Takkirauta: Islamin neljä kirousta

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Tässä on hyvä analyysi mallia ruukinmatruuna siitä miksi kaikki muslimimailla tosiaan ei mene hyvin.

Lähde, joka olisi pitänyt mainita:   http://takkirauta.blogspot.fi/2013/07/islamin-nelja-kirousta.html

Islamin neljä kirousta

Islamissa on neljä sisäänrakennettua kirousta, jotka estävät islamilaista kulttuuria milloinkaan nousemasta henkisesti pronssikauden tasoa korkeammalle. Ne ovat despotia, teokratia, orjuus sekä polygamia. Sama kääntäen: kaikissa islamilaisissa valtioissa on aina olemassa ei-islamilainen (s.o. juutalainen tai kristitty) talous- ja sivistyseliitti, jota ilman koko yhteiskunta rojahtaisi samanlaiseksi Paskastaniksi kuin mitä vaikkapa Afghanistan tai Somalia edustaa.

Mistä nuo kiroukset tulevat? Vastaus on, että shariasta. Toisin kuin judaismissa, jossa uskonnollinen laki on voimassa vain, jos maallista lakia ei ole olemassa ja jossa maallinen laki menee uskonnollisen lain edelle, ja kristinuskossa, joka lakkauttu tuon vähäisenkin uskonnollisen lain jo parituhatta vuotta sitten, islamissa uskonnollinen laki, sharia, on sekä koko uskonelämän että yhteiskunnan perusta. Ja tulokset ovat todella tuhoisia.


1. Despotia

Jokainen uskonto luo aina näköisensä yhteiskunnan, ja jokainen islamilainen yhteiskunta on aina Saudi-Arabia, jos se on sunnalainen ja Iran, jos se on shiialainen. Despotia on syväkoodattu islamilaiseen yhteiskuntaan. Despotia ei luo islamia: islam luo despotian.

Ja syy on ilmeinen. Muhammed ei ollut, toisin kuin Jeesus tai Buddha, oppinut saarnaaja ja visionääri. Muhammed oli maantierosvo, soturi ja valloittaja. Hän hallitsi uskovaisiaan väkivallalla ja kävi pyhää sotaansa niin pakanoita, kristittyjä kuin juutalaisiakin vastaan, ja hän oli ensisijaisesti valtias ja ison haaremin isäntä. Ja koska Muhammed oli täydellisin ihminen mitä koskaan on ollut, tämä sama despootin ihanne on syväkoodattu niin shariaan kuin haditheihinkin.

Seuraus on, että islamilainen hallitsija on aina herra ja ylhäisyys. Islam jo sanana merkitsee alistumista; ja kun alistutaan, tällöin alistutaan, paitsi Jumalan, myös maallisen hallitsijan tahtoon. Maallinen hallitsija on Jumalan sijainen maan päällä; hänen tahtonsa on laki, eikä mikään muu laki paitsi sharia sido häntä. Ajatus siitä, että hallitsijalla (joka on aina mies) voisi olla vertaisia, on naujubillah - saati käsitys siitä, että hän olisi vain primus inter pares on islamissa mahdoton. Yksikään islamilainen yhteiskunta ei milloinkaan voi olla demokratia: kuten Turkin Recep Tayyip Erdögan totesi: Demokratia on kuin juna: kun päästään asemalle (= islamistien valtaannousuun), noustaan junasta pois. Eli että demokratia on vain väline pyrkimyksessä kohti despotiaa. (Kilistääkö "30-luku" kenenkään kelloja?) Tai kuten Saddam Hussein (jota tärähtäneistö pitää ns. valistuneena itsevaltiaana) totesi: Laki on se, mitä minä sanon sen olevan.

