UPI:n Tiilikainen: EU kestää, koska sille ei ole vaihtoehtoa

[JKN93]

http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/oettinger%20nain%20eu%20hajoaa-49679

Saksalaiskomissaarin kauhuskenaario: Näin EU hajoaisi


Saksan EU-komissaari Günther Oettingerin mukaan eurooppalainen projekti taistelee ensi kertaa olemassaolostaan, kertoo Die Presse.

Saksan liittokansleri Angela Merkelin konservatiivista CDU-puoluetta edustava Gunther Oettinger esitteli keskiviikkona Düsseldorfissa, Saksassa kauhuskenaarionsa Euroopan unionin hajoamisesta. Se alkaisi siitä, kun britit äänestäisivät kesäkuussa Brexitin eli EU-eron puolesta.

Viikon päästä tästä tapahtuisi päinvastainen tapahtuma, kun Skotlanti päättäisi liittyä EU:hun.

Murheet EU:n tulevaisuuden suhteen kuitenkin kasvaisivat pian, kun Ranskan Front National -puolueen puheenjohtaja ja tuleva presidentinvaaliehdokas Marine Le Pen lupaisi järjestää kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä tultuaan valituksi presidentiksi.

Oettinger ennustaa, että Itävallassa kuljettaisiin "samanlaisia reittejä". Viime sunnuntaina Itävallan presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella maahanmuuttovastaisen ja EU-kriittisen FPÖ-puolueen ehdokas sai eniten ääniä ja on ennakkosuosikki presidentiksi toukokuussa järjestettävällä vaalien toisella kierroksella.

Oettinger totesi, että myös Saksan suhteen on oltava huolissaan nationalistisen ja länsivastaisen AfD-puolueen takia.

Komissaari muistutti, että Eurooppa edustaa rauhaa, arvoja, demokratiaa ja oikeusvaltiota. Hänen mielestään on liian vähän niitä, jotka laittavat itsensä likoon eurooppalaisen projektin puolesta. Pelikenttää ei hänen mielestään pitäisi luovuttaa populismille ja nationalismille.

[JKN93]

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/juncker-mtv-lle-eu-on-pahassa-valivaiheessa-mutta-ei-viela-hajoamassa/5865076

Juncker MTV:lle: EU on pahassa välivaiheessa, mutta ei vielä hajoamassa

Komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin ei suostu uskomaan, että EU olisi hajoamassa.

– Minäkin tunnen pelkoa ja huolta kuten ne, joiden mielestä Unioni on pahassa vaiheessa eikä se ole tarpeeksi Eurooppa-henkinen. En ole ylioptimistinen, mutta kieltäydyn menemästä siihen joukkoon, jonka mielestä on tullut hetki hajottaa EU. Ei, päinvastoin sitä tulee syventää, Juncker sanoi Brysselissä MTV Uutisille.

[xor_rox]

EU FALLING APART: Former Italy PM warns bloc DISINTEGRATING which could spark WAR

Edesmenneen Neuvostoliiton hajoamisen aikainen pääsihteeri Gorbatshov maalasi aivan samalla tavalla uhkakuvaa sodasta, joka seuraisi liittovaltion hajoamisesta. Neuvostoliitto purettiin kuitenkin rauhanomaisesti, mikä on takuulla ollut vaikeampi prosessi kuin Eurostoliiton hajoaminen.

Hyvältä siis kuulostaa, kun federalistit alkavat oireilla. Ihan kuin olisi kevättä ilmassa.

[siviilitarkkailija]

Saksan suhteen on oltava huolissaan ylikansallisen ja uskontopoliittisen CDU-puolueen takia. Ennen ei tarvinnut. Nykyään on oltava.

[JKN93]

http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/virolainen_eu_kriisit-50165

Kokoomuksen Virolaisen mukaan yhtenäistä Eurooppaa tarvitaan enemmän kuin aikoihin

Kokoomuksen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolaisen mukaan eurooppalaisen yhteistyön arvokkuus korostuu erityisesti ylikansallisten haasteiden ja kriisien hoitamisessa.

– Tiivis eurooppalainen yhteistyö on paras tapa löytää ratkaisuja Euroopan kohtaamiin haasteisiin liittyvät ne sitten talouteen, turvallisuuteen tai turvapaikanhakijatilanteeseen. Ylikansalliset ongelmat vaativat ylikansallisia ratkaisuja, eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Anne-Mari Virolainen totesi maanantaina Turun yliopiston Eurooppa-päivän tilaisuudessa.

Hänen mukaansa turvapaikkakriisin kanssa riittää vielä tekemistä, mutta keväällä saavutettu EU:n ja Turkin välinen sopimus auttaa rauhoittamaan tilannetta.

– Sopimus ei ole täydellinen, mutta se on kuitenkin paljon parempi kuin 28 kansallista ratkaisumallia – tai ei ratkaisua ollenkaan. EU:n rooli on merkittävä myös sisäisen turvallisuuden vahvistamisessa, sillä kansainvälisen yhteistyön lisääminen tiedustelussa ja muussa terrorismin torjunnassa on välttämätöntä, Virolainen sanoo.

Hän muistuttaa, että EU-politiikka ei ole vain kriisien ratkaisemista. EU-maiden ihmiset ja yritykset hyötyvät yhtenäisestä Euroopasta myös ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden kautta.

Virolainen huomautti, että Schengen-alueesta luopuminen nostaisi komission laskelmien mukaan kustannuksia suoraan 5-18 miljardilla eurolla vuodessa ja Ranskan valtion tilaaman arvion mukaan EU-maiden välinen kauppa vähenisi arviolta kymmenellä prosentilla.

– Vapaa liikkuvuus on tuonut Eurooppaan merkittävää kasvua ja taloudellista toimeliaisuutta. Tästä on pidettävä kiinni myös jatkossa, Virolainen totesi.

Hän on haasteista huolimatta optimistinen Euroopan unionin tulevaisuuden suhteen.

– Eurooppaa on viime vuosina koetellut sekä talous-, turvallisuus- että pakolaiskriisi. Historiassa Eurooppa on aina vahvistunut kriisien kautta. Uskon, että näin käy myös tällä kertaa, Virolainen totesi.

[jmk]

Hän muistuttaa, että EU-politiikka ei ole vain kriisien ratkaisemista.

Ei toki. Se on myös kriisien aiheuttamista.

[xor_rox]

– Tiivis eurooppalainen yhteistyö on paras tapa löytää ratkaisuja Euroopan kohtaamiin haasteisiin liittyvät ne sitten talouteen, turvallisuuteen tai turvapaikanhakijatilanteeseen.

Kaikilta kanavilta 24/7 puskeva vakuuttelu syvemmän integraation tarpeesta vakuuttaa minut entistä vahvemmin siitä, että Eurostoliitto vetelee viimeisiään. Eurostoliiton käynnissä olevaa romahdusta seuratessa näytämme törmäävän yhä uudestaan yllä olevaan teesiin, eli 'yhteistyö on paras tapa löytää ratkaisuja Euroopan kohtaamiin haasteisiin'. Nämä politrukit yrittävät siis sanoa, että musta on valkoista, eli täysin perustelematta he väittävät jotain, minkä tavallinen kansalainen näkee heti paikkansa pitämättömäksi. Pihtiputaalainen mummokin näkee, ettei eurooppalainen yhteistyö ole ratkaisu talouteen, turvallisuuteen tai turvapaikanhakijatilanteeseenkaan.

