2016-12-26 Irakilainen tp-hakija kutsuu vapaaehtoistyöntekijä Kristinaa äidiksi

[Alaric]

Tuntuuko muistakin siltä, että tällaisia joistain tietyistä mokuttajista ja rajarikollisista kertovia henkilökohtaisempia tarinoita on julkaistu viime aikoina ihan hemmetin paljon?

Tällä kertaa ääneen pääsee Kristina, jota juhlapaikanhakijavyöry pelotti, mutta hän päätti silti lähteä vapaaehtoistyöntekijäksi vokkiin sekä Harri, jolla oli samantyyppisiä tuntemuksia. Taikaseinän kutsun kuulleista elintasopakolaisista haastatellaan Irakin Kurdistanista kotoisin olevaa Sangaria, joka kutsuu Kristinaa äidiksi (Kristina kutsuu häntä pojaksi) ja joka on paennut Suomeen siitä syystä, että hän aloitti suhteen väärän naisen kanssa ja hänet uhattiin ampua.

Kristina ja Harri ovat toimineet vapaaehtoisina Harjavallan Satalinnan (suljettu) sekä Porin Liinaharjan vokeissa.

http://yle.fi/uutiset/3-9347430 (26.12.2016)

Ahdistus ajoi vapaaehtoistyöhön – turvapaikanhakijasta tulikin kuin perheenjäsen

Kristinaa alkoi ahdistaa, kun turvapaikanhakijoita saapui yllättäen valtava määrä rajojen yli. Kaoottinen tilanne aiheutti jopa pelkoa. Tämän tunteen hän päätti voittaa tutustumalla henkilökohtaisesti rajan yli saapuneisiin.

Kristinalla oli omat ennakkoluulonsa. Hän tiesi, että kulttuurit voivat törmätä. Hänellä oli siitä myös henkilökohtaista kokemusta. Kristina ei siis ollut sinisilmäinen. Silti jokin sai hänet voittamaan pelkonsa. Hän päätti lähteä vapaaehtoiseksi vastaanottokeskukseen runsas vuosi sitten.

– Kun ihmisiä alkoi tulla Euroopan rajojen yli, heräsi kaikissa tunteita. Oli pelkoa, vihaa, uteliaisuutta, sääliä ja kaikkea mahdollista. Minulle päällimmäiseksi nousi ahdistus. Ahdistus siitä, että tulijat olivat omien lasteni ikäisiä.

Kristina myös pelkäsi. Hän koki tilanteen hyvin kaoottiseksi. Tuntui kuin se ei olisi ollut kenenkään hallinnassa. Hän ei halunnut jäädä vain sivustakatsojan rooliin. Hänelle heräsi vahva tunne siitä, että jotain pitää tehdä.

– Ajattelin, että teen sen pienen osan, mitä yksi ihminen voi tehdä. Kun osoitamme, että olemme inhimillisiä ja välitämme, uskon, että kaikilla on helpompi olla.

Tukihenkilö helpottaa kotoutumista

Kristina ei ollut ajatustensa kanssa yksin. Myös Harri paini samojen tunteiden kanssa ja päätti ilmoittautua SPR:n vapaaehtoistyöntekijäksi.

– Tämä on minulle hyvin epätyypillistä toimintaa. Suomalaiset alkoivat kuitenkin käyttäytyä niin kummallisesti turvapaikanhakijoita kohtaan, että en halunnut toimia samoin, Harri kertoo.

Kristina, Harri ja neljä muuta toisilleen tuntematonta ihmistä päättivät perustaa yhdessä Harjavaltaan Satalinnan vastaanottokeskukseen Suomi-kerhon. He aloittivat kielen ja kulttuurin opettamisen vuosi sitten ihmisille, joiden kanssa heillä ei ollut yhtään yhteistä sanaa. Edistystä syntyi pienin askelin. Samalla Kristina ja Harri oppivat tuntemaan, mistä lähtökohdista turvapaikanhakijat ovat maahamme saapuneet ja minkälaisia he ovat ihmisinä. Muutos tuli yllättäen. Opettaminen kääntyi pian yhteisiksi illanvietoiksi ja syvällisiksi keskusteluiksi.

