2016-11-14 IL: 25 kansalaisjärjestöä vaatii lisää kiintiöpakolaisia

[Blanc73]

Hörhöjärjestöt vetoavat aina siihen että "Paskastania X ottaa niin ja niin paljon pakolaisia, Suomeen vain muutamia satoja"  No, minkälaisissa oloissa nuo pakolaiset asuvat niissä maissa? Kuten P-Euroopassa, eli ruokaa riittää, asutaan kaupunkien keskustoissa lämpimissä huoneissa ja hyvässä sängyssä, sekä saatavilla on vastikkeetonta diskorahaa? Tuskin. Eli lonkalta heitettynä arviona pakolaisuus Afrikkalaisessa maassa maksaa 1-5€ per päivä, kun  taas Euroopassa puhutaan useista kymmenistä euroista per päivä per "hädänalainen"  Yksikertaista matematiikkaa syys ja seuraussuhteineen, mutta suvakit eivät tätä ikinä mainitse. Ullatus.

[P]

Ja se paskastania X useimmiten saa rahaa siihen esim. YK:lta (lue länsimaiden vetonmaksajilta) tai EU:lta, kuten Erdoganin Turkki..

[Roope]

Suomen Pakolaisapu: Pakolaisapu pettynyt pakolaiskiintiöön 29.8.2018

Hallitus esittää budjettiesityksessään, että pakolaiskiintiö säilytettäisiin 750 kiintiöpakolaisessa. Suomen Pakolaisapu on yhdessä muiden järjestöjen kanssa vedonnut päättäjiin pakolaiskiintiön korottamiseksi. Myös sisäministeriö on esittänyt kiintiön korottamista.

Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen on pettynyt päätökseen.

"Olisimme tietysti toivoneet erilaista päätöstä. Pakolaisten uudelleensijoittaminen on yksi parhaista keinoista auttaa heikommassa asemassa olevia. 85 prosenttia kodistaan paenneista elää kehitysmaissa, ja esimerkiksi Suomea pienemmässä Ugandassa oleskelee 1,4 miljoonaa pakolaista. Vauraalla Suomella olisi varaa tehdä enemmän pakolaisten auttamiseksi ja nostaa pakolaiskiintiötään", Lehtinen sanoo.

Muista maanosista saapuvien kiintiöpakolaisten vastaanotto Suomeen on epäilemättä yksi kalleimmista ja tehottomimmista keinoista auttaa heikommassa asemassa olevia. Varmasti hienoa tänne pääsevien mielestä, mutta vastaa ajatuksena sitä, että yleinen sosiaaliturva korvattaisiin parin etukäteen maksetun lottorivin jakamisella.

Auttamisen kustannukset ovat aivan toista luokkaa (elinkaarikustannukset varovasti arvioiden puolisen miljoonaa euroa) Suomessa kuin Ugandassa, jossa pakolaisille tarjotaan maja ja pieni maapala oman ruuan hankkimiseen eikä paljon muuta.

Jos Suomi haluaa tehdä enemmän samalla rahalla pakolaisten auttamiseksi, pakolaiskiintiö on nollattava ja kaikki auttaminen suunnattava Euroopan ulkopuolelle. Tämä onnistuu helposti ohjaamalla kehitysapurahoja auttamiseen toisella tavalla kuin tähän asti.

Pakolaisavun asiantuntijaa Ida Schaumania ihmetyttää hallituksen päätös sitoa pakolaiskiintiön koko EU:n sisäiseen turvapaikkapolitiikkaan. Schauman muistuttaa siitä, että uusien turvapaikkahakemusten määrä on laskenut merkittävästi. Uusia hakemuksia on jätetty viime vuonna huomattavasti vähemmän kuin 2010-luvun alkupuolella.

"Maailmassa on enemmän pakolaisia kuin koskaan ja Suomeen tulee ennätyksellisen vähän turvapaikanhakijoita. Jos nyt ei ole hyvä aika nostaa pakolaiskiintiötä niin milloin?", Schauman kysyy.

Minua taas ihmetyttää Pakolaisavun asiantuntija Ida Schaumanin hinku sitoa pakolaiskiintiön koko vuosittaisten turvapaikanhakijoiden määrään. Kiintiöpakolaisten asuttaminen Suomeen ei ole muutenkaan perusteltua, mutta Suomessa oleskelevien humanitaaristen maahanmuuttajien määrä ja kustannukset (ja ongelmat) kasvavat joka vuosi silloinkin, kun turvapaikanhakijoita tulee vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vaikka uusia turvapaikanhakijoita tulee aiempaa vähemmän, turvapaikkaprosessissa on silti edelleen tuhansia hakijoita enemmän ja vastaanottokeskusverkosto on suurempi kuin koskaan ennen vuotta 2015.

