Helsinki vs Muu Suomi kulttuurierot

[Aeon]

Mulla on se vakiintunut käsitys, että kaikkein snobeimmat "stadilaiset" on niitä korkeintaan viitisen vuotta sitten tänne (savokarjalakainuulaisen) kulttuurieliitin rahtaamia maaltamuuttaneita savokarjalakainuulaisia. Pakkomielteenomaisen murteesta eroon pääsemisen lomassa onkin sitten kiva rakentaa ympärilleen esim. tätä surullisenkuuluisaa Kallion punavihreää kuplaa.

Jos kyse olisi oikeasti tuosta, niin eihän siellä taitaisi muita asuakkaan?

Paljasjalkaiset helsinkiläiset ovat jo vähemmistössä . Veikkaan, että suuri osa vuonna 2010 tilastoiduista Helsingissä syntyneistä ovat joko ensimmäisen tai toisen sukupolven paljasjalkaisia.

Omat kokemukset pk-seudulta ovat vastaavia kuin mitä JohanNyt tuossa muotoili. Plus oikeaita stadilaisia on tullut todella harvoin vastaan. Konttorilla yli 90% on ollut junantuomia. Eli ei siellä tosiaan oikein muita asukaan.

[junakohtaus]

Helsinki on aina ollut muuttajien kaupunki. Ihan aina. Helsinkiläinen on se, joka asuu Helsingissä ja kysyttäessa sanoo olevansa helsinkiläinen. Helsinkiläisyyteen kuuluu myös se, että oma tausta on jostain muualta.

[kriittinen_ajattelija]

Helsinki on toista maata

Kulttuurieliitti ja hipsteriväki on maakuntien syvien sarkojen todellisuudesta yhtä kaukana kuin itä on lännestä.

Eduskuntavaalien jälkeen on puhuttu helsinkiläisten elävän jonkinlaisessa punavihreässä kuplassa. Omassa arvoliberaalissa maailmassaan leijuva kulttuurieliitti ja hipsteriväki on maakuntien syvien sarkojen todellisuudesta yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Poliittinen punavihreys on ehkä liioiteltua, kun Kokoomus on täällä edelleen suurin puolue. Arvokysymyksissä ero on kuitenkin ilmeinen.

Äänestyskäyttäytymisen lisäksi monet muut tutkimukset ja selvitykset osoittavat helsinkiläisen ajattelu- ja elämäntavan poikkeavan muusta maasta. Keskimäärin ihmisten suhtautuminen arvoihin on erilaista jo muualla pääkaupunkiseudulla.

Helsinki on erityisesti nuorten aikuisten ja suuren maahanmuuttajavähemmistön kaupunki. Tänne muutetaan paljon ympäri maata ja maailmaa opiskelemaan ja tekemään työtä. Se tekee Helsingistä erilaisten ajatusten, elämäntapojen ja kulttuurien sekametelisopan tai sulatusuunin. Erilaisuuden sietäminen ja näkeminen voimavarana on täällä elinehto ja eteenpäin menemisen moottori. Tästä nousee arvoliberalismi.

Jännittävällä tavalla helsinkiläinen arvoliberalismi näkyy myös kirkollisessa päätöksenteossa. Kouriintuntuvasti se ilmenee suhtautumisessa kirkollisiin järjestöihin. Toisin kuin muualla maassa, jopa naapureissa Espoossa ja Vantaalla, helsinkiläisten kirkkovaltuutettujen enemmistö ei näytä olevan valmis myöntämään avustuksia järjestöille, jotka eivät hyväksy äpöttelyittä naisia pappisvirkaan tai puolusta varauksetta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Helsinkiläisiä eivät oikein vakuuta järjestöjen kirkon kanssa tekemät sopimukset tai vakuutukset, etteivät harjoita syrjintää, kun ne omissa ohjelmissaan ja opetuksessaan sekä toiminnassaan puhuvat toista. Kirkkovaltuutetut pitävät myös lähetystyön pirstoutumista useiden eri järjestöjen toiminnaksi voimavarojen tuhlaamisena.

Varmaa on, että helsinkiläiset saavat taas maakunnista ja herätysliikeväeltä täyslaidallisen kirkkopolitikoinnista lähetystyön kustannuksella. Kansainvälistä apua ja lähetystyötä sen tärkeänä muotona helsinkiläiset kuitenkin kannattavat. Sen sijaan täältä tulee jyrkkä ei kaikelle syrjinnälle ja ihmisten eriarvoiselle kohtelulle.

Seppo Simola, päätoimittaja

http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/helsinki-on-toista-maata

[Aeon]

Helsinki on aina ollut muuttajien kaupunki. Ihan aina. Helsinkiläinen on se, joka asuu Helsingissä ja kysyttäessa sanoo olevansa helsinkiläinen. Helsinkiläisyyteen kuuluu myös se, että oma tausta on jostain muualta.

Samaa mieltä osittain. Mielestäni on nimittäin selkeä ero hesalaisen (eli junantuoman) ja stadilaisen välillä.

[-PPT-]

Kaikissa kaupungeissa joissa on korkeakoulu, varsinkin humanististen tieteiden korkeakoulu, suurin osa ihmisistä on muualta muuttaneita.

[guest7001]

Se, mikä Helsinkiä koskevassa uutisoinnissa ihmetyttää, on vääränlaisten mielikuvien pakkosyöttö.

Otetaan esimerkiksi tämänpäiväinen Kauppalehden uutinen.
Helsingissä uuden asunnon neliöhinta on yli 6000 Euroa!

Media antaa tällaisella uutisoinnilla ymmärtää, että "rikkaat punavihreät tsadilaiset" ostavat pää märkinä miljoona-asuntoja.

Kukaan ei koskaan kerro, että lähes 60 prosenttia helsinkiläisistä asuu vuokralla. Ja vielä suurempi osa jollain tavoin "tuetusti" (HITAS, ASO, tms)

Toinen fakta on se, että Helsinki on tulotasoltaan Uudenmaan köyhimpiä kuntia.

(http://i.imgur.com/2RzFouS.jpg)

Helsingissä asuu merkittävä määrä itse asumisensa maksavia varakkaita ihmisiä. Mutta paljon enemmän niitä, jotka ovat puhtaasti saamapuolella. Jokainen ymmärtää matalan tulotason ja korkeiden vuokrien tarkoittavan sitä, että Helsingin korkea asumisen hinta maksetaan suurelta osin yhteisestä pussista. Tämä on merkittävä kansantaloudellinen ongelma, jota "korjataan" vain sillä, että sossutukia kasvatetaan koko ajan lisää. Viime vuonna asumistukiin meni 1.5 Miljardia Euroa.

Joutilasta, parhaassa työiässä olevaa huumehörhöä ja muuta "kansainvälistä elätettävää" asutellaan Suomen kalleimmille neliöille yhteiskunnan laskuun. Suomessa saataisiin helposti miljardiluokan säästöjä ja itse asumisensa maksavan duunarin asumisen hintaa alas, jos näihin asioihin puututtaisiin.

[kriittinen_ajattelija]

Helsingin Vallilassa vain joka neljäs äänesti hallituspuolueita: "Hajotkaa pian tai luokaa työtä"

Työpaikkoja tai pikainen ero, tässä terveiset, joita Helsingin Vallilasta lähetettiin hallitusneuvottelut perjantai-iltapäivänä aloittaneille puolueille.