Kerhon toiminta päättyi, kun vastaanottokeskus suljettiin. Yhteys turvapaikanhakijoihin on silti säilynyt. Nykyään illanviettoja järjestetään Porissa Liinaharjan vastaanottokeskuksessa.

Vuosi on opettanut vapaaehtoisille paljon. Sinisilmäisyys ei ole kadonnut. Kristina ja Harri tietävät, että jokainen tarina on erilainen. Viranomaiset tekevät omat päätöksensä ajallaan. Osa uusista tuttavuuksista lähtee takaisin kotiin, osa jää pysyvästi Suomeen. Jääminen on helpompaa niille, jotka ovat luoneet maahan jo suhteita.

– Olisi hienoa, jos jokaiselle turvapaikanhakijalle olisi löytynyt suomalainen tukihenkilö. Jos paikalliset olisivat enemmän tekemisissä turvapaikanhakijoiden kanssa, selvittäisiin kulttuurien eroista paremmin, Kristina uskoo.

Äidiksi irakilaiselle

Kristinalle vuosi on tuonut mukanaan jotain sellaista, jota hän ei osannut vapaaehtoistyöltään odottaa. Hän puhuu erityisen lämpimästi Irakin Kurdistanista tulleesta Sangarista, joka siirtyi kuukausi sitten Satalinnasta Liinaharjaan.

– Hän on minulle hyvin tärkeä. Kutsun häntä pojaksi ja hän minua äidiksi.

On vaikea uskoa, että vuosi sitten äidillä ja pojalla ei ollut yhteistä kieltä. Nyt Sangar keskustelee suhteellisen sujuvasti suomeksi. Hän antaa kiitokset siitä virallisten opettajiensa lisäksi Kristinalle, Harrille ja muille vapaaehtoisille, jotka ovat jaksaneet tukea opiskelua. Taustalla on myös paljon sinnikkyyttä. Nuorukainen käyttää useita tunteja päivässä sanakirjan kanssa.

– Haluaisin tehdä töitä, mutta ilman oleskelulupaa se ei onnistu. Tekisin töitä vaikka ilman rahaa, kunhan olisi jotain tekemistä, Sangar toteaa.

Rakkaus ajoi pakomatkalle

Sangar ei vielä tiedä, koska hänen kohtalonsa Suomessa sinetöidään. Odotus on raastavaa. Paluu kotiin tuntuu mahdottomalta. Rakkaus ajoi hänet sieltä pakomatkalle. Taustalla oli paljon asioita, mutta käytännössä hän aloitti suhteen väärän naisen kanssa. Kulttuurit törmäsivät. Kurdistanissa tämä ei ole Sangarin mukaan tavatonta.

– Moni tyttö ja poika on kuollut rakkauden takia. Minut uhattiin ampua. Siellä on ihmisiä, jotka tekivät selväksi, että kuolen, jos he vielä näkevät minut.

Kävi oleskeluluvan kanssa miten vain, rakkaansa luo Sangar ei voi palata. Hänen toiveensa tulevaisuuden suhteen ovat kuitenkin suuret. Hän tosin toivoo enemmän maalleen kuin itselleen.

– Kotimaani kulttuurissa on paljon ongelmia. Toivon, että niistä ongelmista päästäisiin eroon ottamalla mallia Euroopasta.

Vapaaehtoisuus ei ole pikajuoksua

Vaikeista lähtökohdista huolimatta Sangar kokee olevansa onnekas. Hän tuntee olonsa tervetulleeksi Suomeen. Kristinan ja Harrin kaltaiset ihmiset ovat tehneet sen mahdolliseksi. Vuosi sitten he olivat osa isoa vapaaehtoisten joukkoa. Tuo joukko on nyt pienentynyt, mutta suhde on syventynyt.

