2016-05-15 HS: Digiloikka koulun älylattialla

[Aurelius]

Tablettien ostohinku on kyllä melkoisen älytöntä. Oman lapsen kouluun ostettiin 80 tablettia, iPadeja tietty. En tiedä mitä mallia on hankittu, mutta halvimmatkin näyttävät maksavan 300 euron luokkaa.

Eipä siinä mitään, mutta 200 eurolla alkaen saa Windows 10 detachable -läppäreitä, joissa on irroitettavat näppäimistöt. Niitä voi käyttää täysimittaisena tietokoneena, tai näyttö irrottamalla tablettina. Laitteisiin on asennettavissa kaikki mahdollinen Windows-ohjelmisto, aidot Officet ym. Tallennustilaa on iPadeihin verrattuna 2-4 x. Työelämässä Windows on toistaiseksi yleisin käyttis.

Kyselin opettajalta, miksi kouluun hankittiin kallein ja suljetuin vaihtoehto, eikä-Windows koneita. Opettaja sekoitti vastauksessaan Windowsin puhelinversion ja tietokoneen käyttöjärjestelmän. Luuli, että Windows-tableteissa olisi vain puhelinsofta.

[Vesa Heimo]

Kyselin opettajalta, miksi kouluun hankittiin kallein ja suljetuin vaihtoehto, eikä-Windows koneita.

No ei opettajat sitä päätä.

Apple vie 6-0 musiikki ja taideopetussovelluksissa, osassa on tasaista (molemmat soveltuvat yhtälailla kirjoituskoneiksi, Appleen saa näppäimistön ja Office 365), Appleen on paremmat opetuspelit. Windowsissa on ylivoimainen käyttäjätietojen hallinta (apple on henkilökohtainen). Ipadin kosketusnäyttö on hintaluokkansa paras. Miksi Windows olisi "oikeasti" parempi ?

[Aurelius]

Kyllä ne päättivät. Koulu oli saanut tietyn määrärahan, ja kysyin, miksi ostettiin iPadeja.

Appleen saa kyllä näppäimistöjä, mutta ne pitää ostaa erikseen. Ipadeja ei ole tarjolla ns. detachable-mallisina. Maksavat 50% enemmän kuin Windows-laitteet, jo ilman lisänäppiksiä. Järjestelmä on suljettu, eli ohjelmien asentaminen muualta kuin sovelluskaupoista ei ole mahdollista. Koulu tulee lukituksi yhteen toimittajaan. Padien käytössä hankittu osaaminen on heikommin sovellettavissa työelämään, koska siellä käytetään kuitenkin yleensä Windowsia, ns. taiteellisten alojen ulkopuolella.

Mutta siis olennaista minusta tässä on tuo käyttötapa: Nyt ostettiin oppilaille pino kalliita hipelöitäviä leluja. Samalla rahalla olisi saanut puolelle koulua oikeat henkilökohtaiset läppärit.

[Vesa Heimo]

Kyllä ne päättivät. Koulu oli saanut tietyn määrärahan, ja kysyin, miksi ostettiin iPadeja.

Appleen saa kyllä näppäimistöjä, mutta ne pitää ostaa erikseen. Ipadeja ei ole tarjolla ns. detachable-mallisina. Maksavat 50% enemmän kuin Windows-laitteet, jo ilman lisänäppiksiä. Järjestelmä on suljettu, eli ohjelmien asentaminen muualta kuin sovelluskaupoista ei ole mahdollista. Koulu tulee lukituksi yhteen toimittajaan. Padien käytössä hankittu osaaminen on heikommin sovellettavissa työelämään, koska siellä käytetään kuitenkin yleensä Windowsia, ns. taiteellisten alojen ulkopuolella.

Mutta siis olennaista minusta tässä on tuo käyttötapa: Nyt ostettiin oppilaille pino kalliita hipelöitäviä leluja. Samalla rahalla olisi saanut puolelle koulua oikeat henkilökohtaiset läppärit.

No tuossa taas tulee se ongelma vastaan että tietokone/tabletti nähdään yhtenä työkaluna eikä sitä että Ipad on Dremel ja Hiltillä piikataan. Applen softa on monissa asioissa ylivoimainen, joissain asioissa (samassa hintaluokassa) Windows. Mutta kerroppa millä Ipad Air+Logitech keyboard (n 400€) saa samantasoisen kosketusnäytön ja suorituskyvyn Windowsiin? Netistä löytyy kyllä benchmarkit. Movie Maker on tallentamisessa ja editoinnissa  90- luvulla verraten iMovieen ja yhdelläkään Windows laitteella (vaikka maksaisi 2000€ i7 Surfacesta) ei saa Garage Bandin tasoista soittosoftaa. Ipadilla voi olla luova, siihen on opetusohjelmia,  Windowsilla opetellaan olemaan toimistotyöntekijöitä, hieman toki liioitellen. Käytönnössö koulussa olisi tarve molemmille, eli kyse on erilaisista työkaluista eri tarkoitukseen.

[Skeptikko]

Kone ei ole niin tylsä kuin ruutuvihko, ja tästä toivotaan apua siihen, että edes jotain opittaisiin. Tietysti täysin turhaan. Sukupolvi kasvaa täysin ilman itsehillintää vaativaa sosiaalista resistenssiä.

Nyt jo on havaittu ihmisillä muodostuneen ongelmaksi sen, että hyvin suurella osalla on aiempaa enemmän vaikeuksia keskittyä esimerkiksi lukemaan pidempiä teksteja, kuten vaikkapa kirjoja, ilmeisesti lyhytjännitteisen nettisurfailun lisääntymisen vuoksi.

Kun tämä käy jatkuvasti näkyvämmäksi, koetetaan häivyttää hyvän ja huonon suoriutumisen ero. Nythän saimme kuulla, että numeroarvostelu alkaa vasta kuudennella luokalla. Kun samaan sotkuun liitetään vielä se, että äidinkielen heikkoon suoriutumiseen yhdistetään vielä varhennettu englannin ja ruotsin opetus, on pommi sytytintä myöten valmis.

