Miten suhtautua ay-liikkeeseen?

[Jalopeura]

Olen usein miettinyt että loogisesti ajatellen ammattiyhdistyksen pitäisi olla maahanmuuttokriittinen.  Laiton massasiirtolaisuus uhkaa keskeisellä tavalla myös ay-liikkeen jäsenten etua. Sosiaaliturvan asiakkaiden valtava lisääntyminen, potentiaalisen halpatyövoiman ilmestyminen, lisääntynyt kilpailu työpaikoista yms. resursseista, asuntopula ja positiivinen syrjintä ovat ilmiöitä, jotka vaikuttavat huonontavasti sekä hyvinvointipalveluihin sekä työehtoihin ja -ansioihin.

Sen käsityksen mukaan mikä minulla on, ay-johtajat ja -aktiivit vaikuttaisivat olevan pääsääntöisesti monikulttuurisuuden kannattajia, sanalla sanoen suvaitsevaistoa. Jäsenistö taas näyttäisi olevan tässä asiassa jakaantunut kahtia, mutta uskoisin että esimerkiksi SAK:n liittojen sisällä murskaenemmistö jäsenistä on nuivaa. Jäsenistön kanta ei siis näy liiton politiikassa.

Sen perusteella mitä olen erilaisissa teollisuuden yrityksissä (pienissä, keskisuurissa ja suurissa) nähnyt ja kokenut, tavalliset työntekijät eli useimmiten liiton perusjäsenet ovat hyvin harvoin refugees welcome -ihmisiä. Nuivuuden taso vain vaihtelee. Unelmaihmiset ovat teollisuuden suorittavan tason työpaikoilla uskoakseni harvinaisia.

Sen sijaan kun aletaan puhua näiden samojen työpaikkojen luottamushenkilöistä, selvästi rivijäseniä suurempi suhteellinen osuus (sanoisin helposti kymmenkertainen määrä) on vähintäänkin myönteisesti turvapaikanhakijoihin suhtautuvia. Jos luottamushenkilö on samalla jonkun poliittisen puolueen jäsen, todennäköisyys kasvaa vielä tuntuvasti.

Kuitenkin jos ammattiyhdistysliike saataisiin nuivistumaan, se olisi valtava etu asialle. Ammattiyhdistys on niin suuri tekijä suomalaisessa yhteiskunnassa ja sillä on niin paljon poliittista vipuvoimaa, että ay-liike puolellamme tuloksia saataisiin aikaan hyvin nopeasti.

Ay-järjestöt pystyvät hetkessä masinoimaan mielenosoituksia joihin osallistuu kymmeniätuhansia ihmisiä. Samaten työtaistelutoimet (joiden oikeutuksesta ylipäätään voi olla montaa mieltä) ovat voimatekijä joiden käyttöä ei voi teeskennellä olla huomaamatta.

Loogisesti ajatellen ay-liikkeen kääntyminen maahanmuuttokriittiseksi ei pitäisi olla edes vaikeaa, koska kuten sanottu, massasiirtolaisuus uhkaa sen jäsenten etua.

Todellisuudessa lienee kuitenkin toisin. Yksi ongelma on ammattiliittojen ja poliittisten puolueiden (esimerkkinä SAK:n ja SDP:n) epäterveen läheinen suhde. Vaikka ammattiliikkeen pitäisi olla puoluepoliittisesti sitoutumaton, käytännössä se ei sitä kuitenkaan ole. Nämä kaksi ovat kuin paita ja peppu ja isoja rahoja virtaa niiden välillä. Vain se, onko esimerkiksi SDP SAK:n poliittinen siipi vai SAK SDP:n ay-siipi, on jäänyt itselleni epäselväksi.

Esimerkiksi juuri SAK:n alaisissa liitoissa tuntuu olevan perusolettamus että jokainen sen jäsen kannattaa demareita. Luottamushenkilöt ovat käytännössä lähes aina demareita, elleivät sitten ole vasemmistolaisia. Olen jopa useamman kerran nähnyt luottamusmiesvaaleissa ehdokkaan jakavan luottamusmiesvaalikaramelleja, joiden käärepapereissa on SDP:n logo. Samaten olen nähnyt vastaavaa tapahtuvan muunkinlaisissa työpaikoilla tapahtuvissa liiton järjestämissä tilaisuuksissa.

