2016-01-20 Quillette: Kevät koittaa kansankiihottajille

[Nyymi]

Hieman raskassoutuinen juttu, toivottavasti suomennokseni tekee tekstille oikeutta, kirjoittajan lauserakenteet olivat harvinaisen monimutkaisia. Alkuperäinen juttu löytyy tästä, parhautta on kommenttiosion palaute Frances Coppolan tviittiin.

Kuvat eivät valitettavasti ole tekstin seassa vaan liitteinä.

20.1.2016

Kevät koittaa kansankiihottajille

David Paxton

(kuva liite 1)

1. Rochdale, Rotherham ja Köln

Länsimaisen kulttuurin menestys johtuu yksilön kunnioittamisesta ja yksilöiden yhdenvertaisuudesta lain edessä. Ihmiset kiikkerissä veneissään uhmaavat merta saadakseen osansa tästä menestyksestä.

Rochdalen ja Rotherhamin lasten hyväksikäyttöskandaalien jälkeen vasemmisto markkinoi ajatusta, että kyseessä olisi ollut pikemminkin puhdas tehottomuus eikä mikään "hiljaisuuden salaliitto". Kölnin uudenvuoden hyökkäysten epätavallisen hidas uutisointi ja sen jälkeen julkisuuteen tulleet muut tapaukset ovat paljastaneet totuuden. Joihinkin rikoksiin suhtaudutaan eri tavalla kuin toisiin.

Tällainen "hiljaisuuden salaliitto" ei ainoastaan sodi yhdenvertaisuutta vastaan, se vaikuttaa kielteisesti myös pitemmällä aikavälillä. Ongelmalla on samat juuret eräiden "moninaisuuden" muotojen kanssa, joita minun on yhä vaikeampi hyväksyä. Suomeksi sanottuna syrjintä on syrjintää ja riippumatta motiiveista se myrkyttää kaiken mihin koskettaa.

Seksuaalisten väkivallantekojen tapauksessa "salaliitto" ei varmaankaan ole oikea termi. Kyseessä on peittely, mutta ei salaliitto. Se on pahempaa kuin muutaman ihmisen juonittelu, koska se on sisäsyntyistä. Näyttää siltä, että henkilöt lehdistön, sosiaalipalvelujen ja poliisin joukossa päättävät yksilöinä että asian painaminen villaisella on parasta politiikkaa ja riittävä määrä näitä ihmisiä varmistaa sen, että ilmiöstä tulee massailmiö. Se on institutionaalista ilman ohjeita miltään instituutiolta.

Ilmiöön näyttäisi löytyvän kolmenlaista syytä:

Rasisminruokkimispelko

Silloinen rotherhamilainen parlamentin jäsen Dennis McShane sanoi:

Luulisin, että kukaan ei halunnut keikuttaa monikulttuurista venettä jos niin saa sanoa

... aitona ja alkuperäisenä Guardian-lehden lukijana ja vasemmistoliberaalina en halunnut korostaa asiaa liikaa.

Professori Alexis Jayn Rotherham-raportista:

Useat haastatellut valtuuston jäsenet kertoivat uskovansa, että nostamalla nämä asiat esille he "antaisivat happea" rasistisille näkökannoille jotka vuorostaan houkuttelisivat poliittisia ääriryhmiä ja uhkaisisivat yhteisön yhteenkuuluvuutta.

Tältä näyttää pelko siitä, että tosiasioiden kertominen heidän palkkansa maksaville ja tyttäriään suojeleville karvapersetyöläisille aiheuttaisi ongelmia. Se on "valkoinen valhe", kerrottu jotta meistä junteista ei tulisi väkivaltainen väkijoukko. Se on ihmisiä toimimassa toimenkuvansa ulkopuolella ja kuutamourakoimassa sensoreina.

Ongelma ei ole se, että tällainen toiminta olisi täysin perusteetonta. Se voi olla tai sitten ei. Ongelma on se, että meidän suojaamisellamme totuudella on äärimmäisen kielteinen vaikutus.

Rasismisyytösten välttäminen

"Uhrikomissaari" Louise Caseyn Rotherham-raportista:

RMBC:n [Rotherham Metropolitan Borough Council] henkilöstön ja jäsenten haastattelut paljastivat vallitsevan vaikenemisen kulttuurin. Rotu on aiheena kiistanalainen, sekä henkilökunta että jäsenet epäröivät nostaa esille vaikeita asioita rasistiksi leimaamisen pelossa.