"Toivon yleisen ilmapiirin takia, että se menee nurin ja että tulee uutta hallitusta kehiin", sanoo Sturenkadun Alepan edustalta tavoitettu Antti Tarvainen.

Vallilassa asuvan Tarvaisen näkemys ei ole sinänsä kovin yllättävä. Vallilan äänestysalueella keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset keräsivät ainoastaan 25,8 prosentin kannatuksen. Se on koko pääkaupunkiseudun alhaisin lukema.

Myös vallilalainen pienen lapsen äiti Anna Vitie suhtautuu hallituspohjaan epäilevästi.

"Suomi ei voi jäädä omaan lintukotoonsa. Toivon, että kansainväliset asiat esimerkiksi ympäristökysymykset ja kehityskysymykset olisivat tärkeitä jatkossakin", Vitie sanoo.

"Katsotaan nyt, mitä sieltä hallitusneuvotteluista tulee."

"Hyviä futis- ja rock 'n' roll-puolueita", Tarvainen sanoo.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1431055483596

[MW]

Se, mikä Helsinkiä koskevassa uutisoinnissa ihmetyttää, on vääränlaisten mielikuvien pakkosyöttö.
***
Joutilasta, parhaassa työiässä olevaa huumehörhöä ja muuta "kansainvälistä elätettävää" asutellaan Suomen kalleimmille neliöille yhteiskunnan laskuun. Suomessa saataisiin helposti miljardiluokan säästöjä ja itse asumisensa maksavan duunarin asumisen hintaa alas, jos näihin asioihin puututtaisiin.

Karmeata tuossa oli myös se, että oli vain yksi kunta, Kauniainen, jonka keskitulot ylittivät minun vuosituloni.

Ja minä elän kädestä suuhun. Köyhän elämää, vuokralla pienessä hikisessä luukussa. Vein juuri 'tippipurkin', johon olin vuosia kerännyt taskunpohjalta kolikoita, pankkimaattiin jotta sain laskuja maksuun. Mitään tukia en tietenkään saa.

Mutta onhan meillä varaa.

[Elemosina]

"Suomi ei voi jäädä omaan lintukotoonsa. Toivon, että kansainväliset asiat esimerkiksi ympäristökysymykset ja kehityskysymykset olisivat tärkeitä jatkossakin", Vitie sanoo.

Väitän että ihmiset, jotka sanovat näin, eivät ymmärrä sitä mitä todella tarkoittaa että Suomi on lintukoto.

[nollatoleranssi]

Helsingin Vallilassa vain joka neljäs äänesti hallituspuolueita: "Hajotkaa pian tai luokaa työtä"

Työpaikkoja tai pikainen ero, tässä terveiset, joita Helsingin Vallilasta lähetettiin hallitusneuvottelut perjantai-iltapäivänä aloittaneille puolueille.

"Toivon yleisen ilmapiirin takia, että se menee nurin ja että tulee uutta hallitusta kehiin", sanoo Sturenkadun Alepan edustalta tavoitettu Antti Tarvainen.

Vallilassa asuvan Tarvaisen näkemys ei ole sinänsä kovin yllättävä. Vallilan äänestysalueella keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset keräsivät ainoastaan 25,8 prosentin kannatuksen. Se on koko pääkaupunkiseudun alhaisin lukema.

Myös vallilalainen pienen lapsen äiti Anna Vitie suhtautuu hallituspohjaan epäilevästi.

"Suomi ei voi jäädä omaan lintukotoonsa. Toivon, että kansainväliset asiat esimerkiksi ympäristökysymykset ja kehityskysymykset olisivat tärkeitä jatkossakin", Vitie sanoo.

"Katsotaan nyt, mitä sieltä hallitusneuvotteluista tulee."

"Hyviä futis- ja rock 'n' roll-puolueita", Tarvainen sanoo.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1431055483596

HS yritti päästä kyselemään toiveita hallitukselle myös Santahaminasta, mutta sinne Helsingin Sanomia ei päästetty sisälle

Ihanko kaupungin johtaja kielsi HS:n toimittajan pääsyn alueelle? 

Edit: Alue näkyi olevan sotilasaluetta. Eiköhän perussuomalaisten suosio perustu mm. J. Niinistöön ja useisiin kannanottoihin oman maanpuolustuksen turvaamisen puolesta.

[HDRisto]

"Suomi ei voi jäädä omaan lintukotoonsa. Toivon, että kansainväliset asiat esimerkiksi ympäristökysymykset ja kehityskysymykset olisivat tärkeitä jatkossakin", Vitie sanoo.

Väitän että ihmiset, jotka sanovat näin, eivät ymmärrä sitä mitä todella tarkoittaa että Suomi on lintukoto.

Öh. Lintukoto, jossa käki potkii alkuperäisasukin munille (kyytiä) ja laittaa omat hautumaan ja odottamaan kuoriutumista. Sitten jatkuvaa ruokintaa pesässä paisuvalle ongelmalapselle. Ja uusinta kierros, ja toinen, ja kolmas..

[Pakkanen]

Kun nämä "sivistyneet/suvaistuneet" kaukomatkaavat Suomen rajojen ulkopuolelle, niin usein kuulee latteuksia tyyliin:

"Pitää mennä pois suurkaupunkien sydämmestä ja turistialueilta, jotta näkee aidon maan ja -ihmiset"

Esim. Afrikan valkoisten asuttamat alueet ei ole vierailujen arvoisia, mutta sisämaan savimajat kyllä.

Yllätys, yllätys. Omaan kotimaahan tämä ei kuitenkaan päde, sehän on aidoimmillaan Mannerheimintiellä ja Punavuoressa. Maakuntaa asukkaineen Kososet ym. kuplan asukkaat eivät pitänyt Suomena jonka he tuntevat . Muun muassa maakunnissa jälleenrakennuskauden purulaatikoissa elelevät mielletään noloiksi suomijunteiksi, siinä missä suhmurointiin kyllästynyt työväkikin.

Sitten kiillotellaan kilpeä Unicefin matkassa jossain Mosambikin syrjäkylillä ja kauhistellaan Maputossa leveämmin elelevää eliittiä.

Suvaitsevaisuus, mikä sana. Sille löytyisi monta vähemmän mairittelevaa synonyymiä

[victoria]

En tiedä, vaan jotenkin tuntuu hemmetin omituiselta kulkea oulun kaupungissa kun ei ole kadunväliä tai korttelinnurkkaa jossa ei umpimustaa tai välimerellistä näkyisi. Juhannusaattona isläm-rukoushuoneen edustalla oli kymmeniä (50?) muslimimiestä, joku hortoili kaupungintalon sivuitse koraani kourassa jne.. ei ole hyvä tunne tulevaisuudesta.

[Koekaniini]

En tiedä, vaan jotenkin tuntuu hemmetin omituiselta kulkea oulun kaupungissa kun ei ole kadunväliä tai korttelinnurkkaa jossa ei umpimustaa tai välimerellistä näkyisi. Juhannusaattona isläm-rukoushuoneen edustalla oli kymmeniä (50?) muslimimiestä, joku hortoili kaupungintalon sivuitse koraani kourassa jne.. ei ole hyvä tunne tulevaisuudesta.

