2015-09-25 Nummisuutarit-tulkinnassa persu-Esko syrjäytyy ja surmaa

[saifa]

Kansallisteatterin uudessa Nummisuutarit-tulkinnassa persu-Esko syrjäytyy ja surmaa
Tämän päivän Nummisuutarin Esko on perussuomalainen. Yksinkertainen, lapsenomaisesti uhmakas mies sonnustautuu maihinnoususaappaisiin, leijonapaitaan ja -riipukseen, mutta menettää morsiamekseen luulemansa naisen kultivoituneelle ulkomaalaiselle. Esko pelkää ja siksi halveksii naisia, käyttää siniristilippua alemmuudentuntonsa puolustamiseen, tekee kännipäissään tapon ja päätyy lopulta yhteisönsä hylkäämäksi.
http://www.hs.fi/m/arviot/teatteri/a1443065597373?ref=hs-mob-kulttuuri-4
*hih* onpas realistista kerrontaa. Älähtääkö ensin Soini vai Halla-aho? Esitys pitää kyllä käydä katsomassa.

[Pölhökustaa]

Ja meitä hommalaisiako haukutaan vihapuhujiksi, nälvijöiksi, ennakkoluuloisiksi, rasisteiksi, ivaajiksi, stereotypisoiviksi, foobikoiksi, yksinkertaistajiksi, yksinkertaisiksi ja ties miksi.

Mitä noista, ellei kaikkia, tuo HS:n pläjäys mahtaa edustaa? :-D :-D :-D

[Lasse]

Realistisemmassa versiossa E-sko alkaisi myymään persettään massimiehille ja ostaisi uudenkarhean Audin nahkasisustuksella.

Speedballseilla pumppu jumiin takapenkillä, punaiset korkkarit jaloissa ja blondiperuukki päässä, kuvat seiskaan ja Alibiin. Esirippu.

[JJohannes]

Olen miettinyt, että eikö Regietheater koskaan ala tuntua falskilta ja kaavamaiselta tekijöistään? Aina vaan näytelmien sijoittaminen Natsi-Saksaan tms. on tuoretta ja radikaalia dekonstruktiota?

Suosikkikirjailijani Thomas Bernhard hyökkää teoksissaan usein "katolis-kansallissosialistista" Itävaltalaista kulttuuria ja valtiota vastaan. Tämä johtui siitä, että Bernhard koki lapsena austro-fascismin, sodan ja sen jälkeisen ajan, jolloin Itävallassa ei haluttu tehdä tiliä menneisyyden natsisympatioista. Bernhard kuvaili, kuinka hänen käymässään koulussa otettiin sodan jälkeen Adolf Hitlerin kuva seinältä pois ja ripustettiin samalle paikalle Jeesuksen kuva koulun muuttuessa natsistisesta katoliseksi. Mikään muu koulussa tuskin muuttuikaan.

Vaikka Bernhardin teokset siis tosiaan vaikuttavat olevan täynnä inhoa Itävallan maaseudun nahkahousuisia pikkuhitlereitä ja Wienin porvarillisten kulttuuripiirien umpitaantumuksellisia kalapuikkoviiksiä kohtaan ja termi "katolis-kansallisosialistinen" mainitaan varmaan jokaisessa kirjassa, tarkka lukija kyllä huomaa, että jotain hiljalleen muuttuu nykyaikaa lähestyttäessä. Bernhard hiljalleen ymmärtää, kuinka pikkuporvarillista ja tyhjää on myös teeskentelevien vasemmistolaisintellektuellien ja maailmanhalaajien puhe ihmisoikeuksista ja edistyksestä, kuinka typerää kitschiä moderni taide ja musiikki on ja kuinka ihmiset, jotka kuvittelevat tulevansa toimeen ilman uskontoa ja perinnettä ovat raakalaismaisia barbaareita.