Kristina ja Harri aloittivat Satalinnan vastaanottokeskuksessa SPR:n vapaaehtoisina. Heidän lisäkseen avunpyynnön ottivat vastaan muun muassa 1 100 Jussi Holmin perustaman Facebook-ryhmän jäsentä. He järjestivät Satalinnan asukkaille käytännössä kaikenlaista tekemistä päivien täytteeksi.

– Auttajia oli aluksi enemmänkin, mutta auttaminen ei ole mitään pikajuoksua. Se on maratonlaji. Väki harvenee usein pitkässä juoksussa. Sinnikkäimmät ovat pysyneet mukana ja heitä on joukossa vieläkin kymmeniä, Holmi kertoo.

Holmi uskoo, että auttajat lähtivät liikkeelle joukoittain vastareaktiona sille, että turvapaikanhakijat jakoivat niin voimakkaasti mielipiteitä – kuten jakavat edelleenkin.

– Ainakin oma motiivini oli auttaa tulijoiden lisäksi ympäröivää yhteisöä. Halusin olla murtamassa raja-aitoja ja ennakkokäsityksiä molempiin suuntiin.

Sangar, Kristina ja Harri halusivat esiintyä jutussa vain etunimillään, jotta aiheen käsittelystä ei aiheutuisi harmia Sangarille.

[newspeak]

Tuntuu että tämä tarina on alkua modernille versiolle kuningas Oidipuksesta.

Näitä henkilökuvia kai maalataan, koska oikeita uutisia ei juuri pysty kirjoittamaan. Silti jotain täytyy lehteen saada kirjoitettua.

[Blanc73]

YLE on säästänyt vuoden viimeisille päiville kaikkein klisheisimmät mokutus-tuhnut? Irakilaisten feikkipakolaisten palvominen lienee iljettävintä mitä suvakkien oma valemedia voi tehdä.

[Aeria]

Äidiksi turvapaikanhakijalle <3

[JEE]

Eipä meillä kohta ole enää mitään omaa, kun sangaritkin tuodaan ulkomailta.

[Micke90]

YLE on säästänyt vuoden viimeisille päiville kaikkein klisheisimmät mokutus-tuhnut? Irakilaisten feikkipakolaisten palvominen lienee iljettävintä mitä suvakkien oma valemedia voi tehdä.

No jaa. Yle on jo ajat sitten vajonnut sellaisiin syvyyksiin, joissa edes bakteerit eivät viihdy.

[UgriProPatria]

Äidiksi turvapaikanhakijalle <3

Tää on aivan uudenlaista auervaaralaisuutta.    Heittäytyä adoptiolapseksi ja periä omaisuus, ohi suvun.

Typerät suomalaisvalaat eivät tajua, että kyseessä on pelkkä naisia hyväksikäyttävä, etelän / lähi-idän ammattihuijareiden (muslimi-rantaroomeoiden) talousrikos. Hävettäis olla vieläpä tuollaisesta suhteesta syntynyt lapsi.

Uudet "äidit" narsismissaan eivät piittaa mitä pahaa aiheuttavat läheisilleen, samalla koko Suomelle, sillä näitä tekoja ei voi enää tehdä tekemättömiksi. Koti, uskonto ja Isänmaa on petetty. Pettureita ja näiden jälkikasvuja halveksivat kaikki aidot suomalaiset.

[hattiwatti]

Eikö juuri eilen YLEllä pyörinyt joku mokuvideo - ketju foorumilla? Taitaa olla päivittäistä tykitystä se Pasilan komentokeskuksesta johdettu torjuntataistelu.

Vieraissa kulttuureissa muuten 'äiti', 'sisko', 'veli'  tms. ilmaisuja käytetään aika vapaasti jotta ylipäätään vastakkaiset sukupuolet voivat olla tekemisissä muutoin kuin avioliiton kautta. Moni vaan täällä tulkitsee sen väärin emotionaalisella tasolla ja touhu on sitten sen mukaista.