Kärjistäen: Missä islam, siellä despotia. Parhaimmillaan tämä despotia ilmenee sotilasdiktatuurina ja sotilasjunttana. Pahimmillaan kyseessä on kirjaimellisesti itämainen hirmuvaltias, jonka oikku on laki ja joka hallitsee kaikkia alamaisiaan orjinaan, ja jonka yhteiskunnassa ei ole mitään omaisuuden suojaa, koskemattomuuden suojaa, sananvapautta, uskonvapautta, liikkumisenvapautta saati oikeusvaltiota. Tällainen despotia sulkee ulkopuolelleen kaiken sen, mitä länsimaissa pidetään "edistyksenä" - sanan kaikissa merkityksissä. Ensiksikään tällainen despotia ei koskaan ole oikeusvaltio, eli yksikään hallintoalamainen ei ikinä voi tuntea olevansa turvassa ja vapaana pelosta tai hallitsijan mielivallasta. Toiseksi, tällaisessa yhteiskunnassa ei ikinä voi syntyä kapitalismia, vaan se jää väistämättä basaaritalouden asteelle. Seuraus on, ettei islamilaisesta valtiosta voi milloinkaan syntyä kansalaisyhteiskuntaa ja toisaalta myöskään islamilaisessa yhteiskunnassa ei milloinkaan voi vallita sen enempää tasainen tulonjako kuin yhtäläinen hyvinvointikaan. Pahinta on, ettei islam kykene luomaan ajatusta "tulevaisuudesta" muutoin kuin maailmanvalloituksena ja pyhänä sotana - mutta ei rauhanomaisena kehityksenä ja kasvuna. Seuraus on eläminen tässä päivässä - ja kädestä suuhun. Islamilainen yhteiskunta kykenee ottamaan lainaa, mutta ei maksamaan sitä takaisin, ja jokainen islamilainen yhteiskunta hoippuu jatkuvasti konkurssin partaalla, riippumatta luonnonvaroistaan.


2. Teokratia

Teokratia on suora seuraus käsityksestä, jonka mukaan sharia, uskonnollinen laki, menee aina maallisen lain edelle. Tämä käsitys on lähes uniikki islamille, ja on yksi pääsyitä sille, miksi islamilainen yhteiskunta ei milloinkaan voi kehittyä sosiaalisesti pronssikauden tasoa ylemmäksi.

Sharia on Jumalan pyhää sanaa, jota ei voi uudistaa ja jota ei voi kumota. Se on siis täysin immuuni kulttuurievoluutiolle. Sitä voi vain tulkita ja lukea kirjaimellisesti. Jokaisessa islamilaisessa yhteiskunnassa sharia on aina lainsäädännön pohja, ja useasssa maassa se on kirjaimellisesti voimassa. Onhan se Jumalan pyhää sanaa ja siksi täydellinen - ja paljon oikeudenmukaisempi ja parempi kuin yksikään maallinen laki.

Mutta länsimaissa ajatellaan toisin. Puhtaasti oikeusteoreettiselta pohjalta tarkasteltuna sharia on tapaoikeutta, ja se edustaa hyvin kehittymätöntä lainsäädäntöä. Se heijastaa sen yhteiskunnan oikeuskäsityksiä, jossa se syntyi - 600-luvun paimentolaisyhteiskuntaa - ja verrattuna vaikkapa saman aikakauden roomalaiseen lakiin (Corpus Iuris Civilis), on se tympeä tuulahdus suoraan pronssikaudelta. Sharia on sisäisesti ristiriitainen, hyvin julma ja tolkuton sekä epätasa-arvoinen ja epäoikeudenmukainen lakijärjestelmä.

Mutta se tunkeutuu yhteiskunnan ja ihmiselämän pienimpiinkin sopukoihin. Ei ole väärin väittää, että islam on totalitaarinen uskonto sellaisena kuin Uskontojen Uhrien Tuki ry. määrittää totalitaarisen uskonnon. Itse jokainen voi pohtia, kuinka hyvin nuo 16 kohtaa toteutuvat islamin osalta.

Suora seuraus tästä totalitaarisuudeesta on, että islam kyllästää läpikotaisin koko yhteiskunnan ja kertakaikkiaan ossifioi sen. Koska uskonto on pohjana lainsäädännölle ja koska uskonnollinen laki käy maallisen lain edelle, yhteiskunnassa korkeinta toimeenpanovaltaa pääsevät väistämättä käyttämään papit ja lainoppineet. Ikävä kyllä teokratia on maailman huonoin hallintomuoto - väistämättä.

