Sosiaalidemokraattinen kusetus 2.0

[juonikasmies]

Oletetaan. että kaikki on satua. Vanhempamme eivät ikinä raataneet valitsemissaan kokopäivätöissä -- siitähän oli kysymys, he valitsivat, he kouluttautuivat, pääsivät töihin ja eläköityivät. Tämä satu ei ole suomalainen ilmiö, vaan globaali. Voi ehkä jopa sanoa, että suomalainen sodan jälkeinen sukupolvi eli kansainvälisestä realiteetista. Kulttuuri täyttyi elokuvista ja dokumenteista, joissa kerrottiin brittien rautateiden ongelmista ja miten nämä rautatiet sosialisoitiin ja hiilikaivoksista ja kovasta arjesta ja uudisraivaajista Amerikoissa. Tässä kohdin kuvaan astuu myös rotunäkökulma. Amerikan uudisraivaajat olivat valkoisia eurooppalaisia, omia isiämme ja äitejämme -- ehkä vain osa mutta riittävästi ja Hollywoodmaisesti pienen ryhmän heijastusvaikutus nuoremman sukupolven alitajuntaan oli eksponentiaalinen, koska vapauden vaikutus sosiaalidemokraattisessa kahden kanavan Suomessa oli valtava; kaikki söivät säilykeruokaa ja katsoivat televisiosta kuinka muuri murtui.

Ruotsissa asti tiedetään, miten ahkerat suomalaiset, kun kotimaasta olivat työt vähissä, lähtivat Ruotsiin asti ahkeroimaan. Niin ahkera oli vanha sukupolvi, että Ruotsiin asti piti päästä "töitä" tekemään. Työpaikoilla voi kuulla tänäkin päivänä sen vanhan totuuden, että "tekevä löytää aina jotakin tekemistä". Yleensä totuuden kuulee, kun ei ole mitään tuotannollista näköpiirissä ja kilpaillaan siitä, kuka näyttää ahkerimmalta työnjohdon silmissä.

Oletetaan, että tämä kaikki on myytti. Voidaan kai todeta, että nykyiset nigerialaiset, jotka saapuvat maahamme paperinjakajiksi, saavuttavat tämän jossakin vaiheessa saman myyttisen aseman. Puolalaiset ovat jo tunnetusti kovia tekemään töitä. Urakkatyömaat ovat täynnä Saksan rekkareissa kulkevia vanhoja transporttereita. Niin kovia ovat puolalaiset tekemään töitä, että ikäpolven tarkka seula on läpäisty ja päästy ahkeroimaan tänne työtätekevien paratiisiin.

Oletetaan siis, että vanhempi sukupolvi -- miten jokainen tämän itse määrittelee (siis kusetushan on jatkunut monien sukupolvien ajan, kuten tulen myöhemmin näyttämään todeksi, niin sukupolvet sukupolvia ennen ovat perillisiä ahkerasti kusettaneet tällä samalla työmyytillä) -- ei tehnyt kovinkaan lujasti töitä. Määritellään, että tämä "lujasti töitä" on itseasiassa mukava kokopäiväduuni kunnallisessa palveluksessa. Oletetaan, että "suuren laman" aikana ja yleisesti 1945 jälkeen Ruotsiin lähdettiin "tekemään töitä" -- toisin sanoen ryyppäämään ja rellestämään, tai kuten he itse asian leikkisästi ilmaisevat "keppostelemaan". Ei tämä ole sinänsä mikään uusi juttu: Remu ja Hurriganes ja aika monet muutkin musiikkialalta leipänsä tienanneet tulivat maitojunalla himaan, koska alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä mutta se on itseasiassa sivujuonne, joka koskettaa "kovasti töitä tehnyttä" sukupolvea vain vahvistamaan omaa myyttiään ("Kova työ vaatii kovat huvit"). Oletetaan, että tämä vanhempi sukupolvi oli itseasiassa kovasti alkoholisoitunutta sakkia, joka itseasiassa teki työnsä hieman niin ja näin, opetellen tehdessä käyttäen mitä käteen sai (Kuten nykypäivän virolaiset [siis veljeskansa "veressä ja alkoholissa"] ja huomatkaa, että tämä on vaarallista; on vaarallista puhua puutteesta vanhemman sukupolven läsnäollessa, siinä helposti lähtee juttu luistamaan ruisleivän maagisuudesta ja sanomalehti-korkki-välieristyksistä ja kaiken maailman pula-ajan stooreista, joissa syödään jotain koivunlehteä [perkele yrittävät pelotella saatana perinnöttömyydellä, tajutkaa ny!; ja kiristää lisäarvoa, työpanosta]). Oletetaan, että työnteko yleisesti ottaen oli aika hauskaa ja lupsakkaa toimintaa, töihin ajettiin humalassa, välillä potkittiin palloa viereisellä ruohokentällä ja kuntoiltiin miesporukassa, huudeltiin konttorin naisille rivouksia tai hiljakseen näperreltiin ja jätettiin kesken edellisen päivän duuneja (jotain kymmenettä kertaa, eihän se juuri hienosta sosialistisesta yliopisto valmistunut lukuhoukka tajua, että mikä ero jonku liitoksen ja kahden putken välillä; huomatkaa horisontaalinen solidaarisuus, sukupolven jäsenten välinen kunnioitus toteutuneista eduista), jotta kovaa työtä olisi vielä huomennakin jäljellä (ja tottakai piti ajatella liittolaisesti, että muillekkin putki- ja sähkömiehille jää jotain tekemistä, toverille töitä, on kuitenkin kyse melkein kommunistisesta Suomesta, että HALOO!!!). Jos ei löytynyt tarvittavia välineitä, niin se ei itseasiassa johtunut pulasta, vaan hirvittävästä krapulasta tai siitä, että firman rahat tuhlattiin jossain muualla johonkin "kapitalismin" kannalta tärkeämpään.