Kun prosessi tästä etenee, alamme nähdä yhä useammin uuden teesin, joka tuossa yllä jo tulikin esille, eli että liittovaltion hajoaminen johtaa sotaan. Tämäkin on täyttä puutaheinää, kuten Neukkulan hajoamisen yhteydessä 25 vuotta sitten nähtiin. Se on kuitenkin viimeinen argumentti, jolla politrukit voivat liittovaltion koossa pitämistä enää puolustaa. Se on meille kansalaisille kuitenkin erittäin positiivinen ilmiö, sillä silloin tiedämme, että olemme loppusuoralla.

[hattiwatti]

^ Tämä linkki tuleekin etsimättä mieleen tästä ilmiöstä.

http://www.ebookxp.org/suomaliansanomat.blogspot.com/2009/10/fanaatikkojen-paniikki.html?b=4

[hattiwatti]

http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/virolainen_eu_kriisit-50165

Kokoomuksen Virolaisen mukaan yhtenäistä Eurooppaa tarvitaan enemmän kuin aikoihin

Kokoomuksen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolaisen mukaan eurooppalaisen yhteistyön arvokkuus korostuu erityisesti ylikansallisten haasteiden ja kriisien hoitamisessa.

– Tiivis eurooppalainen yhteistyö on paras tapa löytää ratkaisuja Euroopan kohtaamiin haasteisiin liittyvät ne sitten talouteen, turvallisuuteen tai turvapaikanhakijatilanteeseen. .

Kuulostaa hienolta, vaan mistäs ne kriisit tulevatkaan?

Aivan tästäpä yhdistelmästä juuri, jota monet nuivatkin tuntuvat kannnattavan kunhan vain saavat yhden palan irti kokonaisuudesta:

Hän muistuttaa, että EU-politiikka ei ole vain kriisien ratkaisemista. EU-maiden ihmiset ja yritykset hyötyvät yhtenäisestä Euroopasta myös ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden kautta.

^ Valtaeliitin ideologia joka luo myös kriisit, siirtäen paikallisesti pienellä tasolla ratkottavissa olevat ongelmat ylikansalliselle tasolle, jolloin ratkaisun on oltava ylikansallinen. Hyvin mielenkiintoinen itseään ruokkiva automaatti, joka luo liittovaltiokehitystä!

Historiassa Eurooppa on aina vahvistunut kriisien kautta. Uskon, että näin käy myös tällä kertaa, Virolainen totesi.

Eurooppa on heikompi kuin koskaan lukemattomien juuripa EU:n aiheuttamien kriisien jälkeen. Liittovaltio on toki edennyt, mikä onkin tarkoituksena.

[jmk]

Kuulostaa hienolta, vaan mistäs ne kriisit tulevatkaan?

Huomio huomio! Täällä Radio Strasbourg. Meiltä kysytään: Mitä on Euroopan integraatio?

Me vastaamme: Euroopan integraatio on sellaisten jatkuvien ja alati lisääntyvien vaikeuksien luomista, jotka on äärettömän helppo voittaa.

[Eino P. Keravalta]

Anne-Mari:

Tiivis eurooppalainen yhteistyö on paras tapa löytää ratkaisuja Euroopan kohtaamiin haasteisiin liittyvät ne sitten talouteen, turvallisuuteen tai turvapaikanhakijatilanteeseen

Kiinnostava näkökulma, kun ajattelee, että Suomen kohtaamat taloushaasteet, turvallisuushaasteet ja turvapaikanhakijahaasteet johtuvat kaikki enimmäkseen Euroopan Unionista..

[Eino P. Keravalta]

EU kestää, koska sille ei ole vaihtoehtoa

EU ei kestä, koska sille on vaihtoehto.

[hattiwatti]

Vanha ketju: EU:n romahduksen vaiheet:

http://hommaforum.org/index.php/topic,108178.msg2097644.html#msg2097644

[Rusinapulla]

Kolmas valtakunta kestää koska sille ei ole vaihtoehtoa! Miten se nyt menikään, muistaako kukaan?

[l'uomo normale]

Kolmas valtakunta kestää koska sille ei ole vaihtoehtoa! Miten se nyt menikään, muistaako kukaan?

Saksalais-roomalainen keisarikunta eri muodoissaan kesti tuhatkunta vuotta, välillä oli hajoamissotia ja interregnum-tiloja.

[JKN93]

Laitampa tänne nyt muutaman löytyneen todisteen ja tiedon esimerkiksi,joita täällä aina välillä kaipaillaan,jotta kokonais kuvio hahmottuisi jotenkin,missä mennään.
Nato ja USA ovat siis antaneet avoimesti tukensa Angela Merkelille ja Euroopan "mamuttamiselle",sekä yleisesti koko EU;lle,kansallismielisiä vastaan:

Merkel:
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/angela%20merkel%20julistaa%20taistelun%20aarioikeistoa%20vastaan-40309
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/Merkel%20pakolaiskriisi%20Ita%20Euroopan%20maat-40582

USA:
http://www.talouselama.fi/uutiset/barack-obama-yhtenainen-eurooppa-on-valttamattomyys-meille-kaikille-6544730
http://yle.fi/uutiset/saksassa_vieraileva_obama_puolusti_vapaakauppasopimusta/8833488

Nato:
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/venaja_merkel_nato_pakolaiset-47554

[hattiwatti]

Kolmas valtakunta kestää koska sille ei ole vaihtoehtoa! Miten se nyt menikään, muistaako kukaan?

Saksalais-roomalainen keisarikunta eri muodoissaan kesti tuhatkunta vuotta, välillä oli hajoamissotia ja interregnum-tiloja.

Tämä on tärkeä pointti, jota monet eivät tajua, että Saksalaisille ei ole ongelma taantua kansallisvaltiosta takaisin Saksan itsensä hallitsemaan Saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan, tai Habsburgien hallitsemaan Itävalta-Unkarin imperiumiin jota onnistuivat hallitsemaan saksalaiset laittamalla muut kansat toisiaan vastaan 'divina et impera' - hengessä. Tämä mallihan inspiroi suuresti muuan Itävallan Linzissä syntynyttä korpraalia. Mitäpä muutakaan EU aseistettuna eurovaluutalla on kuin monikansallinen imperiumi jota Saksa hallitsee taloudellisen vallan keinoin.

Paitsi että imperiumit olivat usein ihan kivoja ratkaisuja, eri alueilla ja etniteeteillä saattoi olla hyvinkin suuri paikallinen autonomia, kuten Suomella aikoinaan. EU muistuttaa enemmän Neuvosto-imperiumia, vaikka onkin finanssi-oligarkian hallitsema sillä näiden kahden välillä ei ole välttämättä suuria ristiriitoja.

[JKN93]

http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2016050921538328_pk.shtml

Pääkirjoitus: Eurooppa ajelehtii kriisistä kriisiin

Vuotavaa EU-laivaa laivaa yritetään paikata yksittäisiä repeämiä tilkitsemällä.

Parhaillaan EU:ssa yritetään ratkoa Kreikan velkakriisiä, pakolais- ja maahanmuuttokriisiä sekä Brittien mahdollista EU-eroa.

Välimeren pakolaisvirran pysäyttämiseksi EU on ulkoistanut ongelmien ratkaisun Turkille. Samalla EU on suostunut ummistamaan silmät Turkin demokratia- ja ihmisoikeusongelmilta. Lisäksi "pakolaistaakanjakoa" vastustavia EU-maita yritetään saada kuriin taloudellisilla sanktioilla.

