Timo Soini ja maahanmuutto

[leo3]

Tähän ketjuun on tarkoitus koota Soinin kannanottoja ja mielipiteitä maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyen.

Aloitan Peruspomo-kirjalla:

5. Maahanmuuttokysymys

Oman taustani takia en ole itse ollut innostunut maahanmuuttoteemasta, enkä näe maahanmuuttoa suurimpana yhteiskunnallisena ongelmana. Olen ollut paljon ulkomaalaisten kanssa tekemisissä: kolme interrailia, matkat kansanedustajana ja omin päin, seurakunnan kautta tunnen ihmisiä eri puolilta maailmaa. Lisäksi tulee katolilaisuuteni, jonka perusteella minulle on itsestään selvää, että jokainen ihminen on Luojan luoma ja tasa-arvoinen. Se vain menee niin.

Maahanmuuttokysymykset ovat kuitenkin olleet perussuomalaisten agendalla Tony Halmeen ajoista alkaen. Suomi oli muuttunut 2000-luvun alkuun mennessä niin, että maahanmuuttoa oli syytä alkaa käsitellä julkisessa keskustelussa. Halme otti ensimmäisenä esille tietyt maahanmuuttoon liittyvät epäkohdat. Ne olivat pinnan alla ja ihmiset olisivat halunneet keskustella niistä ja kuulla, ettei heti leimata ääliöksi jos kyseenalaistaa maahanmuuton ja monikulttuurisuuden. Yleiseen kielenkäyttöön tuli maahanmuuton ja monikulttuurisuuden lisäksi uusia termejä, kuten elintasopakolaisuus, turvapaikkashoppailu, kiintiöpakolaisuus, kysymyksiä kuten tekeekö työtä Suomessa ja niin edelleen. Huomasimme, että tällaiset asiat askarruttivat ihmisiä, mutta niiden nostaminen esille sai jotkut näkemään koko puolueen maahanmuuttovastaisena.

Vasta myöhemmässä vaiheessa tuli Jussi Halla-aho, josta minulla on ensimmäiset muistihavainnot 2000-luvun puolenvälin tienoilta tai sen jälkeen, kun hän oli ruvennut pitämään Scripta-blogiansa. Minä en ole sitä tai Hommafoorumia juurikaan lukenut. Ainoastaan silloin, kun tulee jokin kohu, katson mistä on kyse. Mutta se, ettei näistä asioista saanut keskustella, ärsytti minua. Vielä enemmän häiritsi, kun asioiden esiin nostamista ruvettiin hirveästi paheksumaan ja linkittämään puolueeseen. Kun minun persoonaani tultiin kiinni, minulla paloivat päreet. Sanoin, että "Ettehän te voi minua määrittää perustamassani puolueessa näiden maahanmuuttokriitikoiden vuoksi". Tämän puolueen kolme muuta perustajaa – Raimo Vistbacka, Urpo Leppänen ja Kari J. Bärlund – eivät myöskään olleet maahanmuutosta erityisen kiinnostuneita. Leppänen päinvastoin kannatti maahanmuuttoa konkreettisestikin, hänhän oli naimisissa kuubalaisen naisen kanssa.

En ole maahanmuuttokriitikoiden ajatusten selittäjä

Keskustelu, jonka Halla-aho aloitti, on ollut tarpeen ja välttämätöntä ja olisi tullut joka tapauksessa pintaan jotakin kautta. Mutta siihen ei saa liittyä ihmisvihaa. Minä jätän nämä asiat ihmisten itsensä tulkittaviksi enkä katso olevani toisen ihmisen kirjoituksista vastuussa.

Välillä aprikoin itsekin, miten tosissaan Halla-aho mahtaa olla. Ei minua kiinnosta olla Halla-ahon kirjoitusten ja puheiden selittäjänä ja tiedän, ettei hänkään sitä halua. Minä näen tämän kuviona, josta hyötyvät sekä Halla-aho että punavihreä rintama: aina kun maahanmuuttoasiat nousevat esille, Halla-aho hengenheimolaisineen ja punavihreä rintama voittavat ja minä häviän. Sanon maahanmuutosta mitä tahansa, asia menee kannaltani väärään suuntaan, koska tarjolla on vain selittelijän rooli. Johtajan tehtävä on johtaa eikä selitellä.