Kävin Oulussa ja ajattelin poiketa iltapäivällä kahville ja välipalalle keskustassa. Yllättäen ongelmaksi nousi se ettei tahtonut löytyä vapaata istumapaikkaa(löytämistäni kahviloista) ne kun olivat kaikki täynnä arabeja ja mustia nuoria miehiä. Liekkö opiskelijoita vai mitä?

[guest7001]

Tässä on erittäin mielenkiintoinen kartta (bongasi KL:n palstalla nimimerkki GlobalCitizen), josta näkyy eri Stadin alueiden ihmisten asumismuodot.
http://tinyurl.com/o9qhywh
(klikkaamalla aluetiedot)

Omistusasujia on kantakaupungissa huomattavan vähän.

Prosentteja:

Vallila: omistusasunnoissa: 35% asuntokunnista.
Taka-Töölö omistusasunnoissa: 41%.
Kallio: omistusasunnoissa 38%.
Ullanlinna omistusasunnoissa: 42%.
Vironniemi (sisältää Kruununhaan ja Skattan) omistusasunnoissa: 43%

Laidalta:
Herttoniemi omistusasunnoissa: 35%.

Kun taas:
Tuomarinkylä (sis. Paloheinän) omistusasunnoissa: 81%

Tässä koko Helsingin tilanne. Paloheinät, Pakilat, Vanhat Puistolat ja muut vastaavat omakotialueet nostavat omistusasujien prosenttia, mutta silti yli puolet helsinkiläisistä asuu vuokralla tai muuten vain "tuetusti". Lukemista näkee selvästi 1990-luvun alun jälkeen vuokra-asujien lisääntyneen. Miksiköhän?
(http://i.imgur.com/vDwupiT.jpg)

Hesarista ei koskaan saa puolella sanallakaan lukea siitä faktasta, että kantakaupungin kallista hipsteriasumista kustannetaan erittäin suuressa määrin verovaroista. Tai sitä, että noiden alueiden mediaanitulo on hämmästyttävän pieni (Kaivarin ja Vattuniemen rannan tapaisia paikkoja tietysti lukuunottamatta).

Asumistuen jatkuva paisuminen on todellinen ongelma. Pauli Vahteran edellinen blogi sosiaalisesta asumisesta valaisee aihetta lisää:
http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2015/06/13/sosiaalisen-asuntotuotannon-voitot-suuremmat-kuin-supercellin/

[jka]

LOL.

Helsinkiin on tullut vuoden 1990 jälkeen 77.000 uutta asuntoa. Näistä 6.000 on omistuasuntoja. Ei voi olla totta.

[guest7001]

LOL.

Helsinkiin on tullut vuoden 1990 jälkeen 77.000 uutta asuntoa. Näistä 6.000 on omistuasuntoja. Ei voi olla totta.

Näin on "päässyt käymään". Eli ei kannata ihmetellä, miksi Stadin keskitulo (ja pitkässä juoksussa myös talous) sukeltavat kuin kivi. Ja miksi asumistukien määrä on lähtenyt täysin lapasesta. En tietenkään tarkoita, että kaikki vuokralla-asujat olisivat ns. "huonompia ihmisiä". Vuokralla asumisessa ei ole mitään vikaa, jos maksaa sen itse.

Ajatelkaa, minkälainen mahdollisuus tässä olisi laadukkaaseen talous/asumispolitiikkajournalismiin, jos viitsisi penkoa hieman asioita. Itse käytin edellisen postituksen kirjoittamiseen alle 10 minuuttia.

Kuitenkin Hesarista saa vain lukea jatkuvasti, kuinka Helsinki on vetovoimainen ja houkuttelee koko ajan uusia ihmisiä.

[kriittinen_ajattelija]

Pätkä kirjasta "urbaani uskonto" joka käsittelee syitä, miksi isoissa kaupungeissa esim. PK-seudulla uskonto menettää merkitystään vrt. syrjäseutuihin nuorten aikuisten keskuudessa.

Pääkaupunkiseudun nuorista aikuisista 7 % käy uskonnollisissa tilaisuuksissa vähintään kerran kuukaudessa, Kallion alueella vain 4 %. Ei uskovaisia on Kalliossa 38 % siinä missä muualla pääkaupunkiseudulla 25 % ja muualla Suomessa 17 %

Kallion nuorille aikuisille ominaisia arvoja voisi luonnehtia esim. uudenaikaisiksi tai luovaa eetosta osoittaviksi. Niitä voidaan kuvata myös urbaaneiksi arvoiksi. Urbaaneiksi eli kaupunkimaiset arvoiksi on osoittautuneet mahdollisuus nauttia kulttuurista ja taiteista sekä mahdollisuus matkustaa ja tutustua eri maihin ja kulttuureihin. Edellä mainittuja asioita suurten keskusten asukkaat korostavat enemmän kuin pienissä kunnissa. Vastaavasti myös suurissa keskuksissa hengelliset arvot on vähämerkityksettömpiä kuin pienissä kunnissa. Suurissa kaupungeissa ollaan myös ympäristömyönteisempiä ja vähemmän varauksellisia maahanmuuttajia kohtaan. EVA:n tutkimusten mukaan pääkaupunkiseudulla mentaliteetti on suurkaupunkimainen ja osin kansainvälinenkin. Muualla suomessa, etenkin maaseudulla asenteet ovat perinteisempiä.

Pääkaupunkiseudun ja erityisesti Kallion nuoret aikuiset erottuvat muusta Suomesta uskonnollisesti vielä passiivisempana. Selitystä nuorten aikuisten ja pääkaupunkiseudulla asuvien vähäisempään uskonnollisuuteen on etsitty heidän elämänasenteistaan. Ylipäätään kaupunkimainen elämäntyyli ja siihen liittyvä yksilön omien mahdollisuuksien korostaminen ja heikko yhteisöllisyys on monessa mielessä institutionaaliselle uskonnollisuudelle haastavaa. Pääkaupunkiseudulla asuvien elämänasenteissa korostuu Monitor-tutkimusten mukaan muuta Suomea heikompi yhteisten arvojen korostaminen ja ja kiinnostus omia juuria kohtaan. Sensijaan elämää hallitsee spontaanius ja vaistomaisten virikkeiden mukaan toiminen. Ulkona käyminen, huvittelu ja elämän tarjoaamiin iloihin tarttuminen korostuvat. Niin ikään työn merkitys itseisarvona ja elämän sisältönä korostuvat. Myös halu toteuttaa itseään ja usko ihmisessä oleviin mahdollisuuksiin on vahvaa.

Vastaavasti maaseudulla ja pienissä alle 30 000 asukkaan kaupungeissa asuville yhteisöllisyys korostuu monin tavoin. Se näkyy niin tuttujen yhteisöjen ja paikkojen merkityksen korostamisena  ja liittymisenä naapuriyhteisöön kuin lämpimien ja läheisten ihmissuhteiden korostamisena. Pienemmillä paikkakunnilla asuvat ovat myös ylipäätänsä haluttomampia ottamaan riskejä ja tarttumaan uusiin virikkeisiin. Myöskään itsensä toteuttaminen ei ole yhtä merkityksellistä kuin pääkaupunkiseudulla asuville.