Teokratia tuottaa äärimmäisen lujan valtion ja hallinnon, joka ei milloinkaan luhistu sisäänpäin. Se voidaan kukistaa vain ulkoapäin, väkivallalla. Yksikään ateistinen yhteiskunta ei milloinkaan ole kyennyt nujertamaan yhtään islamilaista maata. Normaalit sosiologiset teoriat eivät kykene selittämään teokratioiden aivan ällistyttävää stabiiliutta ja kykyä vastustaa kaikenlaisia muutoksia; kun teokratia on kerran päässyt valtaan, se kaatuu vain ulkoa tulleen väkivallan voimasta - ei ikinä sisältäpäin. Ja tämän selittää memetiikka. Teokratia kykenee täyttämään yhteiskunnan memeettiset lokerot paljon sekulaareja ideologioita tehokkaammin ja juurtumaan näin yhteiskuntaan paljon sekulaareja ideologioita vankemmin. Teokratia pohjaa uskontoon - sen oikeutus on jumalallinen, ei maallinen, ja se luo aivan ällistyttävän fanaattisen kannattajapohjan ja teokratian väkivaltakoneisto on paljon omistautuneempi asialleen kuin yhdenkään maallisen diktatuurin. Syy on juurikin siinä, että uskonnolle on olemassa selkeä memeettinen lokero ja kommunismi ei sitä kykene täyttämään mutta islam kykenee. Mutawwiin on paljon tehokkaampi salainen poliisi kuin KGB oli ikinä ja Basidz on paljon pelätympi voima kuin Savak milloinkaan.

Mutta koska sharia on Jumalan sanaa ja täydellinen laki ja mikään inhimillinen ei voi päästä edes sen rinnalle, merkitsee tämä väistämättä sitä, että kaikki kilpailevat selitysmallit - varsinkin luonnontieteet, mutta myös yhteiskuntatieteet ja -teoriat - ovat väistämättä väärässä. Teokratia halvaannuttaa kaiken inhimillisen ajattelun ja tieteellisen sekä teknologisen kehityksen. Seurauksena on väistämättä pronssikautinen Paskastan. Yhtäkään merkittävää innovaatiota ei ole tehty islamilaisessa maailmassa sitten ristiretkien, eivätkä syynä ole olleet ristiretkeläiset eivätkä mongolit. Kaikista tieteen Nobeleista vain kaksi on mennyt islamilaiseen maailmaan, ja molemmat tekivät tutkimustyönsä Yhdysvalloissa. Kaikki moderni teknologia on islamilaisissa maissa tuontitavaraa.

Sekulaareja ideologioita vastaan on helppoa olla toisinajattelija silloin kun hommat piipivät. Teokratiassa se on käytännössä itsemurha - kun hommat menevät pieleen, ihmiset takertuvat uskontoon ja sen suomaan huumeenomaiseen lohtuun kuin mustekala, ja vastoinkäymiset luovat vain entistä pahempaa fanatismia. Uskonto luo paljon voimakkaamman kansallisen koheesion kuin mikään sekulaari ideologia, ja uskonnolliset yhteisöt voivat kestää vuosituhansien ajan sekulaarien hajotessa muutamassa vuosikymmenessä. Israelissa ainoat jäljellejääneet kibbutzit ovat kaikki uskonnollisia - sekulaarit ovat hajonneet jo ajat sitten. Jos Venäjällä olisi enää kolhooseja, ne kaikki olisivat käytännössä teokratioita - uskonnollisia kolhooseja. Teokratioihin liittyy kiinteänä prosessina talibanisaatio - yhteiskunnan ja uskonnon tunkeutuminen pienimpäänkin elämän sopukkaan. Uskonnollinen totalitarismi on paljon totalitaarisempaa kuin mikään natsismi tai kommunismi milloinkaan - se on täydellistä alistumista.

