2016-05-01: HS: Turvapaikanhakijoista puolessa vuodessa koodareita

[Spesialisti]

Tällä hetkellä firmassa missä olen töissä etsitään kissojen ja koirien kanssa ihan tavallisia hitsaustaitoisia metallialan duunareita. Pitäisiköhän pallerot laittaa ihan suosiolla metallipuolen amikseen ja unohtaa koodarihaihattelu tykkänään?

[Kari Kinnunen]

^

No juu. Vaan kun hitsaaminen on oikeasti vaativaa hommaa. Eli ei tule palleroilta onnistumaan. Siinähän menee pian ananas lyttyyn koska maski.

[Mr.Reese]

Tällä hetkellä firmassa missä olen töissä etsitään kissojen ja koirien kanssa ihan tavallisia hitsaustaitoisia metallialan duunareita. Pitäisiköhän pallerot laittaa ihan suosiolla metallipuolen amikseen ja unohtaa koodarihaihattelu tykkänään?

2016 kesällä Yle pläjäytti aamuteeveessä jonkun matut amiksen metallilinjalla. Puhtaissa haalareissa ja tukka ojennuksessa olivat toimittajan mieliksi jotain tekevinään. Taidettiin haastatella jotain irakilaista upseeriakin, joka eksynyt suomalaiseen amikseen. Jostain syystä se show jäi tuohon esitykseen.

[simppali]

Lähellä meitä asuu avioeron kokenut Suomalainen mies,oli vuosikymmeniä keikkatöissä Norjassa , Meksikon lahdella ja Alaskassa hitsaamassa öljyn porauslauttojen tukielementtejä..seoskaasun kanssa+paineen tasaamisen kera hitsaili yli 200 metrin syvyydessä, nyt on typpeä sen verran verenkierrossa,että ei enään,mutta jos joku tarve tulee jotain hitsauttaa,niin ammattitaitoa on,,en tiedä miten irakista tullut värifarkkumies hitsaa..

Mutta, ilmeisen hyvin,koska kaikki syyriasta,irakista, afganistanista ja somalista tulleet luokka 5/5 hitsarit ovat työllistyneet?

[diipadaapa]

Kahdessa viikossa sossupummuksi tai vaihtoehtoisesti mamugheton päälliköksi... that's the way I wanna rock'n'roll !!!

[Skeptikko]

No juu. Vaan kun hitsaaminen on oikeasti vaativaa hommaa. Eli ei tule palleroilta onnistumaan. Siinähän menee pian ananas lyttyyn koska maski.

Kaasuhitsaushan on oikein hauskaa puuhaa, joskin varmastikin siinä niin kuin muissakin hitsausmenetelmissä pitää osata homma hyvin, jotta pystyy luotettavasti ja toistettavasti saamaan kunnollista laatua aikaiseksi, eikä vain satunnaisesti tai hyvällä onnella. Itse en kyllä koskaan koulussa onnistunut saamaan kaasuhitsauksella niin onnistunutta saumaa, että se olisi kestänyt pettämättä, kun kokeilin kappaletta hakkaamalla sauman lujuutta - mutta ihan hauskahan niitä oli kaasulla hitsata ja näkikin aika hyvin mitä on tekemässä, toisin kuin kuin mig-hitsauksessa.

Tosin olen kuullut joistain lähteistä, että pelottavan usein ammatikseen hitsaavienkin (ei välttämättä tosiasiassa kunnon ammattilaisia) hitsaussaumojen laatu on niin huono, että se vaarantaa rakenteiden kestävyyden. Onneksi tosin useimmat näistä hitsauskohteista ovat sellaisia, etteivät ne pettäessään aiheuta niin suurta tuhoa kuin ydinvoimaloiden hitsausten pettäminen. Tosin ilmeisesti ydinvoimaloiden hitsaamisissakin on ollut jotain laatuongelmia...

[Jack]

On paljon asioita, joita tekemään voidaan opettaa puolessa vuodessa, vaikka aikaisempia tietoja ja taitoja ei olisi. Toinen asia on, ovatko nämä asiat sellaisia, että niiden tekijöitä tarvitaan tuhansittain.

Yleensä taitaa olla niin, että ensiksi on tekemistä, jolle haetaan tekijöitä. Jos palkka on riittävä, eikä vaatimuksia aseteta kohtuuttomiksi, tekijöitä löytyy.

Siirtolaisista puhuttaessa tilanne on käänteinen, eli ensiksi on ihmisiä, joilla ei ole tekemistä eikä kaikilla edes taitoja tehdä asioita. Ja tästä lähtökohdasta esitetään visioita ja laskelmia siitä, miten näille ihmisille luodaan tekemistä, ja heidät koulutetaan sitä tekemään. Tämä on mahdollista, mutta toinen asia on, onko se taloudellisesti kannattavaa.

Jokainen voidaan palkata, kun perustetaan julkisen sektorin varoin erilaisia koordinaattorin ja neuvojan ja avustajan virkoja joissa työskentelevät koordinoivat ja neuvovat ja avustavat toinen toisiaan. Ei tarvita edes koulutusta, koska kaikkihan nyt jotakin osaavat. Mutta millä rahoilla tällaista täystyöllisyyttä pyöritetään, onkin jo toinen juttu.

Hyvinä aikoina kunnallisesta sektorista tulee luonnostaan vähän tuon tyyppinen, vaikka kaikkia ei sentään voida sinnekään palkata. Olen itsekin ollut kunnassa "töissä", joissa ainoa tekeminen on ollut se, että muistaa laahautua aamulla työpaikalle. Päivät ovat kuluneet lehtiä lukiessa ja netissä surffaillessa ja kahvitunneilla istumisessa. Tärkeintä on ollut, että näyttää tekevänsä ahkerasti työtä. Tai ei silläkään niin väliä. Kukaan ei tule kyselemään. Ja jos tulisi, nivaska papereita pöydällä osoittaa, että kyllä se jotakin tekee.

