Maanpuolustus – toiselle turva, toiselle uhka?

[kelloseppä]

Keskustelu tässä ketjussa saa kovin runsaasti rönsyjä tie mihin suuntaan; mikä on tietysti sinällään hyvä... Palaan kuitenkin alkuruutuun.

"Sota on politiikan teon jatke" niin kuin nim. sivullinen totesi, johti kysymykseeni siitä, kuka tai mikä on a) Clausewitzin näkemyksen mukaan subjekti niin politiikan teolle kuin sodalle b) kuka tai mikä kirjoittajien mielestä on tai pitäisi olla subjekti. Yritin perustella peninsulaarisotien espanjalaisilla sissijoukoilla, venäläisillä "pyssymies"joukkioilla ja Kreikan itsenäisyyssotien merkittävimmillä sotatapahtumilla sitä ajatusta, että Clausewitz ei voinut olla havaitsematta että muutkin kuin ancient regimé:n tunnustamat valtiot ja muunkinlaiset kuin järjestäytyneet ja harjoitetutut, säännölliset sotaväenosastot saattoivat saavuttaa menestystä aivan samalla tavoin kuin vallankumousbasillin tartuttamat ranskalaiset vallankumoushallintoineen saavuttivat jo ennen Napoleonin esiinmarssia poliittiselle areenalle. Pidän luultavana, että Clausewitzin tasoinen henkilö olisi pannut merkille tämän seikan ja esittänyt itselleen jossain muodossa esiintuomani subjekti-kysymyksen.

Nim. siviilitarkkailija toi esiin mm. Fredrik Suuren militarisoituneen varuskunnaksi luonnehditun valtionsa rekryyttikäytännön ainakin osin, siis myös periaatteellisella poliittisella tasolla, vertailukelpoiseksi Ranskan vallankumoushallinnon asevelvollisuusjärjestelmään eli ts. liioitellusti piti Ruotsin ruotuväkilaitoksen evoluutioversiota vertailukelpoisena modernin asevelvollisuusjärjestelmän idean kanssa. Jos kärjistetään vielä enemmän: 1600-luvun Ruotsin ruotuväkilaitos ja 2000-luvun Sveitsin kansanmiliisilaitos olisivat aivan sama asia. Ymmärrän toki, ettei nim. siviilitarkkailija oletettavasti tarkoittanut tätäkään. (Millainen oli em. mainittujen järjestelmien rekryyttien koulutuksen ja edes alkeiskoulutetun osaston sotatoimissa käyttämisen metodiikka, on täysin eri aihepiiri.)

Ruotuväkilaitos pohjautuu itsevaltiuteen, sääty-yhteiskuntaan ja ajatuksen itsensä Jumalan säätämästä yhteiskunnallisesta järjestyksestä ja asevelvollisuus itsenäiseseen, vastuuntuntoiseseen, tietyt peruuttamattomat poliittis-oikeudelliset oikeudet omaavaan kansalaiseen. Näin sekä poliittisena että sotilaallisena subjektina. Juuri tämän takia Ranskan asevelvollisuuslaki 1798 on erinomaisen tärkeä: se laajensi yleiset ja yhtäläiset kansalaisoikeudet koskemaan myös sotilaspalvelusta ja kansalainen poliittisena subjektina laajeni kansalaiseksi sotilaallisena subjektina.

Otaksumani mukaan Clausewitz siis esitti itselleen subjekti –kysymyksen. Vaan mitä mahtoi siihen itselleen vastata? Kärjisteysti: preussilaisen aatelisupseerin vai ranskalaisen tasavaltalaisen tavoin? Nim. siviilitarkkailija vastasi tähän kiertoteitse pitäytyen brittiläisen ja preussilaisen armeijan järjestelmisen eroihin akselilla ammattimaisuus - siviiliura, vaan ei armeijan luoneen valtion luoneteen eroilla alamainen - kansalainen akselilla. Tähän kysymykseen alamainen - kansalainen -akselilla vastasin itse, etten tiedä Clausewitzin kantaa.

