2015-06-25 IS: Professorit lyttäävät täysin Jari Lindströmin

[Yhteisöjäävi]

Ensikertalaisuuslievennys, syyntakeettomaksi määrittäminen ja usein kuultu argumentti vankiloiden ylläpitämisen suurista kustannuksista -- tässä nimityksiä sellaisille päänsilityksille, joiden tarkoitus on vaivuttaa murhaaja terapeuttisesti rauhoittavaan uneen ja poistaa näköpiiristämme se raastava tosiasia, että pahuutta ja pahantekijöitä on olemassa. Oikeusoppineet ja sellaisiksi tekeytyvät houkuttuvat helposti rikollisten parantamisideologian pauloihin, koska se niin lumoavalla tavalla lupaa "hyvyyttä" ja "humanismia". Voi lopulta olla, että nämä lupaukset ovat katteettomia, ehkä jopa turmiollisia. Siis siinä mielessä katteettomia ja turmiollisia, että niiden lunastaminen ei ole mahdollista ilman temppuja, jotka jo itsessään vesittävät ja tekevät tyhjäksi sen asiaintilan, jota tavoitellaan.

[acc]

Ensikertalaisuuslievennys...

Sanan "ensikertalainen" käyttöön sisältyy ajatus, että kertoja tulee jatkossakin. "Ensikertalaisuus"-sanalla ikäänkuin houkutellaan
rikoksen tekoon. Tutustumistarjouksena saa lievennetyn tuomion.

Ensikertalaisuuslievennys tulisi poistaa. Kun kertoja on kertynyt x-määrä, voitaisiin tuomita oikeaan elinkautiseen.
Olisiko hyvä sääntö, että jos kymmenen vuoden aikana syyllistyy kolmeen rikokseen, niin sitten pysyvästi telkien taakse.

[Yhteisöjäävi]

Sanan "ensikertalainen" käyttöön sisältyy ajatus, että kertoja tulee jatkossakin. "Ensikertalaisuus"-sanalla ikäänkuin houkutellaan
rikoksen tekoon. Tutustumistarjouksena saa lievennetyn tuomion.

Käypi järkeen. Tähän liittyy läheisesti se, mistä prosessioikeuden oppikirjoissa puhutaan termillä "paljousalennus". Tällä tarkoitetaan sitä, että jos tekijä on samassa tekokokonaisuudessa tullut rötöstelleeksi useiden rikosnimikkeiden tarkoittamalla tavalla, vähäisimmät rötökset niin sanotusti painetaan villaisella. Ja jos joku ei usko, että termiä "paljousalennus" käytetään oikeustieteellisissä opetusmateriaaleissa, käykääpä lukaisemassa esimerkiksi Matti Tolvasen prosessioikeutta käsitteleviä kirjoituksia.

Vielä rankaisemisesta. Jyrkivirolaiset ja kumppanit muistavat aina muistuttaa, että ehdollinenkin vankeusrangaistus ("varoitus") toimii toivotulla tavalla estäen rikollisia uusimasta keppostelujaan. Perusteeksi he esittelevät tilastoja, joiden mukaan ehdollista saaneista vain se-ja-se prosenttiosuus koskaan uusii tekonsa. Onko tämä vakuuttavaa? Tällaisen ajattelun vakuuttavuus on yhteydessä siihen laajempaan hahmotukseen, jota koetin edellisessä viestissäni kuvailla.

On intuitiivisestikin ymmärrettävää, että rankaisemisessa ei kannata käyttää keinoja, jotka katkeroittavat tai muilla tavoin estävät rikollisen paluun yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Samalla on kuitenkin todettava, että juuri sanottu ei käy argumentiksi sen puolesta, että rankaisemisesta on luovuttava kokonaan. Monet oikeusoppineet oletettavasti pitävät sitä tutkimusnäyttöä, joka osoittaa korrelaatioita yhteiskunnallisen koheesion, rangaistusten lievyyden ja rikollisuuden vähäisen määrän välillä, eräänlaisena kiistattomana tosiasia-arvostelmana. Sitähän se ei missään vaativammassa mielessä ole, ja tästä syystä monet näin esittäessään tulevat paljastaneeksi lähinnä vain sen, miten asiat ovat heidän kuvittelemassaan ihannetodellisuudessa, jossain tämän maailman tuolla puolen.

