Timo Vihavainen: Paluuta menneisyyteen ei ole

[duc]

Tässä alla on niin hieno kirjoitus, että avaan sille uuden ketjun. En kirjoita tämän enempää, vaan annan professorin tekstin puhua puolestaan.

perjantai 8. tammikuuta 2016
Paluuta menneisyyteen ei ole


Paluuta menneeseen ei ole


Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa nousi tuhkasta entistä viisaampana ja jaloja ajatuksia täynnä. Parissa vuosikymmenessä se myös vaurastui ennen näkemättömästi ja alkoi kuvitella koko maailman peruuttamattomasti muuttuneen. Sitä samaahan hoettiin myös Neuvostoliitossa. Vain Saksan tuhatvuotinen valtakunta lopetettiin tylysti jo varhaisessa teini-iässä.
Joka tapauksessa Eurooppalaisten arvojen riemuvoitto, mikä lienee sanan varsinaisessa merkityksessä tapahtunut vasta joskus Neuvostoliiton romahtaessa, koettiin maailmanhistoriallisena aikakauden vaihtumisena. Taikauskon sijasta kukoisti tiede, nationalismin sijasta maailmankansalaisuus, pimeiden ideologioiden sijasta rationaalinen hyvinvointivaltion ja kansainvälisen solidaarisuuden aate. Myös Yhdysvalloissa oltiin samaan suuntaan kallellaan, mutta kuka saattoikaan väittää, ettei Eurooppa ollut maailman henkinen johtaja? Kaikki olivat pakotettuja sitä seuraamaan, mikäli he seurasivat järkeä ja kukapa saattoi pitemmän päälle sitä vastustaa?
Tämä oli tilanne vielä aivan hiljattain. Unelmat näyttivät toteutuneen Euroopassa ja esimerkki lupasi samaa myös sen seuraajille muualla maailmassa. Ja nyt, armon vuonna 2016 yllättäen ovatkin jäljellä vain pahpoin haalistuneet unelmat, jotka kuuluvat johonkin aivan toisenlaiseen todellisuuteen. Vielä äskenhän ne näyttivät toimivan. Amerikkalainen politologi Walter Laqueur uskoo Euroopan unionin marginalisoituvan jo läheisessä tulevaisuudessa. Tämä johtuu siitä, että unelmille perustuvat kuvitelmat "moraalisesta suurvallasta", joka tarjoaisi houkuttelevan ja velvoittavan esikuvan maailman kansoille, ovat osoittautuneet katteettomiksi.
Laqueurin mielestä Eurooppa on nyt joutunut uskottavuuskriisiin. Siltä puuttuu usko itseensä ja sen mukaisesti myös tahto. Tästä seuraa myös kyvyn puute, joka vie kaiken uskottavuuden maanosan ulkopuolella ja kyllä sen sisälläkin. Ilman uskoa ja tahtoa maailman suurin talous ja viidensadan miljoonan ihmisen väestökeskittymä on käytännössä voimaton ja taantuva seurue, joka ei pysty sanelemaan kenellekään omaa tahtoaan, sikäli kuin sillä sellaista edes on.
Laqueurin mielestä ydinongelma on, että niin sanotut "eurooppalaiset arvot" eivät ole kunniassa Euroopan ulkopuolella ja, paradoksaalista kyllä, niitä eivät kunnioita edes maahanmuuttajat, joiden voimistuva virta kyllä kompensoi muuten negatiivista väestönkasvua ja tulee ennen pitkää muuttamaan myös Euroopan kulttuurisen luonteen, ellei käännettä tapahdu.
Ikävä totuus on, että nykyisille maahanmuuttajille nuo eurooppalaiset arvot ovat halveksunnan ja hyväksikäytön kohde. He saapuvat tänne omine arvoineen eivätkä yleisesti ottaen ole kiinnostuneita niistä luopumaan.
Laqueurin analyysistä voinee jokainen muodostaa oman mielipiteensä, mutta näyttää ilmeiseltä, että elämme murrosvaihetta. Eurooppalaisen unelman uskottavuus on kuin onkin kriisissä. Historiallisena vertauskohtana mieleen tulee Kansainliitto, joka 1935 määräsi pakotteita Italiaa vastaan lopettaakseen sen aggression Abessiniassa, mutta menetti pian uskottavuutensa, kun sen voimattomuus havaittiin.