Irtohuomioita

Kenties merkittävin luonteinen ero ranskalaisten ja Napoleonin vallankumousarmeijoiden ja heidän vastustajiensa armeijoiden välillä oli se, että ranskalaisilla armeijan (ja yhteiskunnan) kautta tapahtuva positiivinen säätykierto oli normaali perussääntö eikä enemmän tai vähemmän pitkin hampain hyväksytty poikkeus. Se, että värväyskäytännöt, sodankäyntitekniikat ja eloonjäämisennusteet olivat osallistujilleen niin karmeita kuin olivat, eivät sinänsä tätä miksikään muuta. Toki Napoleon oli poikkeuksellisen välinpitämättömän kylmä henkilötappioille, mutta poikkeuksellinen oli myös hänen joukkojen motivointikykynsä.

Tuskinpa Britannia olisi lähettänyt kenenkään johdolla minkäänlaista siirtoarmeijaa Pyreneille, ellei olisi havaittu, että ranskalaiset eivät todellakaan ole pidettyjä Espanjassa ja tästä syystä Ranska joutui sitomaan joukkojaan Espanjaan sen sijaan että olisi saanut sieltä elävän voiman täydennystä.

En ole tarkoin selvillä, miltä osin ja kuinka vahvasti Clausewitzin tekstiä toimitettiin, mutta aikaikkuna on aika lyhyt: Clausewitz kuoli marraskuussa 1831 ja teos julkaistiin jo seuraavana vuonna. Jos joku tietää tarkemmin lesken osuutta itse sisältöön johdantoa lukuunottamatta, kertokoon.

PS. Kannattaa lukea tekstini tarkkaan, ettei keskustelu leviä hallitsemattomasti joka suuntaan kuin pullataikina; en esim. missään vaiheessa halunnut keskustella sodan totaalisuuden asteista, Napoleonin sodista sotatoimina tai 1700/1800-luvun sodankäyntitekniikoista millään tavoin. Rajatakseni hivenen keskustelun aihetta omalta osaltani jätin kommentoimatta monia arvokkaita huomioita. Etenkin nim. sivullisen puheenvuoro sisälsi "tulevaisuudessa esiin nousevan tällä hetkellä vielä osin tuntemattoman elementin" hahmottamisen vaikeuden, mikä ansaitsisi oman ketjunsa. Yritin juuri tällä subjekti –kysymyksen liittämisellä Clausewitzin henkilöön hahmottaa erään yleisen käsityksen mukaan varsin paljon älyä omanneen henkilöesimerkin avulla tätä nimenomaista erittäin vaikeaa hahmottamisen alalajia.

[kelloseppä]

...

Jos hyväksytään tämä ajatuskulkusi yleisenä hypoteesina, eikä vain esim. meidän omaan aikaamme rajoittuvana, miten se peilautuu esim. Madgeburgin tapaukseen? Olivatko Madgeburgin puolustajat vai piirittäjät sosialisteja ajatusmaailmaltaan, sitä itse tietenkään tiedostamatta? Vai voisiko syynä tapahtuneeseen olla jokin muu syy kuin sosialismi?

Magdeburg oli aateliseen hallintoon perustuvan katolisen liigan yritys kumota protestanttinen muutos yhdellä iskulla. Ns varoittavan esimerkin malli jota mm Tsingis-kaani oli käyttänyt suurella menestyksellä. Mutta joka kääntyi täysin tarkoitustaan vastaan. Magdeburgin puolustajat olivat porvareita (laajasti tulkiten) ja hyökkääjät (aikansa sosialisti-) aatelisia.
...

