Pankkikonkurssi

[siviilitarkkailija]

Valtiollisten talouskaaoksien taustalla on yksinkertainen asia. Rahoituslaitoksen kriisi. Kaikki suurimmat ongelmat ovat seurausta rahoituslaitoksen toiminnan kestämättömyydestä. En jaksa ymmärtää enkä kiinnostua kaikista rahoituslaitoksen konkurssin ilmiöistä ja seurauksista. Mutta olennaista on se että Valtio on ryhtynyt takaamaa ja ylläpitämään konkurssikypsien pankkien tekemisiä verovaroin. Tälle linjalle on poliittista kannatusta. Epäonnistuneen liikepankin teurastukseen ei ole ollut poliittista tahtoa.

Kysynkin siis yksinkertaisen asian: mielipiteen liikepankin tai rahoituslaitoksen konkurssiin. Mitä mieltä olet. Eikä tarvi ymmärtää eikä yrittääkkään ymmärtää koko asiaa. Kyse on päälinjasta markkinatalouden suhteen. Oliko mielestänne oikein että verovaroja käytetään pankkien pelastamiseen vai ei. Vastaus ei ole yksiselitteinen. Kaikki vastaukset ovat vääriä ja oikeita, mutta päälinja, eli suhtautuminen valtion pelastusoperaatioihin on nyt kysymyksessä.

[Rubiikinkuutio]

Kysynkin siis yksinkertaisen asian: mielipiteen liikepankin tai rahoituslaitoksen konkurssiin. Mitä mieltä olet.

Oikea vastaus on noiden kahden väliltä, eli pankki voidaan yhteikunnallisista syistä "pelastaa". Pankin pelastamisen pitää kuitenkin edellyttää sijoittajan rahojen menetystä suhteessa konkurssin.

[siviilitarkkailija]

Eli suomeksi pankkia ei päästetä konkurssiin vaan se "pelastetaan". Siis käytetään yhteiskunnan rahaa. Mikä tarkoittaa sitä että valtion rahojen on oltava liikepankin talletusten takaajana, mikä toisaalta ymmärrettävästi käynnistää turvallisuushakuisen ja investointeja hidastavan talletusprosessin.

Täytyy olla aika äärioikeistolainen lahtari ja todella uskoa markkinavoimiin, voidakseen jättää kokonaisen pankin konkurssimenettelyn kohteeksi. Sijoittamatta senttiäkään valtion rahaa itse toiminnan tai sen osien pelasteluun. Minua kiinnostaa tämä "yhteiskunnallinen syy" joka pakottaa poliitikot vuodesta ja paikasta riippumatta pelastamaan liiketoimissaan epäonnistuneita rahoituslaitoksia. Miksi muut yritykset tai liiketalouden alat (paitsi maatalous) ei nauti vastaavaa konkurssi- tai liiketoimintasuojaa. Maatalouden ymmärrän tietyllä tasolla koska tykkään syödä, mutta että pankki- ja rahoituslaitostoiminta.

[Rubiikinkuutio]

Eli suomeksi pankkia ei päästetä konkurssiin vaan se "pelastetaan". Siis käytetään yhteiskunnan rahaa.

Kyllä jos yhteiskunnan etu sitä vaatii. Iso jos. Koska kysymyksen asetelusi on olu mustavalkoinen, että pankit pitää pelastaa aina tai ei koskaan, niin en vastannut.

[vainukoira]

Vastaus on yksiselitteinen. Vapailla markkinoilla asiansa ryssinyt yritys, kuten pankki menee luonnollisesti konkursiin.

Pankin pelastusoperaation perusteluna käytetty "tallettajien suoja" on melko kaheli, sillä fiat-raha on kirjaimellisesti tyhjästä luotu merkintä tietokannassa, joka on yhtä paljon olemassa/olematta olemassa riippumatta siitä, onko pankki konkurssissa vai ei. Pankin vähäinen reaalinen omaisuus, kuten mahdolliset toimitilat sekä osakeomistukset eivät nekään konkurssissa katoa mihinkään.

