Uskottavia ja epäuskottavia poliitikkoja ja poliitikon ominaisuuksista

[Kaptah]

Mitä poliitikolta vaaditaan? Millainen ihminen soveltuu poliitikoksi? Millainen ihminen ei sovellu poliitikoksi?

Tässä ketjussa olisi tarkoitus pohtia sitä millainen on hyvä poliitikko, millainen on huono poliitikko ja minkälaiset ihmiset nyt politiikkaamme johtavat. Pohjustuksena minusta ehkä paras esimerkki ihmisestä ja ajattelutavasta, joka ei sovellu poliitikolle:

Millä perusteella on globaalisti ajatellen parempi ottaa esim. 1000 tsunamipakolaista elätettäväksi suuren hiilijalanjäljen ja korkean elintason Suomeen kuin auttaa samalla rahalla arviolta satakertainen määrä ihmisiä uuden elämän alkuun paikan päällä?

En osaa nähdä tätä joko-tai-asiana.

(Anna Mikkolan vastaus kysymykseen vaaliketjutentissä.)

Minusta poliitikon olisi aivan ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että ensin ovat realiteetit, ja niiden pohjalta on toimittava. Mitä helvettiä politiikassa tekee ihminen, joka ei ymmärrä näin periaatteellista asiaa taloudesta?

Poliitikot ovat valtion taloudesta vastuussa. Jos minun henkilökohtaisesta taloudestani olisi vastuussa ihminen, joka ei ymmärrä, että rahaa on käytössä tietty määrä, ja jos ostan nyt uuden television, minulla on vähemmän rahaa laitettavaksi kylpyhuoneen remonttiin, olisin erittäin, erittäin huolestunut.

Tuleeko mieleen viime ajoilta poliitikkoja, jotka tunnustavat myös epämukavat realiteetit ja sanovat asiat niinkuin ne ovat?

[Kosak]

Tuleeko mieleen viime ajoilta poliitikkoja, jotka tunnustavat myös epämukavat realiteetit ja sanovat asiat niinkuin ne ovat?

Kari Rajamäestä jäi melko nuiva kuva hänen ollessaan sisäministerinä. Mutta eipä hänkään ryhmäkuria uhmannut eräässä taannoisessa äänestyksessä..

[Jiri Keronen]

Ideaali olisi, että poliitikolta ei vaadita mitään. Politiikan tulisi olla kaikkien yhteinen asia ja kaikkien yhteisten asioiden hoitamista, eikä sen tulisi rakentua nykyisenkaltaiselle järjestelmälle, jossa on erikseen ns. "tavallista kansaa" ja politiikan ammattilaisia. Nimenomaan politiikan ammattilaistuminen on syy moneen ongelmaan, sillä siitä seuraa poliitikkojen realiteettien puutetta sekä oman uran ajattelua ennen sen miettimistä, mitä omasta vastuusta seuraa.

Poliitikkojen tehtävänä on tehdä itsensä turhiksi ratkaisemalla ne ongelmat, joita hoitamaan ja järjestelemään heidät on valittu. Teoreettisessa ideaaliyhteiskunnassa erillisiä poliitikkoja ei tarvittaisi. "Hyvän" (ei nykyisenkaltaisessa järjestelmässä, vaan ideaalimielessä) poliitikon merkittävin ominaisuus on kyky ymmärtää, että hänellä ei ole lainkaan valtaa, vaan hänelle on ainoastaan väliaikaisesti delegoitu oikeus toimia kansan sihteerinä toimittamalla kansan asioita.

[Kaptah]

Politiikan tulisi olla kaikkien yhteinen asia ja kaikkien yhteisten asioiden hoitamista, eikä sen tulisi rakentua nykyisenkaltaiselle järjestelmälle, jossa on erikseen ns. "tavallista kansaa" ja politiikan ammattilaisia.

Tästä olen oikeastaan eri mieltä. Politiikan ammattilaisen ei kuitenkaan pitäisi olla mikään leijanlennätyksestä puhumisen, kilpatanssimisen ja lehdissä hymyilemisen ammattilainen, vaan pikemminkin valtiotieteiden, talouden, rikoslainsäädännön ynnä muun ammattilainen.

[Kaptah]

Anna Mikkola vastaa: "En osaa nähdä tätä joko-tai-asiana."

Niinpä. Kyseessä kuitenkin on joko-tai-asia.

Jos ei osaa asiaa sellaisena nähdä, pitäisi joko itse ymmärtää pysyä sivussa politiikasta, tai jos ei itse ymmärrä, äänestäjien pitäisi ymmärtää olla äänestämättä häntä.

Jos asiaa ei osaa nähdä joko-tai-kysymyksenä, vika on silloin Annan näkökyvyssä, ei kysymyksessä tai sen esittäjässä.

[metsämies]

Työkokemusta soisi olla. Ei niin että jostain yliopistosta suoraan johonkin turhanpäiväseen herran virkaan ja siitä poliitikoksi.