Kommunismi ei kestä taloudellisia takaiskuja eikä se kestä väestön kurjistumista ja köyhtymistä. Teokratia kestää. Itse asiassa mitä huonommiksi olot menevät, sitä vahvemmaksi teokratia vain lujittuu - ihmisten uskonnollisilla tunteilla ja heidän elintasollaan on vahva käänteinen korrelaatio. Teokratia luo kurjuutta ja se viihtyy kurjuudessa, ja siinä missä uskonto on hyvä renki, se on todella huono isäntä. Pahinta teokratioissa on se, että kerran murskattu teokratia pyrkii uusimaan. Turkissa on hyvin voimakas islamistinen maanalainen liike, ja samoin Tunisia ja Egypti ovat vaarassa pudota islamistien käsiin. Jos teokratia lisäksi tulkitsee pyhiä kirjojaan pedantin kirjaimellisesti, kaikki kehitys ja muutos pysähtyy ja luutuu. Ja kuka haluaisi ajatella Tomás de Torquemadaa jahtaamassa toisinajattelijoita - mutta tällä kertaa 21. vuosisadan teknologia apunaan niin tiedonkeräämisessä, tutkimuksessa kuin kiduttamisessakin?


3. Orjuus

Orjuus on syväkoodattu islamiin ja orjuus ja islam käyvät yhdessä kuin paita ja peppu. Shariassa on yksityiskohtaiset säännöt orjien pidosta, heidän kurittamisestaan, orjien otosta, siitä ketä saa orjuuttaa ja miten. Joka ainoa islamilainen yhteiskunta on aina ollut orjanomistajayhteiskunta, ja siinä, missä orjuus hävisi kristillisissä yhteiskunnissa jo 600-luvulle tultaessa, islamilaisissa yhteiskunnissa se on aina täytynyt lakkauttaa väkivalloin. Viimeisenä maana orjuuden lakkautti de jure Saudi-Arabia 1960-luvulla - Yhdysvaltojen väkivaltaisen painostuksen edessä.

Ja koska sharia sisältää detaljoidut ohjeet käytännöstä orjien kanssa, se myös samalla merkitsee orjuuden legitimointia. Orjuus on Jumalan tahtotila: on Hänen tahtonsa, että ihmiset ovat eriarvoisia ja kohtelevat toisiaan väkivaltaisesti sekä alistavasti ja nöyryyttävästi. Kaupan päälle Muhammed itse oli orjakauppias ja orjaisäntä: Muhammad osti, myi ja vangitsi orjia. Ja hänhän oli tunnetusti täydellinen ihminen ja jokaisen muslimin tulisi elämässään imitoida häntä - jo tämä itsessään kondonoi islamissa orjuuden.

Orjuudella ja sen kondonisoimisella on kolme kauaskantoista seurausta. Ensimmäinen on teknologinen - kaiken teknologisen kehityksen halvaantuminen. Mihin tarvitaan teknologiaa, kun on orjia? Mihin tarvitaan mitään vesivoimaa, höyryvoimaa, tuulivoimaa, polttomoottoria, sähköä, ydinvoimaa - kun on orjia vääntämään käsikiviä, polkemaan polkumyllyä, kantamaan taakkoja ja tekemään kaikki energiaa vaativat työt. Tämä muuten on syy, miksi Heronin aktioturbiini jäi Kreikassa pelkäksi leikkikaluksi eivätkä roomalaiset milloinkaan kehittäneet höyrykonetta, vaikka heillä oli kaikki teknologiset valmiudet siihen. Orjanomistajayhteiskunnassa sellaiselle ei yksinkertaisesti ollut mitään tarvetta. Samalla tavoin iranilainen lähettiläs piti keskiajan eurooppalaisten maniaa vesivoimaan ja tuulivoimaan yksinkertaisesti hulluutena ja tyhmyytenä: heillä itsellään oli riittävästi orjia siihen kaikkeen.

Toinen seuraus on yhteiskunnallinen. Orjuus perustu aina alistamiselle ja väkivallalle: ja orjanomistajayhteiskunta ei milloinkaan voi olla kansalaisyhteiskunta eikä siellä milloinkaan voi vallita ihmistenvälinen yhteenkuuluvuudentunne ja luottamus. Seuraus on, että tällainen yhteiskunta jää aina väistämättä despotian astelle. Orjanomistus johtaa aina hirvittäviin jännitteisiin yhteiskunnassa, ja tällainen yhteiskunta on luonnostaan räjähdysaltis. Plus sitten thar-kulttuuri siihen kaupan päälle.

