Blogi: N'oubliez pas la France! Eli nuivuutta gallialaisittain.

[mikanter]

Ranska on noin yleisesti ottaen mokutuksen kärkimaita Euroopassa, mutta sieltäkin löytyy nuivuutta enemmän kuin uskoisi; mikä parasta, nuivuus ranskalaisittain on intellektuaalisesti äärimmäisen korkeatasoista. Le Figaro on oikeistolainen laatulehti, joka juttujensa tasolla pyyhkii meikäläiset Hyyssärit mennen tullen. Lisäksi Figarossa siedetään toisinajattelua aivan eri tavalla kuin omassa Pravdassamme. Oma suosikkini Figaron kirjoittajista on jo vuosikausia ollut koluministi Ivan Rioufol, jonka paikkapaikoin hyvinkin nuiva blogi löytyy täältä:

http://blog.lefigaro.fr/rioufol/

[IDA]

Ranska on noin yleisesti ottaen mokutuksen kärkimaita Euroopassa, mutta sieltäkin löytyy nuivuutta enemmän kuin uskoisi; mikä parasta, nuivuus ranskalaisittain on intellektuaalisesti äärimmäisen korkeatasoista. Le Figaro on oikeistolainen laatulehti, joka juttujensa tasolla pyyhkii meikäläiset Hyyssärit mennen tullen. Lisäksi Figarossa siedetään toisinajattelua aivan eri tavalla kuin omassa Pravdassamme. Oma suosikkini Figaron kirjoittajista on jo vuosikausia ollut koluministi Ivan Rioufol, jonka paikkapaikoin hyvinkin nuiva blogi löytyy täältä:

http://blog.lefigaro.fr/rioufol/

Tuo on itse asiassa aivan totta. Itselläni on erittäin lyhyt - saksan ohella - ranska, joten olisi kiva ylläri, jos vähän edes referoisit.

[mikanter]

OK. Laadin, kunhan kerkiän, pienen suomenkielisen kimaran Rioufolin parhaista paloista.

[mikanter]

Pistänpä tähän tiivistelmän Rioufolin kirjoituksesta kesäkuun 22. päivältä. Sen alkuperäinen otsikko on En attendant l'Islam des Lumières eli "Valistunutta islamia odotellessa". Se on lyhyt, mutta siinä tulevat hyvin esiin muutamat Rioufolin viime aikoinna esillä pitämät keskeiset teemat, mm. presidentti Obaman harjoittama islamin mielistely. Jos teksti tuntuu vähän kököltä, syy on minun; en ole ammattimainen kääntäjä. Alkuteksti löytyy siis yllä olevasta linkistä.

"26-vuotiaan Nedan veriset kasvot tulevat vielä pitkään kummittelemaan Iranin diktatuurihallinnon painajaisissa. Päädyttyään tuntemattoman kuvaajan ikuistamaksi tästä mielenosoituksessa luodin kasvoihinsa saaneesta opiskelijatytöstä on tullut  Iranin kansan vastarinnan symboli. Juuri kun Barack Hussein Obama oli ehtinyt, keskimmäisen nimensä muslimitaustaa alleviivaten, kehottaa "taistelemaan negatiivisia islam-stereotypioita vastaan kaikkialla missä niitä sitten ilmeneekin" (Obaman Kairon puhe 5. kesäkuuta),Iranin teokratia paljasti totalitarisminsa, moraalittomuutensa ja väkivaltaisuutensa. Obaman kommenttia Iranin tapahtumista saatiin odottaa hyvä tovi, mutta lopulta hän ilmaisi Yhdysvaltain tuen kokoontumis- ja mielipiteenvapauden puolesta taisteleville mielenosoittajille.
     Iranin kansa vaatii demokratiaa ja modernisaatiota; se näyttäisi olevan ns. valistuneen islamin kannalla. Tämä "valistunut islam" on kaikkea muuta kuin islamin valtavirtaa ja radikaali islamismi kaikkea muuta kuin marginaali-ilmiö, väittäkööt [Lännen vasemmiston ja Obaman kaltaiset hyväuskoiset] hölmöt tästä asiasta mitä tahansa. Kovin viisasta ei ollut Obamalta sekään, että hän [Kairon puheessaan] iloisesti julisti USA:n hallituksen puolustavan naisten oikeutta kantaa hijabia, ja pyrkivän rankaisemaan niitä, jotka naisilta yrittävät tämän oikeuden kieltää. Huntu, erityisesti burqa ja hijab, on paitsi naisen alistetun aseman, myös Lännen ja sekulaarisuusperiaatteen (laïcité) torjunnan merkki. [--]"


Lopussa Rioufol rakentaa pientä aasinsiltaa Ranskassa näihin aikoihin käytävään keskusteluun Burqan kieltämisestä. Referoin hänen tästä aiheesta kirjoittamiaan tekstejä tuonnemapana. 

