Virtuaalinen Kalle Eppula -lehti 1990 - 2011

[talous ja muutos]

Virtuaalitodellisuus alkaa

Vuonna 1990 Suomeen tarttui entisten Varsovan liiton maitten vapaudenhalu. Suomeen päätettiin perustaa ranskalaisen Charlie Hebdo -satiirilehden esimerkin innostamana Kalle Eppula -satiirilehti.
Kalle Eppula -lehdessä irvailtiin neuvostokommunismin "saavutuksille" ja reaalipolitiikan tarpeet ylittäneelle Neuvostoliiton mielistelylle (suomettuminen) Suomessa.
Mutta Länsi - Eurooppaakaan ei jätetty satiirin ulkopuolelle. Maahanmuuttointoilua, monikulttuurisuutta ym. kukkahattuilua irvailtiin. Muutenkin hyväuskoisesta hölmöydestä tehtiin pilaa. Arvosteltiin kaksinaismoraalisuutta: Kiihkeät rasisminvastustajat halusivat ulkomaista halpatyövoimaa palvelemaan länsieurooppalaisia ja tekemään töitä, joita nousukaudessa elävät länsieurooppalaiset halveksivat. Tämä roolijako oli tuttu siirtomaa-ajalta. Äärifeministit pistivät länsieurooppalaiset miehet tiukalle tasa-arvovaatimuksissa ja kuitenkin halusivat Länsi - Eurooppaan siirtolaisia maista, joissa naisten asema oli huono. Jne.
Toisinaan Kalle Eppula -lehdessä käytiin hyvän maun ja hyvien tapojen väärällä puolella.

Virtuaalitodellisuus päättyi


Aikakauden vaihtumisen valintavuosi:
- Vuonna 2011 Suomessa eduskuntavaalien tuloksena yksi isoista puolueista eli Perussuomalaiset oli maahanmuutto- ja monikulttuurikriittinen.
- Vuosituhannen vaihteen jälkeen rahvas pääsi kirjoittelemaan mielipiteitänsä nettilehtien yleisönosastoihin, nettikeskustelupalstoihin, blogeihin jne. Tämä ilmiö voimistui vuosi vuodelta.
--- Maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskritiikki saavutti suuren yleisön. - Tätä ajankohtaa ei voi määritellä vuoden tarkkuudella.
- 2010 -luvulla Länsi - Euroopassa maahanmuutto- ja monikulttuurikriittiset puolueet eivät enää olleet poliittisen ja mediaeliitin tyrmäämiä (vrt. Jörg Haider ja Itävallan Vapauspuolue pääsivät hallitukseen vuonna 1999, mikä johti EU -johtajien 7 kk:n boikottiin Itävallan hallituksen jäseniä kohtaan. (Wikipedia/Itävallan vapauspuolue/Itävallan vapauspuolueen historia)). UK:n UKIP ja Ranskan Kansallinen rintama toimivat niin vaikutusvaltaisissa maissa, että niitä ei boikotoida, jos ne pääsevät hallitukseen. Sitäpaitsi niillä on hyvät mahdollisuudet menestyä, niin että ne pääsevät hallitukseen.
- Tuoreen ajan historian merkkihenkilöitä ei usein ole helppo tunnistaa.
- Viime vuosina Saudi - Arabian yms. muslimimaitten poliittinen paine Euroopan suunnalta on helpottunut:
--- Arabisosialismin veljespuolueitten tilalle on nousemassa vihervasemmisto yms. vasemmistolaisuus.
--- Naisten tasa-arvoliikkeitä on syrjäyttämässä vallasta telaketjufeminismi yms.

---

Tarkoituksena on perustella, ketkä olisivat voineet toimia virtuaalisessa Kalle Eppula -lehdessä:
- Pilapiirtäjät
- Toimittajat
- Poliittiset kommentoijat (nykymaailmassa bloginpitäjät, vaikiopalsta nettilehdessä jne.)
- Lehteen usein tai vakituisesti kirjoittavat poliitikot
- Jne.

Jos kyseinen henkilö herättää enemmän keskustelua, niin tälle kannattaisi perustaa oma keskusteluketju Hommafoorumissa.

