2015-11-10 Ruotsi: Synnyinmaan synkkä syys

[Nyymi]

Ruotsalaisen talouslehti Affärsvärldenin toimittaja Erik Hörstadius pohtii artikkelissaan Höstmörker i fosterlandet (Synnyinmaan synkkä syys) syitä Ruotsin nykyiseen tilaan, miksi hyvin toiminut poliittinen järjestelmä tuhoaa itsensä.

Synnyinmaan synkkä syys

Erik Hörstadius
10.11.2015

Kun puolueet heittävät vanhat merikortit yli laidan piirtämättä uusia ja luotettavia, syntyy tilaa kaikenlaiselle mielipidekuohulle

Pääministeri käy Brysselissä kerjäämässä helpotusta pakolaistaakkaan. Valtiovarainministeri viilaa sekä kirjanpitoa että ennusteita, silti budjetti ei pidä. Ulkoministeri varoittaa järjestelmän romahduksesta. Normaalissa maassa oppositiojohtaja vaatisi hallituksen eroa. Ruotsissa hän sen sijaan on sitä mieltä, että hallitus saa jatkaa kaikessa rauhassa.

Parlamentaarinen rauha on jyrkässä ristiriidassa muiden keskusteluareenoiden kanssa, niillä äärimielipiteet valtaavat alaa ja sävy kovenee. Jos Ruotsi olisi laiva, olisi tuntuma se, että meitä johtaa yhä heikompi kapteeni yhä rauhattomammalla merellä, samalla kun miehistö kinastelee keskenään.

Miten tähän päädyttiin? Tulevan onnettomuustutkinnan tulee harkita syyksi aikamme ideologista hämmennystä ja historiallista kodittomuutta.

Ideologia on maailman selitysmalli. Jotta se olisi ennustava ja tehokas, sen ei tule keinua ajan pintaväreissä. Mutta sen ei tule olla niin syvällä uiva, ettei siihen aito toimintaympäristön muutos vaikuttaisi. Ruotsalainen sosiaalidemokratia oli pitkään mestari tällaisessa tasapainoilussa. Se sai kuitenkin apua ideologioidensa ja yhteisten kokemustensa varaan asettuneelta luotettavalta oppositiolta.

Maltilliset [Ruotsin kokoomus] olivat lippua, puolustusta ja vapautta kannattava hapan ukko. Keskustalla oli maajussien edut tatuoituna ihoonsa, kommunistit tarjosivat aimo annoksen kapitalismikritiikkiä. Yhteiskunnan kehityksellä oli ajoankkuri, joka tasasi kulkua ja sulki pois kaikkein vastuuttomimmat, todellisuuspakoisimmat ja riidanhaluisimmat.

Ajoankkuria ei enää ole. Expressen-lehdessä Johannes Forssberg kiinnitti huomiota siihen, miten vasemmiston harkitsematon maahanmuuttomyönteisyys ajaa työväenluokan matalapalkkakilpailuun ja työttömyyteen, joilta perinteisesti on haluttu kansaa suojata.

Toinen omituisuus on katukerjäämisen laaja hyväksyminen. Sehän on sama kuin yksityinen hyväntekeväisyys ja valikoiva hyvinvointi ja siksi sen pitäisi olla kauhistus niille, jotka kannattavat yleisiä sosiaalipalveluja. Ja miksi ruotsalaiset feministit ovat niin haluttomia tuomitsemaan patriarkaatin sorron kun se ottaa maahanmuuttajien kunniakulttuurin muodon?

Jopa oikeiston ideologinen kompassi pyörii villisti. Laki ja järjestys, niistä Uudet moderaatit [nykyinen Ruotsin kokoomus] ovat luopuneet jo monta kertaa. Mainittakoon vihreiden kanssa tehdy maahanmuuttosopu, joka hyödytti maahan laittomasti jääviä, sekä huonosti takiloitu systeemi maahanmuuttoavustajineen ja palkkatuettuine työpaikkoineen, jotka aloittivat laajamittaisen huijauksen.

Maltilliset alasajoivat puolustuksen ja lopettivat irtisanomissuojan ja korkean marginaaliverotuksen kritisoinnin. Vastaavasti Keskustasta tuli uusliberaali, kaiken huippuna Thatcher-rakastaja Annie Lööfin nousu puheenjohtajaksi ja omituiset ehdotuksen puolueohjelmaan, moniavioisuus eräänä ainesosana.

