Euroopan maitten kulttuurierot suhteessa "nuivuuteen"

[kriittinen_ajattelija]

Jep, pohdintaa Euroopan maitten kulttuurieroista suhteessa nuivuuteen, että ymmärrämme paremmin miksi Esim. Unkarin hallitus tekee mitä tekee ja miksi Ruotsin hallitus tekee toisin. Aihe on aika vaikea, mutta eiköhän tästä keskustelua synny.

Suomi on amerikkalainen". Näin siksi, että esimerkiksi hollantilaisen kulttuurintutkijan Geert Hofsteden tarkastelun mukaan Suomi on Euroopan amerikkalaisimpia maita. Edellä ovat toki Britannia ja Irlanti, mutta seuraavassa ryhmässä ovatkin sitten pohjoismaat sekä Hollanti ja Luxemburg.

Venäläisiä lähellä emme ole. Lähimpänä suomalaisia ovat Hofsteden "etäisyysindeksin" perusteella norjalaiset ja islantilaiset. Venäläiset puolestaan muistuttavat eniten romanialaisia, bulgarialaisia ja serbialaisia. Merkillepantavaa on, että Hofsteden kriteeristön mukaan venäläiset ovat kulttuurisesti selvästi lähempänä kiinalaisia ja japanilaisia kuin suomalaisi.

Geert Hofstede on viime vuosikymmeninä ollut vaikutusvaltaisimpia kulttuurien välisen vuorovaikutuksen tutkijoita. Hofstede oli tutkinut monikansallisen IBM:n työntekijöiden asenteita yli 50 maassa. Faktorianalyysi paljasti kulttuurieroja seuraavissa asioissa:

• Maskuliinisuus / feminiinisyys-asteikolla Hofstede vertaa kulttuurin suhtautumista ihmissuhteisiin ja hoivaamisen pehmeisiin arvoihin. The fundamental issue here is what motivates people, wanting to be the best (Masculine) or liking what you do (Feminine).

• Epävarmuuden sietäminen / välttäminen kuvaa muun muassa yhteiskunnan suhtautumista normista poikkeavaan käyttäytymiseen.
The dimension Uncertainty Avoidance has to do with the way that a society deals with the fact that the future can never be known: should we try to control the future or just let it happen?

• Valtaetäisyys mittaa sitä, miten suuria eroja ihmisten asemassa hyväksytään.

•Individualismi / kollektivismi-jakauma kuvaa sitä, miten merkittävää ryhmien jäsenyys on ihmisille ja miten tiukasti ryhmien normit määräävät heidän ajatustapaansa ja käyttäytymistään.

Pitkän aikavälin suuntautuminen vs. lyhyen aikavälin suuntautuminen Pitkä aikaorientaatio merkitsee turvallisuushakuista tulevaisuuteen suuntautumista ja säästäväisyyttä. Tässä joukossa sosiaaliset suhteet perustuvat statukseen ja perinteet ovat kunnissa. Lyhyet orientaatio taas painottaa itsensä ilmaisemisen mahdollisuutta ja johtaa nopeitten ratkaisujen etsimiseen.

Hemmottelu vs. pidättyminen / Kontrolli - Ilmaisee, missä määrin ihmiset pyrkivät hallitsemaan halujaan ja mielijohteitaan. Tämä kriteeri näkyy mm. lasten kasvatuksessa. Lievä kontrolli merkitsee vapautta ja itsensä toteuttamista siinä missä tiukka korostaa pidättävyyttä ja itsehillintää.

Suomi ja muut pohjoismaat ovat maailman keskiarvoon verrattuna varsin ei-maskuliinisia hoivayhteiskuntia. Pitkän tasa-arvoperinteen Pohjolassa on myös pieni valtaetäisyys. Erilaisuutta siedetään melko hyvin, joten epävarmuuden välttämistä kuvaava indeksi on pieni, joskin Suomessa muita pohjoismaita suurempi.

Individualismi/kollektivismia Harry Triandis ja monet muut tutkijat pitävät Hofsteden jakaumista tärkeimpänä. Juuri siihen liittyvät suurimmat erot ihmisten arvoissa, normeissa, asenteissa ja käyttäytymisessä.

Individualistisessa kulttuurissa kuka tahansa on yksilön mahdollinen ystävä tai mahdollinen vihollinen. Yksilön oma pärjääminen ratkaisee hänen menestyksensä. Toiseen ihmiseen ei voi muitta mutkitta luottaa, ja siksi on voitava luottaa yhteiskuntaan, sen lakeihin ja sosiaali-turvaan. Siksi näiden pitää olla kaikille tasapuolisia. Koska kauhun tasapaino vallitsee yksilöiden eikä ryhmien välillä, yhteiskunta on melko rauhallinen: ryhmien välisiä konflikteja on vähän.

