2015-12-08 Hallitus kertoo turvapaikkapolitiikan uusista linjauksista

[akez]

2) Pannan poistamisesta, tai esim. puhelimen sammuttamisesta ei tule seuraamaan mitään sanktiota

Miten nyt tuollaisesta mitään sanktioita, koska henkilöllisyyden valehtelemisesta, eikä muustakaan valehtelusta tule asylantille mitään seurauksia.

Kun vielä suurimman osan henkilöllisyyttä ei saada koskaan selville ja epäselvissä tapauksissa asiat on tulkittava asylantin eduksi, niin voi sanoa, että nyt ovat pullat hyvin uunissa.

Päälle vielä ilmainen valitusoikeus hamaan tappiin ja se, että asylantin ei tarvitse todistella tarinaansa, vaan suomalainen virkamies joutuu todistelemaan tämän tarinat valheiksi. Muussa tapauksessa sadut ovat tietenkin totta. Silloinkin kun ei edes tiedetä kuka tuo on ja mistä maasta tullut. Tässä vaiheessa jo paatuneinkin alkaa repiä tukkaa päästään ja frustroituu.

... ja ihokas repeää vielä kaupanpäälle, kun kuulee, ettei täältä tarvitse edes poistua muuten kuin vapaaehtoisesti ja sisäministeri (Mykkänen) tarjoaa vielä ilmaista työlupaa, jos muu ei tärppää.

Tuo systeemi on optimoitu tänne jäävien maksimoimiseksi. Silti jotkut kehtaavat väittää sitä tiukaksi, epäinhimilliseksi ja ties miksi. Silloin horisontti on jo täysin kateissa.

Mielipide Maahanmuutto

Totuus turvapaikanhakijoista yhdentekevää valtiolle

Toisin kuin oleskelulupaa koskevissa laeissa, niin turvapaikkaa koskevat säännökset eivät rankaise valheellisesti ilmoitetusta henkilöllisyydestä. Jos Saksasta oleskelulupaa hakeva britti valehtelee, niin häntä rangaistaan. Jos turvapaikanhakija valehtelee, niin sillä ei ole mitään väliä. Tämä on avoin kutsu valehdella ja huijata.

Wolfgang Büscher
Tutkimus- ja reportaasiosaston johtaja

Die Welt 21.1.2019 juttu saksaksi

(...)

2019-01-21 Saksa: Valtiota ei kiinnosta tippaakaan matun oikea henkilöllisyys

[kivimies]

Kärnä ei ole puolueessaan mikään tai kukaan. Elleivät keskustalaiset ministerit ryhdy toimenpiteisiin – mitä he eivät tee – niin Ohisalon linjaus on hallituksen linjaus. Eli käännytettävien säilöönottoa korvataan jalkapannalla tai Ohisalon mukaan jopa vain käytännössä vapaaehtoisella puhelinseurannalla.

Sen seurauksena vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp joutuivat nielemään uudistuksen, sillä suurimmat puolueet Sdp ja keskusta asettuivat sen kannalle.

Naurettavaa, kun kyse on mielikuvasta huolimatta käytäntöjen löysentämisestä. Käännytettävät voivat helpommin välttää käännyttämisen ja jäädä laittomiksi siirtolaisiksi, kun heitä ei laiteta säilöön.

Kärnä käy Twitterissä Vihreiden kansanedustajan kanssa sanasotaa, onko jalkapannoista sovittu vai ei ja siitä, korvataanko nillä säilöönottoa

Kärnä väittää, että jalkapannoista olisi mainittu hallitusohjelman ei-julkisessa taustapaperissa.

[tweet]1152961216404500482[/tweet]
[tweet]1152961218707120128[/tweet]
[tweet]1152961220422578176[/tweet]

[tweet]1152985681733591041[/tweet]
[tweet]1152988283602972680[/tweet]

[tweet]1152985198528798720[/tweet]
[tweet]1152987541630521344[/tweet]
[tweet]1153245319251005440[/tweet]

[N. O. Hääppönen]

Suoraselkäistä olisi, Jenni Pitko, että kun seuraava raiskaus po. karkotettujen tekemänä tapahtuu, teet mediatiedotteen jossa kerrot olevasi tuosta henkilökohtaisessa vastuussa. Siinä kannattaa myös mainita, että kyseessä on edustamasi Vihreiden virallinen linja.

Odottelemisiin, kyllä se sieltä napsahtaa.

[Ajattelija2008]

Keskustan Juha Sipilä teki parhaansa, että EU:n alueelle saataisiin suuri määrä laittomia siirtolaisia. Mikko Kärnä oli silloinkin kansanedustaja. Miksi Kärnä ei silloin vastustanut äänekkäästi Juha Sipilän lainvastaista toimintaa?

EU ei ole ilmeisesti edes pyytänyt Irakia ottamaan takaisin laittomia siirtolaisia, eli EU haluaa pitää heidät EU-alueella. Suomen uudella hallituksella on sama linja.

[sancai]

Kärnä on vihollinen. Turha mennä halpaan. Houkuttelee maahanmuuttokriittisiä ääniä mokutuksen tuhdeimpaan ytimeen. Ilman Kärnää PS saattaisi olla suurin.

[Veturinainen]

Lisää turvapaikkapolitiikkaa ja Kärnää:

[tweet]1153582987281412096[/tweet]

Asia liittyy tähän Pertti Rönkön havaintoon, jota Kärnä on kommentoinut myös naamakirjassa todeten sen "uutisankaksi" (en linkitä, koska muistaakseni Rönkkö ei pidä siitä):

Tällä sivulla väitetään (kansanedustaja Mikko Kärnä, Keskusta), että saksalaisesta mediasta aamulla linkittämäni uutinen Pariisissa eilen pidetystä EU-ulkoministerien ja sisäministerin pakolaisvastuukokouksesta on uutisankka. Saksalainen ja itävaltalainen media ja aivan tuoreeltaan myös suomalainen mtv-uutiset kertoo samasta aiheesta. Nyt olisi tärkeää ja mielenkiintoista tietää, osallistuivatko Suomen sisä- ja ulkoministerit Pariisin kokoukseen, ja mistä kokouksessa todellisuudessa päätettiin. Saksalaisessa mediassa lainataan Ranskan presidenttiä Macronia, jonka mukaan myös Suomi kuuluu kokouksessa päätetyn perusteella niiden 14 EU-maan joukkoon, joka lupaa tasata ,,pakolaisvastuuta" ja lisäksi vielä kahdeksan ,,aktiivisen" valtion joukkoon.

Kuten ketjussakin todettu, älkää menkö näihin halpoihin. Kokoomuksella ja keskustalla on molemmilla omat kahdet raiteensa.

[kivimies]

Mikko Kärnä tyrmää rajatarkastukset länsirajalla vedoten lohenkalastukseen ja "sadan miljoonan kustannuksiin".

Kärnä myös hyökkää Perussuomalaisia vastaan "but muh Russia" -argumentilla.


[tweet]1166303608536743938[/tweet]

[Roope]

Turvapaikanhakijoita tulee Suomeen yhä vähemmän – hakemusten määrä voi jäädä tänä vuonna vuosikymmenen pienimmäksi

Migristä arvioidaan, että hakemusten väheneminen johtuu Euroopan maiden tiukemmasta sisärajavalvonnasta.

Suomeen tulee yhä vähemmän turvapaikanhakijoita.

Maahanmuuttovirastosta (Migri) arvioidaan, että ensimmäisiä turvapaikkahakemuksia saatetaan jättää tänä vuonna vähemmän kuin koskaan aiemmin kuluvan vuosikymmenen aikana.

Ensimmäisiä turvapaikkahakemuksia Suomeen on tehty tänä vuonna syyskuun puoleen väliin mennessä 1 750.

Migrin turvapaikkayksikön johtaja Antti Lehtinen arvioi, että tällä tahdilla ensimmäisten turvapaikkahakemusten määrä on vuoden loppuun mennessä noin 2 200.

– Liikkuminen Euroopan sisällä on vaikeutunut melkoisesti. On sisärajatarkastuksia, joka näkyvät Suomen hakijamäärissä. Lisäksi olemme täällä niin sanotusti perällä, jos Euroopan sisällä liikkuu ihmisiä, Lehtinen pohtii syitä hakemusten vähyyteen.

[...]

Lehtisen mukaan on vaikea arvioida, onko Suomen omilla turvapaikkapoliittisilla linjauksilla ollut osaltaan vaikutusta hakijamäärien vähenemiseen.

Hän arvioi kuitenkin, että Suomella ei ainakaan näytä tällä hetkellä olevan mitään erityisiä vetovoimatekijöitä, minkä takia maa olisi muita Euroopan maita houkuttelevampi paikka jättää turvapaikkahakemus.

Yle 21.9.2019

Ei ole kovinkaan vaikea arvioida. Suomi kun ei ole tehnyt sellaisia turvapaikkapoliittisia linjauksia, joiden voisi olettaa vaikuttavan oleellisesti hakijamäärien vähenemiseen. Kun muut maat ovat tehneet, Suomen pienten kiristysten ja niiden vastapainoksi tehtyjen löysennysten merkitys vähenee entisestään.

Samoin Lehtisen arvio vetotekijöistä menee metsään. Totta kai Suomella on erityisiä vetotekijöitä, kun esimerkiksi afganistanilaisten jättämien turvapaikkahakemusten ensimmäisten päätösten hyväksymisprosentti oli viime vuonna kaksinkertainen Ruotsiin verrattuna ja kolminkertainen Tanskaan verrattuna.

Lehtinen arvioi toisaalta aivan oikein, että hakijamäärien väheneminen johtuu Euroopassa liikkumisen vaikeutumisesta. Jos sisä- ja ulkorajat taas aukaistaan, Suomi on vielä pahemmassa tilanteessa kuin neljä vuotta sitten.

[Roope]

Tällainen kiertää somessa:

Uuninpankkopoika Saku Timonen: Oikeusvaltion paluu 5.6.2019

Hyväksytyn hallitusohjelman mukaan turvapaikanhakijoille palautetaan oikeus käyttää avustajaa turvapaikkapuhuttelussa. Avustajille maksettavissa palkkioissa palataan työtuntien mukaiseen laskutukseen, ja valitusaika kielteiseen päätökseen palautetaan ennalleen 21 päivästä 30 päivään.

Kielteisen päätöksen saaneiden palautukset jatkuvat, mutta työllistyneet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat jatkossa saada oleskeluluvan työn perusteella nykyistä joustavammin. Paperittomuutta ehkäistään ja torjutaan viranomaisyhteistyöllä, ja laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastainen toimintaohjelma päivitetään.

Tämä tarkoittaa paluuta takaisin oikeusvaltioksi lähes kolmen vuoden korpivaelluksen jälkeen.

Siinä tapauksessa Suomi on ollut ja on jälleen kolmen vuoden jälkeen maailman ainoa oikeusvaltio, sillä jo pelkästään tuo jättilaskutuksen mahdollistava oikeusavustajien ylärajaton tuntipalkkiojärjestelmä on käsittääkseni ainutlaatuinen.

Tästä on uusi versio, jossa käydään läpi samat syytökset, jotka kumosin kohta kohdalta jo tuolloin kesäkuussa.

Timonen ei ole korjannut edes kohtaa, jossa väittää, että "paperittomuus" johtuu edellisen hallituksen päätöksestä lakata myöntämästä humanitaarisia oleskelulupia kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille, joita mikään maa ei suostu ottamaan vastaan. Oikeasti sellaiset saavat edelleen oleskeluluvan, mutta ne eivät enää saa, jotka kieltäytyvät palaamasta, vaikka kotimatka onnistuu. Lisäksi tuosta tehtiin päätös jo Kataisen/Stubbin hallituksen aikana, ei Sipilän hallituksen toimesta joulukuussa 2016.

Paluu oikeusvaltioksi

Turvapaikanhakuprosessin alkupää on saatava kuntoon, sanoi sisäministeri Maria Ohisalo eilen Ylen Ykkösaamussa. Päivän tv-uutisissa asia kerrottiin jotenkin niin, että turvapaikkahakemusten käsittelyyn annetaan lisää rahaa. Tämän taas moni ymmärsi tarkoittavan, että turvapaikanhakijoille annetaan lisää rahaa. Itse haastattelussa Ohisalo toi selkeästi esille ne prosessin alkupään ongelmat, mutta se meni tietenkin ohi niiltä, jotka raivosivat rahan jakamisesta.

