Vapaa kasvatus

[guest11919]

Jos jätetään pois 1900-luvun alkupuolelta asti esiintyneet kasvatusteoriat ja -kokeilut, kuten Summerhill, vapaa kasvatus on on ennen muuta suuriin ikäluokkiin liittyvä ja toivottavasti heidän mukanaan kuoleva käsite. Summerhilliläinen vapaa kasvatus on aivan eri asia kuin 60-luvun lopun ja 70-luvun vapaa kasvatus. Suuret ikäluokat ovat sellainen sukupolvi, joka Strauss-Howen sukupolviteoriassa osuu "neljänneksi" sukupolveksi (ks. teos The Fourth Turning) eli on "idealistinen" sukupolvi. Kuten tiedämme, suuret ikäluokat ovat pohjattoman itsekkäitä ikuisia lapsia, jotka eivät tunne mitään vastuuta seuraaville sukupolville jättämästään ekokatastrofiin johtavasta maailmasta. "Vapaa kasvatus" eli epämukavan kieltämisen ja rajoittamisen välttäminen sopi näille hedonisteille kuin nyrkki silmään. Tietenkään läheskään kaikki sukupolven jäsenet eivät harjoittaneet vapaata kasvatusta, vaan ainoastaan ne "edistykselliset" airuet, jotka myös innokkaimmin harjoittivat muita "edistyksellisiä" aatteita. Ja koska suuret ikäluokat, tuo todellinen pullamössöpolvi, ovat aina projisoineet omat huonot ominaisuutensa muihin, he ovat haukkuneet jälkiensä korjaajia eli X- ja Y-sukupolvia "vapaasti kasvattaviksi" ja "pullamössöksi".

Lapsen kasvatuksessa on vaikea epäonnistua siitä yksinkertaisesta syytä, että kasvattajia on kolme: koti, koulu ja vertaiset. Olen koko elämäni aikana tavannut vain yhden aikuiseksi asti ehtineen huonosti käyttäytyvän vapaasti kasvatetun nuoren naisen. Ja mitä nuoriin tulee, omasta tuhansien nuorten havaintoaineistostani en muista kuin yhden änkyräkommunistisesta perheestä tulleen vapaasti kasvatetun, josta hänestäkin saatiin sittemmin ihan yhteiskuntakelpoinen yksilö. Tämän päivän trendi, lasta kunnioittava ja osallistava kasvatus, ei ole vapaata kasvatusta vaan päinvastoin erittäin hedelmällinen kasvualusta nuorelle. Kodin, koulun ja vertaisten kolmiossa lapsi ja nuori, joka kokee liittymisen tunteita, arvostusta ja uskallusta esittää mielipiteitään, pärjää ylivoimaisesti parhaiten kaikilla mittareilla.Siitä huolimatta edelleen näkee kasvatusohjeita, joiden mukaan lapsen ei saisi antaa valita (näennäisistä vaihtoehdoista, kuten punaisesta ja sinisestä paidasta) tai lapselle ei tulisi perustella asioita. Perustelu ei tarkoita lapsen tasolle asettumista, vaan aikuinen voi silloinkin vedota aikuisuuteensa: todeta esimerkiksi, että hän päättää nukkumaanmenoajan siksi, että aikuisena on perehtynyt lasten sopiviin nukkumisaikoihin ja niistä esitettyyn tutkimusnäyttöön. Lopulta aikuinen katkaisee väittelyn, kun lapsi on saanut esittää omat näkemyksensä. Osallistavasti kasvatetut nuoret käyttyvät erinomaisen hyvin erityisesti muualla kuin kotona, missä murkkuiän on tarkoituskin näkyä rajojen hakemisena. Juuri vähän aikaa sitten katselin tyytyväisenä sukulaislapsia, jotka 10+-ikäisestä lähtien istuivat omasta tahdostaan aikuisten seurassa kahvikutsuilla ja jopa osallistuivat keskusteluun. Pienemmät saivat vapaasti leikkiä. Sellainen ei käynyt aikana, jolloin lapset saivat vain näkyä, eivät kuulua.

