Raimo Pesonen: Metsästäjä

[Jari Leino]

Mestari huudettu.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/21/saalipillua-laakkeeksi-nuorten-miesten-syrjaytymiseen

Kirjailija Raimo Pesosen syksyllä ilmestyneessä kirjassa Metsästäjä esiintyy Jonne, joka ihailee Mestari-nimistä äärioikeistolaista nettikirjoittajaa ja nauttii eläinten rääkkäyksestä. Kouluampujatyypin pään sisään meno ei ollut ihan helppo prosessi. Kirjailijan oma kokemus koulukiusattuna auttoi kirjoittamisessa.

"Pystyin mielestäni ymmärtämään henkilöä, mutta en tietenkään hyväksymään hänen ajatuksiaan", Pesonen kertoo.
Pesonen halusi mennä joukkotuhotaipuvaisen miehen "pään sisään", koska ilmiö on olemassa yhteiskunnassamme.
Pesosen mielestä keskustelu kouluampujista lähti sivuraiteille Aamulehden kolumnista. Elokuva jatkaa teemaa ottaen siitä irti kaiken mahdollisen, niin kuin elokuvan Pesosesta kuuluukin tehdä.

"Ei se voi mennä näin yksinkertaisesti, että ihminen, joka ei saa nais- tai miesseuraa lähtisi siitä tappamaan muita. On paljon ihmisiä, joilla ei ole parisuhdetta heidän toiveistaan huolimatta, mutta silti he elävät normaalia elämää", Pesonen pohtii.

Noin muutenkin tuo YLEn kulttuuriohjelman juttu tiedostajanaisista, jotka tekevät satiirisen elokuvan työkkärin tädeistä antamassa säälipillua syrjäytymisvaarassa oleville nuorille miehille on aivan hervoton parodia tiedostajanaisista.

[MW]

Mestari huudettu.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/21/saalipillua-laakkeeksi-nuorten-miesten-syrjaytymiseen

Kirjailija Raimo Pesosen syksyllä ilmestyneessä kirjassa Metsästäjä esiintyy Jonne, joka ihailee Mestari-nimistä äärioikeistolaista nettikirjoittajaa ja nauttii eläinten rääkkäyksestä. ***
Pesonen pohtii.

Noin muutenkin tuo YLEn kulttuuriohjelman juttu tiedostajanaisista, jotka tekevät satiirisen elokuvan työkkärin tädeistä antamassa säälipillua syrjäytymisvaarassa oleville nuorille miehille on aivan hervoton parodia tiedostajanaisista.

Ai "Mestari" -niminen äärioikeistolainen eläinkiduttaja hullu sikanaama raiskaaja? Olipa sattuma, puhdas sattuma.

No, Mestari on silti. Sen verran hattua ylös hälle.

EDIT: Pesonen voisi pohtia lisää, siitä voisi olla hyötyä.

EDIT2: Alkoi kummittelemaan mielessä se karu "Youth as refugees" -vierimakuu-dokumentti. Kaikenikäiset ämmät partalapsikeskuksissa luultavasti tekevät sitä nytkin.

Omituista, että joidenkin seksuaalisille perversioille perustetaan valtion ylläpitämiä keskuksia, ja pervertikoille toyboineen maksetaan siitä.

[Trendkill]

Mestari huudettu.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/21/saalipillua-laakkeeksi-nuorten-miesten-syrjaytymiseen

Kirjailija Raimo Pesosen syksyllä ilmestyneessä kirjassa Metsästäjä esiintyy Jonne, joka ihailee Mestari-nimistä äärioikeistolaista nettikirjoittajaa ja nauttii eläinten rääkkäyksestä. Kouluampujatyypin pään sisään meno ei ollut ihan helppo prosessi. Kirjailijan oma kokemus koulukiusattuna auttoi kirjoittamisessa.

"Pystyin mielestäni ymmärtämään henkilöä, mutta en tietenkään hyväksymään hänen ajatuksiaan", Pesonen kertoo.
Pesonen halusi mennä joukkotuhotaipuvaisen miehen "pään sisään", koska ilmiö on olemassa yhteiskunnassamme.
Pesosen mielestä keskustelu kouluampujista lähti sivuraiteille Aamulehden kolumnista. Elokuva jatkaa teemaa ottaen siitä irti kaiken mahdollisen, niin kuin elokuvan Pesosesta kuuluukin tehdä.