Oletus tuntuu olevan että jokainen SAK:n alaisen liiton jäsen on automaattisesti demari. Ja liiton sekä demaripuolueen symbioosi on tabu jota ei saa kritisoida, ja josta ei oikeastaan saisi puhuakaan, mutta ei varsinkaan kriittiseen sävyyn. Itse olen tätä asiaa yrittänyt joskus kyseenalaistaa, ja keskustelu on saanut nopeasti hyvin öhh... vaivaantuneen sävyn.

Ongelmallisinta tuossa on se että vasemmistopuolueiden (erityisesti SDP:n) läsnäolo vaikuttaa elimellisesti ammattiliittoihin. Puolueiden liberaalit, monikulttuuriset ja kumoukselliset arvot ovat syvällä liitoissa. Näin, vaikka enemmistö liittojen perusjäsenistä ei tunnukaan niitä yksimielisesti kannattavan. Milloinkohan viimeksi ammattijärjestöt ovat kartoittaneet mitä mieltä sen jäsenet todella ovat? Siis todellakin perusjäsenet... Käytännössähän kun kartoitetaan jäsenten mielipiteitä, se todellisuudessa tarkoittaa yleensä että kartoitetaan aktiivien mielipiteitä, jotka voivat ja monelta osin luultavasti ovat aivan erilaiset kuin perusjäsenen mielipiteet.

Varsinainen kysymys on siis mitä isänmaallisen, maahanmuuttokriittisen ja/tai konservatiivisen kansalaisen kannattaisi tehdä suhteessa ammattiyhdistysliikkeeseen? Onko liittojen nuivistaminen millään tavalla realistinen tavoite, vai olisiko viisaampaa vain olla rahoittamatta kyseistä toimintaa ja liittyä yksityiseen työttömyyskassaan? Tämä on yksi kysymys mitä itse mietin usein.

[Punaniska]

SAK osallistuu Pride-marsseihin, mutta ei ole koskaan läskipersettään liikauttanut prekaduunareiden puolesta. Ihalainen oli ensimmäinen pupujussi ja nössöpoika miesten töissä, Lyly on samanlainen kaunispoika.

[Leso]

Saunan takana on aina tilaa.

Asiallisemmin:
Mitä olen kuullut itseäni nohevimmilta, niin joillakin aloilla ammattiliittoon liittyminen on vapaaehtoinen pakko.
Eihän se nyt niin voi mennä, eihän?

[Jalopeura]

Se on varmasti ainakin ennen ollut joillain aloilla käytännössä lähes pakko, mikäli on halunnut välttyä ikävyyksiltä. Näin tuskin on enää nykyään, mutta ei ole mahdotonta vaikka joillain aloilla näin edelleen olisi. Jonkinlaista ylipuhumista tai painostamista varmaan esiintyy edelleen.

Muistan itse erään entisen työpaikkani perehdyttämistilaisuudesta kun paikallinen luottamushenkilö ns. tomera täti - kovaääninen ja vihaisen oloinen kiljaisi: "Jokos liittoon liittyminen on suoritettu!?!". Jotkut sanoivat miettivänsä ns. "Loimaan liittoa", mutta muistaakseni kaikki päätyivät kuitenkin lopulta luottamushenkilön edustamaan liittoon.

Kyseinen nainen puhkui ilmaa kuin hurrikaani, ja sanoi/huusi että: "jos menet Loimaan liittoon, en minä eikä kukaan täällä edusta sinua! Jos tulee ongelmia niin kukaan ei auta. Ja voit joutua todella ikävään tilanteeseen jos liitto menee lakkoon. Oletkos yhtään ajatellut mitä sitten voi tapahtua!?!".

Edellä kuvattu tapahtui vielä 2000-luvulla. Nuoriin ja epävarmoihin ihmisiin sillä varmasti oli vaikutus. Uskon että osa liittyi liittoon vaan sen takia ettei tule mitään ongelmia heti alussa.

Itse olen ollut liitossa koko työelämäni ajan. Se on ollut ihan kätevää monessa suhteessa. Esim. lomautusten sattuessa ei ole tarvinnut itse hoitaa paperityötä viranomaisille, vaan liitto on massailmoituksilla hoitanut kaiken. Lisäksi luottamushenkilöiltä on kätevä kysyä miten työehdot missäkin tilanteessa menevät.

