2015-08-25: Japani: lähes puolet sosiaalitieteiden tiedekunnista lakkautetaan

[Mangustin]

Ns. kovien tieteiden opiskelukaan ei millään tavalla sulje pois sitä, etteikö ihminen voisi olla "sivistynyt" myös siinä mielessä, mitä humanistisesti suuntautuneet asialla käsittävät. Esim. joku Elias Lönnrot oli varsinaiselta koulutukseltaan ja ammatiltaan lääkäri.

Toiseen suuntaan vastaavaa harrastuneisuutta löytyy valitettavasti harvemmin, ts. luonnontieteistä innostuneita ihmistieteilijöitä on harmillisen vähän. Erityisesti kasvatustieteilijöiden osalta ongelma kertautuu koko yhteiskuntaan.

Japani on uutisen mukaan vähentämässä 1300* opiskelupaikkaa ja lakkautettavia tiedekuntia ollaan sulauttamassa yhteen toisten lähitieteiden kanssa - ihmistieteen eivät siis ole katoamassa. On aivan luonnollista että opiskelupaikkoja vähennetään kun ikäluokat pienenevät.

*Japanin väkiluku on n.127 miljoonaa.

[Kulttuurinraikastaja]

En oikein itse jaksa ymmärtää humanististen tieteiden vähättelyä. Toki humanistit tekevät paljon ns. turhaa tutkimusta (tyyliin "englannin kielen olla-verbin käytöstä Godalmingin rautatieasemalla klo 14-16 tiistaisin, keväisin, sateessa"), mutta tehdään siellä ihan oikeasti mielenkiintoisiakin juttuja – joista osalla on suoria sovelluksia myös "oikeissa tieteissä", kuten täällä niitä jotkut nimittävät. Mainittakoon nyt vaikkapa konekääntäminen ja puheentunnistus, josta toki 80% voidaan hoitaa tilastollisesti, mutta näiden menetelmien hiominen loppuunsa perustuu juurikin puhtaaseen humanistiseen kielitieteelliseen työhön. Se syy, miksi esim. Googlen konekääntimet toimivat päin persettä monille kielille, johtuu ala-arvoisista kielimalleista. Sovelluksia löytyy myös sentimenttianalyyseihin, vakoiluun, robotisaation tullessa ihmisen ja koneen välisen kommunikoinnin kehittämiseen ja vaikka mihin.

Itse arvostan henkistä pääomaa taloudellisen pääoman yli. Näen, että vaikkapa tutkimushankkeeseen sijoitettu 100k€ saattaa tuoda todella merkittävää uutta tietoa jostakin asiasta - ja jos ei tuo, ollaan menetetty aika vähän. Sen sijaan talousmaailmassa tuon raha on kadonnut sekunteissa. Makselen ihan mielelläni veroja siitä, että esimerkiksi lahjakkaat historiantutkijat ja arkeologit valottavat ihmiskuntamme menneisyyttä, tulkitsevat vanhoja kirjoituksia ja sitä, miten ja miksi erilaiset tapahtumat ovat vaikuttaneet toisiinsa (vs. se, että niillä lapataan tänne ihmisiä loisimaan tai kustannetaan kansanedustajien kakkosasuntoja tai taksimatkoja). Suoraan sanoen vituttaa, että tänä päivänä arvostetaan enemmän Excelin ja Powerpointin ääressä tuhertavia käsienheiluttelijoita, kuin monien humanististen alojen tutkijoita.

Kaikki humanismin dissaajat voivat kysyä itseltään, milloin viimeksi olet halunnut tietää jotakin esimerkiksi historiasta? Mitä luulet, olisiko se tieto saatavilla, mikäli humanististen tieteiden rahoitus olisi puolitettu vaikkapa 1960? Monella on se harhakuvitelma, että kaikki "humanistisiin aineisiin" liittyvät tutkimusongelmat on jo ratkaistu, ja tiedämme about kaiken kaikesta. Voin sanoa että olette todella väärässä, etenkin tänä päivänä kun digihumanismi on nousussa, ja mahdollistaa täysin uudenlaiset laskennalliset menetelmät ongelmien ratkaisemiseen.

Sanoisin itse, että humanistisia tieteitä pitäisi uudistaa ohjaamalla sitä digihumanismiin ja laskennallisiin tieteisiin päin (todella monet humanistit tekevät tänäkin päivänä käsin kuukausikaupalla työtä, jonka ihan perustason ohjelmointitaidoilla voisi hoitaa päivässä). Mahdollisesti myös opiskelupaikkojakin voisi vähentää hieman, jotta saadaan valikoitua motivoituneempi ja lahjakkaampi porukka sisään. Sen sijaan tutkimusmäärärahoja tulisi lisätä merkittävästi. Tutkimus on nimittäin naurettavan halpaa; monet todella lahjakkaat ihmiset tekevät sitä intohimostaan hyvinkin alhaista toimeentuloa vastaan – pakolainen yhden lapsen kanssa maksaa vuodessa about saman verran kuin akateemisessa viitekehyksessä hyvää palkkaa nauttiva post-doc.

[Moottoritie]

Eli siis mitkä humanistiset alat tulisi lopettaa?
...
Tilastotiede?

Tämä varsin suuri sovelletun matematiikan haara, jonka opiskelussa ei toden totta ole varaa numerotaidottomuuteen, ei ole humanistista alaa nähnytkään.

Se on toki ihan relevantti pointti, että "humanismi" on liian laaja yleiskäsite, jotta sitä voisi kokonaisuutena lokeroida "selvästi hyödylliseksi" tai "vähemmän tärkeäksi". Esimerkiksi kielitieteillä on erittäin konkreettinen käytännön rooli. Mutta sitten jos mennään johonkin naistutkimuksen, sosiologian tai uskontotieteiden kaltaisiin aineisiin, ollan jo varsin lähellä poliittisesti virittyneitä ideologisia ajatuspajoja. Esim. käsite "oikeistolainen sosiologi" lienee melko pitkälti oksymoron.

Ja sittenkö poliittiset päättäjät tekisivät päätöksiä ainoastaan kvasimatemaattisten korrelaatioiden, iltapäivälehtien juorujen ja omien subjektiivisten yleistystensä perusteella?

Jos vertaa hallitusten linjauksia erilaisten päivystävien dosenttien ulostuloihin, niin aika vähän niillä nykyäänkään näyttäisi olevan tekemistä toistensa kanssa. Toki välillä käy niinkin, että tutkija siirtyy politiikkaan (kuten vaikkapa vasemmistoliiton Anna Kontula).

Ja sorrut tässä jossain määrin aiemmassa viestissäni mainitsemaani harhakuvitelmaan, että yhteiskunnallisten asioiden arviointi ei muka onnistuisi myös insinööreiltä yms.

Insinööriopinnot jättävät opiskelijalle hyvin vähän sosiaalisuutta, jollei itseopiskelulla sitä synny..
Teologisen tiedekunnan voisi lopettaa, eli antaa uskovaisten hörhöillä keskenään kolehdein, kymmenyksin, yms. Yleinen uskontotiede voitaisiin helposti yhdistää esim. sosiologiaan. Teologia ei ole tiedettä ollenkaan, varsinkin jos vielä aletaan kouluttamaan imaameja joikhaamaan.