Flexing your rights eli oikeuksiensa vaatiminen viranomaiskohtaamisissa

[Red_Blue]

Jenkkilästä tämäkin hapatus on alun perin peräisin, eli lakeihin ja valtiosopimuksiin kirjattujen kansalaisoikeuksien vaatiminen noudatettavaksi pilkulleen, eräänlaisena kansalaisaktivismina tai jopa poliisivaltiomielisten kannalta katsottuna passiivisena vastarintana. Muita liikkeen tai aatteen ilmenemismuotoja on poliisin toiminnan filmaaminen, jopa kauko-ohjattavin kopterikameroin ja tietynlainen konfliktitilanteeseen poliisin kanssa hakeutuminen. Edelleen pidemmälle menevä haara on aseoikeuksien vaaliminen, myöskin tavoitteena kouluttaa poliiseja ja ylihuolestuneita kansalaisia paikallisista aseiden avointa kantamista koskevista säädöksistä.

Hieman vähemmän räyhäkäs tyyli on ACLU:lla ja vastaavilla organisaatioilla, joiden tarkoituksena on nimenomaan kouluttaa lähinnä vähemmistöjä laillisista oikeuksistaan. Eli ei hakeuduta tarkoituksella kontaktiin viranomaisten kanssa, vaan ollaan varautuneita vääjäämättä uhkaavan tapaamisen varalta. Kuten poliisilla on ns. Miranda-varoituskorttinsa, jota tosin tarvitsee käyttää vain kun henkilö on kiinniotettuna (tai suomalaisittain "saapuvilla esitutkinnassa"), on näillä kansalaisoikeustaistelijoilla omat muistilappunsa:

(http://brucealanblock.com/wp-content/uploads/2011/02/miranda-warnings-card.jpg)

(http://assert-your-rights.com/wp-content/uploads/2014/03/CopIDquick.jpeg)

Tästä tuli mieleen ajatusharjoituksena, miltä näyttäisivät vastaavat suomalaiset kortit tai lausunnot? Joitakin anarkistien ohjelappusia olen nähnyt, muttei sellaisia jotka olisi osoitettu kirjallisena lausumana suoraan viranomaiselle. Esimerkki:

(http://www.ksml.fi/incoming/2014/12/08/1368815_.jpg/alternates/FREE_640/1368815_.jpg)

Kansalaisen oikeuksia viranomaiskontaktissa koskevia säädöksiä on yllättävästi varsin vähän Suomessa ja esimerkiksi itsekriminointisuojasta ei varsin häpeällisesti ole mitään kodifioitua, vaan siihen vetoamiseksi on mentävä kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja EIT:n oikeuskäytäntöön asti!

Tämmöiset luonnokset väkersin, ideana että lausunnot annetaan paperilla numerojärjestyksessä, 1 ensin ja 2 jos viranomainen vaatii henkilöpapereita (joita ei ole velvollisuutta näyttää, mutta nimensä ja muita tietoja joutuu varsin matalalla "yksittäinen tehtävä" -perusteella suullisesti kertomaan) sekä viimeksi 3, jos peruste vaikuttaa lailliselta. Peräkkäin on ensin versiot poliisin kohtaamisen varalta ja sitten yleisemmät versiot, koska erilaisia pakkokeino- ja poliisivaltuuksia on useilla muillakin viranomaisilla, viitteissä on mainittu lähinnä RVL:ää ja Tullia koskevat säädökset. Noistahan voisi laminointitulostimen kanssa kasata hienot kaksipuoliset kortit, joissa lausunnot yhdellä ja lähdeviitteet toisella puolella.

Lähdeviitteet eivät toki ole tarpeellisia oikeuksiensa käyttämiseen, mutta niiden tarkoitus on laittaa viranomainen ajattelemaan ja harkitsemaan toiseenkin kertaan, onko tapauksessa vastaan haraavaan kohdistuvien pakkokeinojen käyttö oikeasti lainmukaista. Tapauksia joissa poliisit eivät ole piitanneet olennaisimmista toimivaltasäädöksistään tunnetaan toki Suomessakin.

Postauksen tarkoitus ei ole myöskään julistaa, että aion ryhtyä lappusten kanssa viestimään popon kanssa, välit sinne on oikeasti ihan hyvät ja asiakassuhde perustuu lähinnä erilaisten lupamaksujen (ei rangaistusluontoisten) maksamiseen. Mutta tulipahan tehtyä, ehkä jollekin vastarannan kiiskelle syntyy näistä joitain muitakin ajatuksia.

Tästä lähtee:

LAUSUMA POLIISILLE 1

Käytän oikeuttani^[1] olla vastaamatta poliisin esittämiin kysymyksiin. Pyydän saada välittömästi tietooni miksi ja missä tarkoituksessa poliisi haluaa keskustella kanssani^[2].

Lisäksi pyydän nähtäväksi kaikkien paikalla olevien poliisimiesten virkamerkit^[3].

Vastaavasti annan pyynnöstä poliisin nähtäväksi sellaiset asiakirjat, joiden esittämisen velvollisuus perustuu lakiin^[4].

En luovuta poliisille mitään muita asiakirjoja tai muita esineitä, enkä suostu henkilööni, kotiini tai ajoneuvooni kohdistuvaan etsintään, tarkastukseen tai muuhun toimenpiteeseen^[5].

Käytän oikeuttani^[6] tallentaa ääntä ja videokuvaa kaikista henkilööni, kotiini tai ajoneuvooni kohdistuvista poliisin toimenpiteistä.

Mikäli poliisi aikoo käyttää henkilööni, kotiini tai ajoneuvooni kohdistuvia pakkokeinoja tai aikoo suorittaa "turvallisuustarkastuksen", pyydän saada välittömästi tietooni mihin säädökseen ja mihin seikkoihin aiottu toimenpide perustuu^[7].


^[1]Perustuslaki 22 §, Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (8/1976) 14 artiklan 3 kappaleen g kohta, Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (63/1999) 6 artikla, Poliisilaki 1 luku 2 §

^[2]Poliisilaki 1 luku 7 §

^[3]Poliisilaki 1 luku 8 §

^[4]Eräitä esimerkkejä: Ajokorttilaki 32 §, Tieliikennelaki 94 §, Laki taksinkuljettajien ammattipätevyydestä 23 §, Valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 26 § 5 mom. ja 29 c §, Ilmailulaki 53 § ja EASA FCL.045 ja PEL M1-4 kohta 2.5, Ampuma-aselaki 117 §

^[5]Perustuslaki 7 §, 10 § ja 15 §, Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (63/1999) 17 artikla, Poliisilaki 1 luku 2 §

^[6]Perustuslaki 12 §, Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (8/1976) 19 artiklan 2 kappale, Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (63/1999) 10 artiklan 1 kappale, Rikoslaki 24 luku 5 § tai 6 § eivät sovellu, koska virkatehtävää suorittaessaan viranomainen ei voi koskaan nauttia yksityisyyden suojaa ja itseensä kohdistuvan viranomaistoiminnan kuvaaminen omissa käsissään olevalla laitteella ei ole oikeudetonta missään paikassa tai missään olosuhteissa (KKO:1990:36), esitutkintaa koskeva salassapito ei estä kuvaamista vaikka sillä voi olla merkitystä videon salassa pidettävän sisällön ilmaisemiselle sivulliselle (Julkisuuslaki 24 § 3 kohta, 23 § 2 mom. 3. virke) ja vain viranomaisen itse tekemä videotallenne on viranomaisen asiakirja (Julkisuuslaki 5 § 2 mom.) joka olisi pidettävissä salassa asianosaiselta itseltään

^[7]Pakkokeinolaki 2 luku 4 § 1 mom., Poliisilaki 2 luku 12 § (erityisesti 1 mom. 2. virkkeen mukainen "perusteltu syy")

- -

LAUSUMA POLIISILLE 2

Olette vaatinut saada tietoonne nimeni, henkilötunnukseni, sen puuttuessa syntymäaikani, ja/tai paikan josta olen tavoitettavissa. Pyydän vaatimuksenne oikeellisuuden todentamiseksi saada välittömästi tietooni sen yksittäisen tehtävän^[1], jonka suorittamiseksi henkilötietoja minulta vaaditte.


^[1]Poliisilaki 1 luku 7 §, 2 luku 1 § 1 mom., HE 57/1994: "Voimassa olevan poliisilain 13 §:n 2 momentissa käytetään sanontaa ''virkatehtävässään tiedustelee''. Ehdotuksessa käytetty sanonta ''tehtävän suorittamiseksi oikeus saada'' tarkoittaisi ainoastaan käsillä olevaa konkreettista tehtävää, eikä loisi poliisimiehelle yleistä oikeutta saada kaikkien henkilöiden henkilötietoja. - - Tiedustelun kohteena olevalla henkilöllä olisi ehdotuksen 4 §:n mukaisesti oikeus saada tieto tiedustelun perusteesta.", HE 224/2010: "1 §. Henkilöllisyyden selvittäminen. Pykälässä säädettäisiin henkilöllisyyden selvittämisestä pääosin voimassa olevan lain 10 §:ää vastaavalla tavalla."

- -

LAUSUMA POLIISILLE 3

Nimeni on ____________, henkilötunnukseni on ______________ ja minut tavoittaa osoitteesta _______________________^[1]. Käytän oikeuttani^[2] olla vastaamatta mihinkään muihin poliisin esittämiin kysymyksiin.


^[1]Poliisilaki 2 luku 1 § 1 mom.
^[2]Perustuslaki 22 §, Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (8/1976) 14 artiklan 3 kappaleen g kohta, Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (63/1999) 6 artikla, Poliisilaki 1 luku 2 §

- -

LAUSUMA VIRANOMAISELLE 1

Käytän oikeuttani^[1] olla vastaamatta viranomaisen esittämiin kysymyksiin. Pyydän saada välittömästi tietooni miksi ja missä tarkoituksessa viranomainen haluaa keskustella kanssani^[2].

Lisäksi pyydän nähtäväksi kaikkien paikalla olevien viranomaisten edustajien virkamerkit^[3].

Vastaavasti annan pyynnöstä viranomaisen nähtäväksi sellaiset asiakirjat, joiden esittämisen velvollisuus perustuu lakiin^[4].

En luovuta viranomaiselle mitään muita asiakirjoja tai muita esineitä, enkä suostu henkilööni, kotiini tai ajoneuvooni kohdistuvaan etsintään, tarkastukseen tai muuhun toimenpiteeseen^[5].

Käytän oikeuttani^[6] tallentaa ääntä ja videokuvaa kaikista henkilööni, kotiini tai ajoneuvooni kohdistuvista viranomaistoimenpiteistä.

Mikäli viranomainen aikoo käyttää henkilööni, kotiini tai ajoneuvooni kohdistuvia pakkokeinoja tai aikoo suorittaa "turvallisuustarkastuksen", pyydän saada välittömästi tietooni mihin säädökseen ja mihin seikkoihin aiottu toimenpide perustuu^[7].


^[1]Perustuslaki 22 §, Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (8/1976) 14 artiklan 3 kappaleen g kohta, Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (63/1999) 6 artikla, Poliisilaki 1 luku 2 §, Rajavartiolaki 11 §, Laki rikostorjunnasta Tullissa 1 luku 5 §

^[2]Poliisilaki 1 luku 7 §, Rajavartiolaki 8 §

^[3]Poliisilaki 1 luku 8 §, Rajavartiolaki 8 a §, Laki rikostorjunnasta Tullissa 5 luku 2 §

^[4]Eräitä esimerkkejä: Ajokorttilaki 32 §, Tieliikennelaki 94 §, Laki taksinkuljettajien ammattipätevyydestä 23 §, Valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 26 § 5 mom. ja 29 c §, Ilmailulaki 53 § ja EASA FCL.045 ja PEL M1-4 kohta 2.5, Ampuma-aselaki 117 §

^[5]Perustuslaki 7 §, 10 § ja 15 §, Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (63/1999) 17 artikla, Poliisilaki 1 luku 2 §, Rajavartiolaki 11 §, Laki rikostorjunnasta Tullissa 1 luku 5 §

^[6]Perustuslaki 12 §, Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (8/1976) 19 artiklan 2 kappale, Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (63/1999) 10 artiklan 1 kappale, Rikoslaki 24 luku 5 § tai 6 § eivät sovellu, koska virkatehtävää suorittaessaan viranomainen ei voi koskaan nauttia yksityisyyden suojaa ja itseensä kohdistuvan viranomaistoiminnan kuvaaminen omissa käsissään olevalla laitteella ei ole oikeudetonta missään paikassa tai missään olosuhteissa (KKO:1990:36), esitutkintaa koskeva salassapito ei estä kuvaamista vaikka sillä voi olla merkitystä videon salassa pidettävän sisällön ilmaisemiselle sivulliselle (Julkisuuslaki 24 § 3 kohta, 23 § 2 mom. 3. virke) ja vain viranomaisen itse tekemä videotallenne on viranomaisen asiakirja (Julkisuuslaki 5 § 2 mom.) joka olisi pidettävissä salassa asianosaiselta itseltään

^[7]Pakkokeinolaki 2 luku 4 § 1 mom., Poliisilaki 2 luku 12 § (erityisesti 1 mom. 2. virkkeen mukainen "perusteltu syy"), Rajavartiolaki 65 §, Laki rikostorjunnasta Tullissa 1 luku 4 § 2 mom.

- -

LAUSUMA VIRANOMAISELLE 2

Olette vaatinut saada tietoonne nimeni, henkilötunnukseni, sen puuttuessa syntymäaikani, ja/tai paikan josta olen tavoitettavissa. Pyydän vaatimuksenne oikeellisuuden todentamiseksi saada välittömästi tietooni sen yksittäisen tehtävän^[1], jonka suorittamiseksi henkilötietoja minulta vaaditte.


^[1]Poliisilaki 1 luku 7 §, 2 luku 1 § 1 mom., HE 57/1994: "Voimassa olevan poliisilain 13 §:n 2 momentissa käytetään sanontaa ''virkatehtävässään tiedustelee''. Ehdotuksessa käytetty sanonta ''tehtävän suorittamiseksi oikeus saada'' tarkoittaisi ainoastaan käsillä olevaa konkreettista tehtävää, eikä loisi poliisimiehelle yleistä oikeutta saada kaikkien henkilöiden henkilötietoja. - - Tiedustelun kohteena olevalla henkilöllä olisi ehdotuksen 4 §:n mukaisesti oikeus saada tieto tiedustelun perusteesta.", HE 224/2010: "1 §. Henkilöllisyyden selvittäminen. Pykälässä säädettäisiin henkilöllisyyden selvittämisestä pääosin voimassa olevan lain 10 §:ää vastaavalla tavalla."

- -

LAUSUMA VIRANOMAISELLE 3

Nimeni on ____________, henkilötunnukseni on ______________ ja minut tavoittaa osoitteesta _______________________^[1]. Käytän oikeuttani^[2] olla vastaamatta mihinkään muihin viranomaisen esittämiin kysymyksiin.


^[1]Poliisilaki 2 luku 1 § 1 mom.

^[2]Perustuslaki 22 §, Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (8/1976) 14 artiklan 3 kappaleen g kohta, Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (63/1999) 6 artikla, Poliisilaki 1 luku 2 §, Rajavartiolaki 11 §, Laki rikostorjunnasta Tullissa 1 luku 5 §

[dothefake]

Ei huano, pitää tulostaa.

[Raksa_Mies]

Iha kauheeta skeidaa. Mikjä saa ihmisen tommosia laatimaan?

[Ernst]

Nuivan täytyy pitää huolta oikeuksistaan. Poliisin ei tarvitse, sillä Suomessa poliisin valtuudet ovat laajat mutta velvollisuudet vähäiset.

[siviilitarkkailija]

Jenkkilästä tämäkin hapatus on alun perin peräisin, eli lakeihin ja valtiosopimuksiin kirjattujen kansalaisoikeuksien vaatiminen noudatettavaksi pilkulleen, eräänlaisena kansalaisaktivismina tai jopa poliisivaltiomielisten kannalta katsottuna passiivisena vastarintana.

Tuossa on sekä tämän ajatuksen idea että varsinainen ongelma. Katsotaan yhdysvaltalaisia ja ruvetaan sen perusteella tekemään johtopäätöksiä Suomesta. Sama asia kun keskiverto kiinniotettava laittaa pyytämättä kädet seläntaakse SUOMESSA. Koska on oppinut tempun amerikkalaisista televisiosarjoista.

Vaikka ajatus kuulostaa yksinkertaiselta, puolustetaan oikeuksia (Suomessa mitään muuta ei tarvita kuin täydellinen kieltäytyminen keskustelusta, nimi ja tunnistettavuus on pakko, mitään muuta ei tarvi eikä kannata sanoa) yhdysvaltalaisin keinoin, niin pitää ymmärtää että Suomi on puolisosialistinen valtio jossa poliisi VOI RIKKOA LAKIA ja RIKKOO LAKIA seurauksista vapaasti. Rutiinityössä poliisi noudattaa lakia. Mutta jos ja kun poliisi kohtaan ns vastarannan kiisken, kannattaa muistaa että maalitolpat siirtyy. Ja jos kuvittelee että saa poliisin oikeudessa vastaamaan saati tuomituksi, erehtyy 99,9% varmuudella. Oikeusasiamies yms on vaaleilla valittavia ja syyttäjälaitos läpipoliittinen. Vrt J Lonkka vs poliisi: 22h perusteeton pidätys yhdistettynä yhtä perusteettomaan kotietsintään.

ACLU (Amerikan kansalaisvapauksien liitto), on merkittävä poliittinen ja juridinen voima. Tälle tielle lähdettäessä pitää muistaa yksi pieni harmillinen juttu. Yhdysvalloissa on tällä hetkellä  vankeja kuin Neuvostoliiton gulakeissa. Ja suurin osa heistä sattuu olemaan ACLU:n vähemmistöryhmien edustajia. Eli jos asiaa pohditaan yksilön kannalta, ACLU on hyvä, mutta jos pohditaan asiaa isommasti, näyttää olevan aika paska ja lähinnä muutaman poliitikkohyväkkään oman pikku projekti. Jossa juristiroskaväki kohtaa rikollisen roskaväen.

Poliisityön erikoisuuksiin kuuluu aina sellainen juttu että "kiinni otetaan AINA VÄÄRÄ HENKILÖ" ja oikea rosvo menee jossain muualla. Vankilaan joutuu pääsääntöisesti "SYYTÖN" ja joskus jopa tunnustaneena. Tästäkin huolimatta poliisi oikeasti ottaa kiinni vääriä henkilöitä ja syyttömiä voidaan tuomita. Näin on kun ihmiset eivät tiedä oikeuksiaan.

Tutkintaa tekevien poliisien nimien ja numeroiden vaatiminen menee usein häirinnän piikkiin. Ja jos rupeaa sellaista tekemään, niin sitten poliisi yleensä vastaa samalla tavalla. Täysin rikoksesta tai epäilystä riippuen, kannattaa miettiä kaksi kertaa sanooko sitten mitään vai onko aivan hiljaa.

Olen itse sitä mieltä että mm kotietsintöjen tekeminen itse tutkintaa tekevän viranomaisen oman päätöksen ja tutkinnanjohtajan tulkintojen perusteella on vääryyden malliesimerkki. Mutta koska Suomessa ei ole 24/7 oikeusministeriön tulkinta- ja päätöspalvelua, niin tämä ei ole huonoin vaihtoehto.

[Tabula Rasa]

http://parazite.pp.fi/kyttaapu.txt

Hieman toisesta sunnasta lähestytty, lähinnä vasuririehujien ajatustoimintaa silmälläpitäen.

Konkretia toki hyödyllistä aina. Ja käytäntö. Uskoisin tätä koetellun paljon useammin kuin lakiteoreettista vaihtoehtoa. Mikä ei toki estä yrittämästä. Kuulen mielelläni tuloksista.

Ja ettei liian vakavaksi menen niin muistetaan myös viranomaisohjeistusta:

http://www.oph.fi/download/46738_romaninjapoliisinkohdatessa.pdf

[Red_Blue]

Vaikka ajatus kuulostaa yksinkertaiselta, puolustetaan oikeuksia (Suomessa mitään muuta ei tarvita kuin täydellinen kieltäytyminen keskustelusta, nimi ja tunnistettavuus on pakko, mitään muuta ei tarvi eikä kannata sanoa) yhdysvaltalaisin keinoin, niin pitää ymmärtää että Suomi on puolisosialistinen valtio jossa poliisi VOI RIKKOA LAKIA ja RIKKOO LAKIA seurauksista vapaasti. Rutiinityössä poliisi noudattaa lakia. Mutta jos ja kun poliisi kohtaan ns vastarannan kiisken, kannattaa muistaa että maalitolpat siirtyy.

Fleksauslinjalle siirtyvän on toki otettava huomioon, että sillä linjalla voi joutua myös huonompaan tilanteeseen ja huonompaan lopputulokseen kuin mihin olisi päätynyt yrittämällä supliikkilinjaa ja yhteistyötä viranomaisen kanssa. Tosin todennäköisyys on kuitenkin vaikenemisen puolella, jos arvioidaan tuomion saamista. Sen sijaan putkaan voinee joutua ja erinäisten muiden perusteettomien pakkokeinojen kohteeksi. Amerikoissa tämä tiivistyy sanontaan "You may beat the rap, but you can't beat the ride.", joka tarkoittaa että putkaan voi joutua poliisiauton kyydissä eikä siinä kannata koskaan laittaa hanttiin fyysisesti, mutta jälkikäteen perättömät syytteet pystyy hyvällä juristilla kumoamaan.

Olet toki täysin oikeassa siinä, että ollessaan oikeusvaltiona kehitysmaa, banaanivaltio (eniten langettavia EIT-tuomioita väkilukuun suhteutettuna koko Euroopassa, Venäjäkin mukaan lukien), Suomessa ei vaikenemisesta ja muiden oikeuksiensa vaatimisesta voi hyötyä läheskään yhtä paljoa kuin varsinaisissa länsimaisissa oikeusvaltioissa. Tähän on kolme syytä:
1) Suomessa ei tunnusteta laittomia todisteita, eli laittomalla viranomaistoimella saadut todisteet voidaan esittää oikeudessa, jolloin viranomaisille ei synny mitään painetta päätehtävänsä suorittamisen tehokkuuden kautta noudattaa kansalaisoikeuksia.
2) Lakia rikkovalle viranomaiselle ei tule siitä kunnollisia seurauksia, poliisilla ei ole sisäistä tutkintaa, Valtakunnansyyttäjänviraston poliisirikostutkijat eivät noudata esitutkintalakia, ns. laillisuusvalvojat eivät suorita puolueetonta tutkintaa vaan ratkaisevat tosiasiariidat aina viranomaisen eduksi, keskittyen lähinnä antamaan asiakirja-aineiston perusteella huomautuksiakin lievempiä "käsityksiä" lainvastaisesta menettelystä määräaikojen ylityksistä tms. byrokratiavirheistä.
3) Viranomaismielivallan uhriksi joutuneella kansalaisella ei ole riittäviä oikeuskeinoja saada kärsimästään vääryydestä edes rahallista korvausta, syytteen ajaminen tehokkaasti asianomistajan syyteoikeudella ja siihen liitettävä vahingonkorvauskanne on asiantuntija-avun kanssa erittäin kallista ja ilman tutkinta-apua tai laajoja yksityisoikeudellisia tutkintaoikeuksia (oikeudenkäyntiä edeltävät valaehtoiset todistukset ja editio) hyvin epävarmaa. Käytännössä ainoa tehokas oikeussuojakeino on EIT, josta tuomion saaminen kestää vuosia.

Eräs hyöty kirjallisesta asioinnista ja oikeuksiensa vaatimisesta kirjallisesti on se, että laput voidaan esittää myöhemmin kirjallisina vastatodisteina viranomaisen väitteille, että syytetty olisi suostunut esim. vapaaehtoisesti etsintään tai vapaaehtoisesti luopunut kohtaamisen kuvaamisesta taikka antanut itsekriminoivia lausuntoja. Suomessa uskotaan paljon paremmin kirjallisia todisteita kuin suullisia, vaikka oikeudenkäynnin ja hallintoasioinnin pitäisi olla pääsääntöisesti suullista. Lapuissa mainittu videointi on tietysti paras tapa todistaa mitä on oikeasti tapahtunut, mutta useista videoista ilmenee kuinka poliisi estää jopa oman asiansa kuvaamisen laittomasti ja kykenemättä edes perustelemaan mitenkään mihin säädöksiin kuvaamisen kieltäminen voisi perustua. EIT-valitukseen kun liittää lausuman, että on kirjallisesti vaatinut kuvaamista, on ainakin vaikeampi torjua väitöstä että kuvaaminen on loppunut kansalaisen omasta aloitteesta.

[siviilitarkkailija]

Kansalaistottelemattomuuden ja poliisivaltion suhdetta kuvaa mielestäni aika hyvin tämä kuva. Samoin itse problematiikkaa. Itseasiassa kuulustelujen sekä kiinniottojen kohdalla myös väen suhde noudattaa tätä mallia.

(http://www.aidesign.fi/photos/20060909_smash_asem_html/smash.asem.IMG_8137.jpg)

Kysymys kuuluu: Kannattaako katutason myymälöiden ikkunoita paskaksi hajottavan vihervasemmistolaisen, joukolla pikkukaupan ryöstävän etnojengin tai mielestään väärissä paikoissa olevia ihmisiä häiritsevän maahanmuuttajaporukan oikeuksia puolustaa niin, että tollot pääsee rikkomaan loputkin katutason myymälät ja pakottaa ihmiset asioimaan supermarketeissa?

Lapuissa mainittu videointi on tietysti paras tapa todistaa mitä on oikeasti tapahtunut, mutta useista videoista ilmenee kuinka poliisi estää jopa oman asiansa kuvaamisen laittomasti ja kykenemättä edes perustelemaan mitenkään mihin säädöksiin kuvaamisen kieltäminen voisi perustua.

Perustelu löytyy häirinnän kieltävästä laista. Häiritsevä kuvaaminen on kiellettyä. Se mikä on häiritsevää ja mikä ei, on toki tulkinnanvaraista. Tavallinen konstaapeli on myös yleistä työsuoritettaan tehdessään oikeutettu häiriöttömään työhön eikö. Se milloin kohdistuu toiminta yksilöön ja tämän oikeushyvään, on toki veteen piirretty viiva.

3) Viranomaismielivallan uhriksi joutuneella kansalaisella ei ole riittäviä oikeuskeinoja saada kärsimästään vääryydestä edes rahallista korvausta, syytteen ajaminen tehokkaasti asianomistajan syyteoikeudella ja siihen liitettävä vahingonkorvauskanne on asiantuntija-avun kanssa erittäin kallista ja ilman tutkinta-apua tai laajoja yksityisoikeudellisia tutkintaoikeuksia (oikeudenkäyntiä edeltävät valaehtoiset todistukset ja editio) hyvin epävarmaa. Käytännössä ainoa tehokas oikeussuojakeino on EIT, josta tuomion saaminen kestää vuosia.

Tämä on täysin totta. Mutta kyse on oikeuspoliittisesta ongelmasta jonka ratkaisu on lainsäätäjän ei lain toimeenpanijan. Käsitykseni on että politiikan huipulla, joissa näistä asioista oikeasti päätetään, supon politisoitunut koneisto voitelee ja hoitelee ministerit nauttimaan kympillä poliisisuojeluksesta johon kenelläkään muulla ei ole varaa. Vastineeksi valtioneuvoston jäsenet jättävä olennaiset kysymykset ja uudistukset tekemättä.

Minun mielestäni yhdysvalloissa on yksi erittäin hyvä käytäntö jonka soisi tulevan Suomeen osaksi oikeusjärjestystä, nimittäin nopea pääsy suoraan tuomarin luo selvittämään asia kuin asia. Tuomari katsoo jutun ja tekee pikavauhtia päätökset ja lainmukaisuuden ja ihminen pääsee vastaamaan asiasta kuin asiasta paremmin valmistautuneena. Tätä voisi soveltaa niin rattijuopumuksiin, kotietsintöihin sekä vangitsemisiin. Valitettavasti käräjoikeuksien ja oikeusministeriön demlamafia on paitsi laiskaa myös sikamaisen ahnetta roskaväkeä mikä tekee vaikkapa ympärivuorokautisesta oikeuspalvelusta liian kallista.

Olen elätellyt toivetta että poliisilaitosten sulkemisten ja muutosten avulla jäljelle jääneisiin voitaisiin avata yksinkertainen ja suojaamaton videoyhteys yhteen valtakunnassa 24/7 auki olevaan tuomioistuimeen. Siinä voisi käsitellään nopeasti ja sutjakkaasti kaikki tapaukset joissa syyte on helppo ja halpa käsitellä. Poliisi olisi velvollinen järjestämään kiinniottamalleen päätöset tai kuulemisen videon kautta 24 tunnin sisällä. Mutta olen sellainen unelmoija.

[Chew Bacca]

Laittomasti hankitut todisteet leikkaavat molempiin suuntiin, näin anglismilla ilmaituna. Striimaava piilokamera tai useita, yksi kamera näkyvillä ja posliinin takavarikoitavissa. Itse "salakatselemalla" eli laittomasti näin hankittu todistusaineisto voidaan esittää tukemaan omaa versiota siitä mitä sanottiin ja tehtiin.

Kameralla tökkiminen ja oikeuksistaan louskuttaminen voi kuulostaa lapselliselta änkyröinniltä, mutta kattava ja avoin dokumentaatio on ainoa millä myös viranomaisen oikeusturva toteutuu.

Näin nuivana ja oikeuksistaan kiinnostuneena alkaa tuntua siltä että 24/7 pilvitallentava henkilökohtainen dashcam on ihan välttämättömyys. Kiitos juuri änkyröivien janssonien, ellilöiden, lokkien yms me kaikki tiedämme nyt että poliisi on valtio valtiossa ja vksv täysin politisoitunut kangaroo court. Ei luottoa.

Poliisin tehtävä on ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta. Ei toimia poliittisena suukapulana. Eilen viimeksi täällä päin tarvittiin riuskaa partiota ja hyvin hoitivat hommansa.

[PannuHattu]

Iha kauheeta skeidaa. Mikjä saa ihmisen tommosia laatimaan?

Koska tämä puuttuu Suomesta
http://www.liveleak.com/view?i=7ab_1436399121

[Red_Blue]

Kansalaistottelemattomuuden ja poliisivaltion suhdetta kuvaa mielestäni aika hyvin tämä kuva.

Voipa hyvinkin olla niin, mutta ketjun aiheena ei olekaan kansalaistottelemattomuus, joka tarkoittaa lain rikkomista koska laki ei ole oikeus.

Fleksaamisessa on kysymys ainoastaan laillisten oikeuksien vaatimisesta, ei sen enemmästä. Otetaan esimerkiksi virkamerkin vaatiminen. Viitteissä mainitut lainkohdat yksiselitteisesti muodostavat oikeuden nähdä virantoimituksessa olevan virkamerkki, vaikka tämä olisi täydessä virkapuvussa ja poliisilaitoksen tiskin takana. Kun viranomaisella on yksittäisen tehtävän suorittamiseksi oikeus saada tieto kansalaisen nimestä, kansalaisella on oltava oikeus samaan tehtäväan liittyvän kohtaamisen kohteeksi joutuessaan saada tieto viranomaisen nimestä ja sen lisäksi tunnistaa viranomaisvaltuus jollakin kohtalaisen vahvalla tavalla, yleensä vaikeasti väärennettävän virkamerkin katsomalla.

Se että poliisi, rajavartiomies tai tullimies ei ole tottunut näyttämään virkamerkkiään on koulutus- ja harjaantumiskysymys, joka paranee kouluttamalla ja harjaannuttamalla.

Kansalaisen oikeusturvan kannalta on tietenkin ensiarvoisen tärkeää tietää täsmälleen kenen kanssa on tekemisissä ja kuka tarkalleen ottaen teki mitäkin tilanteessa, jossa kansalaisen oikeuksiin puututaan.

Perustelu löytyy häirinnän kieltävästä laista. Häiritsevä kuvaaminen on kiellettyä.

Mistä laista? (vinkkinä, sellaista lakia ei ole)

Syytä on erottaa esim. poliisin tarvitsema työtila ja se että poliisi voi muodostaa yleiselläkin paikalla itselleen tilaa vaatimalla kansalaisia poistumaan Poliisilain 18 § nojalla. Sillä ei ole mitään merkitystä kuvaako poistettava tai ei. Kuvaamista itseään ei voi katsoa miksikään "häirinnäksi". Jos poliisi ajaa paikalta pois kuvaajan, mutta jättää kameratta olevan samalle paikalle, rikkoo se Perustuslaissakin määrättyä yhdenvertaisuutta lain edessä. Sillä ei ole merkitystä, että yksittäinen poliisimies voi pitää työnsä lainmukaisuuden varmistamista kuvaamalla häiritsevänä, koska poliisi on viranomainen ja suorittaa julkista yhteiskunnallista tehtävää, jonka salassa pidettävistä osista määrätään erikseen lailla. Jos esim. toimenpiteen kohteeksi joutuneen yksityisyyden suojaaminen edellyttää yleisöön kohdistuvia toimenpiteitä, täytyy ne tehdä suojaamiseksi sekä kamerattomilta että kameran kanssa kuvaavilta ihmisiltä täysin samoin perustein.

Ketjun avauksessa ei kuitenkaan oteta kantaa kuin oman viranomaiskohtaamisensa kuvaamiseen, johon oikeus on aina ja kaikissa tilanteissa, myöskin täysin riippumatta kokeeko yksittäinen virkahenkilö sen omalta kannaltaan häiritseväksi vai ei. Sitä kieltävää lakia ei ole ja tulkinnat esim. esitutkinnan salassapitosäädöksistä ovat täysin vahvistavaa oikeuskäytäntöä vailla, luonnollisesti koska ne ovat erittäin heikkoa tulkintaa.