Parainen: Vastaanottokeskus yritettiin polttaa

[Kim Evil-666]

Paraisten ja Loimaan asukkaille hieno uutinen.

Nuutisen kommenttia pidän kuvottavana. Maahan tulee "vain 1000 matua/kk". Mikä helvetin vain, sehän tarkoittaa 12.000/vuodessa, siis 120.000 notkujaa 10:ssä vuodessa. Nuutinenko heidät aikoo elättää, vai ajatteleeko Nuutinen veronmaksajien elättävän! Mikä Natku!

[Uuno Nuivanen]

+ 'perheen'yhdistämiset...

[Kni]

Paraisten ja Loimaan vastaanottokeskusten avaaminen peruuntuu

Ovatkohan Paraisten ja Loimaan suvakit nyt kovinkin pettyneitä, suorastaan petettyjä?

"Ketä me nyt suvaitaan?"

[Kni]

Maahanmuuttovirasto ei avaakaan vastaanottokeskusta Paraisille. Viraston mukaan uusia keskuksia ei tarvita, koska nykyiset keskukset ja tilat ovat riittävät.

Suomen Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piiri ei ota käytöön Loimaan Alastarolla sijaitsevaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta. Maahanmuuttoviraston mukaan turvapaikanhakijoiden määrä on vähentynyt siinä määrin, että uusia tiloja ei tarvita.

Turun Mäntykotiin muuttaa lähiaikoina kaikkiaan 150 turvapaikanhakijaa. Pernon ja Tortinmäen hätämajoituskeskukset suljetaan.

Mikä näitä kaikkia yhdistää?

Parainen on pieni saaristokaupunki, matkaa Turun keskustaan 25 km. Alastaro / Loimaa on pieni maalaiskaupunki, matkaa Turkuun noin 75 ja Tampereelle noin 95 km. Tortinmäki on täyttä landea, alueella pyörii susilaumoja ja Turun keskustaan on yli 30 kilometriä. Pernosta on matkaa keskustaan noin 9 km.

Turun Mäntykodista on matkaa ydinkeskustan diskoihin ja kauppoihin 1,5 km.

Arvelen, että asiakkaat ovat ilmaisseet tyytymättömyyntensä paitsi riisiin, myös sijaintiin kaukana keskustasta. Tuskinpa tämä vain SPR:n ja Maahanmuuttoviraston aloitteesta tapahtuu.

Ennustan värinää ja tärinää Aurajoen rannoille ensi kesäksi. SoO Turku, get set.

[Kemolitor]

Nauvossa oleskelevat turvapaikanhakijat huolissaan tulevasta

Perheelliset turvapaikanhakijat olivat ehtineet jo tottua ajatukseen elämästä saaristossa.

Maahanmuuttoviraston päätös peruuttaa Paraisille valmisteilla olleen vastaanottokeskuksen avaaminen aiheuttaa huolta 92 turvapaikanhakijassa, jotka ovat jo onnistuneet ainakin osittain juurtumaan saaristoon.

Nauvon hätämajoitusyksikön johtaja Sirkku Koskisen mukaan turvapaikanhakijoille kerrottiin Maahanmuuttoviraston päätöksestä tiistaina.

– Moni oli jo ehtinyt ajatella, että voivat jäädä lopullisesti saaristoon asumaan, mikäli turvapaikka heltiää, Koskinen kertoo.

Tällä hetkellä sen vertaa SPR:llä kuin Nauvossa oleskelevilla turvapaikanhakijoillakaan ei ole tietoa siitä, mihin heidät lopulta tullaan sijoittamaan sen jälkeen, kun Nauvon Strandbo-hotelli luovutetaan kesän ajaksi jälleen saaristolomailijoiden käyttöön.

Turvapaikanhakijat siirtyvät Strandbosta pois huhtikuun lopussa.

Koskisen mukaan huolta hakijoissa aiheuttaa muun muassa lasten koulut ja aikuisille jo luvatut kesätyöpaikat.

Kaikilla Nauvossa majoittuvilla turvapaikanhakijoilla on lapsia.

– Täällä on ala- ja yläkoulu sekä aikuisille suomen kielen opetusta. Lapset ovat integroituneet jo hyvin, Koskinen kertoo.

Nauvossa paikalliset ovat ottaneet turvapaikanhakijat osaksi kyläyhteisöä poikkeuksellisen hienolla tavalla.

Koskisen mukaan monelle perheelle on syntynyt paikallisiin jo ystävyyssuhteita. Tämä on ollut lasten koulunkäynnin ja oman kesätyöpaikan lisäksi yksi syy, miksi moni hakijoista on toivonut elämää saaristossa pidemmälläkin tähtäimellä.

– Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen moni työnantajistakin on kysellyt jo, että miten käy sovittujen työsuhteiden kanssa, toteaa Koskinen.

Hän muistuttaa kuitenkin, että Nauvon hätämajoitusyksikkö oli alun perinkin tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu ja sen turvapaikanhakijatkin tietävät.

TS: Nauvossa oleskelevat turvapaikanhakijat huolissaan tulevasta

En oikein ymmärtänyt tätä kohtaa: "Moni oli jo ehtinyt ajatella, että voivat jäädä lopullisesti saaristoon asumaan, mikäli turvapaikka heltiää, Koskinen kertoo."

Turvapaikan saanut saa aivan vapaasti asettua asumaan haluamaansa kuntaan vaikka lopullisesti. Miksi he eivät voisi muuttaa Nauvoon turvapaikan saatuaan, varsinkin kun heillä on siellä jo työpaikatkin valmiina odottamassa?