Kerrataanpa taas. Kesällä 2016 hyväksyttiin lakimuutokset, joilla Suomi lakkasi olemasta oikeusvaltio.

[...]

Sipilän hallituksen vuonna 2016 tekemät päätökset kertovat siitä paniikista, jonka turvaikanhakijoiden tulo vuonna 2015 aiheutti. Hallitus heitti oikeusvaltioperiaatteen yli laidan käsittämättömän helposti. Nyt nykyinen hallitus korjaa tämän virheen, ja niin pitääkin tehdä. Jos valtio aikoo olla oikeusvaltio, niin se ei voi tinkiä periaatteistaan sillä tavalla kuin kesällä 2016 tehtiin.

Uuninpankkopoika Saku Timonen 29.9.2019

Tuon perusteella oikeusvaltio on äärimmäisen kapea käsite, jonka Suomi on ainoana maailman maana joidenkin vuosien ajan täyttänyt. Se taas tarkoittaa, että oikeusvaltiona oleminen ei kansainvälisessä vertailussa tarkoita mitään eikä siis velvoita Suomea tai muita maita mihinkään. Mikään ei velvoita muita maita kopioimaan Suomen käytäntöjä, eikä niillä myöskään ole osoitettu olevan oleellista merkitystä turvapaikkaprosessin sujuvuuden tai laadun kannalta.

Etenkään työlupien helpolla jakamisella jopa ilmeisten feikkityöpaikkojen perusteella ei ole tekemistä oikeusvaltion kanssa mutta sitäkin enemmän turvapaikkajärjestelmän legitimiteetin kanssa. Hallitus mainostaa, että Suomeen voi tulla vuosikausiksi etsimään töitä täydellä ylläpidolla ilmoittautumalla turvapaikanhakijaksi. Lainsäätäjä ei ole koskaan tarkoittanut turvapaikkajärjestelmää käytettävän tällaiseen, mutta luovalla tulkinnalla lait venyvät moneen.

[Roope]

Ulkomaalaisten yrittäjien oleskelulupien käsittelyajat ovat moninkertaistuneet, Igor Zamarajev odottaa karkotusta 17:n Suomessa asutun vuoden jälkeen

Ulkomaalaisten yrittäjien oleskelupien käsittelyajat moninkertaistuivat, kun Suomi otti tiukan ulkomaalaislinjan.

SUOMESSA 17 vuotta asunut liikkeenjohdon konsultti, yksityisyrittäjä Igor Zamarajev viettää sunnuntaina 71. syntymäpäiväänsä Helsingin Pasilassa murheellisissa merkeissä. Maahanmuuttovirasto on tehnyt Zamarajevista karkotuspäätöksen, joka tosin ei viimeisen valitusvaiheen vuoksi vielä ole lainvoimainen.

Liiketoimintakin on ollut jäissä yhteensä noin kolmen vuoden ajan. Yrityksellä ei maksuhäiriöitä ole, kun ei ole toimintaakaan, mutta oma laskupino kasvaa. Mersu seisoo korjaamon pihalla Tallinnassa, ja Zamarajev on turvautunut toimeentulotukeen.

LIIKKEENJOHDON konsulttina Suomessa 12 vuotta toiminut yrittäjä syyttää vaikeuksistaan viranomaisia, jotka ovat tehneet hänen liiketoimintansa mahdottomaksi estämällä matkustuksen Venäjän ja Suomen välillä.

[...]

Zamarajevin vaikeudet alkoivat, kun pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus kiristi maahantulosäädöksiä kymmenien päätösten paketilla vuonna 2016. Hallitus ryhtyi säädösten kiristämiseen vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen.

Tilastojen valossa Zamarajev ei ole vaikeuksineen yksin, sillä säännösten kiristämisestä ovat kärsineet nimenomaan ulkomaalaiset, Suomessa toimivat yksityisyrittäjät. Heidän oleskelulupiensa keskimääräiset käsittelyajat ovat venyneet vuoden mittaisiksi, ja päätöksistä merkittävä osa on kielteisiä.

[...]

KAIKKI ulkomaalaisasiat siirrettiin 2017 Maahanmuuttoviraston vastuulle. Zamarajevin maaliskuussa 2017 jättämää oleskelulupahakemusta käsiteltiin marraskuun loppuun asti, mikä yrittäjän mukaan jo "lähes tuhosi" hänen liiketoimintansa.

Yrittäjä kertoo hakeneensa toimeentulotukea ja tehneensä lukuisia kiirehtimispyyntöjä, tuloksetta.

"Sain toiminnan käynnistettyä kunnolla uudelleen vasta syksyllä 2018, jolloin uusi oleskelupa oli kuitenkin jo päättymässä."

Zamarajev haki saman tien neljän vuoden oleskelulupaa, johon tuli keväällä 2019 yllättäen kielteinen päätös. Asiakasyritysten kuten kauppahuone Bernerin, teurasjätteitä jalostavan Honkajoen ja muun muassa jätehuoltoa tarjoavan Deleten puoltokirjeet eivät viranomaisia hellyttäneet.

Perussyy oli uusi lakimuutos, joka asetti osakeyhtiöyrittäjät samalle viivalle avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden omistajien kanssa.

Aiemmin osakeyhtiöyrittäjiä oli kohdeltu oman yrityksensä palkansaajina, nyt yrittäjinä. Heidän asiansa keskitettiin Uudenmaan ely-keskukselle, joka ryhtyi katsomaan yritysten asioita suurennuslasilla. Aiemmin niiden tuloskuntoon ei juuri huomiota kiinnitetty.

[...]

TARKEMPI syynäys on johtanut käsittelyaikojen kasvuun. Suomessa jo toimintansa aloittaneiden yrittäjien jatkolupia käsiteltiin keskimäärin 322 vuorokautta, tästä noin kolmannes ely-keskuksessa ja loput Maahanmuuttovirastossa. Työntekijöiden lupien kokonaiskäsittely vaati samaan aikaan noin kolmanneksen tästä ajasta.

Yrittäjät ovat ainoa ulkomaalaisryhmä, jonka oleskelulupien käsittelyajalla ei ole mitään lakisääteistä maksimiaikaa.

[...]

JOS Igor Zamarajevin mainitsema vanha, kahden viikon käsittelyaika poliisiasemalla on yleistettävissä, ovat käsittelyajat uuden lainsäädännön myötä moninkertaistuneet. Tekikö edellinen hallitus poliittisen paineen alla virheratkaisuja?

"Teki", sanoo ulkomaalaisasioihin erikoistunut turkulainen lakimies Jari Vuorijoki.

"Eikä hallituksen päätöksillä sitä paitsi ollut mitään vaikutusta turvapaikan hakijoiden määriin. Pakolaisten tulo tyrehtyi, kun Unkari ja Turkki sulkivat rajansa."

Ely-keskuksen Kari Koiviston mielestä Suomen ilmapiiri on nyt aivan toinen kuin Sipilän hallituksen alkuvuosina.

"Ymmärretään, että Suomi tarvitsee ulkomaalaisia työntekijöitä ja ulkomaalaisia yrittäjiä."

Helsingin Sanomat 26.7.2020

Jutusta saa kummallisen käsityksen, että Sipilän hallitus suhtautui vihamielisesti ulkomaisiin yrittäjiin.

Tavoitteemme on, että ulkomaiset yritykset investoivat Suomeen, siirtävät ja perustavat tuotantoa Suomeen ja työllistävät Suomessa.

Pääministeri Juha Sipilän puhe Ylen TV1-kanavalla 16.9.2015

Zamarajevin vaikeudet alkoivat, kun pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus kiristi maahantulosäädöksiä kymmenien päätösten paketilla vuonna 2016. Hallitus ryhtyi säädösten kiristämiseen vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen.

Ensinnäkään kyseinen turvapaikkapaketti ei sisältänyt yrittäjiä koskevia päätöksiä, ja toiseksi, paketin toteuttaminen loppui kesään 2016. Suurin osa monikymmenkohtaisen ohjelman päätöksista raukesi tai vesitettiin.

Oleskelulupien käsittelyajat venyivät jo siksikin, että vuoden 2015 turvapaikanhakijavyöry ja valituskierre veivät Maahanmuuttoviraston ja valitusportaiden resurssit vuosiksi eteenpäin.

Tekikö edellinen hallitus poliittisen paineen alla virheratkaisuja?

"Teki", sanoo ulkomaalaisasioihin erikoistunut turkulainen lakimies Jari Vuorijoki.

"Eikä hallituksen päätöksillä sitä paitsi ollut mitään vaikutusta turvapaikan hakijoiden määriin. Pakolaisten tulo tyrehtyi, kun Unkari ja Turkki sulkivat rajansa."

Hallituksen silloista tahtotilaa ja prioriteetteja kuvaa se, että kaikkein pahimman vyöryn aikaan pääministeri Sipilä julisti hymyillen maailmalle, että hän lahjoittaa Kempeleen talonsa turvapaikanhakijoiden käyttöön. Aivan varmasti jo tämä päätös vaikutti Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden määrään.

Hallituksen päätöksillä ei kuitenkaan ollut vähentävää vaikutusta hakijoiden määriin senkään takia, että hallitus ei koskaan asettanut tavoitteekseen vähentää hakijoiden määrää vaan vain ohjata tulijat mahdollisimman tehokkaasti vastaanottokoneistoon. Hallitus kieltäytyi käyttämästä tehokkaita keinoja tulijoiden määrän ja Suomen houkuttelevuuden karsimiseksi, ja aivan liian löysäksi ja myöhäiseksi jääneen turvapaikkapoliittisen ohjelmankin toimeenpano keskeytettiin vain puolen vuoden jälkeen.

[pienivalkeapupu]

^ 17 vuotta odottanut karkoituspäätöstä? Jos tuo pitää kutinsa, niin Suomi ei todellakaan ole muuta kuin byrokratian ihannevaltio. Oikeusvaltio ei todellakaan.

[Roope2]

Kaksitoista vuotta töitä paiskinut liikkeenjohdon konsultti nyt fattan luukulla. Jostain puuttuu pari palaa, Hesarin "faktoille on nyt suurempi tarve kuin koskaan"-tekstistä tai muualta.

[ejmantyla]

Haluaa oleskeluvan ja pääsyn kansaneläkkeen piiriin. Sittenhän saa lopunelämänsä rahaa kun palaa kotimaahansa.

[Roope]

Sosiaalityöntekijä Iiris Annalan mukaan humanitaarisen suojelun kategorian poistaminen on johtanut ongelmiin, kun kunnissa ei olla varmoja, millaisiin ja kenen tarjoamiin sosiaalietuuksiin Suomessa laittomasti oleskeleva ex-turvapaikanhakija on oleskeluluvan perumisen jälkeen oikeutettu. Lakimuutokset ovat muun muassa synnyttäneet piiloasunnottomuutta ja lisänneet sosiaalityöntekijöiden työn eettistä kuormittavuutta.

Vielä huvittavampaa on kuitenkin julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiaisen valitus, että "Sipilän hallituksen ulkomaalaispolitiikassa lähestyttiin useita kertoja Suomea sitovan kansainvälisen ihmissoikeusstandardin vähimmäistasoa". Tuohan tarkoittaa vahvistusta, että sopimuksia on noudatettu, mutta Demla-professorin esimerkki tästä ilmeisen paheksuttavasta lähestymisestä onkin translaki.

Ulkomaalaislain muutokset aiheuttavat sekaannusta

Sipilän hallituksen oikeudellisesti kyseenalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksia setvitään yhä.

Juha Sipilän hallituksen kaudella (2015–2019) ulkomaalaislakiin tehdyt muutokset ovat saaneet aikaan epäselvyyttä siitä, mihin etuuksiin oleskelulupansa menettäneillä on oikeus. Perustuslain asettama vaatimus yhdenvertaisesta kohtelusta on vaarantunut, sillä kaikissa tapauksissa ei ole selvää, kuuluuko tämän ryhmän saada sosiaali- ja terveyspalvelut kunnasta vai vastaanottokeskuksesta.

Helsinkiläinen sosiaalityöntekijä Iiris Annala on kokenut ja nähnyt edellisen hallituksen maahanmuuttopoliittiset linjaukset työssään konkreettisesti. Hänen mukaansa toimijoilla on eri käsityksiä siitä, mikä lainsäädäntö on ensisijaisesti sovellettavaa, kun vastaanottokeskuksen sosiaalityön asiakkaiksi tulee myös pitkään maassa olleita kuntalaisia.