Myös Euroopan unioni on harjoittanut aktiivista ulkopolitiikkaa ottamalla suojelukseensa Ukrainan ja määräämällä pakotteita Venäjälle, joka on tukenut Itä-Ukrainan separatisteja ja liittänyt itseensä Krimin. Pakotteilla on ollut epäedullinen vaikutus Venäjälle, kuten EU:llekin, mutta poliittisesti niiden merkitys näyttää lähinnä olevan Putinin suosion erittäin voimakas pönkittäminen.
Ukrainan onnetonta taloustilannetta pakotteet ja vastapakotteet vain huonontavat ja sen katastrofi lienee estettävissä vain rakentavalla yhteistyöllä, jossa myös Venäjä on mukana. Se ei onnistu katteetonta unelmahöttöä tarjoamalla eikä Venäjää kiristämällä. Sitä paitsi jälkimmäinen vahingoittaa Euroopan omia etuja.
Toisin kuin Eurooppa, Yhdysvallat näyttää sen sijaan täysin palanneen siihen vanhaan ajatukseen valtioedusta ja valtioiden suvereenisuudesta, jonka EU haluaisi syrjäyttää "eurooppalaisten arvojen" tieltä. Ukrainan tapahtumat eivät ole estäneet amerikkalaisia ja venäläisiä tekemästä yhteistyötä Syyriassa ISIS:iä vastaan. Ehkä myös tämän pitäisi antaa ajattelemisen aihetta sille sekalaiselle seurakunnalle, jonka Brysselissä pitäisi johtaa politiikkaa.
Kun Kansainliiton kyvyttömyys rauhan ylläpitäjänä 1930-luvun puolivälissä ymmärrettiin, selitti Suomi monen muun maan tavoin, että se ottaa itse vapauden kussakin tapauksessa päättää, noudattaisiko se yhteisön mahdollisia määräyksiä sanktioista, jos sellaisia tulisi. Itsenäisyys tuntui turvallisemmalta ratkaisulta kuin epämääräiset turvatakeet, jotka saattaisivat vain tarpeettomasti viedä maan etujen vastaiseen konfliktiin.
Historia osoitti, että valittu tiekin oli vaikea. Hyvät vaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä, vaikka unelmia varmaan olisi ollut. Liittoutuminen Saksan kanssa 1930-luvulla olisi tietysti ollut sekä sisäpoliittisesti mahdotonta että ulkopoliittinen konkurssijulistus, mutta myös sotilaallisesti se olisi ollut katastrofi, mikä on jälkikäteen ilmeistä. Tarjotut Saksan turvatakeetkin torjuttiin, mistä Hitler vihoitteli, mutta jälkikäteen asiaa ei ole juuri kritisoitu.
Mielikuvitusta kyllä kutkuttaa ajatus siitä, että vuonna 1937 olisikin solmittu YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa, kuten Kekkonen sitten 40 vuotta myöhemmin suositteli. Olisihan siinä ainakin vähän hätkäytetty vanhaa maailmaa. Olisipa ollut kiinnostavaa lukea diplomaattiraportteja tuollaisen päätöksen jälkeen. Mutta jossittelu riittäköön. "Turvatakeet" myös idästä jäivät saamatta ja Suomi joutui hyökkäyksen uhriksi sen sijaan, että olisi itse päässyt ensimmäisenä hyökkäämään. Kumpikaan ei kuulunut tavoitteisiin, mutta ehkä oli sittenkin parempi tehdä asiat siinä järjestyksessä kuin ne tehtiin.
Mutta riittäköön tämä tässä. Pointtini oli, että näemme nyt jälleen totuuden hetken, joka paljastaa, että unelmat olivat vain unelmia eivätkä toimi enää, jos koskaan toimivatkaan. Niihin ei ole enää paluuta, mikäli haluamme estää katastrofin. On kaivettava naftaliinista vanhat käsitteet ja työkalut, niin ikävältä kuin se saattaakin tuntua.