"Ei se voi mennä näin yksinkertaisesti, että ihminen, joka ei saa nais- tai miesseuraa lähtisi siitä tappamaan muita. On paljon ihmisiä, joilla ei ole parisuhdetta heidän toiveistaan huolimatta, mutta silti he elävät normaalia elämää", Pesonen pohtii.

Noin muutenkin tuo YLEn kulttuuriohjelman juttu tiedostajanaisista, jotka tekevät satiirisen elokuvan työkkärin tädeistä antamassa säälipillua syrjäytymisvaarassa oleville nuorille miehille on aivan hervoton parodia tiedostajanaisista.

Juntti on siis kirjoittanut kirjan. Kaivelin vähän, ja tällaista löytyi:

"Mua on kiinnostanut ihan pikkupojasta asti uusnatsi-ilmiö. Ääri-ilmiöt ovat 2000-luvun nouseva trendi", pohtii Pesonen.

Pesosen huoltomiesten elämä on nuhjuista, eikä heidän työtään juuri arvosteta yhteiskunnan hierarkiassa. Kirjan keskushenkilö on Jonne, joka on köyhän miehen Anders Behring Breivik. "Metsästäjä on wannabe-massamurhaajan sielunmaisema. Jonne on varautunut ja sulkeutunut, mutta varmaan hyvä työmies. Hän vetää tiukkoja rajoja. Jonne on ritarifantasiahahmo aikuisen miehen kuoressa. Sosiaalitätikielellä ilmaistuna häneltä ovat jääneet tietyt kehitystehtävät käymättä läpi. Jonne on kuitenkin älykäs, mutta hänen tunne-elämänsä on häiriintynyttä. Tämä yhdistelmä tekee hänestä räjähdysalttiin henkilön."

"Metsästäjässä pengotaan fasismin aatehistoriaa. Toisaalta mietin olosuhteita, jotka saattaisivat tuottaa Jonnen kaltaisen persoonan. Fasismihan on kansallisen uudelleensyntymisen myyttiin nojaavaa äärinationalismia, johon liittyy usein vähemmistöjen syrjintää, perinteisten perhearvojen korostamista ja mahdollisesti valmiutta väkivaltaan. Jonne edustaa jonkinasteista postfasismia. Hän menee fasismin ytimen yli jo sillä, ettei hän odota enää mitään kansallista uudelleensyntymää, vaan hän hakee pieneen heimoon palaamista."

"Koulusurmaajien ajattelussa on usein fasistisia piirteitä. Pekka-Eric Auvinen ilmoitti ihmisyyden olevan yliarvostettua. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki koulusurmaajat olisivat fasisteja taikka kaikki fasistit koulusurmaajia."

Äärioikeistolaisuus, fasismi tai natsismi ovat olleet sotien jälkeen maton alle lakaistuja aiheita. Ne myös pysyivät pitkään täysin marginaalissa lukuun ottamatta Pekka Siitoimen pöhköilyjä tai muutamien skinien edesottamuksia. Asialle lähinnä naureskeltiin vielä 1990-luvulla. Nyt hymy on kuitenkin hyytynyt. Myös perussuomalaisten nousu on otettava vakavasti. Nämä lienevät syitä, miksi halusit kirjoittaa tällaisen kirjan? "Ne olivat yksi syy. Breivikin nimeä ei tosin kirjassa mainita, mutta Jonnen ihailema Norjalainen löytyy. Myöskään Jussi Halla-ahon nimeä ei mainita, mutta fiktiivinen Mestari-niminen hahmo löytyy. Todellisuudessa Gates of Vienna -nettisivusto on se paikka, jossa Halla-ahon ja Breivikin jäljet tunnetusti yhtyvät. Mutta tietysti perussuomalaisissakin on monenlaista jengiä. Tunnen ihan tolkullisia perussuomalaisia, vaikka en täysin ymmärrä miksi he toimivat puolueessa, joka on valmis käyttämään rasismia työvälineenään."

