Sensuroidaan symbolit

[Fiftari]

Viimeisimmän joukkomurhan jälkipyykkinä Yhdysvalloissa on jälleen vilkastunut keskustelu sisällissodan (1861 – 1865) hävinneen osapuolen symboleiden käytöstä. Lähinnä tässä tarkoitetaan etelävaltojen, virallisesti Amerikan valtioliiton (Confederated States of America) sotalipun tai siitä muistuttavan lipun käyttöä julkisissa yhteyksissä.

(http://www.suomensotilas.fi/wp-content/uploads/2015/08/Battle_flag_of_the_Confederate_States_of_America.svg_.png)

Tarkennuksena on todettava vielä, että etelän osavaltioilla ja joukoilla oli käytössään kymmeniä eri lippuja. Tunnetuin näistä on juurikin lippu, joka nykyisin tunnetaan etelävaltioiden "kapinalippuna". Alunperin se oli kuitenkin Pohjois-Virginian armeijan sotalippu, jota myöhemmin käytettiin kaikkien etelävaltioiden sotalippuna (ks. kuva 1). Tämä lippu ei kuitenkaan ollut Konfederaation virallinen valtiolippu missään vaiheessa. Amerikan valtioliiton virallinen valtiolippu on esitetty kuvassa 2.

(http://www.suomensotilas.fi/wp-content/uploads/2015/08/Flag_of_the_Confederate_States_of_America_1861-1863.svg_-300x167.png)

Jostain syystä etelävaltioiden sotalippu herättää suuria tunteita, erityisesti sen vastustajissa. Sen on sanottu edustavan rasismia, orjuutta ja muuta pahuutta. Voi olla. Käsittääkseni on kuitenkin tähtilipun, sirpin ja vasaran ja vaikka krusifiksin tai puolikuun nimissä harjoitettu enemmän ja pidemmän aikaa rasismia ja orjuuttamista kuin vuosina 1861-65 Yhdysvaltojen etelävaltioissa.

Itselleni, jonka nuoruus tosin on rockabilly-vaikutteiden turmelema, etelävaltioiden lippu on herättänyt pääosin myönteisiä ajatuksia. Kuten eräs tapaamani alabamalainen herrasmies aikoinaan asiaa häneltä kysyessäni, totesi "minulle lippu on aina symboloinut halua päättä itse omista asioistaan, perhekeskeistä elämäntapaa, kapinaa sitä vastaan, että joku toinen päättä kuinka sinun tulee elää oma elämäsi, hyvää musiikkia, vastuun kantamista omasta ja läheisten hyvinvoinnista, yhteisöllisyyttä, mikä siinä on pahaa?".

Itse olen rakkaassa Sipoossani (Sibbo) päässyt joskus vastaaviin fiiliksiin, kuin voin kuvitella olevani vaikkapa Mississippissä, jossa muualta tulleet haluavat muuttaa osavaltion lippua, kuten tänne muualta muuttaneet vaativat poistamaan yksityisteiden iänikuiset ruotsinkieliset nimet.

Käsittääkseni Yhdysvaltojen sisällissotaa ei myöskään käyty orjien vapauttamiseksi vaan unionin koossa pitämiseksi. Itse en katso oikeudekseni olla kieltämässä Suomen ja Espanjan sisällis-/vapaussotien hävinneiden osapuolten lippuja. En vaikka heidän edustamansa järjestelmät orjuuttivat tappoivat tuhatkertaisesti sen minkä etelävaltiot ikinä. En myöskään olisi kieltämässä ISIS:n mustaa lippua esim. perjantain (26.6.) tapahtumien perusteella.

Niin, miksi jokaisen good-old-boyn pitäisi kantaa vastuuta jonkun yksityishenkilön tekemisistä? Onko historialliset tunnukset kiellettävä kaikilta, jos joku haluaa käyttää niitä kieroutuneen elämänkatsomuksensa symboleina? Tosin, joka kerta Helsingin Alppilassa käydessäni kyllä myönnän ihmetteleväni miksi ja miten tuon kauniin puiston nimi voi olla Leninpuisto, Helsingissä vuonna 2015?

Konfederaation sotalippu laskettiin viimeisen kerran etelässä pari viikkoa sitten. Seuraavana ollaan jo uusien symbolien kimpussa. Nyt New Orleansin kaupunginvaltuustossa on keskusteltu muiden Konfederaation muistomerkkien poistamisesta. Tällä kertaa tähtäimessä on Louisianan osavaltion tunnuksena käytetty ranskanlilja eli fleur-de-lis, joka viittaa osavaltion historiaan Ranskan kuninkaan siirtomaana. Sekin on kuulemma rasistinen symboli, vaikka se tunnetaan myös mm. kansainvälisen partioliikkeen tunnuksena.

Jokin aika sitten ihmettelin vimmaa kieltää kaikki ne symbolit johon saattaa liittyä rasismia, kolonialisimia tai muuta pahuutta

Onneksi aina valpas palaute oikaisi asian. Tämä vimma koskee vain ns. valkoisia länsimaalaisia ja heidän vakuutuspiirissään eläviä.

Saksassahan on tämä on raivo saavuttanut jo lähinnä koomiset mittasuhteet. Ikään kuin kansamurha käynnistyisi välittömästi uudestaan jos koottavassa lentokoneen muovimallissa olisi siihen kuuluva kansallistunnus tai urheilupaidassa numero 18.

Toisaaalta Venäjällä, Kiinassa, Japanissa tai vaikkapa Afrikassa moisesta ei kärsitä. Siellä miljoonia tapattanut on edelleen hyväntekijä ja roolimalli. Tosin samat ei-länsimaiset murhamiehet kelpaavat myös hakaristin kieltäjien ja Mannerheimiä massamurhaajaksi syyttävien äärivasemmistosymppaajien t-paitaan ja seinälle. Edelliseenkin hallitukseen kelpuutettiin mukaan myös puolue, jonka aateveljet toteuttivat ja toteuttavat edelleen kansanmurhia teollisessa laajuudessa.

Mutta takaisin symboleihin ja niiden kieltämiseen. Itsestäni ainakin tuntuu oudolta kieltää jotain siksi, että joku saattaa siitä loukkaantua. Oli sitten kyse jumalanpilkasta (minkä tahansa jumalan), kansamurhasta tai marsalkan seksuaalisen suuntautumisen laadusta. Sana olkoon vapaa ja puhuja vastatkoon itse siitä. Ei kait sananvapautta ole tarkoitettu vain meille mukaville ja fiksuille? Loukkaantuja loukkaantukoon jos siltä tuntuu. Onhan uhriutuminen aikamme trendi ja suotakoon siihenkin tilaisuus.

Jos joku haluaa kantaa sirppiä ja vasaraa, Che Guevaraa tai hakaristiä – tehköön näin. Kertoohan samalla myös meille muille, että mikä on miehiään. Lienee myös niin, että pahuus on usein katsojan silmässä. Oman tuttavapiirini hindut eivät välttämättä kavahda hakaristiä ja esim. puolalaiset ja virolaiset eivät aina ole yhtä innostuneita Leninistä kuin meidän kotimaisen punavihreänkuplan edustajat.

Tom Lindblom

http://www.suomensotilas.fi/sensuroidaan-symbolit-osa-2/