Oletetaan, että tämä on lähtökohta Suomelle -- sata vuotta suomalaista historiaa. Lakot, joita järjestettiin olivat kai käytännössä seurausta siitä voimakkaasta solidaarisuudesta (kitkuista, viinaviekkarit), joka sukupolven edustajien välillä vallitsi yhteisestä alkoholin käytöstä. Kieltolaki oli kumottu, joten alkoholi selvästi oli erittäin tärkeä ja jokainen varmasti tykkäsi juoda (siis JUODA, ei ryypätä, miksi puhumme juomisesta tässä yhteydessä) paljon varsinkin sen jälkeen, kun oli vietelty tipatonta valtion kurissa, mikä sekään ei ollut tietenkään tipatonta aikaa, vaan viinaa sai ja sitä myytiin ja juotiin ja siitä kirjoitettiin myytti kieltolaista ja luokkataistelusta, miten ajat olivat kurjat (ilman viinaa!!!!), koska tälläinen myytti palveli sitä solidaarista luokkaväen henkeä, yhteinen voitto riistosta (soinismi: "Työmiehellä on oikeus kopsuun perjantai-iltana"; huomatkaa lupsakka tyyli ja heiton vähättelevä luonne, kuin kyse todella olisi yhdestä kopsusta perjantai-iltana; siis se huumorihan on siinä, että kyse ei ole kopsusta, vaan aivan massiivisesta korjaussarjasta yleisesti tuotuna Virosta omaan käyttöön. Huomatkaa tullin epämääräinen ja varovainen suhtautuminen tähän viinaralliin ja historiallinen konteksti, joka tiivistää, ettei kyse ole pelkästään leikkisästi "kopsusta", vaan perinteestä, työväenluokkaisesta perinteestä ja riistosta vapautumisesta, solidaarisuudesta -- Tullikaan ei tiedä miten suhtautua tähän, koska itse seisoskelivat samassa rintamassa rautatientorilla ja luulivat taistelevansa jostain kovinkin tärkeästä, mitä se ikinä olikaan, mutta huomatkaa, että tullin tekijöillä on oikeasti vaikea suhtautua tälläiseen toimintaan, koska he itse sijaitsevat ammattilaisina hieman siinä välissä, että tavallaan hävisivät taistelun silloin, koska veivät itseltänsä ammatillisesti kyvyn tuottaa valtiolle voittoa, viinasota hävittiin ja häviäjän osa on katsella sivusta miten voittajat nyt ryyppäävät vapaasti valtion kontrollikoneistoa matalaksi -- rajavartiolaitos, tulli, poliisi, kaikki vapautettu tehtävistään Schengenin ja sosialistisen Unionin tultua kuvioihin, isänmaallisella tullilaisella on varmasti kova paikka suhtautua tälläiseen toimintaan, joten todennäköisesti erilaiset työsuhde-edut valtion tehtävissä ovat erittäin mittavat ja parhaimmilla paikoilla, koska liittolaiset keskenänsä sopivat joistain hyvityksistä suuren viinakusetuksen realisoiduttua tullin ammattiliiton eliitin päässä).

