"Todellinen sankarikansa"

[J. Lannan haamu]

Moodeet! Tämä tulee nyt väärään ketjuun, jos täyttää perusteet niin laittakaa 'Suositeltavaa luettavaa' -osioon tai Lassilalle ja tikanojalle 

Kyseessä nimittäin kirja-analyysi Richard D. Lewisin 'Mekö erilaisia?', vuodelta 1992.

Yritin ottaa valokuvia kameralla sivuista mutta ei onnistunut. Erittäin hyvä ja varsin syväluotaava kirja suomalaisesta kulttuurista ja kuinka se ilmenee erityisesti liiketoiminnassa. Kirjoittaja on ottanut hyvin nykypäivään verraten poikkeuksellisen lähestymisen suomalaisuuteen ja puhuttelee sitä myyttien ja klassisemman karisman kautta. Juuri siten, miten ainakin jotkut diggailivat tyyliä 70-90 -luvuilla. Hyvää vertausta myös muihin kulttuureihin. Ja mikä hulluinta, löytyipä myös aika vanha määritelmä termille 'monikulttuuri', siitä kohta tarkemmin. Poimin parhaita paloja, ja niitähän riittää...Mies on on brittiläinen liikkeenjohdon konsultti. Asunut täällä 8 vuotta yms. yms. Hänen teoksestaan 'When Cultures Collide' on kirjoitettu forumilla aiemmin.

"Olipa kerran, kauan sitten, kaukainen maa napapiirin tuntumassa - kolea ja kolkko ja järvien muodostamatilkkutäkki, missä karhut, sudet ja ilvekset vaeltivat vapaina ja missä joulut olivat aina valkeita. Tuohon maahan, joka ei ollut kelvannut asuttavaksi muille, saapui jostain kaukaa outo heimo ja ryhtyi tekemään oloaan mukavaksi. Se hakkasi puita rakennusaineeksi, kasvatti viljaa aukioilla ja pyyti kalaa järvistä ja joista.

Nämä ihmiset olivat epätavallisia, itsenäisiä ja työteliäitä, mutta vähään tyytyväisiä ja kunniaansa vaalivia. He olivat siistejä tavoiltaan, fyysisesti hyväkuntoisia ja nauttivat ulkoilmaelämästä. He puhuivat hyvin vähän, sillä puheliaisuus ja erityisesti kerskailu olviat tabu. Turvallisinta olikin yksinäisyys ja kaikki pitivät uuden, avaran maan tarjoamasta väljyydestä.

Muiden kansojen tavoin heilläkin oli kateellisia naapureitaja alueen puolustamiseksi jouduttiin käymään monia taisteluja. Niitä ei aina voiettu ja kansa eli pitkiä aikoja alistettuna. Kärsimyksistä ja nöyryytyksistä huolimatta, se ei koskaan taipunut ja vihdoin viimein maasta tuli turvallinen ja tuo ansa on elänyt siellä onnellisena tähän päivään asti". (Richard D. Lewis. Mekö erilaisia. 1992. s. 9)

Satua, mutta ihan hauskoja pohdintoja vaikka ulkkarille. Yksi hyvä lahja muuten kultturellille ulkomaalaiselle, on Kalevala englannin kielellä. Siihen kirjamerkiksi Homma-käyntikortti niin muy bien! Lewis puhuu muuten tuossa kirjassa pariinkin otteeseen voimakkaasta kansallisesta itsetunnosta. Tavallaan sen ymmärtää, mutta nuo esimerkit ovat ehkä liike-elämästä ammennettuja, ja olihan toki tuohon aikaan yhteiskuntamme paljon yhtenäisempi.

"Myös suomalainen luonne jää ulkopuoliselle salailsuudeksi. Tässä meillä on erinomainen esimerkki sankarikansasta, jolla on käytännöllisesti katsoen puhtaat paperit kansallisissa ja kansainvälisissä tekemisissään. Ei ole vaikeaa luetella suomalaisten hyveitä. Pitkän ja epäilemättä työlään vaelluksen jälkeen suomalaiset asuttivat pari kolme vuosituhatta sitten Itämeren rannat. Ensimmäinen todiste urhoollisuudesta on tosiasia, että ainoana kansakuntana he ovat pystyneet luomaan menestyneen yhteiskunnan, joka sijaitsee kokonaisuudessaan 60 asteen pohjoisen leveysasteen yläpuolella. Myös Islanti on kyennyt tähän pienemmässä mittakaavassa, mutta kuten islantilaisten verinen historia osoittaa, he muuttivat asuinsijoilleen pakon ajamina". (Lewis. s. 16)

Sitten jotain siitä, miten Ruotsi ja Venäjä ei pystyneet eliminoimaan suomalaisia tapoja, kieltä tai kulttuuria ja lisää hypetystä. Mutta tuohon alkuun, kun puhutaan puhtaista papereista niin eipä mainita orjalaivojen tervaa, eikä Nokiakaan ollut tainut ehtiä vielä kolmansien maailman bottom -markkinoille .

"Maailman kymmenen varakkaimman valtion joukkoon nousi 1980-luvun alussa terve yhteiskunta, josta puuttui rikollisuus ja köyhyys. Ja se tapahtui ympäristöä tuhoamatta. Tämä jo sinänsä saa Suomen-tuntijan haukkomaan henkään - kaikki on nimittäin totta. Kulttuurintutkija saa ilon kuvata todellista sankarikansaa - skandinaavis-slaavilaisessa meressä uskentelevaa, kiehtovaa suomalais-ugrilaista kulttuurisaareketta, jonka kielellisiä jalanjälkiä voi seurata sukulaiskansojen kautta puoliväliin Siperiaa - muistutus pitkästä vaelluksesta ja kyseisten heimojen sitkeydestä.

Sankarien ja marttyyrien maa - Tämä ihmeellinen kuva tyydyttää kaikkia muita paitsi suomalaisia. Kaikki mikä himmentää Suomi-kuvaa, on suomalaisten itsensä lietsomaa. Ranskalaiset, brittiläiset ja espanjalaiset ihastelevat kansallista muotokuvaansa ainakin niiltä osin kuin se sisältää jotain sankarillista. Suomalaisten kohdalla tilanne on miltei päinvastainen - suomalaiset on rehabilitoitava itsekritiikin taholta. Sankarien maan ja marttyyrien maan välillä on hiuksenhieno ero.

Suomalaiste lakaisevat kansalliset saavutuksensa maton alle aika ajoin toistuvien pessimismin ja itseinhon kohtauksien ylllättäminä". (Lews. s. 18). Sitten on ihmettelyä monen maan kohdalla, miten kansa joka on voittanut niin paljon vastoinkäymisiä vaipuu tuollaiseen. On muuten todella hyvä linkki myös etnomasokismiin...

Tämä on upea graafi sivulta 15. Siinä kuvataan vaikutteita, jotka ovat tuolleet lännestä ja jotka ovat tulleet idästä.

Lännen ovat: Huolenpito, taisteluhenki, siisteys, luterilaisuus, työmoraali, synkkämielisyys, säntillisyys, rehellisyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, juopottelu. Pois ovat kimmonneet sovinnaisuus, kollektivismi ja päättämättömyys.

Idästä tulleet: Mielikuvitus, omintakeisuus, synkkämielisyys, musiikki, kärsivällisyys, juopottelu . Pois kimmonneet ovat orjamentaliteetti, sanavuolaus, fatalismi, laiskuus

Sitten sentimentalismista ja monikulttuurisuudesta. Hofstede mainittu.

"Monikulttuuriseksi sanotaan ihmistä, joka älyllisellä ja tunnetasolla myöntää kaikkien inhimillisten olentojen perustavaa laatua olevan ykseyden, samalla kun hän tunnistaa, kelpuuttaa, hyväksyy ja arvostaa ne perustavaa laatua olevat erot, joita eri kulttuureja edustavien ihmisten välillä on. Tätä uudenlaista ihmistä määrittele kieli jota hän puhuu, maat joissa hän on käynyt eikä hänen solmimiensa kansainvälisten kontaktien määrä. Häntä ei myöskään määrittele hänen ammattinsa, asuinpaikkansa tai oppineisuutensa. Monikulttuurisen ihmisen tunnistaa sen sijaan hänen näkemykstensä maailmankatsomuksensa muodosta, avoimuudesta jolla hän vastaanottaa kokemuksia". (Adler 1977, Lewis. 22). Sorry, ei ollu tarkempaa viitettä tuohon Adleriin..