Huonoina aikoina mitään tekemätön väki höylätään kortistoon, mutta kun hyvät ajat taas tulevat, alkaa virkojen uudelleen perustaminen ja täyttäminen. Jos rahaa riittää, niin miksei maahanmuuttajiakin saada haudattua tähän koneistoon tekemään ahkerasti ei mitään. Taitaa olla vain niin, että sitä rahaa ei riitä.

[N. O. Hääppönen]

Mutta millä rahoilla tällaista täystyöllisyyttä pyöritetään, onkin jo toinen juttu.
————
Jos rahaa riittää, niin miksei maahanmuuttajiakin saada haudattua tähän koneistoon tekemään ahkerasti ei mitään. Taitaa olla vain niin, että sitä rahaa ei riitä.

Väärin ja väärin.

Etkö lukenut ranskalaistutkimuksesta, toisaalla Hommassa, että jokainen mamusijoitettu euro tulee kaverin kanssa takaisin.

Mukatu-business (munakarvatukka-) rules.

[Mr.Reese]

Väärin ja väärin.

Etkö lukenut ranskalaistutkimuksesta, toisaalla Hommassa, että jokainen mamusijoitettu euro tulee kaverin kanssa takaisin.

Mukatu-business (munakarvatukka-) rules.

Nyt välähti uusi Nokia, jos kerran noin on tutkittu ja todettu. Kaikki Suomen työttömät mamut saisivat pistää verovaroilla pystyy omia kotoutuskursseja, joilla opetetaan mamuja pitämään omia kotoutuskursseja. Pidätän jo hengitystä, kun odotan sitä sisään lentävän rahan kahinaa.

[koojii]

Kyllä se on ihan pötypuhetta ettei puolessa vuodessa turvapaikanhakijoista kouluttaisi koodareita.

Esimerkiksi tässä koodaribussi-hankkeessa koulutettiin päivässä tai kahdessa afrikkalaisista Suomessa kaivattuja koodareita:

https://www.paivanlehti.fi/tassa-se-nyt-on-kohuttu-tukea-saanut-koodaribussi-afrikkaan/

"Projektin keskeisiä toimintoja ovat koodaustyöpajat, joissa nuoret pääsevät pareittain luomaan oman musiikkikappaleensa avoimen lähdekoodin Sonic Pi -ohjelmointiympäristössä. Omakohtainen musiikin kehittäminen tekee ohjelmointiin tutustumisesta palkitsevaa ja laajentaa mielikuvia teknologian tarjoamista mahdollisuuksista."

Varmaan noistakin koodareista lähes kaikki työllistyivät Suomeen. Osa toki lähti koulutuksen jälkeen koodareiksi Suomen sijasta Kaliforniaan, Japaniin ja Saksaan ja lähtöpalkkakin lienee yli 20 kiloeuroa kuussa.

Tuolla taitaa olla kuvaakin koodaribussista moniosaajat täydessä työntouhussa:

https://youtu.be/KKPt9MMSO70

[simplex]

Koodaajia ei kouluteta turhaan, sillä Suomessa on koodaajavaje.

Huonoja ja toistaitoisia koodareita on Suomessa vaikka muille jakaa. Hyvistä on pula. Hyvien kohdalla ongelmana on se, että niitä ei pikakouluteta, vaan tyypillisemmin halutun koodarin oppimispolku on yli kymmenen vuotta omasta halusta lähtenyttä jatkuvaa asian tahkoamista kuin jokin puolen vuoden silmänkääntökurssi.

Aamen. Jotkut puhuvat "koodaamisesta" jonkinlaisena modernina käsityöammattina. Monelta osin jaan tämän näkemyksen, vaikka en nyt yksityiskohtaisia perusteita näkemyksen jakamiselle lähdekään erittelemään. Tällä analogialla voi sitten miettiä, että miten vaikka entisajan mestaripuuseppiä valmistui. Harjaantumiseen ei tainnut riittää ihan muutaman kuukauden pikakurssi alkaen siitä kun sai ensimmäisen kerran taltan ja vasaran käteen.

Jos nyt puhutaan "koodaamisen" (käytän tätä lainausmerkeissä, koska mielestäni tämä termi on nykyään trivialisoitu tyyliin "kaikki osaa koodata") oppimisesta ja aihepiirin parissa hyväksi kehittymisestä, niin mielestäni kehityskaareen liittyy paljon sellaisia asioita, että niitä ei kertakaikkiaan ole typistettävissä muutamaan kuukauteen. Ei ainakaan silloin, jos puhutaan edes suhteellisen normaalilla kapasiteetilla varustetusta ihmisestä.

Omakohtaisesti aloittelin joskus alakouluikäisenä kopioimalla Mikrobitistä C-ohjelmalistauksia. Alkuunsa tietysti yli puolet asioista meni ohi, mutta into oli kuitenkin sen verran kova, että asiat alkoivat vähitellen loksahdella kohdilleen ja jonkinlaisesta "koodaamisesta" tuli harrastus. Jossain vaiheessa vastaan tulivat tekniikan alan yliopisto-opinnot ja niiden jälkeen takana on nyt yli 10 vuotta työelämää aiheen parista. Koen, että tämän kehityskaaren aikana erityisesti ajattelussa ja perspektiivissä asioihin on tapahtunut monenlaisia muutoksia: esimerkiksi aluksi "koodaaminen" oli jotenkin itsetarkoitus mutta nyt tämän kaaren loppupuolella "koodaaminen" on enemmänkin yksi väline muiden joukossa ja keskiössä on enemmänkin jotenkin paljon yleisempi ongelmanratkaisu. Toisaalta myös ajattelu on kehittynyt siihen suuntaan, että ongelmia ja asioita tulee ajateltua ja ratkottua useammalla abstraktiotasolla samaan aikaan:  Koska keskiössä monesti on jotenkin paljon yleisempi ongelmanratkaisu kuin kehityskaaren alussa, niin yliopistotason opinnot, joista noin puolet oli pelkkää matematiikkaa ja puolet matematiikan sovelluksia, ovat antaneet todella arvokkaan pohjan jonka päälle ongelmanratkaisua voi rakentaa. Samaan aikaan toki mukana kulkee se vanha alakouluikäisen vähän lapsekas innostus tekemisestä ja siitä, että välillä oikeasti pitää laskea konekäskyjä ja kellojaksoja, jotta saa puristettua raudasta kaikki mehut irti.