Aika kului ja ajan sosiaalinen eliitti sosialistisessa Suomessa sääti lakeja, rakensi rakenteita samalla, kun alempi luokka ryyppäsi ja rakensi itsellensä asuntoja ja taisteli oikeudesta ryypätä (juhlapyhät ja niiden tuplapalkka = korvaus menetystä kanssakäymisestä kaveripiirissä). Nuorempien on tärkeää huomata, että vanhemmilla on aivan oma huumorintajunsa, joka perustuu aivan omaan dynamiikkaansa sukupolvensa edustajien sisällä. Ei kyse ole siitä, että esitetään tyhmää ja jatketaan tappioista välittämättä, vaan kyse on sukupolven sisäisestä solidaarisuudesta, jostakin sellaisesta, joka nuoremmilta sukupolvilta on jostain 1990-luvun jälkeen viety amerikkalaisen pop-kulttuurin ja siitä seuranneen heijastevaikutuksen voimistuessa ja tämän kapitalistisen ideologian levitessä aatemaailmaan ja valtavirtaan. Tämä on ollut aivan tietoista toimintaa vanhemmilta, jotka ovat käyttäneet näitä rotusortostooreja, hippiliikkeitä ja orjatarinoita hyväkseen luodakseen itsellensä kansallisesta dialogista irrallisen osan, nuoret, joita ohjaillaan, manipuloidaan erittäin tarkkaan tietämättömyyden ja mystiikan verkkoon, jossa heistä syntyy "perinnöllisten joukko". Tämä "perinnöllisten joukko" on ilmentymä ja tiivistymä siitä sukupolvelta sukupolvelle jatkuneesta kusetuksesta, joka parhaiten käy ilmi eläkejärjestelmän rakenteesta, jossa töissä oleva sukupolvi maksaa edeltäneen eläkkeet. Nuorempi polvi on saatettu hihnaan, perinnöllisyyden hihnaan, jossa sitä on helppo ohjailla, koska varsinainen suora yhteys hallitsevien joukkoon on mahdoton ja toisaalta pelotevaikutukset, erilaiset pulastoorit, kuten yllä mainitsin, estävät kehittymisen tästä orjajoukosta, jota myyttien ja pelottelun avulla ohjaillaan oikeaan suuntaa (pahoittelen hämäriä ilmauksia tässä vaiheessa). Nuoret pidetään materialismilla ja perinnällä hihnassa, jossa heille toisaalta luvataan mittavat rikkaudet eläkeläisten kuoltua, että on jotain mitä odottaa, ja toisaalta pelotellaan ja narutetaan hirvittäviin ponnistuksiin, jotta eläkkeet maksettaisiin ajallaan ja sukupolvien välinen solidaarisuus ainakin yksipuolisesti toteutuisi ja kusetus katkeroitumisen siivittämänä jatkuisi.

Kilpailu tässä "perinnöllisten joukossa" tapahtuu, ei vertikaalisesti ylenemällä osaksi tätä vanhaa rahaa, vaan horisontaalisesti keskenään. Sukupolven sisäinen solidaarisuus on murtunut asepalveluksen hiljaisen häviämisen johdosta ja toisaalta sen hirvittävän amerikanisoitumisen seurauksena, mitä televisio ja radio ja videopelit ja kaikki muu materiaalinen krääsä nuorten mielissä on tuottanut. Nuoret eivät ole enää uskollisia toisilleen, solidaarisia, vaan nykyslangilla suvaitsevaisia, ei toisiaan kohtaan, vaan ulkomailta tuotettua uutta kokelasten joukkoa kohtaan. Siksi suvaitsevaisuus on pakonomaista, pakkomaista, koska se on nuorten päälle asetetun perinnön, tämän hirvittävän sukupolvelta toiselle jatkuneen kusetuksen, vertikaalisen tahdon toteuttamista muualta tulleita kohtaan. Nuoret on alaimaistettu, subjektifioitu, vanhusten tahtoon, jotta he hyväksyisivät kaiken ja toisaalta eksyisivät siihen uuten yhteiskuntaan, joka vaaditaan vanhemman polven tahdon toteutumiseen, materialistiseen, yksilökeskeiseen, atomisoituneeseen yhteiskuntaan. Huomatkaa siis asteittainen liberalisoituminen vallan mahdollistamiseksi.