Paasikivi pohdiskeli aikoinaan, että valtioetu on "hirmuinen asia", mutta ainakin se oli realiteetti. On vaikea sanoa, mitä mieltä Paasikivi olisi nykyisestä EU:n pakotepolitiikasta, mutta luulenpa, että hänen "silmämittansa" mukaan maamme pitäisi vähintäänkin kaikessa hiljaisuudessa lakata soveltamasta EU:n meille tuhoisaa politiikkaa, vaikkemme asialla elämöisikään.
Joka tapauksessa myös naiivin sataprosenttinen samastuminen EU:n kulloiseenkin linjaan on suurella todennäköisyydellä huonoa politiikkaa. Olisi historiallinen uutuus, mikäli periferian ja ytimien edut olisivat yhtenevät. Sitä paitsi myös ytimet ovat jo saaneet huomata, että höttö on höttöä ja pää on tullut vetävän käteen.
Kansalliset edut, jotka eivät ole eivätkä voi olla kaikille samat, ovat myös EU:n piirissä tunkeneet yhä selvemmin etualalle ja alkaneet käytännössä syrjäyttää niitä enemmän tai vähemmän byrokraattisesti syntyneitä pykäliä ja direktiivejä, jotka sopivat toisille jäsenmaille paremmin kuin toisille. Millaista kunnioitusta sitä paitsi voivatkaan enää herättää Dublinin sopimuksen kaltaiset säännökset, joita kukaan ei kunnioita? Millaista hölmöyttä ja vastuuttomuutta osoittaakaan, jos jokin maa ryhtyy niitä ainoana soveltamaan? Keneltä sen kannattaa odottaa aplodeja?
EU:n politiikka on myös vienyt Suomen aivan tarpeettomasti tiukalle Venäjän-vastaiselle linjalle. Huolimatta siitä, ettei ainakaan minun tiedossani ole, että Venäjä olisi millään tavalla uhannut Suomea viime vuosina, on havaittavissa, että maassamme on syntynyt varsin huomattavaa Venäjän-pelkoa. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten suhtautuminen Putiniin on jopa huonompi kuin missään toisessa tutkitussa maassa, mukaan lukien Ukraina.
Tämä on hyvin paradoksaalista ottaen huomioon sen seikan, että Suomea on perinteisesti pidetty Venäjällä yhtenä kaikkein ystävällisimmistä maista, ellei aivan ykkösenä tässä suhteessa. Putinin ja Venäjän välille ei toki pidä panna yhtäläisyys merkkejä, mutta pidän siitä huolimatta tätäkin ajan merkkiä hyvin huolestuttavana. Siitähän on kaikuja esimerkiksi herra Žirinovskin "jääkiekkopuheessa".
Vaikka kyseessä on poliittinen pelle, ei itse asia ole lainkaan naurettava. Uuden tilanteen aikaansaamisessa lienee omien iltapäivälehtiemme vastuuton meuhkaaminen ehkä tärkein tekijä, mutta ei ole aliarvioitava myöskään sitä merkitystä, mikä on ollut EU-pakotteilla, joihin meidänkin on ollut osallistuttava. Asemamme on muuttunut jyrkästi kielteiseen suuntaan niin poliittisesti kuin taloudellisesti ilman, että olisimme saaneet vastineeksi mitään hyötyä.
Laqueurin pilkkaama Euroopan moraalinen ylemmyydentunto on epäterve asenne. Menneisyyden katteettomien unelmien varaan rakentaminen vie tässä kylmässä maailmassa helposti onnettomuuteen, olivatpa unelmat miten kauniita tahansa. Täydellisen vastuuttoman unelmoinnin varaan on rakennettu myös se vanhan maailman pakolaispolitiikka, jota ovat noudattaneet ennen muuta Saksa ja Ruotsi ja jonka hedelmiä mekin olemme saaneet erityisesti viime vuonna nauttia. Tämän kolossaalisen tolkuttomuuden maksajiksihan meitäkin halutaan eikä hallituksemme uskalla edes periaatteessa protestoida asiasta.