Kreikan velkaongelmissa päädyttäneen ratkaisuun, jossa velkojen laina-aikoja pidennetään. Poliittista tahtoa päätöksiin pitäisi löytyä, sillä Kreikan ongelmien ei haluta kaatuvan EU:n syliin samaan aikaan, kun Britit äänestävät mahdollisesta EU-erosta kesäkuussa.

Britanniassa pääministeri David Cameron yrittää vakuuttaa kansalaisia äänestämään EU:ssa pysymisen puolesta. Cameronin mukaan ero vaikuttaisi negatiivisesti Britannian talouteen ja turvallisuuteen. Pääministeri on valjastanut myös maansa sotaveteraanit taisteluun EU:n puolesta.

Veteraanikortin käyttö on ymmärrettävä, sillä he edustavat sukupolvea, joka joutui käytännössä kokemaan keskenään sotivan Euroopan kauhut.

Juuri eurooppalaisten sotien estämiseksi Ranskan ulkoministeri, Robert Schuman ehdotti 9.5. vuonna 1950 Euroopalle uudenlaista poliittista yhteistyötä. Se alkoi ensin hiilen ja teräksen merkeissä, laajentui talousyhteisöksi, ja johti myöhemmin Euroopan Unionin luomiseen.

Schuman ennakoi, että Eurooppaa ei rakenneta hetkessä, vaan siihen tarvitaan useita käytännön toimia, joilla luodaan aito yhteisvastuullisuus.

Nyt 66 vuotta myöhemmin EU:n rakenteet ovat olemassa, mutta yhteisvastuu rakoilee.

Osin syynä ongelmiin ovat EU:n ulkopuolelta tulleet murheet, kuten talouskriisi, pakolaiskriisi ja terrorismi, mutta vaikeuskertoimia lisää nopeasti laajentuneen unionin 28 eri maan sisäpoliittiset paineet.

Erityisesti Euroopan populistipuolueet ovat jo vuosia hakeneet kansansuosiota ruokkimalla EU-vastaisuutta.

Selvää on, että EU-kritiikki ei ole syntynyt tyhjästä. Monet kansalaiset kokevat EU:n etäiseksi, byrokraattiseksi ja liian pieniin asioihin puuttuvaksi. Positiivista on, että nykyisen komission johdolla turhaa sääntelyä on yritetty karsia.

EU:lla on kuitenkin paljon suurempia ongelmia kuin Brysselin byrokratia.

Perustellusti voi kysyä, onko EU:ssa enää yhteisesti jaettua arvoja, kun osassa jäsenmaista poljetaan avoimesti ihmisoikeuksia ja sananvapautta.

EU:n pitäisi myös kestävästi ratkaista, miten hyvinvoivat eurooppalaiset vastaavat sadoille tuhansille sotaa tai köyhyyttä pakeneville ihmisille, jotka haluaisivat suunnata vauraaseen ja rauhalliseen Eurooppaan.

Samaan aikaan EU:ta nakerretaan myös ulkoa, kuten Venäjän suunnalta, jolle sopisi varsin hyvin, että yhtenäinen EU murenisi.

On selvää, että Euroopan isoihin ongelmiin ei löydy valtioiden itsekkäällä sooloilulla ratkaisuja, vaan niihin tarvitaan kaikkien EU-maiden yhteistyötä. Tämän tajusivat sodanjälkeisen Euroopan päättäjät, mutta löytyykö saamaa viisautta yhä.

KREETA KARVALA

[Saturoitunut]

Osin syynä ongelmiin ovat EU:n ulkopuolelta tulleet murheet, kuten talouskriisi, pakolaiskriisi ja terrorismi, mutta vaikeuskertoimia lisää nopeasti laajentuneen unionin 28 eri maan sisäpoliittiset paineet.

Joo, EU-valtioiden leväperäinen taloudenpito, josta oltiin tietoisia jo vuosia ennen finanssikriisiä, on selvästi EU:n ulkopuolelta tullut ongelma. Se on varmaan Putlerin salajuoni!

[xor_rox]

Lisää integraatiota, jee jee. Miksi toimittelja muuten vähättelee matuvirtoja puhumalla sadoista tuhansista ihmisistä? Jo viime vuonna tulijoiden määrä ylitti miljoonan ja halukkaita tulijoita oli muistaakseni pelkästään Afrikassa puolisen miljardia.

[JKN93]

Hesarissa kunnon avautuminen ja purkaus;

http://www.hs.fi/blogi/kuolemantanssi/a1306041485144


Eurooppa ahtaassa raossa

Heikki Aittokoski

Helsingin Sanomat


Pidin torstaina 12.5. juhlapuheen Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahaston vuosijuhlassa. Julkaisen tässä saman puheen sellaisenaan.

Hyvä yleisö,

Vapun tienoilla internetissä puhkesi ajallemme tyypillinen niin kutsuttu someraivo. Helsinkiin tuli kaupunkipyörät, ja monen mielestä ne olivat aivan väärän näköisiä. Ne ovat nimittäin kirkkaankeltaisia, ja niissä on Alepan mainoksia.

Arvostelijoita hiersivät avoimen kaupallisuuden seuraukset kaupunkikuvalle. Kuten bloggaaja  Veikka Lahtinen otsikoi: "Alepa-fillari on alennustilamme symboli." Lahtinen kirjoitti: "Helsingissä kaukaisten metropolien huolet ja kamppailut katutilasta eivät puhuta."

Seurasin Alepa-kiistaa kiinnostuksella, joskin vain pintapuolisesti. Aihe ei herätä minussa intohimoja. Ensinnäkin, minulla on oma fillari. Toiseksi, olen espoolainen, joten Helsingin kaupunkipyöriin ei kulu minun verorahojani. Kolmanneksi, kaupunkiestetiikka ei ole ominta alaani.

En tiedä, kuinka nopeasti fillarisodan kuohut laantuivat. Lähdin heti vapun jälkeen Moskovaan, ja aloin seurata ihan muita asioita. Kuten sitä, millaisen tuomion Tverin kaupungin oikeusistuin langetti venäläiselle koneinsinöörille  Andrei Bubejeville.

Bubejev on bloggaaja. Oikeuteen hän ei tosin joutunut edes siitä, mitä hän itse kirjoitti, vaan siitä, mitä hän jakoi kavereilleen yhteisöpalvelu VKontaktessa. Bubejev jakoi artikkelin otsikolla "Krim kuuluu Ukrainaan." Lisäksi Bubejev jakoi netistä löytämänsä kuvan, jossa kehotettiin: "Purista Venäjä ulos itsestäsi". Kuvassa oli hammastahnatuubi, jossa on Venäjän trikolori.

Puristamiskehotus on suora viittaus kirjailija  Anton Tšehoviin, joka kirjeessään kehotti "puristamaan orjan ulos itsestämme, pisara pisaralta".

Andrei Bubejev sai kahden vuoden kolmen kuukauden vankeustuomion "ekstremistisen materiaalin" levittämisestä. Syyttäjä oli vaatinut kolmea ja puolta vuotta.

Bubejevin tuomio ei ollut iso uutinen. Ei Venäjällä, ei maailmalla. Tämä kielii siitä, etteivät nyky-Venäjän oikeuskäytännöt jaksa enää ihmetyttää. Vsjo normalno.

Voiton päivänä, viime maanantaina, seurasin kansan juhlintaa Moskovassa. Kaupunkilaisia oli liikkeellä sadoin tuhansin ellei miljoonin. Lapsia oli puettu puna-armeijan univormuihin. Myynnissä oli panssarivaunun muotoisia ilmapalloja. Minulle tulivat mieleen ranskalaisrunoilija  Jacques Prévertin sanat, että ensin annetaan lapsille tykkejä, ja sitten annetaan tykeille lapsia.