Kollektivistisessa kulttuurissa yksilö tietää etukäteen, että oman ryhmän jäsen on periaatteessa ystävä ja muut ovat mahdollisia vihollisia. Ryhmän pärjääminen ratkaisee yksilönkin menestyksen; toisaalta yksilö voi luottaa siihen, että ryhmä turvaa jäsenensä. Ryhmän yhtenä-isyys edellyttää tunnetta oman ryhmän arvokkuudesta ja tarpeen tullen tiukkaa johtajuutta tai ryhmäkuria. Koska muut ryhmät ja yhteis-kunta ovat oman ryhmän ulkopuolella, ne voidaan kokea vihollisiksi, ja siksi yhteiskunta on taipuvainen sisäisiin konflikteihin. Kunnia on yksi kollektivistisen kulttuurin avainkäsitteistä: miehen kunnia, suvun kunnia, perheen, kylän, kansan, puolueen tai vaikkapa Ainoan Oikean Jumalan kunnia. Ja koska kollektiivilla on aina hallussaan lopullinen totuus, sen normeista poikkeaminen rangaistaan ankarasti.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/lannen_sankari_on_idan_luuseri

(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/09/finland-geert-hofstede-google-chrome-21-9-2015-180332.jpg?w=700)
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/09/11.jpg?w=700)
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/09/8.jpg?w=700)
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/09/21.jpg?w=700)
http://geert-hofstede.com/finland.html

Toisaalta tuo heikko epävarmuuden sietäminen tuntuu myös korreloivan nuivuuden kanssa:
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/09/13.jpg)
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/09/22.jpg?w=700)

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/78838/gradu02404.pdf?sequence=1

Aiheena siis tässä ketjussa selvittää mitkä kulttuurierot saa aikaan nuivuutta eri puolilla Eurooppaa ja miksei muullakin.

[J. Lannan haamu]

Tämä on äärimmäisen hyvä ja ehkä kaikista relevantein kulttuurianalyysi Homma-forumilla, ajatellen jotain teoreettista kulttuuripohdintaa. Hofstedesta on oma ketju jo suositeltavaa luettavaa osiossa. Harmittaa, kun näitä asioita ei kukaan akateeminen tai sosiologi tunnu kommunikoivan.

Mielenkiintoista on myös se, että ainakaan aikoinaan Hofstedelta ei edes löytynyt näitä kulttuuriluokituksia tietyistä Afrikan ja Lähi-Idän maista. Mutta tämä johtunee siitä, että nuo kulttuurianalyysit ovat tehty organisaatiokulttuuriin peilaten, eikä somppuja sun muita keenereitä työskennellyt 70-luvulla globaaleissa yrityksissä . Eikä muuten työskentele edelleenkään 

Niin, Suomi on omalla tavalla äärimmäisen USA:lainen, mutta lähinnä eniten tulee mieleen tuon individualismin kautta. Muita yhtäläisyyksiä en oikeastaan näe, poislukien konsumerismi.

Edit. Lisäys. Ja liberalismin suhteen samankaltaisuutta löytyy myös, mutta se on vähän erilaista liberalismia...

[kriittinen_ajattelija]

Niin, Suomi on omalla tavalla äärimmäisen USA:lainen, mutta lähinnä eniten tulee mieleen tuon individualismin kautta. Muita yhtäläisyyksiä en oikeastaan näe, poislukien konsumerismi.

Kyllähän Suomi on aika lähellä USA:aa lähes jokaisella mittarilla vrt. Venäjään, toki noita pitää hetki miettiä - miten ne näkyy arkielämässä.
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/09/finland-geert-hofstede-google-chrome-21-9-2015-180332.jpg?w=700)

Mielenkiintoista sinällään myös kuinka Ruotsi eroaa Suomesta joillakin mittareilla, mitkähän tekijät on saanut aikaan Ruotsissa esim. tuon matalan epävarmuuden välttämisen vrt. Suomeen tai Norjaan.

Outoa myös sinällään kuinka Unkarissa on korkea individualismi, mutta ilmeisesti nuo muut tekijät kuten epävarmuuden välttäminen, maskuliinisuus ja "kontrolli" aikaansaa nuivuutta ja aitoja rajoille.

[Rikastaja]

Tanska ja Ruotsi ovat todella samankaltaisia kansoja, mutta asennoituminen maahanmuuttoon todella suurta. Tähän syyksi oletan median ja poliittisen korrektiuden. Oma veikkaus on, että kun humanitääristä maahanmuuttoa alkoi ilmentymään, silloin media loi tiedostamattaan kehykset siitää, mitä saa ja ei saa kirjoittaa. Tästä ei sitten uskallettu poiketa ja syntyi kuin vahingossa poliittinen korrektius. Jos alusta asti olisi kirjoitettu myös kriittisiä puheenvuoroja, koko keskustelukulttuuri ja poliittinen korrektius olisi aivan toista. Veikkaan näin käyneen juuri Tanskassa.