Oma mielikuvitukseni ei olisi aikaisempina vuosikymmeninä pystynyt luomaan visiota nykyisestä Suomesta, jossa rasistinen möläyttely on arkipäivää ja ääri-nationalistisen Suomen Sisun jäseniä vaikuttaa salonkikelpoisesti eduskunnassa. "Toisaalta 1990-luvulla pomppasi jo esiin -Joensuun skiniongelma. Kun muutin Turkuun vuonna 1989, oli tunnettua että siellä oli kolme skinheadiä. Eihän heistä kovin suurta uhkaa ollut. He kävivät samoissa baareissa kuin rokkaritkin. Ei tarvitse mennä kuin vuoteen 1993 ja skinien määrä Turussa oli jo 16. Lehdistössä vaiettiin muun muassa Turun synagogan ikkunoiden kivittämisestä eräänä kristalliyön muistopäivänä 1990-luvulla. Turun juutalainen seurakunta halusi olla tapahtuneesta hiljaa."

Tähän päivään mennessä skinien määrä on moninkertaistunut ja heidän toimintansa ei ole jäänyt pelkästään pähkäilyyn ja uhoamiseen. "Äärioikeiston nousu kulkee käsi kädessä laman ja tiettyjen yhteiskunnallisten ratkaisujen kanssa. Yhteiskunta ei ole ihminen, eikä ihminen yhteiskunta, eli liian jyrkät analogiat ovat vaarallisia, mutta en voi olla ajattelematta sitä, että autoritaarisen persoonallisuuden kehittymiseen liittyy lapsuudessa koettu turvattomuus. Silloin lapsi ei voi luottaa vanhempiin, vaan hänen on itse astuttava johtoon. Turvattomuuden tunne myös yhteiskunnassa tuntuu ruokkivan autoritaarista käyttäytymistä. Tähän liittyy kaipuu vahvaan johtajaan."

"Erilaisilla säännöillä toimivia prätkäjengejä riittää. Heillä on oma sisäinen kurinsa. Se on kaipuuta tietynlaiseen luolamieselämään. Osa perussuomalaisista ajaa takaa samaa yksinkertaisuutta. Tämä näkyy myös Hommaforumissa. Siellä on voimakas kaikkitietävä me-asenne. Hommaforumissa ei ole olemassa sellaista vierailijan heittämää keskustelunavausta, etteikö vastapalloa tulisi heti. Ihan sama onko aiheena meribiologia tai tähtitiede. Vastapallolla haastetaan ja annetaan ymmärtää, että 'isot jätkät tulevat kohta paikalle'. Kysymys on hyvin pitkälle turvallisuuden ja yksinkertaisuuden kaipuusta."

http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2461646

http://www.rauhanpuolustajat.org/lehti/rauhan_puolesta_42014/rauhantekija_raimo_pesonen_kertomuksia_nakymattomista_ihmisista_/

Eli siis tyypillinen vasemmistolainen "kirjailija", joka on poiminut tyyliin kaikki mahdolliset kliseet, joista sitten ammentaa kirjaansa. Ääri-ilmiöt nousevat, mutta iiihan sattumalta juntti nostaa keskiöön "äärioikeiston".

Hommaakin on näköjään lueskellut.

[Sunt Lacrimae]

Kirjailija Raimo Pesosen syksyllä ilmestyneessä kirjassa Metsästäjä esiintyy Jonne, joka ihailee Mestari-nimistä äärioikeistolaista nettikirjoittajaa ja nauttii eläinten rääkkäyksestä. Kouluampujatyypin pään sisään meno ei ollut ihan helppo prosessi. Kirjailijan oma kokemus koulukiusattuna auttoi kirjoittamisessa.

Juokohan tuo kirjan Jonne myös energiajuomia ja hakkaa CS:ää minkä mopolla ajelulta nyt kerkeää?

[far angst]

Erilaisilla säännöillä toimivia prätkäjengejä riittää. Heillä on oma sisäinen kurinsa. Se on kaipuuta tietynlaiseen luolamieselämään. Osa perussuomalaisista ajaa takaa samaa yksinkertaisuutta. Tämä näkyy myös Hommaforumissa. Siellä on voimakas kaikkitietävä me-asenne. Hommaforumissa ei ole olemassa sellaista vierailijan heittämää keskustelunavausta, etteikö vastapalloa tulisi heti. Ihan sama onko aiheena meribiologia tai tähtitiede. Vastapallolla haastetaan ja annetaan ymmärtää, että 'isot jätkät tulevat kohta paikalle'. Kysymys on hyvin pitkälle turvallisuuden ja yksinkertaisuuden kaipuusta.