Voi hyvinkin olla että normaaliprosessien mukaan toimiminen ja yhdenvertaisuuden perusteella altistaa rasismisyytöksille. Mutta jälleen, tällä tavalla toimimisella on kielteinen vaikutus.

Kognitiivinen dissonanssi

Tässä tapauksessa viittaan reagointiin esilletuotuun todistusaineistoon, joka tekee vaikeaksi ylläpitää aikaisempaa tai toivottua narratiivia (kertomusta). Yleensä tämä tulee esille typeryytenä.

Forbes-lehden toimittaja Frances Coppola on täydellinen esimerkki. Hän kirjoittaa vakuuttavasti ja älykkäästi talousasioista, mutta kuitenkin hänen ensimmäinen reaktionsa Kölnin tapahtumiin meni näin:

(kuva liite 2)

Ihan varmasti he tekivät niin. Uskon, että maahanmuuttovastaiset ihmiset järjestivät Kölnin seksihyökkäykset. Nopein tapa sulkea rajat.

Onneksi tämänkaltainen mielipuolisuuden puuska menee yleensä nopeasti ohi ja se on vähäpätöinen pulma verrattuna pitkän aikavälin ongelmiin.

Kuitenkin, emme kai luule, että tosiasioiden pimittäminen ja rikossyytteiden ajamisen epäonnistuminen - rikoksesta epäiltyjen etnisyyden takia - vahingoittaa rotusuhteita joko enemmän tai vähemmän? Onko sillä enemmän vai vähemmän vahingoittava vaikutus yhteisön yhteenkuuluvuuteen kuin normaalien prosessien seuraamisella?

Totuus tuli julki. Britannian skandaalien tapauksessa totuus oli pahempi kuin jos asianmukaisiin toimiin olisi ryhdytty jo aikaisemmin. Totuus ja asianomaiset toimet piti vääntää rautakangella esiin asianomaisista instituutioista, minkä takia ei näyttänyt ainostaan siltä, että ne toimivat niitä ihmisiä vastaan joiden hyväksi niiden olisi tullut toimia, vaan näytti myös siltä että aina vain pahempaa tietoa oli tulossa esiin. Vaientamisyritykset tekivät tapauksesta paljon suuremman jutun kuin jos pidätykset olisi tehty nopeammin ja alaston totuus kerrottu kokonaisuudessaan.

Kielteisin puoli tässä käyttäytymisessä on se, miten vastuullisten löytämiseen oltiin erittäin haluttomia.

Maajid Nawaz kuvaa tätä Voldemort-efektiksi:

Voldemort-efekti tässä yhteydessä merkitsee sitä, että islamismia ei nimetä, eikä sitä erotella uskonnon monista eri virtauksista. Mutta korostamalla tarvetta "kamppailla ISIS:in ideologiaa vastaan" ja kieltäytymällä sen nimeämisestä, presidentti Obama ei vain ruokkinut ihmisten pelkoja vaan kattoi myös pöydän islamofobeille, jotka luonnollisesti olettivat että Obama viittasi islamiin.

Tämä tapaus ei ole tiedon pimittämisessään erilainen. Kieltäytymällä identifioimasta raiskaajajengiä muslimeiksi/pakistanilaisiksi/pakolaisiksi - tai minkä ryhmän mainetta nyt halutaankaan suojella - ihmisiä ohjataan siihen johtopäätökseen, että laajempi ryhmä muslimeja/pakistanilaisia/pakolaisia on raiskausten takana. Ihmiset tietävät ja tuntevat jotain salattavan ja salatusta tulee tärkeä asia.

Nämä maineeltaan hauraat ryhmät eivät ole homogeenisia eikä meidän pitäisi saada niitä näyttämään siltä. Ne ovat joukko yksilöitä. Rochdalen tapauksessa syytteitä alettiin ajaa uudelleen kun pakistanilainen muslimi - Nazir Afzal - määräsi niin. Ja tuskallisessa Rotherham-tarinassakin sankari on pakistanilainen mies. Vaikka kulttuurillista näkökulmaa voisi pitää rikoksen mahdollisena elementtinä, kaikki kyseisen ryhmän jäsenet eivät jaa tätä samaa kulttuurillista näkökulmaa. Ja kuitenkin heidät kaikki yhdistetään siihen jalojen häpeältä suojaavien peittely-yritysten takia. Eikö tämä tee kaikille vaikeammaksi kohdata asiat? Meidän pitäisi olla kykeneväisiä avoimeen keskusteluun kulttuurillisista asenteista ja taipumuksista jos tarkoitus on harmin ja haitan minimointi.