[kriittinen_ajattelija]

Tanska ja Ruotsi ovat todella samankaltaisia kansoja, mutta asennoituminen maahanmuuttoon todella suurta. Tähän syyksi oletan median ja poliittisen korrektiuden. Oma veikkaus on, että kun humanitääristä maahanmuuttoa alkoi ilmentymään, silloin media loi tiedostamattaan kehykset siitää, mitä saa ja ei saa kirjoittaa. Tästä ei sitten uskallettu poiketa ja syntyi kuin vahingossa poliittinen korrektius. Jos alusta asti olisi kirjoitettu myös kriittisiä puheenvuoroja, koko keskustelukulttuuri ja poliittinen korrektius olisi aivan toista. Veikkaan näin käyneen juuri Tanskassa.

Jep, Tanska on todellakin erittäin lähellä Ruotsin arvoja. Tosin en pitäisi Tanskan pitkän aikavälin ennustetta kovin hyvänä tämän asian tiimoilta, maan arvo/kulttuuripohjaa katsoen. Tanskan yliopistot lienee hyvin punavihreitä sielläkin.
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/09/81.jpg?w=700)
Pakko ihmetellä, mistä juontaa juurensa tuo Tanskan ja Ruotsin matala epävarmuuden välttäminen ulottuvuus. Esim. Suomessa ja Norjassa se on puolet korkeampi kun Ruotsissa ja Tanskassa. Arvoulottuvuutta kuvaillaan näin:

The dimension Uncertainty Avoidance has to do with the way that a society deals with the fact that the future can never be known: should we try to control the future or just let it happen?

Ei ihme, että ruotsalaiset on niin passiivisia maahanmuuton suhteenkin.

------------------------------------------------------------------------------------------------

Monet nuivat kadehtii aina välillä mm. Japania tai Etelä-Koreaa, sikäli kun maat ovat huippukehittyneitä ja moderneja, mutta asukkaat on silti kohtuu nuivia eikä sinne tule käytännössä yhtään pakolaisia. Siksi voinee pohtia, mitkä tekijät selittävät tämän.

(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/09/71.jpg?w=544&h=416)

-Japanissa ja E-Koreassa etenkin, individualismi on matalampi kuin Suomessa.
-Japanissa etenkin maskuliinisuus eli ns. kilpailuhenkisyys on erittäin korkealla tasolla.
-Japanissa ja Koreassa epävarmuuden välttäminen on erittäin korkealla tasolla, eli he haluvat kontrolloida kaikkea pakkomielteisesti vrt.
-Myös tuo aikaorientaatio ja "kontrolli" on hieman eri luokkaa kuin Suomella. Esim. Japanissa ja Koreassa on pitkän aikavälin aikaorientaatio eli he kunnioittaa perinteitä enemmän kun Suomessa. Ja tuo "kontrolli/hemmottelu" taas on siellä tiukempi, eli ei mitään vapaakasvatusta lapsille.

[J. Lannan haamu]

Mielestäni yli kymmenen yksikön heitto ei kerro välttämättä kovinkaan suuresta samankaltaisuudesta. Tottakai jos vertaa johonkin toiseen kulttuuriin, kuten Venäjään niin siihen verrattuna tietty. Valtaetäisyys on helppo nähdä yhteiskunnassa ja organisaatiossa, kuten myös maskuliinisuus vs. feminiinisyys. Mutta esim. Singapore on hyvä esimerkki kulttuurista jossa on erittäin korkea 'uncertainty avoidance'. Siksi sitä kontrolloidaan monilla mahdollisilla lainsäädännöillä.

Hollanti on myös hyvä esimerkkikohde lähes kaikilla noilla mittareilla, paitsi tuota Hofsteden uusimpaan en ole oikeastaan tutustunut lainkaan, enkä siihen time-frameenkaan. Mutta en oikein ymmärrä tuota Hollannin suht. korkeaa 'epävarmuuden välttämistä', koska se on hyvin suvaitsevainen kulttuuri kaikessa ikäluokassa, hyvin useita eri asioita kohtaan aj erityisesti lainsäädännön puitteessa aika avoin. Ja suht. korkealla tarkoitan verrattuna Tanskaan tai Ruotsiin, kuvittelisin tilanteen olevan päinvastoin.

Mutta toisaalta itse peilaan näitä dimensioita arkielämään tietyssä sosiaalisessa yhteiskunnan osa-alueessa, joten enpä osaa sanoa.

