2016-07-01 HS: ”Venäjällä suomalaisia, Suomessa venäläisiä”

[B52]

http://www.hs.fi/kotimaa/a1467349370868?ref=hs-etusivub-uusimmat-#5

Työttömyys ja syrjintä on vaikeuttanut inkerinsuomalaisten kotoutumista –"Venäjällä suomalaisia, Suomessa venäläisiä"

PALUUMUUTTAJINA Suomeen tulleet inkerinsuomalaiset suhtautuvat tulevaisuuteen valoisasti, mutta työttömyys, syrjintä ja puutteellinen kielitaito haittaavat yhteiskuntaan kiinnittymistä.

Inkerinsuomalaisten kotoutumista 2010-luvun vaihteessa seuranneen tutkimuksen mukaan 45 prosenttia Venäjältä muuttaneista inkerinsuomalaisista oli vielä kolme vuotta maahantulon jälkeen työttömänä. Töissä olleista moni kertoi, ettei työ vastaa omaa koulutusta.

Inkerinsuomalaisten on pitänyt läpäistä ennen Suomeen tuloa kielitutkinto, joka mittaa lähinnä arkielämässä selviytymisessä tarvittavaa suomen kielen taitoa.

Suomeen muuttaessa inkerinsuomalaiset arvioivat kielitaitonsa keskitasoiseksi, mutta muutaman vuoden päästä oma arvio oli tippunut heikoksi.

TOISAALTA psykologisilla mittareilla arvioituna inkerinsuomalaisten kotoutuminen on sujunut hyvin, kertoo sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Tuuli Anna Mähönen Helsingin yliopistosta.

He kokevat selviävänsä hyvin arkipäivän tilanteista, ovat tyytyväisiä suomalaisiin kontakteihinsa ja vain hyvin harva harkitsee takaisin muuttamista Venäjälle. Inkerinsuomalaiset paluumuuttajat samastuvat sekä suomalaiseen yhteiskuntaan että venäläiseen kulttuuriin.

"Kotoutuminen ei ole pelkkää kielitaitoa ja työllistymistä, vaan myös sitä, että ihminen kokee olevansa osa porukkaa ja voi hyvin", Mähönen sanoo.

Tutkimuksen mukaan inkerinsuomalaiset eivät koe Suomessa kovin paljon syrjintää, mutta kuitenkin enemmän kuin he odottivat ennen maahantuloa. Syrjintäkokemukset lisäsivät heidän kielteisiä asenteitaan suomalaisenemmistöä kohtaan ja aiheuttivat pahoinvointia.

"Inkerinsuomalaiset ajattelivat muuttavansa esi-isiensä maille samankaltaisten joukkoon, mutta täällä heitä kohdeltiinkin venäläisinä. Venäjällä he kokivat olevansa suomalaisia ja Suomessa venäläisiä. Se oli pettymys", Mähönen kuvaa.

Inkerinsuomalaisten kokemusten perusteella voi hänen mukaansa pohtia, miten hankalaa Suomeen sopeutuminen voi olla muille epätasa-arvoa kokeville maahanmuuttajille, jotka eivät osaa ollenkaan suomea, ole pitkälle koulutettuja, luterilaisia, läheltä ja vapaaehtoisesti muuttaneita.

1990-LUVUN alusta presidentti Mauno Koiviston aloitteesta alkanut inkerinsuomalaisten paluumuutto päättyy tänään perjantaina, jolloin on viimeinen päivä hakea oleskelulupaa inkerinsuomalaisuuden perusteella.

Maahanmuuttoviraston paluumuuttotiimin päällikkö Marianne Laine arvioi, että tulijakunta on parinkymmenen vuoden aikana muuttunut, eikä päämotiivina paluuseen ole enää suomalainen identiteetti. Tänä vuonna muuttaneista kenenkään äidinkieli ei ole suomi.

Mähönen vahvistaa, ettei suomen kieli ja kulttuuri ole ainut inkerinsuomalaisten muuttosyy, vaan tutkimuksen mukaan perusteina painavat myös työllisyysnäkymät, koulutusmahdollisuudet, elintaso ja perheen hyvinvointi.

Se, ettei viime aikoina muuttaneilla inkerinsuomalaisilla olisi vastaavia sidoksia suomalaisuuteen kuin ensimmäisessä muuttoaallossa tulleilla, on poliittisten päättäjien näkemys, Mähönen huomauttaa.

"Siihen voi suhtautua kriittisesti. Monet inkeriläiset ovat itse sitä mieltä, että heillä on edelleen siteitä suomalaisuuteen."

Inkerinsuomalaisten paluumuuttoon on suhtauduttu myös kriittisesti Venäjän puolella. Siellä on koettu, että inkerinsuomalaisten kulttuuria on vaikeaa pitää yllä, kun niin moni on lähtenyt Suomeen.

