Hallitusneuvotteluissa keskeiset asiat

[Ulkopuolinen]

Jo nyt tiedetään, että jos vaalitulos on edes kohtuullisessa määrin galluppien vihjaamassa suunnassa niin hallitusneuvotteluissa tulee olemaan joitain asioita, jotka ovat paljon keskeisempiä kuin muut. Tässä niistä osa:

Talous - tilannekuva, talouden rakenne ja sen muuttamistarpeet, sekä kakun leipomisen että jakamisen jakautuminen, verotus...

Turvallisuus - sekä sisäinen että ulkoinen.

Sosiaali- ja terveydenhuolto. Vaatii uudistamista. Tekee valtavan osan julkisista menoista.

Avustukset. Keiltä leikataan, kuinka paljon ja millä perusteilla.

Etuoikeudet. Keiltä leikataan, kuinka paljon ja millä perusteilla.

Oikeuspolitiikka. Pakko muuttaa jotta kuilu politiikan ja kansan välillä lakkaisi kasvamasta.

Koulutuspolitiikka.

Aluepolitiikka.

Energiapolitiikka.

Yrittäjyys- ja työllisyyspolitiikka.

(Ja niille, jotka eivät tätä omin aivoin käsitä: maahanmuuttopolitiikka sisältyy useampaankin noista yllä luetelluista ja tulee muuttumaan enemmän noiden osa-aluemuutosten kautta kuin moni tällä hetkellä uskoisi. Tällä tavoin kaikki hallituksessa voivat säilyttää kasvonsa ja muuttaa radikaalisti politiikkaa samalla kertaa.)

Näiden lisäksi on muuta sellainen asia, jotka eivät välttämättä ole hallitusneuvottelujen tai vaalityön agendalla, mutta joilla saattaa olla täysin ratkaiseva merkitys sen suhteen, että kuka päätyy hallitukseen ja kuka oppositioon.

Tässä niitä:

Yhteistyökyky - toimitaanko Suomen vai jonkin tärkeäksi mielletyn pienryhmän hyväksi.

Luotettavuus - voiko hallituskumppaniin luottaa vai ei.

Menettelytapojen yhteensopivuus - osaako hallituskumppani osallistua Oy Suomi Ab:n johtamiseen vai yrittääkö se toimia aivan kuin kyse olisi Suomi Ky:stä, Suomi Ry:stä, Suomi-mediasta...

Toiminnan ja linjan ennustettavuus - onko kyse raiteillaan olevasta resiinasta vai kattotuulettimeen integroidusta marionetista joka lätsähtelee milloin mitäkin kirjahyllynkulmaa ja verhotankoa vasten.

Ja ehkä yllättäen esitän tässä pohdittavaksi vähän provosoivan väitteen. Se kuuluu näin:

Hallitukseen osallistuvat ovat jo ratkenneet. Vain hallitusneuvottelujen sisältökysymykset ovat enää jäljellä.

Perustelen:

Jos Kokoomus olisi valinnut Vapaavuoren johtajakseen, niin Kokoomus olisi vaalien kakkonen ja menisi heittämällä hallitukseen - joka olisi silloin siis porvarihallitus. Mutta Kokoomus valitsi Stubiootin.

Stubiootti käyttäytyy kuin se kattotuulettimeen integroitu marionetti. Kaikki vakaus, ennustettavuus ja luotettavuus puuttuu täydellisesti. Stubelo valehtelee jatkuvasti. Hän keksii Kepusta ja Sipilästä raflaavia väitteitä ja koittaa esittää ne faktoina. Hän jopa sortuu niin valtavaan älylliseen köyhyyteen, että jää samantien kiinni valheistaan.

Stubiootti on vähän kuin porvarillinen versio kännisestä Arhinmäestä. Jos välillä tulee jotain harkittua niin seuraava örveltämismöläytys romuttaa sen täydellisesti.

En kertakaikkiaan pysty uskomaan että Sipilä suostuisi ottamaan noin epävakaan ja epärehellisen tapauksen jollekin maan tulevaisuuden kannalta tärkeälle pallille. Lisäksi Kepu tarvitsee moniin leikkauksiin ja säästötoimiin ammattiliittojen - eli SDP:n - tuen. Persuja Kepu tarvitsee hallitukseen vastavoimaksi SDP:lle.

Poliittisen sisällön kysymyksistä hallitusneuvotteluissa saadaan taatusti linjasopu. Yksityiskohtasopua siellä ei tällä kertaa edes haeta. Poliittisten menettelytapojen kysymyksistä saadaan taatusti myös yhteinen linja - mutta vain jos Stubb ei ole mukana hallituksessa.

[thule]

Mainio analyysi.

Stubbelo linjasikin jo pääministerin haastattelutunnilla omia kynnyskysymyksiään:

"EU:n liittovaltiokehitys ja suurpääoman isänmaan etu täytyy laittaa kaiken edelle. Minua ei kiinnosta mikään muu kuin Suomen etu, oli sitten kyseessä sisäiset asiat tai erityisesti asiat Suomen ulkopuolella."

- Fixed it for you, Stubbid.

Vai oliko kenties mielessä tämä "isänmaan etu"?

[Ulkopuolinen]

Mainio analyysi.

Kiitos kehuista.

Myös hakut ja vastaväitteet ovat erittäin tervetulleita.

[sivullinen.]

