Antaisitko käsikranaatteja henkilölle joka ei kykene taittelemaan päiväpeittoaan?

[siviilitarkkailija]

Olennaista on se että on päästy selvyyteen että "tämä ryhmä osaa tehdä pinkan". Se tekevätkö sen myöhemmin ei enää kerro joukosta vaan sen johtajasta. Mikä on ns joukon henkinen valmiustila ja johdon ote miehistöön.

Kun ihmiset ovat valmiita noudattamaan annettuja käskyjä ja heidän haltuun voi luovuttaa valtion raskasta asekalustoa turvallisemmin kuin henkilöille jotka eivät osaa noudattaa kuria ja itsekuria.

Jos mennään ammattiarmeijaan, siellä sitä pinkkaa ja punkkaa vasta tehdään. Ja hyvä esimerkki on brittiarmeija jonka maastokäymäläohjesääntö on varsinainen sotilas- operaatio. Valitettavasti ammattilaisten armeija on tyhmempi ja rikollisempi kuin asevelvollisuusarmeija. Suomen oloissa se olisi niin pieni ettei siitä olisi mitään hyötyä. Asiaa on kokeiltu halki vuosisatojen. Aina helvetin huonoin tuloksin.

Tietysti jos eurostoliiton iloksi perseillään oikein urakalla etteivät varushenkilöt edes osaa sisäpalvelua saati pinkkaa taitella, niin saadaan armeija joka tappaa ja kuolee ja vammautuu eikä muuta sitten osaakkaan. Koska sitä ei ole koulutettu muuhun kuin tappamiseen.

Jotenkin tuntuu siltä että jos olisivat voineet välttää moisen uhan näyttämällä viholliselle jopa koomisen määrän itsekuria, niin homma olisi avatunut jopa purnaajille. Sodat kun aloittaa se lauma joka saa käsiinsä aseet, mutta lopettaa se joukko joka osaa taitella kangasta.

[Ullatusnillitus]

Itse en antaisi päiväpeittoani taiteltavaksi henkilölle, joka ei osaa heittää käsikranaattia.

[Ullatusnillitus]

Itse en antaisi päiväpeittoani taiteltavaksi henkilölle, joka ei osaa heittää käsikranaattia.

Ja miksi antaa käsikranaatteja toiselle, kun itseltäkin ne alkavat olla jo lopussa?

[siviilitarkkailija]

Itse en antaisi päiväpeittoani taiteltavaksi henkilölle, joka ei osaa heittää käsikranaattia.

Ja miksi antaa käsikranaatteja toiselle, kun itseltäkin ne alkavat olla jo lopussa?

Salaisuus piilee siinä että SINÄ pidät ITSE sen sokan.

[Dredex]

Kyllähän se niin on, että päiväpeiton taittelu pitää hallita ennen kuin voi kokeilla kranaatin taittelua.

Mutta vakavammin, taittelussa on kyse järjestyksestä. Jos armeija alkaa häröilemään vähän joka asiassa, niin sitten se alkaa muistuttamaan harrastelutoimintaa.

Esimerkki

[JJohannes]

En tiedä, että millä aikakaudella hommalaiset näin yleensä ovat asepalveluksen suorittaneet, mutta veikkaisin olevani vähemmistössä kun sanon, että tällä vuosikymmenellä ollaan hoidettu velvollisuus pois alta. Ylen vastaavassa jutussa annettiin ymmärtää, että kaikissa joukko-osastoissa tehtäisiin tänäkin päivänä pinkkoja.

Meillä ei koskaan tehty pinkkoja. Asiaa ei koskaan edes käsitelty millään tavalla. Kyselin kavereilta naapuriyksiköiden käytännöistä ja sielläkään ei koskaan tehty pinkkoja. Ainoastaan aliupseerikoulussa (jolla oli tuolloin oma yksikkönsä) näitä kuulin tehtävän. Joukko-osastoissa oli siis jo tuolloin valtavia eroja asian suhteen.