KESKEISENÄ inkerinsuomalaisten paluumuuton käynnistämisen syynä oli inkerinsuomalaisten Venäjällä kokema syrjintä sekä niin kutsuttu kunniavelka.

Suomeen siirrettiin toisen maailmansodan aikana noin 60 000 inkerinsuomalaista, ja monet myös palvelivat Suomen armeijassa. Sodan jälkeen heidät kuitenkin palautettiin Neuvostoliittoon.

"Inkerinsuomalaisille haluttiin tehdä kädenojennus", Mähönen kuvaa.

Paluumuuton aikana Suomeen tuli 1990-luvun alusta alkaen arviolta noin 32 000 inkerinsuomalaista. Vaikka paluumuutto loppuu, siihen on vielä elinikäinen oikeus toisen maailmansodan aikaisella siirtoväellä ja Suomen armeijassa palvelleilla.

[Roope]

Työttömyys ja syrjintä on vaikeuttanut inkerinsuomalaisten kotoutumista –"Venäjällä suomalaisia, Suomessa venäläisiä"

PALUUMUUTTAJINA Suomeen tulleet inkerinsuomalaiset suhtautuvat tulevaisuuteen valoisasti, mutta työttömyys, syrjintä ja puutteellinen kielitaito haittaavat yhteiskuntaan kiinnittymistä.

Tutkimuksessa ei tutkittu todennettua syrjintää vaan syrjintäkokemuksia, ja niidenkin määrä todettiin "melko vähäiseksi". Silti "etniseen syrjintään on syytä suhtautua vakavasti", sillä "kokemus alisteisesta asemasta ja olemattomista vaikutusmahdollisuuksista sen parantamiseen voi pahimmillaan johtaa syrjäytymiseen ja radikalisoitumiseen".

Inkerinsuomalaisten kotoutumista 2010-luvun vaihteessa seuranneen tutkimuksen mukaan 45 prosenttia Venäjältä muuttaneista inkerinsuomalaisista oli vielä kolme vuotta maahantulon jälkeen työttömänä. Töissä olleista moni kertoi, ettei työ vastaa omaa koulutusta.

Inkerinsuomalaisten on pitänyt läpäistä ennen Suomeen tuloa kielitutkinto, joka mittaa lähinnä arkielämässä selviytymisessä tarvittavaa suomen kielen taitoa.

Suomeen muuttaessa inkerinsuomalaiset arvioivat kielitaitonsa keskitasoiseksi, mutta muutaman vuoden päästä oma arvio oli tippunut heikoksi.

TOISAALTA psykologisilla mittareilla arvioituna inkerinsuomalaisten kotoutuminen on sujunut hyvin, kertoo sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Tuuli Anna Mähönen Helsingin yliopistosta.

He kokevat selviävänsä hyvin arkipäivän tilanteista, ovat tyytyväisiä suomalaisiin kontakteihinsa ja vain hyvin harva harkitsee takaisin muuttamista Venäjälle. Inkerinsuomalaiset paluumuuttajat samastuvat sekä suomalaiseen yhteiskuntaan että venäläiseen kulttuuriin.

"Kotoutuminen ei ole pelkkää kielitaitoa ja työllistymistä, vaan myös sitä, että ihminen kokee olevansa osa porukkaa ja voi hyvin", Mähönen sanoo.

Selvästikin Mähösellä on käytössä väärät kotoutumisen mittarit. Eikä ihme, sillä "INPRES/LADA-hankkeen painopiste oli paluumuuttajien omien kokemusten kartoittamisessa – ei ns. objektiivisemmissa indikaattoreissa". Eli tutkimuksella kerättiin fiilispohjaista "kokemustietoa" fiilispohjaiseen analyysiin, ei objektiivista faktapohjaista tietoa päätöksenteon perustaksi.

Inkerinsuomalaisten kokemusten perusteella voi hänen mukaansa pohtia, miten hankalaa Suomeen sopeutuminen voi olla muille epätasa-arvoa kokeville maahanmuuttajille, jotka eivät osaa ollenkaan suomea, ole pitkälle koulutettuja, luterilaisia, läheltä ja vapaaehtoisesti muuttaneita.

Epätasa-arvoa kokeville? Fiilistutkimuksen suosituksissa vaaditaankin "suomalaisuuden uudelleenmäärittelyä" ja panostamista "kaksisuuntaiseen kotoutumiseen".

Mähönen vahvistaa, ettei suomen kieli ja kulttuuri ole ainut inkerinsuomalaisten muuttosyy, vaan tutkimuksen mukaan perusteina painavat myös työllisyysnäkymät, koulutusmahdollisuudet, elintaso ja perheen hyvinvointi.

Se, ettei viime aikoina muuttaneilla inkerinsuomalaisilla olisi vastaavia sidoksia suomalaisuuteen kuin ensimmäisessä muuttoaallossa tulleilla, on poliittisten päättäjien näkemys, Mähönen huomauttaa.