Kolmas seuraus on sosiaalinen. Orjuus kannustaa halveksimaan työntekoa. Koska kaikki ruumiillinen ja myös henkinenkin työ kuuluu orjille, ja orjaisännän ideaali on olla despootti, sotaherra tai riistäjäparoni, johtaa se väistämättä kaiken työn halveksuntaan. Erityisen halveksuttavaa on palkkatyö, sillä siinä ollaan alisteisessa suhteessa toiseen ihmiseen tai organisaatioon, ja palkkatyö ei ole juurikaan orjana raatamista kuymmempaa. Seuraus on, että islamilaisissa maissa ja kulttuureissa suhtaudutaan työntekoon ja palkkatyöhön erityisen halveksuvasti, ja ensinnäkään muslimit eivät ole ensimmäisten palkattavien joukossa koska heidän työmotivaationsa on usein kauniisti sanoen sub-optimaalinen ja toisaalta kaikki vähääkään olennaisemmat työtehtävät miehitetään ulkomaisilla siirtotyöläisillä. Seuraus on islamilaisten yhteiskuntien aivan satumaisen epäoikeudenmukainen tulonjako - niissä on aina pieni, upporikas eliitti ja valtava määrä rutiköyhää proletariaattia.

Mutta islam on kyvytön uudistumaan ja näkemään syy-seuraussuhteita. Koska sharia. Päinvastoin, maan alla islamilainen kulttuuri hyväksyy yhä orjuuden, orjien pidon ja orjaksi alistamisen. Maailmassa on tällä hetkellä enemmän orjia kuin 1865 Yhdysvaltojen sisällissodan päättymisen jälkeen - ja ne kaikki löytyvät islamilaisesta maailmasta. Eikä ole kaukaa haettu ajatus, että jossakin islamilaisessa maassa orjuus legitimoitaisiin jälleen.


4. Polygamia

Polygamia ja orjuus liittyvät toisiinsa ouroboroksen tavoin. Islamissa miehen ja naisen suhde on ensisijaisesti isännän ja orjan suhde. Jokainen nainen määritellään islamissa aina suhteessa mieheen - ei ikinä itsenäisenä oikeussubjektina. Jokainen nainen on aina joko isänsä, aviomiehensä tai vanhimman poikansa, tai jos tällaista ei ole, läheisimmän miespuoleisen sukulaisensa, ehdotonta omaisuutta. Islamilainen avioliittosopimus on aina pohjimmiltaan orjasuhde: vaimo alistetaan miehensä orjaksi.

Ja koska nainen on mieheen verrattuna pelkkä kotieläin ja huonekalu eikä missään tapauksessa ihminen saati tasa-arvoinen, ja koska miehen ja naisen suhde on aina isäntä-orjasuhde, tässä on enää kukonaskel seksiorjuuteen. Ja polygamia on aina pohjimmiltaan seksiorjuutta. Polygamiassa yksi mies - orjaisäntä - alistaa tukun naisia - orjia - omaksi omaisuudekseen ja seksiorjikseen. Naisen asema on olla nyrkkeilysäkki, kotiorja, synnytyskone (mielellään poikien) ja panopuu. Mistään rakkaudesta saati arvokkuudesta tai kunnioituksesta on tällaisessa kulttuurissa turhaa puhua.

Polygamia estää minkäänlaisen kunnioituksen tai edes ystävyyden syntymisen sukupuolten välillä. Islamilainen sukupuolielämä on hyvin väkivaltaista, pakonomaista, väkinäistä ja vainoharhaista, eikä ole sattumaa, että islaminuskoiset ovat kaikkialla länsimaissa rajusti yliedustettuina seksuaalirikollisten joukossa. Seuraus on myös, että naiset kertakaikkiaan alistetaan orjiksi - heidän ei sallita opiskella, oppia edes lukemaan ja kirjoittamaan, käymään ansiotyössä kodin ulkopuolella - ja heitä myös kohdellaan hyvin väkivaltaisesti. Mutta koska naiset ovat omaisuutta, heitä voidaan myös varastaa ja ryöstää, ja jokaisen miehen velvollisuus on pitää vaarin omaisuudestaan - tarvittaessa väkivalloin. Islamilaista seksuaalisuutta varjostaa aina hirvittävä mustasukkaisuus sekä häpeäkostomurhat.