Selitystä uskonnollisten instituutoiden heikkenemiselle ja nuorten aikuisten etääntymiselle perinteistä kirkollisesta uskonnollisuudesta on etsitty uskonnollisen kasvatuksen vähenemisestä. Uskontoa ei enää peritä vanhemmilta vaan uskonnoista on yhä enemmän kyse yksilön omasta henkiökohtaisesta etsinnästä ja sen kautta tehdyistä valinnoista. Ranskalainen sosiologi Daniele Hervieu-Leger puhuu tästä ilmiöstä muisti-käsitteen alla. Yhteistä muistia ei enää ole, koska sukupolvia toisiinsa yhdistävä ketju on katkennut ja uskontoa ei enää peritä vanhemmilta, vaan kukin luo itse oman uskonnollisen identiteettinsä henkilökohtaisen etsinnän kautta. Uskonnossa on kyse enemmän kokemuksesta ja sosiaalisista suhteista kuin sukupolvelta toiselle siirretyistä traditioista. Uskonto on yksityisasia eikä edes omakohtaisesti koettu usko merkitse halua siirtää uskontoa eteenpäin omille lapsille. Suomessa erityisesti pääkaupunkiseudulla asia on näin, siellä vain 31 % alle 25v:stä on saanut uskonnollisen kasvatuksen siinä missä maaseudulla se nousee yli 70% kaikissa ikäluokissa.

Nykyisiä länsimaita pidetään runsauden yhteiskuntina. Saksalaisen filosofin Gerhard Schulzen mukaan elämäämme hallitsee siksi valinta. Kulutusyhteiskunnassa valitsijan peruskysymykset ovat mitä todella tahdon ja miellyttääkö se minua. Tämä pohdinta johtaa itsen tarkkailuun ja merkitsee elämän elämyksellisyyden korostamista. Urbaaneille kuluttajille koko elämä on yhtä pitkitettyä valitsemisen prosessia. Jos jatkuvan valinnan ymmärtää paikaksi johon ihmiset ovat sopeutuneet ja jonka he ovat oppineet maailman järjestykseksi, siitä seuraa, että kiinnittyminen johonkin lopulliseen valintaan edustaa huonoa elämää. Silloin pelkkä kirkon jäsenyyskin voi olla liian raskas sidos. Ollakseen vetovoimainen urbaanille kuluttajalle kirkon pitäisi olla kuin tavaratalo , ei tarjotakseen jokaiselle jotakin vaan tarjotakseen jokaiselle aina jotakin uutta.

[Tokugawa Ieyasu]

Pätkä kirjasta "urbaani uskonto" joka käsittelee syitä, miksi isoissa kaupungeissa esim. PK-seudulla uskonto menettää merkitystään vrt. syrjäseutuihin nuorten aikuisten keskuudessa.

Pääkaupunkiseudun nuorista aikuisista 7 % käy uskonnollisissa tilaisuuksissa vähintään kerran kuukaudessa, Kallion alueella vain 4 %. Ei uskovaisia on Kalliossa 38 % siinä missä muualla pääkaupunkiseudulla 25 % ja muualla Suomessa 17 %

----- clip clip ----------

Nykyisiä länsimaita pidetään runsauden yhteiskuntina. Saksalaisen filosofin Gerhard Schulzen mukaan elämäämme hallitsee siksi valinta. Kulutusyhteiskunnassa valitsijan peruskysymykset ovat mitä todella tahdon ja miellyttääkö se minua. Tämä pohdinta johtaa itsen tarkkailuun ja merkitsee elämän elämyksellisyyden korostamista. Urbaaneille kuluttajille koko elämä on yhtä pitkitettyä valitsemisen prosessia. Jos jatkuvan valinnan ymmärtää paikaksi johon ihmiset ovat sopeutuneet ja jonka he ovat oppineet maailman järjestykseksi, siitä seuraa, että kiinnittyminen johonkin lopulliseen valintaan edustaa huonoa elämää. Silloin pelkkä kirkon jäsenyyskin voi olla liian raskas sidos. Ollakseen vetovoimainen urbaanille kuluttajalle kirkon pitäisi olla kuin tavaratalo , ei tarjotakseen jokaiselle jotakin vaan tarjotakseen jokaiselle aina jotakin uutta.

Ei syytä huoleen, jokainen Helsinkiin muuttava [nuori] muslimi kasvattaa uskonnollisissa tilaisuuksissa käyvien nuorien aikuisten määrää.

[Marjapussi]

Ei syytä huoleen, jokainen Helsinkiin muuttava [nuori] muslimi kasvattaa uskonnollisissa tilaisuuksissa käyvien nuorien aikuisten määrää.

本当ですか、それとも、ただの噂ですか。 ( sama suomeksi "totta vai huhua? ) Pitkälti näin varmaan on. Jos luvut otettaisiin vaikka Lähi-Itäkeskuksesta tai Mogadishu Avenuelta, niin uskonnollistumisessa on tapahtunut valtava "kehitys" viimeisen 25 vuoden aikana.

[Tokugawa Ieyasu]

Ei syytä huoleen, jokainen Helsinkiin muuttava [nuori] muslimi kasvattaa uskonnollisissa tilaisuuksissa käyvien nuorien aikuisten määrää.

本当ですか、それとも、ただの噂ですか。 ( sama suomeksi "totta vai huhua? ) Pitkälti näin varmaan on. Jos luvut otettaisiin vaikka Lähi-Itäkeskuksesta tai Mogadishu Avenuelta, niin uskonnollistumisessa on tapahtunut valtava "kehitys" viimeisen 25 vuoden aikana.

Eikös se suurmoskeijahanke tue tuota uskonnollisuuden kasvamishypoteesia? Kun nykyinen yhteiskunta osoittaa maallistumisen merkkejä niin [aurinko]kelloa voidaan kääntää 600-luvulle.

[kriittinen_ajattelija]

USA:ssa on tehty mielenkiintoisia tutkimuksia joiden mukaan mitä korkeampi väestöntiheys on niin sitä todnäköisemmin äänestetään demokraatteja ja toisinpäin. Jopa ns. perinteisissä republikaanien osavaltioissa äänestetään demokraatteja isoissa kaupungeissa, paitsi jos kaupunkien väestöntiheys on kohtuu matala niin silloin ei. - Esim. Salt Lake City:ssä ja Okholma cityssä väestöntiheys on matala, eli suurin osa väestöstä elää omakotitaloissa/rivitaloissa ym. joten siellä äänestetään konservatiivisia. Voisin väittää että, jos esim. Helsinginkin väestöntiheys olisi puolet matalampi niin punavihreitäkin äänestettäisiin puolet vähemmän.

The 2012 election demonstrated what many people could have guessed: rural states voted for Romney while densely populated states voted for Obama.

Population Density: the Key to Voting Behavior?

Curious about the correlation between population density and voting behavior, I began with analyzing the election results from the least and most dense counties and county equivalents. 98% of the 50 most dense counties voted Obama. 98% of the 50 least dense counties voted for Romney.

This could not be a coincidence. Furthermore, if the most dense places voted overwhelmingly for Obama, and the least dense places voted overwhelmingly for Romney, then there must be a crossover point: a population density above which Americans would switch from voting Republican to voting Democratic.