Kun kodin osuus kasvatuksesta vähenee jatkuvasti lapsen kasvaessa, miksi vapaasta kasvatuksesta jäi niin huonot muistot? Tähän en osaa kunnolla vastata, mutta voin esittää arveluni. Autoritääristen opettajien ja kaikkia auktoriteetteja halveksuvien hippivanhempien kasvatustavat todennäköisesti erosivat toisistaan niin paljon, ettei mitään hedelmällistä vuorovaikutusta voinut syntyä. Mahdollisesti myös vertaiskasvatus epäonnistui, koska suurin osa lapsista kasvatettiin edelleen talonpoikaisjärkeä käyttäen. Harvat vapaasti kasvatetut ajautuivat marginaaliin ja omaksuivat vertaisryhmässä häirikön roolin. Tämä on siis kaikki spekulaatiota.


Linkit: https://en.wikipedia.org/wiki/Strauss%E2%80%93Howe_generational_theory
http://www.fourthturning.com/


P.S. Lisään vielä, että myös sellainen vanhanaikainen näkemys on vahingollinen, jonka mukaan aikuisen ei pidä koskaan muuttaa mieltään lapsen kanssa keskustellessaan. Jänkkäystä, vinkumista jne. ei pidä sallia, mutta jos lapsi onnistuu esittämään hyviä argumentteja vaikkapa siihen, miksi vesipuistoon pitäisi mennä tänään ensi viikon sijasta, on suotavaa muuttaa mieltään. Lapsi oppii esittämään näkemyksiään rakentavasti, jos hän huomaa, että hyvillä argumenteilla on todellinen vaikutus. Tällainen lapsi osaa myös aikuisena pitää puoliaan työpaikalla tms.

[mannym]

Koska itsellä oli kotona suht vapaa kasvatus jatkan sitä lasten kohdalla.

Se kiteytyy pääpiirteittäin seuraavasti.
Lelut siivotaan laatikoihin leikkien loputtua, viimeistään ennen nukkumaan menoa.
Sisällä ei huudeta, ulkona pihalla äänirajaa ei ole.
Siskoa tai muita lapsia ei lyödä.
Sitä syödään mitä tarjolla on.
Työkaluihin ei saa koskea ilman valvontaa.
Pyritään käyttäytymään siivosti.
Jos se ei ole oma lelu, pitää pyytää lupa ennen kuin ottaa.

Lista etenee sitä mukaa kun tarvetta on. Vanhempi tyttäristä on nyt 4 ja nuorempi 2. Omatoimisia ja itsepäisiä ovat.

[Vesa Heimo]

Lapsen kasvatuksessa on vaikea epäonnistua siitä yksinkertaisesta syytä, että kasvattajia on kolme: koti, koulu ja vertaiset.

Kommentoin sen verran että koulussa ollaan vaan osa päivästä ja koulussa ovat paikalla ne vertaiset joiden arvostus menee käytännössä aina lapsella koulun edelle. Vertaiset ovat myös paikalla vapaa-ajalla. Vanhemmille voi tulla suuria ongelmia kasvatuksessa jos vertaiset vetävät eri suuntaan, esimerkiksi niin että "kiltin" lapsen vertaiset ovat raggareita ilman rajoja.

Niitä tapauksia missä "hyvän kodin" lapset ovat päätyneet pikkirikollisiksi on paljon varsinkin silloin kun "hyvän kodin" näennäesen vaurailla vanhemmilla ei ole työkiireiden takia aikaa olla läsnä ja vertaiskasvattajat ovat jo valmiiksi heitteillä nk. "huonoista" kodeista.

[Spesialisti]

Tämä on täysin lapsikohtaista. Itse sain tehdä suurin piirtein aivan mitä huvittaa, mutta olin kiltti ja vältin turhaa keppostelua. En muista äitini suuttuneen minulle kuin kerran. Se tapahtui kun hävitin vahingossa rahaa, ja pinna paloi tietysti kun elämä oli niukkaa ja 70-luvun palkat monesti olemattomia.
Paras kaverini oli villimpi ja jouduin välillä vähän hankaliin tilanteisiin kun pidin hänen tempauksiaan typerinä, mutta ajauduin monesti jotenkin niihin mukaan. Kiltteyden perin kai isältäni, joka oli itse isätön. Osasi hän toki välillä jyrähtääkin.

