen vastustajia. Hokeman eri muunnelmia ovat syytökset impivaaralaisuudesta, suomifilmien menneeseen maailmaan pyrkimisestä, kellon taaksepäin kääntämisestä jne. Erityisesti tätä tietysti jankutetaan poliittisten vastustajiemme taholta, mutta myös huolestuneiden pääkirjoittajien ja älylliseen eliittiin itsensä mieltävien kansalaiskeskustelijoiden toimesta.

Huoli pois, totuus on juuri päinvastainen. Taaksepäin ei pääse. Jokainen meistä rakentaa aina tulevaisuutta – kysymys on vain siitä, minkälaista. Ja juuri tulevaisuutemme kannalta Perussuomalaiset ovat ainoa merkittävä muutosvoima Suomen politiikassa.

Koko elämäni ajan olen kuullut kansalaisten valittavan, kuinka luutunutta politiikka on, kuinka korruptoituneet "maan tavat" hallitsevat kulisseissa, kuinka epäselvää on poliittinen puhe ja kuinka kansasta vieraantuneita ovat päättäjät ja heidän päätöksensä.

Itse olen kokenut usein samoin. Monia tärkeitä asioita ei Suomessa ole saanut syystä tai toisesta tarkastella kriittisesti, ei vaikka niissä olisi selkeitäkin epäkohtia. Usein järkiperäinen kritiikki on haluttu vaientaa ja kriitikko leimata kiihkoilijaksi, etenkin jos järkiperusteet nykytilan säilyttämiselle puuttuvat.

Ennen Perussuomalaisten nousua politiikkaamme vaivasi politiikan puute (tätäkin valiteltiin vuosia). Vanhoille puolueille oli politiikan suurista kysymyksistä kehittynyt konsensus, joka takasi sen, ettei hallitusyhteistyön estäviä erimielisyyksiä ollut. Siten ei itse vaaleilla enää ollut paljoakaan väliä, sillä Suomen suunta ei mainittavasti muuttunut sen perusteella, menettikö vaikkapa Keskusta viisi paikkaa Kokoomukselle tai Kokoomus seitsemän Demareille. Yksi puolueista istui aina huilausvuorossa oppositiossa, mutta jatkoi sitten hallitukseen noustuaan käytännössä samaa politiikkaa kuin edeltäjänsä.

Me Perussuomalaiset olemme jo oppositioasemasta ja jopa pelkällä olemassaolollamme muuttaneet suomalaista politiikkaa ja yhteiskuntaa enemmän kuin muuten olisi vuosikymmeniinkään tapahtunut. Ilman meitä ei esimerkiksi EU-politiikkaa tai maahanmuuttopolitiikka olisi ryhdytty tarkistamaan, eikä kielipolitiikasta edes puhumaan. Ja jos aikanaan nousemme suurimmaksi puolueeksi, kuten itse uskon, muutoksen vauhti tulee vain kiihtymään evoluutiosta revoluutioksi.

Se on totta, ettemme vaihda moraalisia periaatteitamme kuin paitaa. Sekin on totta, ettemme juuri välitä nuuhkia kansainvälisten muoti-ilmiöiden ailahtelevia tuulia. Tässä mielessä me olemme konservatiivisia.

Mutta vaikka moraaliltamme olemme perinteisiä, poliittisesti olemme nimenomaan muutosvoima. Miksi me tavalliset suomalaiset eri elämänaloilta olisimme muuten halunneetkaan laittaa itsemme likoon ja lähteä liikkeelle haastamaan vanhaa valtaa? Tuskin siksi, että saisimme jatkaa samojen asioiden tekemistä samalla tavalla kuin vanhat puolueet.

Me haluamme muuttaa niin politiikan muodon kuin sisällön. Harvat meistä ovat ammattipoliitikkoja, mikä kieltämättä näkyy välillä kielteisestikin. Juuri tämä kuitenkin antaa meille myös edellytykset olla jotain aidosti uutta ja kyseenalaistaa vanhoja totuuksia. Me edellytämme, että hallitusten muuttuminen muuttaa myös hallitusten politiikkaa. Me murramme tabut ja laitamme pyhätkin lehmät lypsylle.

Muutoksen todelliset vastustajat ovat yleensä niitä, joille nykytila on tuottoisa ja joille uudistuksista voisi koitua henkilökohtaista haittaa. Me emme ole osa perinteistä vallanjakojärjestelmää, jossa tunkkaiset puoluekoneistot valitsevat yhtä lailla maan korkeimmat virkamiehet kuin nuorisojärjestöistään valtakunnan johtoon nostettavat poliitikot.

Me olemme Suomen ainoa todellinen muutosvoima. Juuri ajamamme muutoksen takia vanha valta meitä niin pelkää. Ja pelkonsa ahdistamana vanhat puolueet jatkavat Perussuomalaisten perusteetonta leimaamista muutoksen vastustajiksi, toivoen samalla kiinnittävänsä kansalaisten huomion pois siitä, mitä ne itse ovat: valtarakennelmiinsa takertuneita kehityksen jarruja.

http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/102309-perussuomalaiset-ovat-suomen-muutosvoima

[Jouko]

Perussuomalaiset ovat Suomen muutosvoima
5.4.2012 08:27 Sampo Terho

Perussuomalaisiin liitetyistä mielikuvista kaikkein eniten minua ihmetyttää paljon toistettu väite, että olemme muutoksen vastustajia. Hokeman eri muunnelmia ovat syytökset impivaaralaisuudesta, suomifilmien menneeseen maailmaan pyrkimisestä, kellon taaksepäin kääntämisestä jne. Erityisesti tätä tietysti jankutetaan poliittisten vastustajiemme taholta, mutta myös huolestuneiden pääkirjoittajien ja älylliseen eliittiin itsensä mieltävien kansalaiskeskustelijoiden toimesta.

Huoli pois, totuus on juuri päinvastainen. Taaksepäin ei pääse. Jokainen meistä rakentaa aina tulevaisuutta – kysymys on vain siitä, minkälaista. Ja juuri tulevaisuutemme kannalta Perussuomalaiset ovat ainoa merkittävä muutosvoima Suomen politiikassa.