"Siihen voi suhtautua kriittisesti. Monet inkeriläiset ovat itse sitä mieltä, että heillä on edelleen siteitä suomalaisuuteen."

Vähänlaisesti, eikä se heitä kiinnostakaan. Jo vuosia Suomessa olleet arvioivat itsekin suomen taitonsa heikoksi, identiteettinsä ennemmin inkerinsuomalaiseksi ja venäläiseksi, eivätkä he rynni Suomen kansalaisiksi:

Mitä tulee paluumuuttajien identiteetteihin, viimeisessä seurantavaiheessa paluumuut-
tajat samaistuivat voimakkaimmin inkerinsuomalaisiksi, seuraavaksi voimakkaimmin ve-
näläisiksi ja melko voimakkaasti myös suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi. Huomatta-
van moni sekä lomake- että haastattelututkimuksiin osallistuneista kuitenkin kertoi, ettei
nähnyt mahdollisena sitä, että Venäjältä Suomeen muuttava henkilö voisi koskaan tulla
kohdelluksi yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Tämän voi tulkita heijastuvan mah-
dollisesti myös käytännön toimiin: vielä viimeisessäkään seurantavaiheessa lähes kukaan
vastanneista ei ollut Suomen kansalainen.

Mähönen, Tuuli Anna & Yijälä, Anu: Inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kotoutuminen Suomeen (pdf)

[Micke90]

Inkerinsuomalaisten kokemusten perusteella voi hänen mukaansa pohtia, miten hankalaa Suomeen sopeutuminen voi olla muille epätasa-arvoa kokeville maahanmuuttajille, jotka eivät osaa ollenkaan suomea, ole pitkälle koulutettuja, luterilaisia, läheltä ja vapaaehtoisesti muuttaneita.

Onko joku sitten pakotettu tänne?

[Stone]

Työttömyys ja syrjintä on vaikeuttanut myös kantasuomalaisten elämää.
Monet suhtautuvat tulevaisuuteen valoisasti, mutta tukitoimien puute, koulutuksen keskenjäänti  ja puutteellinen kielitaito yms haittaavat yhteiskuntaan kiinnittymistä.

Siinä teille pikainen nollatutkimus.

ps. pakkoloiset kaikista ilmansuunnista tulevat ihan itse vapaaehtoisesti, ei kukaan pakota

[JoKaGO]

Inkerinsuomalaisten kokemusten perusteella voi hänen mukaansa pohtia, miten hankalaa Suomeen sopeutuminen voi olla muille epätasa-arvoa kokeville maahanmuuttajille, jotka eivät osaa ollenkaan suomea, ole pitkälle koulutettuja, luterilaisia, läheltä ja vapaaehtoisesti muuttaneita.

Onko joku sitten pakotettu tänne?

Tuskin, mutta Jatkosodan päätyttyä yksi rauhanehdoista oli, että sotavangit ja inkeriläiset luovutetaan Neuvostoliitolle. Kukaan, toistan, kukaan luovutetuista ei lähettänyt kirjettä enää suomalaisille ystävilleen, kun palasivat Neuvostoliittoon. Miksiköhän?

Työssäni toimin yhden inkeriläisen "paluumuuttajan" kanssa. Hän oli pikkulapsi, kun isoäidin päätöksellä suku tuli Suomeen. Sukulaisista en tiedä, mutta tämä kaveri on kuin kuka tahansa suomalainen. Suvussa puhuttiin suomea myös siellä inkerinmaalla.

No, yksittäistapaus. Mauno Koivisto mokasi pahan kerran.

[Micke90]

Tarkoitin nykyisiä turhiksia, joita ei kukaan ole tänne pakottanut.

[Artisti]

Setämies väittää, että suurin osa "inkerinsuomalaisista" on umpivenäläisiä, jotka ovat ostaneet todistuksen inkerinsuomalaisuudestaan.

[JoKaGO]

Setämies väittää, että suurin osa "inkerinsuomalaisista" on umpivenäläisiä, jotka ovat ostaneet todistuksen inkerinsuomalaisuudestaan.

Tuo on totuus. Ja se oli helppoa valehdella kuin heinänteko. Nimittäin, Stalin muilutti kaikki Suomea ymmärtäneet Siperiaan, joten jos halusi selvitä hengissä, oli parasta salata tai unohtaa Suomen kieli.
Työtuttava on todiste siitä, että jotkut pitivät noinkin vaikeassa paikassa Suomen kielen taidon. Monet päättivät olla opettamatta Suomea lapsilleen, etteivät joutuisi Siperiaan.
Ja huijarit käyttivät tietenkin tätä korttia, kun Koivisto oli hetkisen

[internetsi]

Maahanmuutossa on aina jotakin kitkaa. Se ei ole ongelmatonta yhtään missään eikä tule koskaan olemaankaan.

Siinä kitkan määrässä on vaan eroja, jos miettii vaikka inkeriläisiä ja somaleja. Inkeriläisiä on Suomessa tuplasti enemmän kuin somaleja. Kummasta porukasta on ollut enemmän harmia?