So I normalized and graphed the data, and there is a clear crossover point.

(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/12/screen-shot-2012-11-18-at-2-18-54-pm-1024x676.png?w=700)

Studying this graph, two important facts are revealed. First, there are very few cities in red states. Second, the few dense cities that do exist in red states voted overwhelmingly democratic.

Atlanta, New Orleans, St. Louis, Dallas, and Indianapolis are all in red states — and they all voted blue. And there are no true "cities" in red states that voted red. The only cities in red states that didn't vote blue were Salt Lake City and Oklahoma City. And by global standards, they are not really cities — each has population density (about 1,000/sq. mi.) less than suburban Maryland (about 1,500/sq. mi.).
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/12/density_red_blue.png?w=700)
(https://vaestotiede.files.wordpress.com/2015/12/screen-shot-2015-07-13-at-11-42-57-am.png?w=700)
http://davetroy.com/posts/the-real-republican-adversary-population-density

Today, that divide has vanished. The new political divide is a stark division between cities and what remains of the countryside. Not just some cities and some rural areas, either — virtually every major city (100,000-plus population) in the United States of America has a different outlook from the less populous areas that are closest to it. The difference is no longer about where people live, it's abouthow people live: in spread-out, open, low-density privacy — or amid rough-and-tumble, in-your-face population density and diverse communities that enforce a lower-common denominator of tolerance among inhabitants.

The voting data suggest that people don't make cities liberal — cities make people liberal.
http://www.theatlantic.com/politics/archive/2012/11/red-state-blue-city-how-the-urban-rural-divide-is-splitting-america/265686/

Kommentteja aiheesta:

As an urban city dweller, rather than density, per se, I would venture that the correlation has more to do with urban culture. We are surrounded by diversity which fosters more of a "Live and Let Live" philosophy, there simply isn't enough time to judge others. I'm surrounded by LGBTs in a rainbow melting pot of diverse lifestyles and interests and I love it. Its what IMHO makes America great.

The GOP has done much to alienate these urban progressive, moderate and independent voters with their right-wing policies and embracing of Tea Party values. I would label myself a social liberal and fiscal conservative. I am not an Obama fan, but considering the alternative there was no other choice. If the GOP wants to gain traction with urban voters, they need to lay off their Guns, Gays and God platform, They need to stop gay bashing, support immigration reform, let women make their own healthcare decisions, stop wasting taxpayer money on political witch hunts and nonsensical bills (like Ryan's HR212 bestowing personhood rights to an embryo) – basically, focus on the economy, foreign policy, i.e., real issues.

BINGO!!! If you look at your typical NY'er, you'll see that this is the case. NY'ers depend on government to get them to and from work via public transportation. They depend on government to pick up the trash, plough the streets, regulate parking, regulate what businesses are located where, what a landlord can charge for rent, what a landlord must provide and most importantly, regulate what their neighbours are allowed to do. For example, no one wants their neighbours firing a weapon in Manhattan. NY'ers depend on someone else to maintain their stoves, hallways, carpets and climate control systems, and they have to do it by law. It's no surprise that a NY'er is happy with government regulation as the city would not survive without it.

But to someone in the country or a less densely populated area, these regulations are not only not necessary, they are impossible to enforce. Public transportation doesn't work in the country. Daily trash pickup is not an option.

[yks vaan]

LOL.

Helsinkiin on tullut vuoden 1990 jälkeen 77.000 uutta asuntoa. Näistä 6.000 on omistuasuntoja. Ei voi olla totta.

Toisaalta kaikki asunnot on jonkun omistusasuntoja, niin sitä verorahaa siirretään taskuihin.

Käytännössä alle 25k vuosituloilla ei asumista makseta itse, tuota tai muuta lukemaa jos osaa paremmin arvioida, kun vertaa tulotaulukoihin niin karsealta näyttää.

[kriittinen_ajattelija]

Sosiologista pohdintaa kaupunkikulttuurista kirjasta "syrjäytymisen yhteiskunta"

Kaupunki oli sosiaalinen laboratorio josta kiinnostuivat nopeasti monet sosiologit. Chicagon koulukunnan Robert Park:lle "sosiaalinen ongelma kuuluu kaupunkiin: ongelma on, miten saavuttaa kaupungin vapaudessa sellainen sosiaalinen järjestys ja kontrolli joka muodostuu luonnollisesti perheessä ja heimoissa.  Tosiasissa kaupungin erityinen sosiaalinen ongelma on monimutkaisempi. Kaupungit vetävät nimittäin puoleensa ihmisiä kaksijakoisesti. Ne houkuttelevat tahtomattaan maaseudun moraalisesti kontrollista ahdistuneita ihmisiä, mahdollisia häiriöaineksia. Toisaalta soveltuvaisuuksiltaan monenlaisten ihmisten saapuminen kaupunkeihin on niiden erilaistuneen työnjaon edellytys. Vallitsee "heterogeenisyyden kaksoisdynamiikka" kaupunki ei ainoastaan joudu sietämään eroja, vaan myös palkitsee niistä. Erilaisuuden sietokyky on kuitenkin rajallinen, alun alkaenkin enemmän sukua välinpitämättömyydelle kuin aidolle suvaitsevaisuudelle. Kaupungissa hehkuu ihmiselämän koko kirjo, mutta ihmisten "spatiaalinen =tila "läheisyys ei useinkaan tarkoita sosiaalista läheisyyttä.

George Simmel käsittelee spatiaalisen läheisyyden pulmia. Hän kuvailee suurkaupunkien ominaisuuksia ja niiden edellyttämiä yksilön mentaliteettejä, joita ovat älyperäisyys, kyllästyneisyys, varauksellisuus ja yksilöllinen erottautuminen. Varauksellisuuden piirteitä on mm. "lievä toisiin kohdistuva vastenmielisyys, molemminpuolinen vierauden tunne ja inho, joka lähemmässä kosketuksessa muuttuu vihaksi ja taisteluksi. Suukaupungeissa elämä ei ole taistelua luonnon kanssa vaan se on muuttunut taisteluksi toisia ihmisiä vastaan. Jokainen ihminen on enemmän tai vähemmän muukalainen, sillä vaikka hän asuu kaupungissa, hän ei kuulu sinne aidosti, ei ainakaan koko olemukseltaan.

Robert Park loi käsitteen marginal man. Sen hän määrittelee persoonallisuustyypiksi, joka syntyy sellaisena aikana sellaisessa paikassa missä kulttuurit ja rodut törmäävät yhteen. Tälläinen marginaalinen ihminen joutuu omaksumaan sekä kosmopoliitin, että muukalaisen roolin. Kyse on siis erilaisuuden kohtaamisen vaikutuksesta.

-Kaupunkilaiset ehkä puolustaa mamuja herkemmin kuin maalaiset, koska he tuntee olevansa itsekin muukalaisia - siten heillä on enemmän yhteistä viikko sitten tulleen mamun kanssa kuin koko ikänsä jossain Suomen syrjäseuduilla asuneen suomalaisen kanssa.

[ämpee]

-Kaupunkilaiset ehkä puolustaa mamuja herkemmin kuin maalaiset, koska he tuntee olevansa itsekin muukalaisia - siten heillä on enemmän yhteistä viikko sitten tulleen mamun kanssa kuin koko ikänsä jossain Suomen syrjäseuduilla asuneen suomalaisen kanssa.