Kun oleskelulupaa ei jatketakaan

– Ajatellaan, että ihminen on esimerkiksi saanut kesällä 2015 humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan. Hänet on otettu kunnassa vastaan sillä ajatuksella, että lupa jatkuu. Hänet ohjataan TE-toimiston kotoutumiskoulutuksiin. Henkilö on motivoitunut kotoutumaan ja oppii hyvin suomea, Annala kertoo.

Sitten kesällä 2016 ihminen saakin kuulla, ettei lupaa jatketa.

– Kukaan ei ole tästä osannut varoittaa, koska humanitaarisen luvan poiston lakimuutoksen läpimeno varmistui vasta hieman ennen uudistuksen voimaantuloa keväällä 2016.

Henkilö valittaa kielteisestä jatkolupapäätöksestä hallinto-oikeuteen. Oikeus asumisperusteisiin sosiaalietuuksiin säilyy siihen asti, kunnes valitus on käsitelty.

– Valitus on pitkään vireillä ja pitää päätöksen kielteisenä. Kela-etuuksien maksun lakattua henkilö joutuu hankkiutumaan kaikesta irtaimistostaan eroon, koska ei ole voinut jäädä asumaan vuokra-asuntoonsa. Opinnot keskeytyvät, kun asuminen ei ole voinut jatkua.

[...]

Tampereen yliopistossa toimivan julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiaisen mukaan Sipilän hallituksen ulkomaalaispolitiikassa lähestyttiin useita kertoja Suomea sitovan kansainvälisen ihmissoikeusstandardin vähimmäistasoa.

– Syntyi aivan uudenlaisia perus- ja ihmisoikeusloukkauksia. Suomi esimerkiksi jatkoi lisääntymiskyvyttömyyden vaatimista transihmisen sukupuolen väestörekisteriin korjaamisen ehtona. Tämä senkin jälkeen, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli yksiselitteisesti tämän kieltänyt, Rautiainen sanoo.

Kokonaisuudessaan voidaan todeta, ettei Sipilän hallituksen ulkomaalaislakiin tekemien uudistusten yhteisvaikutuksia koskaan punnittu riittävästi.

[...]

Tyhjän päälle jääminen synnyttää esimerkiksi piiloasunnottomuutta, jonka seurauksia ei täysin tunneta.

– Kyllä se lisää työn eettistä kuormittavuutta, kun suomea hyvin oppineen ja tänne hyvin kotoutuneen henkilön mahdollisuudet jatkaa opiskelua ja töiden tekoa keskeytyvät, toteaa Annala.

Kansan Uutiset 8.8.2020

Todellisuudessa Suomen ulkomaalaispolitiikka ylittää kansainvälisten sopimusten standardit reilulla marginaalilla, minkä voi päätellä jo siitä, että Suomen lait ja käytännöt ylittävät reilulla marginaalilla muiden samojen sopimusten alaisten maiden lait ja käytännöt kuten myös EU:n maahanmuuttodirektiivien vaatimukset. Esimerkiksi viime hallituksen poistamaa humanitaarisen suojelun kategoriaa ei löydy kansainvälisistä sopimuksista tai muiden maiden laeista.

Sosiaalityöntekijöiden ongelmat ratkeaisivat kertaheitolla, jos laittomat siirtolaiset heitettäisiin ulos Suomesta.

[Supernuiva]

Sosiaalityöntekijöiden ongelmat ratkeaisivat kertaheitolla, jos laittomat siirtolaiset heitettäisiin ulos Suomesta.

Esteitä ulosheittämiselle taitaa vaan olla niin paljon, että se ei ole tässä hetkessä realistinen vaihtoehto? Muistaakseni ainakin Irak on yksi esimerkki valtiosta, johon ei voida toimittaa Suomesta yhtään ketään vastoin tahtoaan.

Vielä lisäys: muistaakseni Ruotsista voidaan palauttaa ihmisiä Irakiin myös vastoin heidän omaa tahtoaan. Tähän liittyen olen joskus miettinyt, että kuinka moni siirtyy tästä syystä johtuen Ruotsista Suomeen. Onko tästä maiden välisestä erosta johtuva muuttoilmiö olemassa?

[Simo_Toini]

Vielä huvittavampaa on kuitenkin julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiaisen valitus, että "Sipilän hallituksen ulkomaalaispolitiikassa lähestyttiin useita kertoja Suomea sitovan kansainvälisen ihmissoikeusstandardin vähimmäistasoa".

Todellisuudessa Suomen ulkomaalaispolitiikka ylittää kansainvälisten sopimusten standardit reilulla marginaalilla, minkä voi päätellä jo siitä, että Suomen lait ja käytännöt ylittävät reilulla marginaalilla muiden samojen sopimusten alaisten maiden lait ja käytännöt kuten myös EU:n maahanmuuttodirektiivien vaatimukset. Esimerkiksi viime hallituksen poistamaa humanitaarisen suojelun kategoriaa ei löydy kansainvälisistä sopimuksista tai muiden maiden laeista.

Oh, the irony.

Sipilä saa nyt ihmisoikeusintelligentsialta toruja tiukuudesta, vaikka kutsui itse maailman kylään 2015 seurauksin, jotka ovat tunnetut kaikille paitsi oikeamielisille agendankannattajille.

Suomea sitovat tietysti Kansan Uutisten, miksei myös Tiedonantajan, kansainväliset. Tuttu juttu.

[F1nka]

^^ Ruotsi onnistui neuvottelemaan palautuksia. Varmastikin palautukset toimisivat Suomestakin, jos avustusten ja muun rahankylvön ehdoksi asetettaisiin velvollisuus ottaa omia kansalaisiaan takaisin.

[Simo_Toini]

^^ Ruotsi onnistui neuvottelemaan palautuksia. Varmastikin palautukset toimisivat Suomestakin, jos avustusten ja muun rahankylvön ehdoksi asetettaisiin velvollisuus ottaa omia kansalaisiaan takaisin.

Tämä olisi epäilemättä Suomea sitovan kansainvälisen vähimmäisihmisoikeusstandardin vastaista. Kuten myös se, että ISIS-leskiä ei hakemalla haettaisi kotoutettavaksi kotiin veronmaksajien rahoilla. Jne. Jne.

On tosin älyllisesti rehellistä puhua nimenomaan Suomen velvoitteista sikäli, että muut maat eivät ole sitoneet itseään ihmisoikeusintelligentsiamme räyhäämällä tavalla itsetuhoisiin farssimaisuuksiin."Mutkumähaluun".

[akez]

– Ajatellaan, että ihminen on esimerkiksi saanut kesällä 2015 humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan. Hänet on otettu kunnassa vastaan sillä ajatuksella, että lupa jatkuu. Hänet ohjataan TE-toimiston kotoutumiskoulutuksiin. Henkilö on motivoitunut kotoutumaan ja oppii hyvin suomea, Annala kertoo.

Todellinen rikollinen on se, joka on antanut noin tapahtua. Yhdelläkään kymmenien turvallisten maiden läpi tänne trampanneella ei ole puhtaita jauhoja pusseissa ja jo tämän seikan pitäisi sanella sen mitä poliittisten päättäjien tulisi tehdä. Koska kaiken lisäksi kyse on täydestä humpuukista, joka on todennettu jo moneen kertaan ympäri maailmaa ja josta kaikki alan ihmiset ovat perillä (mikä seikka ei kylläkään hidasta ketään ideologisin ja aatteellisin motiivein toimivaa politrukkia), niin normimenettely on se, että laiton rikoshyöty ulosmitataan. Tästä asiasta ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä.

[Roope]

Politiikasta: Erna Bodström: Viisi vuotta "pakolaiskriisin" jälkeen 4.12.2020

Syyskuussa 2015 idyllisen Välimeren rannalle huuhtoutuu pienen pojan ruumis. Kansainvälinen media raportoi, että kyseessä on Alan Kurdiksi kutsuttu syyrialaispoika, joka oli perheineen tulossa Eurooppaan hakemaan turvapaikkaa.

Vain muutamaa päivää aiemmin Saksan liittokansleri Angela Merkel oli kertonut, että Saksa sitoutuu tutkimaan syyrialaisten turvapaikanhakijoiden hakemukset. Ja vain muutama päivä myöhemmin silloinen pääministeri Juha Sipilä tarjosi kakkoskotiaan turvapaikanhakijoiden majoitukseen  .

Niin kutsutusta Euroopan pakolaiskriisistä on tänä syksynä tullut kuluneeksi viisi vuotta. Onkin oiva hetki pysähtyä ja muodostaa kokonaiskuvaa siitä, mitä oikein tapahtui ja missä ollaan nyt.

Voisi kysyä, mitä ihmeen tekemistä isänsä hukuttamalla pikkulapsella tai Juha Sipilän kakkoskodilla on pakolaiskriisin kanssa, mutta olihan niillä.

Merkel ei kertonut, että "Saksa sitoutuu tutkimaan syyrialaisten turvapaikanhakijoiden hakemukset" vaan ilmoitti, että Saksa ei tule soveltamaan syyrialaisiin Dublin-sopimusta. Tämä johti valtavaan laittomien siirtolaisten vyöryyn Unkarin ja Itävallan läpi Saksaan ja muuallekin Eurooppaan.

Syksyllä 2015 Suomeen saapui tavallista enemmän turvapaikanhakijoita. Ihmisiä tuli noin 30 000, vain pieni pisara maailman noin 65 miljoonasta pakolaisesta.

Syksyllä 2015 Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista vain pieni osuus oli UNHCR:n tilastoimia tai tarkoittamia pakolaisia. Suomi ei heidät vastaanottamalla helpottanut maailman pakolaistilannetta. Enemmistön Suomeen tulolla ei myöskään ollut yhteyttä uusiin tai vuonna 2015 pahentuneisiin kriiseihin.

Vastauksena tähän vasta kuukausia vallassa ollut Sipilän hallitus laati joulukuussa 2015 uuden turvapaikkapoliittisen ohjelman, joka alkoi sanoilla: "Suomen lyhyen aikavälin tavoitteena on katkaista turvapaikanhakijoiden hallitsematon virta maahamme".

Muun muassa sisäministeri Orpon lausunnoista kävi pian ilmi, että tämä tarkoitti vain hallitsemattoman tulijavirran ottamista kontrolliin, ei tulijamäärän tietoista vähentämistä, kuten moni luuli ja toivoi.

Muutamassa kuukaudessa, eli jo maaliskuussa 2016 turvapaikkahakemusten määrä painuikin tavanomaisemmalle tasolle, muutamaan sataan kuukausittain. Tämä ei kuitenkaan liittynyt hallituksen ohjelmaan, vaan ensisijaisesti siihen, että muut Euroopan unionin maat, erityisesti Makedonia ja Ruotsi, aloittivat rajatarkastukset, eivätkä ihmiset enää päässeet liikkumaan Kreikasta Keski- ja Pohjois-Eurooppaan.

Avainasemassa oli kylläkin Unkari, joka EU:n komission vastalauseista huolimatta sulki rajansa laittomilta siirtolaisilta, jotka eivät hakeneet Unkarista turvapaikkaa.

Ja tulijamäärien romahtaminen tapahtui muun muassa Unkarin toimien ansiosta jo aiemmin.

Turvapaikkapoliittisen ohjelman täytäntöönpanoa kuitenkin jatkettiin.

Ei jatkettu. Toimeenpano loppui jo puolen vuoden jälkeen kesään 2016.

Ohjelman vaatimat toimenpiteet voidaan jakaa lainsäädäntöön ja käytäntöihin. Toukokuussa 2016 eduskunta poisti laista humanitaarisen suojelun kategorian. Syyskuussa 2016 eduskunta puolestaan muutti useita turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan liittyviä lakeja.

Leimallista näille muutoksille oli, että niitä tehtiin paljon lyhyessä ajassa ilman, että niiden kokonaisvaikutuksia olisi arvioitu. Maksuttoman oikeusavun rajoittamisen ja valitusaikojen lyhentämisen tarkoituksena lienee ollut turvapaikkaprosessin tehostaminen ja kulujen karsiminen.

Oikeusministeriön tekemän selvityksen mukaan muutokset näyttävät päinvastoin pitkittäneen ja samalla kallistaneen prosesseja.

