Kansainvaelluksia ennen ja nyt

[Sepeteus Hiihtäjä]

Tällainen kirjoitus löytyi Salon Seudun Sanomista:

http://www.sss.fi/2015/09/kansainvaelluksia-ennen-ja-nyt/

Kansainvaelluksia ennen ja nyt
Julkaistu 29.9.2015 | Salon Seudun Sanomat

VESA JAAKOLA. Viime aikojen pakolaisaallot muistuttavat jo pienoisia kansainvaelluksia. Enimmät vaeltajat kulkevat nyt etelästä pohjoiseen, monet tänne Pohjolaan asti.
Maailmanhistoriassa näillä vaeltajilla on paljon edeltäjiä. Vanhimmat heistä lähtivät liikkeelle jo 40 000 vuotta sitten. Tuolloin Homo sapiens -esivanhempamme levittäytyivät Afrikasta Aasian ja Euroopan alueille.
Tuolloin siirtyminen oli toisaalta helpompaa, toisaalta vaikeampaa. Kun väkeä oli vain vähän, vaeltajien oli helppo löytää elinkelpoisia asuinmaita. Liikkuminen oli taas nykyistä työläämpää, kuljettiin jalkaisin.
Uutiskuvista tosin olemme nähneet, että myös aikamme pakolaisvaeltajat taittavat matkaa jalan. Kaikille ei riitä enää junia eikä autoja. Pohjoisessa Suomeenkin kävellään yli valtiorajan.
Myös suomalais-ugrilaiset kansat ovat aikoinaan pronssikaudella vaeltaneet jostakin idän suunnalta nykyisille asuinalueilleen. Esivanhempiemme lähdön syitä voidaan vain arvuutella. Tuliko nälänhätää, syttyikö sotia, joita paettiin?

Kirjoitetussa historiassa varsinaiset kansainvaellukset ajoittuvat kahdelle kaudelle: ensin 3:nnelle – 5:nnelle vuosisadalle ja toinen kaudelle 500 – 900. Sen jälkeenkin monet kansat ovat siirtyneet alueilta toisille moniin suuntiin, useista syistä.
Pakottavista syistä kuten sodista on seurannut pakolaisuutta. On toisaalta tavoiteltu parempaa elämää jossakin muualla. Kansainvaellusten ensi vaiheessa puoleensa vetävä alue oli vanha Rooman valtakunta sen hajotessa viidennellä vuosisadalla.
Ensin hajoavan valtakunnan alueille vaelsivat gootit, jotka pakenivat idästä tulleiden sotaisten hunnien hyökkäyksiä. Länsi-Rooman valtakunnan hajottivat lopulta germaaniheimot, joista ensimmäiset valloittivat Gallian ja toiset muita alueita. Viimeisinä germaaneista langobardit siirtyivät Pohjois-Italiaan.

Kansainvaellusten toisella kaudella turkkilaiset, slaavit ja muut itäiset heimot kulkivat lännen suuntaan ja asuttivat itäisintä Eurooppaa. Myös monet pienemmät heimokansat olivat liikekannalla ja asuttivat uusia alueita kuten Brittein saaret.
Tuolloin myös Pohjolan viikingit lähtivät sotaisille retkilleen kahdeksannella vuosisadalla. Heidän vaeltelunsa ulottuivat Brittein saarilta Irlantiin, Normandiaan ja kauemmaskin Euroopan etelään.
Myöhemminkin useimmat kansainvaellukset koettiin Euroopassa, Euroopasta ja Eurooppaan. Keskiajan alussa arabeja ja berbereitä siirtyi etelästä Iberian niemimaalle. Ristiretkeläisiä alkoi vaeltaa Euroopasta Palestiinaan tuhat vuotta sitten. Kummassakin tapauksessa väkeä liikuttavana voimana oli myös uskonto.
Uskonsodat vainoseurauksineen muuttelivat Euroopan väestökarttaa kolmen vuosisadan ajan 1300 – 1700. Kristityt siirtyivät Balkanilla pohjoisemmas osmannivalloittajien tieltä. Juutalaiset karkotettiin Espanjasta 1492. Katolisten ja protestanttien välienselvittelyistä koitui väestösiirtymiä pakolaisuutena jopa Amerikkaan asti.
Kirjoittaja on diplomaatti.