Säntillisyyttä ja huolellisuutta voidaan opettaa äidin pikku tappajille muutenkin kuin laittamalla heidät taittamaan sinivalkoruudullista päiväpeitettä taistelujakkaran päälle. Kyseisessä ikivanhassa, ilmeisesti keisarillisen Venäjän ja preussilaisen Saksan, ajoilta periytyneessä perinteessä ei ole nykyään mitään mieltä. Antaa luonnollisesti myös esimiehelle mahdollisuuden tuvan tai yksittäisen taistelijan simputtamiseen. Ei kovin toivottava juttu.

Minä kotiuduin kymmenen vuotta sitten eli viime vuosikymmenellä ja meillä Santahaminassa tehtiin joka ilta pinkka. Olen silti kanssasi samaa mieltä pinkka-perinteen järjettömyydestä. Nimittäin sillä ei ole enää mitään tekemistä siisteyden ja järjestyksen kanssa, vaan siitä on kasvanut itseriittoinen ja arkaainen instituutio. Eihän kukaan oikeasti edes taittele kodintekstiileitään samalla tavalla kotonaan (pinkan tekemiseenhän on aivan oma taittelumallinsa)! Ja kuten sanoit, eihän ns. pinkkatarkastuksissa ollut kyse siitä, että pinkkoja olisi oikeasti tarkastettu tai pinkkaan laitettu vaiva olisi palkinnut vaivannäkijän. Pinkkoja räjäyteltiin muuten vaan ja aivan satunnaisesti, usein vain tietyiltä tyypeiltä vaikka toisten pinkat olisivat olleet paljon huonompia. Tietysti ehkä jonkinlaista paineensietokykyä pinkkaruljanssi joillekin opetti.

Kuitenkin minusta päiväpeitteen voisi vain taitella siististi normaaliin tapaan ja asettaa samalle jakkaralle, mihin pinkka nyt laitetaan. Jakkaroista puheenollen, ns. jäpitys oli myös helvetin kummallinen perinne.

[Artisti]

Meillä oli armeija-aikana monenlaista ampuma-ase- ja räjähdekoulutusta. Silloin se tuntui hyvin luonnolliselta eikä tullut mieleenkään, ettei niin vaarallisia välineitä olisi uskaltanut antaa kenelle tahansa. Nykyisin miettisin monta kertaa ennen tuollaisten välineiden luovuttamista.

Minun armeija-aikanani kovilla päästiin ampumaan vasta muutaman viikon armeijassa olon jälkeen. Pehmeimmät tyypit putosivat aika pian pois. Aamu alkoi ohjatuilla aamutoimilla, hammaspesulle marssittiin jonossa saippuakotelo kädessä, kotelo auki, hammasharjan harjakset ylöspäin. WC:stä marssittiin takaisin tupiin jonossa saippuakotelo kädessä, kansi kiinni, hammasharjan harjakset alaspäin. Tuvista suoraan aamulenkki kiertäen ruokalaan aamiaiselle. Koko päivä sulkeisharjotuksia ja tervehtimiskoulutusta. Illalla siivottiin komppania lattiasta kattoon, myös ne halvatun patterin taustat. Kengät harjattiin ja rasvattiin, sotkuun ei ollut asiaa muuten. Koko ajan päällystö ja alipäällystö teki yllätyksiä, joihin piti reagoida nopeasti. He yrittivät esimerkiksi juosta tuvan ovelta ikkunalle, ja jos kukaan ei ehtinyt eteen tekemään tupailmoitusta ennen kuin tila ei enää riittänyt, koko tuvan miehet juoksivat ulos tekemään tupailmoituksen kapiaiselle/alipäällystön edustajalle, joka seisoi tuvassa ikkuna auki. Jos kapiainen sanoi:"viheltää", piti heti maastoutua. Ei se itselle vaikeata ollut, mutta siellä oli muutamia auktoriteettikammoisia, mm skini, joka mainosti isänmaallisuuttaan. He jättivät leikin kesken ennen kovapanosammuntoja, koska eivät kestäneet sellaista lapsellista pelleilyä, tositoimiin olisi pitänyt päästä. Tositoimet jäivät näiltä lopulta väliin ja hyvä niin.

[BarkAtTheMoon]

Kyllä nuo päiväpeitot pitäisi pikkuhiljaa ruveta unohtamaan armeijan osalta. Itse olin lähes 1/3 inttiajasta metsässä, joka on kasarmiin verrattuna absoluuttisesti olennaisempi paikka koko touhun perusidean kannalta ja jossa tajuaa näiden punkan petauksien pääsevän siihen arvoonsa johon ne kuuluvatkin. Viihdyin aikanaan pirun paljon paremmin metsässä kuin kasarmilla, ja niin taisi olla asenne muillakin.