Jotenkin juuri omaa taustaa vasten on täysin mahdotonta nähdä, miten tämän kaiken olisi voinut puristaa muutaman kuukauden kurssiin tai että miten muutamassa kuukaudessa jotenkin "pikakoulutettaisiin" ammattilaisia. Varmaankin jonkin ohjelmointikielen syntaksi on opittavissa muutamassa kuukaudessa ja ehkä sen verran 10-sormijärjestelmää, että osaa kirjoittaa auttavasti jonkinlaista koodia. Kuitenkin syntaksin osaaminen kyky kirjoittaa näppäimistöllä ovat vain välttämätön mutta eivät riittävä ehto ammattimaiselle "koodaamiselle". Ehkä pitäisi puhua jopa "riittämättömästä ja välttävästä" ehdosta.

Ylipäätään homman keskiössä eivät ehkä niinkään ole kurssit ja sertifikaatit. Näistä puhutaan paljon, mutta paljon vähemmälle huomiolle mielestäni jää se asenne, jota tarvitaan hyväksi kehittymiseen (ylipäätään missä tahansa asiassa). Tarvitaan määrätietoisuutta, sitkeyttä ja sellaista päällekäyvää draivia ongelmien ratkaisemiseen itse. Pitää olla valmis tekemään virheitä (koska niistä oikeasti oppii, jos niihin suhtautuu oikein) ja erityisesti olla valmis korjaamaan virheensä niiden peittelemisen tai vähättelyn sijaan. Ongelmanratkaisu vaatii nähdäkseni myös reilusti mielikuvitusta ja sitoutumista. Asiat pitää pystyä näkemään uusista näkökulmista. Ja lopuksi vielä tästä kaikesta pitää saada irti jotain sellaista, että asiaa jaksaa toistaa vuodesta toiseen. Joidenkin luontaiset taipumukset sopivat näihin asennevaatimuksiin paremmin kuin toisten. Mutta asiat sinällään ovat mielestäni paljolti opeteltavissa ainakin useimmille. Ja niitä pitää opetella, vaikka luontaiset taipumukset jotenkin näihin sopisivatkin. Opettelu ei kuitenkaan voi tapahtua kurssilla istumalla vaan ainoastaan haastamalla itsensä ongelmilla, joissa mainittu asenne joutuu koetukselle. Ja tämä vaatii aikaa enemmän kuin mikään pikakurssi pystyy tarjoamaan.

Olisi kiinnostavaa tietää kuinka moni edes hyvistä lähtökohdista tuollaisella puolen vuoden kurssituksella on päässyt "oikeisiin", ei johonkin subventoituihin tai vain marginaalisesti aihetta sivuaviin töihin. Luulen että hukkaprosentti on melkoinen (>50%), ja nyt ajattelen kuitenkin akateemisesti koulutettuja suomalaisia.

Tämä todella olisi mielenkiintoista tietää.

[Oto Hascak]

Olen itsekin ollut kunnassa "töissä", joissa ainoa tekeminen on ollut se, että muistaa laahautua aamulla työpaikalle. Päivät ovat kuluneet lehtiä lukiessa ja netissä surffaillessa ja kahvitunneilla istumisessa. Tärkeintä on ollut, että näyttää tekevänsä ahkerasti työtä. Tai ei silläkään niin väliä. Kukaan ei tule kyselemään. Ja jos tulisi, nivaska papereita pöydällä osoittaa, että kyllä se jotakin tekee.

Tämä. Olen ollut useamman vuoden kunnalla suoraan tai epäsuorasti töissä 1-2 vuoden pätkissä erilaisissa projektihommissa ja viransijaisuuksissa. Jos kunnan hommista tykkää, niin kunnalle töihin pääsy on seitsemän oikein arjen lotossa. Minä tykkäsin. Ei kiirettä, ei paineita, ei kiintiöitä eikä pakkoa. Palkka ei ole paras mahdollinen, mutta vastuuseen ja tuloksellisuuteen suhteutettuna palkka on loistava. Harvassa duunissa voi maanantaina työpaikalle saavuttuaan todeta, että tällä viikolla en tee töitä ollenkaan, piste. Homma toimii kyllä, kun raahautuu paikalle ja vastaa puhelimeen sekä sähköposteihin. Edellisessä projektissa suurta huviani oli seurata viikkopalavereissa työyhteisön jäsenten kiusallista kiemurtelua, kun piti omalla vuorollaan kertoa viikon tavotteista, suunnitelmista ja tehdyistä hommissa. Se oli melkoista teatteria se.

Tämmöisiin hommiin löytyy verorahaa. Jos julkisen sektorin kuplan puhkaisisi, niin kyllä veronmaksaja huokaisisi pitkään ja hartaasti.

Rajusti off topic, joten pahoittelut siitä.

[Kari Kinnunen]

^
Varmasti kunnissa riittää akakoomisia martelaan piereskelijöitä. Oma kokemukseni kunnan hommista on toisenlainen. Auraamaan oli lähdettävä kun lunta tuli ja  kaivamaan keskellä yötä kun putki poikki.

Eiköhän jokaisessa organisaatiossa ole turhanaikaisia kauluspaitoja ja sitten persvakoäijiä jotka tekevät duunit.

Hupaisampia näkyjä työmailla on paperinivaskaa kantava lyllertävä valkopotta. Kovin, kovin Tärkeä Henkilö™ . Aiheuttaa tomeruudessaan yleistä hilpeyttä.

[Oto Hascak]

^Se on ihan totta, että kunnalla on valtavasti sitä suorittavaa porukkaa, jonka on oikeasti pakko tehdä töitä. Oma kokemukseni on toimiston puolelta.