Tämän verran olen lukenut Raimo Pesosta, eli aivan nokko ja ylikin.  Tämä pätkä on niin tiivistä tekstiä, että minun ei enää ole tarvis lukea riviäkään häneltä.  Hän on noin muutamalla lipaisulla sanonut kaiken, mitä hänellä on sanottavaa ja ilmaissut kaiken luulemansa. 
Että kiitos, hyvästi, anteeks ja kauheesti vaan onnee ja taidevaivaisen apurahoja.  Ja tuleehan niitä, kun kulttuurisyöttiläs osaa nuolevasti kirjoittaa apurahan antajan agendavakoa myöden.

[sivullinen.]

Raimo Pesonen voisi kirjoittaa seuraavaksi omaelämäkerran. Silloin hänellä olisi lupa leikitellä kaikilla leimakirveillä ja haukkumasanoilla. Itseään saa alentaa, mutta ei muita. Muuten on mulkku. Minä olen mulkku, ja autan Raimoa alkuun.

Nuori mies -- sanokaamme häntä Raimoksi -- etsi paikkaansa elämässä. Hän oli epäonnistunut koulussa, eikä tiennyt, mitä tekisi. Sosialistien kiihtotusjulkaisuja lukemalla hän ymmärsi, ettei itse ole syyllinen kurjaan kohtaloonsa, vaan syyllinen on kapitalisti. Raimo päätti ryhtyä sosialistiksi ja julistaa koko maailman punaiseksi. Hän päätti kirjoittaa kirjan. Kirjan, jossa hän Steinbeckin tavoin osoittaisi kapitalistien pahuuden ja sosialismin hyvyyden. Hän istui kirjoittamaan. Ensin syntyi lause. Sitten syntyi toinen lause. Kolmatta lausetta hän ei saanut aikaan. Hän ei ollut hyvä kirjoittaja. Mutta hänessä paloi punaisen agitaattorin into julistaa maailmalle sosialistien kiihotusjulkaisuiden sanomaa.

Turhautuneena Raimo joi pullon viinaa ja kirjoitti joukon lauseita. Hän lähetti kirjoituksensa sosialistiseen kustantamoon. Siellä virkamiehet suorittivat lauseille oikoluvun ja painattivat sen kirjaksi. Raimo oli nyt onnensa huipulla. Hänestä oli tullut sosialismin saarnaaja ja kuuluisa kirjailija. Raimo odotti menestystä. Hän odotti. Hän istui ja odotti. Hän makasi ja odotti. Hän odotti. Kukaan ei halunnut lukea hänen kirjallistaoksennustaan, eikä hän ollut tarpeeksi Sofi Oksanen päästäkseen julkkikseksi pelkällä ulkonäöllään. Hän oli "impivaaralainen". Hän ei osannut olla muuta; hän ei osannut larpata. Kirja ei tuonut hänelle kuuluisuutta. Sosialismin sanomaa ei kuunneltu. Tosin hän sai sosialistiministerin myöntämän apurahan roskakirjoittelun jatkamiseksi. Hänet kehotettiin kirjoittamaan lisää samanlaista tällä kertaa vain provosoiden ja haukkuen enemmän kohdistaen viestinsä suoraan sosialismin vastaisiin liikkeisiin. Jos kirjoitustaito ei ole hyvä, voi trollaamalla saada sentään huomiota. Näin Raimo toimi. Hän haukkui ja solvasi. Hän luki sosialistien kiihotuslehdistä valheet ja kirjoitti ne lauseiksi. Hänen kirjallinenoksennuksensa ei tälläkään kertaan saanut lukijoita. Mutta hän sai jälleen apurahan. Hänestä oli tullut ammattikirjailija.