Oletan, että kirjoitus on tarkoitettu ns. mamu ystävälliseksi, koska kirjoituksen ajankohta, yleinen ilmapiiri ja turviksien massamaahantunkeutuminen.
Jos tältä pohjalta lähdetään asioita selittelemään parhain päin, niin eiköhän kohta olla sillä tasolla, että atomitHAN jo alkuräjähdyksen aikoihin lentelivät ihan kuinka halusivat, kuka milläkin suunnalla ja meni miten halusi minne vaan ja vielä törmäilivät toisiinsa, että jos ihmiset nyt tulee rajojen yli kuinka lystää ja hakkaa kanta-asukit, niin sitähän tapahtui jo miljardeja vuosia sitten...

[siviilitarkkailija]

Kirjoitetussa historiassa varsinaiset kansainvaellukset ajoittuvat kahdelle kaudelle: ensin 3:nnelle – 5:nnelle vuosisadalle ja toinen kaudelle 500 – 900.

Olennaisempaa on ymmärtää asia osaksi Länsi-Rooman valtakunnan tuhoutumista. Rooman valtakunnan tuhoutuminen on pitkälti kansainvaellusten seurausta. Edes aikansa super-armeija ei kyennyt puolustamaan rajoja maahantunkeutuvia vastaan. Voimme kysyä että miten ihmeessä? Miksi antiikin ajan supervalta, joka oli vuosisatoja taistellut ja estänyt barbaareja tulemasta Roomaan, yhtäkkiä romahti ja maahan tuli hillittömiä määriä ihmisiä.

Vastaus liittyy paikallispolitiikkaan. Länsi-Rooma joutui lukuisten sisällissotien keskelle kun maan itärajan hallinto oli alistettu paikallisille maaherroille jotka olivat sekä hallinto- että sotilasviranomaisia. Aikansa taisteltuaan nämä totesivat että oikeastaan heidän oma henkilökohtainen omaisuutensa ja vaikutusvaltansa kasvaa kun rajavalvonnan sijaan alkavatkin tuottamaan maahan kansainvaellusten ajamia ihmismassoja. Mikä myös tapahtui.

On tärkeä ymmärtää että tulijat HALUSIVAT olla roomalaisia. Tulijat HALUSIVAT omalla toiminnallaan osallistua aikansa hyvinvointivaltioon. Mutta tulijat EIVÄT HALUNNEET INTEGROITUA tai elää kuten roomalaiset. Käytännössä kun ihmismassoja tuotettiin paikallishallitsijoiden taloudelliseksi ja orjatyöreserviksi, tulijat eivät suinkaan olleet kiitollisia vaan lopulta vihasivat ja kävivät sotaan roomalaisia ja Roomaa vastaan.

Käytännössä tulijat sekä rakastivat roomalaisia arvoja että vihasivat niitä. Kaikki nauttivat mm kylpylöiden vesistä mutta barbaarit vallan saatuaan, eivät enää osanneet tai viitsineet korjata vesiputkia. Itseasiassa sekä petosten että maahantunkeutumisen seurauksena väestöryhmien vihanpito oli hetkessä niin suurta että käytännössä koko rajamaakuntien sarja joutui sisällissodan ja poliittisen petkutussodan ja lopulta täydellisen hävityksen keskelle. Sodankäyntitapaan ja eurooppalaiseen sotahistoriaan tuotettiin aikaisemman roomalaisen kaupunkihävityksen tilalle kokonaisten hävitettyjen maa-alueiden taktiikka. Eli aikaisemmin sota tai taistelu keskittyi muutamaan kaupunkiin. Kansainvaellusten jälkeen hävitettiin maa-alueita jopa kahden matkaviikon mittaisina alueina jossa kaikki ja kaikkea tuhottiin tarkoituksellisesti jokaisen osapuolen toimesta.

Tämä hävitetyn maan taktiikka on ollut toiminnassa viimevuosisadan kansainvaelluksissa ja sotatoimissa uusien aseiden ja ideologioiden toimesta. Mutta periaatteet hävitetyn maan taktiikalle luotiin kansainvaellusten ja hunnisotien käynnistyessä. Tuskin arvasivat rooman mahtavat maaherrat miten kalliiksi heidän ihmiskuljetus ja omaisuudenhankintasuunnitelmansa lopulta tulivat. Mutta eihän superrikas ihminen voi lopettaa omaisuuden kerryttämistä vaikka myisi samalla oman hirttoköytensä hyvällä voitolla.