Punaisen torin sotilasparaatissa huudettiin uraata. Ehkä se on jotenkin dna:ssa, mutta huuto aiheutti minulle kylmiä väreitä. Torilla rullasivat muun muassa T-14 Armata -panssarivaunut, Buk-ilmatorjuntaohjukset liikuteltavilla alustoillaan sekä niin ikään liikuteltavat mannertenväliset R-24 Yars -ohjukset. Kävi mielessäni, että nyt on kaupunki pyörillä.

Helsinkiläisellä kaupunkipyöräkeskustelulla ja moskovalaisella uraa-patrioottisuudella ei tietenkään ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ajallisen yhteensattuman takia ne vain rinnastuivat minun mielessäni esimerkeiksi siitä, miten erilaisissa todellisuuksissa Euroopassa eletään.

Janan yhdessä päässä on cityliberaali länsi, jolle pehmeät arvot ovat tärkeitä. Toisessa päässä ovat idän piinkovat nationalistit, jotka vannovat sotilasmahdin nimiin ja tukahduttavat kovaotteisesti kaiken poikkipuolisen.

Epäonnekseen Suomi sattuu sijaitsemaan maantieteellisesti kovin lähellä jälkimmäistä arvomaailmaa. Tämä on raadollisen maailman raadollinen tosiseikka, joka olisi syytä pitää tarkoin mielessä, mutta jonka ei silti pitäisi antaa vaikuttaa omaan tapaamme elää.

Sillä tästä Euroopassa on minun nähdäkseni vuonna 2016 kyse: millä tavalla eletään. Ei sen vähemmästä.

Olen seurannut Euroopan kehitystä koko aikuisen ikäni, siitä yli 20 vuotta ulkomaantoimittajana. Viime kesästä lähtien olen matkustellut pitkin maanosaa erityisen tiheästi, tähän asti 17 maassa, Ateenasta Tornioon ja Pariisista Moskovaan, ja yrittänyt ottaa tolkkua siitä, mitä täällä oikein tapahtuu. -- Tässä yhteydessä haluankin muuten esittää kiitokseni niille tahoille kuten Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahastolle, joilta olen saanut kirjahankkeeseeni apurahoja. Työni on ollut, miten tämän nyt sanoisi, resurssi-intensiivistä.

Hyvä yleisö,

Voi olla, että olen ammattini tyypillisenä edustajana ammattimainen huolestuja, mutta pakko on sanoa, etten ole koskaan ollut yhtä huolissani.

On tapahtunut hurjia asioita. Jo mainitsemani Venäjä on siirtynyt vuosi vuodelta nationalistisempaan suuntaan, eikä se pidä kalustonäyttelyitään pelkästään Punaisella torilla. Ukrainassa käydään hiljaisen liekin sotaa, jota me emme edes sen kummemmin enää ajattele, koska niinhän asiat nyt vain ovat, Euroopassa vuonna 2016.

Mutta käynnissä on myös toisenlainen kamppailu, joka on Euroopan laajuinen. Meneillään on liberaalin demokratian ja epäliberaalien valtarakenteiden, humaanin ja kovan Euroopan mittelö, jota enimmäkseen ei käydä asein vaan asentein, yhteiskuntien välillä ja sisällä. Tähän hetteikköön Eurooppa tuntuu jotenkin kadottaneen itsensä.

On ehkä syytä tarkentaa, mitä tarkoitan liberaalilla demokratialla. Tarkoitan ensisijaisesti arvoja. Tarkoitan sallivaa elämänasennetta. Tarkoitan vapauksia.

Tarkoitan sitä, että yksilöllä on oikeus olla, mitä hän on, ja sitä mieltä, mitä hän on. Tarkoitan sitä, että yhteisön etu ajaa yksilön edun edelle vain rajatuissa tapauksissa, ja yksilö on täysin alisteinen yhteisön edulle vain silloin, jos vaakalaudalla on yhteisön olemassaolo.

Tätä voisi purkaa pitkäänkin, koska olemme eurooppalaisen filosofian vuosisataisten peruskysymysten äärellä, mutta olen armollinen ja säästän teidät teoreettiselta esitelmöinniltä.

Euroopassa on liikkeellä vahvoja liberaalin demokratian vastaisia voimia. Se käy ilmi tavoissa, jolla eri puolilla maanosaa reagoidaan pakolaisiin. Se käy ilmi tavoissa, joilla reagoidaan pitkittyneeseen talouskriisiin. Se käy ilmi tavoissa, joilla reagoidaan Eurooppaan ylipäätään. Ja elämään.

Liberaalin demokratian vastaisista voimista hirvittävin on Isis, joka on Syyriassa ja Irakissa pannut pystyyn muka-islamilaisen kaulankatkojakalifaattinsa.

Mitäänhän Isis ei niin vihaa kuin vapautta. Pariisissa viime marraskuussa terroristit murhasivat rockkonsertissa ja kahviloissa. Maaliskuussa Brysselissä uhreina olivat eurooppalaiset lentomatkustajat ja Euroopan unioni. Mikään ei olisi pelon arkkitehdeille mieluisampaa kuin saada Euroopan muukalaisvastaiset asenteet kovenemaan entisestään, ja siinähän he näyttävät kovin hyvin onnistuvan.

Kovat asenteet ovat kovasti muodissa. Euroopassa kulkee kaksi jakolinjaa, yhtäältä maantieteellinen, toisaalta yhteiskuntien sisäinen.

Maantieteellinen jakolinja kulkee karkeasti ottaen Itä- ja Länsi-Euroopan välillä. Mitä idemmäksi mennään, sitä kovemmiksi tullaan. Venäjällä ja Turkissa liberaali on kirosana. Jos kummassa tahansa menisi vaikka julkisesti ajamaan konseptia nimeltä "sateenkaariperhe" tai "tasa-arvoinen avioliittolaki", niin saisi osakseen pilkkanaurua tai pahempaa.

Mutta kyllä Euroopan sydänmaillakin osataan. Puolassa ja Unkarissa ovat vallassa epäliberaalin linjan nationalistit, Puolassa viime syksystä lähtien, Unkarissa jo puoli vuosikymmentä. Slovakiassa ja myös Tšekissä kukoistaa sama epäliberaali ajattelu.

Ensisijaisena maalitauluna ovat pakolaiset yleensä ja muslimit erityisesti, mutta kyse ei ole pelkästään siitä. Kyse on kokonaisesta epäliberaalista elämänkatsomuksesta.

Palaan hetkeksi pyöräilyteemaan. Siteeraan Puolan ulkoministeriä Witold Waszczykowskia, joka tammikuussa totesi valtapuolue Laki ja oikeuden tavoitteista seuraavaa:

"Me haluamme vain parantaa maamme muutamista sairauksista. Edellinen hallitus toteutti vasemmiston toimintamallia, ikään kuin maailman pitäisi liikkua marxilaisittain vain yhteen suuntaan, kohti kulttuurien ja rotujen sekoitusta, pyöräilijöiden ja kasvissyöjien maailmaa, jossa käytetään ainoastaan uusiutuvia energianlähteitä ja taistellaan kaikkia uskonnon muotoja vastaan."

Ja edelleen: "Tällä ei ole mitään tekemistä perinteisten puolalaisten arvojen kanssa. Tämä on vastoin sitä, mitä useimmat puolalaiset tuntevat sydämissään: perinne, tietoisuus historiasta, rakkaus omaa maata kohtaan, usko Jumalaan sekä normaali perhe-elämä, jossa on mies ja nainen."