Jos Kokoomus olisi valinnut Vapaavuoren johtajakseen, niin Kokoomus olisi vaalien kakkonen ja menisi heittämällä hallitukseen - joka olisi silloin siis porvarihallitus. Mutta Kokoomus valitsi Stubiootin.

Jospa Kokoomus halusikin jättäytyä pois hallituksesta eli Ulkopuoliseksi? Minun nähdäkseni seuraavan hallituksen taival ei ole paraatimarssia kesäsäässä. En usko yhdenkään listallasi olevan kohdan turvallisuushuolia lukuunottamatta nousevan hallituksen asialistalle -- jos talo palaa, ei mattojen tamppaaminen ole järkevää, eikä asiansuhteista johtuen edes mahdollista. Suomi on konkurssissa. Suomi on tukipakettijonossa -- mutta tukipaketteja ei enää voida jakaa. Suomen poliittinen järjestelmä kolmikantoineen, konsensuksineen, valheellisin uutisoinnein ja mokutuksineen on repeämässä liitoksistaan. Hallituksen ainoa tehtävä on yrittää pitää järjestelmä pystyssä. Tällä hallituskaudella on jo useasti todettu hallituksen päätöksen olla tekemättä mitään olleen hyvä päätös ja usein jopa ainoa toteuttamiskelpoinen. Seuraavalla hallituksella ei ole yhtään helpompi tie edessä; kaikin entein se näyttää jopa monta kertaa huonommalta. Viime hallituskauden alussa Suomi oli tukipakettienantajana ja Suomea pidettiin jopa jonkinlaisena mallioppilaana. Nyt ollaan jo keskitasoa, ja suurimmat luurangot on lakaistu vaalien ajaksi maton alle, josta ne pomppaavat esiin heti vaalien jälkeen.

Sosiaali- ja terveydenhuolto. Vaatii uudistamista. Mutta on nappikauppaa.

Avustukset. Keiltä leikataan, kuinka paljon ja millä perusteilla. On nappikauppaa.

Etuoikeudet. Keiltä leikataan, kuinka paljon ja millä perusteilla. On nappikauppaa, eikä kelpaa.

Oikeuspolitiikka. Pakko muuttaa jotta kuilu politiikan ja kansan välillä lakkaisi kasvamasta. On jo menetetty tapaus ja korjaaminen on nappikauppaa.

Koulutuspolitiikka. Nappikauppaa.

Aluepolitiikka. Nappikauppaa.

Energiapolitiikka. Nappikauppaa.

Yrittäjyys- ja työllisyyspolitiikka. Nappikauppaa.

[Ulkopuolinen]

Sosiaali- ja terveydenhuolto.. ..nappikauppaa.

Avustukset.. ..nappikauppaa.

Etuoikeudet.. ..nappikauppaa

Oikeuspolitiikka.. ..nappikauppaa.

Koulutuspolitiikka. Nappikauppaa.

Aluepolitiikka. Nappikauppaa.

Energiapolitiikka. Nappikauppaa.

Yrittäjyys- ja työllisyyspolitiikka. Nappikauppaa.

Pakko tunnustaa etten ymmärrä logiikkaasi. Taisit juuri leimata nappikaupaksi listan joka tekee summana reilusti yli puolet valtion budjetista - toki vähän laskentatavasta riippuen.

http://vm.fi/documents/10623/624605/menot_hallinnonaloittain/07c5ee5e-7c44-44e5-b371-536b4e87159d?t=1425983188957

[sivullinen.]

Pakko tunnustaa etten ymmärrä logiikkaasi.

Logiikkani oli hyvin yksinkertainen. Yrität katsoa sitä liian monimutkaisesti. Selitän sen uudelleen yksinkertaisen esimerkin kautta.

Huippu-urheilijan on tehtävä lujasti töitä monella eri osa-aluuella pärjätäkseen huipulla. Hänen on syötävä terveellisesti, nukuttava tarpeeksi, harjoiteltava usein -- mutta ei liian usein --, ylläpidettävä mielenterveyttään eli henkistä tasapainoaan ja vaikka mitä. Nämä kaikki tekevät reilusti yli puolet hänen elämästään. Mutta jos hän joutuu auto-onnettomuuteen, vuotaa verta ja pahasti vahingoittuneena joutuu sairaalaan, nämä kaikki menettävät täysin merkityksensä. Sairaalassa hän ei syö urheilijan ruokavalion mukaan vaan sairaalan ruokavalion mukaan. Sairaalassa hän ei harjoittele vaan taistelee hengissä pysymiseksi. Sairaalassa hän ylläpitää alemmalla tasolla olevia välttämättömyyksiä kuin urheiluelämässään. Samoin toimii yhteiskunta. Se on logiikkani. Eurostoliitto on sairas mies. Eurostoliitossa ei kannata nyt unelmoida Lissabonin sopimuksista eli "maailman kilpailukykyisimmistä talousalueesta". Nyt taistellaan olemassaolosta ja hengissä säilymisestä.

Yleisemmin ottaen tämä logiikka tunnetaan "Titanicin kansituolien" nimellä. Kansituolit ovat kalliita -- mutta ovat nappikauppaa laivan upotessa.

[John]

Maahanmuuttopolitiikka. Oikeastaan kaikki muu on toissijaista. Lähes mitä vaan voidaan hyväksyä, jos sillä saadaan maahanmuuttopolitiikkaa kiristettyä.