Kuri pitää tietenkin olla, ja kuriin kuuluu tietty järjestys, mutta nykyarmeijassa makuupussit, nopea toiminta, mahd.vähän kasarmielämää ja mahd.paljon sotaharjoituksia metsässä ja tarvittavissa määrin kaupunkiympäristössäkin ja rankkoja olosuhteita ovat niitä juttuja joilla porukka opetetaan sodankäyntiin koska sitä vartenhan pääasiallisesti armeijaa ylläpidetään.

Kuria ei tule hävittää, mutta epäolennainen touhu ja aika vaikkapa päiväpeiton taittelun opettelemisessa tulisi todellisuudessa käyttää mm erilaisten aseiden hallintaan, raskasta konekivääriä, pst-ohjusta jne tutuksi eri aselajien kavereille (eri aselajien kaverit voisivat korvata tosipaikassa toisiaan, monipuolisuutta jolla pienen maan armeija voi pärjätä), ääliömäistä käyttää aikaa hyödyttömään kun sen saman ajan voi käyttää hyödylliseen, sama pätee tässä maailmassa kaikkeen siviilipuolellakin, mutta läpi historian ääliömäisyys suhteessa tehokkuuteen tuntuu aina vaan määräävän, olipa asia mikä hyvänsä.

Isänmaallisuutta tulisi varusmieskoulutuksessa entisestäänkin korostaa, joskin tiedän tuttujen kautta että kantaupseeristosta vähintään suurin osa on huomattavan isänmaallista porukkaa joten asiat ovat uskoakseni hyvissä käsissä varusmiesten koulutuksen osalta.
Muoks oma armeija-aika oli aika samanlaista kuin Artistin edellä kuvaama, siitä on tosin yli 25 vuotta, semmoinen touhu oli hanurista joskin tyypillinen esimerkki ääliömäisestä uskosta äärimmäiseen kuriin jota kommarit aikanaan viljelivät

[Nationalisti]

Itse ihmettelen aloittajan järjenjuoksua että mitenkä pinkanteko ja käsikranaatilla heittely liittyy toisiinsa?

Armeijassa räjäytellään molempia?

[siviilitarkkailija]

Kuria ei tule hävittää, mutta epäolennainen touhu ja aika vaikkapa päiväpeiton taittelun opettelemisessa tulisi todellisuudessa käyttää mm erilaisten aseiden hallintaan, raskasta konekivääriä, pst-ohjusta jne tutuksi eri aselajien kavereille (eri aselajien kaverit voisivat korvata tosipaikassa toisiaan, monipuolisuutta jolla pienen maan armeija voi pärjätä), ääliömäistä käyttää aikaa hyödyttömään kun sen saman ajan voi käyttää hyödylliseen, sama pätee tässä maailmassa kaikkeen siviilipuolellakin, mutta läpi historian ääliömäisyys suhteessa tehokkuuteen tuntuu aina vaan määräävän....

Minun käsitykseni mukaan yhdenkään peitontaitteluharjoitteen ei tiedetä estäneen ketään osallistumasta ase/yleiskoulutukseen?

Mutta sotahistoria on täynnä surkeita ja karmeita esimerkkejä kokonaisista armeijoista, joiden huippuunsa viritetyt tappaja-sotilaat kärsivät ensin helvetin tuskat erikoisjoukkokoulutuksessaan, ja sitten täydellisen romahduksen kun vihollinen ei suostunut tulemaan ulos koloistaan rehellisesti ja tasaselle tapettavaksi. Vaan lymyili epärehellisesti siviilien joukossa ja myi vielä huumeita näille toimettomille tappajille.

Ps joku voi pohtia sitä miten tämä liittyy peitontaitteluharjoitteen toteutumiseen. Mm siten että sodassa on yllättävän paljon löhöilyä ja odottelua.

[ISO]

Pinkan tekemisellä ja sotimisella on suurinpiirtein saman verran yhteistä kuin maahanmuuttajalla ja Suomalaisella.