Koko elämäni ajan olen kuullut kansalaisten valittavan, kuinka luutunutta politiikka on, kuinka korruptoituneet "maan tavat" hallitsevat kulisseissa, kuinka epäselvää on poliittinen puhe ja kuinka kansasta vieraantuneita ovat päättäjät ja heidän päätöksensä.

Itse olen kokenut usein samoin. Monia tärkeitä asioita ei Suomessa ole saanut syystä tai toisesta tarkastella kriittisesti, ei vaikka niissä olisi selkeitäkin epäkohtia. Usein järkiperäinen kritiikki on haluttu vaientaa ja kriitikko leimata kiihkoilijaksi, etenkin jos järkiperusteet nykytilan säilyttämiselle puuttuvat.

Ennen Perussuomalaisten nousua politiikkaamme vaivasi politiikan puute (tätäkin valiteltiin vuosia). Vanhoille puolueille oli politiikan suurista kysymyksistä kehittynyt konsensus, joka takasi sen, ettei hallitusyhteistyön estäviä erimielisyyksiä ollut. Siten ei itse vaaleilla enää ollut paljoakaan väliä, sillä Suomen suunta ei mainittavasti muuttunut sen perusteella, menettikö vaikkapa Keskusta viisi paikkaa Kokoomukselle tai Kokoomus seitsemän Demareille. Yksi puolueista istui aina huilausvuorossa oppositiossa, mutta jatkoi sitten hallitukseen noustuaan käytännössä samaa politiikkaa kuin edeltäjänsä.

Me Perussuomalaiset olemme jo oppositioasemasta ja jopa pelkällä olemassaolollamme muuttaneet suomalaista politiikkaa ja yhteiskuntaa enemmän kuin muuten olisi vuosikymmeniinkään tapahtunut. Ilman meitä ei esimerkiksi EU-politiikkaa tai maahanmuuttopolitiikka olisi ryhdytty tarkistamaan, eikä kielipolitiikasta edes puhumaan. Ja jos aikanaan nousemme suurimmaksi puolueeksi, kuten itse uskon, muutoksen vauhti tulee vain kiihtymään evoluutiosta revoluutioksi.

Se on totta, ettemme vaihda moraalisia periaatteitamme kuin paitaa. Sekin on totta, ettemme juuri välitä nuuhkia kansainvälisten muoti-ilmiöiden ailahtelevia tuulia. Tässä mielessä me olemme konservatiivisia.

Mutta vaikka moraaliltamme olemme perinteisiä, poliittisesti olemme nimenomaan muutosvoima. Miksi me tavalliset suomalaiset eri elämänaloilta olisimme muuten halunneetkaan laittaa itsemme likoon ja lähteä liikkeelle haastamaan vanhaa valtaa? Tuskin siksi, että saisimme jatkaa samojen asioiden tekemistä samalla tavalla kuin vanhat puolueet.

Me haluamme muuttaa niin politiikan muodon kuin sisällön. Harvat meistä ovat ammattipoliitikkoja, mikä kieltämättä näkyy välillä kielteisestikin. Juuri tämä kuitenkin antaa meille myös edellytykset olla jotain aidosti uutta ja kyseenalaistaa vanhoja totuuksia. Me edellytämme, että hallitusten muuttuminen muuttaa myös hallitusten politiikkaa. Me murramme tabut ja laitamme pyhätkin lehmät lypsylle.

Muutoksen todelliset vastustajat ovat yleensä niitä, joille nykytila on tuottoisa ja joille uudistuksista voisi koitua henkilökohtaista haittaa. Me emme ole osa perinteistä vallanjakojärjestelmää, jossa tunkkaiset puoluekoneistot valitsevat yhtä lailla maan korkeimmat virkamiehet kuin nuorisojärjestöistään valtakunnan johtoon nostettavat poliitikot.

Me olemme Suomen ainoa todellinen muutosvoima. Juuri ajamamme muutoksen takia vanha valta meitä niin pelkää. Ja pelkonsa ahdistamana vanhat puolueet jatkavat Perussuomalaisten perusteetonta leimaamista muutoksen vastustajiksi, toivoen samalla kiinnittävänsä kansalaisten huomion pois siitä, mitä ne itse ovat: valtarakennelmiinsa takertuneita kehityksen jarruja.

http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/102309-perussuomalaiset-ovat-suomen-muutosvoima

Tämä on vahva totuus. Ei ole mitään syytä epäillä. Perussuomalaiset tulevat vielä olemaan Suomen suurin puolue. Siitä pitävät huolen toiset puolueet. Etenkin ne isommat.

[Nännijäkälä]

Suomen "muuttovoitto"

Suomeen muutti viime vuonna alustavien tilastojen mukaan 28 250 henkilöä ja Suomesta pois 12 470 henkilöä. Erotus oli siis 15 780 uutta asukasta, mikä oli historiallinen ennätys. Tätä erotusta sanotaan "muuttovoitoksi" ja se vastaa noin neljäsosaa samana vuonna syntyneestä suomalaisten ikäluokasta (59 961), joten se on keskeisin syy väkilukumme kasvulle.

Termi muuttovoitto on aavistuksen harhaanjohtava. Voitto viittaa yleensä johonkin saavutettuun menestykseen tai etuun. Maahanmuuton suhteen asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, että enemmän olisi automaattisesti parempi. Maahanmuuton suhteen laatu tuo kaikki hyödyt, kun taas määrä itsessään lähinnä kasvattaa ongelmia.

2000-luvun alkuvuosien yleisin poliittinen mantra oli Suomea 2010-luvulla uhkaava massiivinen työvoimapula, ja yleisimmin vaivaan tarjottu lääke oli yhtä massiivinen maahanmuutto. Puhuttiin usein 300 000–500 000 pikaisesti tarvittavasta maahanmuuttajasta. Siinä sivussa kaikki tätä ajatusta epäilleet leimattiin surutta rasisteiksi. Vuosien ajan työvoimapulaa hokivat niin maamme johtavat poliitikot kuin isoimpien lehtien päätoimitukset. Nyt väistämätön työvoimapula on ilmeisesti peruutettu, eikä asiasta vuosiin ole kuulunut enää mitään.