Suuren pakolaisrynnäkön edessä pää on joka tapauksessa jo kaikkialla tullut vetävän käteen. On saatu huomata, että tehtyjä sopimuksia noudatetaan vain silloin, kun niistä näyttää olevan hyötyä omalle maalle. Muutoin niitä aivan estottomasti rikotaan ja jokainen vetää kotiinpäin minkä ehtii, kaikkein yksinkertaisimpia lukuun ottamatta. Käytännössä kyse on hallitsemattomasta ei-toivottujen siirtolaisten tulvasta, jota on aivan harhaanjohtavasti markkinoitu sentimentaaliselle yleisölle humanitäärisenä toimena, johon kansainvälisen oikeuden periaatteet kaikkia velvoittavat.
Kun kyse käytännössä on siirtolaisuudesta, kuuluu jokaisen valtion oikeuksiin ja velvollisuuksiin valita ne henkilöt, joita se haluaa maahansa pysyvästi asumaan. Kysymys on kansakuntien tulevaisuudesta hamaan maailman tappiin saakka, eikä suinkaan jostakin onnettomien hukkuvien pelastamisesta. Ymmärrettävästi kukaan ei halua siirtolaisiksi sellaista ainesta, jota integroituminen "eurooppalaisiin arvoihin" ei kiinnosta ja joka muodostuu vastaanottajamaille taloudelliseksi rasitteeksi.
Kaikkein tärkein asia on tietenkin yhteiskuntarauha nyt ja tulevaisuudessa. Sen säilyminen edellyttää tulijoiden tehokasta integroitumista, mikä taas voi onnistua vain lukumääräisesti pienten ryhmien kohdalla, kuten vankka empiirinen kokemus osoittaa.
Viime syksynä nähtiin maassamme varsin hullunkurinen näytelmä, vanhan maailman groteskina kaikuna. Järjestettiin kilpaileviin unelmiin liittyviä mielenosoituksia, joissa tunteet kävivät kuumina. En ole varma siitä, saatiinko ratkaistua kysymys siitä, kenen unelmat olivat paremmat. Omituiselta joka tapauksessa vaikutti, että vastoin demokratian alkeellisimpia perusperiaatteita, joidenkin unelmat leimattiin aivan sallimattomiksi.
Mutta nyt kokemusvarastomme on jo hieman karttunut. "Olemme olleet naiiveja", totesi tasavallan presidentti sovinnollisesti uudenvuoden puheessaan. Nyt se, mikä vielä lähimenneisyydessä saattoi näyttää järjelliseltä, voidaan jo nähdä uudessa valossa. Menneeseen ei ole paluuta.
Unelmien aika on mennyt ja politiikkaa on pakko ruveta perustelemaan viileällä analyysillä. Myös meidän velvollisuutemme on ottaa takaisin suvereenisuutta niin paljon kuin voimme, sillä niin muutkin tekevät. Valtion rajoja on valvottava täällä, jos muut sen osaltaan laiminlyövät. On myös syytä muistaa, missä me maantieteellisesti sijaitsemme ja on hoidettava suhteita Venäjään sen mukaisesti.
Unelmat voivat olla viihdyttäviä ja jopa kauniita, mutta kuten näyttää, olemme jo kaikki joutuneet tunnustamaan sen, että kansallisen politiikan perustaminen illuusioille on pelkästään vastuutonta.  Maamme poliittinen johto ei ole vastuussa Euroopan unionille, vaan omalle kansalleen. Sen tulevaisuus ratkaistaan nyt ja se on syytä tehdä vastuuntuntoisesti ja yhteistuumin.
Demokratia toimii vain kompromissien kautta ja on syytä ymmärtää, ettei äärimmäisyyspolitiikka tule koskaan toimimaan. Se koskee myös niitä, jotka kuvittelevat, että heidän unelmiensa korkea laatu antaa heille oikeuden vaatia kansallisen edun uhraamista niille. Toimivaan demokratiaan kuuluu, ettei demonisoida poliittisia vastustajia eikä tingitä siitä demokratian perusperiaatteesta, että jokaisella voi olla vain yksi ääni, olipa hänen mielipiteensä miten hieno tahansa.