[Yhteisöjäävi]

Hassu sattuma. Kävin eilen kirjoittamassa viestin, jossa mainitsin Matti Tolvasen ja paljousalennuksen, ja tämän päivän IS huutaa molempia isolla kannessaan.

[N]

Ensikertalaisuuslievennys...

Sanan "ensikertalainen" käyttöön sisältyy ajatus, että kertoja tulee jatkossakin. "Ensikertalaisuus"-sanalla ikäänkuin houkutellaan
rikoksen tekoon. Tutustumistarjouksena saa lievennetyn tuomion.

Ensikertalaisuuslievennys tulisi poistaa. Kun kertoja on kertynyt x-määrä, voitaisiin tuomita oikeaan elinkautiseen.
Olisiko hyvä sääntö, että jos kymmenen vuoden aikana syyllistyy kolmeen rikokseen, niin sitten pysyvästi telkien taakse.

Itse ymmärrän kyllä ensikertalaisuuslievennyksen, koska sen avulla on mahdollista joidenkin osalta estää elämäntaparikollisuuteen päätyminen. Varsinkin jos tuomioita noin muuten sitten laajemmalti kovennettaisiin. Se kun ei liene yhteiskunnankaan etu, että kovilla tuomioilla aiheutettaisiin enemmälti rikollisten uusimisriskiä. Rikoksen uusimisessa koventaminen on aiheellista ja tällainen meillä onkin jo käytössä, tiedä häntä paljonko sitä lopulta hyödynnettään.

Tuota kolme kertaa ja ulos vaihtoehtoa en suosi, sillä kolmannen kerran jälkeen meno lähteekin sitten helposti lapasesta. Siinä vaiheessa kun on parempi jos rikoksen uhri ei jää enää henkiin (koska on niin paljon menetettävää) tai sitten vastustetaan kiinniottoa huomattavasti nykyistä enemmän, ehkä aseellisestikin.

Mutta se, että sama ihminen voi olla ensikertalainen samantyylisistä rikoksista useamman kertaa elämänsä aikana on minusta ongelmallista. Varsinkin seksuaali- ja väkivaltarikoksissa. Näissä tuo aiempi tuomio pitäisi aina olla koventamisperuste, oli siitä kuinka kauan aikaa tahansa. Sitä en sitten tiedä, mikä olisi sopiva asteikko koventamiselle, ehkä se nykyinen, joka jää liian vähälle käytölle kun teot vanhenevat eikä niitä näin ollen käytetä koventamisperusteina.

[duc]

Ministeri Lindström on oikea mies oikeusministeriksi tämän lausunnon perusteella:

Oikeusministeri Lindström vastaa: Kumpi on tärkeämpää - laki vai kansan oikeustaju?

Oikeusministeri Jari Lindström (ps) nosti itse ministereiden kyselytunnilla esille raiskaustuomiot ja kansan oikeustajun.

Keväällä liki ensi töikseen Lindström käynnisti selvityksen siitä, että vastaavatko raiskaustuomiot kansan oikeustajua.

Lindström kertoi saaneensa heti tuoreeltaan kritiikkiä selvityksestä oikeusoppineilta.

– Olen saanut kansalaisilta tukea, se on minulle tärkeämpää, Lindström totesi puoluekokousväelle.

Lindström kiisti IS:lle, että hän tyrmäisi lainoppineiden mielipiteet ja asettaisi kansan oikeustajun lain yläpuolelle.