Pankille voi tietysti lainata rahaa. Mutta persaukiselle pankille on hankala lainata, kun yllämainuttu reaalinen omaisuus on lainan vakuudeksi niin mitätöntä. Voi tietysti ruveta Urpilaisena takuuvatkuttamaan, mutta ei ole suositeltavaa.

Jos yritys, kuten pankki halutaan välttämättä pelastaa, sen omistajat eli sijoittajat voivat myydä osuuden pankista tai järjestää osakeannin, valtiolle tai kenelle tahansa, ja keräämillään rahoilla jatkaa toimintaansa. Tällä tavoin siis yrityksen, tässä tapauksessa pankin nykyisten omistajien, siis sijoittajien omistusosuus pankissa vähenee, kun sen pelastajat tulevat siihen mukaan uusiksi omistajiksi.

Vastikkeeton rahan kaataminen on sen sijaan sekopäistä, mihin tahansa yritykseen, pankin kaltaiseen aivan erityisesti, kun liike-ideana on lähinnä rahaliikenne sen asiakkaiden välillä ja vieläpä lähes vain ainoastaan fiat-raha-liikeenne.

[latrom]

Eli suomeksi pankkia ei päästetä konkurssiin vaan se "pelastetaan". Siis käytetään yhteiskunnan rahaa. Mikä tarkoittaa sitä että valtion rahojen on oltava liikepankin talletusten takaajana, mikä toisaalta ymmärrettävästi käynnistää turvallisuushakuisen ja investointeja hidastavan talletusprosessin.

Täytyy olla aika äärioikeistolainen lahtari ja todella uskoa markkinavoimiin, voidakseen jättää kokonaisen pankin konkurssimenettelyn kohteeksi. Sijoittamatta senttiäkään valtion rahaa itse toiminnan tai sen osien pelasteluun. Minua kiinnostaa tämä "yhteiskunnallinen syy" joka pakottaa poliitikot vuodesta ja paikasta riippumatta pelastamaan liiketoimissaan epäonnistuneita rahoituslaitoksia. Miksi muut yritykset tai liiketalouden alat (paitsi maatalous) ei nauti vastaavaa konkurssi- tai liiketoimintasuojaa. Maatalouden ymmärrän tietyllä tasolla koska tykkään syödä, mutta että pankki- ja rahoituslaitostoiminta.

Antava käsi on ottavaa ylempänä.

[siviilitarkkailija]

Kysymys on tarkoituksella mustavalkoinen. Jos yhteiskunnan etu vaatii, niin sehän vaatii pankkien tukemista vaikka hamaan maailman tappiin. Ja aina löytyy joku poliitikko, joka kertoo että juuri se on yhteiskunnan etu. Jostain syystä tämän poliitikon oma henkilökohtainen ura tapaa olla sidoksissa pankkitukipäätöksen puoltamisen kanssa. Jos ihmisille tarjotaan kolmas vaihtoehto, jossa he voivat kertoa että "tottakai tuemme pankkeja mutta emme miten tahansa vaan hallitusti" seurauksin joita tukijat eivät voi mitenkään hallita saati kerran pään aukaistuaan edes lopettaa, niin poliittisesti tämä munaton ratkaisu on mitä mainioin. Talouden ja valtion rahojen kannalta se näyttää olevan kallein, mutta poliittisessa ratkaisussa kansalaisten kärsimykset vain jalostava epätaloudellinen hanke.

Ratkaiseva ero on siinä katkaistaanko rahoituslaitoksen napanuora valtioon vai ei. On aivan selvä että jos meillä on sikiö, niin sen mielestä ei missään nimessä. Tulee verta, tulee kipua ja tulee tilanne jossa se on aivan yksin kylmässä ja julmassa maailmassa. Sikiö voi tosiaan kuolla. Mutta siitä huolimatta napanuora katkaistaan.

Rahoituslaitoksen konkurssia kavahdetaan poliittisessa päätöksenteossa kuin ruttoa. Ilmeisesti tilanne on vähän sama kuin anekaupassa jonka lopettaminen oli poliittisesti mahdotonta koska uskonnollishurmoksellinen pelko. Seuraukset ovat luonnollisesti sijoittajille ja pankkisektorin uskottavuudelle kovia, mutta markkinatalouden kannalta terveempiä kuin valtionrahojen sijoittelu moiseen.