[talous ja muutos]

Kari Suomalainen - aikanaan kuuluisa HS:n pilapiirtäjä - oli varhainen Suomen pakolaispolitiikan kriitikko 1990 -luvun alkupuolelta.
Täällä (http://hommaforum.org/index.php/topic,446.0.html) kerrotaan tarkemmin Karista sekä myös perustellaan ja esitellään hänen pakolaisviranomaisten ym. pakolaistoiminnassa olleitten kritiikkiä.

Aikakauden tausta:
- Suomi oli pääsääntöisesti palauttanut Neuvostoliitosta tulleet loikkarit Kekkosen presidenttikaudella. Tuskinpa linja muuttui Koiviston presidenttikaudella.
- Vuosina 1990 - 1991 Baltian maat halusivat irrottautua Neuvostoliitosta, mutta Neuvostoliitto esti sen.
- Neuvostoliitto hajosi 1991 joulukuun 26. päivä. (Wikipedia/Soviet Union)
- Neuvostoliiton hajoamiseen liittyvät sodat:
--- Azerbaidzhanin ja Armenian välinen sota Vuoristo - Karabahista: 1988 helmikuun 20. päivä - 1994 toukokuun 12. päivä. (Wikipedia/Nagorno-Karabakh War)
--- Georgian presidentti Zviad Gamsahurdia syrjäytettiin aseellisessa kapinassa vuodenvaihteessa 1991/1992 (Wikipedia/Georgian Civil War/Coup d'etat)
--- Gamsahurdian ja uuden hallinnon väliset kahakat ja taistelut kestivät vuodet 1992 - 1993. (Wikipedia/Georgian Civil War/"Zviadist" resistance)
--- Georgian ja Etelä - Ossetian sota, joka alkoi helmikuussa 1991, ja päättyi 1992 kesäkuun 24. (Wikipedia/1991–92 South Ossetia War)
--- Georgian ja Abhasian välinen sota: 14. elokuuta 1992 – 27. syyskuuta 1993 (Wikipedia/Abhasian sota (1992–1993))
--- Moldovan sota Transnistriaa vastaan: 1992 maaliskuun 2. päivä - 1992 heinäkuun 21. päivä (Wikipedia/Transnistria War)
- Somalian kovaotteinen diktaattori Siad Barre oli kukistumassa ja vähän myöhemmin syrjäytettiin, kun somalialaisia alkoi tulla Suomeen turvapaikkaa anomaan.
- Somalia oli hävinnyt Ogadenin sodan Etiopialle, jota tukivat Neuvostoliitto ja Kuuba. (Wikipedia/Ethio-Somali War)
--- Sodan jälkeen Somalian diktaattori Siad Barre haki tukea USA:lta ja muilta Neuvostoliiton vastustajilta.

[talous ja muutos]

Lisää aikakauden taustaa:
Boris Jeltsin ja hänen johtamansa Venäjä


Boris Jeltsinin nousu valtaan


Wikipedia/Boris Yeltsin/Moscow

Mihail Gorbatshov valittiin Neuvostoliiton kommunistipuolueen pääsihteeriksi 1985 maaliskuun 11. päivänä. Hänen tavoitteensa oli elvyttää Neuvostoliiton talous. Hän uskoi, että se ei olisi mahdollista ilman Neuvostoliiton poliittisen ja sosiaalisen rakenteen uudistamista. - Tämän päämäärän tavoittamiseksi Gorbatshov keräsi uuden ja aikaisempaa tarmokkaamman tiimin.
Jegor Ligatshov oli Gorbatshovin tärkeä liittolainen tämän valtakauden alkupuolella. Mutta kun Gorbatshovin uudistuspolitiikka alkoi muistuttaa sosiaalidemokratiaa, niin Ligatsov alkoi etääntyä Gorbatshovista ja päätyi konservatiivisen Gorbatshovin vastaisen kuppikunnan johtajaksi. (Wikipedia/Yegor Ligachev/Political career/In the USSR)