[Sour-One]

Jaa, että Sipilä ihan saisi tukea leikkauksiin sdp:ltä, jonka puheenjohtaja keksii joka päivä uusia menoja? 

Edit: SDP luulee, että veronkorotukset on leikkauksia. Niitä on tarjolla, jos sdp on mukana hallituksessa. Näin se vain on. Vähemmän huono kahdesta todella huonosta on Kokoomus.

[Peltipaita]

Hallitusneuvotteluissa keskeinen asia on persujen ulospelaaminen hallituksesta. Maahanmuuttopolitiikka jatkuu muiden taholta samalla vimmalla kuin ennenkin eikä persut pääse siksi hallitukseen. Virallinen selitys oppositioon jättämisestä on ehkä joku muu syy, esim. tukipaketit.  Selvää kuitenkin on että mamutukseen on sitouduttu niin isoin kengin EU mukaanlukien että siitä ei voi joustaa. Uskooko joku jotain muuta?

[FadeAway]

 Riippuu hallituksen kokoonpanosta.
Jos hallituksessa ovat punavihreä allianssi: kesk+(tai kok)sdp+vihr+vas+rkp niin ensiksi päätetään kaksinkertaistaa maahanmuutto EVA:n vaatimuksesta, työvoiman tarjonta, työvoimapula, halpa työvoima... ja punavihreiden maailmanpelastusvimman takia.
Parin vuoden päästä EU:n taakanjako tuo viisinumeroisia(jopa 20000-40000) määriä turvapaikanhakijoita/vuosi.
Seuraavien vaalien aikaan ollaan jo mukavasti ruotsittumassa.

[Ulkopuolinen]

Pakko tunnustaa etten ymmärrä logiikkaasi.

Logiikkani oli hyvin yksinkertainen. Yrität katsoa sitä liian monimutkaisesti. Selitän sen uudelleen yksinkertaisen esimerkin kautta...

Logiikassasi todellakin on valtava määrä yksinkertaisuutta. Selitän asian ilman esimerkkejä:

Ketjun aihe ei ole Titanicin kansituolit, maailman pelastaminen, Suomen pelastaminen, nimimerkki sivullisen logiikka tai se, että kumpi voittaisi, tartsani vai mustis.

Ketjun aiheena on se, että mitkä asiat ovat hallitusneuvotteluissa keskeisiä. Aloituksessa jopa määritellään, että kaikki hallitusneuvotteluissa keskeiset asiat eivät välttämättä edes ole hallitusneuvotteluiden agendalla.

Ei se ihan oikeasti voi olla noin vaikeaa.

[Sour-One]

Maahanmuuttopolitiikka. Oikeastaan kaikki muu on toissijaista. Lähes mitä vaan voidaan hyväksyä, jos sillä saadaan maahanmuuttopolitiikkaa kiristettyä.

Kokonaisuutena alijäämä on noin 5  miljardia. Siis vuodessa!  Ei riitä alkuunkaan maahanmuuttupolitiikan kiristäminen: Verot.ulot (ei inflaatiokorjattu) on noussut vuodesta toiseen ja kokonaisveroaste on vajaa 50 %. Veroja nostamalla ei todellakaan enää lisätuloja ole tiedossa. Totuus on, että verojen nostoilla on aiheutettu 8 vuodessa 14 miljardin menojen kasvu.

[kelloseppä]

En aivan käsitä nim. Ulkopuolisen puheenvuoron punaista lankaa ketjun avauksessa, ellei se ole se, että Kokoomus jää oppositioon. En myöskään jaa ymmärtääkseni puheenvuoron sisältämää perusoptimismia siitä, että vähintään kolme suurta puoluetta olisi yksimielisiä siitä, että toiminnan perusteita olisi aivan välttämätöntä muuttaa niin perusteellisesti, että se merkitsisi vuosikymmeniä vallineen eturyhmäpolitikoinnin täydellisen haaksirikon myöntämistä.

Jos omista variaatioista esittäisi pessimistisen version esittäisi nim. Ulkopuolisen ennakoiman hallituskokoonpanolla, hallitusneuvotteluissa sovittaneen seuraavaa:

Talous
Sovitaan, että Keskusta, SDP poistavat oman ydinkannattajajoukon laskennallisista yhteiskunnan tuista kukin esim. X miljoonaa ja PS ottaa omaan poistopottiinsa pikku potteja kaikkialta ja kaikki saavat säilytettynä jonkin itselleen tärkeän keppihevosen koskemattomana. Hallituspuolueiden osalta kaikki voivat näyttäytyä omilleen tiukkina neuvottelijoina, jotka onnistuivat sekä pitämään vaatimuksistaan kiinni ja tekemään isänmaan eteen uhrauksia.

Turvallisuus
Sovitaan, että vähän joka suuntaan tehdään kaikenlaisia selvityksiä ja lisätään puolustusbudjettia hivenen talous kohdassa tehdyillä säästöillä. Ylläpidetään sekä uskottavan puolustuksen mielikuvaa rttä valinnan mahdollisuuksien moninaisuutta eikä altisteta kansaa inhalle todellisuudelle ennen kuin on aivan pakko ulkopuolisen toiminnan vuoksi.