Koko elämänsä verovaroilla elettyään ja sosialistien kiihotuspropaganda valheita toisteltuaan hän oli lopulta joutunut kovan paikan eteen: Hänellä oli todettu syöpä, ja hänelle oli luvattu elinaikaa puoli vuotta. Suuria tuskia kärsien sosialistisen laitossairaalan osastolla hän viimeisinä kuukausinaan kävi läpi surkeaa elämäänsä. Koulusta se kaikki alkoi. Hän oli epäonnistunut koulussa; sosialistien pakkokoulutus oli tuhonnut hänen lapsuutensa. Nuoruutensa hän oli tuhlannut lukemalla sosialistien kiihotusroskaa; sosialistien lehdistö tuhosi hänen nuoruutensa. Kirjailijana hän olisi voinut onnistua, jos olisi yrittänyt ja keskittynyt. Mutta kustantamo hyväksyi kaiken roskan -- jos se vain oli aatteellista --, ja apurahan ehtona oli kustannussopimus. Näin sosialismi pilasi hänen aikuisuutensa. Maatessaan laitossairaalan vuoteella paskaisissa vaipoissa kuunnellen televisiosta sosialistien kiihotusohjelmia hänen syöpäinen tuskansa tuntui kaksin kertaiselta. Sosialismi ei jättänyt häntä rauhaan edes kuolinvuoteellaan. Sosialismi oli ollut hänen elämänsä turmio: Se oli pilannut hänen lapsuutensa, nuoruutensa, aikuisuutensa ja viimeiset päivänsä. Vaikka hän oli sille kaikkensa antanut ja uskonut kaiken kiihotuksen. Silti se ei häntä palkinnut. Silloin hän oivalsi jotain: Sosialismi vihaa ihmisiä ja vapautta ja tekemistä. Sosialismi on kurjuuden ylistystä. Sosialistien mielestä tuska on iloa ja kurjuus kaunista. Hän oli sosialistien mukaan saanut elää koko elämänsä paratiisissa ja nauttia "lottovoitosta". Suunnattomien tuskien vallassa hän kirosi kurjan itsensä, joka oli sosialistien valheita uskonut, ja antanut heidän pilata elämänsä; hän kirosi itseään -- sosialistia. Jos hän olisi edes jossain vaiheessaan elämäänsä pysähtynyt edes hetkeksi ajattelemaan omin aivoin, hän olisi voinut muuttaa elämänsä suunnan ja olla onnellinen; miten onnellinen hän olisikaan voinut olla. Mutta aivopesu oli estänyt kaiken ajattelun -- ja nyt oli liian myöhäistä. Vähäisillä voimillaan hän kietoi narun kaulansa ympärille ja kiskaisi itsensä hengiltä. Niin sielu lensi helvettiin ja ruumis poltettiin. Raimon hautajaisissa eivät sivulliset itkeneet. Ne olivat apeat. Loppu.

[Chew Bacca]

Jos asiansa puolesta ei ole esittää mitään muuta kuin valeita, ei asia ole minkään arvoinen.

Tietää Pesonen kuitenkin jotain: meillä on kaikkitietävä "me", Somalian lahja Suomelle.

[Tosiasiallinen Nuiva]

Raimo Pesosella on vakuuttava apuraha CV:

2009: Kirjailija Raimo Pesonen romaanin kirjoittamiseen 2.000 http://www.kordelin.fi/apurahat_2009.php

2012: Pesonen Raimo, Helsinki, 10000 € http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/111620

2013: Pesonen Raimo, Helsinki, 4 000 euroa romaanin kirjoittamiseen  http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/222561     

2014: Pesonen Raimo, Helsinki, 4000 € http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/445340

[Ihmisapina]

Raimolla lienee aika pahoja harhoja. Luulee kirjoittavansa muista ihmisistä, mutta kirjoittaa todennäköisesti itsestään. Kirjoittaa fiktiivisen kirjan, jotta saisi mustamaalattua oikeita ihmisiä. Viittaa "Mestarilla" ilmeisesti Halla-ahoon, mutta keksii sille vielä jotain eläinrääkkäyspiirteitä. Vähän sama juttu kuin se, että näkisi unta, missä joku oikean maailman henkilö tekee jotain pahaa. Sitten herättyään menisi kostamaan sen tälle henkilölle.

[pingviini]

Raimo Pesonen on muuten IPU-Antin veli

[siviilitarkkailija]

Muuten hyvä ja kannatettava ajatus tämä "säälipillu".  Paitsi että Leppävaarassa kävi vähän sääliksi tällaisen "säälipillun" yläpää. Siis se pää jonka poikaystävänsä säälipilluun kyllästyttyään irrotti puukolla ennenkun kävi ampumassa pillun omistajan työkaverit ja itsensä kuoliaaksi. 