Ja missä nämä työvoimapulaa julistaneet väärät profeetat nyt ovat? Suomen johdossa, totta kai. Jyrki Katainen oli eräs keskeisimpiä työvoimapulan rummuttajia. Pahinta on, etteivät nämä visionäärit ymmärtäneet edes erotella maahanmuuttoa työperäiseen ja ns. humanitaariseen, vaan totesivat vain yleisesti Suomen tarvitsevan valtavasti maahanmuuttajia. Ikään kuin maahanmuuton laadulla ei olisi mitään vaikutusta siihen, pystytäänkö sen avulla täyttämään mahdolliset vajeet työmarkkinoilla.

Minkäänlaista järjestelmällistä maahanmuuttopolitiikkaa, kuten esimerkiksi työvoiman tarpeeseen, ja tulijoiden koulutukseen sekä ikään perustuvaa pistejärjestelmää ei ole rakennettu. Suomeen vain lipuu ihmisiä erilaisten kansainvälisten sopimusten perusteella, ja me seuraamme tapahtumia vierestä. Esimerkiksi viime vuonna Suomesta oleskeluluvan saaneista vain pieni osa tuli maahan työnteon takia.

Loput: http://www.sampoterho.net/?p=1838

[Roope]

Termi muuttovoitto on aavistuksen harhaanjohtava. Voitto viittaa yleensä johonkin saavutettuun menestykseen tai etuun. Maahanmuuton suhteen asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, että enemmän olisi automaattisesti parempi. Maahanmuuton suhteen laatu tuo kaikki hyödyt, kun taas määrä itsessään lähinnä kasvattaa ongelmia.

Ajatus jää kirjoituksessa vähän puolitiehen. Tilanne on siis se, että Suomesta lähtee koulutettua työvoimaa ja tänne tulee tilalle enemmän heikommin koulutettua tai kouluttamatonta väkeä, eikä useinkaan töihin. Tätä kutsutaan yleensä aivovuodoksi, mutta sanaa ei jostain syystä käytetä suomalaisen maahanmuuton yhteydessä.

[Timo Rainela]

Federaatiofantasia
1.6.2012 10:16 Sampo Terho

Eurokraatit ovat tällä viikolla jälleen jakaneet lausuntoja. Komission puheenjohtaja Barroso teki kaikkein vahvimman avauksen. Hänen mukaansa ratkaisu talousongelmiin on "täydellinen talousunioni". Jäsenvaltioiden tulisi laajentaa finanssi- ja talousintegraatiota euron hyväksi, mikä käytännössä tarkoittaisi esimerkiksi pankkiunionia, eurobondeja ja yleiseurooppalaista pankkitalletussuojaa.

Viimeistään nyt Barroson kortit ovat avoimina pöydässä. Komissio haluaa EU:sta liittovaltion. Tässä viedään äärimmilleen se virheellinen ajattelu, että integraation ongelmat voidaan ratkaista vain lisäämällä integraatiota.

Niiden jotka eivät liittovaltiota halua, on nyt korkea aika sanoa se ääneen. Päivä päivältä käy selvemmäksi, ettei liittovaltio olisi Suomen etu, eikä välttämättä hyväksi ylipäänsä kenellekään muulle kuin itse EU-byrokratialle. Euroopan Yhdysvalloissa Suomelle olisi toki varattuna keskeinen rooli, nimittäin maksajan. Suomen tulonsiirrot muille jäsenmaille lisääntyisivät nykyisestä 500 miljoonan nettomaksajuudesta entisestään kun meitä odottaisi loputon keskinäisten takausten, yhteisvastuuverkkojen ja solidaarisuustukien vyyhti.

Tämä velkaunioni ei ole se EU, johon aikanaan neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen liityimme. Liittovaltion puuhaaminen ei myöskään ratkaise eurokriisiä.

Ei pidä unohtaa, että suomalaistenkin korkea elintaso perustuu tällä hetkellä velanottoon.  Tilanteemme saattaa kyllä suhteellisesti olla parempi kuin monella muulla euromaalla, mutta se ei ole todellakaan vahva, päinvastoin. Suuntamme on Kataisen hallituksen ohjauksessa aivan sama kuin kriisimailla, emme vain ole vielä ehtineet yhtä syvälle.

Ylivelkaisten keskinäiset takaukset eivät ole ratkaisu, se tarkoittaa ainoastaan sitä, että huojuvaa korttitaloa rakennetaan entistäkin suuremmaksi, kunnes yhden kortin lopulta kaatuessa muutkin sortuvat. Solidaarista toki sekin, mutta hyödytöntä.

Lisäksi Barroson ehdottamien poliittisten rakennelmien pystyttäminen kestäisi niin pitkään, etteivät ne ehtisi nykyistä kriisiä pelastamaankaan. Ehdotuksen taustalla lieneekin siis lähinnä komission ikuinen pyrkimys edistää integraatiota siitä riippumatta, meneekö Euroopalla hyvin vai huonosti – kumpaakin suhdannetta kun voi käyttää hyväkseen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Barroso ei tietenkään ole yksin asialla. Myös komission varapuheenjohtaja Olli Rehn sanoin torstaina, että euroalueen hajoaminen vältetään paitsi tietysti vastuullisella talouspolitiikalla, myös jäsenmaiden yhä tiiviimmällä yhteistyöllä. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi puolestaan vaati euroalueen johtajilta suunnitelmaa lähivuosiksi, koska Euroopalta hänen mukaansa puuttuu visio tulevasta.

Vastaan Draghin huutoon: Euroopan tulee säilyä itsenäisten kansallisvaltioiden mantereena, joka EU:ta välineenään käyttäen tekee yhteistyötä asioissa, joita kansallisvaltiot eivät yksin pysty ratkaisemaan ja joissa on saavutettavissa molemminpuolista hyötyä jäsenmaiden välillä. Jokainen kansallisvaltio vastaa itse omista veloistaan ja omien pankkiensa tukemisesta. Jos jotkut maat eivät pysty toimimaan eurossa niiden sääntöjen puitteissa, joista alunperin yhdessä sovittiin, on nämä maat saatettava euroalueen ulkopuolelle.