Oli etukäteen selvää, että oikeusapumuutokset olivat tulijamäärien tai kokonaiskustannusten kannalta täysin tehotonta puuhastelua, näennäistoimintaa. Oli kuitenkin välttämätöntä, että esimerkiksi maailman anteliainta (laskutuksessa ei ylärajaa) turvapaikanhakijoiden oikeusapupalkkiojärjestelmää korjattiin. Nythän se ollaan palauttamassa taas yhtä hulluksi.

Käytännön tasolla ohjelma velvoitti turvapaikka-asioista vastaavaa Maahanmuuttovirastoa yhtenäistämään käytäntönsä muiden EU- ja Pohjoismaiden kanssa. Suurimpien turvapaikanhakijamaiden maaraportteja päivitettiin. Esimerkiksi Irakin vuoden 2016 maaraportissa kerrottiin, että pääkaupunki Bagdadissa löytyy kadulta päivittäin tunnistamattomia ruumiita, mutta joulukuussa 2015 maassa järjestettiin missikilpailut. Uudet maaraportit siis sisälsivät hyvin erilaista ja eritasoista ja välillä sattumanvaraiseltakin vaikuttavaa tietoa, jonka suhde maan turvallisuustilanteeseen näytti varsin irralliselta.

Voikin kysyä, perustuvatko Suomen muita EU-maita selvästi löysemmät kriteerit maaraportteihin vai mihin. Turvapaikkapäätösten hyväksymisprosenttien erot ovat suuret jo Ruotsiin verrattuna, Tanskasta puhumattakaan. Suomen käytäntöjä ei tosiaankaan ole yhtenäistetty muiden maiden kanssa.

Sisäinen pako puolestaan tarkoittaa, että ihminen ei voi turvallisesti palata kotiseudulleen, mutta viranomaisten arvion mukaan hänen on turvallista ja mahdollista asettua asumaan jollekin toiselle alueelle kotimaassaan. Erityisesti Afganistanin kohdalla sisäisen paon hyödyntäminen on varsin ongelmallista.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan esimerkiksi pääkaupunki Kabulin kohdalla sisäinen pako on pääsääntöisesti mahdotonta. Tämä johtuu sekä kaupungin huonosta turvallisuustilanteesta että jo kaupungissa olevien sisäisten pakolaisten suuresta määrästä, mikä on heikentänyt esimerkiksi työn tai ruoan saannin mahdollisuuksia.

Siinäpä UNHCR inisee, sillä sisäinen pako on toistaiseksi EU:n hyväksymä muun muassa juuri Afganistanissa.

Suomihan oli pitkään tiettävästi ainoa EU-maa, joka ei hyväksynyt sisäistä pakoa esimerkiksi Bagdadissa, mikä sitten johti vuonna 2015 Suomen valtavaan suosioon turvapaikanhakumaana irakilaisten keskuudessa.

Pian Maahanmuuttoviraston työntekijät kertoivat kiireestä ja stressistä: "Virheitä tapahtuu ihan varmasti".

Maahanmuuttoviraston prosessin ongelmista alkoi kertoa myös hallinto-oikeuksista virastoon palautettujen päätösten kasvava määrä. Kun vuonna 2015 hallinto-oikeus muutti viraston ratkaisua tai palautti päätöksen käsittelyyn 18 prosentissa tapauksia, oli tämä luku vuonna 2017 jo 31 prosenttia.

Kuten Bodström aivan hyvin tietää, noissa luvuissa ei ole kyse Maahanmuuttoviraston tekemistä virheistä vaan esimerkiksi hallinto-oikeuksien määräämistä tulkintaohjeiden muutoksista kesken prosessien. Maahanmuuttoviraston virheet pysyivät koko ajan neljän prosentin laatutavoitemarginaalin alapuolella.

Turvapaikkapäätöksiä analysoineessa Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksessä taas todettiin, että uskottavuuden arvioinnin kynnys näyttää nousseen vuosien 2015 ja 2017 välillä. Tämä tarkoittaa, että ihmisten kertoma heidän kokemastaan vainosta arvioidaan entistä helpommin valheeksi.

Tarkoittaa, että turvapaikanhakijoiden tuhansissa hakemuksissa toistamat samat tarinat eivät ole enää menneet läpi. Luonnollista ja perusteltua.

Maahanmuuttoviraston oma selvitys totesi, että systemaattisia virheitä ei ollut, mutta esimerkiksi tulkkauksessa on ollut ongelmia. Oikeusministeriön tilaama selvitys taasen totesi turvapaikanhakijoiden oikeusturvan vaarantuneen muutosten myötä.

Oikeusministeriön selvitys ei osoittanut mitään oikeusturvan vaarantumisesta, vaan selvityksen tekijä Outi Lepola (ex-Amnesty) vain ilmaisi näin henkilökohtaisena mielipiteenään.

Turvapaikkaa on mahdollista hakea uudelleen. Rima uuden turvapaikkahakemuksen tutkinnalle on kuitenkin varsin korkea, ja sitä korotettiin ennestään vuoden 2019 lakimuutoksilla. Vuonna 2019 uusintahakemuksista jätettiin tutkimatta lähes 40 prosenttia.

Jos turvapaikkahakemus katsotaan aiheettomaksi ja se näin ollen jätetään tutkimatta, saattaa uusi päätös tulla jopa 24 tunnin sisällä. Tämä tarkoittaa, että jos ensimmäinen turvapaikkaprosessi on ollut ongelmallinen eikä selkeitä uusia turvapaikkaperusteita ole, voi ensimmäisen prosessin korjaaminen olla lähes mahdotonta. Tällöin todellisena vaarana on, että ihminen palautetaan hengenvaaraan tai kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun uhriksi.

Onko tämä todellinen riski? Jos on, niin uutta valitusta EIT:lle. Sen edellisen kanssa ei mennyt ihan putkeen.

Maahanmuuttovirasto ei seuraa palautettujen turvapaikanhakijoiden kohtaloita. Turvapaikanhakijoiden kanssa toimivat vapaaehtoiset kuitenkin seuraavat. He kertovat palaajiin kohdistuneesta väkivallasta, pidätyksistä ja esimerkiksi pakkotyöstä. Monet palaajat ovat myös yksinkertaisesti kadonneet. Oletettavasti vielä useammat ovat lähteneet uudelle pakomatkalle.

Juu, ja jopa kuolleet. Ei kun, eihän se kuollutkaan, vaikka Pakolaisneuvonta ja aktivistit niin väittivät.

Monet Suomeen syksyllä 2015 saapuneista ihmisistä odottavat edelleen turvapaikkapäätöstä, joko ensimmäiseen tai uuteen turvapaikkahakemukseen.

Aika vaikea uskoa, että ensimmäinen hakemus vuodelta 2015 olisi edelleen auki. Sitä pahempi, jos yli viisi vuotta sitten saapuneet ovat edelleen Suomessa hylättyjen hakemusten jälkeen.

Jotkut ovat päätyneet suoranaiseen uusintahakemusten kierteeseen. Näille ihmisille viimeiset viisi vuotta ovat tarkoittaneet loputonta odottelua ja epävarmuutta, järjestelmän armoilla olemista, asumista jaetuissa huoneissa ja erossaoloa ja huolta perheestä.

"Päätyneet kierteeseen"? Mitäs jos vain häipyisi Suomesta kotiinsa, kun suojelulle ei ole havaittu viidessä vuodesa perusteita edes ääriliberaalin turvapaikkapolitiikan Suomessa?

Vaikka oleskelulupa irtoaisi, perhettä ei välttämättä saa Suomeen, sillä myös suojelua saaneiden perheenyhdistämistä kiristettiin vuonna 2016. Moni sanoo Suomeen tulemisen olleen heille suuri virhe. He kuvittelivat tulevansa ihmisoikeuksia kunnioittavaan maahan, mutta järjestelmä muuttui heidän jalkojensa alla.

Toisin sanoen Suomeen saavuttiin vuonna 2015 EU:n löperöimmän perheenyhdistämispolitiikan perässä. Näitä kutsutaan vetotekijöiksi.

Turvapaikkaprosessia alettiin vuonna 2016 käyttää kiristyvän rajavalvonnan välineenä. Ensiksi se esti useampia jo Suomen rajojen sisäpuolella olevia ihmisiä saamasta suojelua ja siten jäämästä maahan. Toiseksi sen tarkoituksena oli pitää poissa uudet hakijat tai vähintäänkin rohkaista heitä menemään jonnekin muualle.

Mitähän kautta tämä olisi toteutunut? Lakimuutokset olivat mitättömän pieniä, eikä kielteinen turvapaikkapäätös selvästikään estä maahan jäämistä.

Esimerkiksi silloinen sisäministeri Paula Risikko ilmaisi asian vuonna 2016 näin: "Suomi ei saa olla turvapaikanhakijoille muita maita houkuttelevampi".

Erinomainen periaate, mutta silloinen hallitushan ei koskaan ryhtynyt toimiin sen toteuttamiseksi. Vuonna 2016 sisäministeri Paula Risikko päinvastoin totesi, että hallituksen turvapaikkapoliittisen ohjelman toimeenpano lopetetaan. Suomi on edelleen selvästi houkuttelevampi kuin Ruotsi ja Tanska, kun verrataan hyväksymisprosentteja.

Tässä Suomi näyttää myös onnistuneen. Uusien turvapaikkahakemusten määrä on painunut alemmaksi kuin ennen vuotta 2015. Vuonna 2019 uusia turvapaikkahakemuksia jätettiin noin 2 500.

Turvapaikkahakemusten vähentymisellä ei ole ollut yhteyttä hallituksen turvapaikkapolitiikkaan, sillä lakimuutokset ovat olleet minimaalisia ja epäolennaisia kuten oikeusapumuutokset. Kun muut maat (mm. Ruotsi) ovat kiristäneet politiikkaansa, Suomi on vetotekijöiden suhteen päinvastoin suhteessa houkuttelevampi kuin ennen vuotta 2015.

[Roope]

Helsingin Sanomat, mielipide: Maahanmuuttoasiat on todellakin mietittävä uudelleen 31.12.2020

Puolitoista vuotta sitten päättyi Juha Sipilän (kesk) hallituksen taival. Kai Mykkänen oli viimeiset pari vuotta silloisen hallituksen sisäministerinä maahanmuuttopolitiikan keskiössä. Sipilän hallitus tuotti syyskuussa 2015 yli 60-kohtaisen ohjelman nimeltään "Hallituksen maahanmuuttopoliittiset toimenpiteet". Kaikki esitykset liittyivät pakolaisuuden ja turvapaikanhaun kontrolloimiseen tai supistamiseen.

Asia vahvistettiin vielä joulukuussa 2015 hallituksen turvapaikkapoliittisella ohjelmalla, joka varmisti sen, että kontrolloivaa maahanmuuttopolitiikkaa toteutettiin perussuomalaisten ehdoilla.

Suurin osa hallituksen esityksistä oli täysin yhdentekevää diibadaabaa ja osa liittyi turvapaikanhakijoiden vastaanoton järjestelyihin, mitä kutsuttiin tilanteen "hallintaan" ottamiseksi. Suurinta osaa esityksistä ei koskaan viety loppuun, koska silloinen sisäministeri Risikko keskeytti turvapaikkapoliittisen ohjelman toteuttamisen jo puolen vuoden jälkeen.

"Turvapaikanhaun supistamista" eli tietoista hakijamäärien vähentämistä ei asetettu milloinkaan tavoitteeksi, ja aika tarkkaan yhden (1) Sipilän hallituksen lakimuutoksen voi arvoida edes pienentäneen turvapaikkahakemusten hyväksymisprosenttia. Senkin (humanitaarisen suojelun kategorian poistaminen) vaikutus hyväksymisprosenttiin oli niin pieni, noin prosentin luokkaa, ettei sillä voi olettaa olleen vaikutusta hakijamääriin. Samaan aikaan joissain muissa EU-maissa lakimuutokset leikkasivat jo ennestään reippaasti Suomea matalampia hyväksymisprosentteja alaspäin kymmenillä prosenttiyksiköillä.

Tämä [perussuomalaisten politiikka] painottui myös hallituksen toukokuussa 2016 julkistamassa kotouttamisohjelmassa, joka sekin keskittyi yksinomaan turvapaikanhakijoihin ja pakolaisiin.

Söderling antaa vaikutelman kiristyksistä, mutta kotouttamisohjelmassahan vain lisättiin turvapaikanhakijoiden tukemista ja paisutettiin kotouttamiskoneistoa.