Jos nim. siviilitarkkailijan mahdollisesti "luokkatietoiseksi" tulkinnaksi kelpuutettava "laaja tulkinta" hyväksytään, se johtaa mm. seuraavaan:

1600-luvun maailman saksankielisen Keski-Euroopan maakreivit, vaaliruhtinaat, arkkipiispat ja mahtisuvut voitaneen kieltämättä tulkita Eurostoliiton komissaareiksi ja taloudellisen eliitin kermaksi. Samoin 1600-luvun palkkasoturijoukkojen "urakoitsijoita", rykmenttien komentajia ja komppanian päälliköitä, (pakko)värväystoiminnan ja huoltotoiminnnan alihankkijoineen voitaneen verrata Eurostoliiton mädännäisyydestä korkean palkkatulonsa saaviin eri tason "systeemiasiantuntijoihin" eli palkattuihin yritysjohtajiin, erikoisasiantuntijoihin ja erikoistutkijoihin, jotka laulavat estoitta työnantajansa lauluja niiden hulluudesta riippumatta. Näin saadaan mukiinmenevä "laaja tulkinta" Eurostoliiton korporaatiokommareista.

Vaan mitäpä esim. seuraavat 1600-luvun maailmassa esiintyneet ilmiöt olisivat sitten meidän Eurostoliiton päivinä?

Ranskan itsevaltainen keskushallinto, vaan täysin hajautettu paikallishallinto – modernisoitua (kommunistista)feodalismia?

Englannin "Loordi-Proktektorin" lyhyt "tasavaltainen" valtakausi – airut tulevasta ideologisesta (puritaani)kommunismista?

Hollannin globaali kauppamahti ja poliittinen itsenäisyys, myös maailman merillä - korporaatiokommunistien johtaman globaalin talouden esiaste?

Portugalin ja Espanjan siirtomaiden hyödyntämiseen ja "puhdasoppiseen katolilaisuuteen" keskittyneen hallinnon ja stagnaation aika – muuttumiskyvyttömien korporaatiokommunististen harvainvallan hallitsemien jättiläisten väistämätön kohtalo?

Ruotsin "modernin" keskushallinnon pienten resurssien ja "puhdasoppisen luterilaisuuden" poikkeuksellisen tehokkaaseen käyttöön keskittyminen – modernin (sota)kommunismin alkio?

Suurin osa em. ilmiöistä keskeisimmiltä osiltaan voidaan näin jälkiviisaasti kiistatta kuuluvan enemmänkin 1600-luvun jälkeisen eurooppalaisen maailman piirteisiin kuin 1600-lukua edeltävien vuosisatojen piirteisiin. Tästä päästään, jos niin halutaan, taas mm. nim. sivullisen tulevaisuuden hahmottamisen vaikeuteen.

Tämänsuuntainen ainakin itselleni kovin avoimeksi ja täyteen vastaamattomia kysymyksiä sisäsltävä ajatuskulku oli mielessäni kysyessäni sitä, miten Magdeburgin häät ja sosialismi saatetaankaan liittää yhteen.

[siviilitarkkailija]

Jälkikäteen historia näyttää selvälta. Tosiasiallisesti kaikkinon sumua ja luuloa.

1600-luvulla tapahtui radikaaleja muutoksia sodankäynnissä. Aateli pohjautui ratsuhevoseen. Kukaan joka ei ole omistanut hevosta,  ei voi tietää miten kallis se on. Porvarien aseet olivat raha ja pyssyt. Sodan olemus oli maa. Maan hankinta ja maan käyttö. Koska ratsut tarvitsivat maata.  Laidunta ja peltoa.  Kaupungit sensijaan eivät tarvinneet kuin ruokaa ja raaka-aineita. Uskonsodat perustuivat uskoon että oli olemassa pyhä järjestys. Sosialistinen aateli joka välitti ja vastasi, Hoiti suhteet korkeimpiin tahoihin.

Luonnontieteet olivat tulleet kuvaan. Paavi halusi passittaa ne takaisin pulloon. Varsinkin kun uskonpuhdistus oli järkyttänyt pyhää järjestystä. Ihmiset joutuivat tekemään päätöksiä mm uskonnon suhteen.  Ja se oli paha juttu koska keskimääräinen ihminen ei halua tehdä päätöksiä.  Siksi 1600 -luvun sodista tuli verisiä. Ottomaani lietsoi omalta osaltaan. Kauppareitit oli katkaistu. Maailmanloppu oli lähellä ja noitia poltettiin mutta ei niin paljoa kuin kerettiläisiä.