[Red_Blue]

Minusta pankkien tukeminen muulla tavoin kuin vain tiettyyn rajaan asti toimivalla talletussuojalla on yhteiskunnan edun vastaista. Talletussuojarahastokin pitää muodostaa säätämällä sen rahoittaminen kaikkien pankkien velvollisuudeksi, jolloin valtion ei ole tarvis verovaroin ylläpitää sitä. No ylläri pylläri, tämä järjestely on Suomessa noudatettavaa EU-oikeutta jo nyt.

Pankkituki ja pankkien velkojen takaaminen valtion taholta on pankkikriisien syy eikä seuraus. Pankit voivat toimia erittäin riskihakuisesti ja ajautua konkurssikypsiksi vain koska ne voivat aina luottaa valtion tai valtioiden pelastusoperaatioihin.

Sen luottamuksen murentaminen ja pankkien liiketoiminnan palauttaminen normaalien markkinatalouden lainalaisuuksien piiriin omasta erioikeuskastistaan vaatisi hyvin vahvoja lainsäädäntötoimia, käytännössä jonkinlaista kansainvälistä pankkitukien kieltosopimusta. Suomessahan ei ole riittänyt edes perustuslain tasoiset säädökset (PL 82 § 2 mom.) estämään vakausmekanismien ja pankkitukien koplaamista. Pankit siis voivat luottaa siihen, että vaikka nimellisesti olisikin jokin laki ettei pankkeja tueta, se lentää romukoppaan välittömästi kun pankkituelle syntyy akuutti tarve. Tämä on kuin huumeriippuvuus pankeille, siitä on erittäin vaikea päästä eroon, koska pankit nyt sattuvat olemaan koko liike-elämän pyörittämisen takia olennaisia toimijoita, eli koko poliittinen järjestelmä ja establishmentti on pankkien tukiriippuvuuden mahdollistaja.

[Myrkkymies]

Oikeassa kapitalismissa tälläisten pankkien annetaan kaatua, eikä niitä lähdetä tukemaan. Saattaa tosin olla, että pieni sosialismi tässä asiassa voi olla joskus yhteiskunnan kannalta parempi.

[xor_rox]

...Rahoituslaitoksen konkurssia kavahdetaan poliittisessa päätöksenteossa kuin ruttoa. Ilmeisesti tilanne on vähän sama kuin anekaupassa jonka lopettaminen oli poliittisesti mahdotonta koska uskonnollishurmoksellinen pelko. Seuraukset ovat luonnollisesti sijoittajille ja pankkisektorin uskottavuudelle kovia, mutta markkinatalouden kannalta terveempiä kuin valtionrahojen sijoittelu moiseen.

Ehkäpä se johtuu Too-Big-To-Fail -ilmiöstä. Jos pankkeja ei pelastettaisi, tietäisi se monen poliittisen uran loppua. Se on kyllä selvää, ettei mitään korjaavia toimenpiteitä todellisuudessa tehdä jos pankit voivat luottaa yhteiskunnan pelastusrenkaaseen. Päin vastoin, valmius riskienottoon nousee vain ennestään.

^Kuva vielä;

(http://notquant.com/wp-content/uploads/2015/06/DB-Derivs-in-context_0.jpg)

[siviilitarkkailija]

Tämä "too big to fall" voi olla seurausta pankkisektorin keskittymisestä. Rahoituslaitosten markkinaosuudet ovat liian suuria. Mistä tulemme pankkivalvonnan tehottomuuteen ja koko valvonnan ytimeen. Itse toimintaa ei muodollisista toimista huolimatta valvota käytännössä ja suurimmat sanelevat itse säännöt.

Minusta juuri nämä vakavavaraisuusvaatimukset ovat myrkyllisiä ja investointeja haittaavia. Pankkivalvonnan pitäisi ainoastaan valvoa että yksikään pankki tai rahoituslaitos ei ole 10% suurempi koko markkinoilla. Muuten mikä vaan käy ja sijoittaja/tallettaja kantaa riskin.