Vastaavasti esimerkiksi syksyllä 2015 julkisuutta saaneen hankkeen turvapaikanhakijoiden sosiaaliturvan leikkaamisesta sabotoi ministeriö itse niin, ettei sitä koskaan toteutettu.

Sipilän hallituksen maahanmuuttopoliittiset toimenpiteet kiristivät turvapaikanhakuun liittyviä käytäntöjä tunnetusti siten, että aikaisemmin asianmukaisina pidetyt hakemukset hylättiin. Siten sadat elleivät tuhannet turvapaikkaa hakeneet joutuivat turvautumaan kaikkien osapuolten kannalta huonoimpaan vaihtoehtoon eli paperittomuuteen.

Hallituksen ainoa mainittava lakimuutos oli maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin muutama vuosi aiemmin luoman, koko maailmassa ainutlaatuisen humanitaarisen suojelun kategorian poistaminen, mikä vaikutti hyväksyttyjen hakemusten määrään arviolta prosentin verran. Kun Suomen hyväksymisprosentit olivat tämänkin jälkeen esimerkiksi Afganistanin suhteen kaksinkertaiset ääriliberaalina tunnettuun Ruotsiin verrattuna ja kolminkertaiset Tanskaan verrattuna, on selvää, että Suomi jakeli muodollisten kiristysten jälkeenkin hövelisti tuhansia oleskelulupia, joihin kansainväliset sopimukset eivät sitä velvoittaneet. Huijareiksi todetut turvapaikanhakijat kiittivät suomalaisia kieltäytymällä palaamasta.

Tuhannet Suomeen laittomasti jääneet kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat jäivät Suomeen, koska laskivat sen itselleen kannattavaksi ja koska se tehtiin heille helpoksi. Mitään pakkoa jäämiseen ei ollut. Muissa EU-maissa kuten Ruotsissa ja Tanskassa kielteisiä päätöksiä olisi jaettu vastaavissa tapauksissa tuhansia enemmän.

Sipilän hallituksen maahanmuuttopolitiikka oli menetettyjen mahdollisuuksien ja tuhlattujen inhimillisten resurssien leimaama.

Näin voi sanoa, kun hallitus ei ryhtynyt kiristämään Suomen turvapaikkapolitiikkaa ja vaatimaan muita EU-maita valvomaan rajojaan ja estämään laittomien siirtolaisten vaeltamista. Sipilä jopa tarjosi omaa taloaan tulijoille, mikä ylitti uutiskynnyksen lähtömaissa ja houkutteli Suomeen vieläkin enemmän ihmisiä.

Tuhansien kilometrien päästä Suomeen matkanneiden elintasopakolaisten vastaanottoon on tuhlattu viime vuosina miljardeja euroja, mutta lopullinen lasku tulee olemaan helposti kymmenkertainen.

Osaajien maahanmuutolla parannetaan kansantaloutta, pakolais- ja turvapaikkapolitiikalla suojellaan turvaa hakevia. Kummallekin ryhmälle kuuluu tehokas kotouttaminen niiden omista lähtökohdista. On vain ajallemme jotenkin tyypillistä, että jos yksi osaava työvoimamaahanmuuttaja jää luvatta, siitä ärähtää kansanedustaja – tuhansien jumiin jääneiden turvapaikanhakijoiden kohdalla ollaan harvinaisen hiljaa.

Tuhannet turvapaikanhakijat ovat "jääneet jumiin" Suomeen, koska heillä ei ole objektiivisia perusteita (kansainvälisten sopimusten yleiset tulkinnat, muiden EU-maiden turvapaikkakäytännöt jne.) myönteiselle turvapaikkapäätökselle, mutta Suomeen voi perverssin politiikkamme vuoksi jäädä huoletta sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden varaan myös laittomasti.

Ismo Söderling
väestöpolitiikan dosentti
Siirtolaisuusinstituutin entinen johtaja

Hörhösetä pilaa dosenttien maineen. Söderling on kaikesta päätellen omaksunut luulonsa jostain aktivistien Twitter-ryhmästä.

[Roope]

Hbl: Asylsökande väntar upp till fem år på beslut – nu ska rättshjälpen förstärkas 30.12.2020

Viiden vuoden odotuksella ei ole tekemistä edellisen hallituksen oikeusapukiristysten kanssa, koska ne tulivat voimaan vasta vuonna 2016. Ylipäätään ei ole kyse alkuperäisen päätöksen odottamisesta vaan uusista hakemuksista ja valituksista kielteisten päätösten perään.

Regeringen har lämnat de utlovade förbättringarna i rättshjälpen till asylsökande till riksdagen. Om propositionen godkänns innebär det bland annat att besvärstiden förlängs och att asylsökande igen får möjlighet till rättsbiträde vid asylsamtalet.

Turvapaikanhakijoilta ei poistettu mahdollisuutta oikeusapuun vaan valtion maksama lakimies ensimmäisessä turvapaikkakuulustelussa. Tämä ei koskenut vuonna 2015 tulleita.

År 2016, under regeringen Sipilä, gjordes en rad skärpningar i utlänningslagen och lagen om rättshjälp. Då förkortades besvärstiden som gällde asylbeslut, man skar ned på rättshjälpen i början av asylprocessen och införde fasta arvoden för rättshjälpen – oavsett hur mycket tid rättsbiträdet lagt ned på ärendet.

På det viset skulle asylprocesserna bli både snabbare och mer kostnadseffektiva, var det tänkt.

Oli etukäteen selvää, että mitättömien muutosten vaikutuksetkin olisivat mitättömiä, mutta totta kai oli järkevää purkaa esimerkiksi väärinkäytetty korvausautomaatti, jossa turvapaikanhakijan oikeusavustajan palkkiolle ei määritelty kattoa.

Men förändringarna hade inte önskad effekt – tvärtom, visade Justitieministeriets utredning för ett par år sedan. Att spara på rättshjälpen i början av processen skapade problem som behövde korrigeras senare, och gjorde i många fall processerna mer utdragna än nödvändigt.

Selvitys ei osoittanut, että oikeusapumuutokset olisivat luoneet ongelmia, mutta tuskin ne niitä ratkaisivatkaan.

Den förkortade besvärstiden ledde dessutom till rättsosäkerhet, och på ett mer principiellt plan till ojämlikhet då en viss grupp omfattades av andra regler i förvaltningsrättsliga ärenden, påpekade ministeriets utredningsperson.

Kyse oli kylläkin vain selvityksen tekijän (ex-Amnesty) henkilökohtaisesta mielipiteestä.

Valitusajat ovat muissa samojen sopimusten alaisissa EU-maissa vielä lyhyempiä, eikä EU-tasolla ole silti ollut valituksia oikeusturvaloukkauksista. On muutenkin vaikea nähdä, miksi juuri valitusaikojen pituus olisi niin tärkeää, kun kielteiseen päätökseen on voinut valmistautua kuukausia tai jopa vuosia ja kun valitukset ovat suurimmaksi osaksi samasta sapluunasta.

Vid Advokatförbundets tillsynsnämnd märktes förändringarna på att antalet klagomål i asylärenden sköt i höjden.

Oikeusapumuutoksilla ei ole osoitettu olleen merkittävää vaikutusta valitusten moninkertaistumiseen. Tämän näkee siitäkin, että myös vuoden 2015 hakemuksista on valitettu runsaasti, vaikka oikeusapumuutokset eivät olleet tulleet vielä silloin voimaan.

Kielteisistä päätöksistä valitettiin hallinto-oikeuteen, koska se oli helppoa ja pitkitti automaattisesti prosessia ja sitä kautta laillista maassaoloa jopa vuosilla.

Enligt en proposition som regeringen Marin lämnade till riksdagen strax före jul slopas en stor del av skärpningarna från 2016. Besvärstiden för asylbeslut föreslås bli 30 dagar, i likhet med vad som gäller för andra förvaltningsrättsliga ärenden. Asylsökande får rätt till rättsbiträde vid asylsamtalet, och privata rättshjälpsbiträden ska få betalt för den tid de lägger ned på ärendet och inte ett fast arvode.

Marinin hallituksen päätöksellä Suomi on taas tiettävästi maailman ainoa maa, jossa turvapaikanhakijoiden oikeusavusta voidaan laskuttaa valtiota ilman kustannusten ylärajaa.

Av de drygt 32 000 asylsökande som kom till Finland 2015 hade närmare 1 400 fortfarande sin process på gång fem år senare, i oktober 2020.

Se, että turvapaikkaprosessi on edelleen käynnissä viiden vuoden jälkeen, ei tarkoita, että vuonna 2015 saapuneet odottelisivat edelleen ensimmäistä päästöstä. Prosessi jatkuu kielteisten päätösten jälkeen valituksilla ja yhä uusilla hakemuksilla, koska turvapaikkahakemusten määrälle ei ole asetettu Suomessa ylärajaa.

– På grund av pandemin och stängda gränser har antalet asylsökande varit rekordlågt i hela Europa. En stor del av dem som lämnat in en förnyad ansökan är personer som kommit redan 2015, och som av en eller annan anledning inte kan eller vill lämna Finland, säger Riitta Koskela, områdesansvarig på Migrationsverkets asylenhet.

Ei pitäisi olla mahdollista tehtailla uusia turvapaikkahakemuksia viiden vuoden ja jopa kymmenien kielteisten päätösten jälkeen.

[Roope]

Kunnianhimoiset suunnitelmat – hidas aikataulu

Hallitusohjelmassa on selvät suunnitelmat peruuttaa huononnukset, jotka Sipilän hallitus teki pakolaispolitiikkaan. Kysymys on, ehtivätkö ne mennä läpi.

[...]

Lisäksi poistettiin mahdollisuus myöntää oleskelulupa humanitaarisesta syystä. Sitä mahdollisuutta ovat käyttäneet henkilöt, joille ei ole myönnetty turvapaikkaa, mutta jotka eivät ole myöskään voineet palata kotimaahansa esimerkiksi turvallisuustilanteen tai luonnonkatastrofin takia. Näillä ihmisillä ei ole mitään paikkaa minne mennä, ja siksi he pysyvät täällä.

Tämän seurauksena kasvava määrä ihmisiä oleskelee Suomessa siitä huolimatta, että heillä ei ole laillista oikeutta olla täällä. Heitä arvioidaan olevan 500:sta tuhanteen. He elävät varjoelämää, eivät voi työskennellä eivätkä vuokrata asuntoa omalla nimellään. Heillä on huomattava riski tulla hyväksikäytetyksi, he elävät epätoivoisessa ja toivottomassa tilanteessa. Jos he saavat töitä, palkka voi olla kurja ja työolot kamalia.

Oikeusvaltiota ja perusoikeuksia ajatellen on raakaa, että yhteiskunta luo tilanteen, jossa nämä heikossa asemassa olevat ihmiset jatkavat limbossaan. Näin ei tehdä oikeusvaltiossa.

[...]

Mutta on myös poliittisia ongelmia, vaikka ne eivät näy ulospäin. Pakolais- ja maahanmuuttokysymykset ovat politisoineet ja sekä pääministeripuolue sdp:ssä että keskustassa on niitä, erityisesti eduskuntaryhmissä, jotka vastustavat turvapaikanhakijoiden tilanteen parantamista, eivätkä halua taata heidän ihmisoikeuksiaan.

Hallituskautta on jälkellä vähemmän kuin alle kaksi vuotta. Toivottavasti päästään maaliin.   (käännös)

Hbl, pääkirjoitus: Ambitiösa planer – långsam tidtabell 19.5.2021

Lisäksi poistettiin mahdollisuus myöntää oleskelulupa humanitaarisesta syystä. Sitä mahdollisuutta ovat käyttäneet henkilöt, joille ei ole myönnetty turvapaikkaa, mutta jotka eivät ole myöskään voineet palata kotimaahansa esimerkiksi turvallisuustilanteen tai luonnonkatastrofin takia. Näillä ihmisillä ei ole mitään paikkaa minne mennä, ja siksi he pysyvät täällä.

Humanitaarisista syistä jaettavat oleskeluvat ovat eri asia kuin humanitarisen suojelun kategoriaan kuuluvat oleskeluluvat.

Edelleen myönnetään oleskelulupia humanitaarisista syistä myös sen perusteella, että kotimaahan ei voi palata turvallisuustilanteen tai luonnonkatastrofin takia, mutta ei enää automaattisesti, mikäli tilanteen arvioidaan olevan tilapäinen tai paikallinen, kuten se on viime vuosina ollut esimerkiksi turvallisemmaksi muuttuneessa Irakissa.