Että siinä mielessä pinkan tekeminen ei kerro ihmisen kyvystä sotia yhtään mitään.

Se kylläkin kertoo halusta totella ylempiään sokeasti, ja uskoa kaikki mitä käsketään.

[Takinravistaja]

Meillä oli armeija-aikana monenlaista ampuma-ase- ja räjähdekoulutusta. Silloin se tuntui hyvin luonnolliselta eikä tullut mieleenkään, ettei niin vaarallisia välineitä olisi uskaltanut antaa kenelle tahansa. Nykyisin miettisin monta kertaa ennen tuollaisten välineiden luovuttamista.

Minun armeija-aikanani kovilla päästiin ampumaan vasta muutaman viikon armeijassa olon jälkeen. Pehmeimmät tyypit putosivat aika pian pois. Aamu alkoi ohjatuilla aamutoimilla, hammaspesulle marssittiin jonossa saippuakotelo kädessä, kotelo auki, hammasharjan harjakset ylöspäin. WC:stä marssittiin takaisin tupiin jonossa saippuakotelo kädessä, kansi kiinni, hammasharjan harjakset alaspäin. Tuvista suoraan aamulenkki kiertäen ruokalaan aamiaiselle. Koko päivä sulkeisharjotuksia ja tervehtimiskoulutusta. Illalla siivottiin komppania lattiasta kattoon, myös ne halvatun patterin taustat. Kengät harjattiin ja rasvattiin, sotkuun ei ollut asiaa muuten. Koko ajan päällystö ja alipäällystö teki yllätyksiä, joihin piti reagoida nopeasti. He yrittivät esimerkiksi juosta tuvan ovelta ikkunalle, ja jos kukaan ei ehtinyt eteen tekemään tupailmoitusta ennen kuin tila ei enää riittänyt, koko tuvan miehet juoksivat ulos tekemään tupailmoituksen kapiaiselle/alipäällystön edustajalle, joka seisoi tuvassa ikkuna auki. Jos kapiainen sanoi:"viheltää", piti heti maastoutua. Ei se itselle vaikeata ollut, mutta siellä oli muutamia auktoriteettikammoisia, mm skini, joka mainosti isänmaallisuuttaan. He jättivät leikin kesken ennen kovapanosammuntoja, koska eivät kestäneet sellaista lapsellista pelleilyä, tositoimiin olisi pitänyt päästä. Tositoimet jäivät näiltä lopulta väliin ja hyvä niin.

Ei armeijassa ammuta kovilla muualla kuin ampumaradalla tauluihin. Maastoharjoituksissa vain huudellaan "laukaus, laukaus" tai "sarja". Joskus sai mukaan "räkäpäitä", eli paukkupatruunoita, mutta niitä ei mielellään käytetty, koska sen jälkeen piti jynssätä kiväärinpiiput puhtaiksi.

[Jaska Pankkaaja]

Pakko tähänkin on jotain sutata: jopa minä ikuisena auktoriteettien kyseenalaistajana ymmärsin miksi intissä tehtiin mm. pinkkoja, petejä, kaappeja ja miksi sulkeisia järjestettiin. Nämä toimet ovat osa niitä taitoja joilla koulutetaan sotilaita ja henkilöt jotka eivät edes näitä askareita kykene tekemään ovat pelkkiä pyssymiehiä. Pyssymiehet ovat tietysti kovanaamoja kun pitää siviilejä tapaa ja kenties ne saavat joukolla hengiltä jopa jonkun onnettoman isän poikineen joka yrittää suojella perhettään, iso lauma voi jopa vallata jonkun kaupungin kun vastassa on pelkkiä karkuun juoksevia pellejä.

Sotilaista koostuva armeija taas voittaa tuollaiset laumat aina koska se pystyy toimimaan johdettuna, siis noudattamaan käskyjä ja ohjeita; kun pitää hyökätä hyökätään eikä mölistä, kun pitää odottaa ruokaa odotetaan eikä rosvota itse huollosta jne jne.

[Jaska Pankkaaja]

Pinkan tekemisellä ja sotimisella on suurinpiirtein saman verran yhteistä kuin maahanmuuttajalla ja Suomalaisella.

Että siinä mielessä pinkan tekeminen ei kerro ihmisen kyvystä sotia yhtään mitään.