Voipi olla, että tuo sopii uus'kaupunkilaisiin, joilla on juurettomuutta.
Viikko sitten tullut ymmärtää paremmin viikko sitten tullutta.

[kriittinen_ajattelija]

-Kaupunkilaiset ehkä puolustaa mamuja herkemmin kuin maalaiset, koska he tuntee olevansa itsekin muukalaisia - siten heillä on enemmän yhteistä viikko sitten tulleen mamun kanssa kuin koko ikänsä jossain Suomen syrjäseuduilla asuneen suomalaisen kanssa.

Voipi olla, että tuo sopii uus'kaupunkilaisiin, joilla on juurettomuutta.
Viikko sitten tullut ymmärtää paremmin viikko sitten tullutta.

Noin on varmaan hieman pienemmissä kaupungeissa. Isoissa miljoonakaupungeissa - etenkin länsimaissa on aina kova muuttovirta ja kaupunki ja lähiöt on jatkuvassa muutoksessa, siten "juurettomuus" lienee yleisempää.

Helsingissäkin näin:

Vuoden 2013 lopulla Helsingin asukkaista vain noin 40 prosenttia oli syntynyt nykyisessä kotikaupungissaan. Valtaosassa Helsingin kaupunginosia syntyperäisiä helsinkiläisiä on selvästi alle puolet.

Muissa miljoonakaupungeissa länsimaissa tilanne saattaa olla paljon suurempikin..

[kriittinen_ajattelija]

Biologi ja eläinten ja ihmisten käyttäytymistä tutkinut Desmond Morris kirjoittaa kiintoisasti kaupungeista.
https://en.wikipedia.org/wiki/Desmond_Morris
Alla pätkiä hänen ajatuksistaan sieltä täältä nettiä koottuna:

"Normaaliolosuhteissa omilla luontaisilla asuinalueillaan villieläimet eivät vahingoita itseään tapaturmaisesti, eivät harjoita itsetyydytystä, eivät hyökkää jälkeläistensä kimppuun, eivät saa mahahaavaa eivätkä eroottisia kieroutumia, eivät pode liikalihavuutta, eivät solmi homoseksuaalisia suhteita eivätkä tee murhia. Kaupunkiyhteisöissä nämä ilmiöt sensijaan ovat tavallisia ihmisillä, kuten myös häkkiin suljetuilla eläimillä. Kaupunki ei siis ole betoniviidakko vaan ihmisten eläintarha. Ihminen on langennut oman suurenmoisen älynsä ansaan ja teljennyt itsensä suunnattomaan häkkiin, missä hän on alituisessa vaarassa murtua olosuhteiden puristuksessa."

"Paineesta huolimatta edut ovat suuret. Eläintarhan maailma suojelee jättiläisemon tavoin asukkaitaan. Ruuasta, juomasta, suojasta, puhtaudesta ja sairaanhoidosta huolehditaan: hengissäpysymisen perusongelmat on supistettu minimiin. Aikaa riittää: se kuinka eläintarhan eläimet tämän ajan käyttävät riippuu lajista. Jotkut eläimet ottavat lunkisti ja torkkuvat auringossa, toisten taas on vaikeaa tottua jatkuvaan toimettomuutteen. Ihmisillä on keksivät, tutkivat aivot joten emme voi olla pitkään toimettomia. Ajaudumme yhä vaativimpiin toimintoihin, tutkimme, organisoimme, luomme ja lopulta olemme yhä syvämmellä eläintarhamaailmassa. Jokainen uusi askel vie meidät kauemmaksi luonnollisesta heimotilasta, missä esivanhempamme elivät tuhansia vuosia."

In 1969, zoologist Desmond Morris released a book titled The Human Zoo; in it, he argued that human beings, tribal by nature, aren't wired to live in the big, crowded modern-day cities we find ourselves in:

"Some people call the city a 'concrete jungle' — but jungles aren't like that. Animals in jungles aren't overcrowded. And overcrowding is the central problem of modern city life. If you want to look for crowded animals, you have to look in the zoo. And then it occurred to me: The city is not a concrete jungle — it's a human zoo."

"under normal conditions, in their natural habitats, wild animals do not mutilate themselves, masturbate, attack their offspring, develop stomach ulcers, become fetishists, suffer from obesity, form homosexual pair-bonds, or commit murder. Among human city dwellers, needless to say, all of these things occur.

Other animals do behave in these ways under certain circumstances, namely when they are confined in the unnatural conditions of captivity. The zoo animal in a cage exhibits all these abnormalities that we know so well from our human companions. Clearly, then, the city is not a concrete jungle, it is a human zoo."

"The politicians, the administrators and the other super-tribal leaders are good social mathematicians, but this is not enough. In what promises to be the ever more crowded world of the future, they must become good biologists as well, because somewhere in all that mass of wires, cables, plastics, concrete, bricks, metal and glass which they control, is an animal, a human animal, a primitive tribal hunter, masquerading as a civilized, super-tribal citizen and desperately struggling to match his ancient inherited qualities with his extraordinary new situation. If he is given the chance he may yet contrive to turn his human zoo into a magnificent game-park. If he is not, it may proliferate into a gigantic lunatic asylum, like one of the hideously cramped animal menageries of the last century.

For us, the super-tribesmen of the twentieth century, it will be interesting to see what happens. For our children, however, it will be more than merely interesting. By the time they are in charge of the new situation, the human species will no doubt be facing problems of such magnitude that it will be a matter of living or dying."

Englantilainen eläintieteilijä Desmond Morris on verrannut suurkaupunkeja eläintarhoihin. Kirjassaan Ihmisten eläintarha (1969) Morris osoittaa, kuinka ihmiset kaupungeissa kärsivät monista ongelmista ja sairauksista, joita myös eläintarhojen eläimillä on. Stressi, välinpitämättömyys, odottamattomasti pintaan pulpahteleva aggressio, mielisairaus, epänormaali seksuaalisuus jne. ovat ilmiöitä, jotka ovat tyypillisiä niin eläintarhojen eläinten kuin kaupunkien asukkaidenkin keskuudessa. Morrisin mukaan syynä on kummassakin tapauksessa liikakansoitus.

Ihmiset ovat lajina sopeutuneet elämään pienissä noin sadan yksilön heimoyhteisöissä, joissa jokainen tuntee jokaisen henkilökohtaisesti, ja joilla on oma muilta heimoilta rajattu reviirinsä. Kaupunkimiljöössä pääosin persoonattomat ihmissuhteet ja monet päällekkäiset reviirit sotivat biologista perusolemustamme vastaan, mikä puolestaan aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä paineita, jotka sitten usein heijastuvat ulospäin häiriökäyttäytymisenä.

Aina välillä mietin ihmisten käyttäytymistä nykyisessä yhteiskunnassa, etenkin kaupungeissa. Naapurit eivät puhu toisilleen. Bussissa tuntemattoman viereen istutaan vasta kun muita vaihtoehtoja ei ole. Pikkupojat vääntävät metron ovia raolleen asemien välillä, eikä kukaan aikuinen sano mitään. Nuorisojoukko ryöstää keskustassa ruuhka-aikaan yksinäisen uhrin kännykän ja lyö tämän maahan kenenkään reagoimatta.