Jotain oli tapahtumassa ja se oli sodan mittakaavan kasvu. Keskiaikaisen sodan mittakaava muuttui. Sodasta tuli isompaa, pitempää ja tuhoisampaa. Pisto- ja lyömäaseiden rinnalle tuli toimivia tuliaseita ennenkaikkea tykistö. Tarkalleen piiritystykistön rinnalle tuli kevyt tykistö.  Tykillä voitiin ampua kokonaiset osastot tuusan nuuskaksi. Ei vain muurit. Massat joita liikuteltiin olivat kasvaneet sellaisiksi että pelkkä marssittaminen oli väistämätöntä tappamista.  Tiedettiin että kun joukko x lähtee pisteestä A pisteeseen B, väliin jäävän kapungin C väestöstä neljännes kuolee kun joukko ryöstää sen ruokavarat. Viimeistään keväällä. Tiedettiin myös että jos joukko x EI lähde kohta liikkeelle,  se kuolee itse nälkään. Sota oli muuttunut väistämättömäksi tappamiseksi. Rikas Magdeburg oli tiellä. Se edusti uutta aikaa joka haastoi aatelin ikiaikaiset oikeudet.

Yhtä painava syy löytyi myös Sveitsin valaliiton ja aatelin taisteluista. Sveitsin keihäsneliö oli voittanut monta taistelua ja tehnyt aatelin olemassaolon kyseenalaiseksi. Voidakseen jatkaa etuoikeuksiaa , varoittava esimerkki oli tarpeen. 1500-luvun lopulla sveitsiläiset voittivat aatelin ratsut jopa ns "tasaisella" mikä teki koko aatelin olemassaolon tukalaksi,  kuten espanjan keihäs-musketti muodostelma. Käytännössä aatelin sodankäynnissä noudatetiin sääntöjä,  mutta vain aatelisten välillä. Aateli pystyi pokerinaamalla lupaamaan reilut antautumisehdot Magdeburgin tms väelle,  ja porttien avauduttua tappaa kaikki kunnia ja säännöt säilyttäen, kunhan ei tappanut Ylhäisiä.

Sota oli aatelissuvun ja itsevaltiuden taitekohdassa. Uskonsodat 1600-luvulla murskasivat lopulta niihin intoutuneen aatelin. Mutta aina pitää olla "viimeinen hurraa ja viimeinen taisto". Magdeburg oli menestys joka pakotti vastapuolella olevat kaupunkilaiset ryhdistäytymään ettei heille kävisi samoin ja tekemään politiikkaa. Sopimuksia mm ulkomaa-Ruotsin kanssa. Ohi kuninkaiden ja ruhtinaiden.

Itse en ihan suoria viivoja vetele 1600-luvun ha nykypäivän kanssa. Ainakaan ihan näin vain. 

[guest11919]

Kerronpa minäkin aloitukseen liittyvän tarinan.

Olin aikanani n. kaksivuotiaan lapseni kanssa ruotsinlaivan kannella katselemassa, kun laiva irtoaa satamasta. Lapsi osoitti harmaata, puolustusvoimillemme kuuluvaa alusta (en osaa sanoa tarkemmin, mikä oli kyseessä) ja kysyi, mikä tuo on. Menin hetkeksi lukkoon, sillä lapsi oli niin pieni, ettei puolustusvoimista tai vastaavasta voinut puhua, enkä keksinyt, miten selittää asia. Vieressä oleva nainen pelasti tilanteen kääntymällä lapsen puoleen ja sanomalla hymyillen: "Se on sellainen laiva, joka pitää meistä huolta". Vastaus kelpasi meille molemmille, ja olin hyvin iloinen saamastani avusta.

[Lasse]

Pistoolia tai haulikkoa et luultavasti tule näkemään armeijassa vaikka paska iskiskin tuulettimeen ja tulisi yleinen liikkellepano.

Tornijengissä työkaluni oli Remington, enkä tarkoita kirjoituskonetta...