Itse muistelen lukeneeni, että numeroarvostelua voisi vielä esiintyä alemmillakin luokilla, mutta että sitä ei välttämättä enää käytettäisi. Numeroarvostelun puuttuminen on kuitenkin suuri virhe. Sanallisesta arvioinnista ei pysty ollenkaan niin hyvin päättelemään sitä, että onko oppilaalla syytä parantaa selvästi suoritustaan vaiko ei. Ja jos jo useampi koululuokka on heikon opiskelun takia enemmän tai vähemmän heitetty hukkaan, on sellaista vaikea enää sitten alkaa kuroa kuudennesta luokalta alkaen kuntoon ennen lukiota.

[Skeptikko]

Mutta konekielen allakin on olemassa ohjelmointia. Sitä kutsutaan mikrokoodiksi. Se on eräänlaista piirilevyn suunnittelua. Sitä ei ole koskaan tehty Suomessa merkittävässä mittakaavassa, ja siksi se on täällä lähes tuntematonta.

Tai jos ollaan hieman tarkempia, niin prosessorin toteutus voi perustua mikrokoodin käyttämiseen ja usein näin toki onkin, mutta mitenkään välttämättä prosessorin toteutuksessa sellaista ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi nykyään varsin suosituissa erilaisissa ARM-prosessoreissa ei muistaakseni yleensä/koskaan taida olla mikrokoodia ainakaan samassa mielessä kuin nykyisissä Intelin PC-prosessoreissa on, joissa mikrokoodia voidaan muuttaakin softapäivityksillä. ARMeissa tosin taitaa olla käytössä komentojen toteutusta mikro-operaatioina, mikä auttanee pipeliningissa.

En kuitenkaan sanoisi vielä mikrokoodia "piirilevyn suunnitteluksi". Lähempänä sellaista pitäisin ASICien suunnittelua tai vaikkapa FPGA-ohjelmointia esimerkiksi Verilogilla ja VHDL:llä. Intel on muuten viime aikoina alkanut innostua naittamaan joihinkin uusiin prosessoreihinsa mukaan FPGA-osuuden ja nähtäväksi jää, että alkaako FPGA:t ja niiden ohjelmointi yleistyä käytännössä PC-raudassa.

[Skeptikko]

Ihmisten tietämys tietotekniikasta paranee kokoajan, ja ennen kaikkea abstraktiotaso nousee. Minä olen valitettavasti lapsena aloittanut Basic-ohjelmointikielellä ja joutunut sekaantumaan Assemblyyn. Siitä on evoluutio jatkunut ja hyvä niin.

Onneksi nykyajan nuorten ei tarvitse sekaantua noihin vanhoihin asioihin, vaikka tämänkin viestin kirjoittaminen onnistuu vain, koska takana pyörii sitä vanhaa kuraa.

Basicin osaamattomuus nyt tuskin on monellekaan suuri puute, mutta jonkinasteinen tutustuminen assemblyyn on oikeasti asiantuntevalle paikallaan.

Summary: Tietämys tietotekniikasta kasvaa kokoajan kaikilla osa-alueilla. Myös nuoret osaavat kokoaika enemmän.

En ole tästä ollenkaan niin vakuuttunut. Nykyisissä tietokoneissa ja käyttöjärjestelmissä on käytännössä vaikeampaa tutustua tietokoneiden toimintaan matalalla tasolla, mikä on kuitenkin tarpeen oikeasti laajan tietämyksen ja osaamisen saavuttamiseksi. Tavallisille peruskäyttäjille tällainen tietämys ei toki ole tarpeenkaan, mutta mitä enemmän aikoo saada tietokoneista ja tietotekniikasta irti, sitä paremmin pitää tuntea myös niiden toiminnan perusteita.

[Skeptikko]

Otan vielä toisen esimerkin. Minä en osaisi laskea monimutkaisia laskuja laskutikulla -- ainakaan ilman suurta tuskaa ja ohjeita --. Silti osaan laskea -- jopa niitä monimutkaisia laskuja --. Osaan käyttää älypuhelinta niiden laskemiseen. Voidaankin sanoa tässä maassa olevan kolmenlaisia ihmisiä: Niitä, joilla on aina laskutikku mukana; niitä, joilla on aina älypuhelin mukana; ja niitä, jotka eivät osaa laskea monimutkaisia laskuja. Kukin voi itse valita, mihin ryhmään kuuluu, mutta siihen en usko, että monimutkaisia laskuja kukaan laskee päässään tai edes siedettävässä ajassa paperilla ja kynällä.

Varmaan riippuu aika paljon siitä, että mitä tarkoittaa monimutkaisilla laskuilla ja niiden laskemisella. Väittäisin, että usein symboliseen kaavojen pyörittelyyn kynä ja paperia on toimivampi ratkaisu kuin älypuhelin tai edes tietokone. Toki joissain tilanteissa on hyötyä päästä tietokoneella pyörittämään vaikka Mathematicaa tai Matlabia tai kirjoittaa puhtaaksi kaavoja jollain softalla, mutta nopeaan pyörittelyyn kynä ja paperi on usein nopeampaa ja joustavampaa.

[Skeptikko]

Mitä koulussa olisi tarkoitus oppia käyttämään, kyniä ja paperia, joita ihmiset eivät juurikaan enää käytä? Kas kun ei kirjoituskoneen nauhan vaihtoa.

Täytyy elää melkoisessa utopiassa, jos kuvittelee kynällä kirjoittamisen katoavan pian kokonaan. toki minäkin kirjoittaisin esimerkiksi äidinkielen aineet mieluummin tietokoneella, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö kynällä kirjoittamisellakin olisi paikkansa.

[sivullinen.]

Tai jos ollaan hieman tarkempia, niin prosessorin toteutus voi perustua mikrokoodin käyttämiseen ja usein näin toki onkin, mutta mitenkään välttämättä prosessorin toteutuksessa sellaista ei kuitenkaan ole. [...]

Mainostamassani kirjassa sanan mikrokoodi merkitys on toinen kuin nykyisisten -- eli jo entisten -- prosessorien yhteydessä käytetyn vastaavan sanan. Se tulee erittäin selväksi lukemalla kyseinen kirja, ja sitä on vaikea selittää niille, jotka eivät ole kyseistä kirjaa lukeneet tai muuten erittäin hyvin perillä ensimmäisten mikrotietokoneiden prosessorien suunnittelutavoista; silloin ei esimerkiksi mistään yksittäisestä keskusprosessorisirusta edes unelmoitu.