[Roope2]

On saatu huomata, että tehtyjä sopimuksia noudatetaan vain silloin, kun niistä näyttää olevan hyötyä omalle maalle. Muutoin niitä aivan estottomasti rikotaan ja jokainen vetää kotiinpäin minkä ehtii, kaikkein yksinkertaisimpia lukuun ottamatta.


Heh, heh

[Kim Evil-666]

Vihavainen puhuu viisaita sanoja, kuten aina. Ymmärtäväisitpä poliittiset päättäjät edes puolet sanotusta, niin jotain positiivista voisi kenties kehkeytyä.

Viisaita miehiäkin on, ongelmaksi muodostuu se, ettei heitä kuunnella.

[JJohannes]

Laitetaan vielä linkki:
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2016/01/paluuta-menneisyyteen-ei-ole.html

Loistava kirjoitus. Euroopan menetetty moraalijohtajuus on selviö. Vaikka imperiumit ja siirtomaat purettiin viimeistään toisen maailmansodan jälkeen, vielä 70-luvulla afrikkalaisissa, etelä-amerikkalaisissa ja aasialaisissa kaupungeissa näytti samalta kuin Länsi-Euroopan kaupungeissa, tai ainakin siihen pyrittiin. Jopa Beirut, Baghdad, Kabul, Mogadishu ja Teheran imivät itseensä eurooppalaisia arvoja ja arvostuksia. Tuolloin maahanmuuttajat kolmannesta maailmasta saapuivat Eurooppaan siksi, että ihailivat sen kulttuurillis-moraalisesti korkeatasoisia saavutuksia. Nykyään Eurooppa on vain halveksunnan kohteena, eurooppalaistenkin.

[oinas]

On saatu huomata, että tehtyjä sopimuksia noudatetaan vain silloin, kun niistä näyttää olevan hyötyä omalle maalle. Muutoin niitä aivan estottomasti rikotaan ja jokainen vetää kotiinpäin minkä ehtii, kaikkein yksinkertaisimpia lukuun ottamatta.

Heh, heh

Paitsi Suomi, joka aina vetoaa siihen, että kansainväliset sopimukset. 

[guest3656]

Maamme poliittinen johto ei ole vastuussa Euroopan unionille, vaan omalle kansalleen. Sen tulevaisuus ratkaistaan nyt ja se on syytä tehdä vastuuntuntoisesti ja yhteistuumin.

Valitettavasti maamme poliittisessa johdossa ei ole ketään, joka edes kyseenalaistaa tai peräti rohkenee vastustaa EU:ia. Suomen tulevaisuus ratkaistaan EU:ssa ja Suomi peesaa pelkurimaisesti mukana. Suomen presidenttikin on täydellinen pelle, joka on mahdollisimman kaukana oman kansansa etua ajavasta valtiomiehestä.