Ratkaisu ei olisi tuskaton, mutta se toimii. Vaikeinta eurokriisissä ei olekaan ratkaisujen löytäminen. Paljon vaikeammaksi on osoittautunut tosiasioiden tunnustaminen, kun ne eivät vastaa omia toiveita ja suunnitelmia. Liittovaltiota kannattavat poliitikot ovat omistaneet koko uransa toimimattomien poliittisten rakennelmien pystyttämiseen. Heidän on ilmeisesti mahdotonta myöntää erehdystään, eivätkä he tunnu rekisteröivän mitään integraatiounelmien mielekkyyttä vastaan puhuvia tosiasioita.

Todellisia, toimivia vaihtoehtoja on nykypolitiikalle tarjottu eurokriisin alusta saakka, mutta niihin ei ole tartuttu. Sen sijaan kriisivuodesta toiseen heitellään lisää utopistisia ehdotuksia erilaisista bondeista ja takauksista, ilman reaalipoliittisia toteutusmahdollisuuksia ja yleensä ilman selkeitä yksityiskohtia. Tosiasioiden tunnustamisen sijaan takerrutaan viimeiseen hengenvetoon saakka tyhjään federaatiofantasiaan.

http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/107404-federaatiofantasia

[Jouko]

Sampo Terho ei ole huono valinta Perussuomalaisten tulevaksi puheenjohtajaksi. Eikä ole huono valinta kansanedustajaksi ja ministeriksikään. Onko joku eri mieltä?

[Tragedian synty]

Sampo Terho on politiikan Jan Hurri. Nämä kaksi kun saisivat enemmän huomiota kansalta, joutuisivat hallitus ja EU nopeasti nurkkaan.

Käsittämätöntä, mikä noita EU-pomoja oikein ajaa eteenpäin. En voi käsittää enkä uskoa, että jotkut pitävät omaa poliittista mainettaan niin kalliina, että sen vuoksi kannattaa ajaa maanosallinen ihmisiä päin honkia. Mutta pakko sitä sitten kai on uskoa, kun ei muu selitys sovi luonnonlakeihin.

Saisivat mediat vaihteeksi tiedustella puoluekannatusta eurovaaleissa. Sieltä voisi tulla Perussuomalaisille sellainen jytkynmerkki, että Erkkomedia olisi

[hattiwatti]

Sampo Terho ei ole huono valinta Perussuomalaisten tulevaksi puheenjohtajaksi. Eikä ole huono valinta kansanedustajaksi ja ministeriksikään. Onko joku eri mieltä?

Sampo Terho puheenjohtajana olisi ainoa voima joka PS:n voisi pelastaa kannatuksen kestolaskulta. Periaatteessahan Espanjan tuleva romahdus voisi nostattaa persut suurimmaksi puolueeksi, mutta Soinin plokia lueskelemalla rivien välistä kyllä selviää miksi persuja on hieman vaikea keskivertoäänestäjän ottaa vakavasti. Ratkaisu olisi yksinkertainen: Soinin sutkautukset keksivälle mediamestarille Jukka Jusulalle potkut, Soini kunniapuheenjohtajaksi kommunikoimaan peräkylän mummojen vaalikahvituksiin ja Sampo Terho luotsaamaan puoluetta julkisuuden kasvona ja kunnon organisaatio hoitamaan aktiviteetin koordinoimista.

Valitettavasti Terho on sanonut haluavansa jatkaa meppinä vastaisuudessakin. Siinä kun oli pientä ulkopuolista tukea nostamaan mies europarlamenttiin, tarvitaan ulkopuolinen painostusryhmä suostuttelemaan mies puolueensa pelastajaksi.

[repo]

Sampo Terho ei ole huono valinta Perussuomalaisten tulevaksi puheenjohtajaksi. Eikä ole huono valinta kansanedustajaksi ja ministeriksikään. Onko joku eri mieltä?

Sampo Terho puheenjohtajana olisi ainoa voima joka PS:n voisi pelastaa kannatuksen kestolaskulta.

Jahas! Olikos teillä lupa puhella tuommosia? Tämä ei ole puoluekokous vaan Homma-foorum - rasistit kottaraispönttöön tuijottelijat.

Sampo Terhossa on nostetta. Ei oo huono, ei oo! Ei vaan taida Sampo puhutella sitä "unohdettua kansaa" tai "smpläisiä", joten ei tuu mitään ellei Timolta lopu kunnianhimo pysyä puheenjohtajana, nousta poliittisena johtajana vaikka pääministeriksi, toimia poliittisen liikkeen/organisaation johtajana ja olla se johtaja, jonka aikana "EU hajosi ja järkevöityi, mitä mä aina sanoin". Sellainen johtaja muistetaisiin. Tänne lehtereille vaikuttaa edelleen vahvasti siltä, että Timo haluaa kaiken ja miksi ei haluaisi. Ei häntä voi syyttää hänen kunnianhimosta ja sitkeydestä. Niitä tarvitaan kovissa paikoissa ja nyt ollaan matkalla todella koviin paikkoihin.

Mutta sitten tullaan niihin muihin Timon ja Sammon takana. Muiden tehtävä on, johtajan ohella, tehdä jatkuvaa arviointia tilanteesta, johtajasta, haasteista jne jne. Lopulta muiden tehtävä on osoittaa johtajalle, että hänen aikansa ja kykynsä eivät kohtaa tämän hetken vaatimuksia. Ketä tilalle? Sekin pitäisi olla selvillä ennenkuin vaihtoa edes ehdotetaan. Onnistuisiko tandem-johtajuus? Näillä "muilla" on paljon arvioitavia asioita. Epäilen vain ettei nämä "muut" ole tehtäviensä tasolla vaan tyytyvät helpoimpaan.

Samalla tavalla nämä muut, tosin eri henkilöt, ovat myös Kataisen takana. Muilla on suuri vastuu siitä, onko johtaja Kataisen kunnianhimo ja taidot kohdallaan. Tässä olisi PerSu:ille ja Kokoomukselle kilpajuoksun paikka. Molemmilla olisi parannettavaa johtamisessa, jotta kansakunnan johtaminen olisi hyvää. Demarit teki jo valintansa. Keskusta tekee pian. Keskustan Sipilä on mielenkiintoinen musta hevonen.