[ArtturiE]

Mielikuvien muokkausta, jotta voidaan tehdä kädenojennus lähi-itään ja afrikkaan.

[Nationalisti]

Inkerinsuomalaisten kokemusten perusteella voi hänen mukaansa pohtia, miten hankalaa Suomeen sopeutuminen voi olla muille epätasa-arvoa kokeville maahanmuuttajille, jotka eivät osaa ollenkaan suomea, ole pitkälle koulutettuja, luterilaisia, läheltä ja vapaaehtoisesti muuttaneita.

Sitähän tässä ollaan yritetty sanoa.

[mamuman]

huono asia että suomalaiset ei suvaitse venäläisiä. suomessa on lama mutta venäjä on kehitysmaa ja he ovat voimakkaasti nousussa. suomenkin pitää pyrkiä maailman johtavaksi kehitysmaaksi.

[UgriProPatria]

huono asia että suomalaiset ei suvaitse venäläisiä. suomessa on lama mutta venäjä on kehitysmaa ja he ovat voimakkaasti nousussa. suomenkin pitää pyrkiä maailman johtavaksi kehitysmaaksi.

Venäjä ei ole mikään kehitysmaa. Siellä on vanha, korkea kulttuuri. Suuri kansa, mutta rikkaudet aina kasaantuneet nk. yläluokalle.

Kiitos epäilemättä kauniista ajatuksestasi, mutta toivottavasti Suomesta ei koskaan tulee maailman johtavaa kehitysmaata! 

Käsitätköhän yhtään mitä sana "kehitysmaa" tarkoittaa? En jaksa selittää.

[internetsi]

Vanhoissa karttakirjoissa oli Neukkula rajattu kehitysmaiden ulkopuolelle, syystä joita ei suomettuneessa yhteiskunnassa tarvi paljoa arvailla. Ei Venäjästöliiton maaseudulla ole sen ihmeellisempää kuin jossakin paskastaniassa. Niin hirveää rytöä siellä on. Myös kaupungeissa on monet hruštšovkat sellaisessa kunnossa, että sivistysmaissa ne ei kelpaisi edes koirille.

Ei kannata tuijottaa pelkkää talouskasvun lukuja. Kehitysmaissa kun on ikuinen lama, niin se ei ole verrattavissa sivistysmaan lamaan.

[no future]

Vieläköhän maailman kovin elintasoraja on Suomen ja Venäjän Karjalan välillä? Siinä sitä esimerkkiä kehitysmaasta Ugrille.

[orientexpressen]

Vanhoissa karttakirjoissa oli Neukkula rajattu kehitysmaiden ulkopuolelle, syystä joita ei suomettuneessa yhteiskunnassa tarvi paljoa arvailla. Ei Venäjästöliiton maaseudulla ole sen ihmeellisempää kuin jossakin paskastaniassa. Niin hirveää rytöä siellä on. Myös kaupungeissa on monet hruštšovkat sellaisessa kunnossa, että sivistysmaissa ne ei kelpaisi edes koirille.

Ei kannata tuijottaa pelkkää talouskasvun lukuja. Kehitysmaissa kun on ikuinen lama, niin se ei ole verrattavissa sivistysmaan lamaan.

Perinteinen jaotteluhan oli 1. maailma (länsimaat), 2. maailma (NL ja sen satelliittivaltiot) sekä 3. maailma (kehitysmaat).

[hannes58]

Kyllähä se niin on kun ylitän rajan tuonne Svetoon niin se on kuin hyppäys 50luvulle,no pientä edistystä on alkanu jo näkyä,autot heillä on viimeisen päälle mutta talot ym. infrakstuuri on mitä on.

[Unelma Sirpaleina]

Vanhoissa karttakirjoissa oli Neukkula rajattu kehitysmaiden ulkopuolelle, syystä joita ei suomettuneessa yhteiskunnassa tarvi paljoa arvailla. Ei Venäjästöliiton maaseudulla ole sen ihmeellisempää kuin jossakin paskastaniassa. Niin hirveää rytöä siellä on. Myös kaupungeissa on monet hruštšovkat sellaisessa kunnossa, että sivistysmaissa ne ei kelpaisi edes koirille.

Ei kannata tuijottaa pelkkää talouskasvun lukuja. Kehitysmaissa kun on ikuinen lama, niin se ei ole verrattavissa sivistysmaan lamaan.

Pelkkien talouslukujen tuijottelu ei tosiaan kerro kehitysmaa statuksesta mitään. Mielestäni tärkeimmät mittarit ovat elinajanodote, lapsikuolleisuus, lukutaito prosentti, rikollisuuden ja korrupution määrä/laatu, köyhyysrajan alapuolella elävien määrä, oikeuslaitoksen riippumattomuus, ihmisoikeudet, työttömyys, valtion ja kansalaisten velkaisuus, keskiluokan koko, tasa-arvo jne.
Osassa näistä kategorioista Venäjällä on tapahtunut huomattavaa parannusta neukkulan katoamisen jälkeen.

