PIENI ON KAUNISTA – Miksi eläminen pienessä maassa on iso etuoikeus

[Möhömaha]

Fil.tohtori Keijo Korhosen puhe UKK-Seurassa Helsingissä 14.2.2014

Itsenäisyydestä luopuminen oli vähäinen hinta Euroopan Unionin jäsenyydestä.
Todella balttilainen selkäydinreaktio, epätoivoinen pako muka Lännen syliin!
Kuvion kai täydentää aikanaan jäsenyys kylmän sodan aikaisessa oopperan kummituksessa NATOssa – joka kaiken järjen mukaan joutaisi samaan historian roskatynnyriin kuin Varsovan Liitto.

Pienuuden vaikertajat palvovat suuruutta. Taannoiset Moskovan mielistelijät, ne suomettuneet, olivat samaa aatepoliittista juurta kuin he jotka nyt laukkaavat Brysselissä kieli ruskeana. Vikkelimmät paavolipposet ovat ehtineet mielistelemään sekä Suurta ja Mahtavaa Neuvostoliittoa että Suurta ja Mahtavaa Eurostoliittoa.

Miksi niin monet kunnioittavat ja ihailevat suurvaltoja? Miksi suurvallan  luullaan antavan asukkailleen erityisiä etuja? Miksi vain harvat muistavat  talous- ja yhteiskuntatieteen tärkeimmän kysymyksen "Cui bono? kenen hyväksi?" – Me vannomme kansanvallan nimiin – mutta eikö modernin demokratian ydin ole mahdollisimman suuren hyödyn tuottaminen mahdollisimman monelle? Täyttääkö suurvalta tämän tehtävänsä paremmin kuin pieni maa?
...
Utopiat ovat erikseen. Jos pienen maan johtoeliitti todella haluaa palvella  kansalaisiaan, se tarvitsee valistunutta itsekkyyttä – keskittymistä maan omien vahvuuksien kehittämiseen eikä maailman muuttamiseen, mihin hartiat eivät riitä. Onhan vaikkapa Suomen asukasluku alle 0,7 tuhannesosaa ihmiskunnasta.
...
Ihmisten hyvinvointia ei ratkaise valtion bruttokansantulo vaan sen  ei-materiaaliset arvot kuten sisäinen solidaarisuus, yhteisvastuu ja  yhteiskunnan oikeudenmukaisuus sekä hyvinvointiyhteiskunnan suojeleminen ja oman maan rakentaminen yhteiseksi kansankodiksi. Kaikki tämä nousee kansallisesta identiteetistä, oman kulttuurin vaalimisesta ja ennen muuta kansalaisten keskinäisestä luottamuksesta. Keskinäinen luottamus ja kansallinen identiteetti voivat säilyä orgaanisesti kehittyneessä kohtalaisen pienessä valtiossa. Niillä ei ole kasvualustaa väkisin kokoon päkistetyssä suurvaltakummituksessa.

Valtiolla, yhteiskunnalla ja hallintokoneistolla on vain yksi oikeutettu tehtävä: kansalaistensa palveleminen. Niin että tavallinen ihminen voi rauhassa, Veikko Huovista lainatakseni, "keittää perunoita, pyyhkiä lapsenpyllyjä ja
laulella."

Koko puhe:
http://ipu.fi/fil-tohtori-keijo-korhosen-puhe-ukk-seurassa-helsingissa-14-2-2014/