- 1985 huhtikuun 4. päivänä Ligatshov kutsui Jeltsinin ottamaan paikan kommunistipuolueen keskuskomitean rakentamisosaston päälliköksi. Alle kuukauden päästä Jeltsin ylennettiin keskuskomitean rakentamissihteeriksi, mikä tarkoitti pääsemistä kommunistipuolueen keskuskomitean vaikutusvaltaisen sihteeristön jäseneksi.
- 1985 joulukuun 23. päivänä Gorbatshov nimitti Jeltsinin kommunistipuolueen Moskovan kaupungin ensimmäiseksi sihteeriksi. Länsimaissa asema vastaisi Moskovan pormestaria.
- 1986 helmikuun 18. päivänä Jeltsin kutsuttiin tulemaan politbyroon ehdokasjäseneksi. Politbyroon jäsenenä Jeltsin sai datshan, joka aikaisemmin kuului Gorbatshoville. Gorbatshov muutti isompaan ja ylellisempään datshaan.
Moskovan "pormestarina" toimiessansa Jeltsin esiintyi uudistajana ja populistina (esim. kulki johdinbussilla töihin). Hänestä tuli suosittu moskovalaisten keskuudessa, kun hän erotti korruptoituneita Moskovan puoluevirkailijoita. - Toisaalta Jeltsin oli innokas simputtaja: hän erotti henkilökuntaansa ja siirteli heitä virasta toiseen. Korruptuneitten virkailijoitten erottaminen saattoi olla vain imagon rakentamista. Nimittäin Jeltsinin presidenttikaudella Venäjä suistui ennennäkemättömään korruptioon ja omanedun tavoitteluun.


Wikipedia/Boris Yeltsin/Rebel

Mutta pian Jeltsin riitaantui uransa edistäjien Ligatshovin ja Gorbatshovin kanssa.
1987 syyskuun 10. päivänä Ligatshov nuhteli Jeltsiniä siitä, että tämä oli sallinut kaksi pientä mielenosoitusta ilman rangaistuksia Moskovan kaduilla. Jeltsin reagoi tähän lähettämällä eroilmoituskirjeen Gorbatshoville, joka lomaili Mustan meren rannoilla. Gorbatshov hämmästyi tästä, sillä kukaan ei ollut vapaaehtoisesti eronnut politbyroosta Neuvostoliiton historian aikana. Gorbatshov soitti Jeltsinille ja kehotti häntä sopimaan riidan Ligatshovin kanssa.
- Ehkä Jeltsin uskoi itsensä korvaamattomaksi, jolloin viran palautus olisi ollut nöyryytys Ligatshoville.
- Joka tapauksessa tilanne paljasti Jeltsinin itsekeskeisyyden: Jeltsin loukkaantui syvästi nuhtelusta, mutta hän itse erotteli ja siirteli virasta toiseen alaisiansa.

1987 lokakuun 27 päivänä kommunistipuolueen keskuskomitean kokouksessa Jeltsin oli turhaantunut siihen, että Gorbatshov ei ollut ottanut puheenaiheeksi yhtäkään asiaa, jonka hän oli ottanut esille eroilmoituskirjeessänsä. Jeltsin ilmaisi kokouspuheenvuorossansa tyytymättömyytensä näihin seikkoihin: sosiaaliuudistusten hitaaseen tahtiin, keskuskomitean sihteeristön nöyristelyyn ja siihen, että Ligatsovin kielteinen asenne häneen teki hänen asemansa kyseenalaiseksi. Sen jälkeen hän pyysi eroa keskuskomiteasta. Sitten hän ilmoitti, että Moskovan kaupunkikomitea saisi päättää, jatkaako  hän kommunistipuolueen Moskovan kaupungin ensimmäisenä sihteerinä. Tälläistä käytöstä oli nähty viimeksi, kun Trotsky toimi näin 1920 -luvulla. - Vastauksessansa Gorbatshov syytti Jeltsiniä poliittisesti epäkypsäksi ja täysin vastuuttomaksi. Kukaan keskuskomiteassa ei tukenut Jeltsiniä.
Joittenkin päivien kuluessa alkoi Moskovassa kiertää huhumylly keskuskomitean "salaisesta puheesta". Pian alkoivat maanalaisten julkaisujen (Wikipedia/Samizdat) väärennetyt versiot Jeltsinin puheesta kiertää Moskovaa. - Tämä oli alku Jeltsinin nousulle kapinallisena ja alku kasvamiselle suuren yleisön silmissä hallitsevan eliitin vastaiseksi hahmoksi.
Gorbatshov kutsui koolle 1987 marraskuun 11. päiväksi Moskovan puoluekomitean syrjäyttämään Jeltsin. Kaksi päivää ennen kokousta Jeltsin haavoitti itseänsä rintaan ja kiirehti sairaalaan. Gorbatshov määräsi haavoittuneen Jeltsinin sairaalasta Moskovan puoluekokoukseen. Jeltsin syytti puoluekokousta siitä, että se oli kuin Stalinin näytösoikeudenkäynti. Sitten hänet erotettiin kommunistipuolueen Moskovan ensimmäisen sihteerin virasta.
Jeltsin sanoi, että hän ei koskaan anna anteeksi Gorbatshoville tämän moraalitonta ja epähumaania toimintaa. - Tässä on pakko muistuttaa, että Jeltsin Moskovan ensimmäisenä sihteerinä erotteli ja siirteli alaisiansa virasta toiseen.
Jeltsin alennettiin valtion rakentamiskomitean ensimmäiseksi varakomissaariksi. - Keskuskomitean seuraavassa kokouksessa helmikuussa 1988 Jeltsin erotettiin politbyroon ehdokasjäsenyydestä.

