Tuntematon sotilas, vielä tuntemattomampi yleisö

[Kulttuurirealisti]

Kulttuurifeminismi puskee vahvasti läpi, eikä voi välttyä ajatukselta, että elokuvien rahoitukseen liittyvät asiat ovat vahvoja vaikuttimia tämän ajojahdin taustalla...

Saatan olla väärässä, mutta mielestäni elokuvan rahoituksessa tulee olla jokin oletus myös siitä, että elokuva mahdollisesti myös tuottaa jotakin. Tämä mielestäni koskee erityisesti niitä tuotantoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän puhdasta viihdettä. ...
Ei voi olla niin, että yksi ammattiryhmä on tulosvastuusta täysin vapaa. ...
Muuten koko ala näyttäytyy vapaamatkustajana, joka elää omaa kuplaansa tavallisten työtä tekevien ihmisten rahoilla. Yksityinen rahoitus on erikseen ja siihen tulisi myös pyrkiä.

Totta. Aiemmassa postauksessa oli nostettu esiin, että ns. menestyneetkin, tai ainakin "näkyvät", elokuvat ovat säännöllisesti vahvasti tuettuja:

Suomen elokuvasäätiön listaamien tietojen (http://ses.fi/tilastot-ja-tutkimukset/vuositilastot/)

Elokuva-alan toimijat ovat iloinneet siitä että Suomessa on tehty viime vuosina n. 40 ensi-iltaleffaa, mutta niistä n. 5-10 haukkuu oman budjettinsa takaisin, ja suurin osa on reilusti verovaroista tuettuja.

Eli pienelle piirille tehtyä tuettua "taide"leffaa haluttaisiin kai siirtää muiden (=naisten) ohjaamaksi ja tuottamaksi kuin nyt. Tuskin se vetovoima siitä paljon lisääntyy. Siirrytään Louhimiehen rujosta itä-helsinkiläisestä angstista romanttissävytteisempään punavuorelaiseen angstiin.

Edit. Ehkä tässä käy vielä niin, että maskuliininen ja feminiininen hegemonia iskevät (kulisseissa) yhteen niin että sylki lentää ja veri tirskuu.

[Muuttohaukka]

Tuntematon- produktio on vaatinut osaamista. Monenlaista osaamista, kykyä ohjata isoja ihmismääriä, koneita, liikkumisia, ajatus ja näkökulma. En osaa edes ajatella sen osaamisen määrää.
Nyt osaaminen jäi toiseksi, kolmanneksi, neljänneksi, ties miksi.

En ole Ikitietä nähnyt, enkä kososen "tähdittämää" naisenergiaelokuvaa. Katson Ikitien, kun se on kotisohvan elokuva.

[ismolento]

Louhimies alistui Jussi-gaalan puheessaan lopulta aivan samalla tavalla kuin persut vielä parisen vuotta sitten kaustia päälle pukatessa ja painostuksen ollessa kovimmillaan. Anteeksi pyydeltiin ja myönnettin kaikkien tapahtumien olleen oma syy. Te toimitte oikein, minä väärin. Ei Näin! Oli tarkoitus ostaa uusi Tuntematon tulevalla viikolla, mutta jää hyllyyn kun rupesi nöyristelemään aivan turhaan "tärähtäneistön" edessä.

Nyky-Suomessa eurokommunistit ja kulttuurimarxistit hallitsevat media- ja kulttuurikenttää, joten Louhimiehelle ei ole jäänyt muuta mahdollisuutta kuin anteeksipyyntelyt ja Canossan matka Jussi-gaalaan saadakseen mitään mahdollisuutta uusiin produktioihin ja valtion rahoitukseen. Näin pitkälle punavihreä mädätys median johdolla on maassamme päässyt.

[ismolento]

Tuntematon- produktio on vaatinut osaamista. Monenlaista osaamista, kykyä ohjata isoja ihmismääriä, koneita, liikkumisia, ajatus ja näkökulma. En osaa edes ajatella sen osaamisen määrää.
Nyt osaaminen jäi toiseksi, kolmanneksi, neljänneksi, ties miksi.

En ole Ikitietä nähnyt, enkä kososen "tähdittämää" naisenergiaelokuvaa. Katson Ikitien, kun se on kotisohvan elokuva.

Ikitietä näkemättä arvaan kuitenkin, varsinkin palkintojen määrää tarkasteltaessa, että se sisältää punakapinaan osallistuneiden kommunistien ja sossujen pakoa sosialismin ihannevaltion huomaan ja sitä seurannutta valtavaa pettymystä niihin todellisiin olosuhteisiin siellä. Säälin ja myötätunnon hakemista nykykommareille ja kulttuurimarxistiselle, punavihreälle kulttuurihallinnolle osoitetuksi apuraha-katiskaksi, joka hyvin sitten toimikin.

[ismolento]

Tuntematon- produktio on vaatinut osaamista. Monenlaista osaamista, kykyä ohjata isoja ihmismääriä, koneita, liikkumisia, ajatus ja näkökulma. En osaa edes ajatella sen osaamisen määrää.
Nyt osaaminen jäi toiseksi, kolmanneksi, neljänneksi, ties miksi.

En ole Ikitietä nähnyt, enkä kososen "tähdittämää" naisenergiaelokuvaa. Katson Ikitien, kun se on kotisohvan elokuva.