[Kameleontti]

Vanhoissa karttakirjoissa oli Neukkula rajattu kehitysmaiden ulkopuolelle, syystä joita ei suomettuneessa yhteiskunnassa tarvi paljoa arvailla. Ei Venäjästöliiton maaseudulla ole sen ihmeellisempää kuin jossakin paskastaniassa. Niin hirveää rytöä siellä on. Myös kaupungeissa on monet hruštšovkat sellaisessa kunnossa, että sivistysmaissa ne ei kelpaisi edes koirille.

Ei kannata tuijottaa pelkkää talouskasvun lukuja. Kehitysmaissa kun on ikuinen lama, niin se ei ole verrattavissa sivistysmaan lamaan.

Pelkkien talouslukujen tuijottelu ei tosiaan kerro kehitysmaa statuksesta mitään. Mielestäni tärkeimmät mittarit ovat elinajanodote, lapsikuolleisuus, lukutaito prosentti, rikollisuuden ja korrupution määrä/laatu, köyhyysrajan alapuolella elävien määrä, oikeuslaitoksen riippumattomuus, ihmisoikeudet, työttömyys, valtion ja kansalaisten velkaisuus, keskiluokan koko, tasa-arvo jne.
Osassa näistä kategorioista Venäjällä on tapahtunut huomattavaa parannusta neukkulan katoamisen jälkeen.

Sehän tässä. Pidän nykyistä Suomea huomattavasti parempana kuin nykyistä Venäjää. Mutta suunta on näissä maissa nyt eri.

Kiitos, kun ollaan nyt kokemassa se neukkurappio ihan itse. Rappio, josta Venäjä yrittää nyt selvitä paremmaksi. Me sen sijaan ollaan taantumassa tätä menoa hirveämmäksi paskaksi ku ex-neukkumaat.

Meillä on töissä inkeriläistaustaisia. Yhtä en edes inkeriläiseks tiennyt ja yksi, jota luultiin venäläisperäiseks kertoi itse, et on Pietarista mut suku inkeriläistä. En ole huomannut, et näitä ainakaan olisi mitenkään syrjitty.

[Nationalisti]

Vanhoissa karttakirjoissa oli Neukkula rajattu kehitysmaiden ulkopuolelle, syystä joita ei suomettuneessa yhteiskunnassa tarvi paljoa arvailla.

Koska se ei sopinut määritelmään?

[P]

Ullatus, ullatus,että Suomessa on vielä suomalaisenemmistö.. No jonkunhan pitää ne verot maksaa, jolla pidetään tulonsiirrot voimassa.

"suomalaisenemmistöä kohtaan" Ja tunnen inkeriläisiä. Osa on hyvin pinnallisesti suomalaisia ja kielipuolia. Iso osa ihan umpivenäläisiä nimellisesti suomalaisia isovanhemman kautta ja osa on ostanut ihan väärät paperit. Ikävä tilanne, jossa onneksi moni osaa auttaa itseään. Vrt. somalit ja muut ihannevähemmistöt. Suomalainen puolikielinen ilman suojaväriä saa aika karua kohtelua, josta ei edes biaudeet nakkaa paskaakaan. Jos väri olisi nahkassa toinen.. niin sitten. Hyvä antirasisti voi olla russofobi..

Naurattavat nämä hyvät ihmiset..

Itse pidän koko inkerinsuomalaisten tyhjentämistä Venäjältä Koiviston aloitteesta idiotiana. Tuolla sosiaalivarojen syöjällä tapettiin moni tuhatvuotinen suomalaiskulttuuri Venäjältä tehokkaammin, kuin Stalin aikoinaan tappoi suomalaisia ja tuhosi heidän kulttuurinsa Inkerissä. Joku Hatsinan tai Kupanitsan kirkko on nykyään vain kuori. Ei ole kuin muutama mummo. Toista oli 90-luvulla. Petroskoissakin vanhat suomalaiset tarttuvat hihaan juttelemaan, tajutessaan minun olevan suomalainen koska koko kaupungin suomalaisvähemmistö, noiden vanhusten lapsetkin on muuttanut puolikielisiksi Suomeen. Kiitos Mauno Koivisto etnisen puhdistuksen viimeistelemisestä.

[UgriProPatria]

Vanhoissa karttakirjoissa oli Neukkula rajattu kehitysmaiden ulkopuolelle, syystä joita ei suomettuneessa yhteiskunnassa tarvi paljoa arvailla. Ei Venäjästöliiton maaseudulla ole sen ihmeellisempää kuin jossakin paskastaniassa. Niin hirveää rytöä siellä on. Myös kaupungeissa on monet hruštšovkat sellaisessa kunnossa, että sivistysmaissa ne ei kelpaisi edes koirille.

