petos, politiikan luonnonvakio

[siviilitarkkailija]

Luonnonvakio on suure, jonka numeerinen arvo on universaali, eli paikasta riippumaton, ja ajasta riippumaton. Luonnonvakiota voidaan verrata matemaattiseen vakioon, kuten piihin. Luonnonvakioita ovat muun muassa Planckin vakio h, valon nopeus tyhjiössä c, gravitaatiovakio γ ja tyhjiön permittiivisyys eli sähkövakio ε0. Näiden ilmoitetut lukuarvot saattavat muuttua historian saatossa, mutta se johtuu mittaustekniikoiden parantumisesta, ei vakion arvon muuttumisesta.

Tähän listaan olisi syytä lisätä politiikan luonnonvakio eli petos. Erityisesti niitä ihmisiä varten jotka liittyvät politiikan tekemiseen uskoen rehellisyyteen tai siihen kun toinen osapuoli vaatii rehellisyyttä. Tosiasiassa rehellisyyttä ei tarvi vaatia, sitä joko on tai ei ole. Vaatimalla rehellisyyden määrä ei muutu. Muutta ääneen vaadittuna se helpottaa petokseen tarvittavan uskon rakentumista.

Miksi politiikassa petetään ihmisiä? Kysymys on samasta asiasta kuin vieraskutsuilla joissa emäntä leipoo aivan saatanan pahanmakuisen kakun kun uskottelee kaikkien pitävän aineksista. Ei ole sopivaa sanoa että "Ompa pahaa kakkua" tai paiskata kakkuviipale lattialle ja marssia ulos, ellei halua aiheuttaa mielipahaa itselleen tai emännälle. Sosiaalinen elämä vaatii valheen, petoksen. Vieras sanoo kakun olevan hyvää ja salaa kietaisee kakun jämät liinaan ja piilottaa taskuun roskikseen heittoa varten. Miksi näin tehdään? Siksi että lopultakin olemme sosiaalisia olentoja ja tarvitsemme yhteisöä, vaikka sitten itseämme ja muita pettäen. Totuudenpuhujille ei ole tilaa majatalossa.

Politiikassa on myös puolueita joille petos on luonnollinen osa elämää. Ihmisiä joiden koko ajatusmaailma perustuu petoksesta saatavan hyvänolon tavoitteluun. Samoin kuin kleptomaani varastaa varastamisen tuottaman tunteen, ei varastettavan tavaran takia, politiikassa on puolueita jotka pettävät pettämisestä saamansa hyvänolon tunteen takia. Ei kleptomaanikaan parannu jos kädet amputoidaan. Pään amputointi voi ehkä estää ryöstelyn jatkumisen, mutta itse "parantumista" tuskin tapahtuu. Sama koskee politiikan petoksista nautintoa saavien kohdalla.

Luonnonvakioita vastaan voi käydä taistelua, mutta niiden luonne on syytä ymmärtää, ettei pidätä hengitystä voittoa odottaessaan. Petos politiikan osana on vakio. Itseasiassa koko politiikkaa ei olisi keksitty, ellei olisi petosta. Kyse on lähinnä petoksen määrän ja laadun ja hyötyjien suhteiden järjestelystä, joka on politiikan ydin. On hieman ikävää ajatella että tekee mitä hyvänsä, niin silti tulee petetyksi politiikassa tavalla tai toisella. Ja joku pettää petoksesta saamansa henkilökohtaisen nautinnon, eikä edes taloudellisen ja mitattavan hyödyn takia.

Mutta petettyjen tai petetyksi itsensä tuntevien kannattaa raivostumisen sijaan keskittyä positiivisiin tuntemuksiin. Ainakin tietävät olevansa hengissä, toisin kuin erittäin pahasti petetyt, jotka tapaavat kuolla seurauksiin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonvakio

[Myrkkymies]

Puoluepolitiikka on suuri saatana. Mannerheimkin oli sitä mieltä, että siinä isänmaan etu uhrataan puolueen edun takia.

[Suorapuheinen]

Itse en suhtautuisi politiikkaan noin negatiivisesti. Toki siellä on kaikenlaisia hyvävelikerhoja ja eduskuntaan kuulumattomia suuria ulkopuolisia vaikuttajia mutta lähtökohtaisesti pidän tätä järjestelmää toistaiseksi parhaana. En ainakaan heti keksi, mikä järjestelmä olisi luotettavampi. Puolueita on varmaan liikaa ja sen seurauksena työenergiasta suuri osa hupenee keskinäisten välien selvittämiseen ja toisten mollaamiseen kun pitäisi täydellä teholla keskittyä valtion asioiden hoitamiseen.

Joku on sanonut, että jos tykkää makkarasta ja politiikasta niin on parempi olla näkemättä miten sitä tehdään.

[sivullinen.]

Kaikki lähtee ihmisyksilöistä. Politiikka ja makkarantekeminen ovat vain ihmistunteiden tulkkeja ja ilmenemismuotoja. Jos ihmiset haluvat asian menestyvän, he eivät leivo kakkakakkuja tai heitä hiekkaa rattaisiin; jos ihmiset haluavat toimivan järjestelmän, he ovat valmiit kuulemaan ja keskustelemaan sen ongelmista ja kehittämisestä. Mutta jos ihmiset haluavat järjestelmän vaihtoon, niin he jokaisen tilaisuuden tullen tekevät pientä kiusaa ja potkivat koneita tarpeettoman kovin, ja yrittävät ja onnistuvat näillä tempuilla saamaan järjestelmän sellaiseen kuntoon, että yhä suurempi osa ihmisistä haluaa sen vaihtoon ja lopulta se vaihtuu. Näin kansa "äänestää teoillaan" maissa, jossa äänestämisellä ei muutosta saada aikaan.

Orjayhteiskunnassa muutosvaatimukset kanavoituvat sabotaasina; osallistuvassa yhteiskunnassa ne kanavoituisivat mielenosoituksina, vapaana keskusteluna ja esitysten tekemisenä. Puoluejärjestelmä -- "aristokratia" --, demokratia ja monarkia voivat kaikki olla toimivia tai toimimattomia. Järjestelmällä itsessään ei ole merkitystä. Eräs suosikkikuluttuurihistorioitsijani Toynbee esitti asian syväluotaavasti: Maan hallitsijoiden menetettyä kykynsä luoda uutta kansa vaatii heidän vaihtoaan. Se on kaiken korruption ja hajoamisen alku. Se muuttaa hallitsijoiden motiivin hyvää tekemällä vallan säilyttämisestä pahaa tekemällä vallan säilyttämiseen. Tämä heijastuu pian kansaan, joka alkaa myös tehdä pahaa. Näin kaikki tekevät pahaa. Silloin petos on todellakin hetkellisesti luonnonvakio ja vääryys kukoistaa. Mutta tuhoavana rakenteena se ei ole pysyvä. Petos on itseään tuhoava ketjureaktio.