Tietokoneiden suunnitelun historiasta keskustelu sinänsä on jo liian kaukana varsinaisesta aiheesta, joten en siitä jatka. Edelleen suosittelen lukemaan kyseisen kirjan hyvänä ja ymmärrystä laajentavana.

Toisaalta tietokoneen kehityksen ymmärtäminen on kirjoitustaidon kehityksen ymmärtämistä. Tietokone on jatkumoa nuolenpääkirjoituksesta, sulkakynäkirjoituksen kautta käsikirjoitusperinteen ja kirjanpainotaidon kautta kirjoituskoneiden aikaan. Tietokoneen -- näppäintietokoneen eli pöytätietokoneen ja läppärin -- jälkeen ollaan pikku hiljaa siirtymässä kosketusnäyttökirjoittamiseen. Sen hyväksyminen uudeksi kirjoittamisen muodoksi kohtaa vastarintaa niiltä, jotka ovat tottuneet kirjoittamaan lyijykynällä ja myös niiltä, jotka ovat onnistuneet siirtymään näppäimistön käytön osaajiksi. Kosketusnäyttö kuitenkin pyrkii matkimaan yhä vanhaa kirjoituskoneen näppäinasettelua nimeltä qwerty. Siinäkin on nykymuodossaan paljon historiallista painolastia mukana. Sitäkin on mahdollista viedä merkittävästi eteenpäin ja sitä tullaan eteenpäin viemään.

Peruskoulu, joka on jäänyt kirjoitustaidon kehityksessä vähintään 50 vuotta ajastaan jälkeen, on niin hidas muutoksissaan, ettei se saisi nykyaikaa kiinni, vaikka se päättäisi välittömästi lopettaa täysin lyijykynän käytön ja siirtyä suoraan kosketusnäyttökirjoittamiseen; siinä vaiheessa kun päätös olisi saatu toimeenpanon asteelle, olisi jo uusi kirjoittamisen aika koittanut. Kehityksestä jälkeen jääneen on vaikea palata kehityksen uralle. Kuten sanoin ja osoitin, on taantuminen kehityksessä taaksepäin todennäköisempää ja sitä tapahtuu. Suomesta on mahdollista tehdä keskiaikainen paskastania ainoastaan viemällä kehitystä 500 vuotta taaksepäin, ja se "kehitys" on kovaa vauhtia tapahtumassa.

[Skeptikko]

Toisaalta tietokoneen kehityksen ymmärtäminen on kirjoitustaidon kehityksen ymmärtämistä. Tietokone on jatkumoa nuolenpääkirjoituksesta, sulkakynäkirjoituksen kautta käsikirjoitusperinteen ja kirjanpainotaidon kautta kirjoituskoneiden aikaan. Tietokoneen -- näppäintietokoneen eli pöytätietokoneen ja läppärin -- jälkeen ollaan pikku hiljaa siirtymässä kosketusnäyttökirjoittamiseen. Sen hyväksyminen uudeksi kirjoittamisen muodoksi kohtaa vastarintaa niiltä, jotka ovat tottuneet kirjoittamaan lyijykynällä ja myös niiltä, jotka ovat onnistuneet siirtymään näppäimistön käytön osaajiksi. Kosketusnäyttö kuitenkin pyrkii matkimaan yhä vanhaa kirjoituskoneen näppäinasettelua nimeltä qwerty. Siinäkin on nykymuodossaan paljon historiallista painolastia mukana. Sitäkin on mahdollista viedä merkittävästi eteenpäin ja sitä tullaan eteenpäin viemään.

Kirjoittaako kukaan oikeasti mieluummin ja nopeammin mitään vähänkään pidempää tekstiä kosketusnäytöllä, jos on käytettävissä oikea näppäimistökin? Sitä paitsi, tietokoneissa/läppäreissä tuppaa ergonomiakin olemaan monin tavoin parempi kuin kuin tablettien kosketusnäyteille kirjoittaessa. Esimerkiksi jos kosketusnäyttö on vaakatasossa, niin päätä joutuu pitämään kumarammassa asennossa, kuin jos on suunnilleen pystysuunnassa oleva näyttö. Pystysuuntaista näyttöä taas on raskasta käyttää vähänkään pidempään kosketusnäyttönä, kun käsiä pitäisi käytännössä kannatella ilmassa. Myöskään on vaikea nähdä, että kosketusnäyttöihin voitaisiin kovin helpolla erilaisilla haptisilla kikoillakaan saada yhtä hyvää tuntumaa kuin hyvään oikeaan näppäimistöön. Lisäksi kosketusnäytöt peittävät muokattavaa tekstiä.

Voi olla, että jossain vaiheessa saadaan esimerkiksi aivosähkökäyrää tai jotain muita asioita aivotoiminnasta mittaamalla toimimaan kirjoittaminen yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin näppäimistölla. Minä ainakin odotan tällaista innolla. Toistaiseksi tällaisessa otetaan kuitenkin vasta hapuilevia askeleita ja pahoin pelkään, että voi mennä aika pitkään, ennen kuin tällainen on käytössä näppäimistön korvaajana.

[yks vaan]

Minua kiinnostaa kovasti näiden tablettijuttujen ja uusen opetussuunnitelman "digiosaamisen" käytännön toteutus ja sisältö. Millaisia laitteita, millainen käyttäjienhallinta, saako niitä viedä kotiin, mitä ohjelmia jne. OPSista löysin vaan korulauseita, mutta sisällöstä ei sitten olekaan oikein käsitystä.

[VeePee]

Minua kiinnostaa kovasti näiden tablettijuttujen ja uusen opetussuunnitelman "digiosaamisen" käytännön toteutus ja sisältö. Millaisia laitteita, millainen käyttäjienhallinta, saako niitä viedä kotiin, mitä ohjelmia jne. OPSista löysin vaan korulauseita, mutta sisällöstä ei sitten olekaan oikein käsitystä.

Tuskin moisia merkityksettömiä pikkujuttuja on vaivauduttu miettimään. Joku on lobannut loistoidean tableteista ja tehnyt törkeän hyvän tilin myymällä laitteet kunnalle. Ja varmaan on moni päättäjätaho saanut myös henkilökohtaista hyvää kauoan kylkiäisenä.