Ei kannata tuijottaa pelkkää talouskasvun lukuja. Kehitysmaissa kun on ikuinen lama, niin se ei ole verrattavissa sivistysmaan lamaan.

Perinteinen jaotteluhan oli 1. maailma (länsimaat), 2. maailma (NL ja sen satelliittivaltiot) sekä 3. maailma (kehitysmaat).

Noinhan se on. Kehitysmaiksi luetaan nimenomaan esim. Sudan, tai muu onneton aavikkomaa, jossa kansa istuu kyykkyasennossa kädet ojossa, odottaen, että joku muu tekee työt heidän puolestaan.

Ei Venäjää kyllä koskaan ole nimetty kehitysmaaksi, vaikka siellä paljon kurjuutta onkin ollut. Se on teollisuusmaa ja esim. tekevät avaruuslentoja mennen, tullen.

Jos joku haluaa halveksia Venäjää, hän voi itse nimitellä sitä miten tahtoo, mutta virallisesti se ei taatusti kuulu kehitysmaiden, eli 3. maailman listalle. Kehitysmaat löytyvät mamumanin omalta mantereelta. Suomen elintaso on tietysti laskenut kehitysmaiden ihmisten tuodessa maahamme kaiken sen paskan, jota valkoiset eivät Afrikassa enää, sen omien asukkaiden puolesta suostuneet siistimään ja korjaamaan. Tämä puolesta tekeminen on ollut loputonta.

Loiselämistä voi siis jatkaa, muuttamalla valkoisten maahan ja vetää Suomikin lopulta alas, hyvinkin "johtavaksi kehitysmaaksi". Olisi mamuilla taas kotoinen olo.

[P]

Vanhoissa karttakirjoissa oli Neukkula rajattu kehitysmaiden ulkopuolelle, syystä joita ei suomettuneessa yhteiskunnassa tarvi paljoa arvailla. Ei Venäjästöliiton maaseudulla ole sen ihmeellisempää kuin jossakin paskastaniassa. Niin hirveää rytöä siellä on. Myös kaupungeissa on monet hruštšovkat sellaisessa kunnossa, että sivistysmaissa ne ei kelpaisi edes koirille.

Ei kannata tuijottaa pelkkää talouskasvun lukuja. Kehitysmaissa kun on ikuinen lama, niin se ei ole verrattavissa sivistysmaan lamaan.

Perinteinen jaotteluhan oli 1. maailma (länsimaat), 2. maailma (NL ja sen satelliittivaltiot) sekä 3. maailma (kehitysmaat).

Noinhan se on. Kehitysmaiksi luetaan nimenomaan esim. Sudan, tai muu onneton aavikkomaa, jossa kansa istuu kyykkyasennossa kädet ojossa, odottaen, että joku muu tekee työt heidän puolestaan.

Ei Venäjää kyllä koskaan ole nimetty kehitysmaaksi, vaikka siellä paljon kurjuutta onkin ollut. Se on teollisuusmaa ja esim. tekevät avaruuslentoja mennen, tullen.

Jos joku haluaa halveksia Venäjää, hän voi itse nimitellä sitä miten tahtoo, mutta virallisesti se ei taatusti kuulu kehitysmaiden, eli 3. maailman listalle. Kehitysmaat löytyvät mamumanin omalta mantereelta. Suomen elintaso on tietysti laskenut kehitysmaiden ihmisten tuodessa maahamme kaiken sen paskan, jota valkoiset eivät Afrikassa enää, sen omien asukkaiden puolesta suostuneet siistimään ja korjaamaan. Tämä puolesta tekeminen on ollut loputonta.

Loiselämistä voi siis jatkaa, muuttamalla valkoisten maahan ja vetää Suomikin lopulta alas, hyvinkin "johtavaksi kehitysmaaksi". Olisi mamuilla taas kotoinen olo.

Tuo on totta. Venäjällä kulttuuri ja kanssakäyminen ei eroa juuri muusta Euroopasta. Se on eurooppalainen valtio ja yhteiskunta. Ja se elää pääosin omilla varoillaan ja ihmiset siellä omalla työllään. Ei venäjä ole kehitysmaa, vaikka maan resursseilla pitäisi maan tilanne olla paljon parempi..

[Sarma]

Tuossa HS:n toinen artikkeli aiheesta:

http://www.hs.fi/paivanlehti/01072016/a1467259146958


Inkeriläisten ovi Suomeen sulkeutuu – neljännesvuosisadan aikana heitä ehti tulla Suomeen 32 000

Inkerinsuomalainen Oleksander Postonen odotti paluumuuttoa vaimonsa Inessa Postosen kanssa yli 10 vuotta. Lapset ehtivät kasvaa aikuisiksi eivätkä päässeet mukaan.