Ainoastaan maailmanpoliittiset tapahtumat voivat enää pelastaa Suomen edellyttäen, että niiden vaikutuksesta euro-alue ja lopulta koko EU hajoaa. Suomen korruptoituneella poliittisella ja taloudellisella eliitillä ei ole halua, rohkeutta eikä näkemystä tehdä kansakunnan kannalta oikeita päätöksiä riittävän ajoissa. On tietenkin olemassa se häviävän pieni mahdollisuus, että kansa ottaa ohjat käsiinsä ja nousee barrikaadeille. Se tosin vaatisi yhtenäisen kansan, jota ei Suomessa enää ole.

[Luotsi]

On saatu huomata, että tehtyjä sopimuksia noudatetaan vain silloin, kun niistä näyttää olevan hyötyä omalle maalle. Muutoin niitä aivan estottomasti rikotaan ja jokainen vetää kotiinpäin minkä ehtii, kaikkein yksinkertaisimpia lukuun ottamatta.

Heh, heh

Paitsi Suomi, joka aina vetoaa siihen, että kansainväliset sopimukset. 

"kaikkein yksinkertaisimpia lukuun ottamatta"

[millla]

Hienoa on, toki. Paljon isänmaalliset toistavat kirjoituksessaan sitä samaa, mikä jo tiedeätään.

Ihmettelen mikseivät nämä, joille on annettu niin paljon älyä ja viisautta, toimi? Miksi pelkkää blogikirjoitusta? Arvostan korkealla Vihavaista, tietenkin, mutta ajat ovat mitkä ovat.

Esimerkiksi Paatero ja Vihavainen ovat jo eläkkeellä. Ei puutu rahaa, eivät voisi menettää enää mitään siitä, mistä työssäkäyvät perheensä elättäjät täälläkin - syystä - pelkäävät.

Mikseivät Paatero ja Vihavainen mene vaikka joka päivä eduskunnan eteen seisomalakkoon?

Tuntuu, että nyt toiminta on jätetty lähinnä invalidiosituneille parkkoloillle ja muille huono-osaisille. Juu, aion osallistua itse miekkareihin jne. Mutta pakko on nyt sanoa.

No, ehkä K-Kaupan Anna hoitaa lopun toiminnan. Siihen me luotamme.

[svobo]

Hmm. Paljon asiaa. Niin paljon, ettei tuolla käännytetä ketään, koska ei sitä jaksa nykyisessä hektisessä internetajassa lukea kukaan muu kuin sellainen, joka on jo valmiiksi jokseenkin samaa mieltä.
Olen tässä viime vuosina ihmetellyt mm. tuota, että miten Venäjä ja EU eivät kertakaikkiaan edes ymmärrä toisiaan. Putin ajaa Venäjän kansallista etua, Merkel ajaa jotain, mitä minä en ymmärrä ja hän sanoo, että Putin elää omassa todellisuudessaan.
Yksi asian parhaiten tiivistävistä lauseista oli kuitenkin ehkä tämä:

Unelmien aika on mennyt ja politiikkaa on pakko ruveta perustelemaan viileällä analyysillä.

Edit. No joo, sehän oli suunnilleen myös kirjoituksen otsikko.

[duc]

Olin niin tohkeissani lukemastani, että linkki tosiaan unohtui. Kiitos jäsen JJohannekselle linkityksestä. Näen prof. em. Vihavaisen ja hänen kaltaisensa nimenomaan hyödyntävän ns. nuivaa liikettä akateemisen asiantuntemuksensa kautta, mikä toteutuu mielestäni parhaiten juuri kirjoitustyön kautta. Emeritus professori on eläköitynyt ammattitutkija ja opettaja korkeimmalla tasolla, jonka perinnettä Vihavainen kunnioittaa hienoilla kirjoituksillaan. Tehköön kukin yhteisen asiamme eteen, mitä parhaiten osaa. Toisille kenttätyö sopii paremmin kuin toisille. Lentolehtisten kirjoitus vaatii erilaista taitoa kuin synteesien kirjoitus.

