Moral Narcissism and the Least-Great Generation

[Parsifal]

Hyvä englanninkielinen artikkeli, jota en aio kääntää kokonaan, mutta joka kannattaa lukea. Harvinainen yksittäistapaus, järkiinsä tullut vanha sosialisti, tekee tiliä menneisyytensä kanssa.

Kirjoitus tiivistää suvaitsevaisen, punavihreän ideologian:

"What is moral narcissism anyway? The short form is this: What you believe, or claim to believe or say you believe—not what you do or how you act or what the results of your actions may be—defines you as a person and makes you "good". (...) It is a narcissism that emanates from a supposed personal virtue augmented by a supposed intellectual clarity."

Vapaa käännös: moraalinen narsismi tarkoittaa sitä, että sen sijaan, että tekosi ja niiden seuraukset määrittelisivät sinut ihmisenä, sinut määritteleekin se, mitä väität (tai kuvittelet) olevasi. (...) Se on narsismin muoto, joka kumpuaa siitä, että henkilö kuvittelee olevansa kovinkin hyveellinen ja vieläpä erityisen älykäskin.


E: ilmeisesti vain kuukauden ensimmäinen lukukerta avaa artikkelin kokonaan; toinen kerta vaatii jo kirjautumista. Jos joku saa tekstin näkyviin kokonaan, niin pyytäisin mitä kohteliaimmin kopioimaan sen tänne. Siihen asti joudun turvautumaan toiselta foorumilta kopioimaani lainaukseen.


https://www.commentarymagazine.com/articles/moral-narcissism-least-great-generation/

"But a better title for us would be the Least Great Generation, because that's what we were. Maybe the Ungrateful Generation. We may have contributed significant amounts to the lifestyle—music, films, fashion, food—but as the years rolled on and centuries turned, it became ever clearer that we were callow, even selfish, inside. All our neo-Marxist declarations, recycled through hippiedom or not, were meaningless. We were just Eliot's "Hollow Men" in hipster attire. Worse than that, we had—consciously or unconsciously or both—worked to unwind everything our parents had built.

And it had its result, although not all of us desired it—or were later surprised by what we had wrought. These days the robust American exceptionalism that defeated the Germans and the Japanese and then rebuilt those despotic societies as still-functioning democracies in a virtually unprecedented manner is a distant, almost forgotten, memory. What was the overweening psychology of this Least Great Generation that impelled it to attempt to dismantle a great country? The word "narcissism" gets bandied about a lot.

-------------------

We were constantly seeking attention from the outside world, making us a nation of insecure weaklings forever in search of validation to tell us we were alive, to give us a raison d'être. Lasch saw the radicals of the '60s, like the Weather Underground, as manifestations of this pathology. He also cited the "personal growth" movements of the seventies—est, Rolfing, Hare Krishna, various forms of Buddhism, organic food, vegetarianism, and so forth.

These belief systems and quasi ideologies continued to gain adherents during the '80s and '90s and on into the current century with writers like David Brooks and Charles Murray documenting how what was once youthful rebellion became the norms of the contemporary bourgeoisie. The Generation of '68 and its followers had gone mainstream, transmogrifying radical symbols into specific forms of conspicuous consumption. Everything was smeared. A trip to Whole Foods in a Tesla became the equivalent of striking a blow against world hunger.

The election of Barack Obama was the apotheosis of this melding of lifestyle with political worldview. That he celebrated his victory in front of Grecian columns was symbolic in more ways than one. Narcissus was in the house—both on stage and in the audience. The "me" generation had found its perfect leader. Hope and change were never specified, because we all knew what he meant. How could it be otherwise? He was speaking, as was said in an earlier era, to "our crowd." But our crowd had become everyone who saw himself as politically correct, even if we weren't sure what that meant or implied. It sounded good. Whatever it was had to be true. Obama was cool and his adversaries were not. He was our image in the reflecting pool, preening in front of those Greek columns, nose slightly elevated.

When something obtains that much popular acceptance, one is tempted to think it is nonsense, mere cant, or at least overstated. Not true.

---------------

Narcissism has taken over our society to such an extent that we cannot see straight. It has disconnected us, or a great many of us, from reality, and is in the process of undermining what tiny bit of democracy we have left. Every even mildly unconventional thought has a "trigger warning" lest someone be offended. Narcissism is making us blind. It is the secret sauce destroying America from within. It is also the handmaiden of perpetual distraction, the misdirection that prevents us ever from solving anything.

---------------

That form is moral narcissism—a pathology that underlies the whole liberal left ethic today and some of the right as well. What exactly is this form of narcissism that is destroying—if it hasn't already destroyed—our families, friendships, workplace atmosphere, and democratic republic?