[Java]

Ai kutsuu äidiksi, turvapaikka myönnetty  kaikkea kanssa!

[Arvoton]

Suurin kuviteltavissa oleva uroteko Suomessa vuonna 2016: voittaa pelkonsa.

[Ajattelija2008]

Irakin Kurdistan on ollut turvallinen jo yli kymmenen vuotta. Jos joku siellä uhkaa ampua "rakkauden" tähden, niin asia on Kurdistanin viranomaisten ja poliisin asia eikä suinkaan Suomen asia. Tosin tarina lienee muutenkin alueen vilkkaan tarinankertomisperinteen tuotos.

Edelleen odotan, että valemedia löytäisi edes yhden turvapaikanhakijan, jolla on lain mukaan oikeus oleskelulupaan Suomessa. Tähän asti kaikki ovat laskeneet luikuria.

[MW]

Miten tällaisia "Romea ja Julia" -kurpitsavaunutarinoita otetaan edes harkintaan?

Vähän sama kuin Reiska hakisi turvapaikkaa Irakista, kun tuli juoneeksi Arskan viinat, ja nyt Arska on pahana.

[Kyklooppi]

Miust aika ihqu juttu 

[Kulttuurimono]

En pääse irti seuraavasta mielikuvasta, auttakaa:

Kristina kulkee kaupan käytävällä kun leveä takamus tönäisee hyllyä ja samassa kuuluu hellyttävällä äänellä "Mama!". Kristina katsoo äänen suuntaan ja näkee kuinka suurisilmäinen karvainen halinalle aukoo suutaan ja toistaa "Mama!". Halinalle on kallis ja turha, mutta silti Kristina päättää ottaa sen kotiinsa.

[Hakkapeliitta]

Irakin Kurdistan on ollut turvallinen jo yli kymmenen vuotta. Jos joku siellä uhkaa ampua "rakkauden" tähden, niin asia on Kurdistanin viranomaisten ja poliisin asia eikä suinkaan Suomen asia. Tosin tarina lienee muutenkin alueen vilkkaan tarinankertomisperinteen tuotos.

Edelleen odotan, että valemedia löytäisi edes yhden turvapaikanhakijan, jolla on lain mukaan oikeus oleskelulupaan Suomessa. Tähän asti kaikki ovat laskeneet luikuria.

Niinpä. Ajatelkaa kaikkia etelä-amerikan ghettoja yms. ja kuinka paljon siellä uhataan tappaa porukkaa. Kaikki nekin tänne Suomeen niinkö? Suomessakin on varmasti tuhansia ihmisiä joita on uhattu tappaa eri rikollisjengien toimesta.

[Kim Evil-666]

Ihan ensiksi ehdottaisin äiti-Kristiinalle syvällistä itsetutkiskelua ja päänsä tutkimista. Tämä haisee vahvasti oman elämän "epäonnistumiselta" ja sen tekopyhäksi korjaamiseksi kelpaa irakin-matu, "poika".

Näitä mokuklassikoita ei pitäisi edes noteerata, mutta kun ne ovat kaikessa oksettavuudessaan niin päänahkaa kirveltäviä. Lisäksi tietoisuus siitä, että muut höyrähtäneet saavat kimmokkeen ajautua samaan miinaan median suotuisalla avustuksella, saa toivon Suomen toipumisesta entiselleen näyttäytymään entistä kivuliaammalta ja pidemmältä tieltä.

[Kukkahatuton täti]

Kyllä näitä "pakolaiset/turvapaikanhakijat ovat ihania halinalleja" -tarinoita on alettu suoltaa oikealla apinan raivolla. Vastapainoksi terroriuutisilleko? Ajatuksella että "Abdi vähän tuhmailee, mutta katsokaa nyt kun se on söpö kun se syö tädin kädestä"...
Näin terveen epäluuloisena tässä alkaa pelätä uutta Abdi- vyöryä kun nyt etukäteen näin hypetetään miten kivoja ja pörröisiä ne oikein onkaan....