Onko kansan mielipide tärkeämpi kuin laki ja oikeusoppineiden näkemykset?

– Nyt ymmärrät tämän väärin. Minä arvostan asiantuntijoita. He lyttäävät minut sillä perusteella, että minä olen vain ammattikoulupohjalta tuolla. Se asenne on sellainen, että minä en voi ymmärtää mistään mitään.

– Sen sijaan kansalaiset ei ole antavat minulle palautetta, että oikeusministeriössä on nyt kerrankin ihminen, joka ei ole lakimies. Se tuo sinne kansan tajua. Ministeriössä on asiantuntijoita, jotka osaavat lait. Tarvitseeko minun ne osata? Minulle riittää, että minä linjaan. Tätä tarkoitan, Lindström vastasi.

Mika Lehto

[uuninpankko]

Minulle on kyllä jäänyt vähän epäselväksi, millä tavoin kansan oikeustaju ei toteutuisi, mikäli oikeusministerinä olisikin lakimies. Ja että nytkö se sitten ensimmäistä kertaa sitten Luhtasen - ja ennen Luhtasta - toteutuu.

Päinvastoin, suurin osa lakimieskunnasta lienee päivittäin tekemisissä aivan tavallisten ihmisten ja yritysten tavallisten rikos-, riita- ja hakemusasioiden kautta. Millä tavalla näissä tehtävissä kyettäisiin välttymään kansan oikeustajun välittymiseltä, etenkin kun jokainen lakimies edustaa kansaa siinä kuin kuka tahansa muukin kansalainen?

[sharklaser]

Kaikkien kimmokiljusten ilonaihe Anna Kontula mainitsi aikoinaan että liian tiukka lain noudattaminen on fasismia. Toimittelijat ja kansa iloitsivat. Nytkö toimittelijat haluaisivat että Jari Lindström noudattaisi fasismia enemmän kuin kuuntelisi kansan oikeustajua? Luulin että toimittelijat pitivät fasismia pahana asiana.

[Vesa Heimo]

Kaikkien kimmokiljusten ilonaihe Anna Kontula mainitsi aikoinaan että liian tiukka lain noudattaminen on fasismia. Toimittelijat ja kansa iloitsivat. Nytkö toimittelijat haluaisivat että Jari Lindström noudattaisi fasismia enemmän kuin kuuntelisi kansan oikeustajua? Luulin että toimittelijat pitivät fasismia pahana asiana.

Mitä "kansan syviä rivejä" on kuunnellut ja eri palstoja lukenut, niin itselle kyllä tulee mieleen että "kansan" mielestä lain liian tiukka noudattaminen on mitä enimmässä määrin fasismia. Joka ei ymmärrä mitä tarkoitan, niin voi aloittaa vaikka ylinopeusvalvontaa käsittelevistä ketjuista ihan miltä tahansa keskustelufoorumilta.

[Foundation]

Jarin linja on nostella raiskaustuomioita ja pitää viinit Alkossa ja verotus Pohjois-Koreassa.

[Yhteisöjäävi]

Oletus, jonka mukaan kansan oikeustaju joko toteutuu täysin tai ei toteudu ollenkaan, ei vaikuta minusta kestävältä eikä loppuun asti ajatellulta. Koko kysymys sijoittunee luontevammin enemmän-vähemmän -akselille kuin kaikki-ei mitään -akselille. Mutta tietysti jos tarkoitus on esimerkiksi trivialisoida koko kysymys tai kiistää sen mielekkyys, oletuksen funktion voi ymmärtää tätä taustaa vasten. Se vain, että yhtä nöösipoikaa monta kertaluokkaa pätevämpien ajattelijoiden moraali ei salli --silloinkaan kun he kritisoivat kansan oikeustajuun liittyviä ilmeisiä ongelmia -- näin latteita ja poleemisen saappaan päälle astumia ongelmanasetteluja...     