Sosiaali- ja terveydenhoito
Jatketaan himmeliselvityksiä, luodaan tavoitteita sekä kannustetaan kuntia, kolmatta sektoria ja kansalaisia vastuullisuuden hengessä uusien toimintapojen kehittämiseen ja käyttöönottoon. Itse Baabelin tornin annetaan elää omaa elämäänsä ja toivotaan, että se pysyy riittävän kylläisenä sille varattuun yleiseen budjettikehykseen; ellei, hätäratkaisuilla eletään tilikausi kerrallaan.

Avustukset ja etuoikeudet
Nämä yhdistetaan mukamas yhteismitallisina samaan koriin, ja juustohöylän vartta heiluttelu annetaan paikallisille toimijoille hyvin epämääräsiten ohjeiden saattelemana. Näin varmsitetaan etuoikeuksen suurempi säilyminen ilman, että sellaista päätöstä olisi koskaan tehty, että etuoikeuden olisivat avustuksia tärkeämpiä.

Oikeus- ja koulutuspolitiikka
Hiljaisella sanattomalla hyväksynnällä todetaan, ettei tuomioistuimien tehtävä ole taata oikeuden ja kohtuuden toteutuminen vaan toimia säästökohteena. Koulutusta koskee sama, mutta sillä korostetulla lisämausteella, että koulutus on opettavaa henkilökuntaa varten eikä opiskelijoiden oppimista varten.

Energiapolitiikka
Energian tuottaminen tulee jättää markkinavoimille ja kansallista ohjausta ei tarvita muuhun kuin energian säästämisen ja ympäristövaikutusten minimointiin sekä aluepolitiikan tekemiseen.

Yrittäjyys- ja työllisyyspolitiikka
Sääntelyä lisätään, verotusta monimutkaistetaan ja yksityiselle sektorille ulkoistetaan yhä enemmän työllisyyspolitiikan käytännön toimenpiteitä kuntoutus-, koulutus- ja harjoittelujärjestelmien lisäämisellä.

Keskinäisen luottamuksen maksimointi
Tärkeintä hallitusneuvotteluissa on vakuuttua itse ja vakuuttaa muut, että hallitukseen päädytään sellaisten kumppanien kanssa, jotka eivät tule missään tilnateessa puukottamaan kumppaneitaan selkään, tapahtui sitten hallintoalamaisille aivan mitä tahansa.

Lopuksi
Siis, mistä kumpuaa se lohduttava käsitys, että nyt olisi niin pakko jotain perustavanlaatuista muuttaa, että se puoluepolitiikan teon tasolla tajuttaisiin tehdä tarvittavat toimet aivan itse vapaaehtoisesti etukäteen? Jos semmoinen järki löytyisi, miksi ei olisi toimittu sillä tavoin jo vuosia sitten? Mikä on muuttunut?

[Griffinvaari]

Kaksi asiaa on muuttunut :
Varmuudella, mainitulla sisäisellä turvallisuudella on nyt aivan toinen sisältö kuin n20v sitten, vain tunnustamalla että sen ovat muuttaneet vieraista, tänne sopeutumattomista barbaari kulttuureista rahdatut pedot, joista 500v vanha sukurutsainen "oma" vähemmistö ottaa mallia ja saa roisto energiaa.

Toiveen, että tällä kertaa opittaisiin ruotsin mallista, toisin kuin 90 luvun vastaavassa tilanteessa, jolloin "viinasen" lääkkeillä tapettiin yritteliäin osa kansasta, toisin kuin ruotsissa, jossa päästiin silti huomattavasti parempiin tuloksiin(taitaa olla turha toive).

[Ulkopuolinen]

En myöskään jaa ymmärtääkseni puheenvuoron sisältämää perusoptimismia siitä, että vähintään kolme suurta puoluetta olisi yksimielisiä siitä, että toiminnan perusteita olisi aivan välttämätöntä muuttaa niin perusteellisesti, että se merkitsisi vuosikymmeniä vallineen eturyhmäpolitikoinnin täydellisen haaksirikon myöntämistä.

Siis, mistä kumpuaa se lohduttava käsitys, että nyt olisi niin pakko jotain perustavanlaatuista muuttaa, että se puoluepolitiikan teon tasolla tajuttaisiin tehdä tarvittavat toimet aivan itse vapaaehtoisesti etukäteen? Jos semmoinen järki löytyisi, miksi ei olisi toimittu sillä tavoin jo vuosia sitten? Mikä on muuttunut?

Se on muuttunut että hallitusneuvotteluja tulee todennäköisesti vetämään poliittisen broilerin sijaan liike-elämätaustainen henkilö.

Jo nyt kuuluu kaikista suurista puolueista ääniä siihen suuntaan, että hallitusneuvottelujen keskeisin tekijä on se, että onko tilannekuva yhteisesti jaettu vai ei. (Viimeksi ei ollut Jurpilaisen broileristo oli sitä mieltä että talous lähtee justsilleen kovaan nousuun eikä mitään säästämistä tai menokuria tarvita.)