Palkittu Eero Aho parhaana miespääosan esittäjänä, antaa hyvän havaintoesimerkin varsinaisesta /C:n nuolijasta (toinen hyväkäs Sampo Terho), joka asemoi itsensä kulttuurimarxistisen femakkorintaman joukkoon ja eikä puheessaan osoittanut minkäänlaista tukea tai tunnustusta ohjaajalleen, joka kuitenkin mahdollisti tuon palkinnon. Paska jätkä, jonka näyttelijäntaidot ovat enintään keskinkertaiset.

[Punaniska]

Palkittu Eero Aho parhaana miespääosan esittäjänä, antaa hyvän havaintoesimerkin varsinaisesta perzeennuolijasta (toinen hyväkäs Sampo Terho), joka asemoi itsensä kulttuurimarxistisen femakkorintaman joukkoon ja eikä puheessaan osoittanut minkäänlaista tukea tai tunnustusta ohjaajalleen, joka kuitenkin mahdollisti tuon palkinnon. Paska jätkä, jonka näyttelijäntaidot ovat enintään keskinkertaiset.

Eiköhän nuo ole sopineet sanomisensa keskenään, ovat tunteneet toisensa lukiosta asti ja tehneet monta pätkää yhdessä.

Ihmettelen, ettei Louhimies näyttänyt keskaria koko poseeraajakaartille. Miehen ura on tässä, tai korkeintaan pääsee ohjaaman Pikku Kakkosta. Olisi haistattanut reteästi, koska aika vähän oli enää mitään menetettävää.

[Vaniljaihminen]

Ikitietä näkemättä arvaan kuitenkin, varsinkin palkintojen määrää tarkasteltaessa, että se sisältää punakapinaan osallistuneiden kommunistien ja sossujen pakoa sosialismin ihannevaltion huomaan ja sitä seurannutta valtavaa pettymystä niihin todellisiin olosuhteisiin siellä. Säälin ja myötätunnon hakemista nykykommareille ja kulttuurimarxistiselle, punavihreälle kulttuurihallinnolle osoitetuksi apuraha-katiskaksi, joka hyvin sitten toimikin.

Ikitie ei ole edes aivan noinkaan suora kuvaus kohteestaan, paremminkin se saisi olla juuri tuollainen. Tarina näytetään yksittäisen pasifistin näkökulmasta, jossa Tommi Korpelan esittämä Jussi muilutetaan itärajan taakse. Siellä kohdatut amerikansuomalaiset kommunistit rakentavat ihanneyhteiskuntaa, pelaavat baseballia ja käyvät herran ehtoollisella. Elokuva antaakin kuvan, että punaiset  olivat lähes yksinomaan juuri tämmöisiä kilttejä cityvihreitä eivätkä puolihulluja aatteen täyttämiä punakaartilaisia. Sitten lopussa yhtäkkiä tulee joku Stalin, joka on aivan sama irrallinen paha kuin elokuvan alussa nähdyt lapualaiset.

[törö]

^ Tuollainen pitäisi tehdä Saksalaisien roolista toisessa maailmansodassa.

Puhdassydäminen kansa yrittäisi tosissaan tehdä parempaa maailmaa jälkipolville ja sitten muut jostain syystä alkaisivat vastustaa sen laajenemista ja pommittaisivat koko maan hajalle. Lopussa Saksa miehitettäisiin ja jaettaisiin kahtia eikä kukaan ymmärtäisi, että mistä se johtuu.

Suomalainen elokuva nousisi sille tasolle, että se viimeinkin noteerattaisiin maailmalla.

[Spesialisti]

Tietysti jos Louhimies olisi oikea mies eikä suvaitsevaissosialistien heittopussi se sanoisi, että minä teen duunia ja ohjausta näin ja näin. Jos sänkykohtaus ei neiti näyttämötaiteen kandia miellytä, niin haetaan joku neidin kolleega kortistosta tai Hankasalmen harrastajanäyttämöstä tilalle.

[Kim Evil-666]

Onneksi kuitenkin se tärkein, yleisö-Jussi meni Tuntemattomalle. Se kuvastaa parhaiten sitä, minkä tyyppisistä elokuvista tämä kansa pitää. Se kertoo myös siitä, kuinka tärkeää suomalainen selviytymistarina tarina on suomalaisille. Se antaa myös toivoa siitä, että suomalaisuuden juuret ovat sittenkin vielä tiukassa kansan syvissä riveissä.

Toivottavaa olisi myös se, että kansa oppisi hyödyntämään juurevuuttaan poliittisia päätöksiä tehdessään, eli äänestäessään Suomen suunnan suhteen vaaleissa. Tuntematon kertoo omalla karulla tavallaan sen, kuinka kalliin hinnan kansa on joutunut maksamaan itsenäisyytensä säilyttämisestä. Siitä ei tulisi luopua ilman taistelua, mistään hinnasta.

Olin alunperin sitä mieltä, että miksi taas uusi Tuntematon. Jälkiviisaasti olen sitä mieltä, että elokuvalle oli sittenkin tilaus. Sen tehtävä oli herätellä kansaa muistamaan, mikä loppupeleissä on kaikkein tärkeintä pienelle kansalle. Se on itsenäisyys.