Halla-aholle tuli jonkinlainen sananvapauden apostolin viitta, vaikkei hän nyt varsinaisesti yleisestä sananvapaudesta puhunut, vaan omastaan – oikeudesta olla muslimeista ja maahanmuutosta omaa mieltä. Hän ei olisi ikinä noussut niin merkittäväksi kuin nousi pelkästään sananvapausteeman kautta. Mielipide ei voi olla väärä, mutta julkilausuttu ja julkikirjoitettu mielipide ei voi olla sellainen, ettei sillä olisi seurauksia. Sananvapaus on myös sitä, että sanoista vastataan. Ei sananvapaus sitä ole, että saa sanoa mitä tahansa ilman seurauksia.

Halla-aho on yhden asian mies, siinä hän on jonkinlainen monomaanikko. Hän on tullut politiikkaan maahanmuuttoteemalla ja tämän teeman takia. Se on hänen kutsumuksensa ja viestinsä. Halla-ahon kirjoitukset ovat loppujen lopuksi aika mietoja maailman ja jopa Suomen mitassa. Kun hän sanoi ja kirjoitti ne jutut, joista sai tuomion, hän ei ollut edes kansanedustaja tai kunnanvaltuutettu. Häntä rangaistaan samasta rikoksesta aina uudelleen. Nyt kun hän on euroehdokas, taas saan kuulla "Kuinka hän voi olla euroehdokkaana?"

Nuiva manifesti

Halla-aho teki vuoden 2011 vaalien alla maahanmuuttokriittisen pamfletin eli "Nuivan manifestin", jonka nimi oli pirun hyvä. Nuivahan osoittaa napakasti yhdellä sanalla, että suhtautuu asiaan vähän kylmäkiskoisesti. Halla-aho sai manifestiin allekirjoittajia, ja media meni tietysti täysillä mukaan manifestin markkinointiin, kuten Halla-aho ja kumppanit olivat laskeneetkin. Kun he järjestivät "nuivan tilaisuuden" Turussa, Yle veti heidät pääuutisiinsa. Mitä muuta nämä halusivat kuin juuri sitä?

Nuiva manifesti oli erinomainen markkinointikikka nollabudjetilla. Katsoessani päivän saldoa totesin vain, että olisin tuonkin näkyvyyden joutunut rahalla ostamaan. Halla-ahon pitäisi myöntää Hesarin punavihreälle fraktiolle tiedonjulkistamisen palkinto, koska se on uutterimmin julkistanut tämän porukan kannanottoja. Heidän toimintansa on silkkaa populismia, josta en itsekään ole vapaa, mutta ulkomaalaispolitiikka ei ole minulle elämöinnin aihe.

Olen käynyt keskusteluja Halla-ahon ja kumppaneiden kanssa tietynlaisten uutisten toistuttua aina uudelleen, mutta kaikille sana ei mene perille. Olen meidän nuorille miehillemme sanonut, että jos teillä ei ole muita aiheita kuin maahanmuutto, niin eihän teidän asialistanne kovin pitkä ole. Te olette nuoria miehiä, teillä on perhettä, missä on teidän sosiaalipolitiikkanne, koulutuspolitiikkanne? Minua jo vähän ärsyttää, että meidän nuoret miehemme ovat niin oikealla, kun minä en ole koskaan ollut. En minä kyllä vasemmallakaan ole ja sen takia tämä puolue on täytynytkin perustaa, että omissa ollaan.