Ulkoministeri Waszczykowskilla oli muuten mielenkiintoinen näkemys vasemmistolaisuudesta ja marxilaisuudesta. Puolan edeltävä hallitus ei nimittäin ollut vasemmistolainen, vaan eurooppalaista keskustaoikeistoa. Mutta en puutu tähän nyt sen enempää, koska Euroopan rajanvedossa jako vasemmistoon ja oikeistoon ei ole mielestäni lähellekään yhtä merkitsevä kuin jako liberaaleihin ja epäliberaaleihin.

Tästä asiasta olen tavallaan samaa mieltä, kierteellä, kuin Ranskan kansallispopulistisen ja muukalaisvastaisen Front Nationalin johtaja  Marine Le Pen. Minulla oli suru kuunnella hänen puhettaan viime joulukuussa pohjoisranskalaisen koulun jumppasalissa. Näin sanoi Le Pen: "Poliittinen jakolinja ei enää kulje vasemmiston ja oikeiston välillä vaan mondialistien ja patrioottien välillä."

Mondialisti tulee ranskan sanasta le monde, maailma. Asiallisesti ottaen Le Pen tarkoitti maailmansyleilijöitä, hän puhui näet halveksivaan sävyyn. Kansallisen rintaman retoriikkaan ei tietenkään mahdu ajatus todellisuuden monimutkaisuudesta, siitä, että ihminen voisi samaan aikaan olla isänmaallinen ja maailmalle avoin.

On paljon mahdollista, että Marine Le Pen tekee trumpit ja menestyy häikäisevästi kevään 2017 presidentinvaaleissa. On jopa mahdollista, joskaan ei todennäköistä, että hänestä tulee joskus Ranskan presidentti.

Vaaleissa punnitaan Kansallisen rintaman ydinsanoman kannatus. Ydinsanoma on EI: ei maahanmuuttajille, ei eurolle, ei Euroopalle, ei liberaaleille kotkotuksille. Puolue on näkyvimpiä esimerkkejä siitä, kuinka joka puolella Eurooppaa mittelevät liberaalit ja kovat asenteet.

Koska todellisuus on monimutkainen, myöskään jako liberaalin ja epäliberaalin välillä ei ole yksiselitteinen. Vaikeimmillaan jakolinjat kulkevat oman pään sisällä.

Itse ajattelen, että liberaaliin ajattelutapaan kuuluu yhtäältä humaanius: heikompia on autettava, sorrettuja puolustettava, sotaa pakenevia otettava vastaan.

Ja ajattelen, että liberaaliin ajattelutapaan kuuluu vapaamielisyys sen suhteen, kuka voi olla suomalainen. Liberaali vastaus kuuluu tietysti, että kuka vain, jos vain on valmis hyväksymään suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteet kuten tasa-arvon.

Mutta toisaalta, liberaali ajattelutapa ei voi olla taivaanrannan maalailua ruusunpunaisin värein. Kuten jo aikaisemmin totesin, maailma on raadollinen, ja sen raadolliset tosiseikat on pakko ottaa huomioon. Meidän on voitava elää omalla pehmeällä tavallamme, mutta varauduttava vastaamaan koviin kysymyksiin. Sellaisia Suomellakin on selvästi edessään.

Otan esimerkiksi pakolaiskriisin, josta on Suomessa kovin vaikea keskustella kiihkottomasti. Kun katsoo tilannetta Syyriassa ja Irakissa, Libyassa ja Afganistanissa, tai kun katsoo demografista kehitystä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, vaikuttaa ilmiselvältä, että lähivuosina ja -vuosikymmenenä Eurooppaan olisi niin paljon tulijoita kuin vain otamme vastaan.

Tästä seuraa tietysti kysymys, kuinka paljon ihmisiä me sitten olemme valmiita ottamaan vastaan. Liberaali Eurooppa on viime aikoina yrittänyt löytää osaratkaisua epäliberaalin Turkin kanssa tavalla, joka on samaan aikaan moraalisesti kestämätön ja reaalipoliittisesti ymmärrettävä.

Kuinka paljon ihmisiä olemme siis valmiita ottamaan vastaan Suomeen, vaikkapa vuoteen 2025 mennessä? 50 000? Satatuhatta? Kaksisataatuhatta? Puoli miljoonaa? Miljoona? On tiedossa, mikä on Rajat kiinni -Suomen vastaus. Mutta mikä on liberaalin Suomen vastaus? Vastaus ei voi olla se, että kysymys on yksinkertaistava ja moraaliton, sillä se on pelkästään yksinkertaistava ja raadollinen.

Hyvä yleisö,

Liberaali Eurooppa ja liberaali Suomi ovat siirtyneet selvästi puolustuskannalle. Kovien asenteiden paine on kova, ja pahimmillaan maanosan metropoleissa käydään kamppailua katutilasta.

Ratkaistavana on hankalia yhtälöitä. Moneen piinallisen vaikeaan ongelmaan pitäisi löytää ratkaisut, jotka kestävät ihanteet mutta myös todellisuuden. Jos liberaali Eurooppa ei tässä tasapainottelussa onnistu, niin sitten se onkin pian pelkkä Eurooppa.

[Fiftari]

Miksei EU:lle muka ole vaihtoehtoa? Vastaus on itsenäiset valtiot joilla on kauppasopimus tiettyillä alueilla. Kukin päättää oman alueensa lait ja asetukset ilman että jokin puupäiden klubi luo rasittavia direktiivejä.

[Leso]

Lähtökohtaisesti jo tuo perustelu on typerä. Aina on vaihtoehto. Tässä tapauksessa varmasti parempikin.

Aina, ihan aina, on olemassa "mutta", "entäs jos sittenkin kuitenkin" ja plan B.

[Saturoitunut]

On ehkä syytä tarkentaa, mitä tarkoitan liberaalilla demokratialla. Tarkoitan ensisijaisesti arvoja. Tarkoitan sallivaa elämänasennetta. Tarkoitan vapauksia.

Tarkoitan sitä, että yksilöllä on oikeus olla, mitä hän on, ja sitä mieltä, mitä hän on. Tarkoitan sitä, että yhteisön etu ajaa yksilön edun edelle vain rajatuissa tapauksissa, ja yksilö on täysin alisteinen yhteisön edulle vain silloin, jos vaakalaudalla on yhteisön olemassaolo.

Huh, pelkäsin että tarkoitat sillä demokratiaa, jossa kansan mielipiteellä on jotain painoarvoa. Sitähän EU ei tarjoa. Kiva kuitenkin kuulla, että vastustat henkeen ja vereen mielipiteiden eli vihapuheen kriminalisoimista.

Liberaalin demokratian vastaisista voimista hirvittävin on Isis, joka on Syyriassa ja Irakissa pannut pystyyn muka-islamilaisen kaulankatkojakalifaattinsa.

Mitäänhän Isis ei niin vihaa kuin vapautta. Pariisissa viime marraskuussa terroristit murhasivat rockkonsertissa ja kahviloissa. Maaliskuussa Brysselissä uhreina olivat eurooppalaiset lentomatkustajat ja Euroopan unioni. Mikään ei olisi pelon arkkitehdeille mieluisampaa kuin saada Euroopan muukalaisvastaiset asenteet kovenemaan entisestään, ja siinähän he näyttävät kovin hyvin onnistuvan.