[Jiri Keronen]

Tästä olen oikeastaan eri mieltä. Politiikan ammattilaisen ei kuitenkaan pitäisi olla mikään leijanlennätyksestä puhumisen, kilpatanssimisen ja lehdissä hymyilemisen ammattilainen, vaan pikemminkin valtiotieteiden, talouden, rikoslainsäädännön ynnä muun ammattilainen.

Periaatteessa meinasin ideaaliyhteiskunnalla sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikilta ihmisiltä löytyisi riittävästi kykyä ja ymmärrystä näistä asioista. Varsinaisesti kenenkään ei tarvitsisi olla edes minkään suppean, suoraan valtiollisten asioiden hoitoon liittyvän alan ammattilainen, vaan pikemminkin käsittää noin yleisesti, miten asiat toimivat. Esimerkiksi Jenkkilässä politikoiva Ron Paul on koulutukseltaan lekuri, mutta siitä huolimatta hän ymmärtää, miten esimerkiksi Jenkkilän rahajärjestelmä toimii. Varsinaisen ammattimaisen osaamisen sijasta poliitikoilta tulisi vaatia yleistä "yhteiskuntatietoisuutta" ja "kansalaisosaamista", joiden taas pitäisi kuulua ideaaliyhteiskunnassa jokaisen ihmisen ominaisuuksiin. Jos Arhinmäelle olisi opetettu koulussa, että varallisuus ei tule taikaseinästä, hän olisi fiksumpi.

[Kaptah]

Periaatteessa meinasin ideaaliyhteiskunnalla sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikilta ihmisiltä löytyisi riittävästi kykyä ja ymmärrystä näistä asioista. Varsinaisesti kenenkään ei tarvitsisi olla edes minkään suppean, suoraan valtiollisten asioiden hoitoon liittyvän alan ammattilainen, vaan pikemminkin käsittää noin yleisesti, miten asiat toimivat. Esimerkiksi Jenkkilässä politikoiva Ron Paul on koulutukseltaan lekuri, mutta siitä huolimatta hän ymmärtää, miten esimerkiksi Jenkkilän rahajärjestelmä toimii. Varsinaisen ammattimaisen osaamisen sijasta poliitikoilta tulisi vaatia yleistä "yhteiskuntatietoisuutta" ja "kansalaisosaamista", joiden taas pitäisi kuulua ideaaliyhteiskunnassa jokaisen ihmisen ominaisuuksiin. Jos Arhinmäelle olisi opetettu koulussa, että varallisuus ei tule taikaseinästä, hän olisi fiksumpi.

Näinpä juuri. Ikävä kyllä suurin osa ihmisistä ei ole kovinkaan valistuneita. Itse asiassa tuntuu, että hyvin, hyvin suuri osa ihmisistä on todella, todella pihalla vaikkapa taloudesta, turvallisuuspolitiikasta tai sosiaalipolitiikasta.

Ihan yleisesti asioista muodostetaan mielipiteet sen mukaan, mikä kuulostaa sanana kivalta.

Politiikan ja asioista päättämisen kuvitellaan nykyisin mielestäni liikaa olevan jonkin sortin mielipideleikkiä ja hyvän taistelua pahaa vastaan. Eihän se niin ole. Politiikka on vaikeiden asioiden ja syy-seurausketjujen ymmärtämistä ja ennustamista. Siksi kansanedustajien tulisi mieluummin olla älykkäitä, asiantuntevia ja vastuullisia kansalaisia, eikä suinkaan mitään mannekiineja ja julkkiksia.

Mutta tuo Anna Mikkolan lausunto.. huh. Kun ei osaa, niin ei osaa. Ei kai sille mitään voi.

edit:

Anna Mikkola menee kauppaan ja haluaa ostaa siiderin ja kasvispizzan. Ikävä kyllä hänellä on rahaa vain kaksi euroa.
Kassaneiti: Ikävä kyllä tällä rahalla saa vain jomman kumman, että kumman haluatte jättää pois?
Anna: En osaa nähdä tätä joko-tai -kysymyksenä.

[kolki]

Oletteko koskaan nähneet kenenkään hoitavan liiketoimintaa samalla tavalla, kuin Katainen hoitaa valtion kassaa?

Vanhanen sanoo, ei yksityishenkilönä tai puolueen edustajana, vaan pääministerinä, että joku puolue on kiellettävä, jotta äänestäjät eivät äänestä väärin.
Muutenkin vaikuttaa selkärangattomalta jees jees -mieheltä, tekee mitä muut sanoo.

Heinäluoma ja Tuomioja haukkuvat uutta hallitusta heti oppositioon jäätyään asioista, jotka heidän itsensä olisi kuulunut hoitaa jo edellisellä kaudella.
Mielikuva Tuomiojasta, ennen Vanhasen kausia, että hän hoiti ulkoministerin toimen suht hyvin, mitä nyt hieman liian vasemmistolainen. Vanhasenkausilla ei ole mikään toiminut. Mutta Tuomioja sai jonkunverran pluspisteitä ehdotuksesta uudistaa sdp:tä.