[Maija Poppanen]

Teikkö sääkin semmoisen tietotekniikan ammattitutkinnon, ohjelmoinnista?

Omani tein TAKK:ssa. Työttömien Alkoholistien Kierrätys Keskuksessa.

Kaikilla tuntuu olevan toi ammattitutkinto - kun armaani ei pysty edes sitä suorittamaan firman salaamiskäytänteiden vuoksi. Mitään, mitä tekee työkseen, ei vaan voi paljastaa ulkopuolisille.

Onhan se jotenkin hassua, et äijä - joka kuitenkin on ohjannut itse tohtorisopiskelijoita - ei näytä pääsevän peruskoulupohjastaan yhtään korkeammalle. Kuitenkin se ammattitutkinto antaisi hakuoikeuden korkeakouluun.

[N. O. Hääppönen]

Aamen. Jotkut puhuvat "koodaamisesta" jonkinlaisena modernina käsityöammattina. Monelta osin jaan tämän näkemyksen, vaikka en nyt yksityiskohtaisia perusteita näkemyksen jakamiselle lähdekään erittelemään. Tällä analogialla voi sitten miettiä, että miten vaikka entisajan mestaripuuseppiä valmistui. Harjaantumiseen ei tainnut riittää ihan muutaman kuukauden pikakurssi alkaen siitä kun sai ensimmäisen kerran taltan ja vasaran käteen.

Jos nyt puhutaan "koodaamisen" (käytän tätä lainausmerkeissä, koska mielestäni tämä termi on nykyään trivialisoitu tyyliin "kaikki osaa koodata") oppimisesta ja aihepiirin parissa hyväksi kehittymisestä, niin mielestäni kehityskaareen liittyy paljon sellaisia asioita, että niitä ei kertakaikkiaan ole typistettävissä muutamaan kuukauteen. Ei ainakaan silloin, jos puhutaan edes suhteellisen normaalilla kapasiteetilla varustetusta ihmisestä.

Omakohtaisesti aloittelin joskus alakouluikäisenä kopioimalla Mikrobitistä C-ohjelmalistauksia. Alkuunsa tietysti yli puolet asioista meni ohi, mutta into oli kuitenkin sen verran kova, että asiat alkoivat vähitellen loksahdella kohdilleen ja jonkinlaisesta "koodaamisesta" tuli harrastus. Jossain vaiheessa vastaan tulivat tekniikan alan yliopisto-opinnot ja niiden jälkeen takana on nyt yli 10 vuotta työelämää aiheen parista. Koen, että tämän kehityskaaren aikana erityisesti ajattelussa ja perspektiivissä asioihin on tapahtunut monenlaisia muutoksia: esimerkiksi aluksi "koodaaminen" oli jotenkin itsetarkoitus mutta nyt tämän kaaren loppupuolella "koodaaminen" on enemmänkin yksi väline muiden joukossa ja keskiössä on enemmänkin jotenkin paljon yleisempi ongelmanratkaisu. Toisaalta myös ajattelu on kehittynyt siihen suuntaan, että ongelmia ja asioita tulee ajateltua ja ratkottua useammalla abstraktiotasolla samaan aikaan:  Koska keskiössä monesti on jotenkin paljon yleisempi ongelmanratkaisu kuin kehityskaaren alussa, niin yliopistotason opinnot, joista noin puolet oli pelkkää matematiikkaa ja puolet matematiikan sovelluksia, ovat antaneet todella arvokkaan pohjan jonka päälle ongelmanratkaisua voi rakentaa. Samaan aikaan toki mukana kulkee se vanha alakouluikäisen vähän lapsekas innostus tekemisestä ja siitä, että välillä oikeasti pitää laskea konekäskyjä ja kellojaksoja, jotta saa puristettua raudasta kaikki mehut irti.

Jotenkin juuri omaa taustaa vasten on täysin mahdotonta nähdä, miten tämän kaiken olisi voinut puristaa muutaman kuukauden kurssiin tai että miten muutamassa kuukaudessa jotenkin "pikakoulutettaisiin" ammattilaisia. Varmaankin jonkin ohjelmointikielen syntaksi on opittavissa muutamassa kuukaudessa ja ehkä sen verran 10-sormijärjestelmää, että osaa kirjoittaa auttavasti jonkinlaista koodia. Kuitenkin syntaksin osaaminen kyky kirjoittaa näppäimistöllä ovat vain välttämätön mutta eivät riittävä ehto ammattimaiselle "koodaamiselle". Ehkä pitäisi puhua jopa "riittämättömästä ja välttävästä" ehdosta.

Ylipäätään homman keskiössä eivät ehkä niinkään ole kurssit ja sertifikaatit. Näistä puhutaan paljon, mutta paljon vähemmälle huomiolle mielestäni jää se asenne, jota tarvitaan hyväksi kehittymiseen (ylipäätään missä tahansa asiassa). Tarvitaan määrätietoisuutta, sitkeyttä ja sellaista päällekäyvää draivia ongelmien ratkaisemiseen itse. Pitää olla valmis tekemään virheitä (koska niistä oikeasti oppii, jos niihin suhtautuu oikein) ja erityisesti olla valmis korjaamaan virheensä niiden peittelemisen tai vähättelyn sijaan. Ongelmanratkaisu vaatii nähdäkseni myös reilusti mielikuvitusta ja sitoutumista. Asiat pitää pystyä näkemään uusista näkökulmista. Ja lopuksi vielä tästä kaikesta pitää saada irti jotain sellaista, että asiaa jaksaa toistaa vuodesta toiseen. Joidenkin luontaiset taipumukset sopivat näihin asennevaatimuksiin paremmin kuin toisten. Mutta asiat sinällään ovat mielestäni paljolti opeteltavissa ainakin useimmille. Ja niitä pitää opetella, vaikka luontaiset taipumukset jotenkin näihin sopisivatkin. Opettelu ei kuitenkaan voi tapahtua kurssilla istumalla vaan ainoastaan haastamalla itsensä ongelmilla, joissa mainittu asenne joutuu koetukselle. Ja tämä vaatii aikaa enemmän kuin mikään pikakurssi pystyy tarjoamaan.