[MikkoAP]

Juu kansat ovat vaeltaneet ennenkin. Ja kaikkiin noihin mainittihin vaelluksiin littyi mittavaa verenvuodatusta, orjuuttamista jne. Sen sijaan toimivia hyvinvointivaltioita on luotu vain lyhyenä, alle vuosisadan mittisena ajanjaksona, eivätkä ne todellakaan perustuneet kansainvaelluksille, vaan kansojen sisäisen jaetun historian ja verenperinnön tuomalle yhteenkuuluvuuden tunteelle ja luottamukselle, joita ollaan nyt pikapikaa hävittämässä.

[siviilitarkkailija]

Kansainvaellusten historia on hyvin selkeä ja yksinkertainen vaikka reitit, syyt ja lopputulokset ovat moninaiset: INTEGRAATIOTA ei tapahtunut.

Nykyisessä uskontopoliittiseen eurostoliitoon (liittovaltiouskonnon) ajattelulle olennaisesti kuuluvaa integraatiota, kansojen sekoittumista ei tapahtunut. Tämä ajatus että kansat liitetään ja sotketaan yhdeksi liittovaltion kansalaisuutta ja politiikkaa edustavaksi massaksi on pelkkä tyhjä haave, kannettua vettä kaivossa. Voidaan osoittaa että se roomaisuuden käsitys kirjaimellisesti murskautui yhdessä kansainvaellusten iskussa ja koko imperiumi hajosi hetkessä yksittäisiksi kansoiksi joilla oli elinvoimaa pienempien tuhoutuessa.

Kun valtio, kuten Saksa tänään, joutuu kansainvaellusten kohteeksi, Kiinnittäkää huomio integraation olemattomuuteen. Sitä ei tapahdu. Maassa on jopa 3. ja 4. sukupolven maahanmuuttajia. Kansojen integraatio on siis itsepetosta. Maahan syntyy ihmisten ja ihmisryhmien populaatioita joilla on yhteisiä intressejä Saksan kanssa, mutta selkeästi myös eroja ja halua erottautua saksalaisista.

On pieniä ja kulttuurisesti hajanaisia ryhmiä jotka integroituvat koska haluavat integroitua ja on ryhmät jotka eivät halua eivätkä tule integroitumaan vaikka mikä olisi. Uskomus että kaikki kansat voidaan iloisesti ja suloisesti sekoittaa toisiinsa on valhe. Hallintopoliittinen itsepetos jonka kansainvaellusten aika paljastaa kylmästi ja raa'asti.

[Gommi]

Toinen oleellinen asia on, että kansanvaelluksen kirkkaimmat kynttilät ovat yleensä hyödyntäneet tietojaan tehokkaasti näitä valtakuntia  vastaan vastaan: Esimerkiksi germaanijohtaja Armenius voitti taistelut Roomaa vastaaan, koska oli vuosien ajan opiskellut Rooman taktiikoita roomalaisena upseerina, roomalaisten olosuhteita ja uskomuksia ja tiesi niiden heikkoudet.

Sama asia, kun mongolit varastivat kiinalaisilta ruudintekotaidon. Tai viikingit, jotka joidenkin teorioiden mukaan tekivät loistavat miekkansa Lähi-Idän tuontiteräksestä, joka oli erinomaisen kestävää eurooppalaiseen hauraaseen, hiilipitoiseen teräkseen verrattuna.

Onko nykyisten kouluttautuvien, älykkäiden ja eteenpäin pyrkivien maahanmuuttajien joukossa samanlaisia Armeniuksia? Onko niin että todellinen uhka ei olekaan ns. koneinsinöörit, vaan oikeasti älykkäimmät ja koulutuksia ja pätevyyksiä haalivat maahanmuuttajat? Ei tarvita kuin pieni ydinryhmä taitavia hakkereita, oikeita insinöörejä tai biokemian asiantuntijoita, massa kyllä seuraa perässä. Meneekö liian alumiinihatuksi? En sano kyllä tai ei, annan kunkin muodostaa oman mielipiteensä.   

[siviilitarkkailija]

Esimerkiksi germaanijohtaja Armenius voitti taistelut Roomaa vastaaan, koska oli vuosien ajan opiskellut Rooman taktiikoita roomalaisena upseerina, roomalaisten olosuhteita ja uskomuksia ja tiesi niiden heikkoudet.

Varsinaisesti merkittävin kansanvaellusjohtaja oli visigoottien kuningas Alarik. Armenius (Herman the German) oli ilmeisesti saksalainen pakko-otettu liittolaismaan ns panttivankilapsi josta kouliutui ratsuväkikomentaja. Alarikin ja Armeniuksen välissä on n 4 vuosisataa eritasoisia keisareita. Alarik sensijaan oli visigootti henkeen ja vereen, vaikka taisteli pääosin roomalaisten puolesta ja tuli moneen kertaan petkutetuksi.

