Nimetkää suomalaisia maahanmuuttokriitikoita vuonna 2016

[Yhteisöjäävi]

Kyllä se pikemminkin on niin että maahanmuuttokriittisten pitäisi vihdoin ja viimein katsoa peiliin ja pohtia oikeasti sitä että mitä on tehty väärin, ja miksi suurin osa äänestäjistä tuntee inhoa mamu kriittisiä kohtaan. Tämä lienee yhtä suuri utopia kuin saadaa suuret puolueet muuttamaan mamu politiikkaansa.

Auta vähän. Mitä on tehty väärin ja miksi mamukriittisiä kohtaan tunnetaan inhoa?

No olisikohan vaikka se että talous ja työllisyys asiat on lyöty 100% laimin ja äänestäjät joidenka pitäisi käydä äänestämässä unohdettu. Ja tähän ei tunnu millään tulevan muutosta.

Njoo. Ehkä se on näin. Tämä on kyllä harmillista, koska juuri talous- ja työllisyysnäkökohdat huomioivan maahanmuuttorealismin tai -kritiikin olisi mahdollista tavoittaa ns. suuri yleisö. Ei tarvitsisi pelata sellaista ankeaa mielikuvapeliä, jossa on ikään kuin pakotettu selittelemään pois vastapuolen päällemme mustalla maalaamaa "tässä menee ihmisvihaaja" -töhryä. Sen sijaan voisi lyödä kylmät luvut tiskiin, ja niiden avulla nuivutella sitä suurta väestönosaa, joka maahantuodut väkivallanteot ja kustannukset saa kipeästi tuta nahoissaan.

Onko kenelläkään muuten tietoa siitä, milloin perussuomalaisten hallitusneuvottelujen yhteydessä lupaileman selvityksen maahanmuuton kustannuksista voi olettaa valmistuvan?

[sivullinen.]

Maahanmuuttokriittiseksi poliitikoksi ryhtyminen rikkoo entisen elämän välittömästi, siis jo paljon ennen mitään vaaleja.

Tämä on vuoden paras postaus, tähän mennessä, minun kirioissani.

Olihan se oikein hyvä kirjoitus. Luin ensin kerran ja pidin. Toisen kerran jälkeen pidin myös. Sitten luin Hämeenlinnan Oraakkelin murska-arvostelun kirjoituksen asian puuttesta, ja hetken olin jo hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta sitten luin kirjoituksen uudestaan ja pidin yhä. Se ei ollut tavanomainen viesti, vaan inhimillinen avautuminen. Siinä ei kerrottu maahanmuuton ongelmista, median valehtelusta tai hallituksen kyvyttömyydestä; siinä ei kerrottu totutusta "asiasta", vaan siinä kerrottiin siitä, miltä taistelu tuntuu. Se oli sotakuvaus -- ja hyvin kirjoitettu sellainen --.

Yksi asia jäi siitä kuitenkin mietittymään. Kirjottaja samaistaa siinä itsensä "hallitussuomalaisiin", vaikka on "pelkkä" kunnanvaltuutettu; hän on valmis kantamaan leimaa, vaikka ei saa siitä palkinnoksi mitään; hän samaistaa itsensä puolueeseen, jolle on pelkkä alamainen. Minusta jokaisen ihmisen pitäisi samaistaa itsensä ensisijassa isänmaahan eli Suomeen. Puolueen tulisi olla vain väline. Muidenkin järjestöjen tulisi olla vain välineitä. Vaikka minäkin olen täällä Hommaforumissa roikkunut aika kauan ja ahkerasti, silti pidän itseäni huomattavasti enemmissä määrin suomalaisena kuin hompanssina. Se tarkoittaa ja siitä seuraa, että olisin hetkeään empimättä valmis uhraamaan koko Hommaforumin, jos se pelastaisi Suomen. Tietenkään Hommaforumin uhraaminen ei ole minun käsissäni -- eikä myöskään Suomen pelastaminen --. Jokaisen Perussuomalaisenkin pitäisi olla valmis uhraamaan puolueensa Suomen vuoksi. Lopussa kirjoittaja Anttikin toteaa mielestäni saman omalta kohdaltaan. Siksi hän ei minusta ole Hallitussuomalainen vaan tavallinen perussuomalainen, ja hänen ei pitäisi ottaa Soinin ja Hallitussuomaisten arvostelua itseänsä koskevaksi. Edes Perussuomalaisten kenttä ei ole persettään myynyt. Osin se on vaiennuttu, mutta samat terveet aatteet siellä vielä ovat voimissaan. Vain johto on itsensä myynyt -- tai useiden epäilysten mukaan huumattu liskojen salaliiton toimesta --. Välineenä Perussuomalaiset-puolue on kuitenkin vuoden hallitustaipaleen, ja sinä aikana tapahtuneen historiallisen matuvyöryn, johdosta todettu oikein huonoksi välineeksi.

