2016-07-04 Romani sai tarpeekseen rasistisista solvauksista - eroaa PS:sta

[nollatoleranssi]

Toimittaja Risto Kunnas on ollut hereillä Tiedostavan otsikoinnin jatkokurssillaan. On päivänselvää perussuomalaisten yleisen imagon valossa että otsikko ymmärretään muodossa "romanitausta oli liikaa monelle perussuomalaiselle", mikä on tekstin perusteella aivan väärä tulkinta. Jos kyseinen toimittaja pyrkisi tiedonvälitykseen, otsikon olisi tullut olla "Sopimatonta palautetta äänestäjiltä - PS-romani päätti erota puolueesta". Mutta turhaanhan minä opastan, koska pyrkimyksenä ei ole ollutkaan tiedonvälitys vaan mielipiteenmuokkaus, ja siinä toimittaja onnistunee hienovaraisuudessaan kieltämättä erinomaisesti.

Niin todettakoon vielä tähän väliin, että aiemmin yleisesti annettiin ymmärtää valtamedioissa kuin PS-äänestäjät olisivat olleet esim. pettyneitä hallituksen leikkauspäätöksiin, vaikka todellisuudessa nämä "PS:n äänestäjät" vaikuttivat "opposition edustajilta/äänestäjiltä". Tämän näkemyksen saattoi huomata siitä poliittisesta retoriikasta, jota julkisuudessakin käytiin. Esim. kommentit keskustelupalstoilla "En enää äänestä sss-hallitusta ex. persu". Kommentin olisi voinut yhtä hyvin kirjoittaa Paavo Arhinmäki, mutta medioissa nämä kannanotot esiteltiin PS:n äänestäjien mielipiteinä.

Tässä yhteydessä tuskin on tuosta ilmiöstä kysymys, mutta sekin mahdollisuus on aina olemassa.


Totuus on myös siinä, ettei poliittisesta urasta tule mitään, jos yksittäisten äänestäjien/vastustajien takia lopettaa sen. Se olisi toisin sanoen loppunut milloin tahansa.

Muiden puolueiden yhteyksistä ei edes kyselty, vaikka siitä oli kyseinen romanikin maininnut.

- Olen antanut ilmiölle kasvot. Olen saanut yhteydenottoja romaneilta, joilla on täysin samanlaisia kokemuksia muista puolueista.

[Kallan]

Oli henkilön tausta mikä hyvänsä niin politiikkaan liittyminen tarkoittaa aina väistämättä (valitettavasti) haukkujen saantia joista osa on asiallista ja valtaosa ei. Ja jos on tarpeeksi iso kiho niin yllättäen joku voi vuotaa jostakusta ei-tykkäämästään henkilöstä jutun lehdistölle.

Sanonta 'politiikka on likaista peliä' ei ole turhaan olemassa, moni ei vain sisäistä sitä jos ei itse ole siinä mukana tai poliitikon lähipiirissä (esim. perheenjäsen). Ja psykologinen jälki voi olla joskus todella rumaa - oli sitten minkätaustainen hyvänsä.

[Arvoton]

Joo, mut emme voi tietää, kuinka paljon nyt kerrottu oli tekosyy jättää puolue ja politiikka. Jos homma ei vain kiinnostanut tai se ei tuottanut heti itselle pelimerkkejä. Osassa romaniväestöämme kait tiedämme esiintyvän heikohkoa pitkäjännitteisyyttä?

Tossa oli vähän aiemmin julkisuudessa hienojen ihmisten, mm. Antti Holman helpottuneisuutta, että pääsivät ulkomaille pakoon Suomen ahdistavaa ilmapiiriä. Sama aiemmin AbuHannan kohdalla. Niit totuuksia alkaa suusta pulpahdella heti, kun päästään irtautumaan jostain.

[Kyklooppi]

Voi voi, persuista lähtee jo rehellisyyydestään kuuluisat vähemmistökansanjäsenet, taitaa puolueen valapattoisuus olla liikaa yhdellä ja toiselle.

[dothefake]

Onneksi tänään tuli postissa persujäsenkortti. Valtarakenteet, tutiskaa!

[Totti]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016070421844153_uu.shtml

Romanitausta oli monelle liikaa - rasistiset solvaukset ajoivat ulos persuista

Paskapuhetta sanon minä.

Luin tuon Rikhardin muita bloggauksia ja etenkin viimeisin (http://rikublomerus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219547-mina-olen-mina) antoi vahvoja viboja siitä, että kaveri on katkeroitunut kun ei saa sitä huomiota, jota etnona on tottunut saamaan.

Blomerus puhuu ummet ja lammet mustalaisista poliittisina vaikuttajina, miten hänellä (heillä) on ideoita ja miten hän on suomalainen bla bla.

Tekstin punainen lanka näyttäisi kuitenkin olevan hapan vuodatus siitä, ettei hän ole edennyt poliittisella urallaan ja/tai saanut haluamaansa arvostusta persuissa. Perusteluna hän näkee rasismin. Itse veikkaan, että Blomerus nyt vaan ei ole se uniikki lumihiutale mitä hän kuvittelee olevansa eikä häntä sen takia olla nostettu framille sen enempää.

Blomeruksen rasismiväitteet ovat myös sen verran ylitsevuotavia, että ne tuskin ovat totta. Tiedän kokemuksesta, että kantaväestö yleensä on hyvin kannustava kun muuten niin totaalisen epäonnistuneet mustalaiset menestyvät ja yrittävät edes hieman. He saavat pikemmin ansaitsematonta selkään taputusta kun herjoja, silloin kun he pyrkivät edistämään elämäänsä  kantaväestön menetelmin. En kyllä maahanmuuttovastaisena kantiksenakaan tunnista mitään näistä Blomeruksen rasismivuodatuksista.