On koittanut kansankiihottajien kevät. Sen lisäksi että he tekevät kokonaisista kansoista syntipukkeja, he voivat viitata syntipukkeja suojeleviin korruptoituneisiin valtaapitäviin. Populistioikeisto saa uskottavuutta uhriutumisen, epäkohtien ja ylemmyyden fuusiosta. Se on sekä myrkyllinen että erittäin tehokas tapa "keikuttaa monikulttuurista yhteiskuntavenettä".

Kolmen syyn kuvaus ei estä ilmiötä. Juurisyyhyn tulee puuttua. Se löytyykin "moninaisuuden" ja "identiteettipolitiikan" kielestä. Syy on vasemmistossa ja juontaa juurensa taipumuksesta nähdä ihmiset väestöryhminä.

Yritys auttaa kokonaista ryhmää antamalla sen yksittäiselle jäsenelle työpaikka juuri ryhmään kuulumisen takia tai heidän rikostensa peittely kyseiseen ryhmään kuulumisen takia johtuu samasta virheellisestä ajattelusta. Edellisen julkinen ylistäminen johtaa vääjäämättä jälkimmäisen institutionalisointiin.


2. Suojellut ryhmät ja asioiden peittely

Ehkäpä minun olisi pitänyt kutsua tätä esseetä nimellä "Miten Kanadan pääministerin kabinetin 50/50-sukupuolijakauman kehuminen johtaa lasten joukkoraiskausten peittelyyn". Jos olisin tehnyt niin, olisin menettänyt lukijakuntani heti alussa enkä mahdollisesti vasta nyt. Mutta väitän, että ne molemmat - jakauma ja raiskaukset - ovat osa samaa ongelmaa. Ja se on itsessään ongelma.

Tällaisella ajattelutavalla raiskaaja ei ole ainoastaan raiskaaja vaan myös jäsen suojellussa "yhteisössä" ja siten hänen paljastamisensa raiskaajaksi vaarantaan koko yhteisön maineen. Hänen kohtelemisensa yksilönä ei ole ainoastaan oikeus ja kohtuus ja miten länteen tulevan siirtolaiset olettavat tulevansa kohdelluiksi; vaiva heidän käsittelystään yhtenä ryhmänä jää kansankiihottajille ja rasisteille. Identiteettipolitiikka kuitenkin estää tämän ja tekee kiihkoilijan työn hänen puolestaan. Syrjinnän vastustamisyritysten ei pitäisi tehdä syrjinnästä pysyvää. Ikävä kyllä näin usein käy.

Ainoa moninaisuus jolla pitäisi olla väliä on mielipiteiden moninaisuus. Toisinaan demografisen ryhmän kautta valinnan oikeuttaminen johtaa "toiseuttamiseen" samaistamalla mielipiteen identeetin kanssa.

Creative Access -niminen hyväntekeväisyysjärjestö tarjoaa harjoittelupaikkoja siinä toivossa että paikoista tulee pysyviä. Paikkoja tarjotaan vain ei-valkoisille. Järjestö kuvaa itseään näin:

Etnisten vähemmistöjen osuus työvoimasta luovilla teollisuudenaloilla on laskenut viime vuosina vain 5,4 %:iin. Ylemmillä organisaatiotasoilla luku on vielä pienempi. Moninaisuuden puute luovilla aloilla on vahingoksi yhteiskunnallemme ja lisäksi vahingoksi liike-elämälle, joka menestyy ajatusten moninaisuudesta ja erilaisista mielipiteistä.

Tämä vihjaa, että erirotuisuus tarkoittaa erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Se vihjaa etnisyyden olevan olennaista.

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen esitettiin usein sellainen ajatus, että näisten määrän kasvattaminen johtokunnissa ja erityisesti pankeissa voisi johtaa pienempään riskisyyteen naisluonteen ansiosta. Jälleen vihjaus essentialistiseen eroon eri demografisten ryhmien välillä.