Thomas Bernhard kuoli vuonna 1989 kun Neuvostoliitto oli kuolinkorinoissaan ja kolmasmaailmalaisuuden ja vihreän liikkeen siemenet alkoivat itää. Joku jossain perustellisti pohti, mikä olisi se "katolis-kansallissosialistinen" valtio, jota vastaan Bernhard tänä päivänä hyökkäisi jos eläisi?

[Idumea]

Joo, mikäs siinä. Saisinko seuraavaksi jossain suhteessa rohkeaa teatteria?

[siviilitarkkailija]

Joo, mikäs siinä. Saisinko seuraavaksi jossain suhteessa rohkeaa teatteria?

(http://merlin.pl/Mefisto_Istvan-Szabo,images_product,21,5904356600943.jpg)

Paholaiselle sielunsa myyvä ja valtaapitäviä jatkuvasti nuoleskeleva ja mielistelevä teatterintekijä on varsin rohkea, joskaan ei kovin omaperäinen valinta. Etenkin kun teatterintekijä keskittyy heikkojen solvaamiseen ja tilataideteollisen vihapuheen valmistamiseen oman taloudellisen etunsa nimissä.

Minusta on aika jännä että 35 v sitten unkarilainen elokuvaohjaaja teki elokuvan itsensä totalitaariselle valtiolle myyneestä näyttelijästä, mutta nykyään tästä valinnasta on tullut Suomessa valtioteatterillinen normi. Mefisto ei ainoastaan elä vaan voi hyvin suomalaisessa teatterimaailmassa.

[Roope]

Valtakunnan virallinen räksyttäjä Susanna Kuparinen: "Olisin liian herkkä poliitikoksi"
...
Kuparinen on saapunut Yleisradion studiolle suoraan Eduskunta 3 ­-näytelmän harjoituksista. Näytelmässä käsitellään samoja ajankohtaisia aiheita kuin television keskusteluohjelmassa.

– Ehkä se raivokkuus tulee siitä, että minä hermostun heti, jos ollaan epärehellisiä tai epäloogisia. En kestä sitä!
...
– Ajattele lasta, joka syntyy nyt. Ne ehtivät tätä menoa saada päivähoitojärjestelmät ja muut ihan sekaisin. Ajattele, jos sattuu syntymään perheeseen, jossa on monia ongelmia yhtä aikaa. Lapsen elämä on nyt huomattavasti vaikeampaa tämän hallituksen kuin jonkun toisen hallituksen aikana.

– Eihän neljä vuotta meille ole mitään, mutta vauvalle se on. Ensimmäiset vuodet määrittävät koko elämän, Kuparinen kiihtyy.
...
– Miten 30­–40­-vuotiaat ihmiset elävät ja kokevat todellisuuden Helsingissä? Minkälaisia turvallisuuden ja turvattomuuden tunteita heillä on? Minkälaiset voimat heitä ajavat? Mistä he ovat huolestuneita? Millaiset ihmiset heitä vetää puoleensa? Miten ihmiset perustavat perheitä?
...
Kuparinen olisi halunnut lopettaa näytelmän onnellisesti, mutta se on hänen mielestään vaikeaa. Hän näkee nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa hyvin vähän toivoa.

– Toisaalta, onhan se näytelmän henkilö kaikessa mustuudessaan niin hullu, että se tekee lapsen. Kai se jostakin kertoo. Pitää luottaa ja miettiä selviytymiskeinot uudelleen. Suomalainen elämänmuoto on vielä monella tavalla hyvä ja yhteisöllinen: ihmiset puhaltavat yhteiseen hiileen.

– Päättäjät vievät nyt yhteiskuntaa raaempaan suuntaan. Toivottavasti se ei synnytä vihaa. Toivotaan, etteivät tavalliset ihmiset käy toistensa kimppuun.

Yle 27.9.2015

Kuparinen on raivoissaan jo nykyisistä leikkauksista ja huolissaan yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttumisesta, mutta ei kykene käsittämään, että ne ovat vasta pikkujuttuja tulevan rinnalla, jos massamaahanmuutolle ei saada nopeasti stoppia.