Muistan kun eurooppalaiset naureskelivat WTC-iskujen jälkeen amerikkalaisten "ne vihaavat meidän vapauksiamme"-retoriikalle. Nyt on näköjään jonkun vuoro nauraa eurooppalaisille. Todellisuudessa ISIS vihaa nimenomaan sitä, että maailmanpoliisi-länsi puuttuu heidän asioihinsa. ISIS voi vain hävitä, jos Eurooppa alkaa tosissaan taistella islamia vastaan.

Itse ajattelen, että liberaaliin ajattelutapaan kuuluu yhtäältä humaanius: heikompia on autettava, sorrettuja puolustettava, sotaa pakenevia otettava vastaan.

Ja mielellään jonkun toisen rahoilla.

Otan esimerkiksi pakolaiskriisin, josta on Suomessa kovin vaikea keskustella kiihkottomasti. Kun katsoo tilannetta Syyriassa ja Irakissa, Libyassa ja Afganistanissa, tai kun katsoo demografista kehitystä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, vaikuttaa ilmiselvältä, että lähivuosina ja -vuosikymmenenä Eurooppaan olisi niin paljon tulijoita kuin vain otamme vastaan.

Ja lähes kaikki heistä ovat elintaso-"pakolaisia". Eikä heidän ottaminen Eurooppaan ratkaisisi ainuttakaan ongelmaa. Jos sinulla on ranne auki, ämpärin laittaminen ranteen alle kerää tulvivan veren, mutta ei saa haavaa paranemaan.

[jmk]

Heikki Aittokoski

Itse ajattelen, että liberaaliin ajattelutapaan kuuluu yhtäältä humaanius: heikompia on autettava, sorrettuja puolustettava, sotaa pakenevia otettava vastaan.

Jepjep. Ja koska ihmiset ovat eri mieltä siitä, ketkä ovat heikompia, keitä on autettava ja miten on autettava, niin liberaaliin ajattelutapaan kuuluu, että se määrätään ylhäältä pakkotoimin. Liberaaliin ajattelutapaan kuuluu, että kaikkien on maksettava ja kärsittävä liberaalin politiikan aiheuttamista ongelmista, olivatpa itse kyseistä politiikkaa kannattamassa tai eivät. Jos joku on eri mieltä, niin liberaali vaientaa erimieliset vaikka väkivalloin.

[Roope]

Heikki Aittokoski
...
Euroopassa on liikkeellä vahvoja liberaalin demokratian vastaisia voimia. Se käy ilmi tavoissa, jolla eri puolilla maanosaa reagoidaan pakolaisiin.
...
Mitäänhän Isis ei niin vihaa kuin vapautta. Pariisissa viime marraskuussa terroristit murhasivat rockkonsertissa ja kahviloissa. Maaliskuussa Brysselissä uhreina olivat eurooppalaiset lentomatkustajat ja Euroopan unioni. Mikään ei olisi pelon arkkitehdeille mieluisampaa kuin saada Euroopan muukalaisvastaiset asenteet kovenemaan entisestään, ja siinähän he näyttävät kovin hyvin onnistuvan.
...
Ensisijaisena maalitauluna ovat pakolaiset yleensä ja muslimit erityisesti, mutta kyse ei ole pelkästään siitä. Kyse on kokonaisesta epäliberaalista elämänkatsomuksesta.
...
Itse ajattelen, että liberaaliin ajattelutapaan kuuluu yhtäältä humaanius: heikompia on autettava, sorrettuja puolustettava, sotaa pakenevia otettava vastaan.
...
Otan esimerkiksi pakolaiskriisin, josta on Suomessa kovin vaikea keskustella kiihkottomasti. Kun katsoo tilannetta Syyriassa ja Irakissa, Libyassa ja Afganistanissa, tai kun katsoo demografista kehitystä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, vaikuttaa ilmiselvältä, että lähivuosina ja -vuosikymmenenä Eurooppaan olisi niin paljon tulijoita kuin vain otamme vastaan.

Tästä seuraa tietysti kysymys, kuinka paljon ihmisiä me sitten olemme valmiita ottamaan vastaan. Liberaali Eurooppa on viime aikoina yrittänyt löytää osaratkaisua epäliberaalin Turkin kanssa tavalla, joka on samaan aikaan moraalisesti kestämätön ja reaalipoliittisesti ymmärrettävä.

Kuinka paljon ihmisiä olemme siis valmiita ottamaan vastaan Suomeen, vaikkapa vuoteen 2025 mennessä? 50 000? Satatuhatta? Kaksisataatuhatta? Puoli miljoonaa? Miljoona? On tiedossa, mikä on Rajat kiinni -Suomen vastaus. Mutta mikä on liberaalin Suomen vastaus? Vastaus ei voi olla se, että kysymys on yksinkertaistava ja moraaliton, sillä se on pelkästään yksinkertaistava ja raadollinen.

Kun Heikki Aittokoski asettuu sanavalinnoillaan määrittelemänsä "liberaalin ajattelutavan" puolelle ja maahanmuuton rajoittamista vaativia vastaan, olisi kohtuullista, että hän vastaisi itse asettamaansa kysymykseen, kuinka paljon ihmisiä Suomi on valmis ottamaan vastaan. Sitä hän ei kuitenkaan tee.

Aittokosken ja muiden liberaaliksi itsensä mieltävien miettiessä ties kuinka monetta vuosikymmentä vastaustaan ja sen perusteluja, muistutan heitä siitä, että nykyisenlainen Eurooppaan suuntautuvan massamaahanmuuton tukeminen samoin kuin EU:n epädemokraattiset pyrkimykset pakottaa jäsenmaat luopumaan maahanmuuttopoliittisesta päätösvallasta ovat takuuvarma tapa luoda Eurooppaan monenlaista levottomuutta ja synnyttää tätä kautta nostetta Aittokosken silminnähden paheksumalle "epäliberaalille elämänkatsomukselle".

[Leso]

Kun Heikki Aittokoski asettuu sanavalinnoillaan määrittelemänsä "liberaalin ajattelutavan" puolelle ja maahanmuuton rajoittamista vaativia vastaan, olisi kohtuullista, että hän vastaisi itse asettamaansa kysymykseen, kuinka paljon ihmisiä Suomi on valmis ottamaan vastaan. Sitä hän ei kuitenkaan tee.

Aittokosken ja muiden liberaaliksi itsensä mieltävien miettiessä ties kuinka monetta vuosikymmentä vastaustaan ja sen perusteluja, muistutan heitä siitä, että nykyisenlainen Eurooppaan suuntautuvan massamaahanmuuton tukeminen samoin kuin EU:n epädemokraattiset pyrkimykset pakottaa jäsenmaat luopumaan maahanmuuttopoliittisesta päätösvallasta ovat takuuvarma tapa luoda Eurooppaan monenlaista levottomuutta ja synnyttää tätä kautta nostetta Aittokosken silminnähden paheksumalle "epäliberaalille elämänkatsomukselle".

Olen tavannut Aittokosken tosielämässä. Analyysini: itkupilli ja pelkuri.
Se varmaan alitajuntaisesti haistoi, notta toi on Leso.

[Mato]

Olen vähän myöhässä, mutta pakko kommentoida tätä.

Aina on olemassa vaihtoehtoja. Bileet tiedossa? 

Entinen EU-komissaari: EU saattaa hajota - tai pahempaa


EU-komissaarina työskennellyt Mario Monti sanoo, että Euroopan unionia uhkaa romahdus.

Italian pääministerinä toiminut Monti syyttää Euroopan kyynisiä kansallisia hallituksia EU:n vaarantamisesta.