Edustan onnekasta sukupolvea. 70-luku oli loistavaa ja turvallista aikaa olla pohjoismaalainen lapsi, "Homo Socialidemocraticus". Kaikki koulukirjat olivat joka vuosi aina uusia ja terveydenhuolto ensiluokkaista.
80-luku oli taas varsinainen teini-ikäisten vuosikymmen. Opiskelin 90-luvun alun laman yli ja työllistyin välittömästi valmistuttuani kun Nokia-vetoinen nousukausi alkoi.

Kilttejä lapsia vs. pahiksia oli aikoinaan melko lailla eri suhteessa kuin nykyään. Pidän yhtenä selityksenä tälle sitä, että isovanhemmat olivat sotaa ja kuolemaa nähneitä vakavahenkisiä ihmisiä. Karjalan kunnailla -laulua hiljaa itsekseen hyräileviä ihmisiä. Kyllä heillä oli voimakasta hiljaista auktoriteettia.

[Saturnalia]

Oma lapsuudenkodin ilmapiiri oli omanlaisensa. Kaikki vähänkin vasemmistolaisuuteen viittaava sai isäukossa aikaan raivoa, ja siivottiin pois näkyvistä.
Esimerkiksi musiikin kuuntelu oli kotona kielletty. Julisteet ukko repi alas seiniltä rappiona. Korvalappustereot olivat kielletty automatkoilla. Koulumatkalla yksin sain kuunnella. Juicen musiikki sai isäukon kupin nurin täysin, tavarat lensivät. Etenkin kappaleet Sika sekä Viidestoista yö.
Kun hän kuuli että olimme riparilla kerran laulaneet Viidennentoista yön, niin hän kirosi papin helvetin vastuuttomaksi kommunistiksi. Isäukko on äänestänyt Kokoomusta koko ikänsä. Mikä tarkoittaa, että muslimeista hän pitää, piti ainakin vielä pari vuotta sitten. Hän yritti tehdä minusta Jyrki Kataisen, sellainen ihminen on hänen ihanneihmisensä, lipevä kättä-lippaan kokoomuslainen. Ilmeni lievää kitkaa

Nyt aikuisena olen tietenkin alkanut nähdä ukon jutut oikeassa valossa aikaansa vasten. 70-luvulla vasemmisto painoi päälle kuin yleinen syyttäjä. Isäukko on vetäytynyt henkisesti siilipuolustukseen. Hän on syntynyt 30-luvulla. 60-70 luku oli hänelle poliittisesti shokki, järkytys, suuret ikäluokat olivat hänelle rappiota. Hän on 50-luvun ihminen. Raittius, kunnollisuus, ylänappi aina kiinni. Hän määrittelee ihmiset hyviksi ja huonoiksi ihan jo siltä pohjalta, käyttävätkö he alkoholia. Niitä jotka käyttävät hän pitää itsestäänselvästi alempina, luusereina. Luovuttajina.

Oliko kasvatukseni vapaamielistä? Tavallaan kyllä. Säästyin edes kotona vasemmiston aivopesulta, mitä kodin ulkopuolella sitten tulikin joka tuutista. Camel-boots asenne tuli heti jo kotoa. Isäukko oli sodassa maailman kanssa kunnollisuuttaan.  Hänessä on jäljellä sitä henkeä minkä voin kuvitella vallinneen 30-luvulla. Hyvässä ja pahassa nykyaikaa vasten. Siinä on paljon hyvää, mutta se partiomainen kunnollisuuden ihannointi meni välillä vähän yli. Hänelle keino selviytyä maailmassa on pitää oma pääty puhtaana. Pahuus täytyy säilyttää täysin omakuvan ulkopuolella, kuten suvakit tekevät nykyään, mutta peilikuvana.
Summerhilliä oli ehkä se, että minulle sysättiin vastuu siitä, kumman luo haluan mennä erossa. Valitsin isäukon. Se oli ehkä väärä valinta mutta olin 8vee, isäukko osti välillä aina kaikkea kivaa mitä mutsi ei tehnyt. Uusia fillareita, mopoja, jne. Lapsena sitä tykkää sellaisesta.

[Jepulis]

Tärkeintä on olla läsnä ja aivan erityisen tärkeää antaa kohtuullinen malli. Nykypäivänä lisäksi se vanhempi, joka jaksaa taistella koulun ja median koko aikaista aivopesuprojektia vastaan on laulun arvoinen. Lapsi pitäisi saada epäilemään satuja. Uskoakseni hyvä konsti on keksiä niitä joka hetki itekin ja kannustaa lasta käyttämään mielikuvitustaan aina kun mahdollista. Liioitella siinä missä pystyy ja nauraa päälle. Se on sitäpaitsi hauskaa.