[Ink Visitor]

Hiukan sama juttu, tornijengissä osalla ukoistani on juurikin nuo Remingtonit (m870) ja osalla tarkkuuskiväärit mutta KAIKILLA pistoolit.

[Ink Visitor]

Reserviläisliiton uusi esittelyvideo julkaistiin tänään Tampereen Kokonaisturvallisuus-messuilla. Videota on kuvattu kevään ja kesän ajan eri puolilla eteläistä Suomea.


Noin kolmen minuutin pituisen videon teosta on vastannut hämeenlinnalainen mainostoimisto Precis Oy. Esittelyvideossa käydään läpi laajimpia reserviläistoiminnan muotoja eli ammuntaa, liikuntaa, urheilua, maanpuolustuskoulutusta ja maanpuolustustahdon ylläpitoa, liitto tiedottaa.

Reserviläisliitto on Suomen suurin maanpuolustusjärjestö.


http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/83803-reservilaisliitto-julkaisi-videon-ammuntaa-raskailla-pistooleilla-ja-urheilua

https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=sVepjbwpVfQ

[Ink Visitor]

77-vuotiaan sissin viesti Venäjälle: "Täällä ollaan valmiina"

Bo Luther on ollut aktiivisesti mukana reserviläistoiminnassa vuodesta 1960 lähtien. Hän haluaa muistuttaa Venäjää siitä, että Suomi ei ole sotilaallinen tyhjiö.

77-vuotias majuri Bo Luther on kirjaimellisesti sitkeä sissi. Hän on ollut aktiivisesti mukana reserviläistoiminnassa jo 55 vuotta.

– Kipinä syttyi armeijan jälkeen, jonka kävin vuosina 1959-1960. Reserviläistoiminnasta innostuin, kun naapurissa oli kaveri, joka oli siinä mukana, Luther muistelee.

RUK:n jälkeen kokelaille tarkoitetun sissikurssin käynyt Luther on esimerkiksi ollut mukana järjestämässä Pahkista, joka on Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen vapaaehtoinen maasto-, sissitoiminta- ja johtamisharjoitus.

– Olen ollut alusta asti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suunnittelemassa ja useimmiten myös itse maastossa toteuttamassa Pahkista. Minua voidaan syystäkin kutsua Pahkiksen isäksi, Luther toteaa.

Harjoitus on järjestetty vuodesta 1965 lähtien vuosittain. Pahkis-nimi tulee siitä, että harjoitus on pidetty yleensä Pahkajärvellä Kouvolassa Karjalan prikaatin harjoitusalueella. Harjoitukseen osallistuu vuosittain noin 200 reserviläistä.

Itsepuolustusta ja salilla vääntämistä

Pahkiksen juuret juontavat vuoteen 1961 ja Helsingin reserviupseeripiirin Jiujutsu-osastoon, jonka oli perustanut kapteeni Yrjö Levikoski.

– Siellä harrastettiin itsepuolustusta. Jossakin vaiheessa totesimme, että tarvitaan muutakin kuin pelkkää salilla vääntämistä. Osaston hallitus antoi minulle tehtäväksi luoda meille maasto- tai jotostoimintaa.

Jotos tarkoittaa maastossa liikkumista tietyssä muodostelmassa niin, että toiminnalla on jokin tarkoitus.

– Ensimmäisen jotoksemme vedin jo samana vuonna. Johdin alkuvaiheissa silloisen "jotoskärjen" avustamana kolmesta neljään jotosta vuodessa, Luther muistelee.

Lisää tilaa

Jiujitsu-osaston nimi muutettiin Sissikerhoksi 60-luvun alkupuolella. Suomalainen vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta oli tuohon aikaan tiukasti valvottua.

– Harrastimme sitä niin paljon kuin mahdollista. Silloin oli tiukat ajat, Suomi ei saanut tehdä mitä halusi. Liikuimme jokamiehenoikeuden puitteissa, eikä meillä ollut aseita mukana. Varusteet ja välineet olivat meidän omia tai ne saatiin kerhoyhtymältä. Tilanne muuttui vasta kun Neuvostoliitto hajosi ja YYA-sopimus mitätöitiin.