Toinen todennäköisesti muuttunut asia on neuvottelutapa. Yleensä hallitusneuvottelut ovat menneet vähän nimikoidun saaliinjaon periaatteella. On jaettu ministeriöt ja sen jälkeen jokainen puolue ja ministeri on tapellut kynsin hampain oman kakkuviipaleensa puolesta. Nyt on olemassa vahvoja vihjeitä siihen suuntaan, että tällä kertaa ei jaettaisi ministerinpaikkoja ensin vaan tehtäisiin niin kuin Aho aikanaan. Ensin päätetään säästöistä ja sen jälkeen jaetaan ministeripaikat kun eri toimialojen leikkaukset on jo lyöty lukkoon. Luultavasti tähän liitetään vielä Niinistö-resepti eli se, että jos joku ministeri katsoo että jokin asia hänen toimialallaan tarvitsee kipeästi lisäbudjetin kautta rahaa, niin leikatkoon sen rahan itse oman ministeriönsä sisältä.

Kolmas muuttunut asia on turvallisuustilanne. Nyt kun Venäjä muodostaa aivan eri tason uhkan kuin ehkä noottikriisiä lukuunottamatta kertaakaan Suomen sodanjälkeisessä historiassa, niin ei ole aikaa eikä tilaa lillukanvarsiin kompasteluun. Yhteinen uhka yhdistää.

Neljäs muuttunut asia on ministeriöiden todennäköinen vähentäminen. Se voi luoda synergiaetuja. Ainakin se auttaa hallitusta keskittymään oleellisiin asioihin kun entistä isompi osa asioista on ministeriöiden sisäisiä eikä niiden välisiä.

Viides muuttunut asia on taloustilanne. Kun julkinen velka on näin iso ja ns. kattamattomat vastuut vielä todella paljon julkista velkaa isommat niin ei ole varaa pelata Katainen-Jurpilainen-Arhinmäki-Virheät -perseilypeliä.

Kuudes muuttunut asia on hallituskokoonpano. Hallitus ei perustu kuuden puolueen jokasuuntaanvetämiseen vaan muutaman puolueen yhteiseen näkemykseen ja yhteisiin intresseihin.

Seitsemäs muuttunut tilanne on se, että Persut on sisäänajettu isojen/keskisuurten puolueiden blokkiin. Se ei enää ole uusien, hämmentyneiden edustajien osaamaton kööri.

Kahdeksas muuttunut asia on tulevan hallituksen todennäköinen toimintakulttuuri. Edellisen hallituksen tapa hoitaa asioita oli se, että jotain saatiin päätettäväksi asti jos hallitus itse ei estänyt, jarruttanut tai karvannut liikaa joko poliittisista tai osaamattomuussyistä. Seuraava hallitus toiminee enemmän liike-elämän tyylillä: toimeksianto --> toimeenpano.

Yhdeksäs muuttunut asia on tuotantoideaalin muutos. Kataisen hallituksen tavoitteenasettelu pohjautui aivan täydellisesti 1700-1900 -lukujen keskusjohtoisen suunnitelmataloutta muistuttavan keskittämistehostamisen varaan. Seuraava hallitus tajunnee paremmin että nykyisin eletään hajautettujen ratkaisujen, hajautetun päätöksenteon, orgaanisen kasvun ja sen edellytysten luomisen jne. varaan.

Kymmenes muuttunut asia tulee hyvin esille Stubiootin suosion romahduksessa. Esittäminen ja teatteri ei mene enää samalla tavalla läpi. Se kääntyy itseään vastaan. Kansa kaipaa aikaansaamista eikä tekosyitä ja teatteria. Ei sirkushuveja vaan leipäää. Stumbeloimalla ei enää pärjää.

Yhdestoista muuttunut asia on se, että mediavallan vahtikoirat eivät enää kykene toimimaan suuren julkisuuden portinvartijoina. Sensuuri, itsesensuuri ja poliittisen korrektiuden kulttuuri menivät niin rajusti yli ja ohi, että tarve loi tavan kiertää ne ja yhä useammin myös sekä välttää että dissata pahimpia tiedostusteollisuuden paskallalaveeraajia. Kaupallisilta toimijoilta on häipynyt sekä mainostajakunta että uskottavuus. YLE:ltä on häipynyt suuri osa sen moraalisesta legitimaatiosta.

Kahdestoista muuttunut asia on suorapuheisuuskulttuurin uusi nousu.

[HDRisto]

Yksinkertaistettuna: "Mitä sitten jos ja kun?".
Esimerkiksi, "ei koske Suomea" mitäs sitten jos koskeekin?. " Ja "mitäs nyt kun koskikin?."

Onko mitään vaihtoehtoista strategiaa sen varalta jos / kun tilanne muuttuu huolestuttavasta katastrofiksi.
"Onko mitään muuta ratkaisua edes harkittu kuin "lisätään maahanmuuttoa").

[kelloseppä]

En myöskään jaa ymmärtääkseni puheenvuoron sisältämää perusoptimismia siitä, että vähintään kolme suurta puoluetta olisi yksimielisiä siitä, että toiminnan perusteita olisi aivan välttämätöntä muuttaa niin perusteellisesti, että se merkitsisi vuosikymmeniä vallineen eturyhmäpolitikoinnin täydellisen haaksirikon myöntämistä.

Siis, mistä kumpuaa se lohduttava käsitys, että nyt olisi niin pakko jotain perustavanlaatuista muuttaa, että se puoluepolitiikan teon tasolla tajuttaisiin tehdä tarvittavat toimet aivan itse vapaaehtoisesti etukäteen? Jos semmoinen järki löytyisi, miksi ei olisi toimittu sillä tavoin jo vuosia sitten? Mikä on muuttunut?