Näillä ihmisillä on arvioitu olevan paikka minne mennä, mutta he eivät vain suostu lähtemään sinne.

Tämän seurauksena kasvava määrä ihmisiä oleskelee Suomessa siitä huolimatta, että heillä ei ole laillista oikeutta olla täällä.

Loppuaikoina oleskelulupia myönnettiin humanitaarisen suojelun perusteella vain harvakseltaan, eikä ole syytä olettaa, että sitä sovellettaisiin nykyäänkään kuin harvoihin Suomeen laittomasti jääneisiin. Ensinnäkin toissijaisen suojelun kategoriaa on laajennettu humanitaarisen suojelun puolelle, ja toiseksi, vuonna 2016 Suomessa otettiin vihdoinkin muiden EU-maiden lailla käyttöön ensisijainen velvoite maan sisäiseen muuttoon, mikäli kotiseutu on turvaton.

He elävät varjoelämää, eivät voi työskennellä eivätkä vuokrata asuntoa omalla nimellään.

Ei pidä paikkaansa. Laittomasti Suomeen jääneitä turvapaikanhakijoita elää esimerkiksi kuntien asunnoissa. Sosiaaliviranomaisia on kielletty ilmoittamasta veronmaksajien sponsoroimista laittomista siirtolaisista poliisille. Myös palkkatyö onnistuu, enkä muista kuulleeni tapauksista, joissa työnantajaa olisi rangaistu laittoman siirtolaisen palkkaamisesta.

Oikeusvaltiota ja perusoikeuksia ajatellen on raakaa, että yhteiskunta luo tilanteen, jossa nämä heikossa asemassa olevat ihmiset jatkavat limbossaan. Näin ei tehdä oikeusvaltiossa.

Tilanteen loivat ne, jotka juonivat Suomeen vetotekijäksi humanitaarisen suojelun kategorian, jollaista ei nyttemmin ole enää käytössä missään maailman maassa. Vastuussa tästä oli aikoinaan etenkin maahanmuuttoministeri Astrid Thors.

Toiseksi tilanteesta ovat vastuussa ne, jotka ovat vaikeuttaneet kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palautuksia. Taas Astrid Thors ja puolueena etenkin vihreät.

Mutta on myös poliittisia ongelmia, vaikka ne eivät näy ulospäin. Pakolais- ja maahanmuuttokysymykset ovat politisoineet ja sekä pääministeripuolue sdp:ssä että keskustassa on niitä, erityisesti eduskuntaryhmissä, jotka vastustavat turvapaikanhakijoiden tilanteen parantamista, eivätkä halua taata heidän ihmisoikeuksiaan.

En muista, että kummankaan puolueen kansanedustajat olisivat vastustaneet hallituksen ääriliberaalia maahanmuuttopolitiikkaa. Tulee mieleen vain keskustan Mikko Kärnä, joka ei ole vastustanut linjauksia vaan selitellyt niitä tiukoiksi.

Toimittaja Ginman ei ole ensimmäinen, joka on yhdistänyt humanitaarisen suojelun kategorian poistamisen ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioon, vaikka kyseistä suojelukategoriaa ei käytetä missään maassa. Samasta on vaahdonnut muun muassa uuninpakkopoika Saku Timonen. On kuitenkin niin, että edes nykyinen ääriliberaalin pakolaispolitiikan hallitus ei aio perua tätä Sipilän hallituksen päätöstä. Siellä epäilemättä ymmärretään, että juuri Suomen erikoiset Irak-linjaukset (humanitaarinen suojelu, ei maan sisäisen paon velvoitetta) houkuttelivat Suomeen täysin poikkeuksellisena ilmiönä kymmeniä tuhansia irakilaisnuorukaisia.

[Roope]

Näitähän riittää, mutta Mikko Aarnio ei ole joku Uuninpankkopoika vaan juristi ja sosiaali- ja terveysministerin erityisavustaja.

[tweet]1573245572462645255[/tweet]

Mikko Aarnio
Vuosina 2015–16 kokoomus sujuvassa yhteistyössä Halla-ahon ohjaaman PS:n sekä keskustan kanssa alkoi sanella riippumattomalle viranomaiselle, että tulkintalinjoja on tiukennettava kv velvoitteiden alarajalle ja niiden ali. Nyt painostus taas alkamassa. Pidän tätä vastenmielisenä.

Elina Valtonen
Asevelvollisuus tai liikekannallepano eivät itsessään ole perusteita turvapaikan myöntämiseen. Nyt on oikea hetki määritellä linjaus venäläisten turvapaikanhakijoiden osalta, kuten TP @niinisto  peräänkuuluttaa. Suuri määrä hakijoita on potentiaalisesti turvallisuusuhka.

Vuosina 2015–16 kokoomus (..) alkoi sanella riippumattomalle viranomaiselle, että tulkintalinjoja on tiukennettava kv velvoitteiden alarajalle ja niiden ali.

Kokoomus tai Sipilän hallitus ei ole koskaan "sanellut riippumattomalle viranomaiselle" tulkintalinjojen tiukentamisesta "kansainvälisten velvoitteiden alarajalle ja niiden ali". Ruotsin tuolloinen demarihallitus kyllä ilmoitti kiristävänsä maan turvapaikkapolitiikan kansainvälisten sopimusten minimiin, mutta näin ei lopulta oikeasti tapahtunut. Sipilän hallitus ei asettanut tällaista tavoitetta ja asetetuista tavoitteista jäätiin kauas, kun hallituksen turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelman toteuttaminen lopetettiin vain puolen vuoden jälkeen.

Aarnio luultavasti viittaa toimenpideohjelman kohtaan "arvioimme Afganistanin turvallisuustilanteen uudelleen, kuten on jo tehty Irakin ja Somalian kohdalla sekä tarkistamme sisäisen paon mahdollisuuden", kun Suomen hyväksymisprosentit olivat monien kansallisuuksien kohdalla hurjalla marginaalilla muita EU-maita ja jopa Ruotsia korkeampia. Arviointia itkettiin aktivistipiireissä kielletyksi poliittiseksi ohjaukseksi, jota se ei tietenkään ollut. Suomi oli noihin aikoihin tietääkseni EU:n ainoa maa, joka ei huomioinut turvapaikkapäätöksissä maan sisäisen paon mahdollisuutta, jolloin lähes kaikille irakilaisille myönnettiin oleskelulupa Suomessa.

sujuvassa yhteistyössä Halla-ahon ohjaaman PS:n (..) kanssa

Ei tainnut Halla-aho, joka ei ollut edes varapuheenjohtaja, ohjata PS:ää, kun ei ollut eduskunnassakaan vaan vaikutti meppinä Brysselissä. Myöhemmin puheenjohtaja Soini mieluummin repi PS:n rikki kuin päästi Halla-ahon valtaan.

Nyt painostus taas alkamassa. Pidän tätä vastenmielisenä.

Kyse ei ole painostuksesta vaan tarpeesta linjata Maahanmuuttoviraston suhtautuminen asevalvollisuuden välttelemiseen turvapaikan perusteena, kun jotkut kansanedustajat ovat antaneet julkisuudessa ymmärtää, että lain tulkintaa voisi tuosta vaan venyttää hyväksymään se.

Mikko Aarnio
Turvapaikkahakemusten perusteet arvioidaan yksilöllisesti. On aivan totta, että asevelvollisuus tai liikekannallepano eivät 'itsessään' perusteita turvapaikan myöntämiseen. Perusteena on henkkoht vainon vaara, toissijaisen suojelun osalta henkkoht ihmisoikeusloukkausten vaara.

Tätä lakiin ja kv velvoitteisiin perustuvaa arviointia ei oikeusvaltiossa ohi lain ja sopimusten viranomaiselle sanele kansanedustaja Valtonen, presidentti Niinistö tai kukaan muukaan poliitikko.

Kun Aarnio itsekin myöntää, että asevelvollisuus tai liikekannallepano eivät ole itsessään perusteita turvapaikan myöntämiseen, voidaan siis aivan hyvin linjata ja tiedottaa Venäjälle päin, että ne eivät sitä ole. Kukaan ei ole muuta vaatinutkaan.

[Roope]

Vihreiden tuoreesta maahanmuutto-ohjelmasta:

Palautetaan humanitaarinen suojelu lakiin. Tämä olisi yksi tärkeimpiä askelia paperittomuuden torjuntaan. Lupaus, että humanitaarisen suojelun poistaminen ei vaikuttaisi käytännössä mahdollisuuksiin saada oleskelulupa inhimillisillä perusteilla, ei ole pitänyt.

Hämmentävintä ei ole vaatimus palauttaa Suomi maailman ainoaksi maaksi, jossa olisi turvapaikkaperusteena mihinkään kansainvälisiin sopimuksiin kuulumaton humanitaarisen suojelun kategoria.

Sitä ihmettelen eniten, että vihreät eivät näköjään edes tiedä, mitä humanitaarisen suojelun kategoria tarkoitti. Se ei tarkoittanut oleskeluluvan myöntämistä "inhimillisillä perusteilla" vaan sitä, että lähtöalueen yleinen turvallisuustilanne on niin huono, ettei palaaminen ole mahdollista.

Tällä ei ole tekemistä tuhansien Suomeen laittomasti jättäytyneiden irakilaissiirtolaisten kanssa. Heidän palaamisensa on todettu turvalliseksi, mutta he kieltäytyvät palaamasta, eikä heitä voi pakottaa, koska Suomella ei ole Irakin kanssa palautussopimusta. Laissa on lisäksi jo mahdollisuus myöntää oleskelulupa "yksilöllisestä inhimillisestä syystä", mikäli mitkään kansainvälisen suojelun edellytykset eivät täyty.

Samanlaista sekoilua Rkp:n eduskuntavaaliohjelmassa, jossa vaadittiin, että "humanitaarinen suojelu palautetaan oleskeluluvan perusteeksi". Humanitaarinen suojelu on jo nykyäänkin oleskeluluvan peruste mutta toissijaisen suojelun kategoriassa.

[simppali]

Sisäministeri Mikkonen kertoilee valtioneuvoston jäsenenä ,,koska tunne on vahva koko maailman pelastamiseen.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ae877735-69cf-4a9a-b2a4-b5d0862da27f

[Perheenyhdistämistä on helpotettava
Mikkosen toinen avaus koskee perheenyhdistämistä. Mikkosen mielestä sitä on helpotettava.

– Toimeentuloedellytyksen tulorajoja tulee kohtuullistaa kaikilta oleskeluluvan saaneilta luvan perusteesta riippumatta. Perheen merkitys ihmisen kotoutumiseen ja hyvinvointiin on ilmeinen ja olemme kansainvälisissä sopimuksissa sitoutuneet perhe-elämän suojelemiseen, Mikkonen kirjoittaa./quote]

Kuka sen ns. erotuksen maksaa, niin ehkä se Suomalainen kanta-asukas, jolla ei taatusti ole muuta maksettavaa kun nippa/nappa syyriaiselle sohvalle mahtuvien 14-17 henkilön elatuksen maksaminen.

– Esitin alunperin toimeentulovaatimuksesta luopumista kaikkien kansainvälistä suojelua saavien osalta, mutta esitykseni ei saanut riittävästi tukea muilta hallituspuolueilta, Mikkonen kirjoittaa.

Vastaanottoraha toimeentulotuen tasolle
Turvapaikanhakijoiden vastaanottoraha olisi Mikkosen mielestä nostettava toimeentulotuen tasolle.

Vastaanottorahan tarkoituksena on turvata ihmisarvoisen elämän kannalta välttämätön toimeentulo.

– Vuonna 2011 vastaanottorahan perusosan tasoksi päätettiin 70 prosenttia toimeentulotuesta. Tällä hetkellä vastaanottorahan perusosan suuruus on yksin asuvalle 323,21 euroa kuussa, jos henkilö ei saa aterioita vastaanottokeskuksesta, Mikkonen kirjoittaa.

Mitä ihmeen rahaa turvapaikanhakijat tarvitsevat, eikö riitä, että on turvapaikka jossa saa safkaa, on lämmintä ja löytyy kuuntelijoita turvapaikkahakemuksen saduille.

[DuPont]

Mikkonen siis noin tuo Suomeen suuren määrän koulutettuja ja hyvin työllistyviä siirtolaisia Aasiasta ja Afrikasta...
Hienoa, että meillä on noin osaava ministeri.
Hän väistää kaikki ongelmat, mitä Ruotsissa, Ranskassa, Englannissa ja Belgiassa on ollut.