Jo ensimmäisten jotosten jälkeen sissikerholaiset totesivat, että harrastus vaati lisää tilaa. Sitä etsittiin eri alueilta Etelä-Suomesta, kunnes kerholaiset pääsivät armeijan leirialueelle Pahkajärvelle vuonna -65.

– Siellä meillä oli lupa liikkua ja ampua ampumaradalla ilman pelkoa siitä, että olisimme menneet siviilien maille. Maastossa ei edelleenkään kannettu aseita.

Silloin syntyi Pahkis.

Survival-tehtäviä

Samaan aikaan Pahkis muuttui kilpailumuotoiseksi, kun sitä ennen oli liikuttu partioina ikään kuin samalla puolella. Vuonna -66 partiot kilpailivat ensimmäisen kerran keskenään erilaisilla tehtävillä.

Seuraavana vuonna partiot yhdistettiin osastoiksi, jotka kilpailivat toisiaan vastaan. Voittajaa ratkottiin puolisotilaallisilla tehtävillä ja survival-tyyppisillä henkiinjäämistehtävillä, jotka suoritettiin rasteilla.

– Oli vesistönylitystä, itsepuolustusta, ensiapua ja ampumista ampumaradalla. Piti liikkua salassa noin 30 kilometrin pituista maastossa olevaa reittiä pitkin niin, ettei vastapuolen partio nähnyt. Jos vastapuoli näki, se sai pisteitä.

Partioilla oli joskus mukanaan valvojat, jotka kantoivat repussa rastimateriaalia. Luther muistelee rastia, jolla piti tehdä ansatarha ja pyydystää sinne lintu.

– Valvojalla oli repussa kuollut kana mukana. Hän pani sen ansaan, kun se oli oikein rakennettu. Sen jälkeen partiot joutuivat tekemään siitä ruokaa maasto-olosuhteissa. Ensin saalistettiin, sitten keitettiin ja syötiin. Jotkut saivat vatsanväänteitä, toiset eivät.

Myyrä livahti melkein joka kerta

Vuoden -67 Pahkiksen jälkeen harjoituksen johto vaihtui vuosittain. Johtaja valitsi itse alaisensa ja suunnitteli itsensä näköisen Pahkiksen.

– Sisseillä jo silloin hyvinkin kokenut "jotoskärki", sillä monilla oli takanaan 10-25 jotosta ja kolme tai neljä Pahkista.

Luther muistaa, että vuosien saatossa kilpailut muuttuivat yhä vaativammiksi.  Yhteen aikaan lajina oli myyräjahti, jossa jahdattiin "myyrää" eli roistoa. Osastot kilpailivat, kuka saa hänet haltuunsa, ja toinen yritti saada myyrän itselleen takaisin.

– Kävi muutaman kerran niin, että minä olin se myyrä. Kun partiot voitonriemuisina kuljettivat minut maaliin, livahdin heidän käsistään juuri ennen maastossa olevaa maaliviivaa. Vaatii jonkin verran maastotaitoja, että sen pystyy tekemään. Melkein joka kerta pääsin livahtamaan, ja silloin metsä raikui valittuja sanoja.

"Juhlis" oli käännekohta

Vuonna 1984 Luther johti "Juhliksen", joka oli Sissikerhon perustamisen 25-vuotis-Pahkis. Silloin Pahkista muutettiin niin, että siitä tuli maastotoiminta- ja johtamisharjoitus ja siinä oli mahdollisimman monta johtamistehtävää. Näitä tehtäviä riitti koko Pahkiksen johtajasta ja hänen esikunnastaan aina partion johtajaan asti.

Kaksi kilpailevaa osastoa sai siis esikunnan, joka johtaa koko pakettia. Tätä formaattia ja sen eri versioita käytetään Pahkiksessa edelleen.

– Vuosittain vaihtuvat johtajat suunnittelevat, valmistelevat ja toteuttavat harjoituksen. Esikunta ja johtajat saavat palautetta toiminnastaan harjoituksen jälkeen.