Pakolaiskiintiön nostaminen olisi ollut erityisen tärkeää etenkin perheenyhdistämisen vaikeuduttua.

"Kiintiöpakolaisjärjestelmä tarjoaa pakolaisille turvallisen kulkureitin Suomeen. Turvallisia väyliä tarvitaan etenkin nyt, kun perheenyhdistämisestä on tehty lähes mahdotonta", Schauman muistuttaa.

Ihmetyttää myös Schaumanin tapa yhdistää pakolaiskiintiö perheenyhdistämisiin, sillä kyse on täysin eri ihmisistä, eikä kummankaan määrä vaikuta suoraan toiseen. Ainoa logiikka onkin se, että Schauman haluaa pitää maahanmuuton tason mahdollisimman korkealla.

Mitä tulee perheenyhdistämisen "lähes mahdottomuuteen", josta suomalaiset pakolaisjärjestöt meuhkasivat samoin sanoin jo edellisen hallituksen aikaan, turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämisten määrässä tehtiin viime ja toissa vuonna jälleen uudet ennätykset samalla, kun hyväksymisprosentti on ollut viimeisen kahden vuoden aikana suurempi kuin koskaan aikaisemmin.

Eli jos Schauman perustelee pakolaiskiintiön kokoa perheenyhdistämisten määrällä, se ei ole peruste pakolaiskiintiön korotukselle vaan nollaukselle.

[Roope]

Sisäministeriön kusetusta pukkaa.

Selvitys: Kiintiöpakolaisten yhteisölähtöinen kotouttaminen voisi täydentää viranomaisten toimia

Sisäministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa selvityksessä arvioitiin, voisiko Suomi hyödyntää kiintiöpakolaisten vastaanottamisessa niin sanottua yhteisölähtöisen kotouttamisen mallia. Selvityksen mukaan malli voisi Suomessakin nopeuttaa kiintiöpakolaisten kotoutumista ja tukea valtio- ja kuntajohtoista kotouttavaa työtä.

Yhteisölähtöisen kotouttamisen mallissa kiintiöpakolaiselle valittaisiin noin viiden hengen kummiryhmä, joka osallistuisi 1–2 vuoden ajan tämän kotouttamiseen. Ryhmä voisi auttaa kiintiöpakolaista esimerkiksi alkuvaiheen asettumisessa, sosiaalisten verkostojen löytämisessä, tulevaisuuden suunnittelussa, kieliopinnoissa sekä opiskelu- ja työpaikan löytämisessä. Tarkoitus olisi näin nopeuttaa ja parantaa kiintiöpakolaisten kotoutumista.

Parhaimmillaan yhteisökummitoiminta voisi selvityksen mukaan ehkäistä yksinäisyydestä ja arjen kumppanuuksien puutteesta syntyvää pahoinvointia ja psykososiaalisia ongelmia. Sillä voitaisiin myös luoda pysyviä rakenteita viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan väliseen yhteistyöhön. Selvityksessä todetaan, että pitkällä tähtäimellä kansalaisyhteiskunnan kiinteämpi osallistuminen kotouttamiseen voisi puoltaa myös pakolaiskiintiön korottamista.

Yhteisökummitoimintaa voitaisiin pilotoida muutamassa kunnassa

Selvityksessä ehdotetaan, että yhteisökummitoiminnalla olisi valtakunnallinen koordinaattori. Tämä huolehtisi tavoitteiden toteutumisesta muun muassa järjestämällä koulutusta ja tukemalla paikallisia toimijoita. Lisäksi tarvittaisiin paikallisia koordinaattoreita, jotka vastaisivat yhteisökummien rekrytoinnista, kummien ja kiintiöpakolaisten yhteen saattamisesta sekä julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan tiiviistä yhteistyöstä.

Selvityksessä ehdotetaan myös yhteisökummitoiminnan pilotointia muutamassa kunnassa. Saatujen kokemusten perusteella toimintaa voitaisiin kehittää ja mahdollisesti laajentaa uusiin kuntiin.

Malli sai kotouttamistoimijoilta myönteisen vastaanoton

Selvityksessä tarkasteltiin Suomen mahdollisuuksia kehittää yhteisölähtöisen kotouttamisen mallia yhteistyössä valtion, kuntien, järjestöjen ja muun kansalaisyhteiskunnan kanssa. Mallin toteutettavuuden lisäksi arvioitiin sen edellytyksiä, lisäarvoa ja mahdollisia haasteita Suomen kontekstissa.