Käytännössä roomalaiset olivat muuttuneet niin piittaamattomiksi koko valtiostaan, että valtion puolustaminen laiminlyötiin järjestelmällisesti ja totaalisesti. Käytännössä maata ei edes puolustettu vaan sitä jopa tuhottiin osana puolustustaistelua. Sotatoimintaa oli ulkoistettu palkkajoukoille ja legioonat oli tuhottu sisällissodissa niin että käytännössä legioonat olivat jo ulkoista varustusta ja taktiikoita myöten barbarisoituneet. Tämä tarkoittaa tietysti sitä että sota oli lähinnä sotaa. Legioonille ominaiset muut elementit loistivat poissaolollaan. Maaherrat olivat muuttuneet omiksi pikkukeisareiksi joita vastaan keskusvalta kävi joskus yhtäläistä sotaa kuin ulkoisia vihollisia. Kun tällaiset ryhmät kohtasivat kansainvaellusten massat, ne olivat yksinkertaisesti pelkkiä vastaantulijoita ihmisten ja joukkojen paineelle.

Alarikista tiedetään sen verran että hän oli aluksi hyvin roomalaishenkinen ja erittäin ymmärtäväinen kristinuskoa kohtaan, ja lopulta hän olisi ilmeisesti tyytynyt arvonimiin ja asemaan, mutta aivonsa keisarilliseen suuruuteen ruuvanneet roomalaiset eivät ymmärtäneet eivätkä hyväksyneet vallitsevia tosiasioita. Tapansa mukaan vielä, johtajiensa helpotukseksi, ilmeisesti yrittivät tappaa Alarikin mikä epäonnistui mutta onnistuivat tappamaan tämän kanssa taistelleen ja myöhemmin liittoutuneen roomalaisen Stilicon ja keisarillisen tavan mukaan tappoivat vielä tämän kaverit, poliittiset liittolaiset ja leskenkin. Mistä voidaan päätellä valtakunnan ajautuneen anarkiaan ja hillittömään väkivaltaan.

Yksinkertaisesti ja lyhyesti, Länsi-Rooma nimisen antiikin valtion sisäinen moraali, yhteishenki ja uskottavuus olivat totaalisen loppu. Mutta hallitseva eliitti eli kuin ne olisivat olleet olemassa ja käyttäytyivät pidäkkeettömän väkivaltaisesti niitä kohtaan jotka ymmärsivät ympäröivää maailmaa ja ulkopoliittisia tosiasioita. Mikä loi sekä spekulatiivisten sisällissotien että niistä hyötyvien palkka-armeijoiden tarpeen. Ja kun sisällissodat lopulta käynnistyivät, niitä ja eliittiä ruokkimaan tarvittiin hillittömät ja hallitsemattomat kansainvaellukset jotka lopulta tekivät lopun ensimmäisestä eurooppalaisesta supervallasta.

[Nordman]

Omakohtainen maahanmuutto-asia antaa syvyyttä ymmärtää monia jo tapahtuneita kansojen sisäisiä heimosotia. Tapauksia, joissa jännite on alun perin syntynyt toisen osapuolen kansainvaelluksesta. Ajatelkaapa jos Irakilaisia tulisi ajan saatossa vaikkapa maltilliset vajaa miljoona Suomeen. Sitten eleltäisiin sata vuotta rinnatusten hiljaisen vihanpidon ilmapiirissä, kunnes tilanne eskaloituisi täysimittaiseksi kansanmurhaksi vähemmistöä kohtaan. Toiselta mantereelta katsottuna tapahtuma näyttäisi Matti Meikäläisen silmissä Suomen kansan sisäiseltä välienselvittelyltä. Olivathan molemmat heimot jo pitkään tällä niemellä asuneet.

[siviilitarkkailija]

Nykyinen ja myöhäisantiikin tai varhaiskeskiajan kansainvaellusten yksi motiivi on yhteinen. Kummassakin tapauksessa valtiohallinnossa on tarve saada sotavoimaa joka on valmis käyttämään aseita myös omia aseettomia kansalaisia vastaan eikä vain vihollisia. Tämä piirre toistuu ja selittää mm euroopan nykyisten kansainvaelluksia suosivien hallitusten toimia ja arvovalintoja.