Osa edustajista tuntuu osaavan asioita, mutta onkohan se puoluekuri joka on pehmittänyt pään ja laittanut toistamaan puoluejohdon määräämää mantraa.
Soininvaara on hyvä esimerkki siitä, että välillä pääsee totuus ja fiksun kuuloinen asia, ja vähän ajan päästä kommentti tyyliin: Kokeilin vain kepillä jäätä, millaisen älämölön se saisi aikaan vastustajissa.
Jyrki Kasvi pääsi pätemään lex karpelan tapauksessa ja esitti järkeviä kommentteja, mutta tuntuu ettei hän harrasta hirveästi muuta lukemista, kuin puolueen propagandamuistiot ja vaalien alla googlettaa oman nimensä.

Nämä ovat vain omia mielikuvia mitä on jäänyt.

[Maastamuuttaja]

Myönteiseksi haluaisin mielelläni kirjata sen, että Suomen valtion taloutta ei hoideta kuten entisessä Neuvostoliitossa tai nykyisellä Venäjällä.

[Nikolas]

Mitä poliitikolta vaaditaan? Millainen ihminen soveltuu poliitikoksi? Millainen ihminen ei sovellu poliitikoksi?

Nämä kaikki ovat hyviä kysymyksiä. Niihin on olemassa myös hyviä vastauksia.

Oleellinen ongelma on, että tässä Suomen edustuksellisen demokratian järjestelmässä äänestäjien enemmistö ei ole koskaan jaksanut keskittyä näihin kysymyksiin löytääkseen niihin kunnon vastaukset ennen vaaleja. Siksi hyvät vastaukset näyttävät olevan usein ristiriidassa toteutuneiden vaalien ja niissä valittujen poliitikkojen kanssa.

[myötäjuoksija]

Poliitikkojen tehtävänä on tehdä itsensä turhiksi ratkaisemalla ne ongelmat, joita hoitamaan ja järjestelemään heidät on valittu. Teoreettisessa ideaaliyhteiskunnassa erillisiä poliitikkoja ei tarvittaisi.

Tuon ideaaliyhdyskunnan on syytä ollakin perin ideaalinen, koska poliitikkojen perimmäisenä tehtävänä on ohjastaa väkivaltakoneistoa nimeltä Suomen valtio. Osaan kuvitella vain yhden tilanteen, jossa poliitikot tekevät itsestään tarpeettomia, ja se on Suomen valtion hävittäminen tavalla tai toisella...

Noin reaalimaailmassa valtiovallan pitäisi kyetä puolustamaan Suomen ja suomalaisten etuja (nationalistinen näkemys, että tämä kuuluu valtiovallan tehtäviin) taloudellista ja uskonnollista valtaa vastaan. Valitettavasti näin ei ole viimeistään 60-luvun jälkeen poliitikkojen keskuudessa ajateltu, ja näkisin tilanteen luisuneen sellaiseksi, että poliitikot kuvittelevat olevansa jotain talousvallan kumppaneita, apureita tai myötäjuoksijoita ja valtionkin olevan vain taloudellinen toimija, joka nyt sattuu saamaan tulonsa tuottavan liiketoiminnan sijasta veroiksi kutsuttuina suojelurahoina.

Tällaisesta politiikasta sitten seuraa monia kielteisiä ilmiöitä, joista mokutus on yksi. Muita ovat mm. yhteiskunnan atomisoituminen, hedonistisoituminen ym. Viime aikoina vieläpä on uskonnollinen valtakin noussut horroksestaan islamin myötä soppaa hämmentämään. Ei kivaa. Haluan nationalistisen valtion, sille kansalaisten etu merkitseekin jotain.

Varsinaisesta aiheesta: Poliitikoksi sopii henkilö, joka muistaa neuvottelupöydissä valtansa juuret: hänen täytyy muistaa, että kansa seisoo hänen takanaan. Kansa tukee häntä kaikin tavoin, jos hän puolustaa sen etua vaikka rahallisia tappioita syntyisikin. Ja toisinpäin. Hänellä ei pitäisi olla valtaa tehdä kansan edun vastaisia päätöksiä. Hän ei omista kansaa; hän on kansalle vastuussa siitä, millaisia kauppoja tuoll(e/a) kansalla tekee.

Nojoo, vähemmän paatoksellisesti ilmaistuna... Poliitikolla ainakin täytyisi olla muutakin meriittiä kuin poliitikonuransa; koulutus- ja työhistoriaa saisi löytyä uskottavat määrät (Uskottavat? No vaikka sellaiset, joita vaaditaan saman palkkatason tyypillisempiin töihin). Mitäs muuta... no eipä nyt tule mieleen kuin macchiavellistisiä kliseitä, enpä jaksa niitä ryhtyä toistelemaan.

Jaahas. Aika mennä nukkumaan, kun tällaista yhteiskunta-analyysiä rupeaa suoltautumaan.