[N]

Oletus, jonka mukaan kansan oikeustaju joko toteutuu täysin tai ei toteudu ollenkaan, ei vaikuta minusta kestävältä eikä loppuun asti ajatellulta. Koko kysymys sijoittunee luontevammin enemmän-vähemmän -akselille kuin kaikki-ei mitään -akselille. Mutta tietysti jos tarkoitus on esimerkiksi trivialisoida koko kysymys tai kiistää sen mielekkyys, oletuksen funktion voi ymmärtää tätä taustaa vasten. Se vain, että yhtä nöösipoikaa monta kertaluokkaa pätevämpien ajattelijoiden moraali ei salli --silloinkaan kun he kritisoivat kansan oikeustajuun liittyviä ilmeisiä ongelmia -- näin latteita ja poleemisen saappaan päälle astumia ongelmanasetteluja...     

Kansan oikeustajun osalta ongelmana on se, että ei ole mitään yhtenäistä linjaa siitä. Toki jos yli 50% on sitä mieltä, että rangaistukset ovat liian lieviä, niin tällöin voidaan sanoa, että ne myös ovat kansan oikeustajun vastaisia.

Rangaistusten osalta toisaalta puolustan edelleen myös jossain määrin kukkahattutätienkin linjaa. Pelkkä kansan oikeustajun myötäily ja kostomentaliteetin tyydytys ei pidä missään nimessä olla ainoa peruste rangaistuksille, vaan asiaa pitää tarkastella myös laajemminkin. Ennaltaehkäisy ja rikosten uusimisen ehkäisy, joista jälkimmäiseen liittyen myös se, miten tekijät tekonsa jälkeen sopeutuvat takaisin yhteiskuntaan. Rangaistuksensa kärsinyt ja työssä käyvä ihminen on yhteiskunnan kannalta parempi kuin rangaistuksensa kärsinyt ja työtön ihminen, niin taloudellisesti kuin rikoksen uusintariskinkin kannalta.

[duc]

Yle:

Oikeusoppineelta ankaraa kritiikkiä sakkojen korottamiselle: "Ei voi pitää hyväksyttävänä"
Budjetin aukkoja on tarkoitus paikkailla kasvavilla sakkotuloilla. Rikosoikeuden apulaisprofessorin mielestä lähtökohta on täysin väärä.

Hallitus kaavailee sakkorangaistusten ankaraa kiristystä. Rikosoikeuden apulaisprofessori Sakari Melander Helsingin yliopistosta ei innostu suunnitelmasta.

– Vaikuttaa siltä, että se on toteutettu yksinomaan taloudellisia seikkoja silmälläpitäen. Sakkorangaistuksen ankaroittamista yksinomaan valtion tulojen lisäämiseksi ei voida pitää hyväksyttävänä, Melander sanoo.

Syyskuun alussa rikesakot kaksinkertaistuivat. Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä ehdotetaan rikesakkojen kolminkertaistamista. Hallitusohjelman mukaan tarkoitus on myöhemmin valmistella esitys myös päiväsakkojen kaksinkertaistamisesta.

Rikesakoissa Melander näkee pientä korottamisen varaa, sillä niiden tasoa ei ole tarkastettu sitten vuoden 1999.

Rikesakkojen korotuksessakaan ei Melanderin mukaan puhuttaisi kaksin- tai kolminkertaisesta tasosta, vaan huomattavasti maltillisemmasta rahamäärän tarkistamisesta.

– Sakkorangaistuksessa kyse on rangaistuksesta, jonka suuruuden määrityksessä keskeisellä sijalla tulisi pitää oikeudelliset seikat, eivät valtiontalouden kohentamiseen liittyvät näkökohdat.

Päiväsakkojen kohtuullisuus koetuksella

Päiväsakkojen osalta tilanne on Melanderin mukaan vielä rikesakkoja ongelmallisempi. Päiväsakkojen minimimäärään ehdotetaan nostoa nykyisestä kuudesta eurosta kahteentoista euroon. Tällä hetkellä kohtuullisena päiväsakkona pidetään yhtä kuudeskymmenesosaa sakotettavan keskimääräisestä kuukausitulosta.