E:typot + vaaleissa

[ismolento]

Kyllä tämä risoo kun koko metoo-hössötyksen perimmäisenä ideana on ollut löytää edes jotenkin vakuuttava keino lässyttää, että raiskaavat ja lääppivät kantiksetkin, ja juuri kantikset erityisesti. Metoottaajat tietävät sisimmässään,  että 2015 matuvyöryn jälkeen eurooppalaisen naisen turvallisuus ei enää koskaan tule olemaan entisensa. Se asia ja huoli pitää jotenkin kostaa ja kanavoida eurooppalaisen pottunokkamiehen syyllisyydeksi.

Näin on. Musujen terroriteoista (viimeisin juuri Ranskassa) suvakkipiirit ja heidän mediansa haluavat kääntää huomion VHM-kantismiesten väitettyihin väärintekoihin ja pimittää maahantunkeutujien todelliset ja kiistämättömät rikokset.

[Muuttohaukka]

Onneksi se yleisöjussi meni Tuntemattomalle ja miksei olisi mennyt. Katsojamäärä on niin omaa luokkaansa.
Minä The Friikki olen katsonut sen viisi kertaa. Kolmesti kotiteatterissa. Katson uudelleen kolmen sarjan jonkin ajan päästä.

Jommassa kummassa iltalehdessä oli vielä juuri ennen gaalaa  yleisökysymys parhaasta ja sen voitti Tuntematon. Ei ollut vaikutusta millään muulla kuin, että elokuva on ollut paras.
KimEvilin viimeiseen kirjoitukseen laitan yhtäläisyysmerkin.

Kaksi läheistäni- oikeita kokoomuslaisia- olivat Terhosta samaa mieltä kuin minä. Terho kuvitteli saavansa lisäpisteitä mutta karille karahti.

[Mika]

Tietysti jos Louhimies olisi oikea mies eikä suvaitsevaissosialistien heittopussi se sanoisi, että minä teen duunia ja ohjausta näin ja näin. Jos sänkykohtaus ei neiti näyttämötaiteen kandia miellytä, niin haetaan joku neidin kolleega kortistosta tai Hankasalmen harrastajanäyttämöstä tilalle.

Aku toimi erittäin taitavasti.  Ensisijainen tavoite rehellisellä ulostulolla varmaan oli pelastaa oma ura ja maine.  Aku teki sen niin taitavasti ja suurella nöyryydellä, että tämän jälkeen hänen tuomitsijoitaan aletaan katsoa karsaasti.  On tietysti ihan OK, jos joku ei kaikesta huolimatta halua enää tehdä yhteistyötä.  Lienee kutenkin molemminpuolinen tappio. En tiedä mitä Louhimäki tosiasiassa ajattelee tilanteesta, mutta ainakin hän näytteli erittäin hyvin, jos  tuo esiintyminen ei ollut rehellinen.

Se on varmaa, ettei yhdelläkään ohjaajalla ole Suomessa varaa sanoa, että "ikävä ettette pidä, mutta tämä nyt sattuu olemaan minun tyylini ohjata elokuvia/kohdella naisia"

[ISO]

Valtiomies terho nuolee perseitä minkä ehtii joka suunnassa, yhdessä simon elostelijan kanssa, yrittäen epätoivoisesti saada hyväksyntää poliitikkona.

Lopputulos on juuri sitä mitä petturi ansaitsee, eli kannatusta tai hyväksyntää ei heru.

[Spesialisti]

Itse olisin pahoitellut ja pyytänyt anteeksi jos olen jotain loukannut, mutta pitänyt silti kiinni omasta näkemyksestäni ohjata elokuvia keinoilla, jotka eivät kaikkia miellytä. En vain olisi pystynyt cuckiutumaan yhtä sataprosenttisesti kuin Louhimies. No, olenkin onneksi vain kiljua kammarissani litkivä öyhöttäjä, enkä joudu noin kuumottaviin tilaisuuksiin tiedostavien katseiden ja kameroiden ristituleen.

[duc]

Iltalehden toimittajan juttu:

Ohjaaja Aku Louhimies on tällä viikolla ollut myrskyn silmässä, kun joukko hänen elokuvissaan näytelleitä naisia avautui rajuista kokemuksistaan. Myrskyn silmässä miehen kuuluukin olla - vakavista virheistä on jouduttava vastuuseen. Salamyhkäisyydessä lausutut soo-soot eivät nyt riitä.

Keskustelua aiheen ympärillä on ollut hämmentävää seurata. On outoa ja surullista, että niin moni on valmis osoittamaan syyttävillä sormillaan naisia, jotka ansaitsisivat mieluummin kiitollisen kumarruksen. He rohkenivat tehdä sen, johon monilla meistä ei ymmärrettävästi riitä uskallusta tai jaksamista. Avata suunsa kohtaamastaan kaltoinkohtelusta.

Ohjaaja Johanna Vuoksenmaa julkaisi tänään Facebook-päivityksen aiheesta ja onnistui kiteyttämään täydellisesti, miksi viime päivien keskustelu on ollut äärimmäisen tärkeää. Hän tyrmäsi kirjoituksessaan yleisimmät nillityksen aiheet, joita tapaus Louhimiehen ympärillä kuhisee.