Kun kuljemme kaupungilla, rakennamme ympärillemme muurin ja kuljemme harppovin askelin paikasta toiseen toivoen, ettei kukaan kiinnitä meihin mitään huomiota.

Miksi ihmiset eivät näytä välittävän toisistaan, vaan jopa pelkäävät kaikkia vieraita?

Monta vuotta sitten luin Desmond Morrisin kirjan nimeltä Ihmisen eläintarha (The Human Zoo). (Sama mies kirjoitti myös aikanaan kohahduttaneen "Alastoman apinan".) Kirja on vuodelta 1969, ja ihan varmasti osa sen provosoivistakin tulkinnoista on jo argumentoitu vääriksi, mutta siinä oli paljon mielenkiintoisia huomioita ja päätelmiä. Parhaiten mieleeni jäi kirjan perusajatus, joka selittää vainoharhaisen käyttäytymisemme kaupungeissa.

Ihmislajin voidaan hyvällä syyllä olettaa eläneen lähes koko historiansa ajan pienryhmissä. Alkuperäinen laumamme on ehkä koostunut yhdestä tai muutamasta perheestä, ehkä jonkinlaisesta sukuklaanista tai muutamasta yhteenliittyneestä suvusta. Ruuantuotannon (=maanviljelyn ja karjatalouden) ottaminen käyttöön mahdollisti entistä laumaa suurempien kyläyhteisöjen syntymisen, mutta tämä tapahtui vasta n. 11 000 vuotta sitten. Eivätkä yhteisöt silloinkaan kasvaneet kovin äkkiä niin suuriksi, etteivätkö kaikki sen jäsenet olisi voineet tuntea toisensa – ainakin sillä tasolla, että tuo on "meikäläinen", ja lähtökohtaisesti turvallinen. Vaikka olisit riidoissa jonkun kanssa, hän oli kuitenkin tuttu, ja myös kaikkien muiden tuttu. Ryhmäkuri ja sosiaalinen paine pitivät luultavasti mahdolliset häiriköt ruodussa.

Ihminen pystyy muistamaan vain rajallisen määrän kasvoja (en tiedä lukua, mutta veikkaisin että korkeintaan muutama sata). Nykyisissä kaupungeissa elää kuitenkin tuhansia ja satoja tuhansia ihmisiä, maailmalla useita miljooniakin. Jos käy kaupungilla iltapäivällä, kohtaa jo puolessa tunnissa enemmän ihmisiä kuin kykenee "käsittelemään". Kohtaamme siis jatkuvalla syötöllä ihmisiä, joita emme tunnista "oman lauman" jäseniksi, ja jotka siksi ovat potentiaalisesti vaarallisia. Morrisin kirjassa esitetään, että ihmiset ovat tämän epävarmuuden (ei niinkään konkreettisen uhkan) vuoksi jatkuvassa stressitilassa. Mahdolliset viholliset uhkaavat joka suunnalta. Koska "omaa laumaa" ei ole ympärillä suojana, yritämme selvitä tilanteesta pois mahdollisimman huomaamattomasti. Turvassa on vasta oman kodin sisällä.

Aivoillaan järkeilevä ihminen oppii elämään tämän tilanteen kanssa, mutta se jättää jälkensä käytökseen ja terveyteen. Koska stressin "perustaso" on jatkuvasti koholla, se altistaa ihmiset erilaisille sairauksille, tai ainakin saa olon tuntumaan välillä ahdistavalta. Kuitenkin kaupungit ovat kehittyneet, ja kehittyvät edelleen, koska niistä on myös hyötyä. Alunperin kyläyhteisössä, kun jokaisen ei tarvinnut enää hankkia omaa ruokaansa, ihmiset erikoistuivat erilaisiin töihin, joista kaikki hyötyivät. Syntyi uusia keksintöjä ja kulttuuria. Nykyäänkin kaupunkielämä ilmeisesti ruokkii uteliaisuuttamme ja luovuuttamme.

On kyllä muistettava, ettei pienessä kyläyhteisössäkään elämä ole ruusuilla tanssimista. Koska jokainen tuntee jokaisen, mikään ei pysy salassa. Juorutkin kulkevat. Auta armias, jos haluaisit tehdä tai olla jotain, jota yhteisö on päättänyt pitää paheksuttavana (ääriesimerkkinä ehkä seksuaalinen suuntautuminen). Kaupunkiin verrattuna elämän valintojen mahdollisuus voi olla kovin pieni. En yhtään ihmettele, että stressistä ja turvattomuudesta huolimatta kaupunkielämän mahdollisuudet ja massaan hukkuva kasvottomuus ovat houkutteleva vaihtoehto.

[Marius]

Ei Helsingin ja muun Suomen välillä ole juurikaan kulttuurieroja.

Puheenparsi voi hieman vaihdella ja jotkut puhuvat huonoa ruotsinkieltä,
mutta kulttuuri on pitkälti samaa Helsingistä Nuorgamiin, Helsingistä Ilomantsin kautta Kauhavalle.

Erot olivat paljon suurempia vielä 50 tai 100 vuotta sitten, saati sitä ennen.

Helsinki ja "muu Suomi" katsoo samoja TV-ohjelmia ja tilaa pizzaa.

Btw, mielestäni Kontula on "muuta Suomea".

[kriittinen_ajattelija]

The dichotomy of "liberty" (freedom to affect vs. freedom to not be affected) as the cornerstone of American culture can be manifested physically:

In lower population density, you have more room to swing a bat without hitting someone, and so you support conservatism: freedom to swing a bat.

In higher population density, you have less room to swing a bat without hitting someone, and so you support liberalism: freedom to prevent anyone from swinging bats at you.

The biggest impact on fostering social and economic conservatism has been our legacy of rural and low-density urbanization.
Because the US is more rural and spread out so social differences and economic inequality are less visible.
Rural  areas and small towns make it easier to perpetuate the myth of social  homogeneity as anyone perceived as "different" or "deviant" is forced to  stay in the closet for fear of alienating their entire social network.
If  the wealthy and the poor don't have to see each other then there will  be less empathy or jealousy, making a wealth gap easier to ignore.
In high density areas there are huge companies, freeways and bridges,  public transit, hospitals, courts, shipping ports, airport hubs, etc.  Urban-dwellers constantly see the presence of "big government" and other  large institutions, are more likely to have faith that large  institutions are needed to keep everything in working order.
In low density areas the biggest and strongest institutions are churches and families, consequently these are the most trusted.


The  US has many conservative rural areas and gives lower populated states  more political weight per person. Even our big cities are relatively  spread out and low density compared to European cities that evolved  before the invention of the automobile.

Is it any surprise that the highest density cities tend to be the most  liberal? High-density forces people to tolerate personal freedom and  cultural differences. Low-density allows people to ignore uneven  distributions of wealth and standards of living.

I'd like to expand on Nick MacGregor Garcia's answer regarding population density and political attitudes. Compared to European countries, the United States is much larger and has a larger diversity of lifestyles, which Nick explained, is perpetuated by variations in population density. It's the vast everything in–between the cities that contributes to the more conservative viewpoints encountered in American Politics. A good friend of mine crunched some numbers and came up with the following observations, which strongly support Nick's claims. Here is a very basic summary.