Piirtäminen, tarinankerronta ja kirjotustaidon oppimisesta alkaen kirjoittaminen on hyviä avaimia. Siitä opitaan ennenpitkää mekanismi mikä se 'tarina' on, tarina on aina jonkun keksimä, monesti politiikassa taho joka hyötyy tarinasta - tai uskoo hyötyvänsä. Myöhemmin koulun valheita voi oikaista yksittäin kärsivällisesti faktojen tuella ja opetetaan lapsi jopa löytämään ne faktat. Mm. Monikultuurisuus esitetään järjestelmällisesti positiivisessa valossa kaikkialla läpeensä mädätetyn yhteiskunnan toimesta, vaikka monikulttuuri on ydinasetta suurempi riskitekijä ja lisäksi monikulttuurisuus on poliittinen ääriliike, itsetuholiike. Propaganda on ilman muuta oikaistava. Voi opettaa tunnistamaan koulun piilotellut monikulttuurisuusväitteet, joita on bongattavissa jo kirjankuvituksesta alkaen. Voi myös esittää uskottavan mekanismin miksi valtakoneisto pyrkii valehtelemaan maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta oman etunsa tähden.

Valitettavasti vihermädännäisellä aivopesulla on lähes ylivoimainen ote lapseen, joten aika monia viattomia se koneisto nielee järjettömyyteensä kun vanhemmat eivät saa itse juuri lainkaan edes vertaistukea kriittisten laidalla. Siksi uusista Sanni Laasosista on loputon virta ja se onko Sanni kasvanut tuollaiseksi kurissa vai vapaalla tyylillä, vaikuttaa viimekädessä enää siihen kuinka ylimielinen luonne hänestä tulee isona. 

[Eino P. Keravalta]

Äänestysvaihtoehdoissa ei ollut minulle sopivaa vaihtoehtoa.

Vastaukseni olisi, että kaikki riippuu lapsesta.

Jokainen voi arvata, että esimerkiksi pikku-Mo-Ham-Med tarvitsee kovaa kuria ja jopa väkivaltaa, jotta hän tottelisi ja jaksaisi opiskella eikä hakkaisi muita lapsia.

Toisaalta taas on paljon sellaisia lapsia, jotka ovat herkkiä, älykkäitä ja luontaisesti empaattisia eivätkä juuri harmia aiheuta.

Itselläni on ollut onni saada liuta sopuisia ja helppoja lapsia, jotka eivät ole pahojaan juuri tehneet. Siksi olen antanut heidän olla rennossa ilmapiirissä turhia natseilematta, sillä olen nähnyt, että heissä elävä sisäinen moraali kaitsee heitä tavallisesti aivan riittävästi.

Jos herkkää ja kilttiä lasta rajoitetaan turhan ankarasti ja tehdään hänelle keinotekoisia sääntöjä, lapsi kärsii suuresti ja saa sielullisen vamman. Sama tapahtuu toisinpäin: jos rasavilli ei saa selkeitä sääntöjä ja vahvaa valvontaa rangaistuksineen, hän kasvaa vinoon.

Kaikki on tapauskohtaista.

[JJohannes]

Tässä pitäisi myös määritellä vapaa kasvatus vähän tarkemmin. Periaatteessa termi viittaa johonkin 60-70-luvun marxilaisten psykoanalyytikkojen (eritoten Wilhelm Reichin) innoittamiin "kasvatusmenetelmiin", joita noudatettiin lähinnä jossain saksalaisissa autonomistisissa kommuuneissa. Näissä oli kyse transgressiosta porvarillisia arvoja vastaan ja esim. alakouluikäisten seksuaaliseen kanssakäymiseen kannustettiin. Toisaalta vapaalla kasvatuksella voitaisiin ehkä myös viitata rousseaulaiseen jalon villin ihannointiin, jota ehkä esiintyy joidenkin new age travellereiden ja vastaavien uususkonnollisten ryhmittymien keskuudessa. Eli lapsia ei laiteta kouluun ja he saavat temmeltää metsässä alasti kuin muut kädelliset serkkumme ikään. Mutta tämäkin on tietysti ollut aivan marginaalinen ilmiö.