Kotouttamistyön toimijat suhtautuivat yhteisölähtöiseen kotouttamiseen myönteisesti. Kaikkiin kiintiöpakolaisia vastaanottaviin kuntiin lähetettiin kysely, johon vastasi yhteensä 32 kuntaa eri puolilta Suomea. Lisäksi yhteisölähtöisen kotouttamisen mahdollisuuksista kysyttiin kotouttavaa työtä tekeviltä järjestöiltä, kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen edustajilta, tutkijoilta sekä vapaaehtoistyössä toimivilta.

Selvityksen teki Jyväskylän yliopiston alainen Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Selvitys toteutettiin sisäministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksella ja osana ministeriöiden tutkimustoimintaa. Sen ohjausryhmään kuului jäseniä sisäministeriöstä ja työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Komissio ja YK rohkaisevat uuden mallin hyödyntämiseen

Yhteisölähtöinen kotouttaminen (engl. community sponsorship) on lähtöisin Kanadasta, jossa yksityisten tahojen kummitoiminta on aloitettu jo vuonna 1978. Viime vuosina vastaavat kotouttamismallit ovat yleistyneet EU-maissa ja maailmanlaajuisesti ja kiintiöpakolaisten parantuneista kotoutumistuloksista on saatu rohkaisevia raportteja.

Euroopan komissio antoi syyskuussa 2020 maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden laajan tiedonannon, jossa se korostaa muun muassa kiintiöpakolaisten vastaanottamisen tärkeyttä. Lisäksi komissio rohkaisee jäsenmaita perustamaan yhteisölähtöisen kotoutumisen ohjelmia yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Näiden ohjelmien kehittäminen on yhtenä tavoitteena myös YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kiintiöpakolaisia koskevassa strategiassa vuosille 2019–2021.

– UNHCR toivottaa tervetulleeksi tämän selvityksen, koska se on ensimmäinen ja tärkeä askel kohti yhteisölähtöisen kotoutumisohjelman perustamista Suomessa. Yhteisölähtöiset kotoutumisohjelmat antavat kansalaisille ja paikallisyhteisöille mahdollisuuden ottaa osaa ja tukea valtioiden pakolaisten kotoutumistyötä, osallistua pakolaisille tarkoitettujen ratkaisujen löytämiseen ja vahvemman yhteisön rakentamiseen yhdessä. Tämän kautta pakolaiset voivat luoda verkoston, joka auttaa heitä sopeutumaan, oppimaan, saamaan työpaikan ja kotoutumaan nopeammin, sanoo Henrik M. Nordentoft, UNHCR:n edustaja Pohjoismaissa ja Baltiassa.

– Olemme jo nähneet positiivisia ja näkyviä tuloksia muissa Euroopan maissa, ja UNHCR on valmis tukemaan Suomea seuraavien vaiheiden toteuttamisessa, hän jatkaa.

Kiintiöpakolaisten vastaanotto on Suomen maahanmuuttopolitiikan perinteinen ja jatkossakin keskeinen painopiste. Se on tapa kantaa vastuuta globaalisti ja tarjota suojelua vaikuttavasti ja turvallisesti sitä eniten tarvitseville. Tänä vuonna Suomi vastaanottaa 1 050 kiintiöpakolaista ja lisäksi pyrkii EU-yhteistyössä siihen, että toiminta saataisiin vakiinnutettua mahdollisimman moneen jäsenvaltioon.

Sisäministeriö 20.5.2021

Kanadasta lähtevä community sponsorship ei tarkoita edes huonona käännöksenä "yhteisölähtöistä kotouttamista" vaan kuten sana sponsorship vinkkaa, pakolaisten vastaanottamista normaalien turvapaikanhakija- ja kiintiöpakolaisjärjestelmien ohi siten, että Kanadaan tulemista sponsoroivat yhteisöt osallistuvat osaltaan vastaanottoon ja kustannuksiin.

Homma toimii suunnilleen niin, että kun yhteisöt keräävät tietyn – todellisiin elinkaarikustannuksiin verrattuna symbolisen – summan rahaa, pakolainen tai hänen perheenjäsenensä saa luvan muuttaa Kanadaan. Tämän jälkeen sponsoriyhteisöillä ei ole todellista vastuuta tulijan kotoutumisen onnistumisesta tai hänen aiheuttamistaan kustannuksista.

Tiedotteessa näistä oleellisista faktoista ei ole jälkeäkään, vaan community sponsorship esitetään muka vain yhtenä kotouttamisen mallina, mutta itse selvityksessä taustoja käydään läpi hieman tarkemmin.