--------------

This is a narcissism of political and social thought, a narcissism that evolved as religion declined, a narcissism of ideas and attitudes, a narcissism of "I know best," of "I believe therefore I am." It is our identity tied up inextricably to our belief system in a way that brooks no examination. It is a narcissism of groupthink that makes you assume you are better than you are because you have the same received and conventional ideas as your peers

--------------

Not only are we good. We are the best, and therefore we can do anything we wish. We have permission. Moral narcissism is the ultimate "Get out of jail free" card in a real-life Monopoly game. No matter what you do, if you have the right opinions, if you say the right things to the right people, you're exempt from punishment. People will remember your pronouncements, not your actions."

[Parsifal]

Aiheeseen liittyen:

http://www.iltalehti.fi/mieli/2016052421614315_md.shtml

Narsisti voi naamioitua hyväntekijäksi - tästä tunnistat

Tiistai 24.5.2016 klo 16.40
 
Tiesitkö, että tietynlaisia narsisteja voi lymytä myös hyväntekijöiden joukossa?


Yhteisöllinen narsisti korostaa yhteisöllisiä saavutuksiaan ja rooliaan hyväntekijänä. Toisin kuin muut narsistit, hän ei ota, vaan antaa, ja on siksi monin verroin muita ylevämpi ihminen.

Craig Malkin esittelee kirjassaan Rethinking Narcissism kolme narsismin muotoa: ekstrovertin narsistin, introvertin narsistin sekä yhteisöllisen narsistin. Näistä viimeisenä mainittu on ehkä tuntemattomin.

Yhteistä kaikille kolmelle narsismin muodolle on, että niiden edustajat pyrkivät korostamaan omaa suurenmoisuuttaan, vahvistamaan oikeuksiaan ja valtaansa, ja saamaan arvostusta. Yhteisöllinen narsisti poikkeaa siinä muista, että hän ylentää itsensä sitoutumalla yhteisöllisiin päämääriin ja korostamalla kykyään kuunnella ja luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Malkin kuvaa yhteisöllisiä narsisteja seuraavasti:

"... he pitävät itseään erityisen hoivaavina, ymmärtäväisinä ja empaattisina. He korostavat ylpeinä, kuinka paljon antavat hyväntekeväisyyteen ja kuinka vähän kuluttavat itseensä."

"He uskovat, että ovat muuta ihmiskuntaa parempia, ja vaalivat arvoaan antajina, ei ottajina."


Kun todellinen luonto paljastuu

Yhteisöllinen narsisti voi olla yhteisössään arvostettu tukipilari.

Pohjimmiltaan häneltä puuttuu kuitenkin kyky tuntea empatiaa. Kuten muut narsistit, hän on peluri, joka on mukana yhteisössä vain vahvistaakseen omanarvontuntoaan.

Jossain pisteessä yhteisöllisen narsistin todellinen luonto astuu esiin. Se voi tapahtua silloin, kun henkilökohtaisen maineen ja arvostuksen pönkittäminen osoittautuvat tärkeämmiksi kuin päämäärä, jonka eteen yhteisössä tehdään töitä. Yhteisöllinen narsisti voi myös osoittautua äärimmäisen tarkaksi reviiristään. Seurauksena voi olla ulkopuolisesta hyödyttömältä vaikuttavia ja suunnattomat suhteet saavia riitoja.

Yhteisöllinen narsisti voi olla tunnettu sitoutumisestaan työskentelemään hyväntekeväisyydessä, mutta läheisiään kohtaan hän voi käyttäytyä kylmästi ja rakkaudettomasti.


Tästä tunnistat

Tutkijat ovat keksineet jouko väittämiä, jotka kertovat yhteisöllisestä narsismista. Yhteisöllinen narsisti on taipuvainen liittämään itseensä esimerkiksi seuraavia luonnehdintoja:

- Olen avuliain ihminen ketä tiedän.

- Tuon maailmaan rauhaa ja oikeutta.

- Olen paras ystävä mitä kukaan voi itselleen toivoa.

- Minut muistetaan kaikista niistä hyvistä teoista, mitä olen tehnyt.

- Olen kaikkein lämminsydämisin ihminen yhteisössäni.

- Minusta tulee kuuluisa maailman ongelmien ratkaisijana.

- Rikastutan suuresti muiden elämää.

- Tuon ihmisille vapautta.

- Olen uskomattoman hyvä kuuntelija.

- Olen kykeneväinen ratkaisemaan maailman köyhyysongelman.

- Minulla on erittäin positiivinen vaikutus muihin ihmisiin.

- Olen erittäin ymmärtäväinen ihminen.

- Teen maailmasta paljon kauniimman paikan.

- Olen poikkeuksellisen luotettava ihminen.

- Minusta tulee kuuluisa ihmisten hyvinvoinnin edistäjänä.

Lähde:  Psychology Today

PIPSA PARKKINEN