Mutta Jeltsin hautoi kostoa. Hänen tilaisuutensa tuli, kun Gorbatshov perusti kansanvaltuutettujen kongressin yhdeksännessätoista puoluekonferenssissa 1988 heinäkuussa. Ensimmäisen kansanvaltuutettujen kongressin vaalit pidettiin 1989 maaliskuun 26. päivänä. (Wikipedia/Congress of People's Deputies of the Soviet Union/Background)
Perusteellinen ero aikaisempiin Neuvostoliiton vaaleihin oli, että ehdokkaitten valinta oli mahdollista vaalissa. Aikaisemmin kommunistipuolue asetti vain yhden ehdokkaan kutakin parlamenttipaikkaa kohti. Mutta nyt sallittiin usea ehdokas parlamenttipaikkaa kohti. Ehdokkaitten kannat vaihtelivat länsimielisistä kommunismin kannattajiin, ja keskusteltiin vilkkaasti erilaisten näkökulmien pohjalta. (Wikipedia/Congress of People's Deputies of the Soviet Union/Congress Sessions)

Jeltsin aloitti hellittämättömällä Gorbatshovin arvostelulla. Pääperusteena oli Neuvostoliiton uudistamisen hidas tahti.
Koska Jeltsin arvosteli politbyroota ja  Gorbatshovia, niin seurauksena oli tahrakampanja Jeltsiniä vastaan. Pravdan artikkeli kuvasi Jeltsinin juoppona, kun hän vieraili USA:ssa. Kuitenkin ihmisten tyytymättömyys silloista hallintoa kohtaan oli vahva, joten tahrakampanja vain lisäsi hänen suosiotansa. Toisessa tapauksessa Jeltsin putosi sillalta.
Kansanvaltuutettujen kongressin vaalissa Jeltsin sai 92 % vaalipiirinsä äänistä. Pian kansanvaltuutettujen kongressi äänesti hänet Neuvostoliiton ylimmän neuvoston jäseneksi. 1989 heinäkuussa Jeltsin ilmoitti, että radikaali uudistusmielinen puolueryhmittymä Alueitten välinen ryhmittymä oli muodostettu kansanvaltuutettujen kongressiin. Jeltsin äänestettiin ryhmittymän yhdeksi viidestä puheenjohtajasta.


Wikipedia/Boris Yeltsin/President of the Russian Soviet Federative Socialist Republic

Maaliskuussa 1990 Jeltsin äänestettiin Venäjän kansanvaltuutettujen kongressiin. Hän sai Sverdlovskin vaalipiirin äänistä 72 %. Toukokuussa 1990 Jeltsin äänestettiin Venäjän korkeimman neuvoston presidiumin puheenjohtajaksi, vaikka Gorbatshov henkilökohtaisesti pyysi Venäjän valtuutettuja olemaan valitsematta Jeltsiniä.