[mattima5]

Hienoa on, toki. Paljon isänmaalliset toistavat kirjoituksessaan sitä samaa, mikä jo tiedeätään.

Ihmettelen mikseivät nämä, joille on annettu niin paljon älyä ja viisautta, toimi? Miksi pelkkää blogikirjoitusta? Arvostan korkealla Vihavaista, tietenkin, mutta ajat ovat mitkä ovat.

Esimerkiksi Paatero ja Vihavainen ovat jo eläkkeellä. Ei puutu rahaa, eivät voisi menettää enää mitään siitä, mistä työssäkäyvät perheensä elättäjät täälläkin - syystä - pelkäävät.

Mikseivät Paatero ja Vihavainen mene vaikka joka päivä eduskunnan eteen seisomalakkoon?

Tuntuu, että nyt toiminta on jätetty lähinnä invalidiosituneille parkkoloillle ja muille huono-osaisille. Juu, aion osallistua itse miekkareihin jne. Mutta pakko on nyt sanoa.

No, ehkä K-Kaupan Anna hoitaa lopun toiminnan. Siihen me luotamme.

Ihan turhaa toimintaa miekkarit ja seisomalakot, lähinnä 8 -vuotiaille. Suomen eduskunnassa ei ole nyt yhtään puoluetta joka haluaa eroon EUsta. Viimeeksi oli Muutos ja James Hirvisaari (vähän aikaa).

Fakta: suomalaiset ei halua eroon EUsta eikä heitä kiinnosta pakolaistilanne vaan duunareita kiinnostaa vain heidän oma palkka että siitä ei leikata. Siksi SDP voittaa seuraavat vaalit. Soon moro Suomelle, sinne uppoaa EU paskaan ja mamutukseen.

[millla]

Olet oikeassa Duc, olin kohtuuton. Varmaankin myös vaikuttavat verkostoissaan. Lisää näkyviä järjen ääniä vain kaivattaisiin.

[kriittinen_ajattelija]

Olet oikeassa Duc, olin kohtuuton. Varmaankin myös vaikuttavat verkostoissaan. Lisää näkyviä järjen ääniä vain kaivattaisiin.

Ongelma on se, että kukaan ei tunnu oikein tietävän mitä tehdä...

[mattima5]

Olet oikeassa Duc, olin kohtuuton. Varmaankin myös vaikuttavat verkostoissaan. Lisää näkyviä järjen ääniä vain kaivattaisiin.

Pentti Linkola kannattaa toimintaa ei kirjoituksia. Valitettavasti Suomesta ei löydy EU vastaisia ja maahanmuuttovastaisia tarpeeksi edes puolueeksi. Niin on ihan turha mennä seisomaan päällään eduskuntatalon eteen. Linkola kannattaa terrorismia, mutta ei ole itse valmis menemään teloittamaan meidän poliitikkoja. Niin mitä me teemme sitten Linkolalla joka kannattaa systeemin muutta muuttamista terrorismilla mutta itse ei siihen ole valmis ryhtymään. Linkola tosin ottaisi kunniana jos joku tekisi terroriteon hänen nimissään. http://areena.yle.fi/1-2629602

Timo Soini ei kannata terrorismia, kannattaa EUta ja ihailee Usaa. Timo Soini on mamuttaja, eikä välitä vittuakaan Suomesta vaan omasta urastaan.

[Pärmi]

Ketjun aloituskirjoitus on kevyt ja maallinen analyysimainen tuotos lähihistoriasta (lieneekö tarkoituskaan olla muuta); kevyt ja maallinen (ihmisen järjenpäätelmiä) sen tähden että ulottuvuus, jonka kautta ajallisen eurooppalaisen kehityksen syyt ja seuraukset ja myös tämän kehityksen jatko olisi paremmin todennettavissa, siis hengellinen ulottuvuus puuttuu täysin. Jätän kysymättä: Miksi?