Taidat vaan pelätä, että Mahmud tulee ja vie sun duunin. NOT.

Kirjoitit asian juuri niinkuin maallikkokin sen ajattelee. Noihin perskohtaisiin taipumuksiin. Henkilöt, joiden ensisijainen ratkaisumalli ongelmatilanteissa on runsas ja kuuluva äänenkäyttö ja lentopallomailojen heiluttaminen, eivät liene sitä kärsivällisintä tyyppiä. Uskoisin, että soveltuvat mahdollisimman huonosti vaikeasti hahmotettavien ongelmien ratkaisuun.

Mutta koska lehteen on präntätty, että puolessa vuodessa nämä muuttavat alan tulevaisuuden valoisaksi jälleen, on se kai uskottava. NOT.

Mistä helvetistä joku on keksinyt, että nämä poistavat koodaajapulan. Jos olisi kirjoitettu, että maitoautojen kuljettajapula ratkaistaan näiden avulla, olisin luultavasti jopa uskonut. Voisin kuvitella, että tarve hipoo seitsemää, ja kouluttamalla 2 000 ammattiin, puuttuvat olisi saatu rekrytoitua.

Koodarit 

[Lahti-Saloranta]

Tuo koodaajan homma on verrattavissa kirjailijan työhön. Ei meistä kirjailijoita tule vaikka opimme lukemaan ja kirjoittamaan. Koodaajan hommassa se koodin kirjoitus on hyvin pieni homma. Kyky ratkaista ongelma ja taito pilkkoa se pienempiin osiin on se juju. Looginen päättelykyky on ehdoton juttu noissa koodaushommista.

[paukuttaja]

Tuo koodaajan homma on verrattavissa kirjailijan työhön. Ei meistä kirjailijoita tule vaikka opimme lukemaan ja kirjoittamaan. Koodaajan hommassa se koodin kirjoitus on hyvin pieni homma. Kyky ratkaista ongelma ja taito pilkkoa se pienempiin osiin on se juju. Looginen päättelykyky on ehdoton juttu noissa koodaushommista.

Noihin lisäisin vielä että ymmärrys loppukäyttäjän tarpeista on tärkeää. Esimerkkinä järjestelmien ohjelmointi teollisuusympäristöön. Silloin pitää ymmärtää hiukan prosessikemiaa, virtausdynamiikka , termodynamiikkaa ja mekaniikkaakin. Sekä turvallisuusasioita, sekä prosessiin että henkilöihin liittyvää.

Ja vielä kyky hahmottaa asioita abstraktiotasolla. Miten toiminnallisuudet saavutetaan ja toimintaympäristön muuttujat ja niiden ristiinvaikutukset hiuomioidaan.

Toivottavasti en mene liian kauas mamukoodarien ominaisuuksista tässä postauksessa. Mutta tuskin kovin montaa soodakattila tai selluosaajaa on läpsyjen mukana tullut.

[Pekka Kemppainen]

Koodaajan hommassa se koodin kirjoitus on hyvin pieni homma.

...vaan lievä aspergeri ja sosiaalisten taitojen puute. Näillä pärjää, jos matikka on hallussa, -ja toki se looginen ajattelu.

Koodien ja muun matematiikan maailmassa asiat ei suju small talkilla, joten koodajilta taas ei suju se, -eikä kanssaihmisten #ymmärtäminen. Sosiaalisuus ja logiikka eri mahdu samaan kalloon.

[rätkä]

Mistä helvetistä joku on keksinyt, että nämä poistavat koodaajapulan. Jos olisi kirjoitettu, että maitoautojen kuljettajapula ratkaistaan näiden avulla, olisin luultavasti jopa uskonut. Voisin kuvitella, että tarve hipoo seitsemää, ja kouluttamalla 2 000 ammattiin, puuttuvat olisi saatu rekrytoitua.

Koodarit 

Kerroin tuossa aiemmin miten näistä monisaajista on tehty kuntiin ruokapalvelun kuskeja ja kusevat senkin homman. Vanhukset jäävät ilman ruokaa joka ilmeisesti paiskotaan roskiin tai syötetään kavereille.

[ISO]

^ maahanmuuttohulluudesta kärsivät ihmiset saa kaltaisiltaan sitä enemmän raikuvia aplodeja mitä kahjompia ajatuksia ja ehdotuksia huutavat julkisuuteen.

Tämä koodaripulan ratkaisijat -ehdotus kuuluu tuohon sarjaan.

Niin kertakaikkisen älytön ehdotus, että sitä ylistetään kuin inkat ihmisuhrejaan.

[Activeman]

Näitä ideoita tulee nykyään usein: koodaribussi afrikkaan, lukutaidottomista maahanmuuttajista puolessa vuodessa koodareita, tekoäly vie koko suomelta työt, aloitetaan koodauksen opetus jo eskarissa.

Tämä kaikki on puutaheinää.

Yhteistä näissä on, että ko. ajatuksia esittävillä (yleensä poliitikkoja tai toimittelijoita) ei ole mitään kokemusta tai käytännön tietoa, mitä ohjelmistokehityksen käytännön praktiikat ovat. Sellaisille, joilla kokemusta on, se on itsestäänselvää, että ohjelmistokehittäjäksi ei opita puolessa vuodessa. Ne, jotka tekoälystä tai koneoppimisesta omaavat kokemusta tietävät, että se ei ole mitään ihmeitätekevää. Niitä on tehty jo 1980 luvulta alkaen ja useimmat tekoälyksi mainitut asiat ovat itse asiassa ihan perinteisiä algoritmeja (regressio, hahmontunnistus ym. ym.).

[kummastelija]

Itse koodaan työkseni. Oon koodannut yli 30 vuotta. Se että ummikoista koulutetaan puolessa vuodessa koodareita, on vtun vitsi. Yks iso vtun vitsi. Edes hemmetin lahjakkasta, koodaamisesta innokkaasta kaverista ei puolessa vuodessa tehdä hyvää koodaria. AMK- ja yliopistotasoiseen alan koulutukseenkin menee 3-6 vuotta. Ja tämä huuhaafirma VALEHTELEE kirkkain silmin pystyvänsä matujätkillä samaan kuudessa kuukaudessa.