Neuvostoliitto ja Venäjä kamppailivat vaikutusvallasta Venäjän sisällä. Saadakseen lisää valtaa Venäjän kansanvaltuutettujen kongressi julisti Venäjän suvereeniksi (sovereignty) 1990 kesäkuun 12. päivänä. Heinäkuussa 1990 Jeltsin luopui Neuvostoliiton kommunistipuolueen jäsenyydestä.
1991 kesäkuun 12. päivän Venäjän presidentinvaalin Jeltsin voitti 57 %:n osuudella äänistä. Gorbatshovin suosima ehdokas Nikolai Ryzhkov sai äänistä vain 16 %. Lisäksi presidentinvaalissa oli mukana 4 muuta ehdokasta.
Vaalikampanjassa Jeltsin arvosteli keskuksen diktatuurisuutta, mutta ei ehdottanut markkinatalouden käyttöönottoa. Jeltsin lupasi panna päänsä ratakiskolle, jos hinnat nousisivat.
Varhain vuonna 1991 Venäjän presidentin virka perustettiin, ja toimeenpanovalta siirrettiin korkeimmalta neuvostolta presidentille. (Wikipedia/Presidium of the Supreme Soviet of the Russian Soviet Federative Socialist Republic)


Wikipedia/1991 Soviet coup d'état attempt

/The August Coup
Elokuussa 1991 Gorbatshovin syrjäyttivät Neuvostoliiton ylimpään johtoon kuuluvat:
- Gennady Yanayev. Hän oli varapresidentti.
- Valentin Pavlov. Hän oli pääministeri.
- Vladimir Kryuchkov. Hän oli KGB:n johtaja.
- Dmitriy Yazov. Hän oli puolustusministeri.
- Boris Pugo. Hän oli sisäministeri.
- Oleg Baklanov. Hän oli puolustusneuvoston varajohtaja.
- Vasily Starodubtsev. Hän oli Neuvostoliiton maatyöläisten puheenjohtaja.
- Alexander Tizyakov. Hän oli Neuvostoliiton valtionyhtiöitten, teollisuuskohteitten, kuljetusten ja tietoliikenteen liiton presidentti.

Mutta varsinainen valtakamppailu käytiin valtaannousseen juntan ja puoli-itsenäisten Neuvostoliiton osavaltioitten välillä. Erityisasemassa oli Venäjä ja sen presidentti Jeltsin.

/Background
Neuvostoliitossa pidettiin kansanäänestys maaliskuussa 1991. Sitä boikotoivat Baltian osavaltiot, Armenia, Georgia ja Moldova. Äänestäjien enemmistö hyväksyi ehdotuksen uudenlaisesta Neuvostoliitosta. Sopimus tekisi Neuvostoliitosta itsenäisten tasavaltojen liiton, joilla olisi yhteinen presidentti, ulkopolitiikka ja armeija.
Venäjä, Kazakstan ja Uzbekistan aikoivat allekirjoittaa sopimuksen 1991 elokuun 20. päivänä.

/Preparation
Elokuun 17. päivänä juntan jäsenet tutkivat uudenlaisen Neuvostoliiton sopimuspaperia. He päätyivät siihen, että sopimus johtaa tielle, joka päättyy Neuvostoliiton hajoamiseen. Seuraavana päivänä juntan jäsenet matkustivat Krimiin tapaamaan Gorbatshovia. He vaativat, että Gorbatshov joko julistaisi hätätilan Neuvostoliittoon tai eroaisi ja nimittäisi Janajevin presidentiksi. Mutta Gorbatshov kieltäytyi ehdotuksesta. Niinpä juntta asetti Gorbatshovin kotiarestiin.

