Hei sinä toimittaja!

[Jaska L]

Kysymyksiä journalisteille:

Twitter tekee vallankumousta Iranissa ja keskustelupalstat ovat suositteluja Suomessa. Mitä yhteistä? Oletteko hoitaneet tehtävänne, vai mitä (teidän jättämäänne) aukkoa tämäkin keskustelupalsta täyttää?

Oletteko miettineet, onko journalistin korkein tavoite
1) totuudellisen tiedon etsiminen ja sen rehellinen analysointi vai
2) omien idealististen päämäärien julistaminen ja tarvittaessa inhottavien tosiasioiden pyöristely (ts. valistaminen)?

Aivan, siksi iranilaisetkaan eivät tyydy omaan perinteiseen mediaansa!

Yleensä esitetään karrikoiden, että monikulttuurisuus on väistämätön ja jokaisen kunnon kansalaisen tavoite, johon pitää sopeutua. Vaikka tämä kulttuurirelativistinen monikulttiuskonto on utopistisuudessaan kommunismin vertainen. Niin kaunis ajatus, että tuskin kukaan hyväsydäminen ihminen sitä voi vastustaa. Mutta samalla niin naivi, että johtaa lopulta totaaliseen katastrofiin tehdessään täysin väärän analyysin sekä ihmisen perusluonteesta että kulttuurien ja uskontojen todellisuudesta (kuten kommunismikin). Elämä eletään viime kädessä reaalimaailmassa.

Missä oli analyyttinen media silloin, kun Suomen historian suurta virhettä tehtiin kritiikittä? Näin tullaan vielä kysymään. Itsesensuuri eli se mistä vaietaan:
-Mikään maa, ei edes Ruotsi, ole onnistunut integroimaan tyydyttävästi edes lähi-idän kulttuuritaustaisia ihmisiä
-Demokratiassa kansalaiset viime kädessä päättävät, millä sosiaaliturvan tasolla ja ketä ottavat vastaan (Tanskakaan ei ole hylkiövaltio)
-Suomi ottaa kannettavaksi valtavan sosiaalisen, taloudellisen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvän riskin ilman rehellistä kansalaiskeskustelua.
-muualla Euroopassa siirtolaiset ovat kiittäneet auttajiaan lähinnä kivillä ja tulella.
-Onko ihmisten ottaminen sosiaalitukien varaan kylmään pohjolaan todella tehokkain tapa auttaa mahdollisimman monia ihmisiä ja autetaanko näin kaikkein heikoimpia?
-Maahamme on tulossa hankalasti sopeutettvia tulijoita kymmeniä tuhansia (perheenyhdistämisen mukaan luettuina) lähivuosina

Aivan! Mitä jos joskus valitsisitte sen ikävän totuuden? Se voi tehdä kipeää, mutta lopulta johtaa parempaan lopputulokseen. Kansa janoaa totuutta, eikä vain Iranissa. Ja kansa tietää lopulta aika paljon ja vaistoaa herkästi falskiuden.

[Atte Saarela]

Menisit vaikka rannalle ja nauttisit kesästä.