Paluumuuttajana on voinut saada oleskeluluvan, jos hakija itse, toinen hänen vanhemmistaan tai vähintään kaksi isovanhemmista on kansallisuudeltaan suomalainen. Hakijan on pitänyt ilmoittautua Venäjällä käytössä olleeseen paluumuuttojonoon ennen 1. heinäkuuta 2011.

Oleskelulupa on edellyttänyt myös asuntoa ja kielitutkinnon suorittamista.

Kerrostaloasunto Vantaan Koivukylässä on pieni, mutta kirjahyllyä koristavat perhevalokuvien lisäksi suomalaisen design-astiaston lautaset ja kupit. Inessa Postonen, 55, on saanut ne syntymäpäivälahjaksi entiseltä työpaikaltaan Pietarin suomalaisesta päiväkodista, kun hän tiesi jo muutosta Suomeen.

Runsaat puoli vuotta Vantaalla asuneet Inessa ja Oleksander Postonen, 55, ovat viimeisimpien joukossa Suomeen tulleita inkerinsuomalaisia paluumuuttajia.

1990-luvun alussa alkanut paluumuutto on päättymässä, ja perjantaina on viimeinen mahdollisuus hakea oleskelulupaa inkerinsuomalaisuuden perusteella.

"Viimeistään tämän vuoden lopussa kaikki halukkaat inkerinsuomalaiset ovat muuttaneet Suomeen", Maahanmuuttoviraston paluumuuttotiimin päällikkö Marianne Laine uskoo.

Ukrainasta kotoisin olevilla Postosilla tilaisuus oli silti mennä ohi. Oleksander Postonen kuuli paluumuuttomahdollisuudesta vuonna 1999 – siis vuosia myöhässä ja tällöinkin vain sattumalta työtoveriltaan.

Hän otti lomaa musiikinopettajan töistään ja lähti Pietariin keräämään asiakirjoja muuttoa varten. Suku oli asunut Pietarissa, mutta äiti, eno ja isoäiti joutuivat lähtemään toisen maailmansodan aikana Jakutiaan, Siperian kaukaiseen kolkkaan.

"Heidät karkotettiin, koska he olivat suomalaisia. Äitini isä teloitettiin vuonna 1937 kansallisuutensa vuoksi. Hän oli kuunnellut Suomen radiota", Oleksander Postonen kertoo.

Pietarissa hänelle selvisi, että suvun asiakirjoja oli tuhottu. Paperien hankkiminen kesti pitkään, ja vasta vuonna 2002 Oleksander Postonen pääsi ilmoittautumaan paluumuuttojonoon. Hän muistaa saaneensa vuoronumeron noin 13 300.

"Jono eteni hyvin hitaasti. Meidän oli pakko elää Pietarissa ja hankimme työpaikat. Tein töitä muun muassa leipurina, lastaajana ja vartijana."

Paluumuuttojono venyi jopa 10 vuoden pituiseksi, sillä inkerinsuomalaiset oleskeluluvan hakijat haastateltiin ja aiemmin heille hankittiin myös kunnasta asunto. Jono vapautettiin viisi vuotta sitten, jolloin viimeistään Postosille olisi pitänyt tulla kutsu konsulaattiin.

"Emme tiedä, miksi se ei tullut perille. Ehkä se oli postin vika", pari arvelee.

Vuonna 2014 Oleksander Postonen kuuli sattumalta konsulaatissa, että inkerinsuomalaisten paluumuutto on päättymässä. Hänelle tuli kiire päästä kielikurssille ja -kokeeseen ja löytää Suomesta asunto. Lapset olivat ehtineet kasvaa aikuisiksi, eivätkä he täyttäneet paluumuuton kriteereitä. Se harmittaa, pariskunta myöntää.

"Kiitos Suomelle, että meidät otettiin vastaan. Nyt voimme jatkaa elämää ja tehdä töitä", Oleksander Postonen sanoo.

Ennen Vantaalle muuttoa viime marraskuussa Postoset eivät olleet koskaan käyneet Suomessa. Viisumin hankkiminen Ukrainasta olisi ollut kuulemma liian kallista, kun perhe asui Pietarissa.

Nyt venäjää puhuva pariskunta opiskelee suomea maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksessa. He laskevat, että heillä on edessään ainakin 10 vuoden työura. Lastentarhanopettajana työskennellyt Inessa toivoo työllistyvänsä päiväkotiin ja Oleksander opetus- tai musiikkialalle tai yrittäjänä.

"Olemme optimisteja. Suomi ja Eurooppa elpyvät lamasta, näen sen jo. Uskon vankasti, että meilläkin menee kaikki hyvin", Inessa Postonen sanoo.

"Olemme tehneet töitä koko elämämme emmekä tottuneet olemaan jouten", Oleksander Postonen lisää.

Yli 20 vuotta kestäneen inkerinsuomalaisten paluumuuton aikana sukupolvet ovat vaihtuneet ja tulijakunta muuttunut, sanoo Marianne Laine Maahanmuuttovirastosta Hänen mukaansa suomalainen identiteetti ei ole enää päämotiivi paluuseen vaan enemmän painaa toivo hyvästä työpaikasta ja paremmasta elämästä.