PerSu:ilta olisi ehdottomasti kova peliliike leventää johtamisen hartioita ja terävöittää menoa juuri nyt. Sampo Terhossa voisi olla ainesta, mutta hänen näytöt johtamisesta ovat vielä kovin hentoja (lue: ei ole näkynyt tänne lehtereille). Sampo osaa kuitenkin kirjoittaa ja esittää asiansa provosoimatta, selkeästi, luottamusta herättävästi ja ennenkaikkea ilman Kataiselle leimallista mielikuvapolitikointia. Mutta hyvän moraalin omaava johtajuus on nyt se juttu, jota tarvitaan. Sampo Terhossa voisi kuvitella moraalin olevan kunnossa, mutta se johtajuus on avoin kysymys. Eikä se saa vastausta ellei edes ota johtajuutta.

[Tragedian synty]

http://www.sampoterho.net/?p=1925

Kas tässä meppimme kertomus siitä, kuinka islam on [SENSUROITU MIELIVALLAN PELOSSA].

[Kareliana-55]

http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/108800-lunastusrahasto-ja-eurobondit-viimeistelev%C3%A4t-eu-liittovaltion

[Timo Rainela]

EU avaruudessa
July 13, 2012

EU on vuodesta 2003 valmistellut satelliittinavigaatiojärjestelmää nimeltä Galileo. Nykyäänhän Euroopassa käytetään pääosin amerikkalaista GPS-paikannusjärjestelmää, joka on USA:n sotilasviranomaisten hallinnoima. Myös Venäjällä on oma järjestelmänsä (GLONASS) ja kiinalaiset valmistelevat omaansa.
http://www.sampoterho.net/?p=1981

[alussaolisana]

Seuraan ketjua.

[coscarnorth]

08.08.2012 Sampo Terho: Paniikkiunioni etsii eurooppalaista henkeä

"Eurooppalainen henki" on jotain, jota EU on aina kaivannut, mutta jota alusta saakka on EU-projektilta puuttunut: se tarkoittaa kansalaisten samaistumista unioniin ja eurooppalaista yhteishenkeä yli kansallisten rajojen ja etujen.

Talouskriisin kärjistyessä ennestäänkin heikko yhteishenki on ollut kovalla koetuksella. Pelon ja sekaannuksen kasvaessa oman edun tavoittelu yhteisissä päätöksissä vahvistuu entisestään, ja vastaavasti syyllisiä omiin ongelmiin etsitään mieluusti ulkomailta.

Poikkeuksellisesti myös Suomesta on tullut näkyvä osa tätä peliä; viimeksi pari päivää sitten Italian pääministeriltä Mario Montilta julkaistiin haastattelu, jossa hän syytti Suomea epävakauden aiheuttajaksi. Vastaavasti suomalaisesta näkökulmasta vaikuttaa varsin selvältä, että epävakauden todellinen aiheuttaja on Italian ja muiden kriisimaiden oma holtiton velanotto.

Julkisten syytösten sinkoillessa EU:n henkinen pohja heikkenee päivä päivältä. Paradoksaalisesti samaan aikaan pyritään talouskriisin voittamiseksi kuin pakokauhun ajamina rakentamaan ennätysvauhtia yhä tiukempaa integraatiota. Viimeisin ajatus on ollut rakentaa pankkiunioni, vaikka oikeampi nimitys EU:n tulevaisuudelle voisi olla paniikkiunioni.

Miten nyt rakenteilla olevaan haluttomien liittovaltioon oikein päädyttiin? EU:n integraatiossa on jatkuvasti edetty kansalaismielipiteen edellä. Viimeistään EU:n perustuslaista käydyt kansanäänestykset viime vuosikymmenellä osoittivat, etteivät useimpien jäsenmaiden kansalaiset halua liittovaltiota.

Silti monille kansallisille päättäjille ja erityisesti EU:n korkeimmalle johdolle liittovaltio on ihanne ja visio. Siksi integraatiota on jatkuvasti edistetty niin hyvinä kuin huonoina aikoina, mutta pääasiassa niin pienin askelin, etteivät media ja kansalaiset kehitystä oikein huomaakaan. Samalla on toivottu kansalaisten sitten aikanaan muuttuvan myönteisiksi jo tehdyille päätöksille.

Suuremmissa askelissa kansalaismielipide kuitenkin joudutaan ottamaan huomioon, jolloin liittovaltiovisioiden ja kansalaisten haluttomuuden yhteensovittaminen käy hyvin vaikeaksi.

Eurovaluutta on keskeisin esimerkki järjestelmästä, joka luotiin federalistien unelmien ja huomattavasti kriittisemmän kansalaismielipiteen ristipaineessa. EU-eliitti puuhasi vuosikymmeniä unionille yhteistä valuuttaa ja halusi mahdollisimman monet jäsenmaat mukaan käytännön ongelmista välittämättä. Samaan aikaan järjestelmä oli pakko jättää ohjaukseltaan, yhteisvastuultaan ja valvonnaltaan löyhäksi, että rakennelma olisi myös kansalaisten hyväksyttävissä.

Näin päädyttiin luomaan perustavasti viallinen järjestelmä, jota on myös erittäin vaikea korjata. Nyt kun euron valuviat ovat johtaneet euroalueen tuhon partaalle, esittää EU-eliitti ainoaksi ratkaisuksi vielä suurempia integraatiopäätöksiä, mutta niillä ei edelleenkään ole kansalaisten kannatusta. Kansalaisille luvattiin valuuttaunioni ilman poliittista unionia. Nyt on vaikea selittää, ettei se olekaan mahdollista.

Ollaan siis umpikujassa; integraation nykytilanne on toimimaton mutta eteenpäinkään ei demokratian keinoin pääse. Looginen suunta integraatiossa olisi siten paluu löyhempään unioniin, mutta sitä taas ei Euroopan nykyjohdossa haluta, koska esimerkiksi euroalueen osittainen hajottaminen sotisi pitkäaikaista EU:n yhdentymisvisiota vastaan. Moni johtava poliitikko on sitonut koko uransa ja uskottavuutensa europrojektiin, eikä ilmeistenkään virheiden myöntäminen ole helppoa. Siksi federalistit yrittävät mieluummin puskea läpi umpikujan peräseinästä kuin ottavat askeltakaan taaksepäin.