[valtakunnanpärkhele]

Kun kulut alkavat laukkaamaan kunnolla näistä ipakolaisista niin Kulttuuri ja kaikki tuollainen tuottamaton ja raskaasti subventoitu parempien ihmisten viihdyke  tulee ensimäiseksi vasaran alle. 
Saattapi käydä niin, että  teatteriväki syrjäytyy, vetää tonkan punaviiniä ja surmaa...

"Valtio ja Helsinki tukevat Kansallisteatteria vuosittain noin 11 miljoonalla eurolla. Subventioprosentti on teatteripuolen korkein – noin 75 prosenttia.

[ilmaveivi]

Yle 27.9.2015

Kuparinen on raivoissaan jo nykyisistä leikkauksista ja huolissaan yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttumisesta, mutta ei kykene käsittämään, että ne ovat vasta pikkujuttuja tulevan rinnalla, jos massamaahanmuutolle ei saada nopeasti stoppia.

Kuparinen ei tässä ota ollenkaan kantaa meneillään olevaan massamaahanmuuttoon. Ottaa sen sijaan voimakkaasti kantaa hallituksen leikkauspolitiikkaan.

Ehkäpä hän ensi-iltakiireiden hellitettyä ennättää laskea iMamutkin mukaan yhtälöön.

[-PPT-]

Kansallisteatteri ja ooppera olisivat mainioita kohteita uusiksi vastaanottokeskuksiksi.

[Herra Vapaus]

Näyttää olevan sivistyneistön ja kulttuurieliitin uusi ykkösharrastus tuo persujen leimaaminen säälittäviksi reppanoiksi, joilta puuttuu kaikki sosiaaliset taidot. Koskakohan saadaan näytelmä, jossa on päähenkilönä vasemmistolainen suvaitsija, joka ei opi korkeakoulutuksestaan huolimatta mitään älyllistä, vaan toistelee mekaanisesti samoja lauseita loppuelämänsä menettäen sitten lopulta läheisensä ja mielenterveytensä? Loppuhuipentumana tässä näytelmässä voisi toimia se, että päähenkilö kuolee myötähäpeään.

[Masa76]

Kiven Nummisuutareissa ei ketään tapettu. Ohjaaja ottanut taiteellisia vapauksia? Eipä ihme, että esitys oli viime viikolla YLE:n uutislähetyksessä puffattavana.

[siviilitarkkailija]

Kansallisteatteri ja ooppera olisivat mainioita kohteita uusiksi vastaanottokeskuksiksi.

Oopperatalon voisi mainiosti muuttaa vastaanottokeskukseksi. Taloon mahtuu ehkä n 1000 tulijaa asumaan. Samalla säästyisi rutkasti rahaa kun laitoksen muu verovaroilla subventoitu toiminta loppuisi.

Oopperatalon valtaaminen vastaanottokeskukseksi olisi mitä parhain kansalaismielipiteen ja aktiivisuuden osoitus. Siinä olisi Helsingin sosialistiaatelisella eliitillä herneet molemmissa sieraimissa kun menisi eliittipuuhailu eikä voisi kuin hampaita kiristellen hymyillä monikulttuuriselle suvaitsevaisuus-vok-miehitykselle.

[nollatoleranssi]

Monesti puhutaan siitä, että teatterin ja taiteen pitäisi tarjota "tuoreita näkökulmia".

Tuo taas tuntuu siltä samalta jauhamiselta, mitä Suomen toimittajat kirjoittavat päivittäin vihapuhe-kolumneissaan (tai ovat kirjoittaneet jo useiden vuosien ajan). Ei mitään uutta auringon alla.

Se mikä saattaisi joitakin naurattaa on siinä, että he kaikki ovat täysin tosissaan. Ei edes pientäkään ironian pilkahdusta sieltä välistä löydy. Kaikki pitääkin tämän takia vääntää ns. rautalangasta, että heidän omat toimittajatuttavansa tajuaisivat juttujen tason.