Eniten tässä pännii se, ettei yksikään media penää tuolta firmalta todisteita moiseen temppuun, vaan tippa krvän päässä toistaa sanasta sanaan firman valheet.

[Golimar]

Matusta voisi kouluttaa 1/2 päivässä ministerin, ei se ainakaan paljon pölhömpi olisi kuin nämä nykyiset vatipäät.

[Oto Hascak]

Matusta voisi kouluttaa 1/2 päivässä ministerin, ei se ainakaan paljon pölhömpi olisi kuin nämä nykyiset vatipäät.

Muuuutta kun ei kaikista matuista voi ministereitä kurssittaa, niin tehdään osasta porukkaa toimittajia. Juu, puolen vuoden kurssi, jonka jälkeen vihervasemmistolaiset lehtimiehet ja -naiset voitaisiin korvata uusilla ja uljailla totuuden torvilla. Kaikista parasta on, että vaikka kyseessä onkin luku- ja kirjoitustaidotonta porukkaa, joka ei arvosta länsimaisia arvoja, niin ei media heidän toimestaan juurikaan huonommaksi muuttuisi. Hitto vie, homotusta, feminismiä ja muuta vastaavaa olisi todennäköisesti aika paljon vähemmän.

[Eino P. Keravalta]

Matusta voisi kouluttaa 1/2 päivässä ministerin, ei se ainakaan paljon pölhömpi olisi kuin nämä nykyiset vatipäät.

Matuministeri olisi siinä mielessä viisaampi ja terveempi, että se ainakin puolustaisi omiaan.

Suomalaisministerit sen sijaan rikkovat jatkuvasti valaansa ja yleistä moraalintajua vihaamalla omiaan ja tuhoamalla Suomea.

[ämpee]

Tämä on vähän samassa sarjassa, kuin jos matuista yritettäisiin tehdä oopperalaulajia.

Yrittämisen jälkeen harvoista voisi saada edes työntekijää lippukassaan, kun se kielitaito, lukutaito, laskutaito ja toisenlainen aikakäsitys, jos edes kenestäkään.

Tämä ½-vuotta ja koodari-vedätys on jotain sellaista minkä vain vajakki ostaa, mutta, kuten olemme huomanneet, myyjiä kyllä löytyy.
Omaan kaivoon kusijat vauhdissa, ja vajakki maksaa yhteisestä kassasta jossa ei kenenkään rahaa eikä keneltäkään pois. 

[simplex]

Taidat vaan pelätä, että Mahmud tulee ja vie sun duunin. NOT.

No joo. En kauheasti stressaa tuosta. Vaan eipä sillä, joku pätevä Pertti, Reiska tai Mahmud voisi kyllä ottaa osan hommista, kun kroonisesti tuntuu olevan enemmän tekemistä kuin mitä ehtii tehdä.

Ylipäätään olen sen verran ennakkoluuloinen kaikenlaisia pikakurssituksia kohtaan että pidän @foobar :n luonnehdintaa "puolen vuoden silmänkääntökurssista" jokseenkin osuvana. Tosin on noissa puolen vuoden kursseissa se, että niillä joku osallistujista voi tietysti saada sellaisen kipinän hommaan, että jaksaa jatkaa itsensä kehittämistä eteenpäin. Mistään ammattilaisuudesta ei mielestäni kuitenkaan voi puhua vielä siinä vaiheessa kun pikakurssin diplomi laitetaan kouraan.

Noihin perskohtaisiin taipumuksiin. Henkilöt, joiden ensisijainen ratkaisumalli ongelmatilanteissa on runsas ja kuuluva äänenkäyttö ja lentopallomailojen heiluttaminen, eivät liene sitä kärsivällisintä tyyppiä. Uskoisin, että soveltuvat mahdollisimman huonosti vaikeasti hahmotettavien ongelmien ratkaisuun.

Voi olla, että jos tuolla tapaa on tottunut suhtautumaan asioihin, niin toisenlaisen lähestymistavan opettelu saattaa olla kohtuullisen pitkän tien takana.

Arvelen, että monella (etnisyyteen tai muuhun taustaan katsomatta) vaikeimpana esteenä on se, että ylipäätään sellaisesta hiljaisesta päänsisäisestä työskentelystä, ajattelusta, eheiden kokonaisuuksien rakentamisesta ja pedantista puuhastelusta pitäisi saada irti jotain sellaisia elämyksiä, että hommaa jaksaa tehdä niin paljon että kehittyy tarpeeksi ja ylipäätään jaksaa tehdä koodaamisen kaltaista hommaa työkseen. Arvelen, että juuri tämän asenneaspektin oppiminen saattaa olla vaikeinta. Enkä ole ihan varma onko tässä kyse enää pelkästä asenteesta ensinkään, vaan ehkä osin jopa synnynnäisestä temperamentista. Jotkut ihmiset vaan tuntuvat kaipaavan paljon ulkoisia ärsykkeitä, jotta kokevat olevansa "elossa". Avokonttori, jossa kaikilla on kuulokkeet (tai kuulosuojaimet) päässä ja taustalla kuuluu lähinnä vain vaimea tietokoneiden tuulettimien hurina ja näppäimistön naputus, saattaa olla paljon ulkoisia ärsykkeitä tarvitsevalle jopa jokseenkin piinallinen kokemus.

Ylipäätään olen sitä mieltä, että juuri tämän tyyppinen tietynlainen (mahdollisesti jopa synnynnäinen) luonteenpiirrevaatimus aiheuttaa sen, että kaikkia ei ole ylipäätään koulutettavissa koodareiksi, vaikka ajoittain toisin pyritään mainostamaan. Toki kaikki (ainakin kaikki ne, joilla vintiltä kuuluu muutakin kuin pelkkää tuulikellojen kilkatusta) voivat oppia vähän koodaamaan niin halutessaan, mutta lopulta ihmisistä vain joku tietty osuus on niitä, jotka lopulta jaksavat tehdä hommaa työkseen ja jaksavat motivoitua asiasta niin paljon, että voivat kehittyä hommassa päteviksi. Nähdäkseni siis kaikilla ei kertakaikkiaan ole koodaamiseen soveltuvaa "luonnehäiriötä".