Alkuperin kyse oli maahanmuuttokriitikoista. Se tarkoittaa sanana ennenkaikkea parasta argumentoijaa. Minä menin lankaan esittäessäni organisoijia. He ovat maahanmuuttovaikuttajia. Myös kunnanvaltuutettu on ennenkaikkea vaikuttaja. Minä en kuntatason vaikuttamista kovin korkealle arvosta. Ensinnäkin siellä tehdyt teot eivät vaikuta kovin laajalle ja toiseksi valtio on rajannut kunnan päätäntävallan erittäin tiukkoihin raameihin. Matuvyöryn suhteenkin kunnanvaltuutetuilla on vähän mahdollisuuksia. Maahanmuuttovirasto taisi jopa sanoa, ettei sen tarvitse kysyä kunnalta edes mielipidettä vokin perustamiseen. Käytännössä mielipide kysytään, mutta käytännössä mielipiteellä ei ole mitään arvoa. Valtio on se taso, jolla päätökset tehdään. Joku voisi epäillä Eurostoliiton olevan vielä ylempänä, ja Eurostoliitto onkin ollut halukas lisäämään integraatiota ja aloittamaan yhteisen turvapaikkapolitiikan. Toistaiseksi siitä ei ole tullut mitään; ainoastaan Suomen hallitus noudattaa Eurostoliiton päätöksiä ja muut rakentavat rajalleen aitoja, vaikka kiellettäisiin. Valtio on yhä näistä asioista päättävä taho. Kunnallisen vaikuttamisen lisäksi on kasa näitä muita vähävaikutuksellisia paikkoja, joihin voi asettua ehdolle: ammattiliitot, seurakunnat ja Osuuskaupan elimet. Sitten on yrityksiä -- erityisesti suuryrityksiä --, joista käsin voi vaikuttaa. Kaiken maailman Perheyritysten liittoja ja muita etujärjestöjäkin on. Niiden lobbausvalta on jo lähes hallituksen kokoinen, ja Perheyritysten liiton johtaja on nyt ministeri ja entinen pääministeri, joka on nykyään pelkkä kansanedustaja, nautti hetken sen palkkaa.

Olisiko siten syytä antaa arvostusta enemmän maahanmuuttovaikuttajille, ja kysyä kuka on vuoden matuvyöryä parhaiten estänyt vaikuttaja? Vastaus siihenkin kysymykseen löytyy viitatun sotakuvauksen riveiltä: Vaikka kovin yritettiin tehdä edes jotain pientä, vanhat voimat estivät sen. Minun nähdekseni periaatteellisista syistä, ettei usko vaikutusmahdollisuuksiin vain innosta uusia ihmisiä astumaan areenalle. Ja areenakin puolueellinen ja lokaa heitetään surutta vääräuskoisten silmille, kuten sotakuvauksestakin ilmeni. Taistelu on voitettava ensin henkisellä tasolla eli kritiikin tasolla, ja vasta sen jälkeen se voidaan voittaa käytännön tasolla eli vaikutuksen tasolla. Vaikuttajien tehtävä on toistaiseksi vain odottaa. Odottaa sitä hetkeä, jolloin nykyinen valtajärjestelmä sortuu, ja jolloin koittaa heidän aikansa, tai sitä hetkeä, jolloin nykyinen valtajärjestelmä korjaantuu ja saa asiat kuntoon, ja koko odotus osoittautui turhaksi. Se on valaanmetsästystä: Ennenkuin valas on ammuttu, ei ole mitään saalista, ja sen jälkeen, kun valas on ammuttu, on saalista enemmän kuin tarpeeksi; ja joskus eli useimmiten palataan kotiin tyhjin käsin ilman saalista. Nykyisen valtajärjestelmän sisällä vaikuttaminen on osoitettu mahdottomaksi jo useaan kertaan; Hallitussuomalaisten teot osoittavat sen kerran kuukaudessa. Kaikki vaikuttajat ovat siten vielä potentiaalisia vaikuttajia. Kritiikki on huomattavasti pidemmällä.

[Lalli IsoTalo]

Maahanmuuttokriittiseksi poliitikoksi ryhtyminen rikkoo entisen elämän välittömästi, siis jo paljon ennen mitään vaaleja.

Tämä on vuoden paras postaus, tähän mennessä, minun kirioissani.

Olihan se oikein hyvä kirjoitus.

Iuttelin kerran erään henkilön kanssa, ioka sanoi että kaapista ulostulo, siis persuksi tunnustauminen ia kunnanvaltuustoon pyrkiminen ei ollut tuottanut hänelle mitään muuta kuin murhetta elämässä. En viitsi kertoa mitään yksityiskohtia sen enempää tästä elämän rikkoutumisesta, ioten tämä postaus iää aika vaisuksi. Mutta siis paliosta oli ioutunut luopumaan, eikä mitään ollut tilalle. Ei sitten edes sitä valtuustopaikkaa.

Tuo "edellisen elämän rikkoutuminen" on tässä se termi, ioka tiivisti asian täydellisesti.

[Möhömaha]

Minulle ei tule mieleen muita kuin Susanna Kaukinen ja James Hirvisaari. Onko niitä ketään muita, hyviä tai pahoja, vahvoja tai heikkoja?

Ilja Janitskin.

Hillotolppansa löytänyt Halla-aho ei mene jatkoon:

Valitettavasti en jaksa tämän useammin lukea sellaista paskaa, jota esim. tämä ketju tarjoaa.