Vasta nyt tämän nk. pakolaiskriisin kohdalla olen alkanut miettiä uudelleen, haluanko kuulua tällaiseen liittoon. Samaten minua on häirinnyt toki sekin että liitto on ottanut kantaa moneen muuhunkin sellaiseen asiaan, mihin ammattiliitolla ei mielestäni tarvitsisi tai edes pitäisi olla kantaa. Yhtenä esimerkkinä "Tahdon 2013" kampanja parin vuoden takaa. En näe miksi ammattiyhdistyksellä jonka tehtävä on edustaa työntekijää hänen edunvalvonnassaan, on kanta avioliittolainsäädäntöön. Se ei liity työelämään millään tavalla.

Jos kyseessä olisi ollut jokin seksuaalivähemmistöjen syrjintää työelämässä ehkäisevä kampanja, se olisi ollut ammattiliiton agendalla. Avioliitto-oikeus taas ei sitä ole.

[Penan kaveri Eki]

Jos pakottava lainsäädäntö nimeltä yleissitovuus joskus puretaan, niin sen jälkeen ay-liikkeeseen pitää suhtautua neutraalisesti ja pitää tasapuolisena neuvotteluosapuolena niissä asioissa joissa sillä on jonkinlainen päätäntävalta.

Ykkösaamussa muutoin fiksuna pitämäni Palola tosin tyri big tiem, sanomalla että järjestämättömillä ei voi olla samoja oikeuksia kuin järjestäytyneillä.

[Leso]

Jos pakottava lainsäädäntö nimeltä yleissitovuus joskus puretaan, niin sen jälkeen ay-liikkeeseen pitää suhtautua neutraalisesti ja pitää tasapuolisena neuvotteluosapuolena niissä asioissa joissa sillä on jonkinlainen päätäntävalta.

Ykkösaamussa muutoin fiksuna pitämäni Palola tosin tyri big tiem, sanomalla että järjestämättömillä ei voi olla samoja oikeuksia kuin järjestäytyneillä.

Tää nimenomaan onkin ammattilittojen happi.

Pitää pitää alhaalla ne, joilla ois oikeesti kykyjä ja ansaintamahdollisuuksia.
Vai mihinkä muuhun ne niitten säädöt muka perustuu?

Sori vaan ammattiliitot, maailma on muuttunut.
Nyt ei enää puhuta siitä, että jaksaako työläinen 14 tuntia töissä.
Nyt puhutaan siitä, että jaksatko sä työläinen 14 tuntia töissä.

[Alapo]

Pamin ja Akt:n lehteä kun lueskelee, etenkin pamin lehdestä tulee mieleen että mikäli mamuista näin paljon kirjoitetaan, niin puolet pitäisi olla liitossa ja työelämässäkin mamuja. Jostain Anna Kontulan kolumnista oli joku pamilainen hermostunut ja lähetti palautteen joka jopa julkaistiinkin, tuskin oli ainoa jota ärsytti. Aika hyvin tuo pamin lehti tekee sen, että jos ei ole liitossa ja työpaikalle joku niitä raahaa, niin aika varmasti ei liity liittoon.

[Pärmi]

Siihen on suhtauduttava asiallisesti. AY-liike on takuu-miehenä sille, että Suomi on kokemassa suurimman sotien jälkeisen talousromahduksen. Suostumattomuudella yhteisiin talkoisiin se ajaa Suomea tietoisesti umpikujaan.
Suurimpia mokiaaan AY-liike tekiaikanaan, kun jätti ajamatta työttömien asiaa yhdessä omien palkkaneuvottelujen ohella.
AY-liike ei suostu tunnustamaan Suomen talouden ylivoimaisesti suurinta ongelmaa, hyvinä vuosina ylipaisuneen julkisen sektorin kustannuksia. Tosin juuri niinä vuosina valtion virkamieskuntaa ja yleensä yhteiskunnan varoilla pyöritettävää toimintaa miehitettiin juurikin demarien ja vihervassareiden toimesta. Ja se näkyy ja kuuluu. Eli ei mitään uutta auringon alla: demarit+vihervassarit ja Ruotsin kuninkaalliset elävät yhteiskunnan piikkiin sinun ja minun rahoilla. Se on ollut AY-liikkeen ominaisin piirre kasvun vuosina. Eikä eduista tingitä.

[Kyklooppi]

Ay- liikkeeseen pätee sama vanha hokema "hyvä homma mutta jätkät pilas"

[sivullinen.]