[J. Lannan haamu]

Lisään vielä lyhyesti,

Hollantilaiset tuntuvat monessa asiassa pitävän Ruotsista ja Tanskasta, esim. ne pastellivärit ja Björn Borg Ruotsin puolelta. Hypoteesini on, että Suomen maantieteellinen positio on pelastanut meidät monelta monikulturismiin liittyvältä asialta, ja se että meillä on tietty läheisyys ollut myös Baltiaan ja 'Slaviaan'.

Tähän samaan voi liittää tuon Skandinaavisuuden, eli millä tavoin Suomi o Skandinaavinen ja millä tavoin ei.

Edit. Lisäys. Muitakaamme myös se, että vaikka arvot saattavat muuttua hitaasti, etenkin suhteessa asenteisiin, niin myös suomalainen arvomaailma on kulttuurien nopeassa evoluutiossa muuttunut feminiinisemmäksi ja lähemmäs Ruotsia, sanoisin. Näin ollen nuo teoriat sopivat mielestäni erittäin hyvin 90-00 luvuille, mutta tämä globaali yhtenäinen maailma 2010--> A.D. sotkee pakkaa vähän...

[talous ja muutos]

Monet nuivat kadehtii aina välillä mm. Japania tai Etelä-Koreaa, sikäli kun maat ovat huippukehittyneitä ja moderneja, mutta asukkaat on silti kohtuu nuivia eikä sinne tule käytännössä yhtään pakolaisia. Siksi voinee pohtia, mitkä tekijät selittävät tämän.

Maakulttuuri vaikuttaa siihen, millaiset työyhteisö- ja organisaatiokulttuurit voivat menestyä kyseisessä maassa.

Keskimääräisellä teknoihmisellä ei ole riittävästi sosiaalisia taitoja, jotta hän pärjäisi ns. asfalttiviidakossa: huijarien kulttuuri (esim. rakennusala) tai väkivaltainen kulttuuri (esim. slummi). Rakennusalalla on tuhansia toimijoita, joten huijarit voivat piileskellä siellä. Väkivaltaisessa kulttuurissa pärjätäkseen pitää olla taitava sovittelija ja hyvä puolustamaan.
Ihmisten erot sosiaalisissa taidoissa johtuvat oppimisesta (kasvu- ja elinympäristö) sekä luontaisesta lahjakkuudesta.

Sosiaalinen maahanmuutto köyhistä maista ja kriisipesäkkeistä on 1990 -luvun alusta (somalialaiset) vähitellen muuttamassa Suomea sellaiseksi, että huijauskulttuuri ja väkivaltakulttuuri leviää Suomeen. Aluksi asuinympäristöihin ja myöhemmin työyhteisöihin ja organisaatioihin.
Huijauskulttuuri: Mikä on maahanmuuttaneen oikea henkilöllisyys? Mistä tiedetään, onko hänellä rikostaustaa? Oliko hän sotarikollinen? Voisiko hänestä tulla jopa terroristi? Voidaanko häntä kiristää menneisyyden avulla? Aiheuttaako hänen menneisyytensä sen, että hänellä on vihollisia yksilö- tai ryhmätasolla? Jne. - Samoja ongelmia oli suomalaisten kesken sisällissodan sukupolvella. Se heijastui heidän lapsiinsa ja toisinaan jopa heidän lapsenlapsiinsa.
Kriisipesäkkeissä eläneet ovat omaksuneet väkivaltaisemman arvo- ja toimintakulttuurin kuin rauhallisissa oloissa eläneet ja kasvaneet. Ero näkyy myös lastenkasvatuksessa.
¤ Siis Suomi muuttuu teknoihmiselle yhä huonommaksi toimintaympäristöksi.

Osalla teknoihmisistä on hyvät sosiaaliset taidot siinä mielessä, että he pärjäävät huijauskulttuurissa ja väkivaltakulttuurissa. Mutta heidän ajastaan ja mielenkiinnostansa yhä isompi osa menee maahanmuutosta aiheutuvien toimintaympäristön haasteisiin. - Yhä vähemmän resursseja jää teknologian ja tuotannon kehittämiseen.

Tällä haluan ilmaista, että Suomesta ei enää voi tulla teknologian huippumaata, kuten oli tilanne 1980 -luvulla ja pienemmässä määrin 1990 -luvulla.

Toisaalta ison väestöpohjan maat (esim. Saksa) voivat olla teknologiamaita sosiaalisesta maahanmuutosta huolimatta. Kuitenkin suurinpiirtein saman väkiluvun maat Etelä - Korea ja Japani menestyvät teknologiassa Saksaa paremmin, koska sosiaalinen maahanmuutto on niihin vähäistä.