Laitteita ei saa ainakaan minun lasten koulussa viedä kotiin. Laitteita käytetään parin kanssa eli toinen tekee ja toinen odottelee vuoroaan. Opetussisällöistä ei ole mitään tietoa tihkunut vanhemmille. Omat lapset ovat kertoneet, että tabletit ovat oppimismielessä ihan hyödyttömiä. Ihmettelen, että esimerkiksi Vantaalla ei Vantaan sanomat ole innostunut harrastamaan ihan oikeaa journalismia ja selvittänyt laitteiden käytön hyötyjä, ohjelmistoja jne.

[zache]

Ainakin oman kokemukseni perusteella tabletti on kätevä väline tiedon hakemiseen selaamiseen ja sillä pääsee käsiksi sellaiseen aineistoon johon ei fyysisinä kappaleina pääse. Esimerkkinä vaikka  historialliset aineistot joihin pääsee käsiksi vain skannattuna. Toinen seikka jossa sähköinen aineisto loistaa verrattuna kirjoihin ovat ihan sanahakutoiminnot. Eli itse käytän tablettia tietokoneen rinnalla kirjojen tai lehtien tavoin, mutta tabletti ei korvaa tietokonetta.

Toinen ihan näppärä asia joka peruskouluikäisten kohdalla tuntuu olevan on se, että sähköisillä päätelaitteilla oli se sitten tabletti tai tietokone oppilaat pystyvät omalta päätelaitteeltaan muokkaamaan lennossa videotykiltä näkyvää kuvaa. Esimerkiksi oppilaat voivat samaan aikaan kirjoitella mahdollisia vastauksia ruudulla esitettyyn kysymykseen kun opettaja selittää asiaa tai lisäillä kartalle vaikka alueen raaka-aineita jne.

[zache]

Pistetään vielä tähän sellaisen ajatuksen, että suurin lupaus ei digiopetuksessa ole se miten sillä pystytään korvaamaan kirjoja tai liitutauluja vaan se, että miten pystytään automatisoimaan opetusta jolloin se saadaan skaalattua suuremmalle joukolle.

Esimerkiksi vieraan kielen oppimista pystyttäisiin pystyttäisiin aika hyvin opettamaan ja osaamista mittaamaan esimerkiksi sanaston osalta täysin automaattisesti. Samoin kieliopin paikkansapitävyyttä pystytään esimerkiksi valtakielien osalta softalla päättelemään ainakin niin kauan kuin puhutaan yksittäisistä lauseista.

Toinen vastaava on vaikka sellaiset aineet joissa vastaukset ovat täsmällisiä, kuten vaikka matematiikka, fysiikka jne. joissa voidaan vaikka välivaiheiden tuloksilla seurata sitä missä vaiheessa laskut menevät pieleen.

Ylipäätänsä jos miettii sitä mitä kannattaisi yrittää tuotteistamaan on juuri eri kielille helposti lokalisoitavien kurssien kehittäminen jotka pystytään lähes kokonaan automatisoimaan ja opiskelijat voivat toistaa arpomalla koostettuja kokeita niin monta kertaa kuin haluavat ja sitten kun haluaa läpäistä kokeen niin testitilanteen järjestämiseen riittää sellaisen tilan järjestäminen jossa ei pysty kovin helposti huijaamaan. (ts. tunnistetaan tentintekijä jotenkin ja estetään lunttaaminen)

[Skeptikko]

Pistetään vielä tähän sellaisen ajatuksen, että suurin lupaus ei digiopetuksessa ole se miten sillä pystytään korvaamaan kirjoja tai liitutauluja vaan se, että miten pystytään automatisoimaan opetusta jolloin se saadaan skaalattua suuremmalle joukolle.

Tämä on varmasti totta, mutta vaatii panostusta tällaisen toteuttamiseen. Eikä se toteudu itsestään vain hankkimalla kasa tietokoneita ja tabletteja kouluihin. Pikemminkin helposti käy niin, että vaikka tällaiseen alettaisiin jonkin verran satsata, niin tietokoneet ja tabletit ovat ehtineet vanhentua, ennen kuin tällainen toteutus on saatu aikaisiksi.

[Vesa Heimo]

Minua kiinnostaa kovasti näiden tablettijuttujen ja uusen opetussuunnitelman "digiosaamisen" käytännön toteutus ja sisältö. Millaisia laitteita, millainen käyttäjienhallinta, saako niitä viedä kotiin, mitä ohjelmia jne. OPSista löysin vaan korulauseita, mutta sisällöstä ei sitten olekaan oikein käsitystä.

Tuskin moisia merkityksettömiä pikkujuttuja on vaivauduttu miettimään.

OPS on iso viitekehys ja suuntaviivat. Ei OPS yksilöi missään aineessa yhtään mitään. Eli jos OPSissa on uintitaito merkitty tavoitteeksi, niin ei OPS ykslöi sitä millaisessa altaassa, millaisilla opetusvälineillä ja montako kertaa siellä uimassa pitää käydä.

Minä näkisin tuon laajan tavoitealueen niin että perusperehtyminen digilaitteisiin työkaluna ja oppimisen tukena tulee käytyä läpi. Jonkunverran algoritmikoodataan jotta ymmärretään sen puolen periaatteet. Tietotekniikka ei ole edes erillisarvioitava aihe vaan yksi laaja-alaisista tavoitteista.

http://images.slideplayer.biz/18/5705402/slides/slide_3.jpg

[sivullinen.]

Kirjoittaako kukaan oikeasti mieluummin ja nopeammin mitään vähänkään pidempää tekstiä kosketusnäytöllä, jos on käytettävissä oikea näppäimistökin?