Monet muut asenneasiat, kuten määrätietoisuus, omiin virheisiin suhtautuminen, yrittämisen sinnikkyys, jne. ovat uskoakseni kehitettävissä, jos vaan motivaatiota niiden kehittämiseen löytyy. Tietysti jos pari tai kolme ensimmäistä vuosikymmentä elämästä tullut käytettyä ihan toisenlaisissa merkeissä tai jos asenne ylipäätään elämään on sellainen "joku muu saa kattaa minulle pöydän valmiiksi" -tyyppinen, niin varmasti ko. henkilölle on löydettävissä joku koodaamista soveltuvampi "pikakaista suomalaiseen keskiluokkaan", vai miten tätä pikakurssitusta nyt luonnehdittiin jossain tähänkin ketjuun linkatussa lehtijutussa.

Mistä helvetistä joku on keksinyt, että nämä poistavat koodaajapulan.

Koodaamisen (mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa) ympärillä on käyty kovin monenlaista keskustelua muutenkin. Erityisesti koodaamisen ottaminen osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa sai aikaan keskustelua, jossa keskusteluun osallistui paljon tahoja, jotka eivät tuntuneet olevan ihan viivalla siitä mistä puhutaan. Monessa yhteydessä tärkeintä tuntui olevan sen toistaminen, että "koodaaminen ei ole vaikeaa" ja "peruskoulun opettaja osaa kyllä opettaa koodaamista ihan vaan materiaalit lukemalla".

Yksi osa mielenkiintoinen osa keskustelua oli Koodi 2016 -opas, joka valitettavasti on poistettu alkuperäisestä osoitteestaan, mutta näyttää löytyvän vielä esimerkiksi täältä . Oli oppaassa toki paljon hyvääkin, kun ottaa huomioon oppaan kohderyhmän. Mutta paljon oli myös kohtia jotka kohottivat kulmakarvoja ja jotka saivat miettimään, miten eri näkökulmista tätä hommaa todella lähestytään. Se, mitä koodaaminen tarkoittaa jollekin "koodauksen etulinjan poterossa", saattaa näyttäytyä kovin eri tavoin jollekin, joka muuten vaan puhuu työkseen jotain asiaa sivuten. Esimerkkinä pari poimintaa mainitusta oppaasta:

Ihminen joka ymmärtää perusasiat ohjelmoinnista voi myös viestiä sujuvasti koodaavien kollegoidensa kanssa. Ja kun edessä on ohjelmistopäivityksen tai tietojärjestelmän ostoprosessi omaan organisaatioon, hän osaa arvioida tarjoajan esittämiä työmääriä eikä tule huijatuksi.

Niinpä niin. Ja kun ymmärtää vähän enemmän, niin ymmärtää, että ohjelmoinnin perusasiat ymmärtämällä ei mitenkään voi osata arvioida tarjoajan esittämiä työmääriä tai välttää huijatuksi tulemista.

Kyse on tasa-arvosta. Kun ohjelmointi laitetaan peruskouluun, se antaa kaikille samat mahdollisuudet jatkaa eteenpäin.

Jep. Peruskoulussa opetetaan myös vaikkapa liikuntaa ja matematiikkaa. Kaikilla ei kuitenkaan ole samoja mahdollisuuksia jatkaa eteenpäin NHL-pelaajaksi tai matemaatikoksi.

Ohjelmointi on klassisesti ollut hyvin rajatun ihmisjoukon harrastus. Nyt sillä on mahdollisuus
demokratisoitua todella.

Muistaakseni tämä argumentti oli tuolloin keskustelussa esillä muissakin yhteyksissä (en tosin pysty nyt esittämään linkkiä väitteeni tueksi). Aivan kuin "pahat nörtit" olisivat jotenkin kaapanneet ohjelmoinnin itselleen. Nähdäkseni kuitenkin ohjelmointi sinänsä on ollut mahdollista jo pitkään HYVIN laajalle joukolle. Suurimmalta osalta on ainakin viimeisen vuosikymmenen tai parin ajan löytynyt kotoa tarvittava laitteisto ja netti on pullollaan oppaita oppaiden perään.

Oikea kysymys mielestäni kuuluu, miksi ohjelmointi on jäänyt rajatun ihmisjoukon harrastukseksi, vaikka muillakin olisi ollut mahdollisuus harrastuksen aloittamiseen eli harrastus on tässä mielessä demokratisoitunut jo ajat sitten?

Jos nyt palataan kysymykseesi "Mistä helvetistä joku on keksinyt, että nämä poistavat koodaajapulan?" ja oletetaan että argumentin heittelijällä ei ole motivaationa ainoastaan erilaisten tukirahojen letkuttaminen kouluttajille ja konsulteille, niin yksi vaihtoehto kai on, että tästä julkisesta "koodaaminen on helppoa ja kuuluu kaikille" -keskustelusta jollekin on oikeasti jäänyt se ajatus, että näin todella on. Helppoa hommaa ja sopii kaikille. Keskustelua jonkin verran sivusta seuranneena en ihmettelisi, vaikka joku todella näin uskoisikin.

Jos tilanteeseen hakee jotain perspektiiviä, niin toimitilahuoltajan perustutkinto näyttää olevan kolmivuotinen, mutta tokihan koodaaja tehdään puolen vuoden pikakurssilla. Toki (kai sentään ?!?) noille pikakursseille ei oteta ketä tahansa, eli sinänsä tämä on pieni kärjistys, mutta menköön nyt kuitenkin.