[Veikko]

-- Tiedän kokemuksesta, että kantaväestö yleensä on hyvin kannustava kun muuten niin totaalisen epäonnistuneet mustalaiset menestyvät ja yrittävät edes hieman. He saavat pikemmin ansaitsematonta selkään taputusta kun herjoja, silloin kun he pyrkivät edistämään elämäänsä  kantaväestön menetelmin. --

Tämä on aivan totta. Tiedän sen myös omasta kokemuksesta.

[Rubiikinkuutio]

Blomeruksen rasismiväitteet ovat myös sen verran ylitsevuotavia, että ne tuskin ovat totta. Tiedän kokemuksesta, että kantaväestö yleensä on hyvin kannustava kun muuten niin totaalisen epäonnistuneet mustalaiset menestyvät ja yrittävät edes hieman. He saavat pikemmin ansaitsematonta selkään taputusta kun herjoja, silloin kun he pyrkivät edistämään elämäänsä  kantaväestön menetelmin.

Tuo kaikki ensimmäisen kursivoimani virkkeen jälkienen on totta, mutta uskoisin että olet väärässä tuolla kursivoimassani virkkeessä.

Poliitikko kuin poliitikko kohtaa vastustusta, jos on ylipäänsä mitään mieltä koskaan missään. Tottakai monikin pertti perus pera mannettelee ja neekeröi poliitikkoa, jonka kanssa on erimieltä. Ihan samoin, kun tytötellään ja pojitellaan nuoria poliitikkoja tai vedätaan mihin tahansa maalaisuuteen, kaupunkilaisuuteen tai ihan mihin tahansa mihin osataan. Kaikki tuo on toreilla ja marketeilla kiertäneille ihan arkipäivää.

Väitän, että edukunnassa ei ole tai ole ollut ainakaan nykyisenä aikana ainuttakaan poliitikkoa jota ei ole haukuttu ulkoisten tai muiden vähemmän merkityksellisten ominaisuuksien takia. Niin se vaan menee. Jokainen poliitikko, joka sellaisesta lannistuu ei taas ole enää politiikassa.

Politiikan tekemisen onnistumista miatataan kannatuksella. Ei vastustuksella. Hyvillä poliitikoilla onkin vastustusta, koska kaikki mielipiteet joista kaikki eivät ole samaa mieltä herättävät aina vastustusta.

[Ainokainen]

Mitä tässä on oikein tapahtunut?

Manne keksi lähteä mukaan politiikkaan. On ilmeisesti supliikkimiehiä, muutama kaveri on sanonut että kun sulla on noin hyvät jutut niin sun pitäisi lähteä politiikkaan. Manne innostuu ja päättää lähteä. On sen verran räväkämmänsorttinen kaveri, että puolueeksi valikoituu perussuomalaiset. Voi olla vähän kärkeviä mielipiteitä somaleista, ei olisi ensimmäinen mustalainen jonka on kuultu halveksivan somaleja.

Pienen pohdiskelun jälkeen manne ilmoittaa perussuomalaisille haluavansa kunnallisvaaliehdokkaaksi heidän listoiltaan. Käydään ehkä jotain keskusteluja, mikäs mies se tämä on, ai puolueeseenkin pitäisi liittyä, ja sitten pitää vielä osallistua puolueen paikalliseen toimintaan.

Joku menee pieleen. Mannea ei otetakaan avosylin vastaan vaan hänen pitää ansaita paikkansa. Muut kunnallisvaaliehdokkaaksi tyrkyllä olevat katselevat toisiaan kyräillen, manneakin, koska kaikki tulevat kilpailemaan samoista äänistä. Ei olekaan niitä tsemppaavia kavereita vaan politikointia.

Mannea alkaa v***ttaa. Manne oli lähtenyt soitellen sotaan, kenties julistanut kavereilleen olevansa käytännössä lähes kansanedustaja. Harmillisesti oman aseman saavuttaminen puolueessa vaatiikin työtä. Hyvän aseman saavuttaminen ei olekaan yhtä helppo juttu kuin sairaseläkkeen saaminen. Eihän tässä näin pitänyt käydä, mutta pois lähteminen on vähän niin kuin häviön myöntäminen.

Pitää keksiä jotain, että voi vetäytyä menettämättä kasvojaan. Ei aikaakaan, kun mieleen juolahtaa rasismikortti. Kaikki on rasisimin syytä! Manne ilmoittaa paikallislehdelle, että perussuomalaiset kohtelevat häntä rasistisesti. Paikallislehden toimittajatar saa välittömästi orgasmin ja siitä tärinästä toivuttuaan rientää tekemään juttua uhriutuvasta mannesta.

Epilogi: Pari paikallista vihreiden aktivistia saavat hoivaviettikohtauksen ja kutsuvat mannen mukaan vihreisiin. Tai voivat ne olla demareitakin. Manne pyyhkii krokotiilinkyyneleitä silmäkulmasta, höylää ohimennen paria vihreää tytsyä ja saa seuraavissa kunnallisvaaleissa 17 ääntä mikä ei riitä mihinkään. Manne on tyytyväinen, sillä nyt hänen ei tarvitse tehdä luottamustehtävään liittyviä töitä ja saihan kuitenkin piparia.