AY-liikkeeseen voi suhtautua historiallisena jäänteenä. Se nousi Neuvostoliiton avulla nykyisen kaltaiseksi poliittiseksi sosialistisen puolueen apujärjestöksi. Ennen sotia se oli ensin työläisten ja työnantajien välisessä taistelussa toiminut perusteltavissa oleva yhteistoimintaelin -- jollaisia AY-liikkeet nykyään ei-sosialistisissa maissa yhä ovat --, ja sitten pieni Neuvostoliiton hyväksi pyrkimään toiminut poliittinen liike. Neuvostoliiton ja itä-Saksan hajoamisen jälkeen ei poliittiselle AY-liikkelle enää ole ollut yhtä suoraa tukijaa. Ruotsi ja Eurostoliiton sosialistiset ryhmittymät sitä yhä tukevat. Suurin tuki -- ja ainoa sen pystyssä pitävä -- on kuitenkin menneisyyden painolasti. Se tulee hajoamaan nykyisen sosialistisen yhteiskuntajärjestyksen romahdettua.

Poliittinen AY-liike on eräänlainnen sosialistisen uskonnon kirkko. Se käy läpi samaa kulkua kuin luterilainen kirkko, mutta se on siinä askeleen jäljessä. Ev.lut. kirkkokin mokuttaa ja tarjoaa islamisteille tilat ja ateriat, vaikka se on kirkon oppien vastaista ja kirkkoon kuuluvatkin sitä vastustavat. Mutta Ev.lut. kirkko on alistettu valtion hallinnolle. Se ei välitä omista opeistaan eikä kannattajistaan vaan valtion päätöksistä. Samoin poliittinen AY-liike mokuttaa, vaikka marxismiin ei Islam ja monikulttuurisuus kuulu, ja vaikka työläiset eivät mokutuksesta pidä. Poliittinen AY-liike ei ole kansanliike eikä marxilainen liike vaan valtion instituutio, jota valtio käyttää omiin tarkoituksiinsa. Se jakaa valtion kohtalon, ja sosialistisen valtion vielä ollessa elossa siihen tulee suhtautua osana valtion hallintoa.

Sosialistisen järjestelmän romahtaessa AY-liike häviää. Periaatteessa uusi hallinto voisi halutessaan muuttaa poliittista AY-liikettä toisenlaiseksi liikkeeksi, mutta mitään suurempaa syytä ei ole näin tehdä. On helpompaa rakentaa uusi vastaanlainen järjestö, jos tarvetta vastaanlaiselle järjestölle edes on. Se on syy sen häviöön. Se, miten poliitinen AY-liike esitetään historian kirjoissa ja mitä muinaismuistoja siitä jää, on yksi suhtautumisen kannalta mielenkiintoinen asia. Työväentalot ovat jo nyt tyhjillään tai myytyinä julkiselle sektorille museotiloiksi. Suurin osa työväentaloista on ihan kauniita, mutta ei niin poikkeuksellisen kauniita, että niitä erityisesti kannattaisi säästää. Hyväkuntoiset voidaan säilyttää ja huonot puretaan. Marxilainen kirjallisuus -- varsinkin myöhempi tieteellinen sosiologia -- on niin tylsää luettavaa, että se voidaan polttaa, mutta Kommunistinen Manifesti ja muut hyvät teokset sopivat kirjastoihin ja kirjahyllyihin.

[Risto A.]

Tuli tässä mieleen, kun luin aloitusviestiä, että suurin ongelma on tietenkin ylisuuri byrokratia. Rationaalisessa yhteiskunnassa tätä alettaisiin ruuvaamaan olosuhteisiin oikeinmitoitetuksi. Nyt suomalainen virkamiesten silkka pääluku on mitoitettu jollekin 20 miljoonaiselle populaatiolle. Nyt jos tätä haluttaisiin alkaa korjaamaan, ei se onnistukaan, koska edessä on sellainen iso ongelma kuin monikulttuurinen yhteiskunta, mikä pitäisi ratkaista ensin.

Tuli vain mieleen, että onko koko valtava monikulttuurinen idea vain palomuuri, millä ehkäistään puuttuminen ylisuureen byrokratiaan ja sen valtaviin etuihin ja sen sisäiseen elintasoon?