[Lalli IsoTalo]

Pakolaiset taistelevat, sankarit kertovat.

Jarmo Keto

Yleisradio tekee aina välillä tällaisia hyvin inhimillistäviä artikkeleita ihmisistä, jotka joutuvat palaamaan kotimaahansa.

Suomi käännyttää miehen, jolla on täällä lapsi, työ ja kielitaito – "Haluan lapseni tietävän, etten olisi halunnut ...

Ne ovat kiinnostavia siksi, koska vaikka niiden sävy ja tarkoitus on tukea avointen rajojen politiikkaa, niiden rivien väliköt ovat täynnä tietoa siitä, miten järjestelmä oikeasti toimii:

1. Henkilö on vain halunnut keinolla millä hyvänsä Suomeen. Hänen ensimmäinen turvapaikkahakemuksensa on ollut Migrin mielestä ilmeisen perusteeton. Se tarkoittaa juuri sitä, että on oikeasti vaan tultu rajalle sanomaan "turvapaikka, turvapaikka".

2. Libanonissa on sunneja 31,9 % ja shiioja 31,2 %. Tällä perusteella Ylen Lähi-Itään erikoistunut toimittaja toteaa, että henkilö voi joillain alueella joutua vainon kohteeksi. Tällä logiikalla molemmat ryhmät vainoavat toisiaan ja kumpikin olisi oikeutettu turvapaikkaan. Myös Libanonin pääministeri on sunni, joten hänkin voi joutua vainotuksi.

3. Kun ilmeisen perusteeton hakemus ei ole tuottanut tulosta, on yritetty keksiä mitä hyvänsä muita keinoja pysyä Suomessa. Seuraavana keinona on ollut perheenyhdistäminen, joka on mennyt suorastaan surkeasti, koska henkilöllä on ollut jo valmiiksi toinen vaimo toisessa maassa.

4. Kun tämä perheenyhdistäminen ei ole vetänyt, on vielä lähdetty hakemaan töitä.

5. Jonkinlainen työsopimus onkin esitetty. 11,00 euroa tunnissa on yleissitovan työehtosopimuksen alimman palkkaluokan alapuolella. Sen alle jää vain harjoittelijan palkka. Tästä voi tehdä päätelmiä työsuhteen laadusta, henkilön osaamisesta, tai työsopimuksen tekemisen oikeasta syystä.

6. Tiedämme, että tuolla palkkasummalla henkilö tarvitsee elämiseen sosiaalitukia. Nettovaikutus siis olisi negatiivinen, vaikka pari euroa veroja maksettaisiinkin.

7. Tiedämme, että maahanmuuttajien joukossa tapahtuu jonkin verran "työsopimuksen myymistä", eli työsuhde ostetaan käteisellä rahalla, jotta sellainen on. Tiedämme siis oikeastaan vain sen, että on olemassa sopimus. Emme sitä, onko olemassa työtä.

8. Henkilö on tehtaillut valituksia useaan oikeusasteeseen ja hidastanut valtavasti asiansa käsittelyä. Tähän kaikkeen hän on saanut veronmaksajalta valtavasti tukea. Työssäkäyvällä suomalaisella ei ole varaa juristin apuun.

9. Muutaman suomenkielisen sanan sanominen autettuna tulkitaan YLEn jutussa "kielitaidoksi".

10. YLE ei kerro koko tarinaa, koska Jalal ei varmasti ole kertonut sitä toimittajallekaan. Virkamies on kuitenkin
virkavastuulla koko tarinan tuntien arvioinut, että on perusteltua aihetta epäillä, että hakijan tarkoituksena on maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Toki voimme olettaa, että virkamies on julma ja ilkeä. Tai sitten voimme ajatella, että jo useaan kertaan valehtelusta kiinni jäänyt Jalal saattaa pimittää jotain tälläkin kertaa.

Koko jutun jälkeen uskallan sanoa, että Jalalin kaltaiset kaverit tulevat meille kaikille suomalaisille aivan uskomattoman kalliiksi.

Oikein hyvää matkaa takaisin Libanoniin. Hae seuraavaksi vaimo ja turvapaikkaa jostakin ihan muualta.
Edit: Juttua oli pakko jatkaa, koska artikkelista löytyy jatkuvasti lisää tasoja.

https://yle.fi/a/74-20010145?utm_source=twitter&utm_medium=social&utm_content=yleuutiset
Viiden vuoden taistelu

Maahanmuuttoviraston käytännöt ovat puhuttaneet suomalaisia viime aikoina. Nyt libanonilainen Jalal Al-Fawal kertoo tarinansa.

EDIT: pdf talteen, on tämä sen verran paksua tavaraa.

[Roope]

Jarmo Keto

Yleisradio tekee aina välillä tällaisia hyvin inhimillistäviä artikkeleita ihmisistä, jotka joutuvat palaamaan kotimaahansa.

Suomi käännyttää miehen, jolla on täällä lapsi, työ ja kielitaito – "Haluan lapseni tietävän, etten olisi halunnut ...

Ne ovat kiinnostavia siksi, koska vaikka niiden sävy ja tarkoitus on tukea avointen rajojen politiikkaa, niiden rivien väliköt ovat täynnä tietoa siitä, miten järjestelmä oikeasti toimii:

[...]

Koko jutun jälkeen uskallan sanoa, että Jalalin kaltaiset kaverit tulevat meille kaikille suomalaisille aivan uskomattoman kalliiksi.

Oikein hyvää matkaa takaisin Libanoniin. Hae seuraavaksi vaimo ja turvapaikkaa jostakin ihan muualta.

Kaikki kikat on käytetty niin Suomeen jäämiseksi kuin tilanteen parhain päin selittämiseksi. Muun muassa perusteettoman turvapaikkahakemuksen tekemisestä ja aiemman avioliittonsa salaamisesta kiinni jäänyt Jalal inttää edelleen, että ei ole valehdellut, ja sitten jutussa "oleskelulupa-asioiden asiantuntijana" esitetty turvapaikka-aktivisti Erna Bodström puolustelee, että valehtelu kertoo epätoivosta, eikä sitä pitäisi huomioida päätöksissä.

Bodström ehdottaa ilmeisen vakavissaan, että Migri ryhtyisi tekemään tarkoituksella KHO:n linjan vastaisia myönteisiä päätöksiä. Niinpä niin, sillä eihän Jalal tietenkään valittaisi Migrin myönteisestä päätöksestä, eikä KHO:n linjan haastava päätös myöskään päätyisi hallinto-oikeuden tutkittavaksi ja peruttavaksi...

[Roope]

Mitä Marinin hallituksen turvapaikkapolitiikasta jäi käteen?

"Vajaa neljä vuotta sitten olimme toiveikkaita. Sipilän hallitus oli tehnyt turvapaikanhakijoihin kohdistuvia perustavanlaatuisia heikennyksiä, mutta nyt valtaan oli päässyt puolueita, joilla oli politiikkansa puolesta edellytyksiä korjata Sipilän hallituksen tuhot. Vaikuttamistyö hallitusohjelmaan oli onnistunutta ja ohjelmassa luvattiin parantaa turvapaikanhakijoiden oikeuksia. Mitä sitten kävi?" Tässä tekstissä Amnestyn asiantuntijat perkaavat Marinin hallituksen turvapaikkapolitiikkaa.

Amnesty 8.2.2023

Kuten olen aiemminkin todennut, nämä Amnestyn tyypit eivät osaa olla valehtelematta. Se on kai jokin sisäsyntyinen pakko.

Vuonna 2015 Suomeen saapui tavallista enemmän turvaa hakevia ihmisiä. Sipilän hallitus reagoi tähän lukuisilla lakimuutoksilla, jotka heikensivät kansainvälistä suojaa hakevien ja saaneiden ihmisten oikeudellista asemaa.

Turvapaikkapolitiikan minkäänlaisten tiukennuksien voi tulkita heikentävän sen kohteena olevien oikeudellista asemaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö tiukennukset olisi perusteltuja.

Turvapaikanhakijoiden oikeudellinen asema oli Suomessa Sipilän hallitusten vähäisten muutosten jälkeenkin EU-maiden kärkeä ja Marinin hallituksen muutosten jälkeen selvä numero yksi. Jopa humanitaariseksi suurvallaksi takavuosina julistautunut Ruotsikin on jäänyt Suomesta jälkeen.

Humanitaarinen suojelu lakkautettiin ja perheenyhdistämisen edellytyksiä tiukennettiin. Kansainvälisen suojelun saamista koskevien valitusten muutoksenhakuaikaa lyhennettiin. Mahdollisuutta saada oikeusapua ja jättää uusintahakemuksia rajoitettiin.

Vuodesta 2015 lähtien tehdyillä lainsäädäntömuutoksilla ja soveltamiskäytännön tiukentamisella on sekä aiheutettu paperittomuutta että vaikeutettu oleskeluluvan saamista.

Sipilän hallituksen lainsäädäntömuutokset eivät ole aiheuttaneet paperittomuutta, vaan sen ovat tehneet tuhannet laittomasti Suomeen kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ihan itse.

Sipilän hallituksen lakimuutoksista turvapaikanhakijoiden oleskelulupien saamista vaikeutti käytännössä vain Suomessa käytössä olleen humanitaarisen suojelun kategorian lakkauttaminen. Senkin vaikutus oli arviolta luokkaa muutamia kymmeniä päätöksiä, jos sitäkään, sillä toissijaisen suojelun kategorian tulkinta oli jo aiemmin laajentunut samalle tontille.

Leimallista näille muutoksille oli, että niitä tehtiin paljon lyhyessä ajassa ilman kokonaisvaikutusten arviointia.

Näitä "kokonaisvaikutuksia" on hoettu kritiikissä monta vuotta, mutta ei ole selitetty, mitä ne oikeastaan ovat ja mihin arvioinnin olisi pitänyt vaikuttaa.

Yksinkertainen vuoden 2015 turvapaikkapolitiikan kokonaisarvio vuonna olisi, että Suomessa turvapaikkahakemusten hyväksymisprosentit olivat monilla kansalaisuuksilla selvästi suuremmat ja jopa moninkertaiset verrattuna muihin EU-maihin ja esimerkiksi Ruotsiin ja Tanskaan. Vaikka prosentit välillä tippuivat lähemmäs muita EU-maita, ne nousivat sittemmin uudestaan ja Suomi poikkeaa edelleen selvästi muista EU-maista.

Lakimuutosten yhteisvaikutuksena turvapaikanhakijoiden oikeudet, kuten oikeus perhe-elämään tai oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, eivät toteutuneet kansainvälisten sopimusten edellyttämällä tavalla.

Kansainvälisiä sopimuksia rikkovista turvapaikkalaeista ei ole huutelua kummempia todisteita, eikä Amnesty yritäkään esittää väitteen yhteydessä perusteluja tai linkkejä perusteluihin. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole syyttänyt Suomea mistään tällaisesta.

Jos Suomi rikkoisi kansainvälisiä sopimuksia, silloin niin tekisivät käytännössä kaikki EU-maat, sillä tuskin missään on Suomea löysempiä käytäntöjä esimerkiksi perheenyhdistämisissä tai oikeusavussa.

Lisäksi turvapaikkamenettelyihin tehdyt muutokset pitkittivät ja kallistivat prosesseja sekä tekivät ulkomaalaislaista entistä vaikeammin hallittavan kokonaisuuden.

Tämän väitteen yhteydessä on kyllä linkki (ex-Amnesty Outi Lepolan) dokumenttiin, mutta siinä ei esitetä mitään, joka osoittaisi prosessien pitkittymisen tai kallistumisen, eikä siinä edes väitetä, että niin olisi tapahtunut.

Lakiuudistusten perusteluissa turvapaikanhakua kuvattiin ilmiönä, jonka taustalla ei ollut aito tarve suojelulle.

Enpä usko, että kuvattiin.

Sen sijaan turvapaikanhakijat kuvattiin opportunistisina suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän hyväksikäyttäjinä.

Tuskin pitää paikkaansa.

Turvaa hakevat ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset esitettiin turvallisuusuhkana Suomelle.

Enkä usko tätäkään kuin kirjoittajien omaksi päänsisäiseksi tulkinnaksi.

Turvapaikkamenettely tulisi toteuttaa ihmisoikeuksia kunnioittaen, sillä väärä ratkaisu turvapaikka-asiassa voi johtaa jopa kuolemaan. Sen sijaan lähtökohdaksi otettiin turvapaikkamenettelyn tehokkuus sekä kustannussäästöt. Lue lisää Sipilän hallituksen muutoksista.