[Miniluv]

-- Yhdysvaltain tuen kokoontumis- ja mielipiteenvapauden puolesta taisteleville mielenosoittajille. Iranin kansa vaatii demokratiaa ja modernisaatiota; se näyttäisi olevan ns. valistuneen islamin kannalla.

Voiko kirjoittaja olla tietämättä, että kaikki ehdokkaat Iranin vaaleissa ovat uskonnollisen neuvoston hyväksymiä?

Sitä tukea ei kannattanut suoraan julistaa ulos, se olisi antanut oivan leimakirveen Ahmadinejadin kannattajille, jotka olisivat suoraan voineet julsitaa toiset lännen suosikeiksi/välikappaleiksi.

[mikanter]

-- Yhdysvaltain tuen kokoontumis- ja mielipiteenvapauden puolesta taisteleville mielenosoittajille. Iranin kansa vaatii demokratiaa ja modernisaatiota; se näyttäisi olevan ns. valistuneen islamin kannalla.

Voiko kirjoittaja olla tietämättä, että kaikki ehdokkaat Iranin vaaleissa ovat uskonnollisen neuvoston hyväksymiä?

Sitä tukea ei kannattanut suoraan julistaa ulos, se olisi antanut oivan leimakirveen Ahmadinejadin kannattajille, jotka olisivat suoraan voineet julsitaa toiset lännen suosikeiksi/välikappaleiksi.

Sanoisin, että Rioufolin kirjoituksen varsinainen pointti on länsimaisten liberaalien hyväuskoisuuden kritiikki. Hän ei liene ensisijassa kiinnostunut siitä, mikä näiden Iranin mielenosoitusten perimmäinen luonne on. En ehkä osannut välittää tätä riittävän hyvin käännöksessäni. 

[mikanter]

Eilen 9.7. laaditussa uusimmassaan Rioufol riepottaa jälleen Ranskan omahyväistä vasemmistoeliittiä. Kirjoituksen otsikko on Le déclin de la France suscite le mutisme des élites eli "Eliitti vaikenee Ranskan rappion edessä". Seuraavassa enimmäkseen vapaamuotoinen tiivistelmä.

Tavallinen kansa on kirkkaasti tietoinen siitä, että Ranska on hajoamassa multikultturalismin paineessa, mutta intellektuellit vaikenevat kiusaantuneina. Heidän hellimänsä diversiteettidiskurssi, syrjinnän vastainen taistelu ja erityisesti kaksoisidentiteetin ajatus on tehnyt nuorista toisen polven mamuista röyhkeitä ja vaateliaita. "Meitä kehotetaan integroitumaan. Mutta miksi meidän muka pitäisi integroitua, kun kerran olemme syntyneet täällä", ihmettelee pariisilainen Saïd.
    Rioufol arvostelee suorin sanoin nuorten mamujen taipumusta poimia rusinat pullasta, siis valita ranskalaisuudesta vain se mikä sattuu miellyttämään mutta muilta osin pitäytyä omien vanhempien kulttuurissa:

"Miksi heille pitäisi antaa erivapaus vain osittaiseen assimilaatioon? Eihän sitä ole sallittu aikaisemmillekaan maahanmuuttoaalloille, vaan ne on sulautettu Ranskan kansakuntaan kokonaisuudesssaan. [--] Mitä jää jäljelle ranskalaisesta kulttuurista, jos se omaksutaan vain puoleksi tai neljännesosaksi? Ovatko ne [intellektuellit], jotka vaikenevat tällaisen à la carte -assimilaation edessä, valmiita hyväksymään asenteensa seuraukset eli vuosituhantisen kulttuuriperintömme hitaan tuhoutumisen? Kuulisin mielelläni filosofien ja kirjailijoiden ottavan tähän kantaa, heidän kun pitäisi olla jonkinlaisia visionäärejä."