En tiedä. Itse en kirjoita. Kyse ei kuitenkaan ole kosketusnäytön huonoudesta, vaan omasta pitkästä kokemuksesta tietokonenäppäimistöön. Jos kosketusnäyttö olisi keksitty ennen näppäimistöä, ei kukaan kirjoittaisi näppäimistöllä, ja kysymyksen asettelu olisi päinvastainen. Suuri karhunpalvelus nuorille tehdään, jos heille opetetaan lyijykynän -- tai jopa tietokonenäppäimistön -- käyttö koko maailman jo siirtyessä kosketusnäyttöjä käyttämään. Heidät totutetaan silloin maailmaan, jota ei enää ole. Jos Suomessa päätetään pysäyttää kehitys, se voi onnistua, mutta se ei tarkoita, että koko maailma meitä seuraisi ja pysäyttäisi oman kehityksensä. Se tarkoittaa Suomen muuttumista kehityksestä jälkeenjääneeksi maaksi eli kehitysmaaksi.

Minusta ihminen, joka ei ole antanut kosketusnäytöille mahdollisuutta, ei ole edes kelvollinen vertailemaan kosketusnäyttöjen ja näppäimistöjen eroa. Tarkoitan sitä, että jos sinä Skeptikko et ole koskaan kirjoittanut edes yhtä tämän viestin mittaista kirjoitusta kosketusnäytöllä, puhut asiasta, mistä et tiedä mitään; oletko? Suosittelen kokeilemaan. Vaikka kehitys saattaa pelottaa, se ei satu vaan tuntuu ensin siedettävältä ja lopulta jopa kivalta. Minä kirjoittelin yhteen aikaan näitä suhteellisen pitkiä tarinoitani tänne Hommaforumille kosketusnäytöllä. Tunnustan sen olleen huomattavasti työläämpää kuin näppäimistöllä kirjoittelu. Mutta sadan viestin jälkeen ero ei enää ollut merkittävä. Jos olisin kirjoittanut 10 000 viestiä, olisin jo oppinut uuden kirjoitustavan ja se olisi voinut olla jopa nopeampaa. Tekemällä harjaantuu. Siksi on tehtävä. Tuskin ensimmäinen lyijykynällä piirtämäni a-kirjainkaan oli taideteos, ja tuskin ensimmäistä kertaa kirjoittaessani sanaa aapinen kirjoitusnopeus oli kovin korkea; tuskin ensimmäistä kertaa tietokoneen näppäimistöä käyttäessäkään kukaan on mestari. Mestarikaan on harvemmin ollut mestari jo syntyessään. Englannissa kerrotaan hauskaa tarinaa Shakespearesta. Hänen epäillään olleen jo alakoulussa loistava sanataiteilija, ja jo alle kymmenvuotiaana hämmentäneen runokielellään englanninkielen opettajia. Ymmärrätkö tarinan sanoman?

Viestissäsi oli paljon muutakin huomautettavaa. Monet siinä olleet kohdat ovat kiinnostavia. Olen itse joskus kokenut samoja tuntemuksia. Sitten olen asiaan perehtynyt, ja todennut, miten väärässä olen ollutkaan, ja mikä on oikea tie. Sinä voit toistaa virheeni ja kulkea sen saman pitkän tien tai uskoa, mitä sanon. Suosittelisin uskomaan. Kehitys on nimittäin juuri sitä, että yhden jo kerran tekemiä virheitä ja turhuuksia muut eivät enää toista, vaan luottavat tämän sanaan. Näin päästään eroon historiallisesta kehän kulkemisesta, jossa jokainen sukupolvi joutuu keksimään pyörän uudestaan, koska ei luota edellisen sukupolven keksintöihin. Kehitys on kehityksen päälle rakentamista. Ennenkaikkea on säilytettävä tämä usko kehitykseen ja kehityksen mahdollisuuteen, ja siihen, ettei kehitys ole huijausta -- ja vaikka olisikin, se on silti parempi vaihtoehto kuin itse yrittää ensin selvittää kaikki äärimmäisistä perusasioista lähtien ja vasta sen jälkeen aloittaa tekeminen --. Haaveilu paluusta juurille eli arkaaniseen on pahinta, mitä ihmisyhteisö voi itselleen tehdä; se on itsemurha. Evoluutio tuhoaa kehitysmaat.

Otan vielä erikseen muutaman kohdan viestistäsi kumotakseni ne. Väitit näppäimistön olevan ergonominen tai ainakin ergonomisempi. Se on enemmän tottumusta kuin muuta. Ihmiskäden luonnollinen asento on pystytasossa eli peukalo ylöspäin ja pikkurilli alimmaisena. Näppäimistöä käytetään vaakatasossa. Se on erittäin epäergonomista. Hiirikäsistä olet varmaan kuullutkin. Näppäimistöä käytetään harvoin ilman hiirtä. Älypuhelimien kosketusnäytöt ovat kirjoituksessa yhtä epäergonomisia. Minusta se on tasapeli -- ei selvä voitto näppäimistölle --. Aivosähkökäyrien lukulaitteita olen jopa itse kokeillut. Toistaiseksi ne havaitsevat ainoastaan kallon ulkopuolisia hermo- ja verisuonia; joku on ehdottanut kallon poraamista ja joku toinen hiuksista väreilyn havannointia kallon sisällä pääsemiseksi. Se on toiveunta. Leuan jännittäminen on nykyään käytännössä ainoa havannoitava tapa vaikuttaa käyriin, ja leukaa jännitystasoja vaihtelemalla kirjoittaminen on huomattavasti sormin näpyttelyä hitaampaa ja siihen tuskin kukaan on tässä maailmassa kehittänyt tottumusta. Toive siitä, että jotenkin lukemalla aivosähkökäyriä paremmin tulevaisuudessa kirjoittaminen olisi kuin ajatusten lukua -- ja vieläpä niin, ettei edes tarvitse ajatella, mitä aikoo kirjoittaa --, on maaginen. Se ei liity aivosähkökäyriin vaan taikatemppuun, jossa viestin sisällön oletataan syntyvän tyhjästä. Se on yhtä järjetön kuin ajatus yhden näppäimen näppäimistöstä, jossa tätä yhtä näppäintä naputtelemalla, kone ymmärtää, mitä haluat viestiä ja kirjoittaa sen ruudulle.