Se kylläkin kertoo halusta totella ylempiään sokeasti, ja uskoa kaikki mitä käsketään.

Juuri näin sotilaan tuleekin tehdä ja jos et tätä ymmärrä niin et ole ainakaan sotilas, siis tällainen reservin sotilas kuten minä. Useinkin sotilaan tulee vain kuolla. Vähäpojista koostettu mutta kunnolla koulutettu ja johdettu sotilasosasto pieksisi milloin vain individualistisista älyköistä koostuvan joukon vaikka sen jäsenet osaisivat ampua jopa paremmin kuin vastapuolen sotilaat.

Otetaan esimerkiksi Saksa ja sen preussilainen kuri ja ohjesääntöpelleily: aika paljon tuli voittoja vaikka asetelmat olivat useinkin vastaan. Löperömpikuriset olivat sitten niitä jotka saivat hopeamitallit..

[ISO]

Juuri näin sotilaan tuleekin tehdä ja jos et tätä ymmärrä niin et ole ainakaan sotilas, siis tällainen reservin sotilas kuten minä.

....

Otetaan esimerkiksi Saksa ja sen preussilainen kuri ja ohjesääntöpelleily: aika paljon tuli voittoja vaikka asetelmat olivat useinkin vastaan. Löperömpikuriset olivat sitten niitä jotka saivat hopeamitallit..

Juu, en ole sotilas, armeijan käynyt toki olen.
Olen selviytyjä, asetan itseni ja läheiseni ensimmäiseksi, koska muut ei sitä tee, se on varmaan tervettä itsesuojeluvaistoa ja selviytymisenhalua.

Saksalaiset kuitenkin aina on hävinneet lopulta, siinä mielessä jotain on aina puuttunut, ehkä tuo mainitsemani itsesuojeluvaisto ja selviytymisenhalu?

Johtajat on niilläkin kuitenkin aina ajaneet vain omaa etuaan, järjestäneet hyökkäyksensä niin että ovat päässeet itselleen ryöväämään mahdollisimman paljon, ei siinä paljoa ole ajateltu kokonaisuutta tai sotilaitten hyvinvointia.

[stefani]

Ei armeijassa ammuta kovilla muualla kuin ampumaradalla tauluihin. Maastoharjoituksissa vain huudellaan "laukaus, laukaus" tai "sarja". Joskus sai mukaan "räkäpäitä", eli paukkupatruunoita, mutta niitä ei mielellään käytetty, koska sen jälkeen piti jynssätä kiväärinpiiput puhtaiksi.

Oletko käynyt armeijan ihan viime aikoina, niin kuin muutama vuosi sitten?

[Takinravistaja]

Ei armeijassa ammuta kovilla muualla kuin ampumaradalla tauluihin. Maastoharjoituksissa vain huudellaan "laukaus, laukaus" tai "sarja". Joskus sai mukaan "räkäpäitä", eli paukkupatruunoita, mutta niitä ei mielellään käytetty, koska sen jälkeen piti jynssätä kiväärinpiiput puhtaiksi.

Oletko käynyt armeijan ihan viime aikoina, niin kuin muutama vuosi sitten?

Kauan sitten.

[stefani]

Tiedän vain, että monessa paikassa armeijassa kyllä ammutaan kovilla myös muualla kuin ampumaradalla, joten arvelin, että olisiko tuossa ollut kyse joistain uusista tiukennetuista turvallisuussäännöistä. Kyse oli ilmeisesti kuitenkin vain siitä, että eri paikoissa tehdään eri asioita.

[siviilitarkkailija]

Otetaan esimerkiksi Saksa ja sen preussilainen kuri ja ohjesääntöpelleily: aika paljon tuli voittoja vaikka asetelmat olivat useinkin vastaan. Löperömpikuriset olivat sitten niitä jotka saivat hopeamitallit..

Saksalaiset kuitenkin aina on hävinneet lopulta, siinä mielessä jotain on aina puuttunut, ehkä tuo mainitsemani itsesuojeluvaisto ja selviytymisenhalu?

Saksalaiset sotilaskomentajat eivät osanneet kyseenalaistaa mielipuolisen poliittisen johtajan päätöksiä 2010-luvulla yhtään enempää kuin 1940-luvulla.