Uskokaa tai älkää mutta toissapäivänä tuli vastaan kadulla pikkuautollinen kurdi-irakilaisia nuoria jotka kohdalle tullessaan pysähtyi ja ruuvasi ikkunan auki. Apukuski loihe kysymään:"Mistä täällä saa pillua". No kerroin mistä ja lähtivät matkoihinsa. Sääliksi käy sitä pillua joka joutuu neljän körilään rymyämäksi. Vaan eihän tuo rikos ole jos molemmat on yhtä mieltä säälipillusta. Sääli pillua.

[Eino P. Keravalta]

Raimo Pesosella on vakuuttava apuraha CV:

2009: Kirjailija Raimo Pesonen romaanin kirjoittamiseen 2.000 http://www.kordelin.fi/apurahat_2009.php

2012: Pesonen Raimo, Helsinki, 10000 € http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/111620

2013: Pesonen Raimo, Helsinki, 4 000 euroa romaanin kirjoittamiseen  http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/222561     

2014: Pesonen Raimo, Helsinki, 4000 € http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/445340

Mihin tuo suo-uuno tarvitsee apurahoja?

Itsekin olen kirjoittanut 10 kertaa enemmän kuin se ilman sentinkään tukea. Vai onko niin, ettei 'taiteilija' oikein taivu oikeisiin töihin krapula-aamuina?

[foobar]

"Erilaisilla säännöillä toimivia prätkäjengejä riittää. Heillä on oma sisäinen kurinsa. Se on kaipuuta tietynlaiseen luolamieselämään. Osa perussuomalaisista ajaa takaa samaa yksinkertaisuutta. Tämä näkyy myös Hommaforumissa. Siellä on voimakas kaikkitietävä me-asenne. Hommaforumissa ei ole olemassa sellaista vierailijan heittämää keskustelunavausta, etteikö vastapalloa tulisi heti. Ihan sama onko aiheena meribiologia tai tähtitiede. Vastapallolla haastetaan ja annetaan ymmärtää, että 'isot jätkät tulevat kohta paikalle'. Kysymys on hyvin pitkälle turvallisuuden ja yksinkertaisuuden kaipuusta."

Olen enenevässä määrin oppinut, että tällaiset (todellisuushaasteellisten) horinat ovat reflektioita sanojiensa omasta päänsisäisestä maailmanjärjestyksestä.

Ja jos eivät, niin tahtovat ainakin kertoa siitä, että elämässä ei tunnu kovin paljon positiivista sisältöä olevan. Viimeisenkin pisaran ironista huumoria on korvannut pyhä viha hyvää vihollista vastaan, ja sitten ihmetellään kun ei urapolku taivaaseen enää näitä juttuja joristessa ylläkään kuin korkeintaan Ylen vasemmistolaisen kulttuuritoimituksen lasikattoon asti.

[sivullinen.]

Raimo on kirjoittanut blogia joskus, ja on nyt romaanin synnyttyä, lisännyt sinne muutaman mainoksen. Sieltä löytyy esimerkiksi kahden tunnin näyte Metsästäjästä äänikirjana. Silmiini osui hänen noin vuoden vanha kirjoitus "äärioikeistosta Suomessa", joka osuu monilta kohdin oikeaan, vaikka tuomitseekin toiminnan.

Määrittelen tässä äärioikeistolaisuuden kansallisen uudelleensyntymän myyttiin nojaavaksi aatteeksi, joka tavoittelee yhteiskunnan homogeenisuutta, ja jolle tyypillisiä piirteitä ovat usein äärinationalismi, muukalaisviha, kulttuurirasismi sekä muiden kuin perinteisten sukupuoliroolien ja perhemallien torjuminen.

Vaikeutemme poistuvat tai ainakin helpottavat kunhan menetetty kansallinen yhtenäisyys palautuu. Länsi ei enää uppoa ja turbaanin varjo väistyy vihdoin. Palaamme menneeseen kulta-aikaan, joka toisaalta on historiankirjoitukselle tuntematon, eli uuden todellisuuden luomiseen tarvitaan väkevää ja tunteisiin vetoavaa tarinankerrontaa. Ei ihme että kulttuuripolitiikka ja taide ovat erityisen huomion kohteena.