Observation 1: At about 800 people per square mile, people switch from voting primarily Republican to voting primarily Democratic.


Observation 2: There are very few cities in red states. However, the few dense cities that do exist in red states voted overwhelmingly democratic.


It's interesting to note that above 2000 people per square mile, the Republicans don't even have a voter base.

Observation 3: Red states are underdeveloped blue states
Higher density areas tend to vote more democratic and support big government as large cities need infrastructure such as highways, public transportation, and higher-density housing.
Lower density areas tend to favor relaxed policies towards green energy, oil restrictions, and etc... simply because they need to drive their cars more to get around.

Of course, correlation doesn't guarantee causation, but this suggests an interesting new metric for further study.

https://www.quora.com/Why-are-urban-areas-more-liberal-than-rural-areas
https://www.quora.com/Why-is-the-USA-so-far-to-the-right-of-other-Western-countries-politically-both-economically-and-socially/answer/James-Pan-3?srid=uwZo&share=1

Miksi ei persu-kepu muuta kaupunkisuunnittelua niin, että se vähentäisi väestötiheyttä hieman, vaikka se lisäisi 100% varmasti heidän äänestäjiään tulevaisuudessa. 6 miljoonan asukkaan Houstonin metro-alue USA:ssa pitäisi olla esikuvana Suomelle. Houstonin kaupungissa (metro-aluetta ei laskuissa, missä suurin osa asuu) pelkästään tiheys on: 1,414 per square kilometer, siinä missä Helsingissä 3,050 per square kilometer. Houstonin 6 miljoonan metroalueen tiheys on vain 243.4//km2 siinä missä PK-seudun väestöntiheys on  1 749/km2 eli erittäin paljon suurempi.

Persu-kepu hallituksen pitäisi muokata Helsingin ja muitten kaupunkien väestöntiheys lähelle Houstonia, niin se toisi lisää uusia äänestäjiä, ihmiset aina sopeutuu vain ympäristöönsä ja käyttäytyy ja äänestää sen mukaan.

[kriittinen_ajattelija]

People in Hong Kong are moving into 20-square-foot 'coffin homes' to save money

Simon Wong has spent the last 20 years learning the hard way how to live with less. Less clutter, less money, and, most noticeably, less space.

Wong, a 61-year-old Hong Kong resident, is one of a growing number of citizens forced into so-called "coffin homes," 20-square-foot cages that offer just enough space to lie down and hang a few shirts and pairs of pants.

Hong Kong's housing prices are currently at an all-time high, with the average price per square foot now hovering around $1,380. (In New York City, it's roughly $1,645.) Hong Kong's chief executive, Leung Chun-ying, has called the housing crisis "the gravest potential hazard" to society, as only 7% of the city's land is zoned for housing.

People like Wong are casualties of that affordable-housing scarcity. The government estimates some 200,000 people live in coffin homes, but as a spokesperson for the Society for Community Organization  told Reuters, the true number could be much higher.

Wong says he's applied for public housing, but has received no response indicating whether he's been accepted or denied.

His only luxury may be that he's single. Unlike people living with family members or spouses, he doesn't have to negotiate scarce resources like food or privacy. Some families have no choice but to live in subdivided housing

meaning a father and daughter could live in one room while the mother and son live down the hall.

Wong, meanwhile, is free to watch TV or smoke a cigarette within the confines of his box at all hours of the day.

Hong Kong has announced plans to build more affordable homes over the next decade. By 2027, it plans to add 280,000 public homes and 180,000 private homes.

But in the meantime, many residents have no choice but to move into increasingly smaller homes, even if it means sacrificing every last creature comfort for a roof over their heads.

http://uk.businessinsider.com/hong-kong-microapartment-coffin-homes-2017-2?utm_content=buffer21cb8&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer-ti&r=US&IR=T
Aasialaisetkin on kyllä vaan v"""" tyhmiä, rakentaa satoja tuhansia tuollaisia "eläintarha-häkkejä" vaikka maa on maailman vauraimpia. Ei ihme, että syntyvyyskin lähenee nollaa, kukapa tuollaisiin tosiaan lapsia tekisi.
Myös Japanissa yleisiä: http://edition.cnn.com/2010/WORLD/asiapcf/01/07/japan.capsule.home/

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------->

Meanwhile uusia tutkimuksia asumistiheyden vaikutuksesta psykologisessa mielessä ihmisiin.

Big cities with lots of people usually garner images of a fast paced life, where the hustle and bustle of the city is met, and at least tolerated, by those who live there. They live for the "rush" of city life, and all of the competition that lies therein.

But a new study by Arizona State University shows the opposite may be true - that one psychological effect of population density is for those people to adopt a "slow life strategy." This strategy focuses more on planning for the long-term future and includes tactics like preferring long-term romantic relationships, having fewer children and investing more in education.

The study, "The crowded life is a slow life: Population density and life history strategy," was published in the Journal of Personality and Social Psychology. Its findings provide novel insights into how population density affects human psychology, and has implications for thinking about population growth, environmental influences on social behavior, and human cultural diversity.

"Our findings are contrary to the notion that crowded places are chaotic and socially problematic," said Oliver Sng, who led the research while a doctoral student at ASU and who now is a postdoctoral fellow at the University of Michigan. "People who live in dense places seem to plan for the future more, prefer long-term romantic relationships, get married later in life, have fewer children and invest a lot in each child. They generally adopt an approach to life that values quality over quantity."

Sng, with ASU Foundation Professor Steven Neuberg and ASU psychology professors Douglas Kenrick and Michael Varnum, used data from nations around the world and the 50 U.S. states to show that population density naturally correlates with these slow life strategies. Then, in a series of experiments (e.g., in which people read about increasing crowdedness or heard sounds of a crowded environment), they found that perceptions of crowdedness cause people to delay gratification and prefer slower, more long-term, mating and parenting behaviors.

Why? Using evolutionary life history theory, Neuberg notes that different strategies are useful in different kinds of environments.

"In environments where population density is low, and there is thus relatively little competition for available resources, there are few costs but lots of advantages to adopting a 'fast' strategy," he suggested. "On the other hand, when the environment gets crowded, individuals have to compete vigorously with others for the available resources and territory."

"To be successful in this competition, they need to invest more in building up their own abilities, which tends to delay having children," he added. "Because this greater social competition also affects their kids, they tend to focus more of their time and energy on enhancing their abilities and competitiveness. So a slow strategy—in which one focuses more on the future and invests in quality over quantity—tends to enhance the reproductive success of individuals in high density environments."

Will higher densities always lead to this slow strategy? "Not at all," said Sng. "In fact, when high densities are paired with unpredictable death or disease, the theory predicts that people will become more present-focused and opportunistic."

Sng added that the "slow life strategy, when brought to its extremes, also has its own pitfalls. Consider, for example, the pre-school craze in dense places like New York City, where parents are obsessed with getting their children into the best pre-schools. There are similar phenomenon emerging in dense countries like Japan and Singapore."

"With the world's population growing," Neuberg added, "it seems more important than ever to understand the psychological effects of overcrowding and how living in crowded environments might influence people's behaviors. Applying a new perspective to an old question is allowing us to reexamine the effects of living in crowded environments."


Read more at: https://medicalxpress.com/news/2017-02-population-density-life.html#jCp