Ehkä totta, ehkä ei. Mutta jos se sopii kukolle, niin se sopii myös kanalle. Jos tällainen näkökanta hyväksytään, se tarkoittaa, että yrittäjän on täysin hyväksyttyä sanoa "haluan enemmän riskinottajia, siksi vain miehistä voi tulla pomoja". Jos mielipiteet ovat rotuominaisuus, voimme sanoa "haluan valkoisia mielipiteitä valkoisia markkinoita varten ja palkkaan vain valkoisia". En ymmärrä miten tämä voisi toimia vain yhteen suuntaan.

Kun ihmiset vaativat moninaisuutta parlamentissa he ilmeisesti kaiken toimivan vain yhteen suuntaan. Sanotaan, että etniset vähemmistöt, naiset ja muut tarvitsevat demografisen ryhmänsä edustetuksi parlamenttiin. Tällä viikolla Brent Centralin parlamenttiedustaja Dawn Butler valitti seuraavasti:

Toryt yrittävät tietoisesti saada parlamenttipaikkoja naisille, afrokaribialaisille ja aasialaisille vaikka nämä eivät paikan saatuaan tee työtä edustaakseen näitä ryhmiä.

Parlamentin jäsenten ei olekaan tarkoitus edustaa ihmisiä joilla on sama ihonväri tai samat sukupuolielimet. Heidän on tarkoitus edustaa valitsijoitaan. Jos valkoinen, keskiluokkainen mies ei voi parlamentissa edustaa mustaa, työväenluokkaista naista koska mies ei ole musta eikä työväenluokkainen, se tarkoittaa sitä, että musta työväenluokkainen nainen ei voi edustaa valkoista keskiluokkaista miestä, samasta syystä.

Äänestän periaatteiden ja ajatusten perusteella. Koska en ole rasisti. Ja vaikka olisin, äänestäisin samoin, koska ymmärrän, että jopa rotujen sisällä on poikkeuksia kiihkomielisiin yleistyksiini. Kuinka moni sen sortin seksistisesti ajatteleva että nainen on heikompi ja huonompi tekemään päätöksiä äänesti kuitenkin Thatcheriä? Useimmat heistä, olettaisin.

Ihmiset eivät mukaudu antirasistien edellyttämiin rasistisiin oletuksiin näkökannoista, mielipiteistä ja tärkeysjärjestyksistä. Nazir Afzal on muslimimies, kuitenkin hänen ylentämisensä pääkruununsyyttäjäksi luoteis-Englannissa tarkoitti sitä, että Rochdalen muslimimiehet tunsivat lain kouran kurkullaan ja valkoiset, naiset ja lapset, joita hän ei mitenkään voisi "edustaa", saivat hengähdystauon systemaattisesta organisoidusta raiskauksesta.

Demografisille tilastoille perustuvassa kosmisen oikeuden etsinnässään syrjinnänvastaisiksi julistautuneet ihmiset itse asiassa oikeuttavat syrjinnän. Kuten massaraiskausten salailussa vain tarkoitettu lopputulos on jalo.

En ole kovin toiveikas argumenttini menestymisen suhteen siksi, että identiteettipolitiikan villitsemät eivät halua lopettaa virheellistä, rasismia, seksismiä ja muuta sellaista aiheuttavaa ajatteluaan. He haluavat sopeutua siihen saadakseen vallan itselleen. Jaettuaan ihmiset ryhmiin he pyrkivät lopputuloksen tasa-arvoon ryhmien välillä, ymmärtämättä että jos yhteiskunnassa on syrjintäongelma, ihmisten jakaminen ryhmiin näillä keinoin on yleensä ongelman syy.

Yksittäisistä hulluuden torajyvistä ekstrapoloidaan valtaviin hevonpaskakasoihin. Jotain syrjinnän osaa hymistellään syrjinnänvastaisuutena ja jokin toinen osa tuomitaan syrjintänä. Kaikki tämä tekee syrjinnästä pysyvää.

Sekä äärivasemmistossa että äärioikeistossa on valistuksenvastainen juonne. Molemmat käsittävät ihmiset ryhmiensä kautta, kollektiivisina voimina ja siksi molemmat jakavat totalitaarisen impulssin.

Kohtele ihmisiä yksilöinä ja tasa-arvoisina tai et. Mutta ihmiset tulevat tänne tullakseen kohdelluiksi itsensä edustajina ja arvotetuiksi tekojensa mukaan. Jos päätät, että heille on itselleen parempi tulla kohdelluiksi oman ryhmänsä edustajina, älä hämmästy jos poliittiset vihollisesi tekevät samoin.