Kansalliset hallitukset ovat kyynisiä... Ei siis saa ajatella oman maan etua, vain EU:n.
Puhuuko tässä Monti italialaisena, pankkiirina, vai EU:n käskyläisenä. Voisi vähän valaista, mitä tuolla kyynisyydellä tarkoitetaan ja missä tilanteessa tätä esiintyy. Tarkoittaako hän tuossa, että kansalliset hallitukset olisi lakkautettava, vai miten hän ajattelin asian hoitaa.

Monti kertoo asiasta Politicon haastattelussa. Hän pelkää, että "korruptoitunut" kansallinen politiikka, EU:n rakenteelliset epäkohdat ja ulkoiset kriisit voivat johtaa jopa pahempaan kuin romahdukseen. Montin mielestä saatamme olla palaamassa unionia edeltävään, "veriseen" aikakauteen.

Pommeja räjähteli tuon tuosta Pariisissa ja Brysselissä ennen EU:ta. Veri lensi ja aseet paukkuivat... vai miten se oli. Vai muisteliko hän 40-luvun alkua. Miksi ei samalla muistellut Rooman valtakunnan aikoja tai faaraoita. Minä olen elänyt ennen EU:ta ja vaikka taloustilanne ei aina ollut hyvä (parempi kuitenkin kuin nyt), niin hyvin selvittiin ja turvallista oli. Ehkä Italiassa, Ranskassa tai Saksassa 70 ja 80-luku olivat pelkkää pommia ja paukuttelua, veri lensi ja kaikilla oli turvatonta.

Voihan myös yrittää olla ennustaja ja ajatella, että Euroopassa syntyy sota, kun kaikki romahtaa. Ei osata hajota kuin neukkulassa, jossa kyllä on ollut yhteenottoja, mutta itse romahdus meni aika pienillä vahingoilla. Olemme siis Montin mielestä aika kaukana neukkulan humaanismista.

"Jos tämä on peruuttamaton prosessi, tulemme menettämään demokratian jäsenmaissamme", Monti sanoo.

Mitä voi menettää, jos se on jo otettu pois. Vai tarkoittaako tuo, että se otetaan väkisin pois. Tai edelleen, kun romahduksen vuoksi sota syttyy euroopassa, niin silloin tulee demokratiavaje. Vähän vaikuttaa siltä, että Monti on sodanlietsoja.

"Tällä hetkellä käynnissä on maanjäristyksen ensimmäinen aalto. Mielestäni se juontuu syvästä jännitystilasta politiikan pinnan alla. Samaan aikaan luottamus kansallisiin viranomaisiin vähenee, äänestysinto laskee ja kärsimättömyys hallitusten puuttelliseen toimintaan kasvaa."

Miten saadaan luottamus viranomaisiin takaisin. Jospa ne ajattelisivat omia kansalaisia enemmän kuin EU:ta. Mutta tätähän Monti vastusti alussa. Eli tulen itse siihen johtopäätökseen, että Monti haluaa kansallisten maiden tilan sekasortoon. Edelleen pidän häntä sodanlietsojana.

Monti sanoo, että EU on historiallisesti kehittynyt kriisien kautta ja vastauksena niihin. Tällä kertaa unionia uhkaa yhtäaikaa monta kriisiä, joiden vaikutukset voivatkin olla päinvastaisia.

Noniin, eli nyt tuli liian monta kriisiä, kun suunnitelmissa oli vain yksi kerrallaan. Pitää siis Montin mielestä ottaa kovat keinot käyttöön ja painaa väkisin EU yksivaltiaaksi. Jos ei olla nopeita, ihmiset saattavat alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan. Se olisi EU:n loppu.

[/b]
http://www.talouselama.fi/uutiset/entinen-eu-komissaari-eu-saattaa-hajota-tai-pahempaa-6544625

// korjattu lainauksia

- Mato

[hattiwatti]

^ Anton Monti oli ns. preka-eetu - liikkeen ideologinen takapiru missä vaikutti nyttemmin Saksaan muuttanut Markus Drake, Tapio Laakso (joka oli Anni Sinnemäen avustaja johon Monti sittemmin integroitui) ja kaikki vapaaliikkuvuuteen liittyvä.

Muuten hyvä kommentaari, mutta siitä kannattaa quote-osiota modifioida kun sisältää näemmä virheen.

Tausta taas Montin ideologiassa tulee suoraan Altierio Spinelliltä, jonka teoreetikon mukaan EU:ssa nimetty halintorakennustakin.

http://www.lausti.com/articles/EU/federalismi.html

Kun Euroopan parlamentti kokoontuu Brysselissä, se pitää istuntonsa Altiero Spinelli –nimisessä rakennuksessa kaupungin Eurooppa-keskuksessa. Rakennus on tuttu kaikille EU:n instituutioissa työskenteleville, ja myös TV-uutisia seuraava eurooppalainen yleisö tunnistaa helposti monet näkymät sieltä. Kuka siis on Spinelli, mies, jonka nimi on ikuistettu näin arvokkaaseen rakennukseen?

Altiero Spinelli (1907–1986) oli italialainen poliitikko, jota hyvin perustein voi kutsua eurooppalaisen liittovaltioaatteen, federalismin, isäksi. Spinelli kypsyi federalistiksi niinä lähes 17 vuotena, jotka hän fasismin vastustajana vietti Mussolinin vankiloissa ja karkotuksessa. Sodan jälkeen hän perusti hengenheimolaistensa kanssa Euroopan federalistisen liikkeen.

"Kirottu liittovaltio"

Federalismista on meillä Suomessa, mutta myös muissa EU-maissa tehty demokratiaa ja itsenäisyyttä uhkaava mörkö. Liittovaltiolla pelottelevia löytyy oikealta, vasemmalta ja keskeltä. Perussuomalaisten kaltaisten oikeistopopulistien maailmankuvassa federalismi merkitsisi itsenäisyyden lopullista menetystä. Vasemmalla federalismi samaistetaan usein päätöksenteon etääntymiseen äänestäjistä, demokratian kaventumiseen ja uusliberalistiseen talouspolitiikkaan.

Liittovaltion avoimia kannattajia näyttää olevan harvassa. Tästäkin syystä on hyvä vilkaista historiaan ja katsoa, millaisia yhteiskunnallisia ihanteita Spinelli itse kannatti. Millaisten asioiden ajamiseen eurooppalaisen federalismin isä piti liittovaltiota parhaana poliittisen järjestäytymisen muotona? Liittovaltiohan on vain päätöksentekomenetelmä. Päätösten sisältö on eri asia.

Altiero Spinelli oli yhden sortin sosialisti ilmeisesti elämänsä loppuun saakka. Hän liittyi jo nuorena Italian kommunistiseen puolueeseen, ja puolueen aktivistina hänet vangittiin fasistisessa Italiassa. Stalinismi ja Stalinin irvokas palvonta 1930-luvulla etäännyttivät hänet kuitenkin kommunistipuolueesta. Altierin ajattelu läheni suuntausta, jota Italiassa kutsutaan liberaaliksi sosialismiksi, ja josta tuli osa antifasistista vastarintaliikettä. Liberaalin sosialismin kannattajia lähti myös ensimmäisten italialaisten vapaaehtoisten joukossa Espanjaan taistelemaan sisällissodassa tasavaltalaisten puolella.

