eurostoliittolainen finanssipolitiikka ja sen väistämätön lopputulema

[siviilitarkkailija]

Tässä pitää muistaa verrata kaksi asiaa. Jos Suomi olisi itsenäinen valtio jolla on OMA finanssipolitiikka. Finanssipolitiikka on tylsä sana ja n 98% lukijoista lakkaa seuraamasta kun kirjoitan sanan F-I-N-A-N-S-S-I-P-O-L-I-T-I-I-K-K-A. Jäljellä on ne pari prosenttia jotka tekevät asiasta kirjoittamisen arvoista. Mitä finanssipolitiikan ja maahanmuuton kuluilla on tekemistä toistensa kanssa. No karrikoiden asia on näin: Eurostoliitossa Suomen kustannukset holtittomasta maahanmuutosta ovat miljoona EUROA päivässä. Itsenäisessä Suomessa kustannukset maahanmuutosta ovat miljoona MARKKAA päivässä. Vaikka toteamuksessa on vedetty mutkia suoraksi ja yhdistetty asioita, niin näin se vaan on. Itsenäisessä Suomessa holtittoman maahanmuuton kustannukset ovat vain kuudesosa nykyisestä. Ja tätä menoa ei mikään valtio tai kokonaisuus kestä pitkää.

Joko ryhdymme radikaalisti vähentämään maassa JO olevia ihmismassoja tai itkemme, solidarisoimme velkaannumme ja rahattomana konkurssivaltiona pakon edessä ryhdymme vähentämään maassa olevia ihmismassoja niillä keinoilla joita konkurssivaltioissa on. Melkopian huomaamme että kaikki olemassaolevat vaihtoehdot johtavat ennepitkää sotaan.

Vaihtoehto yksi.

Jos maahan otetaan kestämätön määrä ihmismassoja, joita ruokitaan alkuasukkaiden kustannuksella, edessä on nuijasota numero 2.

Vaihtoehto kaksi.

Ryhdytään pakkosijoittamaan ihmisiä maakuntiin, edessä on optimistisimmassakin vaihtoehdossa vain torpparilaitoksen toinen tuleminen. Siis jos ihmiset jostain kumman syystä saisivat maassa ja maasta itsensä työllistettyä. Valitettavasti torpparilaitoskin lopulta johtaa sotaan ja edessä on sisällissota numero 2.

Vaihtoehto kolme.

Kuvitellaan että Suomi nykyisten päättäiensä johdolla lakkaa tekemästä itsenäisiä päätöksiä. Kuvitellaan että eurostoliitosta tulee apu, ilo ja onni. Vaan entä jos ei tule. Ei ole tullut tähän päivään mennessä vaan kaikki rahat on menneet ja vain lisäinvestointia, eli maksamiemme rahojen palautuksia on korkeintaan tullut takaisin.

Vaikka sukupolvemme on niin tyhmä ja piittaamaton Suomen hyvinvoinnista, en jaksa uskoa että tulevat sukupolvet jakavat hölmöytemme. Edessä on uusi itsenäisyystaistelu numero 2. Ne voivat joskus jopa onnistua verettömästi, kun kansanjoukot marssivat hallitusrakennuksiin ja yksittäisten sisäministeriön joukkojen aseellinen taistelu lannistuu. Mutta käytännössä voidaan sanoa että verettömiä itsenäisyystaisteluja liittovaltion sota- ja poliisikoneistoa vastaan tapahtuu harvemmin. Neuvostoliiton kaatuminenkin johti yksittäisiin sotiin joiden syntyä ja tulosta ei voinut ennustaa. Samoin Tsekkoslovakian ja Unkarin miehitys ja kommunistivallan uudelleenasettaminen johtoon johtivat modernin euroopan raaimpiin ja julmimpiin hallitusväkivallan ja järjestelmällisen ihmisvainon toteutuksiin.

Kun pohdin Siksten Korkmanin toteamusta sosialistijohtaja Lipposen eurojäsenyyden riemujen ja hyödyn olemattomuudesta, olisi syytä myös finanssipolitiikan tekijöiden pohtia eurostoliittolaisen liittovaltio- ja väkivaltapolitiikan seurauksia ja hintoja. Euro on finanssipolitiikan väline jolle miljoonaa kuollutta suomalaista ei ole mikään institutionaalinen tai yhteiskuntapoliittinen katastrofi. Itseasiassa se ei ole edes mikään euron loppu, vaan liittovaltiopolitiikan ja sen varustautumiskierteen ilmiö. Harmiksemme Suomea johtavat finanssipolitiikan päättäjät eivät ole huolestumisessaan yhtään euroa lämminhenkisempiä suomalaiskansalaisia ja heidän hätäänsä kohtaan.

[siviilitarkkailija]

Kun pohdin eurooppalaisen liittovaltiofinanssipolitiikan ja suomalaisen finanssipolitiikan eroja, olennainen ero on finanssipolitiikan tekijöiden, ylimpien viranhaltijoiden suhde kansalaisten edunvalvontaan. Voimakas valuutta merkitsee väistämättä voimakasta johtajuutta joka ei välitä siitä kuoleeko joku finanssipolitiikan seurauksena. Suomessa sotienjälkeisenä aikana ylimpien virkojen hoitajat ovat olleet heikkoja ihmisiä joille ihmisten tuhoaminen talouspolitiikan seurauksena ei ole ollut aikaisemmin yhdentekevää. Heikko valuutta on lopulta heikommille ihmisille huomattavasti parempi vaihtoehto kuin joustamaton vahva valuutta. Finanssipolitiikka on saanut joustaa ja se on joustanut ja kärsinyt koviakin iskuja. Mutta valtio kokonaisuudessaan on mennyt aina  eteenpäin. Finanssipolitiikan ja heikon valuutan johdosta se on pakotettu menemään eteenpäin ja löytämään uusia ja luovia ratkaisuja. Voimakas valuutta jähmettää vapaan ja yksityisen rahoitus ja liike-elämän enää velkavetoiseksi yhteiskunnan maksamaksi lihasrefleksiksi.

On hyvin merkittävä kysymys eurooppalaisille ja tietyssä mielessä myös koko maailmalle kovan eurostoliiton finanssipolitiikan seuraus mm Ranskan liike-elämälle. Euroopan toisen ydinasevaltion ajautuminen surkeaksi takapajulaksi jossa kaikki strategiset päätökset alistetaan Saksan rahoitusmekanismien valvontaan. Kysymys on siitä mitä teollisuutta ja tuotantoa eurooppaan ylipäänsä jää nykyisen globaalia ja rajoituksetonta kapitalismia ajavan linjan jälkeen. Näillänäkymin vain strategisia superyhtiöitä kuten BAE joiden rahat ohjataan budjettimäärärahoista ei kuluttajavalintojen seurauksena.

Yhdysvaltalaisten voimien vetäytyminen euroopasta on fakta johon liittyy väistämättä eurostoliiton oman sotavoiman kasvattaminen. Mutta ei usa niin vetäydy etteikö se tarvittaessa voi osallistua sotaan manneryhdysvaltoja suojellakseen mieluummin euroopassa. Euroopan ajautuminen sisällissotaan varmasti liikuttaa myös Yhdysvalloissa. Mutta enimmäkseen teollisuuden ja liike-elämän rattaita. Mikä on luonnollinen osa liittovaltion valuutan olemusta.

[internetsi]

Jos et tiedä millaista on bryssien politiikka, niin sen voi kiteyttää näin:

"Jos jokin liikkuu, verota sitä. Jos se edelleen liikkuu, sääntele sitä. Kun se lakkaa liikkumasta, maksa sille tukiaisia."