Joudumme kuitenkin vaihtamaan viitekehystä, koska sukupolvet eivät enää riitä tarkasti kuvaamaan tätä kastimaista erottelua. Myös luokkajako on riittämätön. Kuten olemme huomanneet kyse ei ole luokkajaosta, vaan viinasta ja työsuhde-eduista, eläkkeistä, kyse on siis yhden "yhteiskuntaluokan" sisäisestä huumorista eivätkä rajat ole selviä, vaan tämä "työläisten" joukko, jota yhdistää tämä yhteinen huumori ja perintö, kusetus, sumutus, käsittää miehiä ja naisia maalta kaupunkiin. Tämä illuminatilaisten joukko matkustaa ratikoissa ja teillämme ja työskentelee tehtaissamme ja poliisissa ja virkamiehissä ja iseissä ja äideissä. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin kiinteästä omaisuudesta, joka puolella Eurooppaa. Eikä vain suomalaisten illuminatilaisten, vaan myös eurooppalaisten ikäpolvensa viisaiden ("The Elders"; vttu mikä kusetus!) yhteisestä agendasta pitää saman polven luuserit ja jälkipolvet lyhyessä nuorassa oman egonsa pönkittämiseksi. Mikään yksittäinen luokka ei siis riitä kuvaamaan tätä toimintaa, koska yhteiskunta itsessään, maailma on muuttunut. Suomessa voitaisiin kai todeta, että sosiaalidemokraatit keksivät kaiken ensimmäisinä. He olivat aina siellä, missä tyytymättömyys kasvoi. Suomen sosiaalidemokraattinen puolue on elänyt tästä kusetuksesta ja sen synnyttämästä katkeruudesta läpi historian aina luvaten parempia työoloja rankoista vaatimuksista kärsivisille työläisille, jotka sitten kusetuksen tajuttuaan ovat liittyneet mukaan kusetukseen, jotta taas seuraava sukupolvi ja sen edustajat liittyisivät mukaan yhteiseen kapinaan. Hallitsevan sosiaalidemokraattisen eliitin edut -- sekä näkyvät että näkymättömät -- ovat kasvaneet sitä mukaa, mitä enemmän he ovat liittolaisilleen lupailleet kusetuksen jatkuessa. Veroja on nostettu julkisella alalle työskennelleille naisille, jotka feminismin allon saavutettua Suomen tajusivat tulleensa ihan hirrrrrrrvittävän kusetuksen kohteeksi (siis vuosisatoja ellei tuhansia, jos unohdetaan tyystin kaikki evoluutio ja muu kökkö, mikä tietysti onkin tarpeetonta roinaa, jotta tämän osakusetuksen laajuus kaikessa mahtavuudessaan saataisiin iskostettua naisten mieliin), joka liitettiin osaksi tätä vanhempaa kusetusta, jotta jälleen uusi kusetettujen katkerien joukko saatiin kierrättämään rahaa yhteisestä kassasta ulkomaille, jonne suurin osa kapitaalista nyky-Suomessa suuntautuu. Ei talousalueen luominen ja kapitaalien vapauttaminen ja Euroopan Unioni tyhjästä tullut, vaan se luotiin sosialistiseksi kusettajien ja sumuttajien lopputyöpaikaksi, jotta samalla saatiin uusia alueita kesämökeille Turkista ja Espanjasta, minne piti päästä pakoon, kun kusetuksen laajuus kaikessa mahtavuudessaan paljastui. Kuten aina näillä kusetuksen instituutioilla on sosiaalidemokraattisesti -- siis sosialistisesti (yrittävät aina pitää nämä erillään, kuin muka olisi sosialismi ja sosiaalidemokraatti, "kahdet rattaat" -teoria) -- hienot perinteet (jotain rautaunioneita, suuria pyöreitä pöytiä ja mahtavia miehiä). Siis perinteet, vaikka toisaalta kansallisia perinteitä ja instituutioita ja (Huomatkaa tässä vaiheessa luokkajaottelu todella tulee mukaan tarinaan, koska sosiaalidemokraattinen taistelu ei olisi mahdollinen ilman tätä jaottelua, on myös meidän hetkeksi astuttava tämän diskurssin sisälle ja käytettävä sen termistöä) luokkia, kuten porvarit (ikuinen vihollinen, huomatkaa myöhempi käyttö amerikkalaisessa kapitalismissa oman myyttinsä ylläpitämiseksi), on samaan aikaan potkittu ja hakattu melkein kuolemaksi asti (kuunnelkaa Hotakaista, pienyrittäjän poikaa, joka pääsi yliopistoon kirjallisuutta opiskelemaan, haukkuivat hänen vanhempiaan riistokapitalisteiksi). Sosialistit -- siis nimenomaisesti sosiaalidemokraattinen puolue, Suomen suurin kusettaja ja sumuttaja, kaksilla rattailla ajelija -- on systemaattisesti ajanut kaksilla rattailla toisaalta haukkuen pystyyn sen mitä voitaisiin kutsua patriotismiksi tai nationalismiksi, isänmaallisuudeksi -- nykyään slangikielellä rasismiksi -- näitä perinteitä ja perheitä ja perinteitä ja toisaalta luonut ja pitänyt omaa viinanhuuruista menneisyyttään (Alko! Miettikkää mikä kusetus! Siis oma viinamonopoli ihan vain omaa ryyppäämistä varten.) mystiseen luokkataistelun kaapuun verhottuna, jotta oma kunkin aikakauden eliitti ja vanhempi polvi pääsisi paremmille maille päättäviin asemiin ja lomalle Turkkiin -- sieltä ne seuraavat taistolaiset ja syndikalistit tulevat, valmiiksi kesytetyt alamaiset rassukat, joiden ainoa iltalukeminen koraanin lisäksi ovat olleet satelliittikanavien amerikkalaisen pornon ja viihdeteollisuuden tekstitykset.