Eurooppalainen yhteishenki ei kuitenkaan kestä tulonsiirtounionin rakentamista. Konkurssimaille liittovaltio ja itsenäisyydestä luopuminen saattaa vielä osittain olla hyväksyttävää, koska maat toivovat saavansa tällä tavoin rahaa. Mutta miten myydä Suomen tai Saksan kansalaisille ajatus, että meidän tulisi luopua itsenäisyydestämme päästäksemme maksamaan rahaa?

Ajatus on järjetön, mutta silti se on edennyt pitemmälle kuin kukaan olisi muutama vuosi sitten uskonut. Eurokriisiä ennen EU-kansalaisille luvattiin, ettei toisten maiden tukeminen ole edes mahdollista – tämä kirjattiin jopa EU:n perussopimukseen. Kriisin alettua kehitettiin sitten hätäisesti tukijärjestelmä, jonka piti asettaa tuen saajille kovat ehdot. Kuluvan kesän aikana on kriisissä siirrytty vielä kolmanteen vaiheeseen, jossa tuen saajat haluavat itse määrätä avunannon ehdot ja vielä kärkevästi arvostelevat auttajiaan.

Tästä syyttelyn, sekaannusten ja eturistiriitojen kärjistymisen ilmapiiristä eurooppalainen henki myrkyttyy vain lisää. Vuosikymmeniä rakennetun heiveröisen yhteishengen nopea rapistuminen on kaikkien tappio riippumatta siitä, miten EU-byrokratiaan muuten suhtautuu.

Vaarallisinta Euroopan tulevaisuudelle kuitenkin on, jos liittovaltioon ja tulonsiirtoihin johtavia päätöksiä yhä jatketaan ilman kansalaisten kannatusta. Haluttomien kansalaisten pakottaminen liittovaltioon nakertaa eurooppalaisen hengen lisäksi koko lainkuuliaisuuden ja yhteiskuntasopimuksen pohjaa jäsenmaissa. Myös EU:n itsensä kannalta juuri integraation vieminen kansalaismielipidettä pitemmälle on nykyisen umpikujan keskeinen syy.

[coscarnorth]

03.10.2012 Sampo Terho: Kieliriita syvenee

Kataisen hallitukselle ominainen kielipolitiikka sai jatkoa, kun 28.6. hallituksen asetuksella päätettiin aikaistaa pakkoruotsia yhdellä vuodella. Syyslukukaudesta 2016 alkaen jo kuudesluokkalaiset siis aloittavat pakolliset ruotsin opinnot. Päätöstä ajoivat RKP ja Folktinget, joka julkaisi viime vuonna 25:en vaatimuksen listan, joihin tämä päätös sisältyi.

Pakkoruotsin aikaistamispäätökselle ei ole opetuksellisia perusteita, muun muassa kieltenopettajat arvelevat kielitaidon ratkaisun myötä vain heikkenevän. Tällä päätöksellä ruotsin opetusta ei nimittäin lisätä, vaan sen oppimäärä vain levitetään entistä useammalle vuodelle. Tuntien lisäämistä aletaan epäilemättä vaatia seuraavaksi.

Ruotsin kieli on jatkuvasti ollut oppilaille tehdyissä kyselyissä inhotuimpien aineiden joukossa. Halu altistaa yhä nuoremmat koululaiset pakolliselle ruotsille perustuu siihen, että nuorempien ei arvella vielä osaavan suhtautua kriittisesti siihen mitä heille opetetaan. Itse kylläkin pidän selvänä, että normaalijärkinen 12-vuotias ymmärtää jo aivan kirkkaasti, ettei pakkoruotsille ole järjellisiä perusteita. Asia ei nimittäin ole järin monimutkainen.

Pakkoruotsin aikaistaminen on jälleen uusi virheliike, joka todennäköisesti vain kasvattaa ruotsin kieltä kohtaan tunnettua tarpeetonta vastenmielisyyttä, johon RKP:n kielipolitiikka on keskeisin syy. Ilman koko ihmiselämän läpileikkaavaa pakkokoneistoa (kouluruotsi, lukioruotsi, yliopiston ja ammattikorkeakoulujen kielikokeet, virkamiesten kielivaatimukset) kenelläkään tuskin olisi pahaa sanottavaa ruotsin kielestä itsestään. Mutta ennen kuin tämä sortavaksi koettu järjestelmä puretaan, ihmiset käyvät yhä ärtyneemmiksi – ja hyvästä syystä!

On vaikea käsittää, mihin pakkoon perustuva kielipolitiikkamme oikeasti tähtää. Sen ymmärtää jokainen, etteivät likimainkaan kaikki ruotsia elämässään tarvitse. Noin 2/3 suomalaisista asuu yksikielisesti suomenkielisissä kunnissa, joissa ruotsia ei puhuta nimeksikään. Eivätkä kaksikielisissäkään kunnissa kasvavat nuoret tavallisessa arjessaan ruotsia tarvitse – paljolti koska RKP vaatii edelleen ruotsinkielisten nuorten eristämistä omiin kouluihinsa.

Itse olen kasvanut kaksikielisellä Kirkkonummella mutta ensi kertaa elämässäni minua on pyydetty puhumaan ruotsia vasta kun tulin Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajaksi, jonka jälkeen ruotsinkielinen media on usein pyytänyt haastatteluja. Valitettavasti en vain osaa niitä kaikista pakko-opinnoista huolimatta antaa yhtään sen paremmin kuin pakkoruotsia puolustava pääministerimmekään. Emmekä suinkaan pääministerin kanssa ole ainoat; valtaosa etenkin miespuolisista oppilaista saa ruotsista surkeat arvosanat.