Islamin puolustajat korostavat naisen turvattua asemaa perheessä. Perheturva on silkkaa valhetta, kun isä hakkaa tyttärensä tai veli murhaa sisarensa sen vuoksi, että tällä on poikaystävä. Tätä barbariaa kutsutaan "kunniamurhaksi" ja sivistyneimmissä islamilaisissa maissa, kuten Jordaniassa, siitä saattaa saada parin kuukauden vankeustuomion, muualla ei mitään. Veli oikein odottaa sisaren hairahdusta, sillä naisparan tappajasta tulee sankari. Naisten sorto ja halveksunta kuuluu olennaisena piirteenä islamilaiseen maailmaan. Jos siitä haluttaisiin päästä irti, koko kulttuurin pitäisi muuttua yhtä paljon kuin länsimainen kulttuuri on muuttunut tuhannen vuoden aikana. Mutta ei siitä haluta irti. Sortokulttuuri palvelee islamilaisen miehen etua.

Polygamiassa kasvaneista lapsista tulee todella pahasti screw-uppeja. Syynä on se, että haaremit ovat todellisia käärmeenpesiä. Eri äidit juonittelevat toisiaan ja toistensa lapsiaan vastaan, ja velipuolet eivät milloinkaan kykene kokemaan toisiaan kohtaan samaa lojaliteettia kuin täysveljet. Kiusaaminen, sabotointi ja jopa murhat ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus haaremeissa, ja koska isät eivät osallitu lastensa kasvattamiseen, se jää yksinomaan haareminaisten kontolle - tuhoisin seurauksin. Polygamia ei ole vaihtoehtoinen perhemalli - se on ristiretki naisia ja lapsia vastaan!

Mutta polygamiaan liittyy vielä pahempi kirous - pedofilia. Länsimaissa pedofilia on rikos. Islamissa pedofilia on normaali ja hyväksyttävä elämäntapa. Ja tämä pedofilia on itsensä Muhammedin aikaansaannosta - hän nai viimeisenä vaimonaan Aišan tämän ollessa seitsenvuotias ja leikkiessään nukeilla, ja bylsi tätä kun tämä täytti yhdeksän. Muhammed itse oli tällöin 53-vuotias.

    Ursa on ker­tonut: Pro­feetta kir­joitti (avioso­pimuk­sen) Aishan kanssa tämän ollessa 6-vuo­tias ja pani avioliiton täytäntöön tämän ollessa 9-vuotias, ja Aisha oli hä­nen kanssaan yhdeksän vuotta (ts. hä­nen kuole­maansa asti). (Buk­hari 7:62;88; ks. myös Buk­hari 7:62:64, Bukhari 7:62:65, Muslim 8:3310, Bukhari 8:3310)

    Aisha on kertonut: "Minulla oli tapana leikkiä nukeilla profeetan ollessa läsnä, ja tyttöystävilläni oli tapana leikkiä kanssani." (Bukhari 8:73:151.)

    Aisha kertoi, että Allahin lähettiläs meni hänen kanssaan naimisiin, kun hän oli seitsemän vanha, ja hänet vietiin lähettilään taloon morsiamena, kun hän oli yhdeksän, ja hänellä oli hänen nukkensa mukanaan. (Bukhari 8:3311.)

No. Avioliittoikä on vaihdellut kulttuurikohtaisesti ja samoin miehen ja vaimon ikäero on saattanut olla hyvinkin suuri. Mutta pedofilia ei ole kulttuurikysymys. Pedofilia tarkoittaa seksuaalista kiinnostusta esimurrosikäisiin lapsiin. (Jottei tämä menisi aivan islamofobiaksi, todettakoon että myös Talmudissa otetaan periaatteessa positiivinen kanta asiaan.) Kyseessä ei siis ole kulttuurikysymys, vaan lääketieteellinen diagnoosi. Ja tyttöjen osalta murrosiän alku on helppo todeta - se on menarkhe, eli kuukautisten alku. Ja saa olla todella varhaiskypsä neitonen, jos kuukkarit alkavat yhdeksän vee iässä. Puhtaasti lääketieteellisesi ja psykiatrisesti arvioiden Muhammed todellakin saisi esitettyjen todisteiden valossa pedofiliadiagnoosin. Todettakoon vielä, että seksuaalinen kiinnostus varhaismurrosikäisiin, siis 12-16 -vuotiaisiin lapsiin, ei ole pedofiliaa. Se on efebofiliaa, eikä sitä pidetä rikoksena. Mutta jos jonkun efebofiilin lärvi leivotaan uuteen uskoon, ruukinmatruuna lupaa katsoa toisaalle.