Se on muuttunut että hallitusneuvotteluja tulee todennäköisesti vetämään poliittisen broilerin sijaan liike-elämätaustainen henkilö.

1a) Tämä antaa kieltämättä toivoa järjen käytöstä, jonka himmenemisen asteen suuruutta eturyhmäpolitikoinnin vuoksi emme vielä uuden hallituksen osalta tiedä.

Jo nyt kuuluu kaikista suurista puolueista ääniä siihen suuntaan, että hallitusneuvottelujen keskeisin tekijä on se, että onko tilannekuva yhteisesti jaettu vai ei. (Viimeksi ei ollut Jurpilaisen broileristo oli sitä mieltä että talous lähtee justsilleen kovaan nousuun eikä mitään säästämistä tai menokuria tarvita.)

1b) Tätä pidän tavoiteltavana ideaalina, mutta en pidä etukäteen selvänä, että tilannekuvan koko karmeutta edes vieläkään yhteisesti riittävän laajalla kokoonpanolla ymmärretään, mutta varmasti järjellsemmistä lähtökohdista lähdetään kuin viime kerralla.[/quote]

Toinen todennäköisesti muuttunut asia on neuvottelutapa. Yleensä hallitusneuvottelut ovat menneet vähän nimikoidun saaliinjaon periaatteella. On jaettu ministeriöt ja sen jälkeen jokainen puolue ja ministeri on tapellut kynsin hampain oman kakkuviipaleensa puolesta. Nyt on olemassa vahvoja vihjeitä siihen suuntaan, että tällä kertaa ei jaettaisi ministerinpaikkoja ensin vaan tehtäisiin niin kuin Aho aikanaan. Ensin päätetään säästöistä ja sen jälkeen jaetaan ministeripaikat kun eri toimialojen leikkaukset on jo lyöty lukkoon. Luultavasti tähän liitetään vielä Niinistö-resepti eli se, että jos joku ministeri katsoo että jokin asia hänen toimialallaan tarvitsee kipeästi lisäbudjetin kautta rahaa, niin leikatkoon sen rahan itse oman ministeriönsä sisältä.

2) Jos hallitusneuvotteluissa potentiaalisten hallituskumppanien sisäinen kuri kestää sekä tuon toimintamallin että riittävät säästöt, hyvä. Tämä kohta palautuu suoraan kohtaan 1b.

Kolmas muuttunut asia on turvallisuustilanne. Nyt kun Venäjä muodostaa aivan eri tason uhkan kuin ehkä noottikriisiä lukuunottamatta kertaakaan Suomen sodanjälkeisessä historiassa, niin ei ole aikaa eikä tilaa lillukanvarsiin kompasteluun. Yhteinen uhka yhdistää.

3) En kiellä.

Neljäs muuttunut asia on ministeriöiden todennäköinen vähentäminen. Se voi luoda synergiaetuja. Ainakin se auttaa hallitusta keskittymään oleellisiin asioihin kun entistä isompi osa asioista on ministeriöiden sisäisiä eikä niiden välisiä.

4) Saattaa luoda ja saattaa auttaa... yleensä uusien hallintohimmelien -mallien, riippumatta niiden tosiasiallisesta funktionaalisesta luonteesta, vaativat sisäänajovaiheen, jotta niiden höydyt ovat edes teoriassa hyödynnettävissä. Kuitenkin päätös niiden toteuttamisesta palautuu kohtaan 1b).

Viides muuttunut asia on taloustilanne. Kun julkinen velka on näin iso ja ns. kattamattomat vastuut vielä todella paljon julkista velkaa isommat niin ei ole varaa pelata Katainen-Jurpilainen-Arhinmäki-Virheät -perseilypeliä.

5) Se, että ei olisi varaa perseilyyn, ei ole tae sille, ettei perseltäisi. Palautuu kohtaan 1b).

Kuudes muuttunut asia on hallituskokoonpano. Hallitus ei perustu kuuden puolueen jokasuuntaanvetämiseen vaan muutaman puolueen yhteiseen näkemykseen ja yhteisiin intresseihin.

6) Totta. On ainakin syytä tästä syystä olettaa jokasuuntaanvetämisen vähentyvän.

Seitsemäs muuttunut tilanne on se, että Persut on sisäänajettu isojen/keskisuurten puolueiden blokkiin. Se ei enää ole uusien, hämmentyneiden edustajien osaamaton kööri.

7) Ei niin osaamaton ja harjaantumaton kööri kuin vaalikaudella 2011-15, joten on syytä odottaa hivenen järjellisempää paikkamäärän tuoman voiman yhteisen näyttämisen kykyä ja sovitun pitämisen kykyä.

Kahdeksas muuttunut asia on tulevan hallituksen todennäköinen toimintakulttuuri. Edellisen hallituksen tapa hoitaa asioita oli se, että jotain saatiin päätettäväksi asti jos hallitus itse ei estänyt, jarruttanut tai karvannut liikaa joko poliittisista tai osaamattomuussyistä. Seuraava hallitus toiminee enemmän liike-elämän tyylillä: toimeksianto --> toimeenpano.

8 ) Toimintakulttuuri voi olla tai olematta tietynlainen. Palautuu kohtaan 1a) ja 1b).

Yhdeksäs muuttunut asia on tuotantoideaalin muutos. Kataisen hallituksen tavoitteenasettelu pohjautui aivan täydellisesti 1700-1900 -lukujen keskusjohtoisen suunnitelmataloutta muistuttavan keskittämistehostamisen varaan. Seuraava hallitus tajunnee paremmin että nykyisin eletään hajautettujen ratkaisujen, hajautetun päätöksenteon, orgaanisen kasvun ja sen edellytysten luomisen jne. varaan.

9) Tajunnee tai on tajuamatta. Palautuu kohtaan 1b).

Kymmenes muuttunut asia tulee hyvin esille Stubiootin suosion romahduksessa. Esittäminen ja teatteri ei mene enää samalla tavalla läpi. Se kääntyy itseään vastaan. Kansa kaipaa aikaansaamista eikä tekosyitä ja teatteria. Ei sirkushuveja vaan leipäää. Stumbeloimalla ei enää pärjää.

10) Tämä ei ole yksin tulevan hallituksen käsissä. Katsotaan rauhassa vaalitulos, jonka perusteella tähän kohtaan voi sitten vastata joko myönteisesti tai kieltävästi.

Yhdestoista muuttunut asia on se, että mediavallan vahtikoirat eivät enää kykene toimimaan suuren julkisuuden portinvartijoina. Sensuuri, itsesensuuri ja poliittisen korrektiuden kulttuuri menivät niin rajusti yli ja ohi, että tarve loi tavan kiertää ne ja yhä useammin myös sekä välttää että dissata pahimpia tiedostusteollisuuden paskallalaveeraajia. Kaupallisilta toimijoilta on häipynyt sekä mainostajakunta että uskottavuus. YLE:ltä on häipynyt suuri osa sen moraalisesta legitimaatiosta.

11) Tämä ei ole yksin tulevan hallituksen käsissä. Aika näyttää, miten äänestäjät ja median toimijat muuttavat käyttäytymystään ja missä määrin vai muuttavatko lainkaan.

Kahdestoista muuttunut asia on suorapuheisuuskulttuurin uusi nousu.

12) Tämä ei ole yksin tulevan hallituksen käsissä. Aika näyttää, miten äänestäjät ja median toimijat muuttavat käyttäytymystään ja missä määrin vai muuttavatko lainkaan.

Summa summarun:

Kolmestatoista väittämästä, jolla perusteltiin muutosta positiivisempaan suuntaan:

Viidestä väittämästä (1a, 1b, 3, 6, 7) olin varovaisesti samaa mieltä.
Viidestä väittämästä (2, 4, 5, 8, 9) olin sitä mieltä, että niiden sisältämä väite palautuu ensisijassa väitteen 1b) toteutumiseen ja tosisijaisesti 1a) toteutumiseen.
Kolmesta väittämästä (10, 11, 12) olin sitä mieltä, että asia ei ole hallituksen käsissä.

En tiedä, että olisiko negatiivinen vaihtoehtoni riittävän yhteneväinen käsitys, jotta voisimme käynnistää hallitusneuvottelut nim. Ulkopuolisen kanssa.

No, vakavasti puhuen yllä purin vain perusteitä sille, että miksi olen taipuvainen uskomaan hivenen negatiivisemman variantin toteutuvan kuin mitä nim. Ulkopuolinen ennustaa, mutta toivon toki, ettei toteutunut variantti ole niin negatiivinen, kuin itse hahmotin yllä negatiivisessä vaihtoehdossani.

Positiivinen vaihtoehtoni perustuu kohtaan 1a) ja nimenomaan kohtaan 1b), mutta vahvasti myös kohtiin 3 ja 6 sekä kohtien 10, 11, 12 potentiaaliin muutoksen tukena. Sillä vaihtoehdolla päättäsimme todennäköisesti nim. Ulkoppuolisen kanssa hallitusneuvottelumme sisältökysymysten osalta nopeasti myönteiseen päätökseen, mutta jakaisimmeko yhteneväisen käsityksen siitä, miten paljon tai vähän reaalitodellisuudessa voisimmee vaalikautena 2015-2019 hallituksen toimin muuttaa olemassaolevaa todellisuutta edes hivenen järjellisemmäksi? Se saattaa riippua siitä, minkä verran negatiivisemmaksi tai vaatimattomammaksi nim. Ulkopuolinen on valmis rukkaamaan kolmentoista (kahdentoista?) kohdan positiivisuuperusteitaan, joka tyydyttäisi puutteineenkin nim. Ulkopuolista yhden vaalikauden mittaisena myös käytännössä toteuttamisen mahdollisuuden omaavana muutosohjelmana.

Haluan kiittää nim. Ulkopuolista mainiosta vastauksesta, joka toivottavasti avasi muillekin kuin itselleni uusia näkökulmia.

[Ulkopuolinen]

Kiitän nimimerkkiä kelloseppä vastaukseni purkamisesta.

Samaan hengenvetoon päivitän aloitusviestin näkemystä:

Stubb pelasi itsensä ja Kokoomuksen ulos hallitusneuvotteluista valheelliseen syyttelyyn pohjautuvalla korostetun näkyvällä retoriikalla. Persut pelasi Kokoomuksen ja Stubbin jäähyaitiosta takaisin peliin omalla valheelliseen syyttelyyn pohjautuvalla näkyvällä retoriikallaan. Samalla Persut pelasivat jos ei nyt jäähyaitiossa niin vähintään paitsioansassa kykkineitä pienpuolueita takaisin peliin.