En usko, että ylläolevassa mielessä nykyään juurikaan on mahdollista löytää enää ketään, joka kasvattaa lapsensa vapaan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti. Tietysti on, ehkä aiempaa enemmän, vanhempia, jotka joko omien urakiireiden ja kunnianhimon tai sitten vastaavasti omien ongelmien ja kykenemättömyyden takia eivät osaa olla vanhempia lapsilleen, eivät ole kiinnostuneita kasvattamaan heitä eivätkä ole kiinnostuneita heidän tekemisistään. Samoin myös naistenlehtien jutut "omasta ajasta" ja yleinen yksilöllisyyden eetos varmasti vaikuttaa: Tunnen pari nuorta vanhempaa, jotka matkustelevat monta kertaa vuodessa ulkomaille ilman lapsiaan ja harrastavat vain sen tyyppisiä juttuja (extreme-lajeja yms.), ettei niitä voi harrastaa yhdessä lapsen kanssa. Minun lapsuudessani ulkomaanmatkat tehtiin lasten ehdoilla (tai ainakin niin, että lasten oli mahdollista tulla mukaan) ja vanhemmatkin pyrkivät valitsemaan harrastuksensa siten, että niihin pystyi ottamaan koko perheen mukaan.

On vaikeaa sanoa, miten minut itseni tarkalleen kasvatettiin. Tavallaan kyllä kuri oli tiukkaa kaikkien hölmöilyiden suhteen, hyvää käytöstä opetettiin jo lapsena ja koulumenestystäni seurattiin. Kuitenkaan minulla ei vaikkapa murrosikäisenä ollut juurikaan mitään "sääntöjä" sinänsä, ei esimerkiksi kotiintuloaikaa, koska tulin käytännössä kuitenkin aina iltakahdeksalta kotiin katsomaan telkkaria, lukemaan tai pelaamaan tietokoneella. Itseasiassa läksyjenkään tekoa ei valvottu kuin ehkä aivan ala-asteen alussa. Siksi tein läksyt melko harvoin, mutta kuitenkin riittävän usein, että pärjäsin koulussa ja sain kaseja ja ysejä kursseista. Vaikka isälläni oli kiireinen työ ja siihen liittyviä työmatkoja, paljon tehtiin kuitenkin perheen kanssa yhdessä kun se oli mahdollista. Usein kesällä yksi matka jonnekin Eurooppaan, pienempiä reissuja pitkin Suomea, käyntejä museoissa, taidenäyttelyissä ja muuten vaan kiinnostavissa paikoissa. Minua vietiin Radion Sinfoniaorkesterin konsertteihin ja Kansallisoopperaan. Kotona puhuttiin ajankohtaisista asioista, politiikasta ja historiasta ja minulle tyrkytettiin kirjallisuutta luettavaksi. Joskus mentiin uimahalliin tai maauimalaan uimaan tai pyöräretkelle johonkin. Sikäli minua ehkä siis kasvatettiin "tekemistä järjestelmällä", kuin niinkään "kurissa ja nuhteessa".

Minusta siis vanhemman olisi tärkeää investoida lapseensa tuolla tavalla kuin niinkään olla hänelle turhan ankara. Ja kyse ei tarvitse olla "lapsen ehdoilla" menemisestä vaan siitä, että kasvattaa lapsensa alunperinkin niin, että hänet voi ottaa mukaan sellaisiinkin paikkoihin, jotka eivät ole mitään leikkipuistoja, elokuvateattereita tai karkkikauppoja. Tietysti varmaan paljon riippuu lapsesta ja perhedynamiikasta yleensä, onko tämä aina mahdollista.

[kriittinen_ajattelija]

Suomi on käytännössä lähes kommunistinen maa, täällä on ajattelu vahvana, että kyllä valtio kouluttaa lapset vauvasta vaariin, siksi on nykyään lähes normi, että vanhemmat ei juurikaan edes tunne lapsiaan. Tähän päälle kaikki modernit laitteet kuten tv, tietokoneet, älypuhelimet ja kohta virtuaalitodellisuuslasit takaavat sen, että vaikka lapset (ja aikuiset) olisi fyysisesti läsnä kotona niin henkisesti he eivät koskaan tule olemaan. Suurin osa suomalaisista suvuista on heikkoja mitä tulee yhteisöllisyyteen, eikä kovin moni käy lastensa kanssa edes kirkossa ym. enää. Uskonto ja ideologia ei siten enää periydy isältä pojalle. Normi on myös, se että lapset muuttaa kotoa heti kuin mahdollista, viimeistään 18 vuotiaana. Suurin osa suomalaisista lapsista siten saa enemmän tai vähemmän vapaakasvatuksen, mukaanlukien itse olen saanut. Vapaa kasvatus on tietenkin puhdasta syöpää ja on yksi pääsyy mm. sille että suurin osa nuorista on punavihreitä.