Miksi pedofilia ja polygamia? Koska tuo hirvittävä mustasukkaisuus. Esimurrosikäinen tyttö on varmasti neitsyt ja varmasti koskematon - siis ehtaa kauppatavaraa. Hän on myös epäkypsä ja epäitsenäinen eikä hänellä ole omia mielipiteitä eikä omaa tahtoa. Hän on siis helppo seksuaalikumppani. Hänet on paljon helpompi alistaa seksiorjaksi kuin myöhäisteini-ikäinen pissis. Profeetan elämän yksi­tyiskohdat oli tar­koitettu is­lamin yhtei­sön ikuisen jäljit­telyn kohteeksi. Niinpä pro­feetta Mu­hammedin esikuvan mu­kaisesti mo­nissa musli­mimaissa miehet otta­vat lapsimor­siamia tänä­kin päivänä ja yleisesti ottaen sopi­vana ikänä tyttö­jen emä­tinyhdyntö­jen aloittami­selle pidetään yhdek­sää ikävuotta. Ajatolla Ruhollah Khomeinin, jota Iranissa pidetään uskonnollisena auktoriteettina, mukaan tytöt pitäisi naittaa ennen heidän ensimmäisiä kuukautisiaan, mielellään kymmenvuotiaina. Tämä mainitaan hänen kirjassaan Tahrirolvasyleh (arabiaksi "Tahrir al-Wasilah"). Khomeinin mukaan mies voi saada seksu­aalista mieli­­hy­vää niin­kin nuo­resta lap­­sesta kuin vau­vas­ta. Hä­nen ei kuiten­kaan pitäisi suorittaa yh­dyntää. Jos hän tekee niin ja lapsi vahin­goittuu, silloin hän on vas­tuussa tä­män elättämi­sestä koko tä­män elämän ajan. Tätä tyttöä ei kui­tenkaan tulisi laskea yh­deksi hänen neljästä py­syvästä vai­mostaan. Mies ei ole oikeutettu naimaan ty­tön sisarta. Reisien väliin paneminen tarkoittaa sitä, että aikuinen mies nauttii nuo­res­ta tytöstä, joka on yhä rinnasta vieroit­tami­sen iäs­sä, aset­tamal­la penik­sen­sä tä­män rei­sien vä­liin ja suu­­te­l­e­mal­la tätä. Kirja on ladattavissa englanninkielisenä käännöksenä täältä.

Mutta sekä polygamia että pedofilia merkitsevät vielä yhtä kirousta. Ne merkitsevät väistämättä, että valtava määrä poikia ja miehiä jää ilman puolisoa ja seksuaalipartneria. Tämä hirveä frustraatio merkitsee väkivaltaisuutta sekä sen purkautumista seksuaalirikoksina. Ei ole sattumaa, että monikulttuurisissa seksuaalirikoksissa uhrina on poikkeuksetta valkoihoinen nuori nainen ja tekijänä lähes poikkeuksetta islamilainen nuorukainen. Muslimit ovat rajusti yliedustettuina sekä seksuaalirikosten tekijöinä - että heidän puolisonsa myös turvakotien asukkien joukossa.

Mitä näille neljälle islamin kiroukselle voitaisiin tehdä? Vastaus on, että ei oikeastaan mitään - niiden kanssa vain on tultava toimeen tässä kulttuurievoluution olemassaolotaistelussa. On muistettava, että kulttuurievoluutio ei tunne käsitteitä "oikea" ja "väärä" - se tuntee vain menestyksen ja tuhon. Ruukinmatruuna vastaanottaa ratkaisuehdotuksia.