"Kyllä näille naisille ovat roolit kelvanneet. Mitäs ottivat sellaisen työn?"

- Elokuva- tai tv-tuotanto on paitsi taiteen tekemistä myös työpaikka. Työpaikka, jossa pitäisi vallita selkeät kaikkia koskevat säännöt ja jossa kaikilla pitäisi olla turvallista. Siksipä onkin tosi hienoa, jos työntekijöiltä löytyy rohkeutta kertoa, mitkä asiat eivät ole ok. Se ei ole huomion hakua, se ei ole noitavainoa, se on välttämättömyys, jos asioita halutaan kehittää ja muuttaa, Vuoksenmaa kirjoittaa.

Eikö tämän pitäisi olla itsestään selvää? Minkä tahansa muun työn tekijälle kaltoinkohtelusta avautuminen sallittaisiin, muttei näyttelijälle. Miksei?

"Miksi he eivät puhuneet aiemmin? Mitä nyt vanhoja asioita vatvomaan!"

Kommenttibokseissa naisnäyttelijöiden kokemuksia vähätellään ja penätään sitten samaan hengenvetoon, mikseivät nämä kertoneet kokemuksista aiemmin. Niin, miksiköhän?

- Näiden (elokuvatuotannon) valtarakenteiden takia epäkohtien paljastaminen ei todellakaan ole helppoa, eikä ole ihme, että tarvitaan joukkovoimaa ja aikaa ja monta pontevaa sisäänhengitystä ennen kuin asioista uskalletaan alkaa puhua. Näyttelijöitä on paljon enemmän kuin rooleja, ala on kovasti kilpailtu ja uhka jäädä ilman seuraavaa työtä ja saada hankalan tai kitisijän maine on aito, niin kuin on nytkin huomattu, Vuoksenmaa selittää.

"Miksi tätä asiaa pitää puida julkisesti? Antakaa miesparan jo olla."

- Verhoja on avattu ja valoja on sytytetty, rohkeat ihmiset ovat puhuneet ja madaltaneet muidenkin kynnystä puhua! Rikkinäistä voidaan korjata vasta, kun viat nähdään ja tää korjaaminen on nyt mahdollisempaa kuin koskaan, Vuoksenmaa kirjoittaa.

Niin, muutos edellyttää sitä, ettei anneta piiruakaan periksi, eikä hyssyttelylle tilaa. Siksi.

Korjaus kello 19.37: Jutusta poistettu ulkonäköä loukkaava ilmaisu "samat tympeät naamat". Iltalehti pahoittelee epäasiallista muotoilua.

IRENE NAAKKA

korostus minun.

"Rajut kokemukset" tekivät näköisiään elokuvia. Ehkä sellaisia elokuvia Suomessa ei enää nähdä. Aika näyttää, miten elokuvien katsojat tähän reagoivat. Minusta näyttää, että "jouduttava vastuuseen" tarkoittaa pitkää julkista nöyryytystä. Tämä toimittaja Naakan tyyli keskustella ruoskia vain pahentaa kuilua erimielisten välillä. Minä en ymmärrä, mitä hän ja hengenheimolaisensa luulevat saavuttavansa tällä. Lisää valtiontukea? Joo, ministeri Terho varmasti tekee, minkä voi. Jos tahdotaan hyviä elokuvia, epäilen, että tämä tuskin auttaa.

[Mika]

Itse olisin pahoitellut ja pyytänyt anteeksi jos olen jotain loukannut, mutta pitänyt silti kiinni omasta näkemyksestäni ohjata elokuvia keinoilla, jotka eivät kaikkia miellytä. En vain olisi pystynyt cuckiutumaan yhtä sataprosenttisesti kuin Louhimies. No, olenkin onneksi vain kiljua kammarissani litkivä öyhöttäjä, enkä joudu noin kuumottaviin tilaisuuksiin tiedostavien katseiden ja kameroiden ristituleen.

Mielestäni Louhimiehen esiintymisestä kyllä näki hyvin, että hän ymmärsi, miksi häntä arvostellaan.  Jos hän on nyt valmis ottamaan asiasta onkeensa, se on mainio asia - ja aivan liian harvinainen asia suomalaisessa työelämässä.

[Herbert]

Ulla Appelsin Aku Louhimies -tapauksesta

Yhteiskunnan pitäisi osata käsitellä Louhimies-tapauksen kaltaisia kohuja kypsästi, kirjoittaa päätoimittaja Ulla Appelsin.

Kerrotaan ensin pieni tarina eräästä tunnetusta taideteoksesta. Vuonna 1924 julkaistiin Kallela-kirja, jossa suurmiehemme Akseli Gallen-Kallela avautui. "Kova on usein taiteilijan menettelytapa. Tahallani koetin äitiäni siinä maalatessani saada hänen ilmeensä muuttumaan tuskalliseksi viemällä keskustelun niin synkkiin asioihin, että hän, niin lujahermoinen kuin olikin, lopulta purskahti kyyneliin."

Gallen-Kallela oli innoittunut Kalevalasta ja tavoitteli jotain suurta; sellaista, joka kestäisi satoja vuosia. Hän halusi maalata kuolemaa ja äidinrakkautta – mutta sitä kuvatakseen hän piinasi mallina olleen oman äitinsä Mathilda Gallénin itkemään, jotta sai esiin haluamansa tunnetilat.