Lestadiolaiset on Suomessa ainoita, jotka takaavat lapsilleen terveen kasvuympäristön - vapaan kasvatuksen vastakohta. Heillä on vähemmän teknisiä laitteita kotona usein (ei tv:tä) joten enemmän perheaikaa ja yleensä uskonto periytyy isältä pojalle jne..

[guest11919]

Tässä pitäisi myös määritellä vapaa kasvatus vähän tarkemmin. Periaatteessa termi viittaa johonkin 60-70-luvun marxilaisten psykoanalyytikkojen (eritoten Wilhelm Reichin) innoittamiin "kasvatusmenetelmiin", joita noudatettiin lähinnä jossain saksalaisissa autonomistisissa kommuuneissa. Näissä oli kyse transgressiosta porvarillisia arvoja vastaan ja esim. alakouluikäisten seksuaaliseen kanssakäymiseen kannustettiin. Toisaalta vapaalla kasvatuksella voitaisiin ehkä myös viitata rousseaulaiseen jalon villin ihannointiin, jota ehkä esiintyy joidenkin new age travellereiden ja vastaavien uususkonnollisten ryhmittymien keskuudessa. Eli lapsia ei laiteta kouluun ja he saavat temmeltää metsässä alasti kuin muut kädelliset serkkumme ikään. Mutta tämäkin on tietysti ollut aivan marginaalinen ilmiö.

Summerhill (sisäoppilaitos) ja mainitsemasi kommuunit ovat oikeastaan vertaiskasvatusmalleja, koska lapset ovat muiden lasten seurassa kaiken aikansa. Summerhilliä voisi sanoa ohjatuksi vertaiskasvatukseksi, sillä aikuiset mm. ohjasivat lapsia laatimaan yhteisiä sääntöjä. Tosin tällaiset ohjaustilanteet ovat useimmin näyteltyä sosiokonstruktivismia, jossa aikuiset tosiasiallisesti käyttävät kasvattajan valtaansa, mutta antavat ymmärtää, että jotakin kasvatuksellisesti merkittävää tapahtuu. Samaa voi sanoa oikeastaan kaikesta nykyisenmuotoisen koululaitoksen sisällä toteutettavasta "konstruktivismista".

[Raksa_Mies]

Preussilaisella kurilla ja nuhteella on kasvatuksen tapahduttava. Ja toisaalta opetuksilla ja neuvoilla. Ken vitsaa säästää se lastaan vihaa (ja yhteiskuntaa missä elää).

Ja höpönlöpön. Lapsen voi kasvattaa niin sanotusti kurissa ilman väkivaltaakin.

[Tabula Rasa]

^^Paitsi että nykyiseen on otettu sisään afrikan sarven ja arabian jälkijättöisimmät pilaamaan opetusta. Yksi tai kaksi luokassa riittää häiritsemään koko luokan opetusta, puhumattakaan useammista. Ja kiltit lapset ovat näille koulun pihalla ihan vapaata riistaa.

[Maija Poppanen]

Lestadiolaiset on Suomessa ainoita, jotka takaavat lapsilleen terveen kasvuympäristön - vapaan kasvatuksen vastakohta. Heillä on vähemmän teknisiä laitteita kotona usein (ei tv:tä) joten enemmän perheaikaa ja yleensä uskonto periytyy isältä pojalle jne..

Usko, toivo ja raskaus-kirja kertoi kyllä myös aivan päinvastaisista lapsuuskokemuksista. Suurperheistä, missä lapsilla ei ollut hetkeäkään aikaa olla lapsi, koska sisarten- ja kodinhoito. Uupuneista, etäisistä ja väkivaltaisista vanhemmista...

Tuo kirja oli siis vanhoillislestadiolaisuudesta. Siihen oli kerätty kokemuksia nimenomaan niistä synkemmistä puolista.