[Skeptikko]

Monet muut asenneasiat, kuten määrätietoisuus, omiin virheisiin suhtautuminen, yrittämisen sinnikkyys, jne. ovat uskoakseni kehitettävissä, jos vaan motivaatiota niiden kehittämiseen löytyy. Tietysti jos pari tai kolme ensimmäistä vuosikymmentä elämästä tullut käytettyä ihan toisenlaisissa merkeissä tai jos asenne ylipäätään elämään on sellainen "joku muu saa kattaa minulle pöydän valmiiksi" -tyyppinen, niin varmasti ko. henkilölle on löydettävissä joku koodaamista soveltuvampi "pikakaista suomalaiseen keskiluokkaan", vai miten tätä pikakurssitusta nyt luonnehdittiin jossain tähänkin ketjuun linkatussa lehtijutussa.

Ainakin perinteisesti on näyttänyt siltä, että ohjelmointia kunnolla oppivat, ovat varsin tyypillisesti/päänsääntöisesti alkaneet opetella ohjelmointia viimeistään teini-iässä. Voi hyvin olla, että vähän niin kuin ihmiskielten oppimisessakin, että on jonkinlainen aikaikkuna, jonka sulkeuduttua on enää vaikea oppia ainakaan kaikkea niin sujuvasti kuin jos olisi aloittanut tarpeeksi nuorena. Sama saattaa päteä moneen muuhunkin asiaan, kuten vaikkapa hyväksi kaunoiluistelijaksi, viulunsoittajaksi tms ryhtymisessä. Kyse voi olla myös osittain ajankäytöllinen, koska aikuisiällä voi olla vaikea saada niin paljon vapaata aikaa aivan uusien asioiden oppimiseen.

Varmaan jotain poikkeuksiakin tähän on, mutta minusta on pahasti silti vaikuttanut siltä, että vasta aikuisiällä alkeita opettelevalla voi olla aika ohdakkeinen tie. Kuulin eräiltä aivan muiden alojen maisteritasoisille ihmisille ohjelmoinnin opettamista yrittäneiltä opettajilta siitä, kuinka tämä ohjelmoinnin alkeidenkin oppiminen oli vaikuttanut olevan monille varsin toivotonta. Varsin kuvaava esimerkki oli se, että kun oli annettu valmis ohjelma, joka piirtää vaakatasossa olevan viivan, niin oli vaikuttanut olevan suunnilleen ylitsepääsemätön ongelma muuttaa se muotoon, jossa viiva piirtyisikin pystysuoraan. Tosin itse arvelen, että vaikka monentyyppistä ohjelmointia voi tehdä ilman kovin kummoisia matemaattisia lahjoja, että matemaattinen koulutus voisi kuitenkin avata ovia ohjelmoinninkin oppimiseen (mahdollisesti myös tausta lingvistiikassa tai filosofiassa voisi auttaa myös saamaan otetta asiasta).

Muistaakseni tämä argumentti oli tuolloin keskustelussa esillä muissakin yhteyksissä (en tosin pysty nyt esittämään linkkiä väitteeni tueksi). Aivan kuin "pahat nörtit" olisivat jotenkin kaapanneet ohjelmoinnin itselleen. Nähdäkseni kuitenkin ohjelmointi sinänsä on ollut mahdollista jo pitkään HYVIN laajalle joukolle. Suurimmalta osalta on ainakin viimeisen vuosikymmenen tai parin ajan löytynyt kotoa tarvittava laitteisto ja netti on pullollaan oppaita oppaiden perään.

80-luvulla PC:t olivat vielä varsin kalliita. Todennäköisesti kuitenkin joku Commodore 64 ja ehkä Amigakin olivat halvempia (en laske mukaan jotain ZX81:stä, kun sillä kalvonäppäimistöllä jopa sen yhden kilotavun muistin ohjelmointi oli niin tuskaa). Ja vaikka jotain murusia ohjelmoinin oppimiseen oli tarjolla, niin tarjonta oli paljon suppeampaa kuin nykyisin. Toisaalta tietokoneet ja niihin liittyvä ympäristö olivat olennaisesti yksinkertaisempia kuin nykyään ja tietokoneiden toimintaa pystyi sen vuoksi paljon paremmin oppimaan matalalla tasolla kuin nykyään. Nykyään on todella paljon ilmaista materiaalia tarjolla, joskin toisaalta vaarana on saada pelkkä hyvin korkean abstraktiotason (esimerkiksi pelkkä JavaScriptin tai Pythonin oppiminen) ymmärrys tietokoneen toiminnasta, mikä on yksinään vähän onnetonta.

Nykypäivänä ehkä tällaista samanlaista kiinnostavaa rautaläheistä toimintaa, kuin mitä 80-luvun lopulla oli, voisi edustaa joku Arduinon kaltaisten alustojen kanssa näpräily ja niillä fyysiseen maailman kytkeytyminen erilaisilla antureilla, moottoreilla, radiolla jne. Ja mikä parasta tässä, jos on tietokone ja tietää vähän mitä ostaa, niin jollain 10-50 eurolla voi jo päästä alkuun kiinnostavaan maailmaan.

[Rokka]

Tämä "koodareita puolessa vuodessa" on vain ensimmäinen vaihe. Seuraavaksi ruvetaan puhumaan siitä, miten yritysten pitäisi "laskea kynnystä" puolen vuoden matukoodarin palkkaamiseksi. Ehkäpä valtio maksaisi vaikka jotain tukiaisia yrityksille... Sitten voitaisiin tuoda lisää koodaajia kurssitettavaksi ja tukityöllistettäväksi.
Varmaan millään firmalla ei ole mitään intressiä palkata koodaajaksi kouluja käymätöntä, lukutaidotonta afganistanilaista vuohipaimenta, joka on oppinut puolen vuoden kurssilla ottamaan selfieitä tättähäärän kainalossa ja ehkä jopa lataamaan sen jollain kehyksillä faceen.
Tietenkin jos koodarista ei olisi mitään kuluja, vaan veronmaksaja maksaisi kulut, niin mikäs siinä olisi firmalla kun suvakit medioineen innoissaan mainostaisi firmaa.