/The August Coup
Elokuun 19. päivänä juntalle uskolliset joukot miehittivät Moskovan. Venäjän omistamat ja yksityisesti omistetut radio- ja tv -kanavat suljettiin. Pidätettiin 4 Venäjän kansanvaltuutettua, joita pidettiin vaarallisimpina. - Mutta juntta ei pidättänyt Jeltsiniä, mikä osoittautui kohtalokkaaksi juntalle.
Venäjän presidentti Jeltsin, pääministeri Ivan Silajev ja korkeimman neuvoston puheenjohtaja Ruslan Hasbulatov julkaisivat julistuksen, jossa todettiin, että vastavallankumouksellinen kaappaus on tehty. Armeijaa kehotettiin olemaan osallistumatta vallankaappaukseen. Kehotettiin yleislakon aloittamiseen.
Moskovalaisia alkoi kerääntyä valkoisen talon ympärille ja alkoivat rakentaa barrikadeja sen suojaksi.
Valkoista taloa vartioivan Tamanin divisioonan päällikkö julisti olevansa lojaali Venäjälle. - Tämän jälkeen Jeltsin kiipesi panssarivaunun päälle ja tervehti väkijoukkoa. Odottamattomasti tämä kohtaus näytettiin valtion tv -uutisissa.
Elokuun 20. päivänä juntta päätti valloittaa valkoisen talon. Mutta vain pieni armeijan yksikkö yritti turhaan valloittaa valkoisen talon. Hyökkäyksestä kieltäytyneet armeijan yksiköt lähetettiin Moskovasta pois.
21. päivänä iso joukko juntan jäseniä meni neuvottelemaan Krimiin Gorbatshovin kanssa. Mutta Gorbatshov kieltäytyi tapaamasta heitä.
Gorbatshovin tietoliikenneyhteydet alkoivat toimia. Niinpä hän julisti juntan päätökset mitättömiksi ja erotti juntan jäsenet heidän viroistansa.

/Aftermath
Juntan jäseniä alettiin pidättää.
Koska usean alueellisen toimintakomitean johtaja tuki vallankaappausta yrittänyttä junttaa, niin Venäjän korkein neuvosto teki päätöksen, joka valtuutti Venäjän presidentti Jeltsinin nimittämään alueellisten hallintojen johtajat, vaikka Venäjän perustuslaki ei antanut presidentille tälläistä oikeutta.

/End of the CPSU
Vielä elokuun aikana Jeltsin teki määräyksen, jolla Neuvostoliiton kommunistipuolueen (CPSU) omaisuus otettiin Venäjän haltuun ja sen toiminta kiellettiin Venäjällä. - Samalla Gorbatshov menetti  valtansa yhden tukipylvään.

/Dissolution of the Soviet Union
Elokuun 24. päivänä Ukrainan parlamentti julisti Ukrainan itsenäiseksi ja päätti kansanäänestyksestä itsenäisyysjulistuksen tukemiseksi.
Itsenäiseksi julistautuivat Moldova (elokuun 27.), Azerbaidzhan (elokuun 30.) ja Kyrgyzstan (elokuun 31.).
Syyskuun 6. päivänä Neuvostoliitto tunnusti Viron, Latvian ja Liettuan itsenäisyyden.
Syyskuun 9. päivänä Tadzhikistan julistautui itsenäiseksi.
Syyskuun 21. päivänä Armenia julistautui itsenäiseksi, kun itsenäisyyttä oli kannattanut äänestyksessä yli 99 % äänestäjistä.
Lokakuun 27. päivänä Turkmenistan julistautui itsenäiseksi.
* Marraskuuhun mennessä ainoat Neuvostoliiton osavaltiot, jotka eivät olleet julistautuneet itsenäisiksi: Venäjä, Valkovenäjä, Kazakstan ja Uzbekistan.
Joulukuun 1. päivänä pidetyssä kansanäänestyksessä yli 90 % asukkaista kannatti Ukrainan itsenäisyyttä.
Joulukuun 8. päivänä Venäjän, Ukrainan ja Valkovenäjän johtajat sopivat Neuvostoliiton lakkauttamisesta.

Joulukuun 24. päivänä 1991 Venäjä Itsenäisten valtioiden yhteisön tukemana ilmoitti YK:lle, että se perii Neuvostoliiton  paikan jäsenvaltiona ja turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä. Mikään YK:n jäsenvaltio ei muodollisesti vastustanut tätä vaatimusta.

Joulukuun 25. päivänä 1991 Gorbatshov erosi Neuvostoliiton presidentin virasta. Seuraavana päivänä Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta.