2015-04-08 Pakolaisapu: Pakolaispolitiikka jakaa puolueet ja edustajat

[Roope]

Koko Suomen puoluekenttä – perussuomalaisia lukuun ottamatta – vakuuttaa sitoutuneensa pakolaisuutta ja turvapaikanhakua koskeviin kansallisiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussääntöihin. Pienellä raaputuksella monen puolueen siloisen pinnan alta paljastuu kuitenkin epäluuloja ja jopa pelkoa.
...

Pakolaisapu: Pakolaispolitiikka jakaa puolueet ja edustajat 8.4.2015

Pakolaisten perheenyhdistäminen palautettava

Oikeus perhe-elämään kuuluu kaikille. Silti pakolaisten perheenyhdistämisestä on tehty poliittisilla päätöksillä hyvin vaikeaa, monelle käytännössä mahdotonta.

Vuonna 2013 vain yksi lapsi sai huoltajansa Suomeen. Muut 156 päätöstä olivat kielteisiä. [Roope: Vuonna 2014 10 myönteistä päätöstä, 33 kielteistä]

Pelkästään hakemuksen jättämisen liittyvä byrokratia ja kustannukset estävät monien perheiden haaveet yhteisestä elämästä. Hakemusmäärät ovat romahtaneet rajusti lakimuutosten jälkeen. Myös ehtoja on kiristetty.

Perheenyhdistämishakemusta ei saa enää laittaa vireille Suomesta käsin, vaan pakolaisen perheenjäsenten on tehtävä se itse heitä lähimpänä olevassa Suomen suurlähetystössä.

Perheenjäsenten on oleskeltava laillisesti maassa, kun hakemus jätetään. Monelle pakolaiselle passin tai viisumin hankkiminen on mahdotonta, ja hakeminen estyy. Jokaisen perheenjäsenen on oltava mukana matkalla.

Hakemusta varten perheenjäsenillä on oltava matkustusasiakirjat ja esimerkiksi syntymä- ja avioliittotodistukset perhesiteen todistamiseksi. Näiden hankkiminen voi olla mahdotonta sotaa käyvistä maista.

Matkoja lähetystöön voi olla useita, ja hakijoiden on katettava itse hakemus-, viisumi-, käännös- ja tulkkauskulut.

Byrokratian kiristykset romahduttivat hakemusten määrän. Laskua tuli vuodessa 70 prosenttia. [Roope: Vuonna 2014 hakemusten määrä oli kasvussa.]

Hakemusten jättämisen lisäksi myös perusteita on kiristetty. Kovimmat seuraukset ovat kohdistuneet yksin Suomeen tulleisiin pakolaislapsiin.

Nykylain mukaan Suomessa elävän pakolaislapsen on oltava alle 18-vuotias vielä silloin, kun päätös tehdään. Prosessit kestävät vuosia, joten 15–16-vuotiaina saapuvat turvapaikanhakijalapset eivät tule saamaan perhettään Suomeen.

Puolueiden kannat pakolaisten perheenyhdistämiseen
...

Perheenyhdistäminen

Pakolaiskiintiö korotettava 2000 henkilöön

Maailmassa on yli 51 miljoonaa pakolaisista, ja heistä 86 prosenttia elää kehitysmaissa. YK:n pakolaisjärjestön mukaan noin miljoona pakolaista on pikaisen uudelleen sijoittamisen tarpeessa.

Suomeen tulee muihin EU-maihin verrattuna suhteellisen vähän turvapaikanhakijoita. Tästäkin syystä meillä olisi varaa enempään: tällä hetkellä Suomessa asuu 0,03 prosenttia kaikista maailman pakolaisista. [Roope: Suomeen tuli viime vuonna turvapaikanhakijoita väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin 13 EU-maahan ja vähemmän kuin 14 EU-maahan. Sijoitus on sama absoluuttisella määrällä mitattuna. Myönteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden määrä oli Suomea pienempi 17 EU-maassa.]

Suomi on monena vuonna vastaanottanut 750 kiintiöpakolaista vuodessa YK:n kautta. Viime ja tänä vuonna kiintiötä korotettiin 1050 henkilöön. Suomen tulee jatkossakin jatkaa hyvää kehityssuuntaa ja korottaa pakolaiskiintiö seuraavan hallituskauden aikana 2000 pakolaiseen vuodessa.

Puolueiden kannat EU:n pakolaistilanteen ratkaisemiseksi
...

Pakolaiskiintiön korotus

Humanitaarinen viisumi pakolaisille

Suomi on yhdessä EU:n kanssa sulkenut silmänsä pakolaisilta. Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, mutta tämä oikeus ei tällä hetkellä kaikkien kohdalla toteudu. Ihmiset ottavat valtavia riskejä päästäkseen hakemaan kansainvälistä suojelua. Yli 3000 menehtyi viime vuonna Välimerellä. Heistä suuri osa oli pakolaisia.

Humanitaarisen viisumi vähentää salakuljettajiin turvautumisen tarvetta. Viisumi haetaan Suomen suurlähetystöstä pakolaisen oleskelumaassa, ja sen avulla voi matkustaa turvallisesti Suomeen. Suomessa viisumin saanut henkilö hakee kansainvälistä suojelua ja hakemus käsitellään kuten kenen tahansa Suomeen saapuneen turvapaikkahakemus. [Roope: Humanitaaristen viisumien vapaa jakelu johtaisi miljoonien ihmisten pyrkimiseen Suomeen. Suomi ei välttämättä pysty palauttamaan sellaisiakaan henkilöitä, joiden hakemus lopulta hylätään. Kiintiöpakolaisten vastaanottoon verrattuna humanitaaristen viisumien jakelu lisäisi laitonta maahanmuuttoa ja vastaanottokeskusjärjestelmän kustannuksia.]

Humanitaarisen viisumin käyttöönotto ei vaadi lakimuutoksia. Viisumi on jo olemassa sekä Suomen että EU:n viisumilainsäädännössä. Suomella olisi halutessaan keino vähentää kuolemia Välimerellä vaikka heti.

Humanitaarinen viisumi takaisi turvallisen saapumisen ja vähentäisi ihmissalakuljetusta. [Roope: Kun kynnys Eurooppaan pääsyyn laskisi, Välimeren yli yrittäisi entistäkin suurempi määrä ihmisiä. Jotta humanitaarisella viisumilla olisi merkittävää vähentävää vaikutusta Välimeren kuolemiin ja ihmissalakuljetukseen, täytyisi viisumeja myöntää ja kuljetuksia järjestää sellaiselle määrälle ihmisiä, joiden nykytasoisesta vastaanottamisesta Suomi ja EU eivät mitenkään kykene selviytymään. Pelkästään Libyassa arvioidaan olevan tällä hetkellä miljoona turvapaikanhakijaa, mutta määrä moninkertaistuisi, jos maassa ryhdyttäisiin jakamaan humanitaarisia viisumeja.]

Puolueiden kannat turvallisiin saapumisreitteihin
...

Humanitaarinen viisumi

Fatbardhe Hetemajlla ja Nasima Razmyarilla on paljon yhteistä. He saapuivat lapsuudessaan Suomeen pakolaisina ja tulivat sittemmin valituiksi vuoden pakolaisnaisiksi. He ovat mukana politiikassa ja vaikuttavat Helsingin kaupunginvaltuustossa. Tänä keväänä he ovat eduskuntavaaliehdokkaita, Hetemaj kokoomuksen ja Razmyar SDP:n listalta. Ovatko he samaa mieltä myös suomalaisesta pakolaispolitiikasta? Pakolainen-lehti kysyi Fatbardhe Hetemajn ja Nasi­ma Razmyarin näkemyksiä humanitaarisesta viisu­mista, pakolaiskiintiöstä ja perheenyhdistämisestä. Ne ovat Suomen Pakolaisavun kannattamia turvalli­sia maahantulon reittejä.
...

Pakolaisapu: Pakolaispolitiikkaa pakolaisnaisten tavalla 7.4.2015

[Roope]

Vuonna 2013 vain yksi lapsi sai huoltajansa Suomeen. Muut 156 päätöstä olivat kielteisiä. [Roope: Vuonna 2014 10 myönteistä päätöstä, 33 kielteistä]

Pelkästään hakemuksen jättämisen liittyvä byrokratia ja kustannukset estävät monien perheiden haaveet yhteisestä elämästä. Hakemusmäärät ovat romahtaneet rajusti lakimuutosten jälkeen. Myös ehtoja on kiristetty.

Pakolaisjärjestöt ratsastivat vaalikampanja-ajan noilla vanhoilla vuoden 2013 alaikäisten luvuilla itkien perheenyhdistämisen kertakaikkista mahdottomuutta.

Relevantimpi vertailukohta olisi ollut vuoden 2014 luvut ja kaikki humanitaariset perheenyhdistämiset, joissa sekä päätösten että myönteisten päätösten määrässä tehtiin viime vuonna uudet 2000-luvun ennätykset. Myönteisten perheenyhdistämispäätösten määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2011, ja myönteisiä päätöksiä tehtiin viime vuonna viiden vuoden jälkeen taas jo enemmän kuin kielteisiä.

Tilastokeskus: Turvapaikanhakijat ja pakolaiset 7.4.2015

Tämä samaan aikaan, kun sisäministeri Räsänen on väittänyt, että Suomella ei ole tarvetta tiukentaa perheenyhdistämissääntöjä muiden EU-maiden tasolle.

[Roope]

Lisää propagandaa tänään Hesarin kakkossivulla: Yksin maahan tullut nuori tarvitsee perheensä

Suomi on jo vuosia suhtautunut erittäin tiukasti perheenyhdistämiseen. Vuonna 2013 vain yksi kansainvälistä suojelua saaneen lapsen huoltaja pääsi Suomeen. Hakijoita oli 157.

Suomessa on eurooppalaisittain poikkeuksellisen löysä perheenyhdistämispolitiikka. Vuoden 2013 luvut johtuvat luultavasti taannoisen 10 000 perheenyhdistämishakemuksen ruuhkan purkamisen aiheuttamista viiveistä. Hakijat ovat tulleet prosessin aikana täysi-ikäisiksi, jolloin hakemukset on hylätty.

Kirjoittaja esittää todisteena Suomen perheenyhdistämispolitiikan tiukkuudesta vain yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämisten määrän vuodelta 2013, vaikka myös vuoden 2014 luvut ovat olleet jo pitkään saatavilla. Viime vuonna 43 hakemuksesta hyväksyttiin 10. Kun otetaan huomioon myös aikuisten perheenyhdistämiset, määrässä tehtiin viime vuonna uusi 2000-luvun ennätys. Perheenyhdistämisiä tehtiin jo yli tuplasti sen verran kuin vielä vuonna 2011. Suomi lienee Euroopan kärkipäätä turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämisten määrässä suhteessa turvapaikanhakijoiden määrään.

Perheenyhdistämisen hakeminen hankaloitui entisestään kolmisen vuotta sitten, jolloin käyttöön otettiin biometrinen tunnistaminen. Vuonna 2014 hakemusten määrä väheni. Tämä johtuu ennen kaikkea käytäntöjen tiukentumisesta, ei yhdistämistarpeen vähentymisestä.

Käytäntöjä tiukennettiin väärinkäytösten ja houkuttelevuuden vähentämiseksi. Esimerkiksi kaikkien perheenyhdistämismatkojen maksaminen oli pelkästään suomalainen erikoisuus. Edelleenkään käytäntöjä ei ole tiukennettu EU-direktiivin sallimalle tasolle, vaan Suomi ei sovella esimerkiksi turvapaikanhakijoiden asunto- ja toimeentulovaatimusta.

Kielteistä päätöstä perustellaan usein sillä, ettei huoltajan ja muiden perheenjäsenten kertomuksista voida yksiselitteisesti päätellä perheen viettäneen yhteistä perhe-elämää eikä sitä, kuka on toiminut lapsen huoltajana.