Minä en ota kantaa siihen miten pinkka ja punkka syntyy. Olennaista on että ne syntyy. Henkilö joka purnaa mutta tekee on kuitenkin parempi sotilas kuin älykkö joka ei edes yritä. Sotilaskomentajan tasolla pitää jo osata punata myös mielipuolista poliittista johtajaa vastaan! Seikka mitä sakut ei ymmärrä. ..vieläkään!

[dothefake]

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/400241-varusmiehen-kuolemantapauksen-tutkinta-valmistuu-hs-neljaa-epaillaan-rikoksesta

[Marius]

Miksi pitäisi olla jämpti? Miksi pitäisi olla päiväpeitto? Miksi huusholli?

Miksi valtio?

Miksi pitäisi olla käsikranaatteja?

Miksi pitäisi puolustautua?

Itse olen sissikersantti, mutta en antaisi enää käsikranaatteja edes laskuvarjojääkärille.

..tiedä kenet se räjäyttäisi..

Mä en kranuja tarvii,  ja päiväpeitosta saa vaikka hyviä jalkarättejä.

[Tunkki]

Kevyen iiteen tykkiryhmänjohtajana sanoisin että käsikranaatit ovat turhia, ja sitäpaitsi silkka sosiaalinen konstruktio.

[AaJii]

Kun se päiväpeitto joka tapauksessa pitää johonkin laittaa, niin miksei sitten siististi taiteltuna tuolille? Kyllä sen aika äkkiä oppii taittetelemaan niin että on rivit suorassa.
Mutta vähän multa meni, että miten osa keskustelijoista näkee että tällä olisi jotain tekemistä Suomen suhteissa Venäjään ja/tai NATOon.

[Marius]

Ehkä osa suomalaisista ajattelee Suomea..

[siviilitarkkailija]

Mä en kranuja tarvii,  ja päiväpeitosta saa vaikka hyviä jalkarättejä.

...voi voi. Taas tullaan siihen kankaantaitteluun, johon tosisotilaat ei (luonnollisesti) viitsi oman arvokkuutensa ja toiminnan järkevyyden nimissä ryhtyä...kun sukatkin on keksitty!

[Marius]

( Siviilitarkkailija: )

Olin ehkä liian kryptinen, ja selittelen tässä tapauksessa hieman, koska viivasi on hyvä:

Kuri ja täsmällisyys on aina AO, siviilissä tai metsässä, mutta metsässä se vain korostuu.

Tosisotilaat sensijaan ovat parsimassa niitä sukkia, kotirintamalla.

Ja siellä se kuri ja jämptiys tosi paikassa vasta pitääkin olla.

Ja: ei sissijoukkue metsässä tarvitse muuta kuin henkeä.

Sitä kautta tulee myös kaikki muu.

[BarkAtTheMoon]

Kuria ei tule hävittää, mutta epäolennainen touhu ja aika vaikkapa päiväpeiton taittelun opettelemisessa tulisi todellisuudessa käyttää mm erilaisten aseiden hallintaan, raskasta konekivääriä, pst-ohjusta jne tutuksi eri aselajien kavereille (eri aselajien kaverit voisivat korvata tosipaikassa toisiaan, monipuolisuutta jolla pienen maan armeija voi pärjätä), ääliömäistä käyttää aikaa hyödyttömään kun sen saman ajan voi käyttää hyödylliseen, sama pätee tässä maailmassa kaikkeen siviilipuolellakin, mutta läpi historian ääliömäisyys suhteessa tehokkuuteen tuntuu aina vaan määräävän....

Minun käsitykseni mukaan yhdenkään peitontaitteluharjoitteen ei tiedetä estäneen ketään osallistumasta ase/yleiskoulutukseen?

Mutta sotahistoria on täynnä surkeita ja karmeita esimerkkejä kokonaisista armeijoista, joiden huippuunsa viritetyt tappaja-sotilaat kärsivät ensin helvetin tuskat erikoisjoukkokoulutuksessaan, ja sitten täydellisen romahduksen kun vihollinen ei suostunut tulemaan ulos koloistaan rehellisesti ja tasaselle tapettavaksi. Vaan lymyili epärehellisesti siviilien joukossa ja myi vielä huumeita näille toimettomille tappajille.