Mikään pakottamisen määrä ei voi pysäyttää maailmaa muuttumasta. Kuinka tahansa lujasti hallitus haluaakin menneisyyteen takertua, lopulta se luiskahtaa käsistä. Ruotsi ei enää ole porttimme länteen, vaan Suomi on itsekin aivan yhtä kiinteä osa kansainvälistynyttä maailmaa. Tarvitsemme tänä päivänä ja tulevaisuudessa laajaa maailmankielten osaamista, jolloin yhden pienen pohjoismaisen kielen asettaminen suurempien kielten edelle on vain haittatekijä kansainvälisyydellemme.  Suomella ei ole kaksista tulevaisuutta ruotsinkielisenä Impivaarana - tarvitaan sekä kykyä että asennetta kohdata laajempi maailma.

Se 69 % suomalaisista, joka toivoo ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuutta, ei koskaan ole pyytänyt muuta kuin että heidät jätettäisiin rauhaan. He eivät halua pahaa kenellekään eivätkä estää yhtäkään ihmistä lukemasta ruotsia. He pyytävät vain nöyrästi oikeutta saada itse päättää omasta kieli-identiteetistään ja uravalintaansa tukevista kieliopinnoista.

Osaako kukaan kertoa, miksi heiltä tämä perusoikeus yhteiskunnassamme riistetään?

http://blogit.iltalehti.fi/sampo-terho/2012/10/03/kieliriita-syvenee/?ref=es

[Tragedian synty]

http://www.sampoterho.net/?p=2154

Federalistien Eurooppa

Ensi viikolla europarlamentin talous- ja rahavaliokunnassa äänestetään erittäin tärkeistä suosituksista. Parlamentti laatii nimittäin parhaillaan omaa kantaansa selvitykseen "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa", jonka ovat laatineet Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, komission puheenjohtaja, euroryhmän puheenjohtaja ja EKP:n pääjohtaja.

Parlamentin kannan ilmaisevan raportin esittelijänä toimii belgialainen Marianne Thyssen, joka on kokoomuksenkin edustamasta EPP-ryhmästä. Liittovaltiokehityksen kannattajien ajatusmaailma välittyy raportin luonnoksessa hyvin selkeästi. Tässä joitakin raportoijan esityksiä:

• "kaikki koko EMU:n ja unionin yhteisen rahan tulevaisuutta koskevat epäilyt on jätettävä omaan arvoonsa"
• "unionin ja kansallisten päätöksentekijöiden olisi jatkuvasti tehtävä kansalaisilleen selkoa yhteisen rahan hyödyistä, muun muassa euroalueen hajoamiseen liittyvistä kustannuksista ja riskeistä"
• "pidemmällä aikavälillä talous- ja rahaliiton seurauksena on velan yhteinen liikkeeseenlasku"
• "tiiviimmän yhteistyön välinettä olisi käytettävä useammin verotuksen alalla"
• "Euroopan yhdentyminen on ilman pienintäkään epäilystä peruuttamaton ja etenevä prosessi, jos jäsenvaltiot noudattavat huolellisesti unioniin liittyviä velvoitteitaan"
• "Eurooppa-neuvosto on toiminut viime vuosina vastuullisesti kriisin hallinnassa ja laatinut lukuisia ehdotuksia, jotta kriisistä selvittäisiin, vaikka kaikkien tällaisten ehdotusten tekemiseen perussopimuksissa ei aina ole ollut selkeää unionille annettua valtuutusta"

Nämä ovat toistaiseksi vain raportoijan omia esityksiä, mutta hän kuitenkin edustaa europarlamentin suurinta ryhmää. Esitykset antavat hyvän kuvan federalistien asenteesta EU:ta käsittelevään keskusteluun ja koko unionin tulevaisuuteen. Vertaukset Neuvostoliiton ja Eurostoliiton välillä alkavat olla tuskallisen osuvia, jos nämä linjanvedot kirjataan likimainkaan esitetyssä muodossa (arvostelua paheksutaan, virallisen tiedotuksen halutaan olevan yksinomaan myönteistä, keskusvallan sääntöjen vastainen toiminta pyhitetään tarvittaessa, mutta samaan aikaan jäsenmailta edellytetään ehdotonta kuuliaisuutta).

Tein tietenkin raporttiin muutosesityksiä, joissa ehdotin muun muassa epäilysten omaan arvoonsa jättämistä käsittelevän kohdan poistamista kokonaan, ja että pelkkien myönteisten puolien sijaan olisi kerrottava yhteisen rahan vaikutuksista ylipäänsä. Painotin useissa tarkistuksissani myös sitä, että ennen nykyistä syvempää yhdentymistä EU-kansalaisten mielipidettä tulisi kuulla selkeästi kansanäänestysten kautta.

Valiokuntamme äänestää raportista ja siihen tehdyistä muutosesityksistä maanantaina. Toivottavasti teksti muuttuu vielä paljon. Jollei, kerron asiasta ensi viikolla lisää.

[Tragedian synty]

http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/121047-kohti-todellista-talous-ja-rahaliittoa

Kohti "todellista" talous- ja rahaliittoa

EU:ssa on valmisteilla erittäin merkittävä selvitystyö nimeltä "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa". Sen on laatinut unionin korkein eliitti: Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, komission puheenjohtaja, euroryhmän puheenjohtaja ja EKP:n pääjohtaja.

Myös europarlamentti muodostaa asiaan oman kantansa, josta äänestettiin eilen talousvaliokunnassa ja josta lopullisesti päätetään täysistuntoäänestyksessä. Olin ainoa suomalainen valiokunnan äänestyksessä, joka päättyi 32 puolesta, 8 vastaan ja 1 tyhjää. Minä olin yksi vastaan äänestäneistä.