Kehitys ei ole taikuutta. Kehitys on uusi tapa toimia. Puheohjaus toimii jo nyt; on Siri ja Googlen puheentunnistus. Sillä voi kirjoittaa haluamansa, jos ei halua kädellä kirjoittaa, ja sillä on voinut kirjoittaa haluamansa jo satoja ja tuhansia vuosia. Puheita paperille kirjoittavia sihteerejä on ollut kauan. Se, että nyt sen tekee kone, tekee siitä ainoastaan halvan ja kaikkien ulottuvilla olevan tavan. Soros kirjoittaa kaikki kirjansa puheohjauksella -- eli sihteerin avulla --. Stalin kirjoitti puheohjauksella -- Otto-Wille oli hänen puhtaaksi kirjoittajansa --. Jos lasten ei anneta olla Soroksia ja Stalineita, vaikka se olisi mahdollista, ollaan itse jesuiittoja. Minä en halua olla jesuiitta.

[Skeptikko]

Kirjoittaako kukaan oikeasti mieluummin ja nopeammin mitään vähänkään pidempää tekstiä kosketusnäytöllä, jos on käytettävissä oikea näppäimistökin?

En tiedä. Itse en kirjoita. Kyse ei kuitenkaan ole kosketusnäytön huonoudesta, vaan omasta pitkästä kokemuksesta tietokonenäppäimistöön. Jos kosketusnäyttö olisi keksitty ennen näppäimistöä, ei kukaan kirjoittaisi näppäimistöllä, ja kysymyksen asettelu olisi päinvastainen.

Olen eri mieltä. Minä aloitin tietokoneiden käyttämisen ZX81:llä, jonka näppäimistö oli kalvokytkimiin perustuva, mikä surkean tuntumansa vuoksi muistuttaa etäisesti kosketusnäyttöjä, joskin sen käyttämiseen tarvitaan vielä enemmän voimaa. Minusta sen käyttäminen oli jo silloin todella karmeaa ja tervehdin ilolla, kun pääsin käyttämään jossain vaiheessa tietokoneita, joissa oli kunnollinen näppäimistö. Kyse oli sen näppäimistön karmeudesta, eikä suinkaan mistään tottumuksesta. Sama koskee kosketusnäyttöjä, joiden suhteen on aivan selviä perusteita siitä, että miksi niillä kirjoittaminen on työläämpää kuin kunnon näppäimistöllä (ZX81:n kalvokytkimiin verrattuna tosin jopa monet kosketusnäytöt ovat miellyttävämpiä käyttää).

Suuri karhunpalvelus nuorille tehdään, jos heille opetetaan lyijykynän -- tai jopa tietokonenäppäimistön -- käyttö koko maailman jo siirtyessä kosketusnäyttöjä käyttämään.

Ei ole näköpiirissä, että kynän käyttämisestä oltaisiin luopumassa tässä vaiheessa, kun se on monissa tapauksissa (esimerkiksi usein kaavojen kirjoittaminen, kirjoittaminen paikkoihin, joihin olisi vaikea taikoa nopeasti mitään tietokoneella tulostettuja ja kiinnitettäviä lappuja jne) edelleen toimivin kirjoituskeino, jolle ei ole kunnollista korvaavaa tapaa näissä tilanteissa. Ei toki kaikissa tapauksissa, mutta monissa tapauksissa kuitenkin edelleen.

Mikään ei estä käyttämästä kirjoittamiseen sekä tietokonetta että kynää. Eivät nämä ole millään tavalla toisiaan poissulkevia, vaan tapauksesta riippuen on usein selvästi järkevämpää tai suorastaan käytännössä ainoa vaihtoehto käyttää jompaa kumpaa - ja joissain tapauksissa voi kumpikin tapa tulla kyseeseen.

Minusta ihminen, joka ei ole antanut kosketusnäytöille mahdollisuutta, ei ole edes kelvollinen vertailemaan kosketusnäyttöjen ja näppäimistöjen eroa.  Tarkoitan sitä, että jos sinä Skeptikko et ole koskaan kirjoittanut edes yhtä tämän viestin mittaista kirjoitusta kosketusnäytöllä, puhut asiasta, mistä et tiedä mitään; oletko?

Kirjoitan päivittäin kosketusnäytöllä, mutta en mitään näin pitkää, koska siinä ei olisi mitään järkeä. Mieluummin hankin vaikka kokoontaittuvan bluetooth-näppäimistön, jos on pakko pelkän kosketusnäyttöisen laitteen kanssa kirjoittaa pidempää tekstiä. Eikä kyse ole vain minusta. Esimerkiksi nopeustesteissä fyysisillä näppäimistöillä (joissa toki olisi paljon kehitettävää) saadaan testeissä kirjoitettua selvästi nopeammin kuin kosketusnäytöillä. Lisäksi ainakin minulla sekä kosketusnäytöillä, että kalvonäppäimistöillä, sormet väsyvät paljon nopeammin, kuin hyvällä fyysisellä näppäimistöllä (fyysisten näppäimistöjenkin välillä on selviä laatueroja).

Ennenkaikkea on säilytettävä tämä usko kehitykseen ja kehityksen mahdollisuuteen, ja siihen, ettei kehitys ole huijausta -- ja vaikka olisikin, se on silti parempi vaihtoehto kuin itse yrittää ensin selvittää kaikki äärimmäisistä perusasioista lähtien ja vasta sen jälkeen aloittaa tekeminen --. Haaveilu paluusta juurille eli arkaaniseen on pahinta, mitä ihmisyhteisö voi itselleen tehdä; se on itsemurha. Evoluutio tuhoaa kehitysmaat.

Ei tässä kukaan ole kivikaudelle paluusta haaveillut, vaan puhunut  enemmänkin siitä, että uusia tapoja ei kannata ottaa käyttöön vain sen takia, että ne ovat uusia, vaan vain niissä tapauksissa, joissa ne ovat kyseisessä käyttökohteessa parempia tai edes yhtä hyviä kuin se vanha tapa.

Otan vielä erikseen muutaman kohdan viestistäsi kumotakseni ne. Väitit näppäimistön olevan ergonominen tai ainakin ergonomisempi. Se on enemmän tottumusta kuin muuta.

Ei ole. Käden kannatteleminen ilmassa on yksinkertaisesti raskasta. Ja se, että osa näytöstä peittyy kosketusnäppäinten alle, haittaa työskentelyä, kun näkee entistä vähemmän kerralla. Ongelmana tuppaa muutenkin olemaan näyttöpinta-alan puute, mitä tuollainen vain pahentaa. Kahden näytön käyttäminenkin alkaa usein tuntua turhan vähältä pinta-alalta.