[Gunnar Hymén]

eikö siellä nyt päästäkään vaihtamaan kulttuuria?

suomalainen opettaa matulle, kuinka käydään vessanpötöllä oikeaoppisesti, josta sitten pakolainen kiittäväisenä opettaa suomalaiselle puskaraiskauksen aakkoset ryhmässä

[Mr.Reese]

Semmonen mocuoodi tuo sepostus, että noinkohan on taas asiat menneet vai kirjoittaako toimittaja fantasioistaan? Kyllä se mullekin maistuis täyshoito saaristolaishotellissa.

[Kni]

En oikein ymmärtänyt tätä kohtaa: "Moni oli jo ehtinyt ajatella, että voivat jäädä lopullisesti saaristoon asumaan, mikäli turvapaikka heltiää, Koskinen kertoo."

Turvapaikan saanut saa aivan vapaasti asettua asumaan haluamaansa kuntaan vaikka lopullisesti. Miksi he eivät voisi muuttaa Nauvoon turvapaikan saatuaan, varsinkin kun heillä on siellä jo työpaikatkin valmiina odottamassa?

Kyse on varmaan epävarmuudesta, koska nyt kaikki palvelut pelaavat kuin itsestään. Ilmainen majoitus, ruoka ja kuukausiraha hyvätasoisessa hotellissa on varsin helppoa elämää. Keskivertoihminen joutuu ponnistelemaan kaiken tuon eteen.

Tässä on toimittajalta melkoinen asenteellisuuden ilmaus:

Tällä hetkellä sen vertaa SPR:llä kuin Nauvossa oleskelevilla turvapaikanhakijoillakaan ei ole tietoa siitä, mihin heidät lopulta tullaan sijoittamaan sen jälkeen, kun Nauvon Strandbo-hotelli luovutetaan kesän ajaksi jälleen saaristolomailijoiden käyttöön.

Syntyy kuva, että ikäänkuin SPR omistaisi hotellin ja hyvää hyvyyttään antaisi sen taas hotelliyrittäjälle kesäksi käyttöön.

Toisaalta olen samaa mieltä, että jos Nauvon Strandbossa on asunut oikeasti lapsiperheitä, kuten TS:n kuvasta voisi päätellä, niin tällaisten tulijoiden sopeutuminen on puolin ja toisin kaikkein helpointa. Isä, äiti ja pari kolme alakouluikäistä lasta on paljon helpompi ottaa vastaan ja hyväksyä kuin neljä parikymppistä eat-sleep-fuck-repeat -geelitukkasotilaskarkuria.

Toivon että Nauvon lapsille löytyy turvallinen koulupaikka ja vanhemmille työtä. Annetaan näille turvapaikka ja lähetetään sotilaskarkurit ja elintasosurffailijat takaisin Irakiin.

[Alaric]

Nauvossa sijainnut vok lakkautettiin noin vuosi sitten, mutta paikkakunnalle jäi silti notkumaan lähes 30 irakilaista. He ovat löytäneet asuntoja vapaaehtoisten avustuksella ja paikalliset osallistuvat jopa vuokrien maksuun. Osa turhiksista on jo saanut töitäkin. Tilanne on silti epävarma, sillä moni irakilaisista jää vaille turvapaikkaa

http://yle.fi/uutiset/3-9510646 (15.3.2017)

Turvapaikanhakijat kotiutuivat Nauvoon

Nauvossa asuu edelleen liki 30 turvapaikanhakijaa, vaikka vastaanottokeskus lakkautettiin vuosi sitten.

Noin puolitoista vuotta sitten Suomen Punainen Risti sijoitti satakunta turvapaikanhakijaa Nauvossa olevaan tyhjään hotelliin. Nauvolaiset ottivat turvapaikanhakijat vastaan poikkeuksellisen hyvin – niin hyvin, että asian noteerasi jopa brittiläinen The Guardian -lehti.

Kesän alla vastaanottokeskus kuitenkin suljettiin. Asukkaiden arveltiin lähtevän muihin vastaanottokeskuksiin, mutta toisin kävi. Liki 30 irakilaista jäi Nauvoon.

He ovat löytäneet asuntonsa nauvolaisten vapaaehtoisten avustuksella. Paikalliset osallistuvat jopa vuokrien maksuun.

– Täällä on ihmeellisiä asukkaita. He ovat todella auttavaisia. He haluavat auttaa vieraita ihmisiä, turvapaikanhakija Alia Ahmed sanoo.

Osa saanut jo töitä

Nauvolainen Mirjam Granström on yksi auttajista. Hän aloitti vapaaehtoisena silloin, kun turvapaikanhakijat tulivat Nauvoon.

– Aluksi olin vapaaehtoinen, mutta nyt olen ystävä, Granström sanoo.

Nauvolaiset ovat aktiivisia järjestämään toimintaa. Turvapaikanhakijat ovat tervetulleita kaikkiin tapahtumiin. Osa turvapaikanhakijoista on jo saanut töitä, ja lisää töitä on tiedossa kesäksi.

– Minä aloitan työt nauvolaisessa hotellissa. Odotan sitä, kertoo Anmar Al-Dulaimi.

Odottaminen on raskasta

Tummat pilvet kuitenkin roikkuvat toimivan yhteiselon yllä, sillä moni irakilainen turvapaikanhakija jää Suomessa ilman turvapaikkaa. Epävarman tulevaisuuden kanssa pitää pystyä elämään.

– Yritämme pitää itsemme kiireisinä muilla asioilla, ja pyrimme olemaan enemmän sisällä suomalaisessa yhteiskunnassa, sanoo Anmar Al-Dulaimi.

– Se on todella raskasta. Kyllä sen huomaa, jos joku on surullinen. Olemme kuin iso perhe, Mirjam Granström sanoo.