[Supernuiva]

Ainakin takavuosina oli hyvin noloa, jos alakoululainen sanoi vahingossa opettajaa äidikseen. (Tästä on yksi vitsi myös Simpsonit-sarjassa.)

Kirjoittavatko mokuttajat näitä nyyhkytarinoita siksi, että he ovat sisäisesti kognitiivisessä dissonannissa ja haluavat vahvistaa kertomuksilla omaa lapsenuskoaan?

[onni4me]

Tämä on niin tyypillistä ajassamme. Samaan aikaan, kun ei pystytä tekemään yhtään mitään omien nuorien työttömyydelle, murehditaan jostain muualta tulleesta yksilöstä. Miksi Suomen täytyisi tarjota työtä ja toimeentuloa kaikille mahdollisille tulijoille samaan aikaan, kun omia asunnottomia tai edes nuoria ei auteta? Tähän kun saisi vastauksen, että miksi tälläisiä vetoomuksia ei nähdä omien nuorten tulevaisuuden pelastamiseksi? Mikä helvetti meitä maana ja kansakuntana vaivaa? Miksei Kristina ala äidiksi suomalaiselle nuorelle?

Ja mitä tulee tuohon titteliin, niin omassa thaiperheessä yritin kutsua anoppia tämän oikealla nimellä, joka sai taas anopin kysymään tytäreltään miksi en kutsu häntä kunnioittavaksi äidiksi niin kuin tulisi. Tuosta hetkestä olen nimittänyt häntä äidiksi vaikka sen kummempia ajatuksia. Kukin tyylilään. Noissa maissa se oikea nimi saattaa olla huomattavan pitkä ja useimmilla on lempinimi. Tai sitten hierarkisesti äitiä, veljeä, sisarta. Tuskin tuo nuori mies oikeasti arvostaa Kristinaa kuin äitiään. Siitä voisin laittaa vaikka pääni pantiksi.

[valtakunnanpärkhele]

Minusta mielenterveystyöhön pitäisi panostaa enemmän. Kristiina lienee ihan kujalla itsensä kanssa ja irakilainen nyt tekee mitä vaan, mikä edes kuvitteellisesti auttaisi tp-hakemuksen läpimenoa, vaikka kaarnaveneitä tai sanoo jotain 'äidiksi'

[guest11919]

En pääse irti seuraavasta mielikuvasta, auttakaa:

Kristina kulkee kaupan käytävällä kun leveä takamus tönäisee hyllyä ja samassa kuuluu hellyttävällä äänellä "Mama!". Kristina katsoo äänen suuntaan ja näkee kuinka suurisilmäinen karvainen halinalle aukoo suutaan ja toistaa "Mama!". Halinalle on kallis ja turha, mutta silti Kristina päättää ottaa sen kotiinsa.

Jutussa oli myös Harri. Millainen ulkonäkö Harrilla on? Onko hän ehkä lyhyt ja/tai lihakseton?

[Mr.Reese]

Jutusta olisi uutiseksi, jos kutsuisi isäksi.

[Mehud]

Se ei ole uutinen, että turvapaikanhakijat kutsuvat yleisesti Suomalaisia naisia huoriksi. Se on uutinen kun turvapaikanhakija kutsuu Suomalaista naista äidiksi.

Se mitä Sangar oikeasti ajattelee "äidistään" onkin aivan toinen juttu.

[VeePee]

Äidiksi turvapaikanhakijalle <3

Niinhän se eräs poliisimieskin muutama vuosi takaperin adoptoi itselleen "pojiksi" viisi aikuista miestä Ruandasta. Minäkin voisin kai hakea itselleni 20 v "tyttären" Thaimaasta. Tai eihän se käy, minuthan leimattaisiin ties miksi seksin ostajaksi ja ihmiskauppiaaksi. Vain aikuisia miehiä on lupa Suomeen adoptoida "lapsikseen" ja näistä puuhista saa vielä Hyvän Ihmisen arvonimen.