YYA-sopimuksen lakkauttamisen yhteydessä kansainväliset säännöt muuttuivat niin, että reserviläiset saivat harrastaa aseellista koulutusta.

– Kun Neuvostoliitto kaatui, saimme alkaa tehdä enemmän sotilaallista hommaa. Ennen sitä meillä oli tietyt sopimukset, jotka kumottiin. Nykyisin reserviläisillä on vapaaehtoisissa harjoituksissa Puolustusvoimien varusteet ja aseet mukana.

Eläkkeelle?

Luther kuuluu edelleen Sissikerhoon ja Stadin sisseihin, joka yhdistää upseeri- ja aliupseeriliittoon kuuluvat sissit yhden käsitteen alle.

– Koko toiminnan tärkein asia on alusta asti ollut, ettei ole tehty eroa aliupseerin ja upseerin välillä. Se johtaa, jolla on osaamista ja halua, sotilasarvolla ei ole merkitystä. Tämä on ollut Stadin Sissien suuri voima, siksi tässä on porukka pysynyt.

Viimeksi Pahkis järjestettiin Vekaranjärvellä syyskuussa. Samalla vietettiin Pahkiksen 50-vuotisjuhlaa. Viidettäkymmenettä kertaa oli mukana myös Bo Luther.

– Olin enemmän valmistelutehtävissä ja seuraamassa, mutta maastossa kuitenkin. Ajattelin, että ehkä 77-vuotiaana voisi alkaa jäädä eläkkeelle.

Kaikki harjoitukseen osallistujat ovat nykyään Lutheria nuorempia, mutta sitä on välillä seuraamassa myös hänen ikätovereitaan. Lutheria on innostanut se, että viimeinkin maanpuolustusta saa harrastaa vapaasti.

– Olen elänyt ne vaikeat ajat, jolloin kaikki maanpuolustukseen liittyvä oli vaikea toteuttaa. Meillä oli tavoitteena pitää tämä maa vapaana, ja se onnistuikin onneksi. Sama pätee edelleenkin, kun tätä harrastaa. Pitää tehdä jotain aktiivista, eikä vain istua kahvilla ja puhua.

Venäjä on aina uhka

Mikä sitten saa miehen pomppimaan vapaaehtoisesti metsissä aseiden kanssa vuosikymmenet? Luther repeää nauruun, kun häneltä kysyy, onko hän sotahullu.

– Kaikkea muuta! Tämä ei ole mitään räiskimistä vaan harjoitellaan sitä, mitä armeija ei pysty antamaan, kun määrärahat ovat pienet. En missään nimessä halua, että tulee sota. Tällä haluamme nimenomaan estää sen syttymistä ja omalta osaltamme osoittaa, että Suomi ei ole mikään sotilaallinen tyhjiö.

Venäjää Luther ei pidä sen suurempana uhkana Suomelle kuin ennenkään.

– Se on ollut tietyllä tavalla uhka aina. Mistä muualta tänne kukaan tulisi? Vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on yksi viesti sinnekin suuntaan, että kyllä täällä harjoitellaan ja ollaan valmiina puolustamaan maatamme. Luulen, että heillekin on järkevämpää, että ylläpidämme rauhanomaiset ja asialliset suhteet.

http://yle.fi/uutiset/77-vuotiaan_sissin_viesti_venajalle_taalla_ollaan_valmiina/8397336

[Parsifal]

Omat puolustusvoimat voivat olla uhka, jos niitä käytetään kansalaisia vastaan.

Asevelvollisuusarmeijassapa onkin juuri se juju, että omista kansalaisista koostuva armeija ei taatusti nouse omaa kansaa vastaan. Kaikista yhteiskuntaluokista tasapuolisesti koostuvalla asevelvollisuusarmeijalla ei suoriteta vallankumouksia tai poliittisia puhdistuksia.

Minusta tuntuukin, että juuri se on vasemmistolaisten suurin syy inhota (Suomen) armeijaa, asevelvollisuutta ja maanpuolustusta. Asevelvollisuusarmeijaa ei saa politisoitua, vaikka mitä tekisi.