Näppäimistöä käytetään harvoin ilman hiirtä.

Kuka käyttää, kuka ei. Minulla on lempiläppärissäni hiiritappikin ja kokeilen uteliaana käytännössä myös silmien liikkeeseen perustuvaa ohjaamista, mikä voi etenkin vaikeasti vammaisille olla varsin hyödyllinenkin tapa. Olen myös hieman seurannut EEG:hen perustuvaa ohjaamista, mutta valitettavasti minusta se on vielä vähän turhan karkealla tasolla normaalikyvyillä varustetuille ihmisille tavanomaisimmissa käyttökohteissa (joidenkin älylasien kanssa sitä voisi harkita tai jotain muutaman näppäimen erikoisnäppäimistöä, jos ja kun ei halua asioitaan kailottaa puheentunnistuksella kaikkien kuultavaksi), minkä takia en ole viitsinyt tuhlata rahaa useampikanavaisen EEG-laitteiston hankkimiseen, kun odotettavissa olevat tulokset jäisivät toistaiseksi valitettavasti niin paljon tavallista näppäimistöä heikommaksi.

Toive siitä, että jotenkin lukemalla aivosähkökäyriä paremmin tulevaisuudessa kirjoittaminen olisi kuin ajatusten lukua -- ja vieläpä niin, ettei edes tarvitse ajatella, mitä aikoo kirjoittaa --, on maaginen.

Ei se, että aivojen toimintaa saataisiin luettua paremmin tai edes yhtä hyvin, kuin näppäimistön käyttäminen, ole mitään magiaa. Mutta sellaisen toteuttaminen on niin vaikeaa, ettei se ole vielä ja ehkei edes lähitulevaisuudessa todellisuutta. Pidän hyvin todennäköisenä, että tulevaisuudessa meillä on yhä yleisemmin aivoihin ja/tai muuhun hermostoon kytkeytyviä laitteita kaksisuuntaiseenkin tiedonsiirtoon ja ensimmäisiä askeleita tällaisessa on otettukin. Ongelma on kuitenkin monella tapaa vaikea, enkä ole halukas ryhtymään mihinkään leikkausta vaativiin operaatioihin koekaniiniksi tässä vaiheessa, kun tekniikka on vielä niin lapsenkengissään, eikä minulla ole sellaiseen pakottavaa tarvetta. Jos minulle tulisi esimerkiksi vakava verkkokalvon rappeuma, niin voisin harkita asiaa - neliraajahalvauksesta nyt puhumattakaan.

Se on yhtä järjetön kuin ajatus yhden näppäimen näppäimistöstä, jossa tätä yhtä näppäintä naputtelemalla, kone ymmärtää, mitä haluat viestiä ja kirjoittaa sen ruudulle.

Kyllä yhden näppäimen näppäimistöllä voi kirjottaa (esimerkiksi morsetuksen tapaisilla menetelmillä - tai sitten esimerkiksi siten, että ruudulla näytetään järjestyksessä erilaisia symboleita, joista haluttu valitaan painamalla näppäintä sillä hetkellä, kun symboli näkyy ruudulla) ja tämäntapaisia virityksiä myös käytetään vammaisten henkilöiden kanssa. Ongelmana on vain se, että se on vain varsin hidas kirjoitustapa normaalikykyiselle ihmiselle näppäimistöön verrattuna. Tätä voidaan käyttää myös EEG:n kanssa, mutta vähänkin järkevämmissä EEG-toteutuksissa on käytössä useampi kanava (tällaisia useampikanavaisia toteutuksia saa kuluttajakäyttöönkin ostettua muistaakseni noin 300-400 eurolla), mikä helpottaa asioita, mutta siitä huolimatta nykyinen huipputasokin on silti vähän turhan heikko näppäimistöön verrattuna.

Puheohjaus toimii jo nyt; on Siri ja Googlen puheentunnistus. Sillä voi kirjoittaa haluamansa, jos ei halua kädellä kirjoittaa, ja sillä on voinut kirjoittaa haluamansa jo satoja ja tuhansia vuosia.

Puheohjaus on joissain käyttötilanteissa toimiva tapa ja joskus käytän sitä itsekin. Joissain toisissa tilanteissa se taas on käytännössä yksi kaikkein huonoimmista tavoista. Jos esimerkiksi ei halua muiden kuulevan mitä kirjoittaa tai kirjoitettava teksti sisältää paljon erikoismerkkejä (kuten ohjelmoinnissa usein tuppaa olemaan), niin puheohjaus on silloin varsin huono menetelmä.

[Lemmy]

Sinclair Spectrumin kuminäppäimet teidänkin tenaville!

[sivullinen.]

Esimerkiksi nopeustesteissä fyysisillä näppäimistöillä (joissa toki olisi paljon kehitettävää) saadaan testeissä kirjoitettua selvästi nopeammin kuin kosketusnäytöillä.

Voisitko antaa lähdeviitteen esittämällesi väitteelle tai edes kertoa, missä nopeustestejä on tehty, vai onko kyseessä pelkkä oma tuntemuksesi? Minä en lyhyellä googlauksella löytänyt mitään väitettäsi tukevaa. Löysin viestiketjun, jossa asiasta keskusteltiin, ja jossa oli erään yksittäisen kokeilijan suorittama nopeustesti. Sen tulokset kertoivat kosketusnäytön olevan jo noin parin vuoden käytön jälkeen yhtä nopeaa kuin näppäimistön käytön. Se siis kumoaa väitettäsi.

Kokeilija oli tietenkin jotain täysin jotain muuta kuin taviskirjoittelija; taviksethan eivät tällaisia testejä tee. Hän oli erityisen hyvä kirjoittaja -- ja tietenkin koko elämänsä tietokoneen näppäimistöä ennen testiään käyttänyt --. Hänen kirjoitusnopeutensa iPadilla oli lopuksi 75 sanaa minuutissa -- näppäimistöllä 82 --. Jos tavis kirjoittaa keskimäärin 33 sanaa minuutissa, kuten hän jutussaan osoittaa, on täysin merkityksetöntä, voiko iPadilla kirjoittaa 40 vai 80 sanaa minuutissa. Kirjoitusnopeuden rajoittava tekijä ei nimittäin ole silloin kone tai edes sormi, vaan järki ja silmän ja käden yhteistoiminta.