[ikuturso]

Hassua. Pohdiskentelin tänään juuri aamukahvipöydässä, jotta kuinkahan moni hommalainen on saanut lapsena vitsaa, remmiä, tukistuksia tai nipistyksiä esim. korvasta. Onko ruumiillinen kuritus vaikuttanut ihmisen päätymiseen netsiksi? Itte sain nahkaremmistä pyllylle silloin tällöin ja tukistus oli arkipäivää. Kerran jopa jalat irti lattiasta. Omia lapsia ei ole lyöty. Tiukasti on pidetty kiinni joitain kertoja ja kannettu huoneeseensa jatkamaan raivokohtausta, kun olivat pieniä.

Keijo Tahkokalliot on luettu, ja periaate viisi eitä ja yksi kyllä opettaa lapselle, että mitään ei saa automaattisesti. Rajat on asetettu, mutta sittemmin mm. nukkumaanmenoajoista luovuttu, jos kouluhommat hoituu. Ajoittainen työttömyys ja konkreettinen puute rahasta on opettanut, että tavaraa ei sada taivaasta. Esim. rikotut tavarat ensin korjataan ja sitten vasta hommataan uusi, kun vanha ei enää toimi millään. Ja että televisiota ja tietsikkaa ei päivitetä kahden vuoden välein, kuten ei puhelimiakaan. Taitaa olla perheessä nytkin kahdessa puhelimessa lasi rikki, kun on pidetty huolimattomasti, mutta kosketusnäyttö toimii silti...

-i-

[Raksa_Mies]

Koska itsellä oli kotona suht vapaa kasvatus jatkan sitä lasten kohdalla.

Se kiteytyy pääpiirteittäin seuraavasti.
Lelut siivotaan laatikoihin leikkien loputtua, viimeistään ennen nukkumaan menoa.
Sisällä ei huudeta, ulkona pihalla äänirajaa ei ole.
Siskoa tai muita lapsia ei lyödä.
Sitä syödään mitä tarjolla on.
Työkaluihin ei saa koskea ilman valvontaa.
Pyritään käyttäytymään siivosti.
Jos se ei ole oma lelu, pitää pyytää lupa ennen kuin ottaa.

Lista etenee sitä mukaa kun tarvetta on. Vanhempi tyttäristä on nyt 4 ja nuorempi 2. Omatoimisia ja itsepäisiä ovat.

Mielestäni oikein kelvolliset periaatteet lasten kasvatukseen.

[Java]

Itsellä pojat 21 ja 16v, molemmat mielestäni ihan fiksuja nuoria miehiä. Kasvatettu periaatteella että kaikki perseily kielletty,aina ja kaikkialla. Koulu ja muut pakolliset hommat hoidetaan kunnolla ja ajallaan, myös yksi liikunnallinen harrastus on pojilla pitänyt olla, mikä ei tosin ole ollut vaikeaa, sitten kun ovat vapaalla, tehkööt mitä haluavat, esim peli-aikaa ei ole rajoitettu, ei kyllä ole ollut tarvettakaan. Ja tärkein asia mitä vaimon kanssa ollaan korostettu, on rehellisyys, meille voi kertoa mitä vaan, mutta ei valheita. On toiminut!!

[orientexpressen]

Preussilaisella kurilla ja nuhteella on kasvatuksen tapahduttava. Ja toisaalta opetuksilla ja neuvoilla. Ken vitsaa säästää se lastaan vihaa (ja yhteiskuntaa missä elää).

Ja höpönlöpön. Lapsen voi kasvattaa niin sanotusti kurissa ilman väkivaltaakin.

On kuitenkin lapsia, joihin se tepsii paljon paremmin kuin muut keinot. Tyyliin istutat tottelematonta lasta 5x päivässä jäähyllä ilman juuri mitään havaittavaa positiivista vaikutusta käytökseen. Tai vastaavasti tukistat samaa lasta kerran (ei edes mitenkään voimakkaasti) ja tämä tottelee kerrasta ainakin seuraavan kuukauden ajan. Lapset ovat yksilöitä ja siltä kannalta on harmillista, että osa potentiaalisista keinoista on kiellettyjä. Toisaalta ymmärrän sen näkökohdan, että aikaisemmin väkivaltainen vanhempi on voinut väärinkäyttää kuritusoikeuttaan perheväkivallan harjoittamiseen esittämällä summittaisen hakkaamisen "kurituksena".