Olli Immoselle olen joskus ihmetellyt, että "Etkö sinä nyt mitään muuta ongelmaa näe kuin monikulttuurisuuden. Luulisi, että kun olet pienen lapsen isä, sinulla olisi lapsilisistä ja neuvoloista asiaa, mutta ei, sinä ajat yhtä raidetta." Vesa-Matti Saarakkalan ei pidä luisua samaan suuntaan, sillä hänessäkin olisi ainesta hyväksi yleispoliitikoksi. Juho Eerola tästä maahanmuutto-falangista on hoksnokkapoika. Hän olisi lahjakas, jos vain keskittyisi asioihin. Olen sanonutkin Eerolalle, että "Olenko minä oikeassa, että sinä et ota tätä elämää kovin vakavasti?" Hän on vastannut, että "Joo, näin se vähän on".

Halla-ahon kanssa minulla on eräänlaiset sanattomat pelisäännöt. Molemmat tiedämme jo, missä rajapyykit menevät. Halla-aho tuskin kuvittelee olevansa poliittinen johtaja. Hänen parhaat ominaisuutensa eivät liity johtamiseen. Hänen taustansa on vähän traaginenkin. Hän on avioerolapsi Tampereen Peltolammilta, ja koulussa häntä on erittäin raa'asti kiusattu. Hän suoritti siviilipalveluksen, kävi tarjoilijakoulun, päätti sen jälkeen lukea itsensä ylioppilaaksi ja mennä yliopistoon. Hän on filosofian tohtori ja osaa kielet.

Halla-ahon henkinen kestokyky on hämmästyttävän kova. Luulen sen johtuvan siitä, että hän on joutunut elämässään selviämään monesta. Jollakin tavalla olen ruvennut tulemaan toimeen hänen kanssaan. Hän oli erittäin tyytyväinen ja helpottunut, kun hän tällä kertaa pääsi eurovaaliehdokkaaksi. Olen mielessäni ajatellut, että "Anna nyt Jussi, perhana, minun pitää sinua vähän aikaa tuossa lähellä, ettei sinulle tapahdu mitään pahaa". Ei minulla ole mitään katkeruuden tunteita häntä kohtaan. Sanoin Jussille, että "Jos pysyt holtissasi, niin mene sinne Eurooppaan. Pelastat itsesi, ei sinun siellä tarvitse puolueesta huolehtia mutta pystyt hoitamaan perhe-elämäsi ja muut sinulle tärkeät asiat." Kun hän malttaisi vain olla töräyttelemättä mitään mahdottomia. Uskon, että hän tällä taustalla ja henkilöhistorialla pärjää EU-parlamentissa.

Pelko islamia kohtaan on ehkä syy, minkä takia maahanmuuttokriitikot saavat suosiota ja kannatusta. Kun puhutaan maahanmuuton ongelmista, ajatellaan että perussuomalaisten kritiikki kohdistuu kaikkeen maahanmuuttoon. Ei se niin mene. Kuka vastustaa amerikkalaisen Patrician tuloa tänne tai sairaanhoitajia Filippiineiltä tai jos Bill tulee Englannista kotivävyksi? Ei kukaan. Kyllä kritiikki kohdistuu muslimeihin: pelätään, etteivät he sopeudu tänne.

Minusta on hyvin mielenkiintoista, että yllättäen monet kovimmista islaminvastaisista poliittisista hahmoista Euroopassa kuuluvat seksuaalivähemmistöihin. Jörg Haider oli biseksuaali ja kaappihomo, Pim Fortyun oli homoseksuaali. Hollannin Geert Wilders, joka johtaa vapauspuoluetta – jos hän ei ole puolihannu, niin sitten ei ole kukaan. Natsismi on kuin kidutuspornokammiosta: saappaat kiiltävät. Natsismia pahempaa pukufetissiä ei olekaan.