Eri puolille maailmaa perustettujen ohjelmien käytännöllisenä ja käsitteellisenä perustana on Kanadassa jo 40 vuotta sitten käyttöön otettu "pakolaisten yksityisen sponsoroinnin malli" private sponsorship of refugees (PSR)35, joka mahdollistaa yksityisten ihmisten, yhteisöjen ja järjestöjen sekä valita että ottaa vastaan pakolaisia valtion uudelleensijoitusohjelman lisäksi.

[...]

Yhteisölähtöisen kotoutumisen mallissa keskeisenä tavoitteena on vahvistaa pitkällä aikavälillä täydentäviä maahanmuuton väyliä (complementary pathways) ja nostaa pakolaiskiintiötä. Tämä tavoite erottaa yhteisölähtöisen ohjelman perinteisestä vapaaehtoistoiminnasta.

[...]

5 Yhteisölähtöinen kotoutuminen eri maissa

5.1 Kanadan pakolaisten yksityinen sponsorointi ohjelmien lähtökohtana

Kanadassa vuonna 1978 perustettu pakolaisten yksityisen sponsoroinnin malli Private Sponsorship of Refugees Programme (PSR) on ohjelmista tunnetuin ja laajin. Kanadan PSR-ohjelmassa on kolme erilaista toteuttamisvaihtoehtoa. Vanhimmassa ohjelmassa sponsorit hakevat ja valitsevat nimeämänsä pakolaiset Kanadaan sekä vastaavat heidän vastaanottoonsa liittyvistä kustannuksista. Vähintään viiden henkilön sponsoriryhmä nimeää hakemuksessaan henkilön tai perheen uudelleensijoitettavaksi. Mikäli hakemus hyväksytään, sponsoriryhmä vastaa vuoden ajan taloudellisesta, henkisestä ja muuhun kotoutumiseen liittyvästä tuesta. Kyseisen ohjelman kautta Kanadaan saapuu erityisesti muiden yksityisten sponsorointimallien tai hallituksen uudelleensijoitusohjelman kautta aiemmin saapuneiden perheenjäseniä.

[...]

Kaikki Kanadaan eri ohjelmien avulla tulevat pakolaiset saavat pysyvän oleskeluluvan. Lisäksi he saavat kaikki hallituksen rahoittamat vastaanottopalvelut ja Kanadan kansalaisuuden kolme vuotta oleskeluluvan saamisen jälkeen. Pakolaisen puoliso ja lapset ovat oikeutettuja perheenyhdistämiseen, mikäli ensisijainen tuen saaja laatii hakemuksen vuoden kuluessa maahan saapumisesta.

Kanadan yksityisen sponsoroinnin malleihin on sitoutunut merkittävä määrä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja yksityisiä henkilöitä. Merkittävyyttä kuvaa se, että Kanadaan on saapunut lähes 300 000 pakolaista ohjelmien avulla. Esimerkiksi vuonna 2017 lähes puolet noin 40 000 syyrialaisesta pakolaisesta tuli Kanadaan yksityisten sponsoroimina.

[...]

Ohjelmille yhteistä on kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen sitoutuminen pakolaisen vastaanottoon ja kotouttamiseen. Useimmissa maissa ohjelmien avulla on myös pystytty kasvattamaan vastaanotettavien pakolaisten määrää, mikä on ollut keskeinen motivaatiotekijä kansalaisyhteiskunnan ohjelmiin sitoutumiselle.

[Näkkileipä]

...Ohjelmille yhteistä on kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen sitoutuminen pakolaisen vastaanottoon ja kotouttamiseen. Useimmissa maissa ohjelmien avulla on myös pystytty kasvattamaan vastaanotettavien pakolaisten määrää, mikä on ollut keskeinen motivaatiotekijä kansalaisyhteiskunnan ohjelmiin sitoutumiselle...

Olen jo pitkään pistänyt merkille, että yhteiskunnalle ja pakolaisjärjestöille on paljon tärkeämpää päästä hyötymään rahallisesti pakolaisista, kuin oikeasti auttaa heitä. Mitä enemmän pakolaisia saadaan Suomeen, sitä enemmän saadaan valtionavustuksia, erilaisiin "ohjelmiin" ja muihin vastaaviin kotouttamis-aktiviteetteihin pakolaisille ja samalla luodaan suojatyöpaikkoja Hyville Ihmisille. Jos jokin ohjelma ei toimi se haudataan kaikessa hiljaisuudessa, unohdetaan ja siirrytään johonkin uuteen toiminta ohjelmaan, että Hyvät Ihmiset pääsevät taas "auttamaan hädänalaisia" ja mikä on vielä tärkeämpää, kertomaan julkisuuteen miten hyvä ihmisiä he ovatkaan.