Kun puolueet heittävät vanhat merikortit yli laidan piirtämättä uusia ja luotettavia, syntyy tilaa kaikenlaiselle mielipidekuohulle. Uusi kvasi-eliitti ilmestyi paikalle Twitter, blogit ja julkiset hirttäjäiset aseenaan.

Oleellinen osa Ruotsin menestystarinaa on ollut korkea luottamus, matala konfliktitaso, ahkerat ja joskus rohkeat poliitikot. Nyt meillä on pääministeri ja oppositiojohtaja, jotka eivät ikinä sano mitään mielenkiintoista ja eivät vaikuta pystyviltä päättäväiseen politiikkaan. Lisätään vielä yhteiskunnallinen keskustelu, jota leimaa yhä enenevässä määrin historiantajuttomat, aggressiiviset narsistit. Tällaisessa ilmapiirissä vastustajan hyvän tahdon tunnustava, laadukas keskustelu ei ole mahdollinen.

Syyspimeys levittäytyy synnyinmaan ylle. Meidän jälkeemme vedenpaisumus.

[MattiN]

Kiitos käännöksestä, tätä sopisi levittää.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

No on Skandiaavimamutkin perseilleet ulkomailla. Tässä hyvä pätkä Pariisissa mellastamisesta. http://www.katsomo.fi/#!/ohjelma/33005062/viikingit
Jää viime perjantain porsastelut toiseksi.

[Parzival]

Kirjoituksen analyysi koskettaa jo jossain määrin Suomenkin tilannetta. Meillä olisi vielämahdollisuus suunnanmuutokseen. Ruotsi voi olla jo liian syvällä suossa. Mutta onko meillä riittävästi rohkeutta? Nekin, jotka ymmärtävät tilanteen, näyttävät kiltisti alistuvan nykyiseen menoon uskaltamatta ottaa  vastaanasettumisen mukanaan tuomaa riskiä. Juuri tästä syystä Soini on petturi ja perseenmyyjä pahinta lajia.

[Saturnalia]

Ajoankkuria ei enää ole. Expressen-lehdessä Johannes Forssberg kiinnitti huomiota siihen, miten vasemmiston harkitsematon maahanmuuttomyönteisyys ajaa työväenluokan matalapalkkakilpailuun ja työttömyyteen, joilta perinteisesti on haluttu kansaa suojata.

Erinomainen kirjoitus. Ruotsi ui jo todellakin liian syvällä, valkoisen ihmisen ja kristillisen kulttuurin aika Ruotsissa on pian ohi.
Nykyiselle "vasemmistolle" täytyisi keksiä aivan uusi nimi. Missään vanhassa mielessä se ei enää käyttäydy kuin vasemmisto.
Matalapalkkaisten ja työttömien kantiksien kohtalo ei kiinnosta nykyvasenta enää pätkän vertaa. Nämä ihmiset olivat heille hyödyllisiä idiootteja tasan siihen asti kun NL oli pystyssä. Nyt heillä on uudet hyödylliset idiootit. He vaihtelevat suosimiaan ihmisryhmiä kuin sukkia vain sen perusteella mikä pitää vallassa.

[Siili]

Missä suhteessa Suomessa on toisin?  No, ehkäpä kukkahattuhegemonia ei ole ihan yhtä voimakas.  Riittävän voimakas kuitenkin estämään ripeät muutokset.

[siviilitarkkailija]

Syyspimeys levittäytyy synnyinmaan ylle. Meidän jälkeemme vedenpaisumus.

Ei vaan sisällissota. On korkea aika että toisille maille tekopyhästi aseita ja näennäisrauhanpalkintoja kaupitellut Ruotsi saa / joutuu maistamaan omaa lääkettään. Varjopuoli on lyhyt etäisyys Suomeen.