"Alussa muuttajat korostivat olevansa suomalaisia, kärsineensä sen takia ja haluavansa muiden suomalaisten pariin. Nyt he perustelevat, että täällä on turvallinen ympäristö, puhdas ilma ja hyvä terveydenhoito."

Tänä vuonna muuttaneista kenenkään äidinkielenä ei ole Laineen mukaan suomi. Hän uskoo, että osa viime hetken tulijoista saattaa lähteä takaisin.

Myös Oleksander Postosta harmittaa, etteivät eri vaiheiden jälkeen Ukrainaan päätyneet äiti ja isoäiti enää uskaltaneet käyttää suomea kotikielenä. Postosen mukaan inkeriläisyys välittyi kuitenkin kasvatuksessa ja verenperintönä.

Suomeen muutto on ollut myös tilaisuus, johon Postoset halusivat tarttua. Ainakaan Venäjälle he eivät aio palata.

"Kun teemme Suomessa töitä, saamme kohtuullista eläkettä eikä tarvitse olla käsi ojossa lasten suuntaan. Emme joudu tilanteeseen, ettei ole varaa ostaa lääkkeitä, kuten voi käydä Venäjällä ja Ukrainassa", he sanovat.

Tällä hetkellä Postosten lapset auttavat heidän sijaansa Ukranaissa asuvaa 84-vuotiasta inkerinsuomalaista isoäitiä. Tämäkin harkitsi aiemmin Suomeen lähtöä, mutta terveys ehti heiketä.

"Ruljanssi tuntui hänestä liian hankalalta. Hänellä on takanaan vaikea elämä", Oleksander Postonen sanoo.

Inkerinsuomalaisia on siirrelty paikasta toiseen

1600-luku

Inkerinmaalle eli nykyisen Pietarin ympäristöön muuttaa savolaisia ja karjalaisia. Inkerinsuomalaisilla tarkoitetaan heidän jälkeläisiään.

1939–1945

Toisen maailmansodan aikana monet inkerinsuomalaiset osallistuvat taisteluihin Suomen armeijassa. Jatkosodan aikaan Suomeen siirretään noin 63 000 inkeriläistä saksalaisten joukkojen miehittämiltä alueilta Leningradin eteläpuolelta.

1944–1945

Jatkosodan päätyttyä armeijassa palvelleet ja Suomeen pakolaisina siirtyneet 58 000 inkerinsuomalaista palaa tai palautetaan Neuvostoliittoon sen pyynnöstä. Heidät asutetaan vanhojen kotipaikkojen sijaan sisämaahan.

1990

Presidentti Mauno Koivisto avaa inkeriläisten paluumuuton. Inkerinsuomalaisia aletaan pitää paluumuuttajina. Vuoteen 1997 mennessä Suomeen arvioidaan tulleen 20 000 paluumuuttajaa perheineen.

1990- ja 2000-luvut

Paluumuuttokriteereitä tiukennetaan useaan kertaan. Vuodesta 2003 lähtien inkerinsuomalaisilta edellytetään ennen maahanmuuttoa suoritettua kielitutkintoa ja itse hankittua vuokra-asuntoa tai omistusasuntoa. Aiemmin inkerinsuomalaisille oli tarjottu asuntoa uudesta kotikunnasta.

1.7.2011

Eduskunta sulkee inkerinsuomalaisten paluumuuttojonon Venäjällä. Alkaa viiden vuoden siirtymäaika, jonka aikana jono puretaan.

2016

Paluumuutto kiihtyy viime hetkillä. Vuoden ensimmäisen puoliskon aikana jätetään noin 690 oleskelulupahakemusta, joista lähes puolet kesäkuussa. 1. heinäkuuta on viimeinen päivä jättää oleskelulupahakemus paluumuuton perusteella. Elinikäinen oikeus paluumuuttoon on vielä toisen maailmansodan aikaisella "siirtoväellä" ja Suomen armeijassa palvelleilla. Maahanmuuttoviraston mukaan siirtoväkeen kuuluneita on palannut Suomeen vielä muutama vuosittain. Muut voivat tästä lähtien hakea oleskelulupaa vain yleisen oleskelulupajärjestelmän kautta.

[internetsi]

Inkeriläisten ovi Suomeen sulkeutuu – neljännesvuosisadan aikana heitä ehti tulla Suomeen 32 000

Ei inkeriläisiltä ole kukaan kieltänyt muuttoa Suomeen. Oleskelulupa-automaatti meni kiinni, mutta sieltä saa tulla samoin ehdoin kuin muualtakin Venäjästöliitosta. Hauska luku muuten tuo 32 000 ja neljännesvuosisadassa. Saman verran tuli geelitukkia yhdessä vuodessa.