"Jos olisin kysynyt mitä ihmiset haluavat, se olisi ollut nopeampia hevosia." -- Henry Ford

Ei kehitystä kehityksen vuoksi, mutta ei myöskään kehittymättömyyttä kehittymättömyyden vuoksi. Jos ja kun peruskoulu on jäänyt viime vuosituhannelle, elää se aikaa, jota ei enää ole. Se on ongelma. Se, miten ongelma ratkaistaan, on toinen -- ja huomattavasti vaikeampi -- kysymys. Jotain pitäisi kokeilla. Jotain muuta kuin sosialistisen keskussuunnitteluviraston ehdotusta jatkaa entiseen tapaan. Älypuhelimen käyttö on yksi tapa. Esitin sen, koska se on nyt pinnalla. Olen esittänyt aiemmin tietokoneiden käyttöä. Siitäkään ei ole tullut mitään. Mikä tahansa teko olisi parempi kuin jäädä tuleen makaamaan ja odottaa ongelmien ratkaisevan itse itsensä ajan kuluessa. Se nimittäin toimi. Se on myös taikuutta.

Edellisen viestini selvitys taikuudesta jäi sinulta ymmärtämättä. Tuskin edes yritit ymmärtää sitä. Ilman yrittämistä ei yksinkertaisesti voi onnistua. Siinä on yksinkertaisuudesssaan teoria, joka todistaa sosialismin elinkelvottomaksi. Sosialimissa keskussuunnitteluvirasto joutuu aina tekemään päätöksensä ilman mitään tukea todellisuudesta; ilman, että kukaan olisi yrittänyt tehdä asiaa ennen päätöstä. Sen vaihtoehto on markkinatalous. Markkinatalous kuulostaa sosialismiin tottuneelle pelottavalta. Siinä ei tiedetä, mitä tulevaisuus tuo. Siinä on mahdollisuus epäonnistua. Siinä yritetään kaikenlaista, ja vain pieni osa niistä onnistuu. Onnistumisista sitten palkitaan ja opitaan, ja siten kehitys jatkuu. Sosialismissa kehitystä ei tapahdu. Sosialismissa mitään ennalta tuntematonta ei voida kokeilla. Kosketusnäyttö ei ole täydellinen. Mutta jos sinulla ei ole parempaa vaihtoehtoa tarjota, ja nykyinen lyijykynä -- ja jopa näppäimistö -- ovat vielä huonompia, ja aivosähkökäyristä et osannut edes uskottavasti unelmoida -- eli ilman taikuutta teoretisoida --, niin kosketusnäyttö on voittaja.

Älypuhelin on huonoin tapa kirjoittaa lukuunottamatta kaikkia muita tapoja, jotka toistaiseksi tunnemme.

[stefani]

Ei kehitystä kehityksen vuoksi, mutta ei myöskään kehittymättömyyttä kehittymättömyyden vuoksi. Jos ja kun peruskoulu on jäänyt viime vuosituhannelle, elää se aikaa, jota ei enää ole. Se on ongelma. Se, miten ongelma ratkaistaan, on toinen -- ja huomattavasti vaikeampi -- kysymys. Jotain pitäisi kokeilla. Jotain muuta kuin sosialistisen keskussuunnitteluviraston ehdotusta jatkaa entiseen tapaan. Älypuhelimen käyttö on yksi tapa. Esitin sen, koska se on nyt pinnalla. Olen esittänyt aiemmin tietokoneiden käyttöä. Siitäkään ei ole tullut mitään. Mikä tahansa teko olisi parempi kuin jäädä tuleen makaamaan ja odottaa ongelmien ratkaisevan itse itsensä ajan kuluessa. Se nimittäin toimi. Se on myös taikuutta.

Edellisen viestini selvitys taikuudesta jäi sinulta ymmärtämättä. Tuskin edes yritit ymmärtää sitä. Ilman yrittämistä ei yksinkertaisesti voi onnistua. Siinä on yksinkertaisuudesssaan teoria, joka todistaa sosialismin elinkelvottomaksi. Sosialimissa keskussuunnitteluvirasto joutuu aina tekemään päätöksensä ilman mitään tukea todellisuudesta; ilman, että kukaan olisi yrittänyt tehdä asiaa ennen päätöstä. Sen vaihtoehto on markkinatalous. Markkinatalous kuulostaa sosialismiin tottuneelle pelottavalta. Siinä ei tiedetä, mitä tulevaisuus tuo. Siinä on mahdollisuus epäonnistua. Siinä yritetään kaikenlaista, ja vain pieni osa niistä onnistuu. Onnistumisista sitten palkitaan ja opitaan, ja siten kehitys jatkuu. Sosialismissa kehitystä ei tapahdu. Sosialismissa mitään ennalta tuntematonta ei voida kokeilla. Kosketusnäyttö ei ole täydellinen. Mutta jos sinulla ei ole parempaa vaihtoehtoa tarjota, ja nykyinen lyijykynä -- ja jopa näppäimistö -- ovat vielä huonompia, ja aivosähkökäyristä et osannut edes uskottavasti unelmoida -- eli ilman taikuutta teoretisoida --, niin kosketusnäyttö on voittaja.

Ehdotus sivulliselle: Käy läpi edelliset sata viestiäsi, ja laske, kuinka monta kertaa keskimäärin käytät sosialismi-sanaa per viesti.

[Lalli IsoTalo]

Näyttönäppäimistöllä kirjoittaminen hitaampaa mm. Näistä syistä:

1. Koko 10-sormijärjestelmän käyttö on mahdotonta, imho, koska sormet eivät voi  "levätä" näppäimistöllä, koska ne aiheuttavat näppäyserheitä.

2. Käytössä 2 merkistöä, joiden välillä pitää koko ajan siirtyä.

3. Näppäinyhdistelmät eivät ole käytössä, ja vastaavat hipaisutoiminnit ovat perseestä.

4. Kirousvihreitä tulee huomattavasti enemmän, ja niiden korjaus on huomattasti hitaampaa.

Nämä näin aluksi. Käytössä ollut iPad 4th generation muutaman vuoden.