Mikä näitä anti-islamisteja yhdistää? Heillä on äärimielipiteitä ja he poikkeavat normista tavalla jos toisellakin, ja ehkä siinä on myös eräänlaista uhriutumista. Ihan niin kuin Hirvisaarella, joka sanoi, että "Minä uhrauduin nyt, että Soini voi näyttää, ettei tämä ole natsipuolue", tai kun hän täytti eroanomuksen ja sanoi: "Se on täytetty." Kristus sanoi ristillä: "Se on täytetty." Hirvisaaren käytöksessä on mielestäni grandisioteettia. Mutta hän osaa flirttailla sanoilla.

BBC:n Hard Talkin haastattelu ja puolueen leimaaminen

Helmikuussa 2013 sain kutsun tulla haastateltavaksi BBC:n Hard Talk -ohjelmaan. Tiesin jo etukäteen, että haastattelussa kysytään maahanmuuttovastaisuudesta. Vastasin, että minun on ihan mahdotonta katolisena kristittynä vihata ihmistä. Sanoin, että "Määritelmällisesti roomalaiskatolilainen ei voi olla rasisti". "No, eihän tuo ole mikään vastaus!" Kysyin, että "Mikäs siinä on väärin?" Sanoin, että se on ainoa vastaus, jonka tulet saamaan. Ei muukalaista saa vihata, Raamatussakin sanotaan, että se on väärin. Muukalaisen vihaamisesta puuttuu kaikki siunaus ja kohtuus.

Ymmärrän, että maailmalla tämä asia otetaan esille. Se pitääkin ottaa, koska mistä he muuten saisivat oikean käsityksen, elleivät suoraan leijonankidasta. Totta kai heidän pitää kysyä siitä minulta, mutta minua ärsyttää, että vastaukseni sanotaan olevan väärä. Haastattelijat voivat olla siitä mitä mieltä vain, mutta sen jälkeen ei voi sanoa, ettenkö minä tietäisi, mitä mieltä minä olen. Kerronhan minä epäsuositutkin mielipiteeni abortista, naispappeudesta ja homoliitoista ääneen, niin miksi en tästä asiasta? Minähän sanon aina, mitä mieltä olen.

Ei minua kyllä rasistiksi kutsuta, mutta minua syytetään siitä, että siedän rasisteja. Halla-ahon kohdalla päätin, että katsotaan, mitä mieltä kansa on vaaleissa. En kuitenkaan hyväksy sitä, että Halla-ahoa rangaistaan samasta puheesta vuodesta toiseen, kuten viime syksynä Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan varajäsenyyden yhteydessä yritettiin. Eduskunta valitsi Halla-ahon yksimielisesti, mutta muut puolueet lähettivät kolme minuuttia valinnan jälkeen julkisuuteen kannanoton, jossa paheksuivat Halla-ahon valintaa. Sehän oli täyttä pelleilyä.

Ärsyttää se uskomaton tekopyhyys ja kohtuuttomuus, jolla meidät leimataan puolueena ja minua vaaditaan erottamaan maahanmuuttokriitikot. Samat ihmiset, jotka puhuvat demokratiasta ja moniarvoisuudesta, edellyttävät, että toimisin omassa puolueessani kuin diktaattori. Edustajamme ovat kansan valitsemia, vaikka saattavat jonkun mielestä olla väärin valittuja. Rajat pitää tietysti olla kaikilla, eikä James Hirvisaaren kohdalla jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin erottaminen puolueesta.

Hirvisaarella ja kumppaneilla on koko ajan ollut maahanmuuttoagenda. Media, erityisesti Hesari, heidät nosti, ja tästä analyysista pidän tiukasti kiinni. Media teki tästä ilmiöstä merkittävän antamalla sille valtavan julkisuuden, ruokkimalla sitä ja pitämällä sitä esillä. Julkisuus on varmaankin toiminut kahteen suuntaan. Se on antanut ihmisille luvan tuoda esille pimeän puolensa ja oikeutuksen, että perhana, näinkin saa ajatella.

Jos käsittelee maahanmuuttokysymyksiä, ei välttämättä ole äärityyppi. Mutta jos asiasta sanoo jotain, niin helposti leimataan nuivaksi tai ihmisvihamieliseksi tai moititaan että ei ole lähimmäisenrakkautta. Jokainen meistä tietää hyvin, ettemme voi avata ovia kaikkien maailman ihmisten tulla tänne. Se ei auta itse ongelman ratkaisemista.