Ja miettikää niitä rassukoita, jotka sosialistisen kusetuksen seurauksena lukivat itsensä professoreiksi, jotta voisivat syöttää tätä helvetillistä pajunköyttä televisioista ja tehdä siitä tutkielmia kuitenkaan paljastamatta omaa tyhmyyttään ja sitä, että olisivat ammattikoulusta ja luottamusmieskursseilta saavuttaneet nopeammin ja kännissä sen huumorintajutohtorin arvonimen, joka kaikkein viekkaimmille vanhuksille myönnettiin, kun jaksoivat kiukutella ja kusettaa aivan helvetillisiä määriä ja dokata ittensä karatekursseilta läpi kohti Mallorcan dyynejä ja ranskalaisia viinejä ja kulttuuriperintöä, joka sitten omille kakaroille jätettäisiin perinnöksi tästä valtavasta kusetuksesta, jotta nämä saisivat lentävän startin kohti EY-byrokratian rattaita vanhojen imperialistisukujen ja saksalaisten huumoritohtoreiden (miettikää siis sitä kusetusta. miten mittava kusetus saksalaisella jämäkkyydellä ja tahdikkuulla suoritettuna!) perinnöllisiä, kohti uusia illuminatilaisia suhteita ja shamppanjamaita (miten helvetissä siellä muka kasvaa niin perkeleen hyviä marjoja, että voisiko olla mahdollista, että Unionin markkinalainsäädäntö muokattiin tukemaan näitä ranskalaisia perunamaita, joiden marjoja jokainen sossukersa yliopistoissa nyt kusettaa nauttivansa muka kaikista mieluiten. Se on se kusetuksen maku mikä maistuu! Jälleen pieni huumorin elementti huomatkaa: "On karkki hyvää kun yksin syö".).

Että näin loppukaneettina voidaan kai todeta, että olet kusessa eikä mitään ole tehtävissä. Toivotan onnea ja menestystä.

Jotta lukija lopuksi ei tuntisi oloansa täysin toivottomaksi, jätän alle linkkejä kirjoituksiin, jotkaa avaavat sitä henkeä ja taistelutahtoa, joka muissakin yhteiskunnan toimijoissa, kuten minä, vallitsee. Sinä et ole yksin tämän kusetuksen edessä, vaan meitä on monia ja tietoisuuden lisääminen on ensimmäinen askel kohti yhteistä vapautimista kukin omalta kohdaltaan.
http://hommaforum.org/index.php/topic,109285.msg2132588.html#msg2132588
http://hommaforum.org/index.php/topic,109282.msg2130761.html#msg2130761
http://hommaforum.org/index.php/topic,109285.msg2132588.html#msg2132588

Kohti yhteistä vapautimista!

[Miniluv]

Oletetaan, että tl;dr.

[juonikasmies]

Oletetaan, että tl;dr.

Ei, pitää jaksaa lukea.

[juonikasmies]

Päivitetty versio kaikille innokkaille vapautimistaistelijoille. Korjailin virheitä.