Ensimmäiseksi raportissa huomio kiinnittyy otsikon sanaan "todellista". Olemmeko tähän saakka siis olleet epätodellisessa talousliitossa tai jonkinlaisessa leikkirahaunionissa? Käytännössä sana "todellinen" on tässä yhteydessä kiertoilmaisu tiiviimmälle, sillä raportti on sisällöltään pääasiassa luettelo uusista ja syvemmistä integraation muodoista. Parlamentin linjauksissa on myös ansiokkaasti lueteltu liittovaltion kannattajien perusperiaatteita, joista tässä joitakin esimerkkejä (käännöstä ei vielä ole):

• "it is beyond doubt that the European integration is an irreversible and progressive process;"
• "the intergovernmental method has reached its limits and it is not well suited for democratic and efficient decision-making in 21st century; whereas a leap should be made to a truly federal Europe;"
• "any doubt about the future of EMU in general, including the irreversibility of membership of the euro area, and the Union's single currency in particular is ungrounded as a strong Union is in the interest of all citizens;
  
• "the time has come for the political leaders of and within the European Union to demonstrate their determination, creativity, courage, resilience and leadership to remove the remaining deficiencies that continue to hamper the proper functioning of EMU;
• "over the past years the European Council has sought to find a way out of the crisis and  formulated numerous proposals for which in the Treaties not always a clear competence to the Union has been assigned;"

Nämäkin muotoilut ovat valiokunnassa laadittujen kompromissien tuloksia; alkuperäinen esitys oli vielä uskollisempi liittovaltion ylistyslaulu. Tein itsekin raporttiin lukuisia muutosesityksiä, ja yhteensä mepit tekivät niitä yli 900.

Joitakin kohtia me harvat kriitikot onnistuimme muuttamaan maltillisemmiksi ja tasapuolisemmiksi, mutta linjausten henki säilyy silti selvänä: integraatio on pysäyttämätön ja peruuttamaton prosessi, hallitusten väliset päätökset kuuluvat menneisyyteen, euro-järjestelmän epäileminen on perusteetonta jne. Nämä parlamentin kannanotot tulevat virallisiksi vasta täysistunnossa suoritetun äänestyksen jälkeen, mutta en usko niiden enää merkittävästi muuttuvan, kun suuret ryhmät tukivat linjauksia valiokunnassa.

"Todellinen" talous- ja rahaliitto, sekä samalla koko Euroopan unioni ovat nyt siis vasta muodostumassa. Toivottavasti kansalaiset ovat tietoisia tästä kehityksestä, sillä se on Suomen itsenäisyyden aikaisen historian merkittävin tapahtuma, ja monessa mielessä samalla itsenäisyyden ajan loppu. Myös medialla on suuri vastuu seurata kehitystä ja kertoa siitä ymmärrettävästi.

Jos kansalaiset eivät oma-aloitteisesti kiinnitä liittovaltiokehitykseen huomiota, heiltä tuskin tullaan EU:n taholta mitään asiasta kysymään. Valiokuntamme äänestyksessä painotin omilla tarkistuksillani vahvasti sitä, että ennen syvempään yhdentymiseen johtavien päätösten tekoa EU-kansalaisten mielipidettä tulisi kuulla kansanäänestysten kautta. Muuten tekeillä olevalta liittovaltiolta puuttuu edelleen demokraattinen pohja.

Nämä esitykseni haihtuivat kuin savu tuuleen valiokunnan äänestyksessä.

[Matias Turkkila]

EU:n yhteinen turvapaikkapolitiikka

Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä (the Common European Asylum System, CEAS) etenee. EU:n puuttuminen tähän(kin) asiaan varmasti huolettaa monia kansalaisia, mutta mistä tarkkaan ottaen on kyse?

Yhteinen turvapaikkapolitiikka sai alkunsa, kun vuosina 1999-2005 luotiin yhteisiä minimistandardeja, joista tärkeimmät koskivat turvapaikanhakijoiden vastaanottoa, pakolaisaseman määrittelyä, turvapaikkamenettelyä sekä Dublin-asetusta. Muita merkittäviä asioita olivat taloudellisen solidaarisuuden vahvistaminen luomalla Euroopan pakolaisrahasto ja direktiivi tilapäisestä suojelusta. Vuonna 2003 annettiin vielä direktiivi perheenyhdistämisestä. Alkuvaiheen päätöksissä oli myönteistä se, että niillä pyrittiin ehkäisemään myös turvapaikkaturismia.

Sittemmin integraatio on kuitenkin haluttu viedä pitemmälle. Komissio julkaisi 2008 suunnitelman "Policy Plan on Asylum", jolla tähdättiin muun muassa yhteisen Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamiseen ja solidaarisuusmekanismien luomiseen.

Keskeisin kysymys useimmille kansalaisille lienee, mitä kaikkea mainittu solidaarisuus tuo maahanmuuttoasioissa tullessaan? Erityisesti monia mietityttää, ryhtyykö EU päättämään jäsenmaiden vastaanottaman humanitaarisen maahanmuuton määrästä? Kysymykseen ei aitoon EU:n tapaan ole yksiselitteistä vastausta.

Pääasiassa solidaarisuudella tarkoitetaan tulonsiirtoja niille maille, joihin kohdistuu "erityisen kova paine" turvapaikanhakijoiden suhteen. Tätä varten on perustettu paitsi edellä mainittu Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, niin myös 2014 toimintansa aloittava turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto, jota hallinnoi komissio. Rahastolla on tarkoitus myös tarjota korvausta sellaisille maille, jotka suostuvat uudelleensijoittamaan toisesta jäsenvaltiosta tulevia suojelua saavia henkilöitä.

Myös turvapaikkahakemusten yhteiskäsittelyä pohditaan ja tutkitaan, mutta avoimia kysymyksiä on paljon, muun muassa järjestelyn yhteensopivuus EU:n lainsäädännön ja perussopimusten kanssa, oikeussuojakeinot, hakijoiden asema, kenelle päätöksentekovalta kuuluu ja yhteensovittaminen Dublin-järjestelmän kanssa.

Niinikään haluttaisiin luoda hätätilanteita varten vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä, jolla joukoittain saapuneita turvapaikanhakijoita voitaisiin uudelleensijoittaa EU:n sisällä. Tällaista tilannetta ei kuitenkaan ole kohdattu sitten vuoden 1999 Kosovon pakolaiskriisin jälkeen.

Äänestimme kuukausi takaperin myös europarlamentissa mietinnöstä nimeltä "EU:n sisäisen solidaarisuuden lisäämisestä turvapaikka-asioissa". Siinä haluttiin muun muassa edelleen tutkia yhteisen vastuunjakomekanismin luomista ja turvapaikkahakemusten yhteiskäsittelyn mahdollisuutta. Olin ainoa suomalainen meppi, joka äänesti mietintöä vastaan.

http://www.sampoterho.net/?p=2208