Suomi tarvitsee maltillista maahanmuuttoa

Voi myös kysyä, mikä on oikea tapa kritisoida maahanmuuttoa? Onko sellaiselle tilaa? Tosin kysymys ei minua henkilökohtaisesti hirveästi liikuta, koska näen, että työperäinen, maltillinen maahanmuutto kasvaa jatkossakin sellaisena kuin se Suomeen nyt kohdistuu. Se liittyy monella tavalla maailman muutokseen, ja sitä on ihan turha vastustaa. Esimerkiksi Saksa ei olisi niin menestynyt, jos sinne ei olisi muuttanut miljoonia turkkilaisia, jotka ovat tehneet kaikkia niitä töitä, jotka eivät ole saksalaisille kelvanneet.

Maahanmuuton suhteen edustan täysin valtavirtaa. Osassa puolueen kannattajia aiheuttaa närää, että en pidä maahanmuuttoteemaa erityisen tärkeänä. Vihapostiakin tulee melko runsaasti. Keskustelupalstoilla en käy. Kerran toivotin näille nuorille, esimerkiksi Olli Immoselle, että rinkka tai reppu selkään ja reilaamaan, näkee vähän maailmaa. Hommafoorumilla oli heti viesti, että "Soini on mamu nysverö". Tällä porukalla on yksi asia, joka määrittää suhteen kaikkeen. Minä taas olen monikärkiohjus – puhun talouspolitiikasta, yrittäjyyspolitiikasta, kaikesta mahdollisesta.

Minua kävi eduskunnassa tapaamassa ryhmä maahanmuuttajia, jotka opiskelevat suomen kieltä. Joukossa oli virolaisia, venäläisiä, vietnamilaisia, indonesialaisia ja slovakkeja. Tämä porukka on todella tervetullutta ja helkkarin arvokasta. He halusivat tavata sen Timo Soinin, josta he ovat kuulleet monenlaista. Ehkä minulla oli ollut aikaisemmin sellainen luulo, että olen pelkästään kivan miehen maineessa, mutta ei se kyllä ihan niinkään ole. Monen mielestä olen myös kova ja joskus ankarakin. Maahanmuuttajia askarruttaa, mikä minä oikein olen, mutta olen iloinen, että he haluavat tavata minua. Silloin pääsen kertomaan itse, mistä on kysymys.

Minulla oli heille tunti ja vartti aikaa, mitä he ihmettelivät. Sanoin, että minä haluan kertoa ensin omista näkemyksistäni, ja sitten te saatte kysyä minulta ihan mitä tahansa. He kysyivät maahanmuuttoasioista ja miksen viskaa heitä ulos ja onko hyväksyttyä tulla tänne. Sanoin heille, että "Te teette kaiken oikein juuri nyt. Te olette tulleet Suomeen, opiskelette kieltä ja pidätte omista traditioistanne kiinni, mutta teistähän tulee osa Suomen kansaa, kaksoiskansalaisia. Minä en näe siinä mitään väärää, jos te tulette tänne rakkauden, työn tai jonkin muun hyvän syyn takia."

Suomen maahanmuuttopolitiikka lähtee siitä, että meitä sitovat kansainväliset sopimukset kiintiöpakolaisista. Mutta kun tulee jokin äkillinen valtava kriisi, kuten nyt Syyrian sota, emme me pysty yhtäkkiä ottamaan 30 000:tta Syyrian pakolaista. Silti jokaista ihmistä pitää ajatella yksilönä – ei voi ajatella, että siellä on 30 000 jotakin, vaan siellä on 30 000 ihmistä. Jokaisesta, joka otetaan vastaan, pitää myös huolehtia. Me aiheuttaisimme ongelmia, jos ottaisimme tänne yhtäkkiä valtavan joukon pakolaisia emmekä antaisi tarvittavia resursseja, kielikoulutusta ja muuta, millä he voivat pärjätä täällä.