Tilanne oli nimittäin se, että ennen Persujen loanheittoa hallitusneuvottelujen peruslähtökohta oli "kolme neljästä suuresta". Tuo lähtökohta perustui hyvin pitkälle siihen, että tarvitaan yhteistyökykyinen, toisiinsa poliittisina toimijoina luottava, laajaa kansan ja eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva hallitus.

Moiseen hallitukseen ei oikein ollut muita vaihtoehtoja kuin valita neljästä suuresta ne kolme, jotka yhdessä täyttävät tuon lähtökohdan.

Sitten Stubb pelasi Kokoomuksen ulos. Jäljelle jäi käytännössä peruspunamulta. Nyt Persut vei itsensä vähintään paitsioansaan. Tilanne saattaa nyt olla se, että pitää ottaa viidesta suuresta kolme. Viisi suurta ovat tietenkin neljä suurta + pienpuolueallianssi KD+RKP. Tämä on mahdollinen jos Kepun vaalivoitto suhteessa kolmeen muuhun suureen on tarpeeksi iso ja jos KD saa estettyä galluppien lupaaman romahduksen.

Jos kumpi tahansa joko Kokoomus tai Persut jatkaa vielä loanheittoa niin todennäköinen seuraus on tuplarankaisu: äänien menetys + heikko lähtökohta hallitusneuvotteluihin oletetusti petollisena kumppanina.

Soini ja osa hänen ydinryhmästään onnistui jo romuttamaan Persujen kannatuksen kunnallisvaaleissa. Saas nähdä että toistuuko antijytky vai ei.

[Sour-One]

Kiitän nimimerkkiä kelloseppä vastaukseni purkamisesta.

Samaan hengenvetoon päivitän aloitusviestin näkemystä:

Stubb pelasi itsensä ja Kokoomuksen ulos hallitusneuvotteluista valheelliseen syyttelyyn pohjautuvalla korostetun näkyvällä retoriikalla. Persut pelasi Kokoomuksen ja Stubbin jäähyaitiosta takaisin peliin omalla valheelliseen syyttelyyn pohjautuvalla näkyvällä retoriikallaan. Samalla Persut pelasivat jos ei nyt jäähyaitiossa niin vähintään paitsioansassa kykkineitä pienpuolueita takaisin peliin.

Tilanne oli nimittäin se, että ennen Persujen loanheittoa hallitusneuvottelujen peruslähtökohta oli "kolme neljästä suuresta". Tuo lähtökohta perustui hyvin pitkälle siihen, että tarvitaan yhteistyökykyinen, toisiinsa poliittisina toimijoina luottava, laajaa kansan ja eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva hallitus.

Moiseen hallitukseen ei oikein ollut muita vaihtoehtoja kuin valita neljästä suuresta ne kolme, jotka yhdessä täyttävät tuon lähtökohdan.

Sitten Stubb pelasi Kokoomuksen ulos. Jäljelle jäi käytännössä peruspunamulta. Nyt Persut vei itsensä vähintään paitsioansaan. Tilanne saattaa nyt olla se, että pitää ottaa viidesta suuresta kolme. Viisi suurta ovat tietenkin neljä suurta + pienpuolueallianssi KD+RKP. Tämä on mahdollinen jos Kepun vaalivoitto suhteessa kolmeen muuhun suureen on tarpeeksi iso ja jos KD saa estettyä galluppien lupaaman romahduksen.

Jos kumpi tahansa joko Kokoomus tai Persut jatkaa vielä loanheittoa niin todennäköinen seuraus on tuplarankaisu: äänien menetys + heikko lähtökohta hallitusneuvotteluihin oletetusti petollisena kumppanina.

Soini ja osa hänen ydinryhmästään onnistui jo romuttamaan Persujen kannatuksen kunnallisvaaleissa. Saas nähdä että toistuuko antijytky vai ei.

Mikä tahansa kokoonpano ilman sossuja, on hyvä. Tai siis no vähemmän huono.

[Ulkopuolinen]

Sipilä on ilmaissut oman kantansa siitä, että mikä on hallitusneuvotteluissa keskeistä.

1) Luottamus.
2) Ohjelma.
3) Vaalimenestys eli eduskuntapaikkojen määrä.

Jos katsoo avauspuheenvuoroani, niin siinä väitetään, että agendan (=ohjelman) lisäksi/ohella/sijaan joillain muilla asioilla voi olla hallitusneuvotteluissa aivan ratkaiseva rooli.

Siellä nimetään nämä:

Yhteistyökyky - toimitaanko Suomen vai jonkin tärkeäksi mielletyn pienryhmän hyväksi.

Luotettavuus - voiko hallituskumppaniin luottaa vai ei.

Menettelytapojen yhteensopivuus - osaako hallituskumppani osallistua Oy Suomi Ab:n johtamiseen vai yrittääkö se toimia aivan kuin kyse olisi Suomi Ky:stä, Suomi Ry:stä, Suomi-mediasta...

Toiminnan ja linjan ennustettavuus - onko kyse raiteillaan olevasta resiinasta vai kattotuulettimeen integroidusta marionetista joka lätsähtelee milloin mitäkin kirjahyllynkulmaa ja verhotankoa vasten.

Katson olleeni noilta osin aika vahvasti oikeassa.

Loppujen suhteen mahdollinen oikeassa tai väärässä oleminen selvinnee ajan mittaan.