Suomalaisen yhteiskunnan perusta on kohtuullisuus, monikulttuurissa sitä ei ole

[siviilitarkkailija]

Kun pohdin yhteiskunnan perustavaa laatua olevia kiinnipitäviä voimia, tärkeäksi arvoksi nousi kohtuullisuus. Mikä on kohtuullista. Miten määritellään kohtuullisuus. Onko kohtuullista että valtio tukee järjestöjä jotka hyökkäävät järjestövoimalla yksittäisiä ihmisiä vastaan heidän toimeentulonsa tuhoten. Onko kohtuullista että hädänalaiset ihmiset joutuvat kilpailemaan törkeiden huijarien kanssa yhteiskunnan armopaloista?

Suomalaisena en haluaisi uskoa että voimme kävellä nääntyvän tai pahvilaatikossa asuvan kanssaihmisen yli omia tärkeämpiä asioita hoitaaksemme, mutta monikulttuurissa, globaalissa maailmassa sokeus valtaa ihmiset. Tissienkorjaus, miesten kaljunpoistoleikkaus on tärkempi kuin kanssaihmisen sydänleikkaus. Kunnon tissit tai etutukka ovat kohtuullisempia kuin köyhälistön elämä. Tätä on monikulttuuri. Se on globalisaation tuoma näköala kohtuuteen. Oikeastaan on pakko todeta että ei voi olla globalisaatiota ja monikulttuuria jos ei ole myös äärimmäistä köyhyyttä, toivottomuutta ja tuhoutuvia ihmismassoja.

Liittovaltiossa ei voi enää olla käsitettä kohtuullisuus. Tulee olemaan vain absoluuttisuus. Niin vallan, väkivallan kuin rahan suhteen. Monimuotoisuus ja äärimmäinen rikkaus tulevat olemaan äärimmäisen köyhyyden ja ennenaikaisen kuoleman kanssa käsikädessä. Ovatko suomalaiset poliitikot ja virkahenkilöt oikeasti valmiit luopumaan ja korvaamaan kohtuullisuuden monikulttuurisuudella ja globalisaatiolla? Haluammeko luodinkestävistä ihmisistä rakentuvan poliittisen koneiston demokraattisen ja kohtuullisuuteen perustuvan suomalaisuuden tilalle? Sellaisen kohtuullisuuden johon ei kuulu kanssaihmisten hylkääminen ja perusarvoista luopuminen hetkellisen mielihyvän saadakseen.

Miksi kohtuullisuuden yhteiskunta pitää tuhota monikulttuurisuuden tieltä? Onko ihmisillä parempi olla kun tilalla on absoluuttinen rikkaus, köyhyys, menestys tai tuho?

[timo73]

Hyvinvointivaltio tuntuu tuottavan suuria määriä neuroottisia, itseriittoisia, laiskoja, henkisesti kypsymättömiä tunneääliöitä. Näitä sitten pääsee vähitellen johtaviin asemiin säätämään. Jos johtavat ääliöt sanovat heidän joukossaan, että mokutus on Hieno Asia, no sitähän ne sitten pää märkänä kannattavat. Ruotsissa päälle vielä äärifeminismi, jossa poika on automaattisesti paha jo syntyessään ja tyttö edustaa hyvyyttä. Etenkin politiikan B-sarjassa eli kunnanvaltuustoissa näitä tunneääliöitä riittää.

Jostain Emma Karista tai Åsa Romsonista tulee mieleen lapsena pilalle hemmoteltu tyttö, joka oikeasti luulee olevansa ainutlaatuinen lumihiutale. Hän elää vielä aikuisenakin osittain satumaailmassa, jossa on hyviksiä (samanmieliset) ja pahiksia (erimieliset). Emma Karikin puhuukin fasismista ja rasismista melkein joka välissä. Suurin huolikin omasta pojastakin on, ettei siitä kasva "fasisti"! Niinkuin Suomessa olisi joku iso fasistien lapsivärväysarmeija, joka vaanii heti nurkan takana!

Suvakki on yhteiskunnan radikaali syöpäsolu, joka tuhlaa ja kannibalisoi yhteiskunnan resursseja mokutukseen viis välittämättä seurauksista.

[PostScriptum]

Säätäjien säätämä monikulttuuri ei ole kulttuuri ollenkaan. Mölisevä yritysjohdon avokonttoriopein ohjastamaa hallintoa by perkele hyväksi luuleva lauma äänestäviä ääliöitä öhkyy antamisen onnesta. Suomesta puuttuu johtajuutta ja valtiomiehiä tai naisia. Ryhti on kadonnut ja selkäranka keitettyä spagettia.
Kohtuullisuuden maahan taistellut kansanosa on sortunut riitelyyn, kouluissa ei ole kuria. Kaikki menee ilman jarruja helvettiin Jopen sanoittamana.
Jonkunlainen ryhtiliike olisi tarpeen, odotellaan nyt suuren liikkeenjohtajamme kartanonluovutuskarnevaalia.