Puhutaan monikulttuurisuudesta, mutta jokainen painaa omassa monokulttuurissaan niin pitkälle kuin mahdollista. Puolalaiset pyörivät puolalaisten keskuudessa Briteissä ja kiinalaiset ovat chinatowneissa – kuoleman koittaessa tuhkatkin viedään yleensä kotimaan multiin. Avioliittoon etsitään hyvää kiinalaista tai italialaista sukua oleva puoliso. Siitä ei vain puhuta. Virallisesti ollaan näin ja noin, mutta sitten kuitenkin naidaan omasta porukasta. Järjestettyjä avioliittoja paheksutaan, kuten minäkin paheksun, mutta onhan meilläkin eräänlaista järjestelyä. Se vain tapahtuu ihmisten päässä niin, että maisteri hakee maisteria, tohtori tohtoria. Tohtorille käy maisteri ja maisterille tohtori, mutta akateemisesti koulutetulle naiselle ei vähemmän koulutettu mies aina käy.

Jos nainen haluaa pitää huivia, niin hän pitää huivia, kunhan hän ei tee sitä jonkun pakottamana. Jos nainen itse haluaa pukeutua burkhaan, niin mikä minä olen sitä estämään? Tai bussikuskilla sikhiturbaani, ketä se häiritsee? Onhan minullakin ollut risti kaulassa 35 vuotta, enkä minä suostu ottamaan sitä pois. Olen uskonnonvapaudesta aika tarkka, eikä minussa ole niin sanottua islamofobiaa. Mutta tuskin kukaan suomalainen hyväksyy tyttöjen silpomista tai muutakaan tyttöjen ja naisten oikeuksien polkemista. Se täytyy tehdä maahanmuuttajille selväksi, että tässä maassa eletään meidän arvojemme ja lakiemme mukaan.

Minusta on tuntunut tosi pahalta, kun muutaman kerran on käynyt niin, että kävellessäni jossain Itä-Helsingissä tai jopa keskustan kaduilla on tullut musliminainen vastaan, ja näen, että hän pelästyy minua. Osa maahanmuuttajista pelkää minua. Joillekin ihmisille perussuomalainen on yhtä kuin maahanmuuttovastainen. Se häiritsee minua. Tietysti minun täytyy miettiä, miten se käsitys oiotaan. Jos lähden televisioon jotain sanomaan, niin näen jo otsikot: "Soini kiistää olevansa rasisti." Se ei muuta asiaa yhtään paremmaksi.

Suomalaiset pitivät suomalaisuutensa, kun he menivät Ruotsiin, Kanadaan, Australiaan ja Yhdysvaltoihin kaivoksiin ja metsään töihin, mutta ei siellä ruvettu opettamaan suomea kouluissa. Tämä on nyt se iso virhe, jonka me teemme: jos täällä on vaikka pilipalinkielisiä, niin pitäisi saada opiskella sitä koulussa ja hommata tulkki. Tällaiset asiat nostattavat vastustusta. Huomaan kyllä, kun otan ahkerasti koululaisryhmiä vastaan ja siellä on paljon maahanmuuttajataustaisia, että heille on hirveän tärkeää kysyä, mitä mieltä olen heistä maahanmuuttajina. Kun sanon, että "Tervetuloa, teillähän on samat säännöt koulussa kuin muillakin eikö niin? Saatte uskoa millä tavalla haluatte, ja minä uskon omalla tavallani. Kun noudatatte sääntöjä, värillä ei ole mitään väliä." "Ai, oletko sinä sitä mieltä?" Vastaan, että olen aina ollutkin.

[leo3]

Marjan vallassa: Timo Soini puolustaa hallituksen säästöjä
24.9.2015
https://www.youtube.com/watch?v=fAyuxJwVvjc

Maahanmuuttoa käsitellään kohdasta 14:48 alkaen.