Kirjan eräs parhainta antia ovat ns. sitruunaympyrät, jotka on jaettu useisiin kerroksiin, uloimmasta sisiämpään. Analyysin kohteena ovat Japani, Suomi, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Ranska, Italia. Tässä siis peilataan mitkä asiat heijastavat kulttuuria pinnallisesta syvempään ja kuinka ne kommunikoivat mitäkin. Suomalaisten kohdalla viivajärjestys uloimmasta sisimpään:

- Katkeileva, töksähtelevä puhetapa, ristiriitaiset, paradoksaaliset luonteenpiirteet (tähän väliin totean, että aika vähän, useilla on paljon enemmän jo ulkotasolla, mutta sehän on vähän sama kun se jäävuoriesimerkki...
- Omalaatuinen, suomalais-ugrilainen sanajärjestys
- Minimaalinen puhe
- Epäluuloinen suhtautuminen ulkomaalaisten puheliaisuuteen
- Ujous, vaatimattomuus, opetettu salaamaan tunteensa
- Sankarit: Ryti, Virén, Koivisto, Nurmi, Kekkonen, Mannerheim, Sibelius, Aalto
- Rituaalit: Juominen, luterilaisuus, sauna, juokseminen/hiihtäminen
- Arvot: Rehellisyys, totuus, sisu, syrjäänvetäytyminen

Tuolta sitten ampuu syvältä uloimmas ja läpi semmoinen nuoli, jossa lukee sanat: hidas, vastahakoinen, estynyt kommunikointi (savut ruudulle  )

Pannaan vertauksen vuoksi vielä toinen maa, hehkuva Vatikaanin pallo sanois että Italia....

- Design, elokuvat, oooppera, häikäisevä arkkitehtuuri, melankolia, illuusioiden haihtuminen, viehätysvoima, taide
- Sankarit: Garibaldi, Galileo, Dante, Cavour, Raffaella, Kolumbus, Tizian, Mazzini, Leonardo Anna Mognani
Rituaalit: La Dolce Vita, Room. kat. kirkko, Rooman keisarikunta, mafia, byrokratia
Arvot: Kommunikointi, joustavuus, perhe, romanttinen rakkaus

Ja nuolessa lukee: Puhdas kommunikointi, sanavuolaus, tunnepitoisuus.

(Lewis. 61-66.)

Paljon kaikenlaista, tulisi jonkun pitää ympäristöopin tai kansalaistaidon tunnilla esitelmä. Muutenkin ihan tapakulttuuriiin viitaten, aika paljon kaikilla tasoilla hyviä arki- ja bisnestapoja jäänyt tai heitetty tunkiolle.

Edit. muoks. Italicsit persiillään, räpelsin niitä niin kauan että antaa olla, lukija ymmärtää

[Lalli IsoTalo]

Siguainesta!

"Tässä meillä on erinomainen esimerkki sankarikansasta, jolla on käytännöllisesti katsoen puhtaat paperit kansallisissa ja kansainvälisissä tekemisissään. [...] Maailman kymmenen varakkaimman valtion joukkoon nousi 1980-luvun alussa terve yhteiskunta, josta puuttui rikollisuus ja köyhyys. Ja se tapahtui ympäristöä tuhoamatta. Tämä jo sinänsä saa Suomen-tuntijan haukkomaan henkään - kaikki on nimittäin totta. [...] Sankarien ja marttyyrien maa - Tämä ihmeellinen kuva tyydyttää kaikkia muita paitsi suomalaisia. Kaikki mikä himmentää Suomi-kuvaa, on suomalaisten itsensä lietsomaa. [...] Suomalaiste lakaisevat kansalliset saavutuksensa maton alle aika ajoin toistuvien pessimismin ja itseinhon kohtauksien yllättäminä."
–   Richard D. Lewis. Mekö erilaisia. 1992. s. 9-18