Erno Paasilinnahan sanoi näin 45 vuotta sitten:

"Kun hallintokoneisto paisuu, se muodostaa yhteiskuntaluokan. Se ei enää palvele kansaa, eikä siihen pyrikään. Virkakoneisto elää omaa elämäänsä ja kansan on palveltava sitä"

Eli että kyseessä on palomuuri tavallisen kansan ja tuon byrokraattisen yhteiskuntaluokan välillä. Lisäksi, monikulttuurisuus luo automaattisesti uutta elintilaa, lebensraumia, byrokratialle kasvaa ennestään.

Mitä tulee liittoihin, niin mun puolesta ne voidaan vetää pöntöstä alas. Niillä ei ole mitään pointtia olla olemassa. "Ansiosidonnaisesta" nämä maksaa vain muodollisen 5% osuuden. Loput maksaa valde. Silti, liitoilla on oikeus verottaa, käyttääkseen nämä rahat vaikka sijoitteluun ja muihin omiin puuhiin.

[Risto A.]

Täsmennän vielä hieman, että monikulttuurinen yhteiskunta generoi jatkuvasti uusia ongelmia, heti kun jotain aikaisempaa on saatu tilkittyä, ja kaikkea näitä pitää huomioida ja hoitaa ad infinitum - ennen kuin pääsisi miettimään rationaalisempaa kokoa ja tehtävää byrokratialle.

Satans work.

[Ari-Lee]

Ajankohtaisin aloitus ikinä. Nyt olisi aika ottaa taas hihamerkit käyttöön. En sano mitä ja minkä värisiä ne merkit olisivat. Ja tähän asti olen kironnut ay-liikkeet hammerfestiin. Jossain kuitenkin tulee rajat. Menenkin tästä silittämään hihanauhaani - turhaan.

[Jalopeura]

Kommenteista päätellen hommalaiset eivät juuri usko ay-liikkeen olevan käännytettävissä nuivempaan suuntaan. Itsekin olen miettinyt paljon eroamista viime aikoina. Onhan ay-järjestö oikeastaan viimeinen sosialismin linnake minkä kanssa olen liitossa.

Sitähän se on, sillä kun katsoin tulevien vaalien ehdokasasettelua, ehdokkaat olivat ~ 99 % joko demareista tai vasemmistosta. On kai siis turhaa syyttää vasemmistolaisista koostuvaa liittoa siitä että sen aktiivit ajattelevat vasemmistolaisesti. Oleellisempi kysymys on mitä hemmettiä minä teen sellaisessa liitossa?

YTK tarjoaa kyllä työttömyysturvan, joten sen puolesta voisin siirtyä koska vain. En tosin ole selvittänyt mitä kaikkea etuja menetän jos vaihdan liittoa. Nollautuvatko esim. työttömyysturvapäivät siirrossa tjs?

Lisähaitta eroamisesta olisi luultavasti paikallisen luottamushenkilön (tai henkilöiden) järjestämä läksytys. Olen jo aikaisemmin huomannut että luottamusmiesten läsnä ollessa, ei liittoa kohtaan voi esittää minkäänlaista kritiikkiä. Ay-aktiivit suuttuvat välittömästi, vaikka heille yrittäisi rakentavastikin selittää mitä liiton kannattaisi tehdä, jotta se olisi houkuttelevampi vaihtoehto liittyä.

Yksi mahdollinen haitta voi syntyä myös siitä, että luottamushenkilöllä on usein käsissään myös muita positioita työpaikan sisällä. Luottamushenkilö on usein myös esimerkiksi työsuojeluvaltuutettu ja ergonomiavastaava. Jos eroan liitosta ja ko. henkilö ei siis edusta minua enää luottamushenkilöasioissa, edustaako hän minua työsuojelu- ja ergonomia asioissa yhtä suurella tarmokkuudella kuin omaa "laumaansa"...

[Ernst]

Siihen on suhtauduttava asiallisesti. AY-liike on takuu-miehenä sille, että Suomi on kokemassa suurimman sotien jälkeisen talousromahduksen. Suostumattomuudella yhteisiin talkoisiin se ajaa Suomea tietoisesti umpikujaan.

Talkoot eivät ole ensinnäkään talkoot, kun enemmistöhallitus asettaa takalaidan lainsäädännössä.
Eivät ne ole suinkaan yhteiset, jos tavoitteena on hyödyttää vain yhtä osapuolta sopimatta edes yhteisistä tavoitteista.

Talkoot ovat vapaaehtoiset.

[Marius]

Samoin kuin "Isojalka" liikkeeseen.