Maailmansodan jälkeen Spinelli oli mukana monissa maanosamme yhdentymishankkeissa toimien muun muassa Euroopan komission jäsenenä. Europarlamenttiin Spinelli valittiin parlamentin ensimmäisissä suorissa vaaleissa vuonna 1979 Italian kommunistisen puolueen listalta puolueeseen kuulumattomaan. Hänen merkittävin saavutuksensa oli Euroopan unionin perustamissuunnitelma, jonka europarlamentti hyväksyi vuonna 1984, mutta joka kaatui kansallisissa parlamenteissa. Spinellin ideoita on kuitenkin mukana kaksi vuotta myöhemmin hyväksytyssä yhtenäisasiakirjassa sekä Maastrichtin sopimuksessa vuodelta 1992. Nehän sitten johtivat nykymuotoiseen Euroopan unioniin. 

Ventotenen manifesti

Altiero Spinellin horjumaton federalistinen vakaumus ja sen takana olevat liberaalisosialistiset ihanteet muotoiltiin ensimmäisen kerran Ventotenen saarella, jonne Mussolinin hallitus karkotti fasismin vastustajia. Dokumentti, jonka nimenä on "Kohti vapaata ja yhdistynyttä Eurooppaa", kirjoitettiin vuonna 1941, ja se tuli tunnetuksi Ventotenen manifestina. Sen lopullinen versio on vuodelta 1944. Manifesti syntyi kollektiivisena työnä, mutta Spinelli oli kantavin voima sen muotoilussa.

Ventotenen manifesti laadittiin sodan aikana, joten sen tekijöillä ei ollut tietoa siitä, millaiseksi sodanjälkeinen Eurooppa tulisi muotoutumaan. Kirjoittajat vetoavat vahvasti siihen, että sotaa edeltänyttä ja sotaan johtanutta kansallisvaltioiden järjestelmää ei palautettaisi, jottei kansalliskiihko pääsisi uudelleen valloilleen. Sodan runteleman Euroopan raunioille tulisi rakentaa demokraattinen federaatio. Kymmenisen sivua pitkässä tekstissä mainitaan muun muassa Balkanin ongelmat ja Irlannin kysymys kiistoina, jotka voitaisiin paljon helpommin ratkaista liittovaltion sisällä kuin kansallisvaltioiden kesken.

Liberaalin, ei-dogmaattisen sosialismin ihanne tuodaan manifestissa esille selvin sanoin. Spinellin ja hänen tovereidensa mielestä talouden ei tule hallita ihmistä, vaan ihmisen pitää hallita taloutta aivan samoin kuin ihminen pyrkii hallitsemaan luonnonvoimia. Ajatus sopii hyvin myös nykypäivään. Kapitalistisesta taloudesta on tullut Frankensteinin hirviö, joka kääntyy luojaansa vastaan.

Ventotenen manifestia vaivaa kuitenkin tietynlainen elitismi. Kirjoittajat kyllä myöntävät, että työläiset olivat Italiassa se yhteiskuntaluokka, joka kaikkein vähiten mukautui fasismiin. Eurooppalaisen federalismin luomisessa työläiset eivät kirjoittajien mielestä kuitenkaan kykene irtautumaan luokkapohjaisesta ajattelustaan. Työväenluokkaa johtamaan tarvitaan älymystöä, intellektuelleja, ja tarvitaan myös — uskomatonta kyllä, näin manifestissa todetaan — vallankumouksellisen puolueen diktatuuria (dittatura del partito rivoluzionario). Näin muodostuu uusi valtio ja sen ympärille todellinen demokratia (si forma il nuovo stato, e intorno ad esso la nuova vera democrazia), manifesti julistaa.

Nää punaiset prikaatit joihin Monti kuului vain toteuttivat viimeistä boldattua osiota. Muu EU käyttää toisia keinoja samaan päämäärään.

[JKN93]

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/868106/Niinisto+ja+Ilves+vaativat+ihmisia+puolustamaan+EUta


Niinistö ja Ilves vaativat ihmisiä puolustamaan EU:ta


- Joskus ehkä unohdamme, me suomalaiset, ehkäpä virolaiset täällä ja ihmiset monissa muissakin maissa, että EU on auttanut meitä, jos olemme itsellemme rehellisiä, hyvin paljon, presidentti Sauli Niinistö sanoi Viron vierailullaan.

Suomen ja Viron presidentit vaativat ihmisiä puolustamaan Euroopan unionin olemassaoloa ja säilymistä yhtenäisenä. Tämä oli Sauli Niinistön ja Toomas Hendrik Ilveksen pääviesti tunnin tapaamisen jälkeen.

– Meillä on kaikki syyt olla huolissaan Euroopan unionista ja siitä, miten saamme sen takaisin alkuperäisten arvojen äärelle. Meillä on paljon kriisejä meneillään, ja pelkään, että kohtaamme uuden siirtolaisaallon, joka asettaa Euroopan erittäin vaikeaan tilanteeseen, Niinistö arvioi.

Niinistö kehotti suomalaisia ja virolaisia muistamaan, että Euroopan yhdentyminen alkoi toisen maailmansodan rauniolta siksi, ettei Euroopassa enää koskaan sodittaisi.

– Joskus ehkä unohdamme, me suomalaiset, ehkäpä virolaiset täällä ja ihmiset monissa muissakin maissa, että EU on auttanut meitä, jos olemme itsellemme rehellisiä, hyvin paljon, Niinistö jatkoi painottaen paljon-sanaa.

– Meidän täytyy pitää EU toiminnassa, koska se voi olla meille hyvin hyödyllinen. Haluaisin nähdä enemmän yhteistä turvallisuuspolitiikkaa eurooppalaisella tasolla, koska uskon, että se olisi hyvä viesti Euroopan kansalaisille, jos Bryssel voi sanoa, että me pidämme huolta teidän turvallisuudestanne, Niinistö korosti.

Niinistö haki selvästi tarkoitusta EU:n olemassaololle samoista asioista, joiden perusteella yhdentymistä kannatettiin Euroopassa voimakkaasti aina 1950-luvulta tämän vuosituhannen alkuvuosiin asti.

Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves huomautti omassa arviossaan, että esimerkiksi Britannian kesäkuisen kansanäänestyksen tulosta on mahdotonta ennustaa. Ilves arvioi, että Viro ja Suomi menettäisivät Britannian erotessa EU-kumppanin, joka on ollut samanmielinen etenkin kauppapolitiikassa ja talouden yhteismarkkinoiden luomisessa.

Ilves kannatti Niinistön ajatusta EU:n turvallisuuspoliittisen merkityksen korostamisen tarpeesta.

– Jaan täysin Niinistön näkemyksen, että meidän täytyy keskittyä paljon enemmän turvallisuuteen Euroopan unionissa, koska toinen vaihtoehto on palata kansalliseen ja kansallisvaltioihin perustuvaan turvallisuuteen, Ilves totesi.

Viron presidentti varoitti, että Suomi ja Viro olisivat suuria häviäjiä maailmanjärjestyksessä, jossa pienet kansallisvaltiot olisivat Euroopassa nykyistä enemmän oman onnensa nojassa.

– Meidän maantieteellisellä sijainnillamme emme pärjäisi hyvin, tai se merkitsisi, että rahamäärä, joka meidän pitäisi kuluttaa puolustukseemme, nousisi dramaattisesti.

Ilves ei ymmärrä lainkaan EU:ta vastustavia pienten valtioiden asukkaita.

– Olen aina hämmästynyt ihmisistä, jotka tässä maassa ajattelevat, että Euroopan unioni on huono asia. Missä olisimme ilman EU:ta?

Suomen presidentti nyökytteli sanoille vieressä.