Esimerkiksi tuo aiempi väite, että Sipilän hallituksen lakiuudistuksissa "turvapaikanhakijat kuvattiin opportunistisina suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän hyväksikäyttäjinä" perustui selvästikin edellisen linkin dokumenttiin, jossa paheksuttiin Sipilää edeltäneen hallituksen vuoden 2014 lakiesityksen diskurssia käännytyspäätöksen saaneista hylätyistä turvapaikanhakijoista, jotka paluusta ja Suomen lain noudattamisesta kieltäytyessään ovat lähtökohtaisesti opportunistisia suomalaisen sosiaaliturvan hyväksikäyttäjiä.

"Yhteiskunnan kannalta ei voida pitää kestävänä ratkaisuna vaihtoehtoa, jossa ulkomaalainen itse päättää ilman mitään laillisia perusteita jäädä maahan oleskelemaan ja oleskelu tapahtuu yhteiskunnan kustannuksella vastaanotto palveluja nauttien. Ei ole johdonmukaista, että Maahanmuuttovirasto tekee maasta poistamispäätöksiä, joita ei tarvitse noudattaa."

Mitä tulee muutosten perustelemiseen tehokkuudella ja kustannussäästöillä, sitä tehdään nykyään muodon vuoksi kaikkialla, myös esimerkiksi kotouttamistoimia ja niiden kustannuksia kasvatettaessa.

Marinin hallitusohjelma lupasi vahvistaa turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa perumalla edellisen hallituksen tekemät heikennykset. Hallitus toteutti paljon selvityksiä lakimuutosten pohjaksi, mutta lopulta poliittista tahtotilaa viedä tarvittavia lainsäädäntöuudistuksia läpi ei löytynyt.

Marinin hallitus on kylläkin perunut lähes kaikki Sipilän hallituksen turvapaikkapolitiikkaan tekemät muutokset ja tehnyt matkan varrella vielä paljon muutakin tuhoa sen lisäksi esimerkiksi haalimalla Suomeen laittomia siirtolaisia Välimereltä. Maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin luoma humanitaarisen suojelun kategoria on palauttamatta, mutta sen kanssa Suomi olisi taas maailman ainoa maa, jossa sellainen on käytössä.

Amnesty tarkoittaakin uusia vielä hullumpia hankkeita kuten Suomeen laittomasti jääneiden käännytettävien turvapaikanhakijoiden oleskelun laillistamista ja humanitaaristen viisumien jakelua ympäri maailmaa.

Ukrainan tilanne osoitti, että vuodesta 2015 lähtien luodut uhkakuvat eivät ole toteutuneet ja Suomella on täydet edellytykset vastaanottaa kymmeniä tuhansia suojelun tarpeessa olevia ihmisiä ja käsitellä heidän oleskelulupahakemuksensa erittäin tehokkaasti ja inhimillisesti.

Sotaa pakenevat ukrainalaiset naiset ja lapset ovat sama kuin irakilaiset nuoret miehet turvapaikkasurffailemassa? En edes jaksa.

Kesäkuussa eduskunta hyväksyi rajavartiolakiin ja valmiuslakiin tehtävät muutokset, jotka mahdollistavat kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisen yhdelle rajanylityspaikalle, rajanylitysliikenteen rajoittamisen ja rajanylityspaikkojen sulkemisen. Itärajan 380 miljoonaa euroa maksavan raja-aidan valmistelu on jo alkanut. Uudistukset vietiin läpi nopeassa aikataulussa, vaikka monet asiantuntijat totesivat, että lakiuudistukseen sisältyy ilmeinen ihmisoikeusloukkausten vaara. Rajan sulkeminen voi johtaa kidutuksiin, pahoinpitelyihin, turvapaikanhaun estämiseen ja laittomiin palautuksiin, kuten EU:n ulkorajoilla on todistettu.

Kesäkuun lakimuutokset eivät mahdollista rajan sulkemista turvapaikanhakijoilta, eivätkä siis voi johtaa kidutuksiin, pahoinpitelyihin, turvapaikanhaun estämiseen ja laittomiin palautuksiin kuten muissa maissa EU:n ulkorajoilla. Valitettavasti.

Hallintovaliokunnan käsittelyä odottaa myös ulkomaalaislain muutos rajamenettelyn käyttöönottamiseksi. Rajamenettelyssä turvapaikkahakemuksia voitaisiin käsitellä nopeasti heti rajalla tai sen läheisyydessä ilman pääsyä maahan.

Suomen versio rajamenettelystä ei edellytä turvapaikkahakemusten käsittelyä "nopeasti heti rajalla tai sen läheisyydessä ilman pääsyä maahan".

Suomessa rajamenettelyprosessi kestäisi enintään neljä viikkoa normaalissa sisämaan vastaanottokeskuksessa, josta poistumista ei estä kukaan. Lisäksi rajamenettely ylipäätään koskisi vain harvoja turvapaikanhakijoita ja Venäjän rajalla vielä harvempia.

Turvapaikkahakemusten pikakäsittely rajalla tuo muualta Euroopasta tutut suljetut keskukset myös Suomen rajoille.

Ei olisi "pikakäsittelyä" vaan tosiaan maksimissaan neljän viikon käsittely. Suomen versiossa keskukset eivät olisi rajoilla eivätkä ne olisi suljettuja vaan käytettäisiin normaaleja avoimia vastaanottokeskuksia.

Teksti: Pargol Miraftabi ja Inkeri Tervo

Ketä ja mitä varten te näitä juttujanne keksitte? Teidät on nähty.



Helsingin Sanomissa puolestaan tilittävät agendatutkija ja agendatoimittaja.

Tutkijan pettymys

Väitöskirjatutkija Eila Isotalus seurasi vuoden vastaanottokeskuksen arkea ja näki turvapaikkajärjestelmän aukot.

[...]

VUOSI MUUTTI Isotaluksen käsitystä turvapaikanhakijoiden tilanteesta, vastaanottokeskuksista ja oikeusjärjestelmästä. Lopulta se muutti myös hänen kuvaansa Suomesta.

"Dramaattisesti", hän sanoo.

Tutkimuksen aineistonkeruu alkoi vuonna 2017, jonka päätteeksi Suomi vietti satavuotisjuhliaan. Mutta Isotalus oli seurannut Suomea uudesta näkökulmasta, eikä hänen tehnyt mieli juhlia.

"Olin pettynyt. Olin luottanut suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja siihen, että turvapaikanhakijat saavat oikeutta. Mutta kun seurasin prosesseja, näin miten hirveän isoja aukkoja siellä oli. Luottamukseni suomalaiseen järjestelmään horjui pahasti."

Kyse ei ollut siitä, että hän olisi halunnut antaa oleskeluluvan kaikille. Kielteisiä päätöksiä tulee, ja kuuluukin tulla, muutenhan järjestelmä ei toimisi.

Sen sijaan hän pettyi siihen, että moni kohta turvapaikkaprosessissa näytti vuotavan.

Elettiin outoa aikaa. Suomeen oli hiljattain tullut yli 30 000 turvapaikanhakijaa, useimmat Irakista. Maahanmuuttovastaisuus leimahti näkyviin, tehtiin lainmuutoksia, jotka vaikeuttivat kansainvälisen suojelun saamista ja perheenyhdistämistä. Maahanmuuttovirasto tiukensi linjaansa, tulkkien kielitaidossa oli puutteita ja osa oikeusavustajista hoiti työnsä miten kuten.

Kaiken tämän seurauksena kielteisten turvapaikkapäätösten osuus kasvoi rajusti. Vuonna 2015 yli 80 prosenttia irakilaisille annetuista turvapaikkapäätöksistä oli myönteisiä. Vuonna 2016 myönteisten päätösten osuus oli enää noin neljännes.

[...]

HAASTATTELUN lopuksi on vielä kysyttävä, tekikö tutkimus Isotaluksesta aktivistin. Siitähän tutkijoita nykyisin sosiaalisessa mediassa syytetään: että he ajavat agendaa, ovat aktivisteja eivätkä neutraaleja tiedontuottajia.

Isotalus on hetken hiljaa mutta vastaa sitten epäröimättä.

"Voi kuinka toivoisin, että voisin sanoa kyllä. Mutta se ei ole minulle luontevaa. En ole sellainen tyyppi, että lähtisin barrikadeille."

Mutta ei hän ole myöskään sellainen tyyppi, joka tuottaisi neutraalia tietoa. Eikä ole kukaan muukaan, jos häneltä kysytään.

Isotalus uskoo kyllä tieteelliseen tietoon ja sen luotettavuuteen, mutta tiedon objektiivisuuteen hän ei usko. Jokaisella tutkimuksella on lähtökohtansa. Tutkija valitsee tutkimuskohteensa, menetelmänsä ja aineistonsa, ja jokainen valinta pudottaa jotain muuta pois.

Vastaanottokeskuksia ja käännytyksiä olisi voinut tutkia monella muullakin tavalla.

"Mutta minä valitsin tämän tavan. Ja yllätyin, miten paljon ongelmia turvapaikkaprosesseissa oli."

Helsingin Sanomat 12.2.2023

Elettiin outoa aikaa. Suomeen oli hiljattain tullut yli 30 000 turvapaikanhakijaa, useimmat Irakista. Maahanmuuttovastaisuus leimahti näkyviin, tehtiin lainmuutoksia, jotka vaikeuttivat kansainvälisen suojelun saamista ja perheenyhdistämistä. Maahanmuuttovirasto tiukensi linjaansa, tulkkien kielitaidossa oli puutteita ja osa oikeusavustajista hoiti työnsä miten kuten.

Kaiken tämän seurauksena kielteisten turvapaikkapäätösten osuus kasvoi rajusti. Vuonna 2015 yli 80 prosenttia irakilaisille annetuista turvapaikkapäätöksistä oli myönteisiä. Vuonna 2016 myönteisten päätösten osuus oli enää noin neljännes.

Tutkija ja toimittaja valitsivat kuvata tapahtunutta tietyllä tavalla epäilyttävässä valossa siten, että jättivät olennaista kertomatta.

Jutussa olisi voinut kertoa, että vuonna 2015 irakilaisten hyväksymisprosentti poikkesi muista EU-maista, koska Suomi mahdollisesti ainoana maana ei ollut ottanut päätöksissä käyttöön sisäisen paon mahdollisuutta. Samoin Bagdad katsottiin vielä vuosi eteenpäin niin vaaralliseksi, että sen kautta ei voinut määrätä palaamaan, jolloin lähes kaikki irakilaiset saivat Suomesta oleskeluluvan. Alkuvuoden ajan vuonna 2015 oli myös voimassa KHO:n järjenvastainen laintulkinta, jonka mukaan oleskelulupa piti myöntää myös niille turvapaikanhakijoille, joilla ei ollut todettu mitään suojeluperustetta, mutta jotka yksinkertaisesti kieltäytyivät palaamasta, vaikka paluulle ei ollut estettä. Siksi Suomeen virtasi tuolloin kymmeniä tuhansia koko Euroopan halki vaeltaneita irakilaisia pysähtymättä esimerkiksi Tanskaan tai Ruotsiin.

Vuoden 2016 irakilaisten hyväksymisprosentti ei romahtanut pelkästään kiristysten vuoksi vaan siksi, että tulijat olivat selvästi vain koettamassa onneaan. Tuhannet irakilaiset palasivat Suomesta kotiinsa jo ennen ensimmäistä turvapaikkakuulusteluaan, kun pettyivät Suomen oloihin. Toisin sanoen hakijoiden ja hakemusten taso romahti aiempaan verrattuna, mutta tätä ei mainita koskaan missään kritiikissä.

Vuonna 2016 tutkinnassa vielä priorisoitiin selvästi kielteisiä päätöksiä ruuhkajonojen lyhentämiseksi. Tämän ja hallinto-oikeuksien uusien linjausten johdosta hyväksymisprosentit tuplaantuivat 50 prosenttiin vuonna 2018. Tätäkään ei koskaan mainita.

Irakilaisten turvapaikanhakijoiden hyväksymisprosentit ensimmäisellä kierroksella (Eurostat)

2015
Suomi 85%
Ruotsi 33%
Tanska 24%

2016
Suomi 24%
Ruotsi 27%
Tanska 13%

2018
Suomi 50%
Ruotsi 23%
Tanska 0%