[acc]

Timo Vihavainen kirjoitti:
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2016/01/paluuta-menneisyyteen-ei-ole.html

On vaikea sanoa, mitä mieltä Paasikivi olisi nykyisestä EU:n pakotepolitiikasta, mutta luulenpa, että hänen "silmämittansa" mukaan maamme pitäisi vähintäänkin kaikessa hiljaisuudessa lakata soveltamasta EU:n meille tuhoisaa politiikkaa, vaikkemme asialla elämöisikään.

Tuossahan tuo ratkaisu on. Suomen tulisi kaikessa hiljaisuudessa ajaa jääräpäisesti oman etunsa mukaista politiikkaa esimerkiksi maahan pyrkijöiden kohdalla.

Jos joku Ruotsi protestoisi, niin virkamiehet keksivät kyllä pitkiä selityksiä ja diplomaatit jaksavat viedä eteenpäin Suomen sanomaa. EU:n komissiolle voidaan tarvittaessa antaa sepitteellisiä raportteja, jotka todistavat Suomen noudattaneen EU:n määräyksiä. Siis EU:n kannalta kaiken pitää näyttää hyvältä paperilla. Suomalaisten kannalta kaiken pitää olla hyvin todellisuudessa.

Off-topic. Timo Soini onnistui puolittamaan PS:n kannatuksen muutamassa kuukaudessa 18 prosentista noin 9 prosenttiin. Jos hänen sijastaan puikoissa olisi ollut joku tarmokas suomalaismielinen henkilö, kannatus voisi olla nyt 36 prosenttia.

[TheVanishedTerrorist]

Nyt puuttuu vain Kerttu-tädin loistava "analyysi" tähänkin ketjuun

Tuolta toisesta poimittua...

Kyse on siitä, että ihmisiä ei voi käsitellä ryhminä, ryhmänsä determinoimina. Minä en vain millään näe miten länsimaisen ja suomalaisen kulttuurin säilyttämistä edistää sen keskeisten arvojen, kuten ihmisoikeuksien, kiistäminen ja lokaan polkeminen yleistävien ja mahdollisesti rasististen ajatusten vuoksi. Selvittäisitkö minulle tämän paradoksin?

[Marius]

Melko sekava kirjoitus Vihavaiselta.

Kumpaan kelkkaan kannattaisi hypätä... lähinnä näin.

[progg]

...
Timo Soini ei kannata terrorismia, kannattaa EUta ja ihailee Usaa. Timo Soini on mamuttaja, eikä välitä vittuakaan Suomesta vaan omasta urastaan.

Tutkikaapa, mitä tapahtui Euroopan parlamentissa 2014. Soini siirsi Persut pois ryhmästä, jossa oli UKIP. Hän otti etäisyyttä Nigel Farageen. Silloin ensimmäisen kerran aloin epäilemään, että Soini valehtelee meille. Hän oli vuosia antanut ymmärtää, että olisi erittäin maahanmuuttokriittinen. Syksyllä 2014, kun tuli esille kammottavat kantasuomalaisiin nuoriin kohdistuneet väkivallanteot pk-seudulla, Soini oli täysin hiljaa. Silloin olin varma, että Soini haluaa hallitukseen, eikä ole myöskään oikeasti kiinnostunut Suomen edusta. Omaa tulkintaa, mutta näin olen asioita pohtinut.

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/perussuomalaiset-lehti-puolueen-meppiryhmaksi-ecr/1828469

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/perussuomalaisia-ei-ole-kutsuttu-le-penin-uuteen-eu-vastaiseen-ryhmaan/5187764

http://yle.fi/uutiset/paapuolueet_estavat_eurokriittisten_paasyn_eu-parlamentin_johtopaikoille/7347838

http://yle.fi/uutiset/perussuomalaisten_eu-ryhma_valitsi_puheenjohtajakseen_muslimin/7295287