Tuon tahallisen itkettämisen seurauksia me olemme ihailleet yli sata vuotta: mykistävän koskettavaa Lemminkäisen äiti -maalausta, jossa tapetun ja silvotun poikansa kasaan kursinut äiti on ruumiin äärellä ja tuskaisena taivaalle katsoen toivoo, että Lemminkäinen heräisi henkiin. Akseli Gallen-Kallelalle, Suomen kansan ehkä eniten ihailemalle kuvataiteilijalle, taide meni oman, rakastetun äidin tunteiden edelle.

Viime aikoina on puhuttu paljon Aku Louhimiehen käytöksestä. Siksi ei puhuta nyt siitä. Käännetään välillä valokeila muuhun: siihen, millä lailla modernin, länsimaisen yhteiskunnan tulisi pystyä tällaisia kohuja käsittelemään. Nyt käsittely ei ole ollut kaikilta osin sivistynyttä. Se on ollut epäkypsää ja paikoin kovaa.

Ei ole ongelma puhua mahdollisista vääristä menettelytavoista ja epäkohdista julkisesti. Ei ole ollut tässäkään tapauksessa. Lienee jokaiselle selvää, että kaikenlaiseen työpaikkakiusaamiseen pitää olla nollatoleranssi. Ongelma on, jos ihmettely muuttuu inkvisitioksi ja keskustelu kiusaamiseksi. Hiljattain ruotsalaiskirjailija Lena Andersson kävi varoittamassa suomalaisia siitä, että me too -kampanjointi on paisunut Ruotsissa sellaiseksi massaliikkeeksi, jossa ihmisten oma ajattelu loppuu.

Anderssonin varoituksia kannattaa kuunnella. Ruotsi kipuilee nimittäin nyt Benny Fredrikssonin kohtaloa. Tukholman kaupunginteatterin johtaja Fredriksson, 58, tappoi hiljattain itsensä.

...

Fredrikssoniin kohdistui paljon me too -kampanjan nostattamaa jyrkkää kritiikkiä, siitä huolimatta, että seksuaalisesta ahdistelusta häntä itseään ei syytetty. Me too -kampanja onkin alkanut laajentua alkuperäisestä eli seksuaalisen ahdistelun kitkemisestä koskemaan kaikkea mahdollista huonoa tai huonoksi määriteltyä käytöstä. Fredrikssonin kohtalon jälkeen hiipii mieleen ajatus, että jos jokainen väärä toimintatapa vuosien takaa alkaa johtaa kenttäoikeuteen, kuinka monta hautaa pitää vielä kaivaa?

...

Onko yksittäisen ihmisen lynkkaus oikea tapa hoitaa työpaikan kipupisteitä? Raju julkinen teilaus, pakkoero töistä ja lopulta traaginen kuolema eivät tuo mieleen länsimaista, sivistynyttä ja kypsää demokratiaa vaan ehkä pikemminkin Kiinan kulttuurivallankumouksen.

Louhimiehen tapauksen omanlaisensa huipentuma oli Jussi-gaala. Sen lopuksi ja jälkeen on kuultu näyttelijöiden puheenvuoroja, joissa koko tilaisuuden hienoutta on ylistetty. Kaikissa kotikatsomoissa ei välttämättä jaeta näkemyksiä. Ruudusta katsottuna kyseessä oli painostava kaksituntinen, jonka aikana lähes jokainen lavalle noussut asettui kohun keskiössä olleiden naisnäyttelijöiden puolelle ja siten Louhimiestä vastaan. Tämä kaikki Louhimiehen itse joutuessa kuuntelemaan yleisössä ja Suomen kansan katsoessa. Alan ulkopuolisena on vaikea sanoa, oliko tämä menettely oikeasti tarpeellista. Se on voinut siltä salissa tuntua. Katsojana ei kuitenkaan voinut välttyä mielleyhtymältä, että koulukiusaamista vastaan kampanjoidaan koulukiusaamisella.

Sekin kävi ilmi, että Tuntemattoman sotilaan tuotantoyhtiön edustajista osa yritti kieltää Louhimiehen pääsyn itse gaalaan – siis hakemaan palkintoa työstä, jonka tämä oli tehnyt. Kulttuuriministeri Sampo Terho taas kieltäytyi jakamasta Louhimiehelle yleisön äänestämää palkintoa parhaasta elokuvasta, vaikka se olisi kuulunut ministerin tehtäviin. Yleisö katsoo elokuvat. Yleisö maksaa ne. Oliko ihan oikeasti reilua yrittää tavalla tai toisella estää ohjaajaa saamasta yleisön myöntämää tunnustusta tai olla jakamatta sitä – ollaan henkilön käytöksestä sitten mitä mieltä tahansa?

Viime päivinä vellonut keskustelu on ollut paikoin hyvin jyrkkää. Yksi pohjanoteerauksia oli Markkinointi & Mainonta -lehden kirjoitus, jossa toimittaja riensi paheksumaan jo Louhimiehen saamia Facebook-peukutuksiakin. Toimittaja julkisti jopa nimilistan tunnetuista ihmisistä (joista osa oli Louhimiehen tuttuja), jotka olivat peukuttaneet Louhimiehen pahoittelevaa Facebook-päivitystä. Näiltä peukuttajilta vaadittiin sitten Twitterissä selitystä toiminnastaan kuin ennen muinoin Neuvostoliitossa väärinajattelusta.

Olemme hyvin kummallisella tiellä, jos jo pelkkä FB-peukutuskin on Suomessa synti. Ja kai pahoittelulle voi nostaa peukun? Eikös pahoittelu ole lähtökohtaisesti hyvä asia? Ja kaipa ihmisen omat tutut saavat häntä yhä tukea? Vai pitäisikö virheisiin sortuneen ihmisen menettää kaikki ystävänsäkin?

Väärin toimineen henkilön on tietysti ilman muuta itse pystyttävä katsomaan peiliin. Ovat siihen pystyneet ne kaikkein suurimmatkin. Akseli Gallen-Kallelakin katui omaa käytöstään ja toivoi äidiltään anteeksiantoa. "Nyt hän on kuollut, suokoon hän sen (itkettämisen) minulle anteeksi."

Kuten Gallen-Kallelan, myös Louhimiehen tapauksessa anteeksianto on sitten asianosaisten välinen asia. Meidän muiden vastuulla puolestaan on se, miten koko asiaan suhtaudumme. Epäkohdista ei saa vaieta – mutta vaikenemisen vaihtoehto ei voi olla vaino.

...

Meidän ulkopuolisten osalta se vastuu Louhimiehen kaltaisissa tapauksissa on ennen kaikkea tämä: kun epäkohtia tulee ilmi, taannummeko Colosseumin mylviväksi yleisöksi, jolle ei mikään riitä vaan joka huutaa lisää verta vai kykenemmekö asialliseen ja analyyttiseen keskusteluun? Kyse on paitsi yksilöiden myös yhteiskunnan kypsyystestistä.

Koko juttu, joka kannattaa lukea:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005617401.html

[Venne]

Kaksinaismoralistit lynkkasivat Louhimiehen, eikä kukaan sanonut sanaakaan siitä että jussi palkinnon ohjauksesta tai käsikirjoituksesta on saanut 95 % miespuolinen henkilö. Miten meni noin omasta mielestä tasa-arvon ajaminen alalle,  kulttuuriväki...

[foobar]

Onko yksittäisen ihmisen lynkkaus oikea tapa hoitaa työpaikan kipupisteitä? Raju julkinen teilaus, pakkoero töistä ja lopulta traaginen kuolema eivät tuo mieleen länsimaista, sivistynyttä ja kypsää demokratiaa vaan ehkä pikemminkin Kiinan kulttuurivallankumouksen.

Koska olette viimeksi törmänneet suomalaiseen kulttuuripersoonaan joka äityisi kapitalismin taitavan kritiikin sijaan moittimaan vasemmistolaisuutta, tai edes hullunvirneisintä kommunismia? Aika harvoin on tullut vastaan tilanteita joissa moista olisi edes harkittu, mutta melko usein myötätuntoa järjestelmiä kohtaan tai vähintäänkin syntien poisselittelyä.

Tässä nimenomaan ollaan tekemässä kulttuurivallankumousta. Vallankumoukselliset eivät tosin itsekään oikein tiedä millaista vallankumousta ollaan tekemässä, mutta mukana on ilmeisesti välttämätöntä olla. Ei varmaan mene kauaa ennen kuin vallankumoukselliset ovat toistensa kurkuissa kuvitelmissaan, että heidän on todistettava muita vahvempi oikeamielisyytensä - jos ei muuten, niin oman tulevan glorian takia. Siitä huolimatta että tavoitetta ei taida kukaan tietää tai varsinkaan nähdä. Eikä sitä ole aikaa ajatella ainakaan ääneen, koska muutoin voisi leimaantua harhaoppiseksi.

[Activeman]

Louhimies hoiti asian niin hyvin, kuin ylipäätään voi - kun telaketutraktori ajaa päälle yllättäen. Anteeksipyyntö oli tyylikäs, puhe oli elegantti ja tämän jälkeen häntä ei voi enää lyödä enempää ilman, että leimaantuu koulukiusaajaksi ja lyödyn lyöjäksi. Case closed.

Se tapahtuiko Louhimiehen ohjauksessa jotain asiatonta ei ole enää olennaista, eikä kukaan sitä tiedä. Voi olla niinkin, että herkät runotytöt eivät kestäneet painetta, jota näyttelijäntyössä on. Oliko Louhimiehen anteeksipyyntö aito? Epäilen, että ei ollut. Louhimies oli vain saanut hyvät ohjeet viestintäkonsulteilta, miten pitää toimia, jotta oma nimi ei enää esiinny lööpeissä ja, että on jatkossakin mahdollisuutta saada apurahoja. Ilman apurahojahan elokuvanteko loppuu Suomen kokoisessa markkinassa, kun ulkomaillekaan tuotantoja ei osata myydä (toisin kuin Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa).

Luulen myös, että Louhimiehen taiteellisesta intohimosta on nyt leikattu suurin energia pois. Jatkossa elokuvia tehdään kamreerityylillä varovasti ja virkamisten tyyliin. Elokuvan tekeminen ja kaikki taide parhaimmillaan edellyttää melkoista heittäytymistä ja sellaista tuskin saa itsestään irti, kun tietää, että kaikki pitää tehdä "by the book", tai muuten tulee kutsu Ylen A-studioon teilattavaksi.

[Kim Evil-666]

Hyvä ja oivaltava kirjoitus Appelsinilta. Kirjoituksesta käy hyvin ilmi se, miten ihminen kaikessa laumasieluisuudessaan suhtautuu ympärillään tapahtuviin asioihin. Hyvin tavallista on, että kantaa otetaan voimakkaasti jonkun hyväksi koetun asian puoleasta, vaikka koetusta asiasta ei olisi mitään muuta kuin toisen käden tietoa.

Tässä tapauksessa hyväksi koettu asia oli käännettynä Aku Louhimiehen julkinen lynkkaaminen. Julkinen lynkkaaminen muutamien ihmisten julkiseksi tuomista 10-20 vuotta sitten kokemista asioista, jotka ovat näiden henkilöiden itsensä mukaan, itseensä kohdistuneita vääryyksiä. Sen sijaan, että kukaan olisi valmis näitä kokemuksia kyseenalaistamaan tai ruotimaan, kaikki olivat valmiita lynkkajaisiin, joissa itse lynkattavan näkemykset toimintatavoistaan sivuutettiin täysin.

Kukaan ei edes ottanut puheeksi, että toimintatavat elokuva-alalla olivat metodien suhteen varsin yleisesti hyväksyttyjä tapahtumien aikoihin. Tästä on hyvänä esimerkkinä se, että kukaan ei näitä asioita ole ottanut puheeksi aiemmin alan sisällä ainakaan siten, että olisi käyty vakavaa keskustelua toimintatapojen muuttamisiksi.

Jos nämä #metoo näyttelijät ovat kokeneet tulleensa työssään kiusatuiksi, eivätkä ole ottaneet kiusaamisiaan puheeksi oman työyhteisönsä ja sen luottamushenkilöiden kanssa, he ovat mielestäni laittaneet moraalittoman rahan varsinaisen moraalin edelle. Tämä siksi, koska useassa yhteydessä on ollut sanottuna, että näyttelijät ovat "nielleet" epäasiallisiksi kokemansa työmetodit sen takia, että ovat pelänneet menettävänsä roolinsa jollekin toiselle. Tarkoitus siis pyhittänee keinot.

#metoo "työmetodina" se vasta kiusaamista onkin. Kiusaamisen lisäksi, se valloittaa ajattelemaan kykenemättömät ihmiset, jolloin kiusaaminen muuttuu joukkokiusaamiseksi, jolla saattaa olla kohtalokkaita seurauksia kiusatulle. Seurauksena sattaa olla kiusatun uran katkeaminen, ansiotulojen katkeaminen, henkiset kärsimykset yhteiskunnallisen julkisen nöyryytyksen seurauksena, sekä pahimmassa tapauksessa terveyden romahtaminen, tai henkilökohtainen lopullinen ratkaisu.

#metoo-liike näyttäytyy allekirjoittaneelle #metodi-kiusaamisliikkeenä. Tämä liike on sidottuna kulttuurivallankumoukselliseen hurmokseen, jonka kantavana voimana näyttää olevan enemmän tai vähemmän joukkopsykoosin moottori.

Koko tapaus Louhimiehessä ei lopulta ole mielestäni kyse siitä, onko Louhimiehen työskentelytavat olleet moitittavia, tai kaipaako ala "sisäistä puhdistautumista". Kyse on ennemminkin siitä, että valtahierarkiaa on pyritty  siirtämään alan sisällä erittäin kyseenalaisilla keinoilla. Keino on ollut julkinen lynkkaaminen ilman "oikeudenkäyntejä", jolloin saadaan saavutettua alan sisälle "pelon ilmapiiri". Perustan olettamukseni sille, että tapauksen yhteyteen on uitettu elokuva-alan #metoo-piireistä sukupuolittunutta keskustelua rahan, sekä valta-asemien uusjaoista. Mielestäni on läpinäkyvää ja halveksuttavaa, että nämä kulttuuripiirien hait ovat olleet välittömästi haaskalla kärkkymässä lihapaloja.

Asioita ja epäkohtia voi käsitellä monella tapaa. Kaikkia osapuolia tulee kuunnella ja heille tulee antaa reilu mahdollisuus puolustautua, antamalla heidän kertoa omat versionsa tapahtumista. Julkinen asioiden käsittely on huonoin tapa käsitellä tämänkaltaisia asioita. Tuomio kun on leimakirves, ansaittuna tai ei. Maineen puhdistus on helpommin sanottu kuin tehty, sillä epäilys siintää aina joukkosielujen mielissä.

Kulttuurivallankumouksen paradoksi on siinä, että sen häviäjänä seisoo kulttuuri.

Je suis Aku Louhimies.

E:Korjattu nimi

[Muuttohaukka]

Je suis Louhimies #too.

Hyvää ja oivaltavaa kirjoitusta sekä Appelsinilta että Kimiltä.
Ei ole mitään lisättävää.

I-S:n kommenteissa on yleisön näkemystä. Yleisö ajatelee tosin kuin nämä julkilynkkaajat.

[Kari Kinnunen]

Ainakin tämä miivituntuuttaaminen on aiheuttanut nyt sen kuuluisan kuilun sukupuolten välille.

Jos olisin vielä yrittäjä, niin nyt en enää missään nimessä palkkaisi naista. Kukaan ei tarvitse firmaansa tyyppiä jolla on miituuttamisen perusteella oikeus määritellä mikä homma sopii ja mikä ei.

Enkä ole mielipiteeni kanssa yksin. Saattaa tämä miituuttaminen osaltaan vaikeuttaa pimujen työllistymistä joillekin aloille.

[potta]

Minä en ymmärrä, mitä hän ja hengenheimolaisensa luulevat saavuttavansa tällä. Lisää valtiontukea? Joo, ministeri Terho varmasti tekee, minkä voi. Jos tahdotaan hyviä elokuvia, epäilen, että tämä tuskin auttaa.

MeToodinäyttelemisestä saattaisi tulla Nokian suuruinen kulttuuri-innovaatio-vientiartikkeli, jos siihen vain satsattaisiin kunnolla ja asetettaisiin oikeat naisoletetut henkilöt vetämään.

[Lasse]

Ainakin tämä miivituntuuttaaminen on aiheuttanut nyt sen kuuluisan kuilun sukupuolten välille.

Meitä soitetaan, kuin viulua. Ehtaa kulttuurimarxistista mädätystä koko sekoilu.

http://www.whatdoesitmean.com/index2517.htm

"Human beings, viewed as behaving systems, are quite simple. The apparent complexity of our behavior over time is largely a reflection of the complexity of the environment in which we find ourselves."
-- Herbert A. Simon Ph.D. (1916-2001): American cognitive and computer science academic who received the Nobel Prize in Economics in 1978 and the Turing Award in 1975.

Throughout history, "hidden giants", virtually unknown to the world at large, have stood astride our planet directing the course of humanity—with one such modern example being the Austrian-American pioneer in the field of public relations and propaganda Edward Bernays, referred to in his obituary as "the father of public relations", who, in 1928, published his seminal work titled "Propaganda" in which he argued that public relations is not a gimmick but a necessity—and whose findings, research and applied practices created the very world you live you today.

With a world containing "hidden giants" like Edward Bernays, I would like nothing more than to tell everyone of you that complete "free will" exists, and that "your thoughts are your own", but I'd be lying if did—because the stark truth is that human behavior is 93% predictable—and when something is predictable, it's also able to be manipulated.

[Histon]

Louhimiehen saama ankara kritiikki on ollut oikeutettua, mutta rajansa kaikella ja nyt julkisten anteeksipyyntöjen jälkeen voisi loppua. Fakta on kuitenkin se, että jos vaikka Super Cell:in toimitusjohtaja olisi revityttänyt naispuolisilta alaisiltaan paitoja päältä, kuiskutellut korvaan panojuttuja ja kertonut omasta kiihottumisestaan niin mikään muu kuin potkut ei tulisi kyseeseen. Joillekin tosin "metodiohjaus" on jokin ihmeellinen taikasana, joka oikeuttaa ihan minkä tahansa ahdistelun ja sikailun.

[IDA]

Clash of Clans onkin huonosti puvustettu, eikä siinä näytellä seksiä, kuten kotimaisessa elokuvassa pitää tehdä.

[räsänen]

Louhimiehen saama ankara kritiikki on ollut oikeutettua, mutta rajansa kaikella ja nyt julkisten anteeksipyyntöjen jälkeen voisi loppua. Fakta on kuitenkin se, että jos vaikka Super Cell:in toimitusjohtaja olisi revityttänyt naispuolisilta alaisiltaan paitoja päältä, kuiskutellut korvaan panojuttuja ja kertonut omasta kiihottumisestaan niin mikään muu kuin potkut ei tulisi kyseeseen. Joillekin tosin "metodiohjaus" on jokin ihmeellinen taikasana, joka oikeuttaa ihan minkä tahansa ahdistelun ja sikailun.

Osittain hymähtelin ja olen kanssasi samaa mieltä. Mutta tässä pitää huomioida myös konteksti jossa työtä tehdään.

Käsittääkseni elokuvien tekeminen ja näyttelijätyö eroaa melkoisesti yritysjohtamisesta tai normiduunista. Näyttelijät nimenomaan sukeltavat erilaisten tunteiden maailmaan joihin seksuaalisuuskin kuuluu ja niiden tunnetilojen kohtaaminen siinä työssä pitäisi olla normaalia ja jollain tasolla hyväksyttävää. Yrityksissä työskentelevillä moinen on vaikeammin perusteltavissa ja pienikin sensuuntainen "metodi" on ylilyönti.  Jos näyttelijätyössä noudattaa samaa toleranssia niin mahdottomaksihan se työ menee.

Eli tuo sinun vertauksesi ei ole ihan reilu.

[Lucce]

Louhimiäs on metodistiohjaaja henkeen ja vereen ,tietyillä menetelmillä näyttelijöistä saadaan puristettua se mikä tekee Akun elokuvista poikkeuksellisia . Esimerkiksi Paha Maa on varmaan yksi parhaita mustia draamoja mitä olen nähnyt ,tunnelma oikein huokuu joka freimillä .
Luomisprosessi on tuskaa joskus .  Mutta pitää muistaa että näyttelijät ovat kuitenkin ihmisiä omine henkoht rajoineen .se on monimutkaista.