– Lähes puolet sakoista määrätään minimipäiväsakkoina. Korotus kohdistuisi kaikkein vähiten ansaitseviin. Näen, että tässä tulee konkreettisesti ongelmia juuri vähävaraisille, Melander sanoo.

Melanderin mielestä hallituksen tulisi luopua yksioikoisesta sakkotulojen kaksinkertaistamisen tavoitteestaan ja pohtia asiaa rikosoikeudellisista lähtökohdista käsin.

– Päiväsakon pitää jo määritelmänsä mukaisesti olla kohtuullinen sakotettavan maksukykyyn nähden. Tällä muutoksella olisi siihen olennaisia vaikutuksia.

Taloudellisin syin kiristyvien sakkojen kritisoimisella on pitkät perinteet. Vielä nykyäänkin lakikirjojen etusivuille painettavat Olaus Petrin tuomarinohjeet 1530-luvulta sisältävät jyrkän vastalauseen vuoden 2015 hallitusohjelmalle.

– Ohjeissa todetaan, että kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahain tähden. Se valaisee aika hyvin, mistä tässä on kyse.

Lihavointi minun. Mielenkiintoinen juttu. Minua kiinnostaa erityisesti tuo lihavoimani kohta. Oikeusministeri Lindström selvityttää lain ja kansan oikeustajun vastaavuutta, minkä näen hyvänä toimintana. Toisaalta prof. Melanderin kritiikki on mielestäni oikeutettua, kun hän toteaa: "Sakkorangaistuksen ankaroittamista yksinomaan valtion tulojen lisäämiseksi ei voida pitää hyväksyttävänä."

Tavallaan nyt asiantuntijat, eli juristit, ja ns. maallikot puhuvat asioiden oikeilla nimillä. Kansan oikeustaju, tapaoikeus,* on toisaalta hyvä lähtökohta lakitekstille. Eli, tuomioistuimien päätösten ja tapaoikeuden olisi riittävästi kohdattava, jotta yhteiskuntarauha säilyisi. Ranskan suuri vallankumous oli mielestäni hyvä esimerkki yhteiskunnan kestämättömästä tilasta, kun yhteiskuntarauha järkkyi kuninkaan mielivallan tähden. Toisaalta sivistynyt yhteiskunta tarvitsee välttämättä lain ja oikeuden asiantuntijat, koska oikeudenmukaisuuden, kohtuuden, inhimillisyyden jne. länsimaisten tärkeiden arvojen toteutuminen tuomioistuimissa on usein vaikea prosessi, jonka riittävä ymmärtäminen vaatii asianmukaisen koulutuksen. Länsimaissa on pitkä oikeusfilosofinen perinne uskonnollisista lakiteksteistä ja roomalaisesta oikeuskäytännöistä lähtien. Tuon perinteen kautta olemme onnistuneesti siirtyneet korpilaista ja kostoajatuksesta rakentavampaan oikeuskäytäntöön. En ole tämän alan asiantuntija, mutta mielestäni hyvä tuomioistuin ottaa huomioon sekä tapaoikeuden että länsimaisen oikeusfilosofisen perinteen viisaasti. Tällä hetkellä tuntuu, että hyvät mahdollisuudet parempaan oikeusvaltioon ovat olemassa, joten selvitykset ja keskustelu jatkukoot.

*Kansan oikeustaju on kritisoitu ja epämääräinen termi, jonka lähimmäksi vastineeksi näen ns. tapaoikeuden. Tästä tosin kaipaan lisää keskustelua.

[Mursu]

Palkat ovat vuodesta 1999 vuoteen 2014 nousseet 66 %, joten kaksinkertaistaminen ei ole yliammuttua.