Ruotsiin on haluttu väkivallan kulttuureja todistamaan monimuotoisuutta. Tätä on myös saatu. On järjen köyhyyttä edes kuvitella että väkivallan kulttuurien kanssa voitaisiin keskustella muuten kuin väkivallan kielellä. Ruotsissa alkaa tämä väkipuhe. Nähtäväksi jää käykö kuten Ranskassa. Maa osoittautuu  niin heikoksi että muiden on tultava heti apuun ja osallistumaan itseaiheutettamiensa sotatoimien hoitoon.

[onni4me]

Ruotsidemokraatit suljettiin muiden puolueiden toimesta "diskussioonin" ulkopuolelle ja siitä tullaan maksamaan todella kova hinta vielä. En hämmästyisi, vaikka jossain vaiheessa se olisi yksinään riittävän suuri puolue hallitusvastuuseen.

Veikkaan tosin, että ennen sitä puolue julistettaisiin pannaan ja kiellettäisiin kolmesti. Paine kattilassa saattaisi tosin kolkutella jo toleransseja... 

[Pölhökustaa]

Ruotsin mittapuulla tuo lienee jo lähes Halla-aholaisen nuivaa tekstiä, kiitos hyvästä suomennoksesta.

Se on hyvin kirjoitettua ja todella ankaraa kritiikkiä systeemille, jossa poliittinen korrektius on niin järkähtämättömän sisäänrakennettua että minkäänlaiseen syvälliseen julkiseen keskusteluun ei ole mahdollisuutta. Uskoisin, että Ruotsin tuleva yhteiskunnan ja julkisen talouden romahdus johtuu siitä, että juuri artikkelissakin korostettu korkea luottamustaso, eli luottamusyhteiskunta,  on tuntematon käsite maahanmuuttavien lähi-idän ja afrikkalaisten keskuudessa.

Suomessa punavihreä kupla ja suvaitsemattomat suvakit lähes onnistuivat muokkaamaan diskurssia siten, että kaikki muu kuin lähi-idän ja afrikansarven kouluttamattomien massojen maahanmuuttoon ihannoivasti suhtautuvat olisivat rasisteja. Lieveilmiöiden varovainenkin tarkastelu on totaalisen haram, jos emmakarilta, villeniinistöltä, alexstubbilta jne. kysytään.

Leimallista on se, että vanhakantainen isänmaallisuus on leimattu taantumukselliseksi nationalismiksi, joka olisin vain piirun murto-osan päässä äärioikeistolaisesta, fasistisesta ajattelusta. Näinhän ei ole, mutta vasemmiston omiman nykyretoriikan mukaisesti on, ja sehän on synneistä mustin ja synkin. Ellette usko, kysykää Immoselta.

Nyt kuitenkin huomaan jopa Suomen poliittisesa eliitissä ja valtamediassa yskähtelyjä. Orpo toteaa että poliisien määrää pitää lisätä, ja tällä viikolla Ylen paikallisuutisissa (tosin vain paikallis-) oli aiheena mm. Ruotsin kaupunkien käsiin räjähtänyt jengiväkivalta, joka liitettiin suoraan maahanmuuttajiin.

edit: typoja, kun ei malta oikolukea ennen lähettämistä

[Marius]

Syyspimeys levittäytyy synnyinmaan ylle. Meidän jälkeemme vedenpaisumus.

Ei vaan sisällissota. On korkea aika että toisille maille tekopyhästi aseita ja näennäisrauhanpalkintoja kaupitellut Ruotsi saa / joutuu maistamaan omaa lääkettään. Varjopuoli on lyhyt etäisyys Suomeen.

Ruotsiin on haluttu väkivallan kulttuureja todistamaan monimuotoisuutta. Tätä on myös saatu. On järjen köyhyyttä edes kuvitella että väkivallan kulttuurien kanssa voitaisiin keskustella muuten kuin väkivallan kielellä. Ruotsissa alkaa tämä väkipuhe. Nähtäväksi jää käykö kuten Ranskassa. Maa osoittautuu  niin heikoksi että muiden on tultava heti apuun ja osallistumaan itseaiheutettamiensa sotatoimien hoitoon.

Kyllä Ruotsi pystyisi hoitelemaan ongelmansa.

Mutta se ei ole tarkoitus. Ongelma ei ole ongelma jos eliitti tienaa sillä. Ongelma on mahdollisuus.

Raha ratkaisee, eikä syys ole lainkaan synkkä, toisille.