[...]

http://mitavoisanoa.blogspot.fi/2013/04/uudistuva-aarioikeistomme.html

Blogauksessa on mukana myös Suomen Sisu, Jobbik, Jyväskylän kirjakahakka, Olli Immonen, Pirjo Hassinen, Tony Halme, natsi-ideologi Alfred Rosenberg ja kasa muita tunteita herättäviä tapahtumia, järjestöjä ja henkilöitä. Raimo ei leimakirvestä säästele eikä nimiä kaihda. Jos hän kerronnassa pyrkisi todenmukaisuuteen, voisi näin laajasta tietopohjasta ja asiaan perehtyneisyydestä vaikka syntyäkin jotain kiinnostavaa. Nyt se on vain tarinaa möröistä ja peikoista.

[far angst]

,,,,,,,,,,,,,,,,,
Olen enenevässä määrin oppinut, että tällaiset (todellisuushaasteellisten) horinat ovat reflektioita sanojiensa omasta päänsisäisestä maailmanjärjestyksestä.

Ja jos eivät, niin tahtovat ainakin kertoa siitä, että elämässä ei tunnu kovin paljon positiivista sisältöä olevan. Viimeisenkin pisaran ironista huumoria on korvannut pyhä viha hyvää vihollista vastaan, ja sitten ihmetellään kun ei urapolku taivaaseen enää näitä juttuja joristessa ylläkään kuin korkeintaan Ylen vasemmistolaisen kulttuuritoimituksen lasikattoon asti. 

Tuollainen yleiskontraarinen - yleensä vasemmistolainen - ja helposti päälle puettava ja kaikille sopiva maailmankatsomus on luuserireppanoitten lohdutusriepu.   Kun vertaisryhmä, luokkatoverit, sukulaiset, naapurit, siskot ja veljet opiskelevat menestyksellisesti arvostetuissa oppilaitoksissa ja kun reppana itse on joutunut tyytymään johonkin luuseriopiskeluun, sellainen tietysti herättää katkeruutta ja kateutta.  Silloin on näppärää omaksua porvarit ja kapitalistit vihollisekseen, joiden viaksi voidaan projisoida aivan kaikki ja aivan erityisesti se, että nuori vallankumouksellinen ei sitten pääsytkään polille, kauppikseen, oikikseen tai lääkikseen, mutta pääsi kyllä lukemaan kulttuurihistoriaa, valtiotiedettä, humalistisia tieteitä ja/tai muuta ammattitaitoon johtamatonta makulatuuria.  Ja kun motivaation puutteesta johtuen edes nuo lohdutuspalkinto-opinnot eivät suju, nouseekin sitten tärkeämmäksi tehdä maailmanvallankumousta kuin menestyä luvuissaan.

Aivan -70-luvun tapaan ne, joiden kantti ei kestä opiskella jotain hyödyllistä, kostavat oman kykenemättömyytensä kapinoimalla porvaria (isähahmoa) vastaan.  Oma reppanuus - ja siitä seuraava luonnevika -  on kliseemäisen helppo projisoida porvariin, kapitalistiin, työnantajaan, riistäjään ja nyttemmin erityisesti rasisteihin ja muihin itse keskittyihin mörköihin.   

On toki helpompi todeta kaikki porvarin viaksi, kuin myöntää ottelevansa pari sarjaa liian korkealla.     Vähän niinkuin Pesonen, joka Hommakehän ulkopuolella kyllä retostaa Hommasta, mutta jonka oma kantti ei kertakaikkiaan piisaa tulla itse kehään matsaamaan.

Eiks niin, Pesonen?  Vastaa nyt, kun kerran tätäkin säiettä niin tarkasti seuraat.

[Martin]

Raimo just nyt Ylellä MOT:ssä kommentoimassa Naton isäntämaasopimusta. Vähän arvelinkin näin "puolueettomaksi" lähteeksi kun kerran Ylellä on asiantuntijana ja Google johti tänne. IPU-Antin veljeys myös selittää miksi IPUa siteerattiin MOT:ssa.