[Micke90]

Eikö lapset synnykään muslimeinaterroristeina?

Vääräuskoisten lasten on palattava terrorismiin islamiin.

[B52]

Joskus aikoinaan kerroin vitsinä tarinaa että kyllähän vanhempien pitää elättää lapsia kunhan täyttävät 40v.

Vitsistä tulee kohta todellisuus.

[dothefake]

Otatko mahdollisesti ottolapsia?

[B52]

Joo, varsinkin sinut.

[O. M. Hietamaa]

Otatko panolapsia?

[Gunnar Hymén]

horinoiden syöttäjästä tulee pian itse horinaa.

lapsia ei voi kasvattaa, jos ei itse tiedä, mitä on.

[Maija Poppanen]

On kuitenkin lapsia, joihin se tepsii paljon paremmin kuin muut keinot. Tyyliin istutat tottelematonta lasta 5x päivässä jäähyllä ilman juuri mitään havaittavaa positiivista vaikutusta käytökseen. Tai vastaavasti tukistat samaa lasta kerran (ei edes mitenkään voimakkaasti) ja tämä tottelee kerrasta ainakin seuraavan kuukauden ajan. Lapset ovat yksilöitä ja siltä kannalta on harmillista, että osa potentiaalisista keinoista on kiellettyjä. Toisaalta ymmärrän sen näkökohdan, että aikaisemmin väkivaltainen vanhempi on voinut väärinkäyttää kuritusoikeuttaan perheväkivallan harjoittamiseen esittämällä summittaisen hakkaamisen "kurituksena".

Mä tukistin vanhempaa lasta useammankin kerran. Olen yrittänyt jälkikäteen miettiä, et oliko siinä kyse mun uupumuksesta, projektiosta (koska on persoonaltaan aika mun tapainen), se et hän adhd:na kaipas tiukkoja rajoja, vai se, et mä vaan olin/oon kusipää.

Kyllä mä anteeks pyysin näin vanhalla iällä, ja poika sanoi, et varmaan tarvi sitä. Ainahan muksut on lojaaleja äitilleen. Vaikkei äiti sitä ansaitsis.

[Gunnar Hymén]

Mä tukistin vanhempaa lasta useammankin kerran. Olen yrittänyt jälkikäteen miettiä, et oliko siinä kyse mun uupumuksesta, projektiosta (koska on persoonaltaan aika mun tapainen), se et hän adhd:na kaipas tiukkoja rajoja, vai se, et mä vaan olin/oon kusipää.

Kyllä mä anteeks pyysin näin vanhalla iällä, ja poika sanoi, et varmaan tarvi sitä. Ainahan muksut on lojaaleja äitilleen. Vaikkei äiti sitä ansaitsis.

tuossa tulee heti mieleen 2 asiaa
a) miksi?
b) miksi?

ne on kysymyksiä, joihin ei pidä/tarvi vastata. pelkästään jo tuosta mitä kirjoitat, näkee, että olet hyvä äiti. hyvät äidit pitävät huolta ja taistelevat lapsensa puolesta. jos lapsi itselleen on peto, on äidin puututtava asiaan, tavalla tai toisella.

toiset äidit syövät lapsiaan - eläinmaailmassa, miksi siitä ei pitäisi olla ylpeä, että et syö lapsiasi?

tsemppiä sulle, minäkin joskus tukistan lapsiani, mutta perkele jos joku tekee niille pahaa niin on ongelma.

[Maija Poppanen]

^ No, kun mä oon periaatteessa sitä mieltä, et lapsi pitäis pystyä kasvattaan ilman fyysistä väkivaltaa, jos kohta, on se henkinenkin oma lajinsa...

[B52]

horinoiden syöttäjästä tulee pian itse horinaa.

lapsia ei voi kasvattaa, jos ei itse tiedä, mitä on.

Olet aivan oikeassa, mutta kuinka monta lasta sinulla on?

[dothefake]

Joo, varsinkin sinut.

Ennakkoperintö kyllä kiehtoisi.

[B52]

Joo, varsinkin sinut.

Ennakkoperintö kyllä kiehtoisi.

Veroveloista?

[dothefake]

Niitä on kyllä ollut kotitarpeiksi ennenkin, joten kiitti, isukkikokelas.