[mikanter]

Rioufol inhoaa ranskalaisia intellektuelleja, koska nämä ovat lähes määritelmän mukaisesti vasemmistolaisia maailmanhalaajia ja mokuttajia. Muutamia poikkeuksia tietenkin näin suureen joukkoon mahtuu. Eräs heistä on Alain Finkielkraut, jonka myös Rioufol hyväksyvään sävyyn usein noteeraa. Tässä kuitenkin itsensä Finkielkrautin haastattelu englanniksi, aiheena vuodesta toiseen ajankohtainen mamujen mellakointi Ranskassa.

http://www.lefigaro.fr/debats/2005/11/17/01005-20051117ARTFIG90264-alain_finkielkraut_the_illegitimacy_of_hatred.php

[mikanter]

Seuraavassa tiivistelmä Rioufolin 26.6.2009 julkaisemasta blogikirjoituksesta "Miksi burghat tulisi Ranskassa kieltää" (Pourquoi il faut interdire la burqa en France):

"Presidentti Sarkozy on siis kieltäytynyt ottamasta vastaan burghaan, tähän joidenkin musliminaisten käyttämään kokovartalohuntuun, pukeutuneita henkilöitä; "burgha ei ole tervetullut näky valtion tiloissa", totesi presidentti kongressin suosionosoitusten säestämänä. Pian nousi esiin ajatus parlamentaarisen tutkimuskomission perustamisesta tutkimaan mahdollisuutta kieltää burgha kertakaikkiaan Ranskan maaperällä. Mutta tämä vastenmielinen ja naisia alistava naamiaispuku on pelkkä oire paljon vakavammasta ongelmasta, nimittäin islamismin tunkeutumisesta Ranskaan.

Tutkimuskomission perimmmäinen tarkoitus olisi rajata minimiinsä tämän toistaiseksi vielä marginaalisen pukeutumistavan esiintyminen. Ranskan muslimineuvosto (Conseil francais du culte musulman) on jo ehtinyt tehdä tiettäväksi vastustavan asenteensa ja julistanut tutkimuskomission työn 'islamia ja Ranskan muslimiväestöä mustamaalaavaksi'; omituinen väite, jonka tarkoitus lienee lähinnä pelästyttää komissio hiljaiseksi. Burgha on selvä merkki sekulaarin tasavaltalaisuuden koko normiston hylkäämisestä. [--]

Nicolas Sarkozy valittaa, ettei 'integraatiomallimme enää toimi'. Hän kuitenkin varoo visusti pohtimasta epäonnistumisen syitä. Sama arkuus ei vaivaa presidenttiä hänen puhuessaan vaikkapa talous- tai ympäristökriisistä. Monikulttuurisuuskriisi on hyssytelty mutta sitäkin vaarallisempi ongelma. Kuunnellaan Aristotelesta: 'Kansallisen yhteisöllisyyden puute (l'absence de communauté nationale) johtaa sisällissotaan siinä vaiheessa kun kansalaiset eivät jaa enää samoja sivilisatorisia arvoja.' Kieltäytymällä asettumasta vastustamaan niitä, jotka torjuvat ranskalaiset arvot, tasavalta petaa itselleen vaikeata tulevaisuutta.

Monet demokraattisesti asennoituvat muslimit tahtovat erottautua ideologiasta, joka viimekädessä tähtää kansakunnan tuhoamiseen. Sarkozy puhuu kauniita sanoja julistaessaan, että 'islam nauttii Ranskan tasavallassa samaa kunnioitusta kuin muutkin uskonnot'. Voi olla, mutta tämä ei saisi johtaa silmien sulkemiseen kaikelle sille pahalle mitä löytyy burghan takaa, kuten kaupunkiemme getoissa pesivälle muslimifundamentalismille. Ranska on tuhoon tuomittu, ellei se huomaa olevansa uuskolonialismin kohteena, ja laajoja alueita (Ranskan sisällä) on jo menetetty. Nämä ovat tosiasioita, jotka on kohdattava silmästä silmään ja kaikesta (poliittisesti korrektista) arkailusta luopuen.

Islamistit kohtelevat Ranskaa päivä päivältä enemmän kuin miehitettyä maata; miksi ihmeessä pitäisi pelätä tällaisen ilmiön avointa vastustamista? [--]"


* * *

Osaatteko kuvitella, että mikään suomalainen valtamedia suvaitsisi tällaista tekstiä?
   

[JP]

Vive la France? Ranskalainen kulttuuri on kuolemansairas, ja ranskan kansakunta menee kohta perästä. Mitä juhlimista siinä on..

[Maastamuuttaja]

Aika näyttää, kuinka kauan Rioufol sinnittelee Le Figaron palkkalistoilla. Islamkriittisten palstanpitäjien palkanjuoksun luotettavuus alkaa lähestyä Suomen kenttätykistön tulenjohtajien odotettavissa olevaa elinaikaa tilanteessa, jossa vihollisarmeija (muistikuvani mukaan neuvostoliittolainen) oli onnistunut peilaamaan tulenjohtajan sijainnin tarkat koordinaatit.