Nationalismin/Kansallismielisyyden vaarallisuus?

[nollatoleranssi]

Ei tule vaivatta vapaus

Tänä kesänä ei ole voinut välttyä havaitsemasta, kuinka vaikeaksi kiihkoton ja järkevä keskustelu nationalismista eli kansallisuusaatteesta on muuttunut. Yli 200 vuoden ajan oli täysin normaalia ja hyväksyttyä olla sitä mieltä, että ihmiskunta jakautuu kulttuurisesti, kielellisesti ja etnisesti omaleimaisiin kansakuntiin, joilla maantieteen ja kykyjen salliessa on myös omat valtionsa.

Nationalismilla ja kansallisvaltioilla on ollut valtavan suuri merkitys historiassa. Tämän toteaminen ei ole poliittinen kannanotto vaan kiistattoman historiallisen tosiasian tunnustamista.

Varsinkin pienille kansakunnille patrioottinen nationalismi eli voimakas kiintymys omaan kansakuntaan ja valtioon on ollut korvaamattoman tärkeä myönteinen voimavara, jota ilman ne eivät olisi historian myrskyistä selvinneet.

Kun mietitään selittäviä tekijöitä Suomen nousulle köyhästä ja syrjäisestä takapajulasta maailman kehittyneimpien maiden joukkoon, ei voi kyllin korostaa suomalaisten kansallisen yksimielisyyden ja kulttuurisen yhtenäisyyden merkitystä. Ilman niitä ei olisi syntynyt luokka- ja kielirajat ylittävää keskinäistä solidaarisuutta eikä valmiutta tinkiä omista yksilöllisistä eduista suuremman yhteisen hyvän puolesta.

Mitenkään itsestään ja automaattisesti tämä yksimielisyys ei syntynyt, vaan sitä edelsivät monenlaiset repivät ristiriidat, kohtalokkaat harhapolut ja raskaat virheet.

Nationalismin kriitikot painottavat mielellään, että kansakunnat ovat tarkoitushakuisesti luotuja ja keinotekoisia rakennelmia. Sosiaalisesti ja poliittisesti ne ovat kuitenkin mitä suurimmassa määrin totta.

Suurin osa ihmiskunnasta jäsentää maailmaa edelleen kansakuntina, yhteisöinä, joilla on oma maantieteellinen alueensa, historiansa ja tehtävänsä tai kohtalonsa.

Nationalismin vaarojen pohdinnan ei tule johtaa tosiasioiden kiistämiseen tai niiden sotkemiseen. Useimmilla ihmisillä on vahvoja ja täsmällisiä ajatuksia oman kansakuntansa ydinominaisuuksista, tärkeimmistä aikaansaannoksista ja historiallisesta kehityspolusta. Heillä on erityinen ja emotionaalisesti voimakas suhde kansakuntansa asuttamaan maantieteelliseen alueeseen.

Vaikka kansallista identiteettiä voidaan ja aika ajoin täytyykin tulkita uudelleen ja päivittää, se ei ole loputtomasti muokattavissa ja neuvoteltavissa. Suomalaisuuskaan ei voi eikä sen tule olla mitä tahansa, koska muuten se muuttuu joksikin muuksi ja menettää voimansa.

Niin nationalismin kriitikoiden kuin sen puolustajien on kuitenkin tärkeää ymmärtää, etteivät kulttuurinen yhtenäisyys ja kansallinen yksimielisyys tarkoita täydellistä samankaltaisuutta, kyvyttömyyttä sietää erilaisuutta ja muurien pystyttämistä.

MARKKU JOKISIPILÄ

Kirjoittaja on Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja ja poliittisen historian professori.

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/802067/Ei+tule+vaivatta+vapaus

[tos]

Miesparka, kohta ristiinnaulitaan...

Ikävä kyllä jäsen Lemmy taitaa olla oikeassa.

Olipa kuitenkin mukava lukea välillä professoritason kirjoitus siitä, ettei nationalismi ole saatanasta.

[Micke90]

Olipas laadukas kirjoitus kaiken tämän natseista ja Immosesta kiihottumisen keskellä.

[guest8096]

Mutta kun Nationalismi on paha, koska Hitler kannatti sitä, ja Hitler on paha koska kannatti Nationalismia!