Usein vedotaan myös siihen, ettei lapsen lähettäminen yksin salakuljettajien matkaan ollut lapsen edun mukaista ja että perhe on näin tehdessään kiertänyt maahantulosäännöksiä tietoisesti. Tämä tuntuu nykyisen pakolaiskriisin aikana täysin epähumaanilta.

Yksinäisen ankkurilapsen lähettäminen tänne asti Pohjoismaiden muuta Eurooppa helpomman perheenyhdistämisen toivossa on vanhemmilta erittäin epähumaania.

Perheenyhdistämistä rajoittava laintulkinta haittaa lapsen oikeuksien toteutumista. Se ei auta lasta ylläpitämään tärkeitä sosiaalisia suhteita vaan jättää hänet yksin traumaattisten kokemusten kanssa.

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan perheenyhdistäminen vaikeuttaa alaikäisten yhteiskuntaan integroitumista. Tässä ei ole mitään uutta tai yllättävää. Etenkin perheen kulttuurinen ja uskonnollinen fundamentalistisuus kieltoineen ja käskyineen hämmentää lasta, joka muuten sopeutuisi koulunsa ja kaveripiirinsä kautta paremmin uuteen ympäristöönsä.

Monet asiantuntijat arvioivat, että yksinäisyys lisää selvästi radikalisoitumisen riskiä.

Voi hyvinkin olla, mutta tämähän ei tarkoita, että perheenyhdistämisen helpottaminen vähentäisi vastaanottajamaan radikalisoitumisilmiöitä. Radikalisoituvien määrä riippuu tulijoiden määrästä ja laadusta. Mitä enemmän perheenyhdistämisiä, sitä enemmän muuttoliikettä ja potentiaalisia radikalisoituvia. On syytä pyrkiä politiikkaa muuttamalla vähentämään tänne tulevien radikalisoituvien määrää.

Suomessa pitäisi keskustella siitä, miten yksin tulleita nuoria voitaisiin tukea sosiaalisten siteiden luomisessa. Lisäksi maahanmuuttajille suunnattu opetus pitäisi integroida entistä syvemmin muuhun opetukseen. Olisi myös selvitettävä, vastaako monikulttuurinen nuorisotyö yksin tulleiden nuorten tarpeisiin.

Suomessa pitäisi keskustella siitä, kuinka yksin tulleita nuoria ja muitakin turvapaikanhakijoita saataisiin palautettua nykyistä paremmin lähtömaihin, jolloin houkutus lähettää uusia nuoria matkaan vähenisi. Suomi ei esimerkiksi ole ottanut osaa muiden Pohjoismaiden hankkeeseen perustaa Afganistaniin koulukoteja, joihin turvapaikkaa hakeneet nuoret voidaan palauttaa. Ja kun ei ole palautuspaikkaa, nuorille myönnetään oleskelulupa Suomeen.

Pitäisi olla jo kaikille selvää, että "monikulttuurinen nuorisotyö" ja vastaavat ovat keinoina rajallisia ja tehottomia verrattuna valikoivan maahanmuuttopolitiikan keinoihin.

Perheenyhdistäminen antaisi lapsille ja nuorille mahdollisuuden elää läheistensä kanssa ja kokea turvallisuuden tunnetta. Tämä vähentäisi nuorten riskiä joutua ääriliikkeiden rekrytoinnin kohteiksi.

Tutkija esittää mutua. Ei ole sellaista tutkimusta, jonka mukaan perheenyhdistämiset vähentäisivät radikalisoitumista. Paras tapa välttää epätoivottavia ilmiöitä on lähettää lapset ja nuoret takaisin perheensä luo. Tämä ei tosin ole Suomessa nykyisin minkäänlainen vaihtoehto, vaikka perheen todettaisiin asuvan turvallisessa maassa. Muuttoliike toimii vain Suomeen päin, koska lähteminen perustuu vapaaehtoisuuteen.

Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen
Kirjoittaja on dosentti ja akatemiatutkija Tampereen yliopistossa.