Ps joku voi pohtia sitä miten tämä liittyy peitontaitteluharjoitteen toteutumiseen. Mm siten että sodassa on yllättävän paljon löhöilyä ja odottelua.

Minun tietääkseni yksikään peitontaittelu-harjoitus ei ole lisännyt minkään armeijan tehokkuutta siinä tehtävässä johon ne (siis armeijat) on tarkoitettu

Siteraan tässä itseäni viisaampia, eli luonnollisesti fiktiivisiä hahmoja :

Mie en väsy pokkuroinnist, mut ko se ei auta meit yhtää nii mie en pokkuroi. Mie en kuulkaa juokse tääl teijän takkii. Miul on eukko ja lapset ja miun pitäs tiäl hypätä tein ajatuksen mukkaa just ko koira. Ei tuu mittää. Ei tule mittää. Nyt on asja silviisii jot myö hävitää tää sota. Ja mitä lähemmäks se tulloo, sitä järettömämpii hommii työ keksittä. Pane kenttäoikeuteen, mut et näe miun tiäl kunnioittava herroi. Meit onkii puol miljoonaa ukkoo tiäl. Senkö takkii työ luulette mein tiäl oleva, jot tein ies ain seisoo joku jalat yhes ja höpäjää: kyllä herra, kyllä herra...  - Antti Rokka, Tuntematon Sotilas


Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat - Siltainsinööri Jaatinen, Onnellinen mies

Oma isoisä kertoi, että Kannakselta lomille palatessa monesti tunteet olivat kireitä, osa porukkaa vaati pokkurointia ja osa vastasi siihen sitten jopa kp:ta näyttämällä ja yllättäin pokkurointivaateet hävisivt, silti asialliset hommat hoidettiin. Kuten aiemmin totesin kuria pitää olla mutta idioottimaisuuksia ja ääliömäisyyksiä tulee välttää tässä asiassa, me suomalaiset emme edelleenkään ole mitään villikansaa ja ylpeä tästä

[Jaska Pankkaaja]

Lisätään tähän vielä että tietenkin voidaan koostaa pieni yksikkö huolella valikoituja yksilöitä joille annetaan runsaasti vapauksia kurin ja muun suhteen ja jopa hieman päätäntävaltaa miten homma hoidetaan. Minä tarkoitin tuossa yllä tilannetta jossa esim. puolet ikäluokasta laitetaan armeijaan. On meinaan siinä suharia ja säätäjää joka vaunuun ja vielä katoillekin.

Vanhin poikani on vielä alaikäinen mutta kovin kiinnostunut aseista, sodankäynnistä ja hieman eräjormailustakin. Näitä asioita liippaavia harrastuksia hänellä on useampiakin. Kun vielä raamitkin ovat kohallaan niin hän on kaikesta päätellen, ja jopa naapuruston aktiiviupseerin mielestä, ehdottomasti ns. parasta A-luokkaa. Jos hänelle ja hänen fiksuille kavereilleen jaettaisiin hienot runsaat varusteet ja aseet ja laitettaisiin heidät metsään viikoksi jonkun joviaalin pyssy- ja survivalismimaestron kanssa vähän ampuileen ja sotatemppuja oppimaan niin olen aivan varma että hyvinkin puolet varusteista olisi hävinnyt kun pojat palaisivat. Siksi intissä yritetään opettaa huolehtimaan kamoistaan ja järjestelmällisyyttä.

Valitettavasti näyttää siltä että huomattava osa suomalaisista nuorista miehistä ei voi käsittää miksi käskyjä tulee noudattaa, olla järjestelmällinen ja huolellinen sekä kantaa vastuuta asioista. Kun kaikista ei voi tulla taiteilijoita tai jonkun alan niin suvereeneja ammattilaisia että joku kävelee koko ajan perässä korjaamassa asioita ja asiakkaat nielevät vaikka vittuilun niin me ollaan ongelmissa, ilman sitä sotaakin.

[Marius]

Jos pitää alkaa väitellä siitä, onko 1+1 kaksi,
niin joukkue on vaikeuksissa.

[Leso]

Liketyksien lisäksi iso käsi Jaska Pankkaajalle ja Mariukselle.

Se, joka "ei osaa taitella lakanoita", ei koskaan myöskään ole rokka.